Järkijättö, kiroileva hamsteriherra

Jo hakiessani Perttiä Veera varoitteli, että se on kova poika "kiroilemaan" ja huomasin sen toki itsekin: kun herraa vähän häirittiin, se vipelsi seuraavan mökin alle piiloon ja aloitti paheksuvat riiiks-riiiks-vastalauseet. Ja niitä sitten riitti siihen asti, kunnes saimme pojan pyydystettyä vanhasta asuinboksista kuljetusboksiin. Uuteen dunaan sain Pertin siirrettyä vain muutaman kirosanan saattelemana.

Eilen oli siivouspäivä ja vielä yhdentoista aikaan illalla Pertillä ei ollut suunnitelmissa lähteä yhtään mihinkään nukkumapaikastaan. Se on siinä suhteessa erilainen syyrialaisiin ja Hilmaan verrattuna, että se ei ole tippaakaan utelias. Jos muiden hamsterien dunassa rapisuttelee puruja aikansa, ne yleensä tulevat katsomaan, että mikä möykkä nyt oikein kuuluu. Vaan ei Pertti, se vetäytyy entistä tiiviimmin mökkiinsä (joka on kylläkin puusillan alusta, muttei kerrota sitä Pertille) ja todennäköisesti tunkee vessapaperisuikaleita korviinsa, eikä ainakaan liiku mihinkään. Niinpä ei auttanut muu kuin nostella vähän puusiltaa ja sillä tavoin ehdotella, että sieltä pitäisi nyt tulla pois. Närkästynyt hamsteri ryntäsi munakennon sisään ja aloitti manaamisen.

Päätin siirtää sen siivouksen ajaksi kuljetusboksiin, mutta se oli helpommin sanottu kuin tehty. Pertti sinkoili robomaisella vauhdilla piilosta toiseen rääkyen vastalauseitaan. Ja minä en edes yrittänyt sitä kiinni, katselin vain sen menoa kun olin mennyt liikauttamaan munakennoa! Hilman ja syyrialaiset on saanut yleensä helposti napattua tarjoilemalla niiden kulkureitille jotain pahviputkea, jonne ne sujahtavat yleensä sukkana sisään, mutta Perttipä on fiksumpi poika ja kiertää kaikki epäilyttävät pahviputket kaukaa. Munakennoon se kuitenkin haksahti ja niin nostin sen munakennossa kuljetusboksiin. Luonnollisesti närkästyneen marinan saattelemana.

Kuljetusboksin kantta ei sitten kannata pitää auki, koska tuo pieni superpallo pomppaa vielä jonain kauniina päivänä sieltä karkuun. Pertti valehtelematta hyppi pitkin boksin seiniä ja oli ihan hilkulla ettei se olisi päässyt laidasta ylitse. Siivouksen jälkeen päätin vähän aikaa kokeilla, mitä se tekisi kädelleni, jos sen panisin kuljetusboksiin. Pertti on näet tuntunut vähän aralta käden suhteen.
No joo, ei se kättä ainakaan pelkää. Aivan rohkeasti se vipelsi käden vierestä ja alta ja vähän suunnitteli kädelle kiipeämistäkin. Se nyt vain ei selkeästikään näe mitään syytä, miksi hänen pitäisi olla erityisen kiinnostunut ihmisen kädestä.

Takaisin siivottuun dunaan mentiin vessapaperiputkessa tuttujen riiks-kirosanojen säestyksellä. Tästä aivan kamalasta koettelemuksesta Pertti sai lohdutukseksi uutta ruokaa, koivunlehden ja pätkän mustikanvarpua. Mutta Pertin menoa täytyy joskus videoida, että roboja tuntemattomat lukijat saavat jonkinlaisen käsityksen sen päättömästä vauhdista.

Ekat kuvat Pertistä

Pertin kuvia onkin jo kärtetty siitä asti, kun herra meille kotiutui. No, aluksi se vaikutti vähän ujolta ja sitten liian vauhdikkaalta ja sitten olin juhannuksenkin poissa enkä voinut tietenkään kuvata Perttiä. Eilisiltana kuitenkin onnistuin nappaamaan siitä muutamia kuvia ja tässä se meidän uusin söpöläinen nyt on!

Pertti on kotiutunut!

Kävin tänään hakemassa Pertin Veeralta Laajasalosta ja matka Nurmijärvelle sujui mainiosti. Heitin kotona kaverin valmiiksi sisustettuun dunaansa ja lähdin itse kauppaan. Ensin Pertti vipelsi ihmeissään pitkin ja poikin, mutta kun tulin kaupasta, se oli majoittunut johonkin piiloon, kuten yöeläimelle sopiikin. Eli kai se on sitten kotiutunut ainakin jonkin verran. En viitsi mennä sitä erityisesti käpälöimään, tutustukoon tämän illan uuteen kotiinsa. Katsotaan huomenna sitten.

Käsittelin Perttiä kyllä jo vähän Veeran luona ja ensivaikutelma on vilkas. No, robohan se onkin, mutta tätä kaveria ei pallotella yhtä huolettomasti käsissä kuten Loviisaa ja Hilmaakin. Ei, kyllä se täytyy pitää tiiviisti kämmenten sisällä ja mieluusti vielä dunan tai kuljetusboksin yläpuolella, siltä varalta että se päättää tehdä kamikaze-loikan. Mutta söpö kaveri se on, kertakaikkiaan!
Kuvia ei valitettavasti ole uudesta kodista, kas kun se tosiaan on vetäytynyt piiloon.

Pertin uusi koti

Minun pitäisi hakea huomenna meidän robopoika Opossums Bertil eli työnimeltään Pertti. Sisustin sille jo dunan tänään valmiiksi, juoksupyörä puuttuu vielä, sen verran täytyy tehdä uudelleenjärjestelyä että se mahtuu. Juomapullo on valmiina ja ruuat pakastimessa ötökkäkaranteenissa.

Perheenlisäystä

Olen vihjaillut erinnäisille tahoille meille mahdollisesti saapuvasta karvaisesta perheenlisäyksestä ja nyt kun osto on sovittu, voinen paljastaa mitä meille on oikein tulossa.
Toinen syyrialainen? Ei...
Talvikko varmaan! Ei, ei talvikkoakaan toistaiseksi.
No ihan varmaan kissa sitten, sinähän sanoit olevasi kissaihminen. No ei, kyllä jyrsijöissä pysytään edelleen.

Meille on tulossa roborovskipoika!
Robot ovat suloisia ja erittäin vilkkaita hamstereita, jotka muista poikkeavasti ovat yleensä laumaeläimiä ja viihtyvät parhaiten pareittain tai pienessä laumassa saman sukupuolen kera. Tässä onkin robon ongelma ollut, olen halunnut "kokeilla" roboa lemmikkinä, mutta sitten siinä kuitenkin kävisi niin että jos vaikka parin hankkisi, toinen kuitenkin kuolisi ennen toista ja sitten olisi yksinäinen robo, jolle pitäisi kaveri hankkia, tietysti nuorempi ja sitten tämä vanha kaveri kuolisi ja nuori jäisi taas yksin ja niin edelleen. Olisimme siis roboloukussa.

Sattuipa sitten silmään Veeran myynti-ilmoitus yksinäisestä robouroksesta, joka ei enää tahdo sulattaa kämppäkaveria ja eleleekin siis yksikseen. Kyseinen uros on alunperin Ruotsista tuotu ja se on jättänyt jo pari poikuetta, joten se on osansa siis tehnyt robojalostuksen hyväksi. Nyt se on hieman reilun vuoden ikäinen ja kaipailisi eläkekotia. Mikäpä parempi ratkaisu meille!

Ensi viikonloppuna siis haen Tampereelta Nurmijärvelle meidän kääpiödunan ja kalusteita ja juhannusviikolla lupasin hakea Opossums Bertilin. Vähänkö odotan jo innolla?

Euroopan serkut

Ylen sivuilta silmiin osui harvinainen hamsteriaiheinen uutisotsikko: EU-tuomioistuin: Ranska ei ole suojellut hamstereita. Eurooppalainen hamsteri (Cricetus cricetus) ei ole yleisesti ottaen uhanalainen, mutta monessa Euroopan maassa se on hyvin harvinainen. Sitä on pidetty viljelytuholaisena ja osin niitä on tapettu myös turkin vuoksi.
Eurooppalainen hamsteri on syyrialaista huomattavasti suurempi, sen ruumiin pituus on Wikipedian mukaan 20-30 cm ja painokin voi lähennellä kiloa. Lisäksi sillä on pitkähkö häntä (4-6 cm). Melkoinen pakkaus siis!
Toivottavasti Ranskan harvinaiset hamsterit jäävät jatkossa rauhaan.

Nuokkuuko hamsterit?

Tässä olen Loviisan kanssa jälleen vaatehuoneessa, jossa se on touhunnut vähän aikaa, mutta nyt tuntuu vauhti hieman hyytyneen. Tässä ei nyt ole ihan sopivassa nurkassa mökkiä, minne hamsteri pääsisi torkkumaan, mutta noissa rauhallisissa nurkissa seurasin, kun Loviisa jäi siihen paikalleen jököttämään. Hiljakseltaan tuntui että sitä alkoi väsyttää ja näytti ihan siltä kuin se pilkkisi kuin isäntänsä ikään pään sillä lailla nyökähdellessä, mutta sitten kuitenkin herätessä takaisin toimintaan. Nyt se taas tuossa touhuaa täydellä teholla ja meinasi syödä sukkiani, mutta taitaa olla hamsterikin väsynyt, vaikka helteet ovat jo hellittäneet.

Täytynee raukalle laittaa tänne unimökki, jos meinaa hamsteria alkaa nukuttamaan. Ensimmäisen kerran tuollaista huomasin, joten toivottavasti tuo on ihan vain hamsterien väsymyksen merkkejä, eikä mitään oireita mistään vakavammasta. Kameraa ei valitettavasti ollut, että olisin voinut tallentaa nuokkuvan hamsterin. Melkein kyllä itseänikin alkoi unettaa sen katseleminen.

Harvinaista herkkua

Jo alusta asti, kun meillä on hamstereita ollut, on pitänyt saada eräs hetki ikuistettua blogia varten. Tänään se sitten onnistui. Tässä on Loviisan jumppavideo, olkaapa hyvä:

Kuulumisia

Loviisa on asustellut nyt pari viikkoa uudessa terrassaan. Valitettavasti siitä ei ole vielä kuvia saatavana, koska kamera on ollut minulla täällä Nurmijärvellä. Terraarion silikonitiivisteet ovat saaneet kyytiä neidin etsiessä raivoisasti pakoreittiä, mutta muuten Loviisa on kotiutunut hyvin uuteen asumukseensa.

Sitten voin sen verran raottaa salaperäisyyden verhoa, että olen kaavailemassa meille karvaista perheenlisäystä, mutta siitä sitten tarkemmin myöhemmin, kun juttu varmistuu.

Millä saa hamsterista sylihamsterin?

No tietysti yrittämällä syödä popcorneja samalla, kun ulkoiluttaa hamsteria vaatekomerossa. Loviisalla toki oli omat eväänsäkin taktisesti sijoiteltuna ympäri vaatehuonetta eri tasoilla, mutta ne löydettyään päätti arvon neiti lähteä metsästämään bonuspopcorneja henkilökunnan lautasilta. Koskaan ei ole Loviisa pyrkinyt yhtä innokkaasti syliin tai kommentoimaan blogiin.

Kirjeenvaihtajamme sai tuoreet kommentit Loviisalta aiheeseen:

ä,ääc         lä,,,,,,,,,,,,,,,,,,,ä
?j                      ,s§kääääääääääääääääääääääkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkå.‬'