Kouvolan kuulumiset

Eilen oli se Kouvolan näyttely ja päivä matkoineen venähti sen verran pitkäksi, että illalla ei enää huvittanut päivittää blogia.

Aamulla auto starttasi Hervannasta klo 6 kohti Kouvolaa tai tarkemmin ottaen Anjalaa, näyttelyt pidettiin Anjalan kartanon alueella, Kouvolan seudun ammattiopiston tiloissa. Yhdeksäksi piti olla paikalla, arvostelut alkoivat kello kymmenen ja matkaa oli parisataa kilometriä, niin ei muuta kuin viideltä pystyyn ja kuudelta matkaan. Karoliina tarjosi kyydin, mukana oli minun lisäksi Marjut ja Iina sekä tietenkin aimo läjä hamstereita, niin että tunnelma oli suhteellisen tiivis.

Moriarty osallistui siis ensimmäistä kertaa sekä lemmikki- että ulkomuotoluokkaan. Ensinmainitussa tuomarina oli Sarita Kokkoniemi, ulkomuotoluokassa Ely Vihavainen. Näyttelypaikalla odotti myös kasvattaja Jonna Tikka, jolle Moriartyn hienoutta piti tietenkin esitellä. Komea poika on, se tuli todettua.
Itse puuhailin näyttelypaikalla sekalaisissa tehtävissä, tuurasin jonkin aikaa robo- ja talvikkoluokan sihteeriä (oli aivan ihania talvikoita, kyllä olisin vienyt muutaman kotiin ihan mielelläni!), kannoin bokseja parillekin koearvostelua tekevälle tuomarikokelaalle ja kuuntelin Jonnan ajatuksia campbellien ulkomuotoarvostelusta. Campbelleissäkin oli pari kolmen uroksen laumaa, jotka olisin mielihyvin kaapannut taskuuni kaikessa hiljaisuudessa. Niin ja jännitin tietenkin Moriartyn arvosteluita.

Lemmikkiluokassa arvosanaksi tuli erittäin hyvä - ja arvostelukaavake näyttää tältä:

Yleiskunto: Melko tuhti. Tarkista ruokavalio, lisää liikuntaa. Lihaksia kuitenkin löytyy.
Turkki: Iho kuiva, hilseilee. Puhdas ja pehmeä turkki.
Korvat, silmät, hampaat: Kaikki kunnossa.
Kynnet: Hieman pistelee.
Käsiteltävyys, luonne: Jännittää välillä, kuitenkin rauhallinen.
Yleisvaikutelma: Kaunis norre. Sympaattinen <3

Minä vaikka vannon että Moriarty paisui näyttelyitä edeltävän yön aikana! Sillä ei se ole minusta niin paksu ollut kuin se eilen oli. Mutta joo, pähkinä- ja popcorn-tarjoilua kiristetään, vaaka kaivetaan taas esille ja ulkoilua vaatekomerossa lisätään. Huhtikuun lopulla on näyttelyt Helsingissä ja siellä pitää olla rantakunnossa! Mutta lemmikkiluokasta ei siis hienon yleisarvosanan lisäksi muuta palkintoa.

Ulkomuotoluokan kaavakkeesta löytyy tällaiset merkinnät:

Pää, silmät, korvat: Leveys ok, erinomainen pituus. Hyvät silmät ja korvat, korvat saisivat olla edemmäs sijoittuneet.
Tyyppi, koko: Tyyppi ja koko hyvä.
Perusväri, värimerkit, kuvio: Perusväri hyvä, erinomaiset merkit ja tikkaus.
Turkki: Hyvä tiheys ja pituus.
Kunto: Erittäin hyvä.

Luonteestakin tuli hyvä (kuten ulkomuototuomareilta yleensä) ja kokonaisarvosana erittäin hyvä. Tämä sitten riittikin luokan kolmanteen sijaan, ruusukkeeseen ja sertiin. Tiedotin tuloksia Karrille suoraan näyttelypaikalta ja totesimme hetken ynnäilyn jälkeen, että olipahan muuten ensimmäinen serti meidän talouteen!
Karamellia ei koskaan käytetty näyttelyissä meidän aikana, eikä Perttiäkään. Hilma kunnostautui pääosin lemmikkiluokissa, eikä tainnut monessa ulkomuotoluokassa ollakaan. Jane ja Loviisa eivät koskaan pärjänneet ulkomuotoluokissa, kummankaan tyyppi ei ollut kovin kummoinen ja värissäkin oli sanomista. Sirinkään väri ei ollut kovin hyvä vaan epätasainen eikä sekään koskaan sijoittunut ulkomuotoluokissa. Katariina oli meidän menestyksekkäin hamsteri, mutta se kilpaili aikanaan värinsä takia koestandardiluokassa ja vaikka sijoituksia saikin jokusen, ei sille ks-sertiä koskaan annettu.

Joten olemme nyt hyvin ylpeitä serti-palkitun hamsterin omistajia, jo pelkästään tämän takia kannatti lähteä Kouvolaan. Tämä tietää myös hyvää Moriartyn suunniteltua jalostuskäyttöä ajatellen: muotoseikat ovat kunnossa!

Ja sitten se, mihin vihjaisin jo edellisessä postauksessa: meille todellakin kotiutui uusi hamsteri. Lajiksi valikoitui tällä kertaa... kiinankääpiöhamsteri! Kyseessä on 8.10.14 syntynyt naaras Goldilock's Keisarin Morsian Goldilock's-kasvattajalta Veeralta Helsingistä. Olin SHY:n foorumilla osoittanut sortumisen merkkejä ja Veera tietenkin iski heti tehden tarjouksen tästä tytöstä. Olin aluksi hieman epäröivällä kannalla, tokihan sitä voisi kiinariakin kokeilla ja olihan tyttö tosi söpö, mutta kun minä olin salaa haaveillut helmiäs- tai norretalvikosta tai jostain kivanvärisestä campbellista tai parista. Varasin kiinarin alustavasti, sillä varauksella tosin että jos näyttelyissä on myynnissä maailman ihanin talvikko tai campbelli, jota ilman elämä ei jatku, niin ostan sen sitten, muussa tapauksessa lähtee Keisarin Morsian mukaan.

No, tiesin olevani koko lailla turvassa, kun Tarinan-kasvattaja sanoi ettei hänellä ole myynnissä muita kuin syyrialaisia ja aamusella myyntipöytä näytti muutenkin kovin syyrispainotteiselta. Totesin että turha sitä valintaa sen enempää on miettiä, marssin Veeran luo, löin rahat kouraan ja sitten aloin ihmetellä, miten saan pienen ja vikkelän kiinarin edes siirrettyä uuteen kuljetusboksiinsa. Veeraahan siinä vielä tarvittiin auttamaan, ja iltasella kotona tyttö siirrettiin pahviputkilossa uuteen kotidunaansa. Kuvia pienestä ujopiimästä ei vielä ole, mutta alan tänä iltana ihmetellä että miten tuo kiinari oikein toimii. Kutsumanimikin sille pitäisi keksiä.

Talvikkoa tulosuunnassa

500. postaus blogiin on aiheeltaan mitä mukavin: nyt voinee julistaa jo kohtuullisella varmuudella, että Tampereen näyttelyistä 18.2. meille taitaapi kotiutua pikkuinen talvikkovauveli!
Tarinan-kasvattajalla Arja Myllylällä on kuulemma useampi kuin yksi talvikkopoikue tulossa silloin luovutusikään ja poikasten seasta löytyy niitä kauan himoitsemiani helmiäistalvikoita ja vieläpä naaraita. Tosin aivan alunperinhän minun toivelistallani oli helmiäis-uros, mutta Hilma oli sen verran persoonallinen rouvashamsteri, että sukupuolitoive on muuttunut vaikka väritoive on pysynyt samana.
Tarkempaa tietoa poikasesta ei vielä ole, koska niitä useampia ja katsotaan sitten paikan päällä, että kuka miellyttää eniten. Kaikki kuulemma ovat ainakin väritykseltään lemmikkitasoisia, tikkaus ei ole tasainen ja muutenkaan Arja ei panosta niinkään helmiäisvärien jalostukseen. No, meitähän se ei haittaa, jalostukseen emme niitä tarvitse ja näyttelyistäkään emme erityisesti odota mitään menestystä.

Tässä vielä Helmi-Orvokki näyttää mallia siitä, miten kaunis tuo miltei valkoinen helmiäissafiiri oikein on.

Perheenlisäystä

Olen vihjaillut erinnäisille tahoille meille mahdollisesti saapuvasta karvaisesta perheenlisäyksestä ja nyt kun osto on sovittu, voinen paljastaa mitä meille on oikein tulossa.
Toinen syyrialainen? Ei...
Talvikko varmaan! Ei, ei talvikkoakaan toistaiseksi.
No ihan varmaan kissa sitten, sinähän sanoit olevasi kissaihminen. No ei, kyllä jyrsijöissä pysytään edelleen.

Meille on tulossa roborovskipoika!
Robot ovat suloisia ja erittäin vilkkaita hamstereita, jotka muista poikkeavasti ovat yleensä laumaeläimiä ja viihtyvät parhaiten pareittain tai pienessä laumassa saman sukupuolen kera. Tässä onkin robon ongelma ollut, olen halunnut "kokeilla" roboa lemmikkinä, mutta sitten siinä kuitenkin kävisi niin että jos vaikka parin hankkisi, toinen kuitenkin kuolisi ennen toista ja sitten olisi yksinäinen robo, jolle pitäisi kaveri hankkia, tietysti nuorempi ja sitten tämä vanha kaveri kuolisi ja nuori jäisi taas yksin ja niin edelleen. Olisimme siis roboloukussa.

Sattuipa sitten silmään Veeran myynti-ilmoitus yksinäisestä robouroksesta, joka ei enää tahdo sulattaa kämppäkaveria ja eleleekin siis yksikseen. Kyseinen uros on alunperin Ruotsista tuotu ja se on jättänyt jo pari poikuetta, joten se on osansa siis tehnyt robojalostuksen hyväksi. Nyt se on hieman reilun vuoden ikäinen ja kaipailisi eläkekotia. Mikäpä parempi ratkaisu meille!

Ensi viikonloppuna siis haen Tampereelta Nurmijärvelle meidän kääpiödunan ja kalusteita ja juhannusviikolla lupasin hakea Opossums Bertilin. Vähänkö odotan jo innolla?

Uusia hamsteriblogeja

Bongasin netistä pari uutta tulokasta hamsteriblogien harvaan joukkoon.
Toinen on Veeran hamsteriblogi, joka on vasta aloittanut. Veeraltahan ostin aikanaan Hilman ja tässä juuri sydän verta valuen katselen hänen talvikoitaan, joista muutamia aikuisia on tarjottu lemmikkikoteihin ja poikasiakin on tullut. Ei tasan tee hyvää hamsterikuumeelle katsella esimerkiksi Veeran hamsterisivujen valokuvia!

Toinen tuttavuus on Pumpkin's - talvikoiden blogi, joka sekin on varsin tuore vielä, mutta toivottavasti aktiivinen. Ja näistä blogeista tuli mieleen, että jos itsekin alkaisi blogata ainakin osin englanniksi, mutta ehkä meillä pelkkinä lemmikkiomistajina ei ole tarvetta moiseen.

Talvikko ja haiseminen

Viime kesänä kun kuumeisesti pohdin talvikon hankintaa, mieleen juolahti myös kysymys siitä, mahtavatko talvikot haista enemmän kuin syyrialaiset. Syyrialainenhan on käytännössä hajuton otus, ainakin jos häkin siivous on kunnossa eikä naaraalla ole kiimapäivä.
Talvikoista sen sijaan liikkui erilaisia mielipiteitä hamsteriyhdistyksen foorumilla. Toisten mielestä se on ihan yhtä hajuton kuin syyrialainenkin, toisten mielestä talvikkourokset saattavat lievästi haista, toisten mielestä ennemminkin taas talvikkonaaraat ja joidenkin mielestä haiseminen on jopa yksilökohtaista. Missään ei kuitenkaan väitetty talvikon hajuhaittoja mitenkään suuriksi tai häiritseviksi, ja kun Satumetsän Niinakin totesi, ettei talvikko juuri haise, niin ajattelin ettei ainakaan hajun takia pitäisi jättää ottamatta talvikkoa.

Hajut, varsinkin pahat hajut ovat minulle toisinaan varsin hankalia sietää. Syy on migreenini, kohtauksen sattuessa hajuaistini käy ylikierroksilla ja pahat hajut pahentavat myös oloani. Ja vaikka saisin säryn nitistettyä lääkkeillä, hajut häiritsevät silti. Ymmärrettävää siis että haiseva lemmikki ei juuri houkuttele.

Hilma on osoittautunut likimain yhtä hajuttomaksi kaveriksi kuin Katariinakin. Sellainen aivan pieni ominaishaju Hilmalla tuntuu kuitenkin olevan, kuvailisin sitä ehkä sanalla "hiirimäinen", mutta se on todellakin hyvin, hyvin kevyt haju. Sen huomaa oikeastaan vain silloin kun pitää Hilmaa kädessään. Ainakaan siis asunnon hajusta ei voi kukaan sanoa, että meillä olisi ainoatakaan lemmikkiä.

Kääpiöistä, diabeteksesta ja Hilman juomisesta

Nämä ovat taas näitä tuoreen hamsterinomistajan, tässä tapauksessa siis tuoreen talvikonomistajan murheita. Olen ollut viime päivinä kotona ja istunut paljon tietokoneella. Hilman duna on ihan tuossa vieressä ja huomaan tietysti kaikki rapinat. Hilma on varsin aktiivinen puuhailija päivisinkin.
Olen kuitenkin huomannut, että Hilma juo usein. Vertailukohtana on tietysti Katariina, joka ei juo juuri ikinä. Ihan totta, olen nähnyt Katariinan juovat vesipullostaan ehkä kerran tai pari tämän reilun puolen vuoden aikana, minkä Katariina on meillä asunut! Se ei ole ihme sinänsä, syyrialaiset juovat vähän ja jos tarjolla on vesipitoisia kasviksia (kuten meillä melkein joka päivä), niiden vedentarve vähenee entisestään.
Siksi Hilman viihtyminen juomapullonsa kimpussa onkin huolettanut. Se nimittäin juo useinkin pari kertaa päivässä! Ja todellakin juo, ei siis vain ränklää juomapulloaan. Jotkin tylsistyneet hamsterit nimittäin saattavat harrastaa juomapullonsa rynkyttämistä, mutta silloin ainakin osa vedestä valuu puruille ja ehkä myös hamsterin turkille. Hilman pullon alla purut kuitenkin ovat kuivia eikä sen turkkikaan märkä ole ollut juomisen jälkeen.

Surffailin SHY:n foorumille etsiskelemään lisäinfoa asiantilaan. Runsas juominen kun on diabeteksen tärkeimpiä oireita. Tosin diabetes on enemmänkin kiinankääpiöhamstereiden ja campbellien ongelma. Esiintyy sitä kyllä talvikoillakin, mutta harvinaisempana.
Lueskelin sokeritaudista kirjoitettua viestiketjua, joka tosin käsitteli ongelmaa enimmäkseen kasvatuksen näkökulmasta, mutta löytyi sieltä seasta yleistäkin tietoa diabeteksesta. Diabetes voi olla jopa hengenvaarallinen ja hamsterin kunto voi huonontua diabeteksen puhjettua hyvinkin radikaalisti. Hilma tosin vaikuttaa muuten ihan terveeltä, syö, on touhukas ja pirteä ja muutenkin normaalin oloinen.

Laitoinkin palstalle kyselyä, että miten paljon diabeetikkotalvikot juovat vettä päivän tai kahden aikana. Pahimmat juopot kuulemma saattavat kuluttaa desilitran päivän tai parin aikana. No eihän Hilman juomisessa puhuta lainkaan sellaisista määristä! Vesi ei pullosta kulu silminnähden päivän eikä kahdenkaan aikana, saati että pullo olisi koskaan huomattavan tyhjä.
Kokeneempi hamsteriharrastaja totesikin talvikoiden juovan yleensä enemmän kuin suurin osa syyrialaisista. Katariinan ja Hilman juomisia ei siis kannata vertailla keskenään. Huoli valahti sydämeltä, ei siis liene syytä epäillä Hilmalla diabetesta ja tosiaan se aika harvinainen talvikoilla onkin.

Tuosta viestiketjusta opin kuitenkin muutamia kasvattajien huomaamia asioita diabeteksesta. Ensinnäkin taipumus siihen lienee jossain määrin periytyvää. Siksi sairasta eläintä tai sen sukulaisia ei tulisi käyttää jalostukseen. Tosin diabetesta putkahtelee täysin terveinäkin pidettyihin linjoihin joskus, joten diabeteksen esiintyminen hamsterilla ei mitenkään kerro siitä, että kasvattaja olisi ollut välinpitämätön.
Tosin joskus sattuu vahinkojakin, kun diabetes puhkeaa hamsterille vasta myöhemmällä iällä, niin että se on ehtinyt jo jatkaa sukua. Monet talvikkokasvattajat käyttävät uroksia jalostuksessa vasta vuoden ikäisinä, niiden kanssa voi odotella sinne yhteen ikävuoteen asti ja siihen mennessä mitä todennäköisimmin on ehtinyt mahdollinen diabetes jo puhjeta. Naaraiden kanssa ei voi tehdä niin, niiden hedelmällinen aika on aika lyhyt ja parhaan astutusajan sanotaan olevan 3-5 kuukauden iässä.

Insuliini on hormoni ja se toimii ilmeisesti jonkinlaisessa yhteistyössä muiden hormonien kanssa. Siksi talvisaikaan, kun hormonitoiminta on muutenkin heikompaa, saattaa hamstereille tulla diabetesoireita, jotka kesän tullen ja mahdollisen talviturkin (talvikoilla) lähdettyä katoavat.

Varmimmin diabeteksen voi selvittää mittaamalla hamsterin virtsan sokeripitoisuuden. Apteekissa myydään testiliuskoja, jotka haistelevat tätä sokeripitoisuutta. Ihmettelin ensin, että millä ihmeellä voi saada jostain tuoretta virtsaa testiä varten, kun ei tuo Hilmanen ole kädelle pissinyt eikä muutenkaan minun nähden tarpeitaan toimitellut. Tähän oli kuitenkin tarjolla yksinkertainen kikka: laitetaan hamsteri ja vesipullo puhtaaseen ja tyhjään (siis puruttomaankin) kuljetusboksiin ja aletaan odotella. Jos kyse on diabeetikosta, se juo paljon ja virtsaa tietysti samaan malliin, joten kovin montaa tuntia ei pitäisi joutua odottelemaan, että boksin pohjalle ilmestyy pieni lätäkkö. Testiliuska siihen ja sitten vertailemaan tulosta.

Muita diabeteksen oireita ovat runsaan juomisen lisäksi myös runsas virtsaaminen, usein virtsa myös haisee joko makealta tai asetonimaiselta. Ilmeisesti juuri sokeripitoisuuden takia pissaiset purut homehtuvat helposti, niiden päälle kasvaa joskus nopeastikin härmäistä kasvustoa. Diabeteksesta kärsivä hamsteri voi olla myös joko erityisen epäaktiivinen tai aktiivinen ja usein myös sairaan oloinen noin muuten. Ruokahaluunkin voi tulla muutoksia jompaankumpaan suuntaan.
Nämä kaikki oireet eivät päde kaikissa tapauksissa ja esimerkiksi kiinankääpiöhamsterit voivat sairastaa diabetestä lähes oireettomana. Eräs kasvattaja (tai kiinareita kasvattanut) sanoikin tekevänsä niille sokeritestejä pistokokeina aina silloin tällöin.

Syyrialaisilla diabetestä ei tiettävästi esiinny lainkaan.

Lähdeluettelo:
Sokeritauti - viestiketju
Is Your Dwarf Hamster Diabetic?
Kääipöhamsteri talvikko ja poikasten hoito

Hamsterikuulumisia

Hilma tulee! Sovimme alustavasti Veeran kanssa, että kävisin ensi sunnuntaina hakemassa Hilman Helsingistä. Voi että, maltanko edes odottaa? En! Mikään ei ole niin suloinen kuin talvikko! Paitsi tietysti syyrialainen.

Katariina saisi varmasti hepulin ja mustasukkaisuuskohtauksen, jos tietäisi tulevan talvikon näin törkeästi varastaneen Katariinan blogin. Joten päivitetään nyt sitten Katariinankin kuulumisia.
Turun Grand Galan syyrialaisten lemmikkituomari on varmistunut ja se ei ole Marjut Kaakinen vaan Martina Munther. Katariina on siis menossa varsin todennäköisesti Turkuun ja ilmoitan sen ilman muuta lemmikkiluokkaan. Jos se saa sieltä eri tuomarilta PLH-sijoituksen, voisi sille hakea sitä valiolemmikin arvonimeä, josta olenkin puhunut. Ihan kuin emme tietäisi jo valmiiksi Katariinan olevan valioluokan otus...

Katariinan häkkiä joudutaan nykyisin uudelleensisustamaan lähestulkoon joka ilta. Katariina on nimittäin alkanut jyrsiä kattokaltereita hurjasti iltaisin. Tavaroiden uudelleenjärjestely pitää sen yleensä yhden illan ajan niin kiireisenä, ettei se ehdi pureksia kaltereita. En ole yhtään vakuuttunut siitä, että kaltereiden järsiminen olisi mitenkään erityisen terveellinen harrastus ja siksi yritän pitää Katariinan pois sen touhun parista. Tietenkin jyrsiminen on jyrsijän homma, mutta kun siellä häkissä nyt olisi muutakin jyrsittävää.

Katariina on viime aikoina ollut ällistyttävän pirteä todella aikaisin. Kesällä se nimittäin saattoi vasta kymmenen aikoihin illalla tulla ulos mökistään venytellen (joka tarkoittaa sitä, että neiti ei ole suinkaan vielä halukas tulemaan iltajuoksentelulle). Nyt se on alkanut heräillä hyvinkin jo kahdeksan aikoihin illalla ja yhdeksältä se on jo kovaa vauhtia tulossa häkistä pois. Mikä lie syynä? Tietysti kellojen siirto talviaikaan vaikuttaa tunnin verran ja ehkä myös pimeämpi vuodenaika houkuttelee yöeläimen piilostaa aikaisemmin.

Talvikkotyttö!

Ensimmäisten tarkistusten mukaan Veeran Starwars-poikueessa on yksi naaras- ja yksi urospoikanen. Jos näin on, naaras menee toiselle kasvattajalle, joka sen on varannut ja uros jää Veeralle itselleen. Siis: minulle ei poikasta.

Mutta kakkosvaihtoehtokin oli olemassa ja niinpä nyt sitten käyn jossain vaiheessa hakemassa Helsingistä talvikkotyttö Hilman, hienommalta nimeltään Queen Of The Nightclubs. Olen oikeastaan tyytyväinen että kävi näin, koska jos tarjolla olisi ollut Hilma ja urospoikanen, en olisi kuitenkaan osannut päättää, kumman otan. Molemmissa vaihtoehdoissa olisi varmasti ollut puolensa. Nyt ei tarvinnut päättää mitään ja olen aivan varma, että vajaan vuoden ikäinen Hilma tulee olemaan loistava lemmikki meille. Hilmasta löytyy lisää kuvia sen omasta galleriasta.

Olen tässä uteliaisuuttani seuraillut SHY:n myyntipalstaa ja eri kasvattajien poikasuutisia ja voin vain todeta, että helmiäisvärisiä talvikoita on tarjolla varsin niukasti. Normaalia ja safiiriakin löytyy, mutta helmiäisiä on myytävänä tai varattavana harvoin.

Voisin hakea Hilman vaikka heti huomenna, mutta valitettavasti ensi viikko on kyllä niin kiireinen, että se ei onnistu. Ehkä sitten seuraavana viikonloppuna tai jokin ilta sen jälkeisellä viikolla. Se sattuukin oikein sopivasti, koska vietän 30-vuotispäiviä 22.11. ja mikäpä olisi hienompi lahja itselle kuin pieni hamsteri?

Sitä paitsi, eikös nimet Hilma ja Katariina jollain tavoin soinnu hyvin keskenään? Molemmat tuollaista vanhaa perua olevia naisten nimiä.

Talvikoista

Pienet talvikot ovat saaneet jo sen verran karvapeitettä niskaansa, että molemmat näyttävät varsin selkeästi olevan normaaleja väriltään. Joitain viikkoja vielä menee, ennen kuin sukupuolesta voidaan sanoa sitä tai tätä, joten vieläkään en siis osaa päättää, että mitä nyt teen noiden talvikoiden kanssa.

Talvikkopohdintaa

Tosiaan, 20.10. on syntynyt talvikkopoikue, jota on suunniteltu kesästä lähtien ja parin epäonnisen yrityksen jälkeen poikaset ovat nyt muutaman päivän ikäisiä. Poikasia on kuitenkin vain kaksi ja sukupuolista ei ole vielä tietoa. Jos on naaraspoikasia, ne on jo varattu, mutta jos toinen tai molemmat ovat uroksia, saattaisi minulla olla kai hyväkin sauma saada poikanen. Naaraspoikasiahan on minulle turha "uhrata", koska en ole kasvattaja ja naaraat ovat kasvattajille arvokkaampia. Ja toisaalta en välttämättä haluaisikaan pientä naaraspoikasta.
Poikue on päätetty nimetä Star Wars-teeman mukaan! Olisipa hienoa, jos saisi helmiäisvärisen tai vaikka normaalinkin urospoikasen, jonka nimi olisi Count Dooku tai Obi-Wan Kenobi tai Han Solo tai Darth Vader tai tai tai... Mikä vain. Mieskään vanhana Star Wars-fanina ei voisi vastustaa!
*edit* Ei mies kuulemma fanita Star Warsia, vaan Star Trekiä, joka on kuulemma ihan eri asia. (pöh) Mutta talvikko kuin talvikko.

Mutta toisaalta kaksi poikasta on kaksi poikasta ja huonolla tuurilla (minun kannaltani) molemmat voivat olla naaraita. Veera heittikin mielenkiintoisen ehdotuksen: hänellä olisi ainakin yksi aikuinen safiirivärinen talvikkonaaras, jota ei hybridiepäilyjen takia käytetä jalostuksessa ja toisaalta se on yhden poikueen saanutkin. Se on siis kasvattajan näkökulmasta tarpeeton, vaikkakin lemmikkinä hyvin herttainen. Muistan tämän tytön kesältä, sain sitäkin pidellä käsissäni ja se on hyvin kiltti talvikko. Erona meidän unikeko-Katariinaan, se kuulemma heräilee jo kuuden jälkeen illalla puuhailemaan.

Nyt onkin siis vaikea valinta, kun poikasista ei tiedä ja toisaalta tämä talvikkotyttö olisi varmasti aivan loistava ensimmäiseksi talvikoksi. Totesin kuitenkin sen, että jos nyt otan tuon aikuisen naaraan, mutta poikueessa onkin pahimmassa tapauksessa helmiäisvärinen uros, jolla on huippu-nimi, niin minulla olisi pian kaksi talvikkoa... Niinpä aion odottaa siihen asti kunnes poikasten sukupuolet selviävät varmuudella ja päätän sitten, tuleeko meille Hilma vai pikku-ewokki.

Jos nyt talvikoita?

Talvikkotyttö Kukalle on viime yönä syntynyt poikue, joten taas on pieniä toiveita siitä, että jospa minäkin sen talvikon saisin sieltä. Toivotaan että tällä kertaa kaikki menisi hienosti ja poikaset selviytyisivät elossa luovutusikään asti.
Koska luovutusaika on 4-5 viikkoa, se osuisi juuri sopivasti syntymäpäiväni tienoille. Olisipa siinä synttärilahjaa kerrakseen!

Ei sittenkään talvikoita

Tuli Facebookin kautta tieto, että emo on hylännyt sen syntyneen talvikkopoikueensa ja poikaset ovat kuolleet. Voi mikä surku! Saa nähdä saadaanko tuosta yhdistelmästä poikasia koskaan. Yritetään kuulemma vielä kertaalleen, kunhan naaras toipuu ensin.

Katariinasta ja näyttelytouhuista sananen: ilmoitin meidän neidin mukaan 10.10. Vaasassa pidettäviin näyttelyihin sekä ulkomuoto- että lemmikkiluokkaan. Täältä Tampereelta on lähdössä pikkubussikyyti Vaasaan, muutama paikallinen hamsterinomistaja (minä mukaan lukien) maksaa auton vuokran ja dieselit keskenään eikä siitä tule pärstää kohti kovin kauhistuttavaa summaa. Muutama sellainen, joka ei lähde mukaan itse, laittaa kuitenkin hamstereita kyytiin. Itsekin saanen muutaman vieraan hamsterin huolehdittavakseni, kun eihän minulla ole omia muita kuin Katariina eikä näyttelyissä paikan päällä mitään tehtäviäkään hoidettavana.

Uutisia

Katariina on hyvissä voimissa kolmen yön yksinolon jälkeen. Pienimuotoisia purubileitä on dunassa pidetty, koska kakkosmökki oli ihan vinossa ja vinksin vonksin eilen kun tulin kotiin. Nyt tyttöstä on päässyt ihailemaan jo aikaisemmin iltaisin kuin normaalist, Katariina on tänäänkin ollut hereillä jo suunnilleen kahdeksan kierteillä. Minä flunssaisena tosiaan tyydyn lähinnä vain siis ihailuun ja yritän olla lääppimättä liikoja, mutta kun tuo on niin suloinen.

Tässä kesästä lähtien on selvitelty minulla ilmenevää yskää eikä allergiakaan ole tietysti pois suljettu vaihtoehto ollut. Katariinasta en olisi suostunut luopumaan, vaikka hamsteriallergia olisi todettukin, mutta talvikkohaaveille olisin saanyt kyllä panna viimeisen pisteen. Nyt kuitenkin minusta otettiin verikokeet eikä niistä ilmennyt mitään allergiaan viittaavaa, joten katsoin tämän luvaksi jatkaa haaveilua.

Ja joku voisi pitää tätä jo korkeamman tahon antamana merkkinä, sillä se talvikkopoikue syntyi tänään! Yhdeksän pientä poikasta, toivottavasti kaikki selviävät, niin että eiköhän sieltä löydy jokunen urospoikanenkin minulle.

Ihan vielä ei talvikoita

Kyselin eilen Veeralta, mitä kuuluu suunnitellulle hamsteripoikueelle, josta minäkin olen alustavasti varannut poikasen. Naaras on jäänyt tyhjäksi, jos astutus olisi tärpännyt, poikasten pitäisi syntyä viimeistään lähipäivinä, mutta naaraan mahankohta ei ole pulskistunut yhtään. Joten uutta yhdistämisyritystä kehiin ja katsotaan taas kolme viikkoa, josko sitten olisi tärpännyt. Tämmöistä se vähän taitaa olla näiden talvikoiden kanssa, koskaan ei oikein voi olla varma, että tuleeko poikasia vai ei.
Onneksi minulla ei ole kiire tuon hamsterin kanssa, joutaahan tuota odottelemaan. Kovin mielelläni kuitenkin haluaisin juuri Veeralta sen talvikon, jos nyt ei muuten niin ainakin siksi, että itse kävin noita ihastelemassa ja valitut vanhemmat vaikuttivat todella kilteiltä kavereilta. Jos siitä ei mitään näyttelyiden suurinta staraa tule, niin ei se mitään haittaa.

Talvikoita omissa käsissä

Kuten kirjoitin, lähdin eilisiltana katsomaan talvikoita ja tutustumaan vähän kenties ja toivottavasti tulevan poikueen vanhempiin sekä myös isovanhempiin. Poikueen isähän on Veeran oma kasvatti ja sen vanhemmat ovat molemmat hänellä.

Pääsin itse jopa pitämään niitä käsissäni! Ensimmäinen huomionarvoinen seikka talvikoissa on koko. Ne ovat oikeasti todella pieniä! Eivät puolikastakaan Katariinasta, ehkä kolmanneksen. Aikuiset talvikot mahtuvat tuohon kämmenelle, pituus nenästä häntään on ehkä kolme tuumaa, maksimissaan. Katariinahan on ainakin vaaksan mittainen venytellessään. Ensimmäinen ajatus olikin, että herranjestas, talvikko menee rikki jos tätä vähän pitelee käsissään.

Toinen seikka oli talvikoiden suoranainen flegmaattisuus, varsinkin meidän turbo-Katariinaan verrattuna. Kädellä ne makasivat ensin mahallaan, ketarat sojottaen joka ilmansuuntaan. Siitä ne sitten lähtivät nuuskimaan ja katselemaan, että mikäs se tämmöinen käsi on kun haisee ihan vieraalle. Muutamat nuolivat käsiäni, pari kokeili jyrsiä paidanhihaa ja yksi yritti jyrsiä minun kynttäni. Ei siis puhettakaan siitä, että olisivat mitenkään panikoineet vieraissa käsissä vaan olivat oikein kiltisti.

Olin niin tohkeissani etten muistanut edes ottaa kuvia, vaikka minulla oli kamera mukanani. Aivan ihastuttavia pieniä palleroita ja toivon todella, että saisin jossain vaiheessa itselleni talvikkopojan. Jos astutus on tärpännyt ensimmäisellä yhdistämiskerralla, niin poikue saattaisi syntyä jo 29.8. tai joskus sen jälkeen. Ei siis auta muu kuin jännätä, että tuleeko ja koska tulee ja mitä tulee!

Talvikoita katsomaan!

Tänään olen vihdoin menossa Helsinkiin katsomaan talvikoita! Minunhan piti mennä lauantaina jo, mutta tuli peruutus ja nyt sitten tänään lähden suoraan töistä kohti Helsinkiä.
Kysehän on siis Veeran talvikoista, jonne kaavaillaan kovasti pentuetta, en tiedä onko astutus onnistunut vielä. Uroksen ja naaraan ensimmäinen yhdistämisyritys päättyi kuulemma painiotteisiin ja ne erotettiin.
Pentueen isä tulee olemaan Veeran oma kasvatti, normaalivärinen Uljas Uniprinssi ja emo helmiäisnormaali Karélie Kultakukka. Molempien vanhempien kerrotaan olevan todella hyviä luonteeltaan ja se on minulle ainakin tärkeintä.
Maltan tuskin odottaa, nuo talvikot ovat jotain niin suloista, että vain Katariina vetää niille vertoja! Ulkoilutin eilen neidin, jos nyt tarmokasta pahvilaatikon jyrsimistä voi ulkoiluksi sanoa ja se oli taas niin äärimmäisen suloinen kuin vain hamsteri voi olla. Tai no, ainahan se on.

Talvikkokuumetta osa 2

Nonni! Viikon päästä lauantaina menen Helsinkiin katsomaan tarkemmin talvikoita kasvattajalle, jolta olen alustavasti varannut talvikkouroksen! Poikue syntyy toivottavasti joskus elokuun lopulla tai syyskuun alussa, jos hyvin käy ja siitä neljän viikon päästä poikaset olisivat luovutusiässä. Katsotaan sitten mitä poikueesta löytyy, onko uroksia ja jos on niin minkä värisiä. Sijoitushamsterinkin ottamisesta oli puhetta. Eli jos kaikki menee nappiin, meillä saattaa olla parin kuukauden päästä pieni talvikkopoika!
Mies ei ole viime aikoina suoranaisesti vastustanut hankintaa. Talvikko tulee meille kuitenkin samoilla ehdoilla kuin Karamelli aikoinaan: minä hoidan ja maksan kulut pääasiassa. Katsotaan sitten onnistuuko pikkupoika hurmaamaan miehen niin että jatkoa seuraa. Syyrialaisilla ja Katariinalla on kuitenkin varmasti aina ykköspaikka, olihan syyrialainen juuri se hamsteri, joihin ensimmäisenä tutustuimme.

Ja jotta kaikki tietäisivät millaisista söpöläisistä on kyse, niin tässä muutama kuva eri väreistä:
normaali
safiiri
helmiäisnormaali
helmiäissafiiri
Kaikki nämä ovat myös uroksia, mutta paljon ulkoisia sukupuolieroja ei talvikoilla taida olla. Syyrialaisissahan urokset ovat usein jopa selkeästi pienempiä kuin naaraat.
Kooltaan kääpiöt ovat nimensä mukaisia: kääpiöitä verrattuna syyrialaiseen. Siinä missä Katariina on ainakin yhtä pitkä kuin kämmeneni, on talvikko ehkä kananmunan kokoinen.

Talvikkokuumetta

Olenhan jo aikaisemminkin vihjaillut tässä blogissa, että myös kääpiöhamsterit, varsinkin talvikot olisivat erinomaisen suloisia pikku-vekkuleita. Viime viikonlopun näyttelyissä tuli sitten nähtyä näitä söpöläisiä sen verran, että ajatus ikioman talvikon hankinnasta kuulostaa aina vain paremmalta ja paremmalta. Viimeinen naula tähän arkkuun oli se, että sain eilen yhteydenoton eräältä muista yhteyksistä tutulta hamsteri-ihmiseltä ja hän kasvattaa pienimuotoisesti talvikkoja. Tuli siinä kyseltyä vähän noista hänen talvikoista ja poikassuunnitelmista.
Hänelle on tiettävästi syntymässä talvikkopoikue elokuun lopulla tai syyskuun alussa ja toinen vanhemmista on helmiäisnormaali, toinen normaali, joten luultavasti poikueessa saattaisi hyvällä onnella olla helmiäisnormaaleja poikasia. Värillähän ei tietysti ole niin väliä, mutta nuo melkein valkoiset helmiäisvärit ovat kyllä sulattaneet minun sydämen ihan täysin. On tosin myönnettävä, ettei normaali tai safiirikaan olisi yhtään huono värinä, ovat oikein kivoja toki. Ja huomioon on otettava sekin, että minä olen etsimässä ihan vain lemmikkihamsteria, minulle on siis aika turha myydä sitä poikueen lupaavinta näyttelytähteä ja jalostushamsteria vain siksi, että se sattuisi olemaan helmiäisnormaali.

Ihan vielä en tehnyt edes alustavaa poikasvarausta, vaikka mielessä kyllä kävi. Ja kun mieskin oli eilisiltana baarissa eikä esittämässä mutinoita asiasta...
Tärkeintä olisikin selvittää, miten paljon talvikon hoito ja käytös eroavat syyrialaisnaaraista, joista meillä nyt on jo vähän kokemusta. Lueskelin netistä hoito-ohjeita, mutta otin yhteyttä myös Satumetsän Niinaan, jolla on sekä syyrialaisia että talvikoita ja näinollen taatusti käytännön kokemusta näiden eläinten eroista.

Niinalta tulikin vastaus hyvin nopeasti. Talvikko syö melko tavalla samaa sapuskaa kuin syyrialainenkin, tosin ruoka voi olla kevyempää, koska talvikot saattavat olla herkempiä lihomaan. Prestigellä on myös myynnissä kääpiöille tarkoitettua ruokaa, joka on kuulemma ihan kohtuullista ravintoa. Tuoreruokinta menee saman kaavan mukaan, määrät vain ovat pienempiä kuin syyrialaisella.

Talvikon hoidon erot ovat lähinnä siinä, että urokselta täytyy säännöllisesti puhdistaa hajurauhanen, joka on mahassa ja kynnet kasvavat helpommin ylipitkiksi kuin syyrialaisilla. Lisäksi talvikko on syyrialaista kömpelömpi ja terraariossa tuleekin varmistaa, ettei se pääse kiipeämään ja putoamaan, jolloin se voi loukata itsensä. Sen sijaan puruja saa olla reilusti, koska ne pitävät kaivelusta. Kaivelun ja ulkonevien silmien takia on tärkeätä, ettei puru ole pölyävää, pöly saattaa aiheuttaa silmäongelmia.

Niinan kertoman mukaan talvikoilla on aika paljon vaihtelua luonteessa ja käyttäytymisessä, tosin urokset ovat yleensä lempeämpiä, naaraat saattavat varsinkin isommassa terraariossa käydä reviiritietoisiksi ja purra. Uros siis lienee parempi hankinta ensimmäiseksi talvikoksi. Sukupuolesta riippumatta on toki tärkeää, että hamsterin vanhemmat ovat kilttejä ja helppoja käsitellä. Luonne lienee jossain määrin periytyvää ja toisaalta poikaset varmaan katsovat emoltaan käytösmallia. Myös aktiivisuudessa on yksilökohtaisia eroja, toiset ovat vauhdikkaita, toiset eivät.
Yleisesti talvikot ovat kuulemma vähemmän epäluuloisia ja vähemmän ahneita ruuan perään kuin syyrialaiset, mutta samaan tapaan uteliaita. Eivätkä talvikot ole yhtä nerokkaita kuin syyrialaiset, varsinkin syyrisnaaraat, jotka meidän kokemuksen mukaan saattavat kehitellä vaikka minkälaisia tempauksia.
Tästä kertonee jotain se, että kun suunnittelimme Karamellin kuoleman jälkeen uuden hamsterin hankintaa, miehen ensimmäinen kommentti oli ettei muulla niin väliä, kunhan uusi tulokas on ahne ja ovela. Se kuvaakin syyrialaisnaarasta aivan erinomaisesti ja Katariina on täyttänyt molemmat vaatimukset enemmän kuin hyvin. Talvikko ei välttämättä sovellu tähän kuvaukseen niin hyvin kuin nuo pikku-Einsteinit, joita myös syyrialaisiksi kutsutaan. Voi siis olla, että talvikko jää enemmän minun jutukseni, mies ei välttämättä innostu niistä niin kuin Karamellista silloin aikoinaan.

Saa siis nähdä tosiaan, josko sitä rohkenisi ottamaan talvikon itselleen. Sopiva dunahan meillä olisi valmiina, Karamellin vanha, jos vain siihen löytyvät pohjan klipsut vielä jostain. Vaikka eipä tuollainen pieni duna kovin kummoisia maksa vaikka uudenkin ostaisi.

Joku on muuten kiristänyt siellä näyttelyissä Katariinan turboruuvia, se on nimittäin näyttelyiden jälkeen ollut todella aktiivinen ja vauhdikas kun ulkoilutan sitä vaatehuoneessa. Aiemmin se on saattanut keskittyä koko sen puoli tuntia, kolme varttia, tunnin ajan pahvilaatikon jyrsimiseen eikä vaatehuoneen juoksupyöräkään ole kiinnostanut viime aikoina. Mutta nyt se ei juuri järsi pahvilaatikkoa, juoksupyörällä otetaan vauhtia ja muutenkin se on hyvin eläväinen ja vipottaa pitkin poikin, kiipeileekin ihan uudella innolla.
Vai mahtoikohan se kuulla ulkomuototuomarin kommentin, että on hieman tuhti hamsteri, ajatteli pienessä päässään, että häntähän ei toiste tuhdiksi sanota ja päätti aloittaa kuntokuurin...