Siri eli viralliselta nimeltään Tarinan Ahvatuuli on 27.12.11 syntynyt helmiäisnormaali talvikkonaaras. Meille se tuli Tampereen näyttelyistä 18.2.12 sen jälkeen kun roboherra Pertti oli lopetettu eikä meillä ollut kuin Loviisa. Olin varannut Myllylän Arjalta helmiäisvärisen naaraspoikasen ja näyttelypaikalla hän esittelikin Siriä, mutta sen lisäksi myös rauhallisempaa ja väriltään parempaa, suunnilleen samanikäistä safiirinaarasta. Päädyin temperamenttiseen, särisevään Siriin sen takia, että olen kaivannut sitä helmiäistalvikkoa niin kauan ja toisaalta korvissani kaikui edelleen Susan Washbrookin lausahdus siitä, että talvikolla saa olla luonnetta. Ja vaikka Sirin tikkaus onkin kovin epätasainen, ei sillä ole meille väliä, koska emme kasvata emmekä niinollen välitä näyttelymenestyksestäkään. Hakusessa oli siis mahtava lemmikkitalvikko.
Ja sen kyllä saimme. Siri oli ensimmäinen kääpiö, joka on tullut meille poikasikäisenä, mutta olihan meillä jo kokemusta Loviisan käsittelystä ja totuttamisesta. Siri oli meille tullessaan varsin vähän käsitelty, kasvattaja myönsi sen heti, hänellä oli ollut samaan aikaan koirapentue ja ne olivat vieneet kaiken ylimääräisen ajan. Siri kuitenkin kesyyntyi varsin nopeasti. Karri hoiti käytännössä sen kesyttämisen, olin töiden takia poissa viikon verran melko pian Sirin tulon jälkeen. Lähtiessäni Siri kävi vähän nuuhkimassa käsiä ohimennen, tullessani se oli ihan käsikesy ja helposti käsiteltävissä.
Siri on aina ollut varsinainen fitness-mimmi, se juoksee pyörässään ahkerasti vielä vanhanakin. Vanhemmiten se on kuitenkin alkanut kovin reviiritietoiseksi ja puree jos sormet sattuvat sen dunaan. Kun sen saa dunasta käsiin, se on kuitenkin ihan kiltisti. Tästä vartioinnista johtuen Siri on saanut muutaman vähemmän mairittelevan lempinimen: Terroristi, Teurastaja, Vahtitalvikko, Taistelutalvikko, Peto. Mutta rakkaalla lapsellahan on monta nimeä, eikö totta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti