Esittelyssä hamsterit: Karamelli

Päätin blogin uusia lukijoita varten tehdä esittelyt meidän hamstereista. Ensimmäisenä vuoron saa kaiken pahan alku ja juuri, nyt jo edesmennyt vanha rouva Karamelli.


© KH

Karamelli oli lyhytkarvainen, musta valkokirjokilpikonna syyrialaisnaaras. Se oli syntynyt 11.7.2007 ja eläinkaupasta se päätyi alunperin veljentyttärelleni. Muuttojen takia Karamelli kuitenkin jäi ilman pysyvää kotia ja elokuussa 2008 veli kysäisi minulta ja mieheltä, josko me ehkä haluaisimme ottaa sen. Minä kyselin hamsterin hoidosta ja muusta tarkemmin ja ajattelin, että voisihan sen ottaa, vaikkei minulla mitään käytännön kokemusta ole mistään pikkujyrsijöistä. Mies sen sijaan suhtautui penseästi koko hamsteri-ideaan, mutta taipui sitten yhden illan lirkuttelin ja painostuksen jälkeen.
Karamelli saapui meille Tampereelle 4.10.2008 kaikkien tavaroidensa kanssa ja meidän elämä hamsterin kanssa alkoi. Emme osanneet kumpikaan, mies tai minä arvata lainkaan, miten ihastuttava lemmikki hamsteri oikeasti onkaan. Niin touhukas ja suloinen ja ovela! Karamelli kietoi meidät välittömästi tassunsa ympärille, yhtä lailla minut kuin miehenkin.
Jo ennen Karamellin tuloa meille olin hankkinut kaikkea mahdollista hamsteritietoa, mitä netistä oli löydettävissä. Mikään ei kuitenkaan valmistanut minua siihen, millaisia pieniä hurmureita nämä voivat olla.

Vuoden 2009 alussa Karamelli alkoi kuitenkin vanheta, se passivoitui selvästi, liikkui vähemmän ja varovasti. Kun helmikuun lopussa sillä alkoi ilmetä erilaisia sairausoireita, vein sen eläinlääkäriin ja totesimme yhteistuumin, että vuosi ja 7 kuukautta on ihan hyvä ikä hamsterille. Pikkurouvan oli aika päästä pois.

Mutta ei elämää ilman hamsteria. Karamellin kuoleman jälkeen aloimme etsiskellä uutta nakkihäntää, siitä olimme miehen kanssa sopineet jo kuukausia ennen kuin Karamelli lopetettiin. Karamelli tuleekin aina olemaan meille se hamsteri nro 1, joka hurmasi meidät touhuillaan, persoonallaan ja suloisuudellaan.

Viimeiset kuvat

Kameran muistikortilta löytyi vielä yllätys: muutama kuva Karamellista, kuvattu 2.2. Viime aikoinahan siitä ei saanut edustavia kuvia, koska se ei liikuskellut paljoa häkissään. Mutta tässä parhaat otokset noista viimeisistä kuvista.

© KH
Tämä on otettu kuljetusboksin kannen läpi, siksi laatu on jokseenkin huononlainen. Karamelli on kuitenkin ollut taas siivouksen ajan kuljetusboksissa ja hamstrannut poskipussinsa niin täyteen kuin vain vetää ja mahtuu.


Ehti juuri vilauttaa päänsä piiloon mökkiin mennessään.

Karamelli has left the cage...

Katsokaa nyt mitä mies on omaan blogiinsa kirjoittanut. Olen aivan liikuttunut.

Tyhjää

*huokaus*
Eipä sitä uskoisi ellei itse kokisi. Asunto ja erityisesti työhuone tuntuu nyt NIIN tyhjältä ja kolkolta ilman Karamellia. Ei ole enää ketään, jolle aamupalalla sanoisi huomenta, ei ole mitään syytä ulkovaatteet riisuttuaan mennä vilkaisemaan työhuoneen dunaa, tietokoneella istuessani ei selän takaa kuulu enää tuttuja rapinoita. Niinkin pieni eläin ja vaikka vain dunassaan asusteli, mutta silti se jätti jälkeensä jättiläismäisen aukon.
Ikävä sitä pikkuhiirulaista on, ei käy kieltäminen.

Hyvästi Karamelli!

Karamelli lopetettiin tänään. Kuten kirjoitin aamulla, vein Karamellin tänään eläinlääkäriin. Mitään selkeätä vikaa ei pintapuolisesti löytynyt, antibioottikuuria olisi voinut kokeilla, mutta senkään tehosta ei ollut suurempia takeita ja toisaalta lääkintä (kymmenen päivän kuuri, kaksi kertaa päivässä) olisi aiheuttanut oman stressinsä myös. Tänään oli jo tarpeeksi vaikeata kaivaa pikkuinen kesken unien mökistään.
Lääkäri totesi, ettei lopettaminen olisi ainakaan huono ratkaisu, koska Karamelli on kieltämättä jo suhteellisen iäkäs eikä siitä enää nuoremmaksi muuttuisi ja että onko se sitten hamsterinarvoista elämää, jos vain syö ja nukkuu. Niinpä päätin, että ehkä lopettaminen on kuitenkin paras ratkaisu, jos ei muuta niin voi ainakin olla varma, ettei se enää kärsi. Niinpä Karamelli nukutettiin ikiuneen.

Voi kamala kun itkettää, vaikka kuinka oli jo viikonloppuna yrittänyt psyykata itseään siihen, ettei Karamelli välttämättä elä enää kauaa ja että lopetus on ehkä armeliain ratkaisu. Ja vaikka jo Karamellin tullessa taloon tiesimme, ettei se ole meille kovin pitkäikäinen lemmikki. Yllättävän rakas siitä silti tuli ja nyt on ikävä.

Tämä blogi ei kuitenkaan jää tähän, luulen. Alamme miehen kanssa etsiskellä uutta hamsteria jollain aikataululla, nyt kun on jo dunat ja tarvikkeet valmiina ja kokemustakin vähäsen. Hamsterin hankintaan alunperin kovin nihkeästi suhtautunut mies on aivan ehdottomasti sitä mieltä, että meille hankitaan toinen hamsteri. Ja ehdottomasti myös sitä mieltä, että se on syyrialainen, olen yrittänyt esitellä netistä mahdollisimman suloisia kääpiöhamstereiden kuvia, mutta mies ei ole niille juuri lämmennyt. Totta kyllä, että itsekin haluan toki syyrialaisen, nyt kun niiden hoitoa on vähän jo oppinut.

Niin että jos jollakin lukijalla on tiedossa Tampereen seuduilta tai lähistöltä tai edes jotenkin järkevien julkisten yhteyksien päästä kasvattajaa, jolla sattuisi olemaan sopiva juuri syntynyt, piakkoin syntyvä tai suunnitelmissa oleva syyrialaispoikue, niin olisimme kiinnostuneita kuulemaan lisää. Jos täydellinen poikanen tai vaikka aikuinenkin löytyy, niin ei se matka liene mikään maailman suurin ongelma, aina jostain löytyy auto lainaan.
Ykkösvaihtoehto olisi ehkä lyhytkarvainen naaras. Uroskin käy, ei sen puoleen, pitkäkarvaisiin meillä ei ole suurempia intohimoja ja voisimme mieluusti ottaa sijoitukseenkin hamsterin. Erityisplussan saa laikukkaasta tai valkonauhaisesta väristä, jos on vielä valkokirjokilpikonna, niin se olisi jo ihan täydellinen. Emme me hae Karamellin kopiota, mutta kilpikonna nyt vain on niin kaunis väritys, että ainakaan minä en vastusta, jos meille toinen sellainen tulisi.
Asialla ei ole kiire, emme tarvitse hamsteria nyt aivan heti tällä hetkellä tai mieluummin jo eilen, meillä riittää kyllä aikaa odotella sitä "täydellistä" lemmikkiä meille. Tarjolla olisi turvallinen koti, jossa ei ole muita lemmikkejä eikä pieniä lapsia, hyvänkokoinen duna (n. 95*50 cm) ja toivoakseni mahdollisimman hyvä hoito ja huolenpito. Näyttelyihin ei toistaiseksi ole kiinnostusta, koska meillä ei ole hajuakaan miten niissä homma toimii, mutta koskaanhan ei saa sanoa "ei koskaan". Emme kuitenkaan lupaa mitään.

Eläinlääkäri varattuna

Tänään sitten puoli yksi on Karamellilla aika Tuhatjalassa. Saa nähdä mikä on tuomio. Minua jännittää jo kovasti, onneksi potilas itse ei tiedä maailmanmenosta yhtään mitään. Epäilen kyllä ettei Karamelli kauheasti arvosta sitä, että kaivan sen kesken unien kuljetuskoppaansa...

Mietin tässä vain, että onkohan takseissa rajoituksia eläimille? Koirille ehkä onkin, ainakin isoille, jotka vaativat farmarin takakontin ja muutenkin vähän suojaa penkeille. Mutta entäs tällainen pieni hiirulainen, joka on nätisti boksissaan ja boksi pyyhkeisiin kiedottuna laukussa? No, sen näkee sitten, kysäisen asiaa taksia tilatessani.

Ei hyvältä näytä

Karamelliparan vasen silmä oli tänäänkin muurautunut umpeen. Silmän ympäristö ei näyttänyt märältä eikä siinä ollut rähmää eikä mitään ylimääräisen näköistä, se vain oli kiinni. Puhdistin sitä varovasti keitetyllä vedellä ja se aukesi sillä. Ripuli jatkuu edelleen tai ainakin hännänalus on likainen. Voihan olla ettei Karamelli ole jaksanut puhdistaa sitä. Karamelli haiskahti taas, en tiedä sitten onko se kiima vai ripuli.
Eli huomenna sitten eläinlääkärille.

Aamurähmät?

No niin, juurikin edellisen postauksen jälkeen otin keitettyä, jäähdytettyä vettä ja vanua, tarkoituksena puhdistaa vähän sitä Karamellin rähminyttä silmää. Sain houkutella neitiä kohtuullisen ajan ulos mökistään, mutta sain sen vihdoin käsieni ulottuville.
Jouduin tarkistamaan sen kummatkin silmät pari kertaa: kummassakaan ei ole mitään vikaa! Se vasen silmä, joka vielä tunti sitten oli suurimmaksi osaksi kiinni, oli nyt ihan yhtä auki ja kirkas kuin toinenkin. Vähän ehkä karvat ympäriltä sekaisin.
Olikohan kyse siis vain aamurähmistä, joita Karamelli ei ollut ehtinyt puhdistaa ennen kuin raastoin sen häkistään pois siivouksen ajaksi. No, silmiä seuraillaan nyt kuitenkin ekstratarkasti ja ripuli ei ole kadonnut mihinkään, joten kaikki ei ole ihan tällä vielä ookoo.

Tämä lemmikin omistaminen käy kyllä oman pumpun päälle...

Voi voi sentään

Ripuli on palannut taas ja lisäbonuksena Karamellin toinen silmä on rähminyt umpeen. Soitin jo Pieneläinklinikka Tuhatjalan päivystykseen kyselläkseni neuvoja. En halua tietää mitä puhelu maksoi (9,94€ + 8min * 2,86€/min), mutta voin vaikka vannoa, että se raha tuli hyvin sijoitettua vaikka mielenrauhaa en saanut.
Tällä hetkellä on juuri keitetty vesi jäähtymässä, sillä voi silmää yrittää vähän puhdistaa ja apteekista saa keittosuolaliuosta, joka on vielä parempaa silmien hoitoon. Silmätippakuuriakin ell väläytti, jos se auttaisi. Haluaisin kyllä tietää miten tuollaiselle räpiköivälle ja saippuapalanliukkaalle pikkuotukselle saadaan silmätipat edes lähelle, kokemusta on nimittäin kissanpojasta ja silmärasvasta... No, Karamelli ei ehkä raavi niin paljon.
Ripulin takia Karamelli on taas vesi-siemenseos-kuurilla ja sitäkin nyt seuraillaan. Syöminen ei kuulemma tarkoita välttämättä mitään, tällaiset pienjyrsijät syövät ja touhuavat melkeinkin loppuun asti, joten sillä ei voi lohduttautua että Karamelli on taas sukeltanut ruokakuppiinsa.

Jotenkin kuitenkin tuntuu, että ellei Karamelli koe huomisen aikana täydellistä ihmeparantumista, ensi viikolla on edessä reissu eläinlääkäriin. Eikä sieltä välttämättä tulla enää Karamellin kanssa takaisin kotiin. Karamelli on oikeasti viime aikoina ollut niin vaisu ja passivoitunut, että vaikka se saataisiin näistä selkeistä vaivoista paranemaan, niin pidän vähän kyseenalaisena voiko se enää elää hamsterinarvoista elämää.
Oikeastaan toivon vain ettei se ainakaan nyt kärsisi. Minä olen tuosta pienestä ja sen hyvinvoinnista kuitenkin vastuussa. Onhan lemmikin omistaminen hienoa ja kivaa silloin kun kaikki on hyvin, mutta silloin kun on vanhuutta ja sairautta, huomaa sen vastuun joka omistajalla on pienestäkin eläimestä. Eikä se vastuu ole pieni vaikka eläin onkin!

Aina sitä oppii uutta

Tarkistin tänään taas Karamellin hännänalusen, onko se miten siisti tai ripulissa. Vähän oli vielä kuivunutta ulostetta peräaukon ympärillä, mutta vähemmän kuin eilen, joten epäilen ripulin olevan paranemaan päin.
Sen sijaan näin jotain muuta hännän alla: pikkiriikkisen tipan jotakin vaaleata mönjää. Mätä tuli mieleen ensimmäisenä. Voi kamala, ajattelin, mikä pienellä NYT on? Hamsteriyhdistyksen foorumi ja sieltä erityisesti asiantuntijapalsta kuitenkin tarjosivat kuitenkin huojennuksen: kiimahan se. Kiimassa naaras saattaa erittää tuommoista vaaleata tai kirkasta nestettä. Ja niinpä Karamelli taas haiskahtaakin ihan siltä, että kiima on menossa. Se siis siitä hätäännyksestä taas kerran.

Voi ripuli!

Pitikin mennä viimeksi sanomaan, että kaikki on ihan ok. Nyt kaikki ei ole ok, vaan Karamelli on ripulilla. En tiedä mistä se sen on saanut, mutta Satumetsän sivujen mukaan todennäköisin syy lienee tuoreruoka, jota hamsteri on syönyt liikaa tai sitten on syönyt jotain epäsopivaa. Annoin eilen Karamellille nauta-kasvismössöä, johon sekoitin tilkkasen oliiviöljyä ja lisäksi se sai paprikaa, jota se ei ole hetkeen aikaan saanut, joten syyllinen saattaa löytyä näistä. Vaikka ei se tuota mössöä ainakaan paljon ollut syönyt.

Vesiripulia se ei ollut vaan normaalia löysempää ulostetta, joka oli hännänalusenkin tahrinut, joten Karamelli saa olla nyt pari päivää siemensekoitus-vesi-kuurilla. Katsotaan mitä se tekee pienen masulle. Jos se menee sillä ohi, niin hyvä. Jos ei, niin sitten täytyy ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.

Hissuttelijan suursiivo

Nonni, kuukauden suursiivo Karamellin valtakunnassa on taas tehty eli dunan pesu ja kaikkien purujen vaihto. Laitoin tällä kertaa ihan tarkoituksella ekstramäärän puruja kun Karamelli kerran tykkää muurata itsensä purujen sekaan. Muutenkin vaihdoin hieman sisustusta, otin juooksupyörän pois kokonaan ja siltamökin tilalle. Nyt taas kelpaa.

Minusta tuntuu, että Karamelli alkaa käydä vanhaksi. Se liikkuu nykyisin varsin vähän eikä ole enää yhtään niin aktiivinen kuin alkuaikoina. Mitään erityistä, silminnähtävää vikaa siinä ei näytä olevan, silmät ei rähmi, ei ripuloi, ei ole ummetustakaan, ei aivastele, ei arista itseään mistään, syö hyvin, juo. Mutta ei vain liiku suuremmin. Myös kiipeilyn suhteen Karamelli on käynyt laiskaksi ja vähän varovaiseksikin. Tämän vuoksi otin sen juoksupyörän pois, se ei tunnu juuri käyttävän sitä enää. Käytännössä Karamelli siis lähinnä nukkuu ja hamstraa (keskittyy olennaiseen, sanoi mies).
Muutos on tapahtunut aika pikkuhiljaa, joten en ole siitä aikaisemmin maininnut täällä. Mietityttää kyllä se, että jos Karamelli sittenkin altistui niille meidän flunssaviruksille, minä varsinkin olen tässä pärskinyt pidemmän aikaa. En tietenkään yksi tai niistä dunan ihan välittömässä läheisyydessä ja pesen käteni aina ennen kuin laitan Karamellille ruokaa tai muuten käsittelen sitä tai sen tavaroita. Ja hissuttelu on alkanut jo ennen flunssaa.
Silti tuon pikkuisen vointi vähän huolettaa ja jos se epäaktivoituu entisestään, otan yhteyttä eläinlääkäriin. Minulla on tallessa yhteystiedot eräälle eläinlääkärille, joka on hoitanut ainakin Satumetsän hamstereita ja joka tietää näistä pikkuvipottajista.

Siitä ei pääse mihinkään, että Karamelli on nyt yli puolitoistavuotias ja elämänsä ehtoopuolella jo. Hyvällä onnella se voi elää vielä puoli vuotta, aivan maksimissaan vuoden, mutta toisaalta se voi löytyä jo huomenna kuolleena. Semmoista se lemmikinomistajan elämä on, eläimistä on luovuttava joskus. Mutta vaikka Karamelli kuoleekin joskus ja vaikka hankkisimme sen jälkeen useampiakin hamstereita, niin kyllä tällä pikkusintillä tulee aina olemaan oma erityinen kolonen minun sydämessä ja varmasti miehenkin. Onhan se meidän ihan ensimmäinen hamsteri.

Hamsteri ja parsakaali

Kas tässä teille mallia parsakaalin syönnistä ja sen oikeasta tekniikasta.

Hauskasta sarjiksesta kiitos Hamsteriyhdistyksen foorumin nimimerkille Minski.

Lihansyöjähamsteri

Kahden ruoka-aineen kanssa Karamelli ei nirsoile: salaatti ja liha. Erityisesti liha. Salaatti tungetaan poskiin ja viedään varastoon, josta sitä saattaa kuivuneena siivouksen yhteydessä löytyä, mutta liha! Sen Karamelli yleensä mupeltaa siltä istumalta kun se sen kupistaan huomaa. Sitä ei varastoida, sitä ei pihdata, se syödään!

Karamelli saa suunnilleen peukalonpään kokoisen lihaköntin aina silloin tällöin, kun meille on ostettu jotain sopivaa maustamatonta ja marinoimatonta lihaa. Tätä herkkua ei siis tule kuin korkeintaan kerran viikossa eikä edes ihan joka viikko. Eli melko harvinaista herkkua. Viikolla se saattaa saada kerran tai pari pienen murun juustoa, vajaan ruokalusikallisen vauvoille tarkoitettua nauta-kasvismössöä, murenan keitettyä kananmunaa, vähän raejuustoa, maitorahkaa tai jogurttia, aina sen mukaan mitä kaapista löytyy.
Näiden kelpaaminen kuitenkin vaihtelee. Kananmuna on ollut aika suosittua, se katoaa nopeasti kupista. Juusto myös häviää rivakasti, mutta sitä saattaa löytyä varastoituna ja kuivuneena. Nauta-kasvismössö kelpaa joskus ja joskus taas ei. Noita maitotuotteita Karamelli sen sijaan hyljeksii yleensä. Mutta kunnon lihalle ei nirppailla!

Nirsoilija strikes back!

Vuodenvaihteessa kirjoitin keksineeni keinon siihen, millä tuon pikku nirsoilijan saa syömään kiltisti kuppinsa tyhjäksi: tippanen oliiviöljyä muuten hyljeksittyjen pellettien yms. päälle, niin jo maittoi.
Kokeilin tuossa viikolla samaa, mutta luuletteko että se toimi? Hah! Ruuat saivat olla ihan kaikessa rauhassa kupissa, Karamellia ei kiinnostanut. Että se siitä vinkistä ja sen toimivuudesta sitten.

Tosin neidillä oli kyllä melkoinen ruokavarasto mökissään, ettei se kyllä nälkää nähnyt.

Ja mistä sen tietää, jos tämä toisenmerkkinen oliiviöljy on sen mielestä pahaa...

Hamsterin ongelma

Mikä voikaan olla hamsterin suurin ongelma?
No tänään se ainakin näytti olevan se, että ensin Karamelli ahtasi poskipussinsa ratkeamispisteeseen kuivaruokakupillaan. Sitten se huomasi että toisessa paikassa on iso kuppi tuoreruokaa. Mitä siis tehdä, kaikki pitäisi hamstrata ja mieluummin kerralla, mutta kun ei mahdu. Hetken pohtimisen jälkeen Karamelli päätti viedä entiset oikein nopeasti pesäänsä ja palata sitten kiireesti hakemaan tuoreruuat (tai ainakin ne parhaat palat).

Jyrsimisvideo

Vihjaisin joitain aikoja sitten siihen, että olin ottanut muutaman jyrsimisvideon Karamellista. Tässä nyt sitten yksi, Karamelli wc-rullahylsyn kimpussa (hylsyn sisällä on jotain syötävää, ei sitä muuten asia kiinnostaisi) eli minuutin verran jyrsintää. Videosta huomaa että kamera ja käsi vähän epäilyttävät neitiä.



Olemme olleet miehen kanssa vuoron perään flunssassa ja vältelleet joutumasta liikaa kosketuksiin Karamellin kanssa. Monessa paikassa nimittäin varoitellaan käsittelemästä hamstereita flunssaisena, ilmeisesti virus voi tarttua hamsteriinkin tai on ainakin jollain tavoin haitallinen. Ja tietenkin juuri näinä päivinä se on ollut aivan erityisen suloinen ja puuhakas...

Mihin kaikkeen hamsteri kelpaa?

No esimerkiksi se kelpaa erinomaiseksi tekosyyksi luistaa kotitehtävistään.
Istuskelin kaikessa rauhassa koneella päkertämässä ohjelmoinnin viikkoharjoituksia jonkinlaiseen kuosiin. Dunasta kuuluva vieno rapina kertoi että Karamelli on hereillä, joten koodaus sikseen ja dunan siivoukseen.

Rypälerohmu ja muita kuvia

Lupasin viimeksi kuvan Karamellista viinirypäleiden kimpussa ja tässäpä tuo on. Yhtään rypälettä ei jätetä roikkumaan vaikka posket olisi jo kuinka täynnä!


Pahoittelen taas tarkennusta...


Yleinen söpöilykuva

Siivousta ja viinirypäleitä

Eilen oli pikkusiivouksen vuoro. Olen vähän lykännyt tuon mökin siivousta, koska se edelleen näyttää tältä. Olin antanut toissapäivänä Karamellille raejuustoa ja siltä varalta, että neiti olisi haksahtanut viemään sitä varastoonsa ja se pilaantuisi siellä, piti siivota. Ei sillä että Karamellille raejuusto kelpaisi...
Yritin mahdollisimman hyvin peitellä mökin takaisin purujen sekaan kun olin saanut siivouksen tehtyä, mutta siitä huolimatta oli jotenkin koomista katsella, kun päästin Karamellin takaisin dunaansa. Se nuuskutteli ensin ja alkoi sitten kuopia puruja kun ne olivat ihan väärin.

Pikkusintti on opetellut vähitellen syömään viinirypäleitä. Ostin niitä joskus aikaisemmin, mutta silloin ne eivät kelvanneet. Kokeilin nyt taas ja tällä kertaa maistuu jo paremmin. Kiinnitin pienen rypäleoksan dunan seinälle, ajattelin että siinä Karamellille vähän askartelemista, kun irrottaa niitä. Ahne pikkuotus kävi tietysti heti kimppuun kun huomasi että siinähän killuu ruokaa. Ensimmäistä viinirypälettä se yritti suoraviivaisesti vetää irti oksasta vähän huonolla menestyksellä. Jotenkin se sai kuitenkin taiteiltua sen orti ja kiikutti ylpeänä saaliinsa piiloon. Loppuihin se sovelsi hienostuneempaa tekniikkaa ja lopulta riipi koko oksan irti niin ettei jäljelle jäänyt kuin rautalanka, jolla olin oksan kiinnittänyt. Yritin räpsiä muutaman kuvan Karamellista rypäleiden kimpussa, mutten tiedä onnistuivatko ne. Kaveri oli eilen vähän epävalokuvauksellisella tuulella. Kuvia tulee tänne kunhan ehtii.

Muuten, Karamelli löytyy nykyisin myös Petsie-yhteisöstä.