Sportti-Siri

Kirjoitin heinäkuussa, ettei Siriä kiinnosta juoksupyörä lainkaan. Silmämääräisesti se ei koskaan juossut kierrostakaan pyörässään ja otimme pyörän jossain vaiheessa kokonaan pois tilaa viemästä. Senkin tilalle mahtuu yksi pieni kanamunakenno.

Hylätty juoksupyörä majaili aikansa Sirin puuhaboxissa eli siinä pahvilaatikossa, johon Siri nostetaan aina pois terran siivouksen tieltä. Pyörä ei kiinnostanut sielläkään. Sitten eräänä ihan tavallisena iltana Siri meni heti laatikkoon päästyään juoksupyöräänsä ja juoksi. Monta kierrosta ja ihan innoissaan. Katselimme Karrin kanssa moista ilmestystä silmät pyöreinä: "Mistä se tuon yhtäkkiä keksi?"

Koska pyörä osoittautuikin mielekkääksi, panimme sen takaisin Sirin terraan. Siitä lähtien joka ilta hamsterien huoneesta on kuulunut pontevaa pyöränkitinää, kun meidän lentävä lumipallo temmeltää pyörässään. Joskus sieltä kuuluu tuplakitinä, kun Jane innostuu vinguttamaan omaa pyöräänsä samaan aikaan. Me ihmettelemme edelleen Sirin yhtäkkistä intoa pyöräilyyn.

Tyttöjen kuulumisia

Totesimme, että hamsterinpoikanen kasvaa, vaikkei sitä punnitakaan joka ilta. Loviisan kanssahan olimme kovin tarkkoja, se punnittiin joka ilta ja paino kirjattiin tarkasti ylös. Nyt Jane punnitaan vähän milloin sattuu eikä lukemia aina kirjata ylös. Ylöspäin paino on kuitenkin menossa ja pikkuneiti kasvaa miltei silmissä. Nyt mennään jo jo 110 grammassa, tosin Janen mittauksissa on aina heittoa, joska pikkuneiti Elohopea ei pysy paikoillaan sitten sitäkään vähää mitä Loviisa. Vai kultaako aika vain muistot?

Joka tapauksessa Jane on kovin ponteva ja puolen yön aikaan erittäin aktiivinen, eilisiltana aloin jo epäillä, että joku on syöttänyt sille kofeiinia, mutta ehkä syy viirupäisyyteen oli juoksupyörä, ei kofeiini. Janella ei ole ollut juoksupyörää vielä dunassaan ennen eilisiltaa. Juoksutusaitauksessa se on siihen kyllä jo tutustunut ja vähän hoksannutkin, mikä sen funktio on. Se on kuitenkin juossut siinä vain lyhyitä spurtteja kerrallaan. Ajattelin eilen kuitenkin panna pyörän dunaan. Jane villiintyi siitä aivan täysin! Vauhtia ei otettu pelkästään pyörässä vaan se sinkoili pitkin seiniä muuallakin. Otin pyörän pois vaihtaakseni siihen uuden suojuspaperin ja Jane-raukka hätääntyi aivan, että mihin hänen pyöränsä meni. Karri otti Janen paperin vaihdon ajaksi juoksutusaitaukseen, jotta se saisi purkaa energiaansa siellä ja se juosta vilisti käsissä niin vauhdikkaasti ettei perässä ollut pysyä.

Palautimme Janen ja pyörän uudelleen dunaan ja pitkin yötä sieltä kuului tasainen läpyti-läpyti, kun se juoksi oikein sydämensä halusta. Harmi ettei tullut asennettua pyörään matkamittaria, olisi ollut mielenkiintoista tietää yön saldo.

Siriä juoksupyörä sen sijaan ei kiinnosta tippaakaan. En tiedä onko se koskaan edes hoksannut, mitä siinä pitäisi tehdä. No, se ei ole kuulemma talvikoille mitenkään erikoista, osa on rakennellut pesiäänkin pyörään. Sen sijaan Siri antaa mielellään kyytiä kananmunakennolle. Kun uuden kennon laittaa rikkijärsityn tilalle, ei mene kuin pari päivää kuin uudestakin on pohja riekaleina. Päällisosa näyttää ihan ehjältä, mutta totuus valkenee kun sen nostaa ylös: pohjasta on jäljellä vain rippeet.

Ostin paikallisesta Ruohonjuuresta riisi-pinaatti-vauvanruokaa, joka oli aikoinaan Katariinan herkkua. Jostain syystä se ei kelpaa Janelle kovinkaan hyvin. Kyllä se sitä maistelee, mutta suurin osa jää kuppiin. Sen sijaan mangosose on aivan ehdottomasti nou-nou, ruokaan ei kosketa jos siinä on vähänkin mangososetta seassa!

Siri sen sijaan on kuin jätemylly, se syö ihan mitä vaan. Paitsi lihaa, ei ole uponnut kokoliha eikä jauheliha. Ja epäilen, että se todellakin syö kaiken, koska sen jäljiltä ei löydy varastoja. Ihme jos paino huitelee jo 60 grammassa! Siri on pienimuotoisella dieetillä ja saa tuoreruokaa monipuolisesti mutta rajoitettuja määriä.

K18: hamsteri kiittää viskin juojaa

Näin kauan kesti tajuta, että viskipullojen laatikoista saa oivallisia tunneleita hamstereille. Laphroaig-putkiloista on poistettu metallinen pohja ja kansi, ne ovat muuten paksua pahvia. Muut ovat ihan vain neliskanttisia pahvilaatikoita.
Tosin nämä ovat kovin rahvaanomaisia verrattuna Bollinger-samppanjan laatikkoon. Loviisalla oli sellainen terrassaan viimeiset ajat, valitettavasti se ei koskaan päätynyt kuviin.

Terveisiä maalta

Olin viikonloppuna käymässä kotona ja vihdoin muistin ottaa mukaan maalaisserkun tuliaisia meidän hamstereille. Napsin omenapuista muutamia oksia jyrsimismateriaaliksi. Jos nyt saisin kevättalvella tehtyä edes vähän leikkausta omenapuille, sieltä saattaisi löytyä sitten tukevampiakin oksia, jotka sopisivat myös kiipeilytelineiksi.
Niiden lisäksi nappasin matkaan myös muutamia mustikanvarpuja. Lehdettömiähän ne nyt ovat, mutta ei sen niin väliä ole. Loviisa on jo korjannut mustikanvarpunsa talteen ja Hilmakin tutki omaansa tarkoin kun sen sille annoin.

Ps. tämä on 400. hamsteripostaus!

Yksinäinen viikonloppu

Olimme miehen kanssa viikonlopun poissa ja päätin perjantaina päivällä siivota vielä viimeisen kerran molempien hamsterien häkit ja vaihtaa vedet. Siitäkin huolimatta, että Loviisa veteli sikeitä. Hilman kanssahan ei mitään ongelmia ollutkaan, se oli hereillä ihan omia aikojaan.
No, Loviisakin mönki mökistään korvat luttanassa katsomaan kun laittelin Loviisan dunan päällä Hilmalle vähän lisää kuivaruokaa. Kuivaruuat ovat nimittäin senkin laatikoissa Loviisan dunan alapuolella, Loviisa onkin aina ahneena katsomassa, kun jommankumman tytön kuppeihin laitetaan kuivaruokaa ja ruokapusseja nostellaan dunan päälle. Tälläkään kertaa konsti ei pettänyt vaikka olikin päivä. Nappasin Loviisan kiinni ja sijoitin sen siivouksen ajaksi matkaboksiin. Nopsan siivouksen jälkeen se pääsi takaisin dunaansa.

Ajattelin järjestää Loviisalle vähän puuhailtavaa viikonlopuksi, kun me olemme pois. Täytin melkein tyhjäksi syötyyn rehulautaan uusia nalikoita ja sen lisäksi päätin tehdä toisenkin pienen askartelutehtävän. Panin kananmunakennon sisälle vähän herkkuja, kananmunakennon kiinni ja Loviisan dunaan. Huolimatta ajankohdasta kahden aikaan iltapäivällä Loviisa ei ollut vetäytynyt nukkumaan takaisin vaan se oli nakertamassa rehulautaansa.
Huomattuaan herkkuja sisältävän munakennon ei mikään mahti maailmassa saanut sitä enää nukkumaan. Se hyökkäsi hampaineen sen kimppuun ja jyrsi kennon rikki ennätysajassa. Sekä tietysti tyhjensi kennon herkuista. Eipä siitä sitten ollut viikonlopuksi juuri iloa, poistin rikkijyrsityn kennon dunasta puolen tunnin kuluttua. Ruoka näemmä menee Loviisan tärkeysjärjestyksessä nukkumisen ohitse!

Eilisiltana Loviisa oli tavoistaan poiketen hereillä ja aktiivinen jo kahdeksan aikaan illalla. Niinpä nappasin sen ulkoiluun jo heti kahdeksan jälkeen. Kyllä huomasi että sillä oli parin illan käyttämättömät energiat varastossa, semmoista vipottamista se piti melkein koko kolme varttia, minkä viihdyimme vaatehuoneessa.

Mörtti-Röpön rehulauta

Pienten Mörttisäkkien sisällä on joskus tullut mainoslehtisiä Mörtti-Röpö rehulaudoista. Sen verran olen niitä vilkaissut, että kyseessä on kaikille lemmikkijyrsijöille tarkoitettu virike, jossa laudan reunaan on porattu reikiä ja niihin on työnnetty ruokaa. Saadakseen ruokapalaset, täytyy lemmikin jyrsiä reunaa pois.
Viimeksi kun ostimme ison säkillisen Mörttiä, sen mukana tuli - ei vain mainos - rehulauta itse! Sen mukana tuli myös Lantmännen-rehupellettejä, kasvispohjaisia pellettejä, jotka ovat mitoiltaan juuri sopivia laudan koloihin. Koska lauta koostuu kahdesta osasta, ne on tarkoitus yhdistää ristikoksi, kokeilimme ensin antaa molemmille hamstereille oman laudan. Hilmaa se ei kiinnostanut, Loviisa nyppi laudan päistä helposti irti saatavat pelletit. Otin laudan Hilmalta pois ja kokosin sen Loviisalle.


Tältä se rehulauta näyttää koottuna. Siinä näkyvät nuo kolot ja pelletit, jotka sopivat melko naftisti koloihin, ne pysyvät siellä eivätkä valu mihinkään. Lauta itse on käsittelemätöntä haapalautaa.


"Mutta mikäs se tämä on? Ruokaa!"


"Sehän pitää heti viedä pois kuleksimasta, orpo pieni ruuanpalanen. Noh, mikset sinä lähde irti siitä?"


"Kokeillaas toista lähestymistapaa."


"Oi aarteeni!"

Saa nähdä miten kauan tuo rehulauta Loviisaa kiinnostaa, nyt kun se on nyppinyt siitä ne helposti irtoavat päätypelletit pois. Lähteekö se jyrsimään lautaa vai viitsiikö meidän pilalle lellitty ja helpolle ruualle opetettu diivamme nähdä edes sitä vertaa vaivaa? Jäämme seurailemaan tilannetta.

Juoksupyörä!

Loviisa on nyt virallisesti iso tyttö: se sai ikioman juoksupyörän dunaansa. Tähän astihan juoksupyörä on ollut ulkoiluhetkien huvi. Aivan nuorelle poikaselle ei suositella juoksupyörää heti sen takia, että se voi kiinnostua liiaksi siinä juoksemisesta ja sitten ei ihmiset ja käsittely kiinnosta. Kesyttäminen jää vähän niinkuin puolitiehen. Loviisa on kuitenkin jo varsin kesy ja ikääkin tulee maanantaina 3kk, joten sen on aika saada oma pyörä.
Tosin seurailemme kyllä tuota juoksupyörän käyttöä. Jos se alkaa olla suorastaan maanista eikä Loviisa tee mitään muuta kuin juoksee, niin pyörä laitetaan jäähylle hetkeksi. Tänä iltana Loviisa on juoksennellut kyllä ahkerasti pyörässään ja vauhtia on ihan kunnioitettavasti. Katsotaan malttaako se edes syödä mitään...


© KH
Kuva on otettu vaatekomerosta muutama päivä sitten.

Pringles-putki ja Loviisan paino

Hamsterit tunnetusti rakastavat putkia ja tunneleita, missä vipeltää. Jos putkilo on vielä jyrsittävä, mikäs sen parempi! Mutta mistä saisi syyrialaiselle sopivia pahviputkia, kun vessa- ja talouspaperirullat ovat vähän liian ahtaita eikä omistaja satu olemaan töissä kangaskaupassa tai muussa sellaisessa paikassa, johon tulisi tavaraa rullissa ja mistä saisi niitä pahviputkia pihistettyä itselleen? Ja sitä paitsi ainakin huhujen mukaan jotkin tamperelaiset kangaskaupat pyytävät pahviputkistaan jo pientä hintaa, kai niitä on sen verran kyselty eri tarkoituksiin, että ovat katsoneet sen olevan jonkinlainen bisnes.

Itse olen harmitellut aina Pringles-purkkeja, jotka olisivat sopivankokoisia, mutta typerästi alumiinifoliolla sisustettuja. Kunnes viime hamsterinäyttelyissä joku kokeneempi hamsteri-ihminen antoi vinkin: sen alumiinifolion saa revittyä pois! Ja ei kun tuumasta toimeen...

Ensin Pringles-purkista leikataan pohja pois. Ainakaan minulla ei tuo leikkuujälki ole mitenkään siistiä, mutta onneksi Loviisa ei valita ja siitä hapsottaa sopivasti tuota alumiinifoliotakin, mistä saa kiinni.


Näin se folio lähtee repeytymään pahviputkilon pinnasta. Tarkista että varmasti kaikki alumiini lähtee, ettei ylä- tai alapäähän jää mihinkään folionpalasia kiinni.


Ja tadaa, tässä on valmis, syyrialaiskokoinen pahviputkilo!

Otsikon toinen asia eli Loviisan paino aiheuttaa päänvaivaa. Jo ennen viime sunnuntain näyttelyä Loviisan paino nousi 150 grammaan. Näyttelypäivä oli sen verran aktiivinen, että sinä iltana paino oli pudonnut muutaman gramman. Sen jälkeen paino nousi nätisti pari päivää, kunnes se pysähtyi päiväksi kohdalleen ja putosi sitten pari grammaa. Eilen Loviisalle (ja Hilmalle myös, vähän pienemmässä mittakaavassa kylläkin) tarjoiltiinkin jos jonkinlaista herkkua.
Ja se näkyi tänään! Paino oli pompsahtanut 160 grammaan, lisäystä eilisestä siis 9 grammaa! Tosin edelleen noissa mittauksissa on virhemarginaalia, jos Loviisa nojaa paljonkin etutassuilla punnitusämpärin reunaan, vaaka näyttää pienempää lukemaa. Siksi se täytyisikin pitää punnituksen ajan eli edes muutaman sekunnin siellä ämpärin pohjalla suunnilleen paikoillaan. Mikä tietysti on helpommin sanottu kuin tehty... Kuitenkin piirtelin tuossa käyrää tuosta Loviisan painosta ja eipä tuo tämän päivän pompsahdus siinä käyrällä näy oikein minkäänlaisena, trendi on varsin tasaisesti ylöspäin. Loviisa onkin muuten melkein tuplannut painonsa siitä, mitä se oli kun se tuli meille vajaa 6 viikkoa sitten. Silloinhan se painoi 82 grammaa, nyt jo siis 160.

Katariinan päänvaiva

Ostin Katariinaa ajatellen pienen pussillisen koirille tarkoitettuja maissikeksejä. Ne ovat malliltaan tuollaisia rinkuloita, siis juuri sopivia ripustettavaksi vähän haastavampiin paikkoihin. Ripustinkin ensimmäisen katon tikapuiden kiinnityshakaan.


"No mikäs tämä juttu nyt on? Jotain syötävääkinkö?"


"Selkeesti joo"


"No on se nyt kumma jumaliste! Ei irtoa vaikka kuinka vetäisi ja kiskoisi!"


"Täytyy kokeilla toista lähestymistapaa asiaan"


"Syönkin tän metallilenkin poikki. Hähhää! Mitäs sit sanot, nii?!"


"Pidä prkl tunkkis. Pahaa se olis ollut kuitenkin"

Hilma valokeilassa

Pitkästä aikaa tuli napattua muutama kuva Hilmastakin, kun Karri sattui nappaamaan sen sopivasti käsiinsä.



"Minäkö muka mulkoilen?!"

Ostin eilen Hilmalle 15-senttisen juoksypyörän ja tarjosin uuden liikuntavälineen tietysti heti käyttöön. Hilma intoutui antamaan pyörälle kovat kyydit ja muutenkin se tuntui olevan innoissaan pyörästä, joten hukkaan eivät ne rahat menneet.