Bad hair morning

Tiedän, on suorastaan törkeätä julkaista meidän hienosta neidistä tällainen kuva. Kuitenkin olen muutaman kerran maininnut siitä, että Katariina on herätessään jokseenkin tuhnuisen näköinen. Vasta ahkeran ja pitkällisen sukimisen ja pyöriskelyn jälkeen se näyttää siltä samettiturkkiselta hienolta hamsteritytöltä, joka on tuttu tämän blogin kuvista. Tässä kuitenkin aamukarva-kuva todisteeksi siitä, etten ole kirjoittanut ihan soopaa.

No, paraskin puhuja, itse olen aamuisin aivan yhtä äreän näköinen kuin Katariinakin ja vasta aamupalan, meikin ja hiusten laiton jälkeen alan muistuttaa edes jossain määrin edustuskelpoista.
Ja Katariina suhtautui kuvaamiseen yhtä penseästi kuin minäkin, jos minua tultaisiin heti aamusta sohimaan kameralla: se mulkaisi pahasti ja kipitti nopeasti piiloon. En ehtinyt saada siitä kuin tämän ainokaisen kuvan.

"Sylihamsteri"? "Rauhallinen"? Meidän Katariinako??

Lueskelin päivänä muutamana erään enemmänkin hamstereita omistaneen kasvattajan juttuja omista hamstereistaan. Siellä vilahti sellaisia sanoja ja lauseita kuin "sylihamsteri", "pitää kovasti silittelystä", "rauhallinen luonne", "valmis tulemaan syliteltäväksi mihin vuorokauden aikaan tahansa".
Ei vaan meidän Katariina...

Katariina ei viihdy sylissä pätkääkään eikä se piittaa silittämisestä lainkaan. Juoksennellessaankin se kiipeili pitkin vaatteitani vain siinä toivossa, että pääsisi jonnekin ylemmäs niitä pitkin. Vapaaehtoisesti se ei tule kädelle muuten kuin halutessaan dunasta ulos tai vaatekomeron hyllyltä alas.
Ja siinäkin meidän määrätietoinen neiti pitää päänsä, että milloin hän suvaitsee tulla mökistään näkyville tai dunasta ulos. Mitkään rapistelut tai kopistelut huoneessa tai edes dunassa eivät saa Katariinaa liikkeelle mökistään ennen kuin se katsoo sopivan heräämisajan olevan käsillä. Vähän se saattaa nenäänsä näyttää, mutta painuu sitten takaisin mökin uumeniin. Mikään, siis kerrassaan mikään ei ole niin mielenkiintoista, että Katariina haluaisi luopua iltaunistaan.
Kun Katariina sitten tulee mökistään ulos venytellen, on ihan turha vielä laittaa kättään häkkiin. Katariina tosiaan tulee kädelle kun se haluaa ulos dunasta, mutta pysyttelee vikkelänä otuksena pois käden ulottuvilta niin kauan kuin se ei halua tulla ulos. Minkäänlainen houkuttelu ei auta, kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta.

Ja että rauhallinen? Kun Katariina illan tullen pääsee vauhtiin, ei voi puhua minkäänasteisesta rauhallisuudesta. Ihmettelen syvästi niitä ihmisiä, jotka sanovat pitävänsä hamsteria vapaana esimerkiksi tietokonepöydällään samalla kun itse tekevät koneella juttuja. Katariinan kanssa siitä ei tule mitään, se pieni vintiö livahtaisi karkuun sekunnin murto-osassa ellei sitä vahtisi koko ajan. Ja putoaisihan se korkealta pöydältä kaiken lisäksi. Ei sitä auta juuri pitää sohvallakaan vapaana, se on koko ajan livistämässä karkuun tai ainakin tunkemassa itseään sohvatyynyjen väliin.

Osa tietysti on varmasti nuoruuden riehakkuutta, Katariinahan täyttää huomenna 5 kuukautta eli on vielä varmaan aika tenava, vaikka onkin jo täysikasvuinen. Ja ovathan hamsterit toki omia persooniaan jokaikinen, meille on näemmä sattunut varsin itsetietoinen ja omanarvontuntoinen tyttö, jonka päätä ei helpolla (millään?) käännetä. Ei sillä että valittaisin, Katariina on maailman ihastuttavin hamsterityttö juuri tuollaisena!

Seikkailulla

Exploring
Originally uploaded by Damork

Katariina seikkailemassa pahvilaatikossa vaatehuoneessa. Vähän vanhempi kuva, jonka mies on ottanut.

Terveisiä vaatekomerosta

Läppäri ja WLAN ovat mainioita keksintöjä. Istuskelen tällä hetkellä vaatekomeron lattialla, naputtelen tätä postausta ja katson ettei Katariina saa päähänsä mitään äärettömän typerää. Kuten esimerkiksi miehen talvitakkia pitkin kiipeämistä. Katariinasta se oli kyllä varmasti hyvä idea.
Ja jos minulla olisi ollut kamera mukana, olisin saanut otettua kuvan, jonka otsikko olisi ehdottomasti: "Kun kissat on poissa, niin hamsteri hyppii näppäimistöllä". Arvaatte siis varmaan mihin Katariina löysi tiensä. Yritäpä siinä sitten pelata mahjongia kun hamsteri yrittää kiivetä näyttöä pitkin ylöspäin eli kirjaimellisesti melkein hyppii näytön edessä.
Katariinalla oli jossain vaiheessa jyrsimisvimma. Taisin mainita siitä blogissakin ohimennen, mutta joka tapauksessa se oli täällä vaatekomerossa innostuneempi jyrsimään pahvilaatikoita ja komeron ovea kuin vipottamaan missään. Nyt jostain syystä ei jyrsiminen kiinnosta vaan se juoksee ympäriinsä. Toimme tänne meidän toisen juoksupyörän ja se tykkää siinäkin vilistää vaikka voi tehdä sitä kyllä dunassaankin. Sen lisäksi Katariina viipottaa menemään muuallakin, ei vain juoksupyörässä.

Lähetys vaatekomerosta päättyy tähän.

Kurkistus Katariinan pesään

Tässä on Katariinan pesämökki, Puutuuman siltamökki. Katariina nukkuu yleensä tuolla "sillan" alla.


Kun mökki nostetaan pois, näkymä on yleensä tällainen. Vessapaperikasassa on pieni pyöreä kuoppanen, jossa Katariina nukkuu, se näkyy tuossa kuvan keskellä ja oikealla puolella. Vasemmalla, vastapäätä mökin ovea on sitten ruokavarasto ja vessa. Siinä on papanoita päälimmäisenä, näkyy kuvassakin. Niiden alle purujen sekaan on sitten haudattu ruokavarastoja, jos tosin tänään ei varastoja ollut kovinkaan paljon.
Pikkusiivous koostuukin tämän pesänpohjan siivoamisesta pois ja purujen sekä vessapaperisilpun korvaamisesta uudella. Kahta asiaa Katariinan pesässä ei voi olla liikaa: puruja ja vessapaperisilppua.

Muutama kuva

Tässä taas pari vanhempaa kuvaa.

Suursiivo

Tein tänään suursiivon dunassa, ensimmäisen Katariinan aikana. Ihmettelen kovasti, että mikä juttu tämä oikein on, kun ainakaan minun nenäni ei ole kertonut missään vaiheessa siivouksen tarpeesta. Katariina on kuitenkin puolitoista kuukautta meillä ollut. No, mökki tietysti on siivottu suunnilleen joka toinen päivä, mutta sen enempää ei olekaan tarvinnut.
Katariinalla on potta, mutta on vähän kyseenalaista käyttääkö se sitä. Ehkä joskus, koska sieltä löytyi muutamat pikkupisut, mutta yleensä se vain tyytyy pyöriskelemään ja kaivelemaan pottaansa. Muuta pissapaikkaa ei dunasta ole löytynyt, voi olla että Katariina tekee osan pissoista mökkiinsä, samoin kuin papanatkin ja se tietysti tulee siivottua säännöllisesti. Tosin sitäkään ei ole koskaan hajun takia tarvinnut siivota.
Karamellihän oli ihan toista maata, sen potansiivoustarpeen tiesi nenällään. Eihän Karamellilläkään duna haissut oikeastaan koskaan, puhdistin sen silti säännöllisesti kerran kuukaudessa. Jatkan Katariinan kanssa samaa, tämä ensimmäinen pidempi siivousväli nyt vain oli sellainen kokeilu.
Vai voiko olla niin, että vanhempien hamstereiden pissa haisee voimakkaammin ja enemmän?

Tein siivouksen kanssa taktisen valinnan ja aloitin sen jo puoli yhdeksän jälkeen. Katariina nukkui tuolloin vielä, mutta heräsi siinä sitten ihmettelemään, kun otin dunan kalusteita pois. Siirsin sen sitten pikkudunaan siivouksen ajaksi. Se oli vielä jokseenkin uninen, joten se ei viitsinyt paljon riehua pikkudunassa vaan oli kohtuullisen rauhallisesti.
Järjestelin siivouksen jälkeen dunan uudelleen, joten nyt Katariinalla onkin pähkäilemistä, että miten uudessa dunassa nyt oikein eletäänkään. Ruokakupin se löysi jo, joten valtakunnassa on kaikki hyvin.

Kuulumisia ruokakupilta

Tässä parina aamuna on Katariinan dunasta löytynyt tuoreruokakuppi suunnilleen puolillaan ruokaa. Se vähän ihmetyttää, koska yleensä se yön aikana syö tai varastoi melkein kaiken, mitä kupista löytyy. Tietysti aina joskus on ollut päiviä, jolloin ei sapuska ole kelvannut. Nyt kuitenkin mietityttää, kun näin sattuu kahtena päivänä peräkkäin. Katariina on kuitenkin normaalin aktiivinen, touhuaa ja jyrsii samaan malliin kuin aikaisemminkin, joten muuten ei huolta pitäisi olla. Jos se vain on keksinyt alkaa nirsoilla? No, tänä iltana tarjoillaan pieni nökäre lihaa, katsotaan mitä se sille tekee.

Pari kuvaa

Tässä on pari söpöilykuvaa parin päivän takaa. Otettu samana iltana kuin uo paholaishamsterikuva.

Hauskoja pikkusattumuksia, osa 1

Joskus (tai itse asiassa aika useinkin) hamstereiden kanssa tulee eteen tilanteita, joiden synnyttämille mielikuville ei voi kuin nauraa.

Eilen juttelimme iltasella miehen kanssa Katariinan häkin vieressä, Katariina ei ollut vielä herännyt. Avasin kuitenkin luukun ottaakseni tuoreruokakupin pois pestäväksi. Pesämökin oviaukosta pilkistää esiin karvainen pieni nenä, jonka olemuksesta paistaa paheksunta jo kauas. Katariina nappaa oviaukolta siinä lojuvan vessapaperisuikaleen ja katoaa mökkiin näkymättömiin.
Ei tarvittu paljoakaan mielikuvitusta että voi kuvitella Katariinan tunkevan paperitolloja korviinsa ja ajattelevan, että on se nyt kumma kun ei tässä huushollissa saa nukkua.

Pesävanuasiaa

Monet eläinkaupat, niin perinteiset kuin nettiliikkeetkin myyvät kirkasväristä vanua hamstereille pesävanuksi. Mikäpä olisi sen ihanampaa kuin ajatus omasta hamsterista nukkumassa pehmoisessa vanussa?

Jep.
Mikä sen ihanampaa kuin suolitukos hamsterilla? Pahimmassa tapauksessa kuolemaan johtava tila, joka aiheutuu syödystä pesävanusta. Mikäpä sen mukavampaa kuin pahimmassa tapauksessa kuolioon joutunut käpälä tai varvas, jonka on aiheuttanut raajan ympärille kietoutunut vanukuitu. Aivan ihastuttavaa, pehmoista vanua. Valitettavasti vain hamstereille vaarallista ja ennen kaikkea turhaa.

Huolimatta siitä, mitä myyjät sanovat ja mitä eläinkauppojen tarjoamissa hamsterinhoito-ohjeissa sanotaan tai mitä tavaroita hamsterin dunan mukana tulee, hamsterille ei saa laittaa pesävanua. Pesävanun ainoa tarkoitus on herttaisen mielikuvan perusteella tahkota rahaa tuotteen valmistajille ja siinä välissä myös vähän myyjille. Siinä sen ainoa tarkoitus. Se, että eläin kärsii tai pahimmassa tapauksessa kuolee, ei näitä tahoja kiinnosta. Sehän on vain eläin.

Karamelli ja Katariina ovat oikein makeasti nukkuneet revityssä vessa- tai talouspaperissa, kuten monien kasvattajien ohjeissa neuvotaan. Karamelli kokosi kaikki paperisuikaleet alleen patjaksi, taisipa se joskus kaivautua niiden sekaan kokonaan. Muutama suikale sai kuitenkin jäädä ruokavarastojen peitoksi. Karamelli oli myös erittäin tarkka keräämään ympäri dunaa levitellyt suikaleet tarkasti talteen.
Katariinan suhtautuminen suikaleisiin on huolettomampaa, se ei niin tarkasti kerää kaikkia talteen, jos olemme levitelleet niitä sinne tänne. Kyllä se ne talteen kerää, mutta ei niin tarkasti. Samanlaisen nukkumapaikan se myös kasaa niistä itselleen mökin sisälle, mutta toisaalta suikaleita löytyy myös mökin oviaukolta, jonka se yleensä tukkii päivän ajaksi puruilla ja näillä vessapaperisuikaleilla.

Must... Kill... Box...

Meidän maaninen paholaishamsteri tappamassa pahvilaatikkoa.


(ja joo, huomattiin myös tänään että Katariina on kehitellyt taas ylimääräistä rasvakertymää etutassujensa taakse... En ymmärrä että miten ihmeessä! Voiko yhden päivän tauko ulkoilussa lihottaa noin?)

Yhteiseloa Katariinan kanssa

Eilen Katariina heräili juuri pahimmoisesti kesken Suomi-USA-lätkämatsin. Koska miehellä oli nälkä ja syöminen kesken, piti minun hoitaa ulkoilutus. No onneksi hamsterin kanssa ei tarvitse pitkiä lenkkejä tehdä ulkona vaan nappasin Katariinan kuljetusboksiinsa ja päästin sen verryttelemään olohuoneen sohvalle. Ei sillä että jääkiekon katsomisesta olisi silti tullut mitään. Katariinaa paimentaessa täytyy olla koko ajan tarkkana, koska se karkaa äärettömän nopeasti.
Vähän aikaa se siinä kuitenkin sai toheltaa, mutta kun vauhti alkoi kasvaa liialliseksi, siirryin Katariinan kanssa vaatehuoneeseen (ja missasin kaikki USAn maalit ja oikeastaan koko toisen erän). Vipellystä riitti sielläkin, sitä ei hamstereista mitään tietämätön uskokaan, miten nopeita ne voivatkaan olla! Kun ne näyttävät niin tanakoilta ja ovat niin söpöjäkin, etteivät ne voi nopeita olla...

Meidän pitäisi jotakin saada tehtyä työhuoneesta Katariina-turvallinen huone. Ei siinä oikeastaan ole muuta ongelmaa kuin sähköjohdot ja verkkopiuha, joka kulkee keittiöön. Lisäksi työpöydän lipaston takaa avonainen sokkeli lienee syytä tukkia, muuten Katariina huomaa että sinne voi mennä karkuun ja me emme saa sitä sieltä pois mitenkään.

Bonan pasta ja broileri - mössö

Edellisessä viestissä mainitsin Katariinan pitävän kovastikin eräästä vauvanruuasta. Tässä tulee tarkemmat speksit, mistä on kyse.
Suosikkiruoka on siis Bonan 5-6 kk pasta ja broileri - mössö. Sen tuoteseloste kertoo seuraavaa: vesi, peruna, porkkana, broilerinliha (10%), pasta (durum-vehnää), rypsi- ja auringonkukkaöljyä ja vehnäjauhoja. Kasviksien osuus 50%.
Sen verran mitä minä hamsterien ruokinnasta ymmärrän, pidän tätä aika hyvänä ruokana hamstereillekin. Siinä ei ole mitään ylimääräistä, sokeria, suolaa, säilöntäaineita, väriaineita, mausteita, sipulia. Toisaalta siinä on kuitenkin peräti neljää eri ruoka-ainetta, perunaa, porkkanaa, broileria ja pastaa, joten se on aika monipuolinen siinä mielessä. Toisaalta lihaa ei ole paljon, vain 10% joten se on varsin kasvispitoinen ruoka. Ja nuo öljyt eivät välttämättä tee lainkaan huonoa turkin kunnolle.

Ruokavalioon taas lisää juttuja

Viime aikoina Katariinalle on vähitellen esitelty uusia tuoreruokia. Kesäkurpitsa, kukkakaali ja luumu ovat osoittautuneet kelvollisiksi, sen sijaan herkkusieni jäi ainakin eilen kuppiin koskemattomana. En huomannut tänä aamuna katsoa, mitä Katariina oli jättänyt syömättä, nostin vain kupin pois häkistä.
Katariina on saanut viime viikolla lihaa ja lihapitoisia mössöjä aika monta kertaa, joten tämä viikko pidetään kasvispitoisempana. Tänään voisi olla peräti paastopäivä, ts. ei tuoreruokaa, siemensekoitusta vain. Keitettyä riisiä ehkä voisin ottaa pakastimesta sulamaan, jos sitä tarjoilee joku päivä.

Meidän pakastina alkaa näyttää kohtuullisen mielenkiintoiselta. Jääkuutiorasiassa on keitettyä riisiä, ylimmältä hyllyltä löytyy tuhoton määrä pikkuisia nyyttejä. Monissa on vauvanruokaa ruokalusikallinen tai vähän vajaa, mutta sunnuntaina lasagnenteon ohessa laitoin pakkaseen myös muutaman pikkuköntin jauhelihaakin. Ostin myös ennen vappua yhtä sorttia vauvanruokaa, jotain joka piti sisällään perunaa, pastaa ja kanaa. Katariina söi sitä mielihalulla ja sitäkin löytyy pakkasesta, yhdestä purkista riittää moneksi kerraksi meidän "vauvalle". Se purkki taitaa olla vielä tallessa, joten täytyy kotona katsoa, mitä se tarkemmin ottaen oli.

Tapoja

Katariinalla on muuan hieman ehkä oudohko, mutta hauska tapa. Sillä on dunan nurkassa kaareva puusilta, jonka alle se hyvin mahtuu. Ikäänkuin tunneli. Katariina herää yleensä yhdeksän aikoihin tai vähän jälkeen, mutta heti silloin se ei ole vähäisimmässäkään määrin kiinnostunut ruuasta tai ulkoilusta. Suunnilleen ensimmäisen puoli tuntia tai tunnin se kieriskelee siellä puutunnelissaan. Okei, se pesee itseään siinä sivussa myös. Kaikella kunnioituksella neitiä kohtaan, mutta se on herätessään aika räjähtäneen näköinen, karvat kaikki sekaisin ja joskus turkki on paikoin rasvaisen näköinen, varsinkin hajurauhasten kohdilta tai takamuksesta. No, emmekö me kaikki ole vähän räjähtäneitä aamuisin?
Turkin sukimisen lisäksi se rapsuttelee itseään, hieroo joskus itseään puutunnelin seiniin ja dunan seinään, pyöriskelee siellä, kaivelee puruja, saattaapa tuo joskus kokeilla hampaitaan siihen puutunneliin. Aina välillä se käy katsomassa muun dunan tilanteen, mutta palaa sitten elämöimään tuohon yhteen nurkkaan.

Kun turkki on ojennuksessa ja nätti ja muutenkin on kieriskelty tarpeeksi, on Katariina valmis vaikka lähtemäänk ulos vipottamaan. Nykyisin sen lempipuuha vaatekomerossa tuntuu olevan kaiken järsiminen. Suosikkeja ovat erään pahvilaatikon kulma ja vanhat lakanat.
Sen sijaan hyllylle kiipeäminen ei ole enää kovinkaan kiinnostavaa. Olen raivannut alimmasta hyllystä puolet Katariinaa varten ja se saisi vipeltää siellä niin paljon kuin haluaisi, mutta kun sinne nyt saa ihan luvalla mennä, niin eihän se enää kiinnosta. Tosin se kyllä viihtyy siellä hyllyllä, jos sen sinne nostaa, ne vanhat lakanat on mytätty sinne möyrimis- ja kiipeilytarkoituksia varten.
Ja kun se haluaa alas hyllyltä, se tulee kahden pahvilaatikon väliin ja odottaa, että laitan käteni niin että se pääse kämmenelle ja sitten minun täytyy laskea se alas.

Pieni sydämenvaltaaja

Meillä oli eilen jonkinlaiset vappubileet kotona, muutaman kaverin ja jonkinlaisen ruokatarjoilun kera. Bileet jatkuivat myöhään iltaan ja niinpä meidän perheen pikkuisin heräsi esittäytymään vieraille. Tällä kertaa siskokin näki Katariinan hereillä ja pirteänä. Häkin ympärillä oli ajoittain melkoinen fanilauma katsomassa ja piristyttyään oikein kunnolla Katariinaa ei häirinnyt tipan vertaa vieraat ihmiset ja hajut vaan se kiipeili normaaliin tapaan minun ja miehen sylissä.
On se vaan niin söpö.