Elvis 2v

Elvis on ehtinyt varttua tänään 6.6.2018 jo 2 vuoden kunnioitettavaan ikään. Tämän vuoksi henkilökunta järjestikin paparazzin paikalle kuvaamaan artistia itseään estradilla.

"No just, olisit edes voinut stylistin hommata ensin ennen kuin viet kuvaajan eteen."

"No nyt on letti hyvin. Vieläks se paparazzi on maisemissa."

"Jos yhden popcornin ottaisi näin syntymäpäivän kunniaksi..."

"Tai no, parempi kai nää on kaikki hoitaa pois. Ettei pilaannu nääs."

"Kyl nää salaatitkin vielä menee..."

"Mahtuu... mahtuu..."

"Tässäks nää nyt oli?"

"Meitsi poistuu nyt näyttämöltä. Ootte olleet upea yleisö, mutta places to go, people to see, you know?"

Hilma kasvattaa karvaa

Lokakuussa kirjoitin kuvien kera Hilman vanhenemisesta eli siitä, miten se on laihtunut ja karva harventunut kovasti. Nyt on jo jonkin aikaa näyttänyt siltä, kuin se olisi vähäsen kasvattamassa karvaa tuonne korviensa taakse, mistä turkki on ollut kovasti harventunutta. Tosin painokin on pudonnut, se on pitkän aikaa jo pyörinyt 38 gramman tienoilla, mikä on todella vähän.
Tänään kuitenkin aloin katsella tarkemmin sitä turkkia ja kyllä se on myönnettävä, että karvaa on tullut takaisin! Iho ei paist korvien takaa enää yhtään samaan malliin mitä tuossa lokakuisessa kuvassa, itse asiassa ei lainkaan! Mahtaakohan se johtua lähestyvästä talvesta ja talvikarvan kasvattamisesta, tosin viime talvena Hilma ei vaihtanut talviturkkia vaan pysyi ihan tavallisen värisenä koko pimeän ajan.
Ruokintaankaan ei ole tehty kovin suuria muutoksia, tosin yritän tietysti ruokkia meidän mummoa mahdollisimman monipuolisesti ja se saa joka ilta vaihtelevaa tuoreruokaa. No, eilisiltaiset porkkanat ja lantut eivät olleet kyllä kelvanneet, mutta se todennäköisesti johtuu siitä että kumpikaan juures ei kuulu Hilman suosikkeihin. Kuivaruokakupissa Hilma viettää mielellään aikaansa ja auringonkukansiemenet maistuvat edelleen yli kaiken.

Niin ja kynsiä leikatessa se pyristelee edelleen niin ettei sitä saa paikoillaan pidettyä...

Talvikkovanhus

Hilman paino- ja turkkiongelmista on puhuttu viime aikoina aika usein. Tässä nyt ihan vielä kuvia siitä, missä mennään.

Paino on jumittunut siihen 45 gramman tienoille ja koko hamsteri näyttää puikulalta. Ero on todella selvä kun vertaa esimerkiksi vanhoihin kuviin, erityisesti tuohon näppäimistökuvaan alimpana, ennen videota.


Ja tässä se karvaongelma. Vasemman hartian ja yläselän karva on todella ohutta, iho paistaa läpi. Harva alue on laajentunut pikkuhiljaa, vielä 13.6. näyttelyissä sanottiin vain että turkki on ohentunut korvien takaa ja 6.6. tuomio oli "paikoin ohut".


Mutta ruoka sentään maittaa!

Paino-ongelmia

Loviisan paino ei ole laskenut sitten grammaakaan sen jälkeen kun se Hyvinkään näyttelyissä tuomittiin pulskaksi. Paino pyörii edelleen siinä 200 gramman tienoilla, joskus vähän yli, joskus vähän alle. Lueskelin taas joutessani Satumetsän sivuja ja sieltä osui silmiin ohje, että jos hamsteri saa usein tuoreruokaa, voi jyväsekoitus olla kevyempää. Ja päinvastoin, jos tuoretta tulee harvoin, kuivamuonan pitäisi olla tukevampaa. Meillähän annetaan tuoretta joka päivä, tosin laihdutuskuurin takia herkku-piltit ja liha ovat pääasiassa pannassa. Ruokinta koostuu kasviksista ja joskus maitotuotteista. Täytyy tarkistaa vielä tuota kuivaruokaa ja keventää sitä. On tuo Loviisa aika tuhti täti omaankin silmään.

Hilmalla puolestaan on toisen suuntaisia paino-ongelmia: se laihtuu. Aiemmin se painoi jotain 56-57 grammaa, nyt siitä on pudonnut kymmenen grammaa ja se on kokoon nähden melkoinen pudotus. Koko hamsterin yleiskuvakin on muuttunut pallosta puikulaksi. Vanheneva hamsterihan se on, sitä ei voi kieltää. Turkin ohentumisestakin olen täällä maininnut. Edelleen se kyllä puuhailee dunassaan ahkerasti, ruoka maistuu, vesikin kelpaa muttei ylenmääräisesti ja liikkuminen on suunnilleen yhtä vikkelää kuin aikaisemminkin. Turkin ohenemista ja laihtumista lukuunottamatta ei mitään muita ulkoisia oireita ole, tarkistin tässä joku päivä hampaatkin ja ne olivat mielestäni ihan siistit ja sopivan pituiset. Haluaisin uskoa, että sillä on kaikki hyvin mutta silti tuo laihtuminen huolestuttaa. Yritän ruokkia Hilmaa mahdollisimman monipuolisesti eikä se todellakaan ole yhtä tiukalla dieetillä kuin Loviisa. Mitään kovin rasvaisia ruokia ei vanhenevalle hamsterille suositella, se rasittaa elimistöä turhaan eivätkä elintasosairaudet ole tuntematon käsite hamstereillakaan.

Päivän painot

Punnitsin tänään molemmat hamsterit. Katariinan paino on tullut jouluisesta 204 grammasta alaspäin, itse asiassa aika huimastikin. Se painoi tänään vain 178 grammaa. Katariina ei ole ollut erityisen tiukalla dieetillä viime aikoina, mutta ei ole mitenkään ihmeellistä, että hamsterit vanhetessaan myös laihtuvat. Itse asiassa Katariina näyttääkin solakammalta, erityisesti sen lonkat erottuvat nyt selkeämmin kuin aikaisemmin ja siksi kiikutinkin sen puntarille.

Katariinasta on alkanut vähitellen tulla rauhallisempi, se ei enää jyrsi kaltereita samalla innolla kuin aikaisemmin eikä näin ollen ole enää pyytämässä pontevasti joka ilta ulkoilemaan. Itse asiassa viime aikoina se on ulkoillut komerossa vain suunnilleen joka toinen päivä joka päiväisen juoksentelun sijaan. Tosin nykyisin se kyllä vipeltää komerossa aktiivisemmin kuin aikaisemmin, sehän saattoi keskittyä pahvilaatikoiden jyrsimiseen suurimman osan siitä ajasta, mitä vaatekomerossa olimme sen kanssa. Nyt se ei enää juurikaan jyrsi mitään vaan viipottaa hyvin vikkelästi. Siinä mielessä ei siis uskoisi vanhuuden vielä iskeneen.

Ja toisaalta, eihän Katariina ole vasta kuin vuosi ja neljä kuukautta. Onhan sekin tietysti jo jonkinlainen ikä sekin, veteraaniluokkaan se kuuluisi näyttelyissä 28.4. lähtien, mutta kyllä minä nyt oletan, että Katariina pysyisi pirteänä ja pontevana ainakin puoleentoista vuoteen asti ja toivottavasti pidemmällekin.

Hilmakin joutui puntarille ensimmäistä kertaa (se on aina aiemmin nukkunut, kun olen kaivanut vaa'an kaapista) ja meidän tosi-pikkusintti painaa 53 grammaa. Se lienee ihan hyvä paino talvikolle, mutta niilläkin on kokovaihtelua niin paljon että pienikokoinen hamsteri voi olla reilusti liikalihava, jos se painaa tuon verran, mutta isokokoisempi on samanpainoisena ihan sopusuhtainen. Minusta Hilma ei ole suinkaan sieltä pienimmästä päästä talvikoita eikä se minusta näytä mitenkään turpealta, joten sovitaan, että 53 grammaa on sille ihan hyvä paino.

Hamsterin ikääntyminen

Ystävänpäivänäyttelyn arvostelut kertoivat tylyllä tavalla sen, että meidän Katariina ei ole enää ihan nuori hamsteri. Hamsteri on parhaimmillaan suunnilleen puolen vuoden ikäisestä vuoden ikäiseksi ja Katariinahan on jo toisella vuodellaan.
Itse asiassa reilun parin kuukauden kuluttua se näyttelyiden ulkomuotoluokassakin kuuluisi jo veteraanisarjaan! Syyrialaisilla avoimen ja veteraaniluokan raja menee 16 kuukaudessa ja Katariinahan "täyttää" sen verran 28.4.2010.

Tuntuu jokseenkin hämmentävältä, että meidän pikkuinen Katariina on jo hyvinkin keski-ikäinen hamsteri. Vastahan se meille tuli vähän vielä keskenkasvuisena poikasena! Mutta ei vanheneminen kuitenkaan tarkoita mitään katastrofia, hyvällä tuurilla Katariina elää vielä vuoden päivät tai jopa enemmänkin. Todennäköisesti ja toivottavasti se pysyy vielä pitkään pirteänä ja terhakkana, vaikka vähän ehkä hoikistuisikin ja turkki menettäisi parhaan teränsä.
Mietin tuossa, että jos Katariina pysyy nyt tällaisessakin kunnossa kuin se nyt on, se saattaa olla veteraaniluokissa varsin luja vastus kelle tahansa. Tosin ainakaan Lempäälän veteraaniluokassa ei lopulta ollut kuin yksi varsinaisen veteraani-iän ylittänyt hamsteri. Niin vanhoja hamstereita ei paljon enää näyttelyissä käytetä eivätkä ne yleensä pärjää ulkomuotoarvosteluissa nuorempia kilpakumppaneitaan vastaan. Kuitenkin aina tai ainakin lähes aina valitaan luokkavoittajien ja parhaan nuoren hamsterin lisäksi myös paras veteraani.

Hissuttelijan suursiivo

Nonni, kuukauden suursiivo Karamellin valtakunnassa on taas tehty eli dunan pesu ja kaikkien purujen vaihto. Laitoin tällä kertaa ihan tarkoituksella ekstramäärän puruja kun Karamelli kerran tykkää muurata itsensä purujen sekaan. Muutenkin vaihdoin hieman sisustusta, otin juooksupyörän pois kokonaan ja siltamökin tilalle. Nyt taas kelpaa.

Minusta tuntuu, että Karamelli alkaa käydä vanhaksi. Se liikkuu nykyisin varsin vähän eikä ole enää yhtään niin aktiivinen kuin alkuaikoina. Mitään erityistä, silminnähtävää vikaa siinä ei näytä olevan, silmät ei rähmi, ei ripuloi, ei ole ummetustakaan, ei aivastele, ei arista itseään mistään, syö hyvin, juo. Mutta ei vain liiku suuremmin. Myös kiipeilyn suhteen Karamelli on käynyt laiskaksi ja vähän varovaiseksikin. Tämän vuoksi otin sen juoksupyörän pois, se ei tunnu juuri käyttävän sitä enää. Käytännössä Karamelli siis lähinnä nukkuu ja hamstraa (keskittyy olennaiseen, sanoi mies).
Muutos on tapahtunut aika pikkuhiljaa, joten en ole siitä aikaisemmin maininnut täällä. Mietityttää kyllä se, että jos Karamelli sittenkin altistui niille meidän flunssaviruksille, minä varsinkin olen tässä pärskinyt pidemmän aikaa. En tietenkään yksi tai niistä dunan ihan välittömässä läheisyydessä ja pesen käteni aina ennen kuin laitan Karamellille ruokaa tai muuten käsittelen sitä tai sen tavaroita. Ja hissuttelu on alkanut jo ennen flunssaa.
Silti tuon pikkuisen vointi vähän huolettaa ja jos se epäaktivoituu entisestään, otan yhteyttä eläinlääkäriin. Minulla on tallessa yhteystiedot eräälle eläinlääkärille, joka on hoitanut ainakin Satumetsän hamstereita ja joka tietää näistä pikkuvipottajista.

Siitä ei pääse mihinkään, että Karamelli on nyt yli puolitoistavuotias ja elämänsä ehtoopuolella jo. Hyvällä onnella se voi elää vielä puoli vuotta, aivan maksimissaan vuoden, mutta toisaalta se voi löytyä jo huomenna kuolleena. Semmoista se lemmikinomistajan elämä on, eläimistä on luovuttava joskus. Mutta vaikka Karamelli kuoleekin joskus ja vaikka hankkisimme sen jälkeen useampiakin hamstereita, niin kyllä tällä pikkusintillä tulee aina olemaan oma erityinen kolonen minun sydämessä ja varmasti miehenkin. Onhan se meidän ihan ensimmäinen hamsteri.