Joululahjoja

Aatonaattona ennen kuin pukki oli edes lähtenyt matkaan, henkilökuntatonttu viritteli pukin puolesta Loviisalle joululahjaa.

Munarasiaan kerättiin jouluherkkuja ja pienen haasteen luomiseksi vähän heinää.

Jouluherkkuihin kuuluivat herkulliset pähkinät, popcornit, mantelit ja kaikki sellaiset, mitä ei hamsterikaan ihan joka päivä saa.

Pelkästään herkkujen tuoksukin sai jo Loviisan vääntäytymään uniltaan päiväaikaan katsomaan, että mistä ihmeestä moiset sulotuoksut tulevat.

Tarkastuskäynnille oli pakko lähteä, vaikka vähän korvat littanassa ja unisena.

Eipä löytynyt vieä mitään kummempaa kuin normaali ruokakuppi, mutta sitäkin toki kannatti varmuuden vuoksi tyhjentää siltä varalta, että henkilökunta syyllisyyden tunnosta täyttäisi sitä ehkä lisää.

Loviisan touhutessa ruokakuppinsa kimpussa, henkilökuntatonttu valmisti varmuuden vuoksi toisen lahjan, jossa vastaavia herkkuja oli jemmattu ja kiilattu laatikon kattoon heinällä ja vessapaperin palasilla. Tämä lahja ei kuitenkaan jäänyt valppaalta Loviisalta huomaamatta, vaan se tottuneen taitavasti tyhjennettiin niin nopeasti, että henkilökuntatonttu ei onnistunut edes kuvaa saamaan muuta tehdessään. Sen jälkeen Loviisa vetäytyi nukkumaan.

Loviisan nukkuessa henkilökuntatonttu sai vielä viimeisen lahjansa paketoitua ja sijoitettua valppaan hamsterin huomaamatta lahjan paikalleen. Joulun jälkeen nähdään, mitä paketista jäi jäljelle.

Sen pituinen tällä kertaa se.

Loviisan joulutarina

Joulu on joutunut jo Loviisankin dunaan ja sen mukana tontut, nuo pukin pikkuvakoojat, olivat tulleet tarkistamaan mille listalle Loviisa kuuluu.






Tonttujen kyylätessä mökin katolta oli Loviisakin jo herännyt ja tarkastamassa tiluksiaan.




"Mutta mitäs, mitäs... mitäs tunkeilijoita täältä löytyikään! Ja vielä oman mökin katolla vakoilemassa!"




"Siitähän lähdetään, että tänne on turha minkään tonttujen tulla nenälle hyppimään. Banzai!"




Armoa ei tunneta eikä anneta. Vakoojien kohtalo on kova.




Päät vain pois mokomilta!




Ja sitten äkkiä hävittämään todisteet!




Tontuista ei pian näkynyt enää jälkeäkään. Jossain kaukana yläkerrassa haukkui koira.




"Tonttuja? Täällä? Ei, en minä ole nähnyt sellaisia täällä ollenkaan. Lienevätkö menneet naapuriin?"




Sen pituinen se ja päätä lyhyemmät tontut. Kaikesta huolimatta Loviisa haluaa toivottaa lukijoille (ei tontuille) hyvää joulua.