En ole esimerkiksi töissä pyrkinyt mitenkään peittelemään sitä, että meillä on hamstereita lemmikkinä. Vaikea sitä olisi peitelläkään, jos sattuu työkoneen työpöydän taustakuvana komeilemaan vaikkapa Katariina. Suunnilleen samanikäisillä työkavereilla on eri-ikäisiä lapsia ja monessa lapsiperheessä joudutaan kuuntelemaan kärttämistä aiheesta "Mä haluan lemmikin!". Aika moni kollega onkin minulta kysynyt, että heillä saattaisi olla lemmikin hankkiminen ajankohtaista, mitenkäs hamstereiden kanssa, sopisivatko ne lasten lemmikeiksi.
Yksiselitteinen vastaus tuohon nimenomaiseen kysymykseen on "Ei". Lapsi ei pysty pitämään huolta edes itsestään itsenäisesti, saati sitten elävästä eläimestä. Jos lemmikki hankitaan, se on myös vanhempien lemmikki, vaikka lapsi olisikin siitä nimellisesti vastuussa. Tästä olen kirjoittanut jo aikaisemmin: Hamsterisaarna ja yleisestikin lemmikeistä.
Joillekin vanhemmille tämä asia on ihan itsestäänselvyys. Joskus pohdinta sitten menee siihen pisteeseen, että he kysyvät minulta mitä pitäisi ottaa huomioon hamsteria hankittaessa ja hoidettaessa. Minä tietäisin noin miljoona asiaa, joita pitäisi ottaa huomioon ja mitä voi tulla vastaan varsinkin hoidossa, mutta koska päivän kestävä paasaus karkottaisi kaikki vähänkään kiinnostuneet, olen tiivistänyt ohjeeni kahteen seikkaan:
1. Ostakaa se ensimmäinen hamsteri kasvattajalta.
2. Ostakaa tarpeeksi iso asumus.
Koska se ensimmäinen hamsteri nyt vain kannattaa ostaa kasvattajalta. Kasvattaja oletusarvoisesti myy käsiteltyjä eläimiä, joiden tausta on tiedossa, ja jotka ovat kasvaneet koko elinikänsä kelvollisissa olosuhteissa. Ainakin jotkin eläinkaupat myyvät tukkuhamstereita, joista tätä ei voida sanoa ja eläinkaupoissa poikasten käsittely voi jäädä melko vähäiseksi, jos henkilökunnalla ei ole aikaa ja kokemusta. Toki jotkit eläinkaupat myyvät kotimaisilta kasvattajilta tulleita eläimiä. Kasvattaja saattaa pystyä myös valikoimaan monen poikasen joukosta sen, joka on esimerkiksi luonteeltaan rauhallisin ja näin sopivin ensimmäiseksi lemmikiksi.
Tällä tavoin delegoin sen paasaus-osuuden kasvattajalle. Kasvattajaa kiinnostaa millaiseen kotiin kasvatti on menossa ja miten sitä hoidetaan, ei raha. Kasvattaja myös tietää eläinten hoidosta ehkä enemmän kuin eläinkaupan myyjät, jotka eivät välttämättä ole lainkaan perehtyneet pikkujyrsijöihin ja ainoa hoito-ohje saattaa olla puutteellinen ja pahimmassa tapauksessa virheellinen lappunen, joka annetaan eläimen mukana. Yleensä kasvattajat myös tarjoavat elinikäisen tuen poikasen ostajille, sen lisäksi että moni tarjoaa perushoito-ohjeet myös kirjallisena ostettaessa. Jos siis hoidossa tai hamsterin käyttäytymisessä tulee vastaan jotain outoa, voi ensimmäiseksi ottaa yhteyttä kasvattajaan ja kysyä neuvoa.
Ja sitten kun raha tuntuu olevan joillekin se tärkein seikka, hamsterinpoikanen saattaa hyvinkin olla hinnaltaan halvempi kasvattajalla kuin eläinkaupassa. Saat enemmän, maksat vähemmän, kuulostaa hyvältä diililtä. Kannattaa kuitenkin muistaa hamsterinostajan etiketti. Kasvattajalta ostettaessa saattaa poikasen joutua hakemaan kauempaa tai odottelemaan sopivaa poikasta. Meille on haettu useampi kuin yksi hamsteri pääkaupunkiseudulta, varsinaisesti Tampereella tai lähialueilla ei taida olla yksikään niistä syntynyt.
Kakkoskohdasta, eli riittävän suuresta asumuksesta, kasvattajakin varmasti sanoo, mutta mielestäni tämä on sen verran tärkeä asia, että kertaus on opintojen äiti. Asumus on yleensä kallein yksittäisistä hankinnoista, moninkertaisesti hamsterin itsensä hintainen, mutta siitä huolimatta siinä ei kannata pihistellä. Käytettyjä kannattaa katsella ja toisaalta kannattaa muistaa se, että jos hamsteriharrastus ei pidemmän päälle kiinnosta, on asumuksilla yleensä jonkinlaista jälleenmyyntiarvoa.
Kannattaa käydä lukemassa myös Astan tämänpäiväinen blogipostaus Hankkimassa ensimmäistä hamsteria? Tässäpä hieman ohjeita!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vinkit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vinkit. Näytä kaikki tekstit
17.8.10
Kuivaruokinta
Kattavia ohjeita hamsterien ruokintaan, sekä kuiva- että tuoreruokintaan löytyy ainakin SHY:n hoito-ohjeista sekä tarkempia neuvoja Satumetsän sivuilta ja sieltä löytyy kaiken muun lisäksi myös neuvoja oman ruokaseoksen tekemiseen.
Yleisohje kuivaruuan kanssa on se, että kannattaa antaa useampaa kuin yhtä valmisseosta ja mielestäni se onkin ihan hyvä ohje. Useimmat hamstereiden siemenseokset ovat hieman liian kevyitä hamstereille, niiden rasvapitoisuus on alle 5% ja jos oikein muistan, juuri Satumetsän Niina sanoi sopivan rasvapitoisuuden olevan 6-7%. Jotkut seokset sitten ovat taas liiankin rasvaisia, rasvapitoisuus on 10%. Toisaalta eri valmisseoksia sekoitellessa välttynee paremmin ruokavalion yksipuolisuudelta, joka voi uhata silloin jos käyttää ainoastaan yhtä seosta. Monet ruokaseokset kyllä mainostavat olevansa täysravintoa hamstereille, mutta harva jos yksikään pystyy tarjoamaan minkäänlaista tieteellistä faktaa tälle väitteelle. Sikäli kuin hamstereiden ruokavaliota on tieteellisesti edes tutkittu koskaan...
Niinpä meilläkin on hamstereiden ruokalaatikossa useampia merkkejä eri kuivaruokia, joista sekoitellaan aina jonkinlainen sekoitus kuppiin. En ole koskaan tehnyt mitään omaa valmista sekoitusta, vaan laittelen kuppeihin aina vähän eri ruokia, joskus jotakin enemmän, joskus jotakin merkkiä en lainkaan. Se onnistuu kahden hamsterin kanssa, mutta jos meillä olisi enemmän hamstereita, tekisin luultavasti oman sekoituksen, jota lykkäisin kaikkien kuppiin ja hamsterin kunnon mukaan joko keventäisin sitä tai lisäisin joillekin hoikemmille auringonkukansiemeniä, pähkinöitä tai muuta rasvaisempaa.
Ruokasekoituksen pohjana on Hamster Crispy, jossa on 10% rasvaa eli se sinällään on liian rasvaista. Se on oikeastaan ainoa noinkin rasvainen ruoka, jonka olen kaupoista löytänyt. Muiden sekoitusten rasvaprosentti yleensä on 5% tai vähemmän.
Crispyä kevennetään erilaisilla seoksilla. Tällä hetkellä löytyy Rodo Hamster Mixiä, joka on kotimaisuutensa sekä väri- ja lisäaineettomuutensa takia oma suosikkini, mutta on hyvin kevyttä. Minulla ei ole nyt saatavilla Rodon ravintotietoja, mutta ellei muistini pahasti valehtele, sen rasvapitoisuus on selvästi alle 5%.
Toinen merkki on Versele-Lagan (sama valmistaja kuin Crispyllä) Hamster Nature, joka on ilmeisesti entinen Prestige's Hamster Nature, mutta käsittääkseni muutetulla koostumuksella. Tässä on rasvaa 7%, joten se ei ole varsinaisesti keventävä ruoka, mutta monipuolisuuden vuoksi laitan sitäkin kuppeihin yleensä ainakin vähäsen.
Sitten löytyy Harry Hamsteria, jossa siinäkin on 6% rasvaa eli sekään ei mitään varsinaista kevytruokaa ole.
Best Friend on tavallisistakin ruokakaupoista löytyvä kaikille lemmikkijyrsijöille "tarkoitettu" siemenseos (tarkoitettu on lainausmerkeissä siksi, että on kyseenalaista sopiiko se ainoaksi ravinnoksi yhdellekään lemmikkijyrsijälle, en tiedä). Sen rasvapitoisuus on 3,5%, joten se on ainakin hamstereille yksikseen liian kevyttä. Nähtävästi se kuitenkin on ainakin väriaineetonta ja kun nyt jostain tuo pussi oli meille kulkeutunut, niin syötän sen hamstereille kyllä muun ruuan seassa.
Sydämenmuotoisiksi pelleteiksi puristettua Selective Hamsteria löytyy myös varastosta. Sen rasvaprosentti on tasan 5%. Loviisa on alun nirsoilun jälkeen alkanut pitää näistä pelleteistä, ainakin se kiikuttaa ne nykyisin nopsasti varastoihinsa, mistä ne siivouksen yhteydessä sitten löytyvät ainakin osin jyrsittyinä. Selective onkin vähän sellaista herkkuruokaa, palleroita piilotetaan ympäri häkkiä Loviisan etsittäviksi. Hilmalle tarjoan nuo isot papanat kahteen tai kolmeen osaan pilkottuina, ne ovat aika isoja pienen talvikon syötäviksi muuten.
Selectivessä itseäni miellyttää paketin kyljessä mainittu väriaineettomuus ja se, ettei siihen ole lisätty sokeria ja tietysti myös se, että pelletiksi puristetusta ruuasta ei voi noukkia syötäväksi vain niitä mieluisia juttuja.
Hilmalle löytyy myös oma pakettinsa Prestige's Mini Hamster Naturea, mutta syötän sitä kyllä Loviisallekin, jos sille päälle satun. Se on aika rasvaista, 7,5% näyttäisi olevan paketin kyljessä lukema. Ainakin Satumetsän Niina suositteli talvikoille hieman kevyempää ruokaa kuin syyrialaisille, joten pelkiltään tämä taitaisi olla hieman liian rasvaista talvikolle. Muiden seassa menee kyllä.
Näiden lisäksi on varastoista löytynyt yleensä myös erilaisia sekalaisia ruokapusseja ja -purkkeja. Sekä Hilman että Loviisan mukana tuli pussilliset tuttua ruokaa ja näyttelyistä on saatu ruokapalkintoja myös, joita on sekoiteltu ruokien sekaan siinä missä muitakin. Sitten löytyy paketillinen kissojen kuivaruokaa, josta heitän varsinkin Loviisan kuppiin joskus napun tai pari. Undulaattien siemensekoitustakin haksahdin kerran ostamaan, sitäkin annan yleensä muun ruuan seassa.
Erilaisia pähkinöitä löytyy herkuttelua ja hemmottelua varten. Jonkin verran olen ostellut myös kuivattuja hedelmiä ja muita: on omenaa, ananasta, porkkanalastuja, pihlajanmarjoja ja sen sellaista. Kuivatut porkkanat taisivat kuitenkin kärsiä hellejakson suuresta ilmankosteudesta, avonaisessa pussissaan ne ovat muuttuneet kuivan rapsakoista nahkeiksi ja pelkäänkin että joudun heittämään pussin lopulta pois.
Hilmalle löytyy erikoisherkkuna auringonkukansiemeniä, joita se onnessaan kuorii ja mutustaa ruokakupissaan istuen.
Yleisohje kuivaruuan kanssa on se, että kannattaa antaa useampaa kuin yhtä valmisseosta ja mielestäni se onkin ihan hyvä ohje. Useimmat hamstereiden siemenseokset ovat hieman liian kevyitä hamstereille, niiden rasvapitoisuus on alle 5% ja jos oikein muistan, juuri Satumetsän Niina sanoi sopivan rasvapitoisuuden olevan 6-7%. Jotkut seokset sitten ovat taas liiankin rasvaisia, rasvapitoisuus on 10%. Toisaalta eri valmisseoksia sekoitellessa välttynee paremmin ruokavalion yksipuolisuudelta, joka voi uhata silloin jos käyttää ainoastaan yhtä seosta. Monet ruokaseokset kyllä mainostavat olevansa täysravintoa hamstereille, mutta harva jos yksikään pystyy tarjoamaan minkäänlaista tieteellistä faktaa tälle väitteelle. Sikäli kuin hamstereiden ruokavaliota on tieteellisesti edes tutkittu koskaan...
Niinpä meilläkin on hamstereiden ruokalaatikossa useampia merkkejä eri kuivaruokia, joista sekoitellaan aina jonkinlainen sekoitus kuppiin. En ole koskaan tehnyt mitään omaa valmista sekoitusta, vaan laittelen kuppeihin aina vähän eri ruokia, joskus jotakin enemmän, joskus jotakin merkkiä en lainkaan. Se onnistuu kahden hamsterin kanssa, mutta jos meillä olisi enemmän hamstereita, tekisin luultavasti oman sekoituksen, jota lykkäisin kaikkien kuppiin ja hamsterin kunnon mukaan joko keventäisin sitä tai lisäisin joillekin hoikemmille auringonkukansiemeniä, pähkinöitä tai muuta rasvaisempaa.
Ruokasekoituksen pohjana on Hamster Crispy, jossa on 10% rasvaa eli se sinällään on liian rasvaista. Se on oikeastaan ainoa noinkin rasvainen ruoka, jonka olen kaupoista löytänyt. Muiden sekoitusten rasvaprosentti yleensä on 5% tai vähemmän.
Crispyä kevennetään erilaisilla seoksilla. Tällä hetkellä löytyy Rodo Hamster Mixiä, joka on kotimaisuutensa sekä väri- ja lisäaineettomuutensa takia oma suosikkini, mutta on hyvin kevyttä. Minulla ei ole nyt saatavilla Rodon ravintotietoja, mutta ellei muistini pahasti valehtele, sen rasvapitoisuus on selvästi alle 5%.
Toinen merkki on Versele-Lagan (sama valmistaja kuin Crispyllä) Hamster Nature, joka on ilmeisesti entinen Prestige's Hamster Nature, mutta käsittääkseni muutetulla koostumuksella. Tässä on rasvaa 7%, joten se ei ole varsinaisesti keventävä ruoka, mutta monipuolisuuden vuoksi laitan sitäkin kuppeihin yleensä ainakin vähäsen.
Sitten löytyy Harry Hamsteria, jossa siinäkin on 6% rasvaa eli sekään ei mitään varsinaista kevytruokaa ole.
Best Friend on tavallisistakin ruokakaupoista löytyvä kaikille lemmikkijyrsijöille "tarkoitettu" siemenseos (tarkoitettu on lainausmerkeissä siksi, että on kyseenalaista sopiiko se ainoaksi ravinnoksi yhdellekään lemmikkijyrsijälle, en tiedä). Sen rasvapitoisuus on 3,5%, joten se on ainakin hamstereille yksikseen liian kevyttä. Nähtävästi se kuitenkin on ainakin väriaineetonta ja kun nyt jostain tuo pussi oli meille kulkeutunut, niin syötän sen hamstereille kyllä muun ruuan seassa.
Sydämenmuotoisiksi pelleteiksi puristettua Selective Hamsteria löytyy myös varastosta. Sen rasvaprosentti on tasan 5%. Loviisa on alun nirsoilun jälkeen alkanut pitää näistä pelleteistä, ainakin se kiikuttaa ne nykyisin nopsasti varastoihinsa, mistä ne siivouksen yhteydessä sitten löytyvät ainakin osin jyrsittyinä. Selective onkin vähän sellaista herkkuruokaa, palleroita piilotetaan ympäri häkkiä Loviisan etsittäviksi. Hilmalle tarjoan nuo isot papanat kahteen tai kolmeen osaan pilkottuina, ne ovat aika isoja pienen talvikon syötäviksi muuten.
Selectivessä itseäni miellyttää paketin kyljessä mainittu väriaineettomuus ja se, ettei siihen ole lisätty sokeria ja tietysti myös se, että pelletiksi puristetusta ruuasta ei voi noukkia syötäväksi vain niitä mieluisia juttuja.
Hilmalle löytyy myös oma pakettinsa Prestige's Mini Hamster Naturea, mutta syötän sitä kyllä Loviisallekin, jos sille päälle satun. Se on aika rasvaista, 7,5% näyttäisi olevan paketin kyljessä lukema. Ainakin Satumetsän Niina suositteli talvikoille hieman kevyempää ruokaa kuin syyrialaisille, joten pelkiltään tämä taitaisi olla hieman liian rasvaista talvikolle. Muiden seassa menee kyllä.
Näiden lisäksi on varastoista löytynyt yleensä myös erilaisia sekalaisia ruokapusseja ja -purkkeja. Sekä Hilman että Loviisan mukana tuli pussilliset tuttua ruokaa ja näyttelyistä on saatu ruokapalkintoja myös, joita on sekoiteltu ruokien sekaan siinä missä muitakin. Sitten löytyy paketillinen kissojen kuivaruokaa, josta heitän varsinkin Loviisan kuppiin joskus napun tai pari. Undulaattien siemensekoitustakin haksahdin kerran ostamaan, sitäkin annan yleensä muun ruuan seassa.
Erilaisia pähkinöitä löytyy herkuttelua ja hemmottelua varten. Jonkin verran olen ostellut myös kuivattuja hedelmiä ja muita: on omenaa, ananasta, porkkanalastuja, pihlajanmarjoja ja sen sellaista. Kuivatut porkkanat taisivat kuitenkin kärsiä hellejakson suuresta ilmankosteudesta, avonaisessa pussissaan ne ovat muuttuneet kuivan rapsakoista nahkeiksi ja pelkäänkin että joudun heittämään pussin lopulta pois.
Hilmalle löytyy erikoisherkkuna auringonkukansiemeniä, joita se onnessaan kuorii ja mutustaa ruokakupissaan istuen.
4.8.10
"Tarjoilija, keitossani on kärpänen!"
Anseriinan blogissa kirjoitettiin jokin aika sitten samalla otsikolla hamsterin kuivaruokiin pesiytyneistä pikkuötököistä. Meillekin iski nyt ötökkäinvaasio, mutta ötökät ovat vanhoja tuttuja banaanikärpäsiä.
Niitä alkoi ilmaantua tuossa hellejakson aikana ja me ihmettelimme mistä niitä oikein sikiää. Kiikutimme roskapusseja ulos kiihtyvällä tahdilla ja myös hamsterien roskapussit joutuivat syyniin. Luulin eilisiltana keksineeni kärpästen lähteen kun paikansin useampia leijailemassa Hilman kuljetusboksin liepeillä. Helteillä hamsterit ovat olleet tuoreruokien kanssa kuljetusbokseissa häkkivarastossa, joten lieneekö Hilma piilottanut jonkin makean omenanpalan purujen sekaan. Tyhjensin kuljetusboksin purut roskapussiin, jonka suljin mahdollisimman tiiviisti.
Tänä aamuna kuitenkin taisi selvitä, missä ne ötökät viihtyvät. Ensinnäkin kärpästen pääarmeija siirtyi olohuoneesta työhuoneeseen (siirsimme hamsterien dunat eilen helle majoituksesta parvekkeen oven vierestä takaisin omille paikoilleen työhuoneeseen) ja mitäpä siinä muuta voi enää ajatella kun aamulla pikkukärpäsiä pyöri molempien hamsterien dunissa! Tuoreruuat pois ja kärpäsansat dunien päälle.
Banaanikärpäsansa on seuraavanlainen: kaadetaan lasipurkin, juomalasin tms. pohjalle vähäsen jotain makeata, alkoholipitoista nestettä. Alkuperäinen ohje on toiminut konjakilla, mutta myös punaviini-viski-sekoitus näyttäisi toimivan ja muut vastaavat. Pannaan astian päälle kansi, jossa on yksi pieni reikä, halkaisijaltaan ehkä 2-3 mm. Meillä käytetään muovisia kertakäyttöjuomalaseja, joiden pohjaan saa saksien kärjellä kaiverrettua pienen reiän kärpäsiä varten.
Sitten vain ansa jonnekin pöydälle houkuttelemaan kärpäsiä. Kärpäset vainuavat makean nesteen, menevät reiästä sisään ja jäävät sinne! Suurin osa jää nesteeseen lillumaan, alkoholi ilmeisesti tappaa ne, mutta vaikka osa jäisi lentelemään purkin sisällä, eivät ne osaa sieltä ulos. Alla kuva meidän kärpäsansasta, tosin siitä ei juuri näy kannessa oleva reikä eikä ansan pyydystämät kärpäsetkään, mutta tuommoinen kuitenkin. Noita on nyt majoitettu dunien läheisyyteen muutama kappale.
Ja sitten lopuksi vielä Hilma tässä söpöilemässä.
Niitä alkoi ilmaantua tuossa hellejakson aikana ja me ihmettelimme mistä niitä oikein sikiää. Kiikutimme roskapusseja ulos kiihtyvällä tahdilla ja myös hamsterien roskapussit joutuivat syyniin. Luulin eilisiltana keksineeni kärpästen lähteen kun paikansin useampia leijailemassa Hilman kuljetusboksin liepeillä. Helteillä hamsterit ovat olleet tuoreruokien kanssa kuljetusbokseissa häkkivarastossa, joten lieneekö Hilma piilottanut jonkin makean omenanpalan purujen sekaan. Tyhjensin kuljetusboksin purut roskapussiin, jonka suljin mahdollisimman tiiviisti.
Tänä aamuna kuitenkin taisi selvitä, missä ne ötökät viihtyvät. Ensinnäkin kärpästen pääarmeija siirtyi olohuoneesta työhuoneeseen (siirsimme hamsterien dunat eilen helle majoituksesta parvekkeen oven vierestä takaisin omille paikoilleen työhuoneeseen) ja mitäpä siinä muuta voi enää ajatella kun aamulla pikkukärpäsiä pyöri molempien hamsterien dunissa! Tuoreruuat pois ja kärpäsansat dunien päälle.
Banaanikärpäsansa on seuraavanlainen: kaadetaan lasipurkin, juomalasin tms. pohjalle vähäsen jotain makeata, alkoholipitoista nestettä. Alkuperäinen ohje on toiminut konjakilla, mutta myös punaviini-viski-sekoitus näyttäisi toimivan ja muut vastaavat. Pannaan astian päälle kansi, jossa on yksi pieni reikä, halkaisijaltaan ehkä 2-3 mm. Meillä käytetään muovisia kertakäyttöjuomalaseja, joiden pohjaan saa saksien kärjellä kaiverrettua pienen reiän kärpäsiä varten.
Sitten vain ansa jonnekin pöydälle houkuttelemaan kärpäsiä. Kärpäset vainuavat makean nesteen, menevät reiästä sisään ja jäävät sinne! Suurin osa jää nesteeseen lillumaan, alkoholi ilmeisesti tappaa ne, mutta vaikka osa jäisi lentelemään purkin sisällä, eivät ne osaa sieltä ulos. Alla kuva meidän kärpäsansasta, tosin siitä ei juuri näy kannessa oleva reikä eikä ansan pyydystämät kärpäsetkään, mutta tuommoinen kuitenkin. Noita on nyt majoitettu dunien läheisyyteen muutama kappale.
Ja sitten lopuksi vielä Hilma tässä söpöilemässä.
14.7.10
Julkkis-Anseriina
Olen seuraillut jo pidemmän aikaa talvikkotyttö Anseriinan omaa blogia. Niinpä olikin mieluisa yllätys bongata Anseriina Aamulehden lemmikkejä ja hellettä käsittelevän artikkelin kuvista.
Meidän hellevinkeistähän on ollut puhetta jo toissapäivänä, kun kiikutin hamsulaiset häkkivarastoon päiväksi. Ne olivat siellä eilenkin. Muita viilennysvinkkejä ovat kylmässä olleet kivet dunissa, joiden päälle hamsterit voivat mennä viilentelemään oloaan. Lisäksi dunien kattokaltereiden päälle on laitettu pikkupyyhkeisiin käärityt kylmäkallet. Tai siis oikeammin Hilmalla on ollut kylmäkalle, Loviisaa on viilentänyt pakkasessa ollut vodkapullo, koska meillä ei ole olemassakaan kuin yksi kylmäkalle... Asiansa se Russkij Standart- (ei siis Stolishnaja, kuten SHY:n foorumille virheellisesti kirjoitin) pullokin on ajanut ja tarjonnut vähän viilennystä.
Meidän hellevinkeistähän on ollut puhetta jo toissapäivänä, kun kiikutin hamsulaiset häkkivarastoon päiväksi. Ne olivat siellä eilenkin. Muita viilennysvinkkejä ovat kylmässä olleet kivet dunissa, joiden päälle hamsterit voivat mennä viilentelemään oloaan. Lisäksi dunien kattokaltereiden päälle on laitettu pikkupyyhkeisiin käärityt kylmäkallet. Tai siis oikeammin Hilmalla on ollut kylmäkalle, Loviisaa on viilentänyt pakkasessa ollut vodkapullo, koska meillä ei ole olemassakaan kuin yksi kylmäkalle... Asiansa se Russkij Standart- (ei siis Stolishnaja, kuten SHY:n foorumille virheellisesti kirjoitin) pullokin on ajanut ja tarjonnut vähän viilennystä.
12.7.10
Hellettä pitelee
Asunnon sisälämpötila on noussut 28 asteeseen ja totesin, että nyt on korkea aika alkaa leikkiä näyttelyitä Hilman ja Loviisan kanssa. Niinpä pakkasin ne kuljetusbokseihinsa kostean ruuan kera ja kiikutin alas häkkivarastoon. Ei auta enää muu, kun ei ole mitään jäähdytyslaitetta sisällä ja tuulikaan ei viilennä enää lainkaan. Häkkivaraston lämpötila on sentään alle 25 astetta ja toivoakseni hamsterit arvostavat viileyttä. Iltasella tuon ne yöksi ylös, että Loviisa ainakin pääsee toteuttamaan itseään hereillä ollessaan isossa häkissään, mutta ehkä ne saavat huomennakin komennuksen alakertaan. 25 astetta vielä ehkä meneekin, vaikka ei sekään ole kovin hyvä hamstereille, mutta tämä alkaa olla kerta kaikkiaan liikaa.
Häkkivarastossa laittelin boksien eteen vähän näkösuojaa, ettei ketään siellä käyvää ala kiinnostaa liikaa, mitä meidän varastossa on. Käyn tunnin välein tsekkaamassa hamsterien tilanteen, että kaikki on ok.
Ehkä se oli onni, että Katariina kuoli silloin ennen vappua. Se ei olisi mitenkään kestänyt tätä hellejaksoa.
Häkkivarastossa laittelin boksien eteen vähän näkösuojaa, ettei ketään siellä käyvää ala kiinnostaa liikaa, mitä meidän varastossa on. Käyn tunnin välein tsekkaamassa hamsterien tilanteen, että kaikki on ok.
Ehkä se oli onni, että Katariina kuoli silloin ennen vappua. Se ei olisi mitenkään kestänyt tätä hellejaksoa.
19.6.10
Pringles-putki ja Loviisan paino
Hamsterit tunnetusti rakastavat putkia ja tunneleita, missä vipeltää. Jos putkilo on vielä jyrsittävä, mikäs sen parempi! Mutta mistä saisi syyrialaiselle sopivia pahviputkia, kun vessa- ja talouspaperirullat ovat vähän liian ahtaita eikä omistaja satu olemaan töissä kangaskaupassa tai muussa sellaisessa paikassa, johon tulisi tavaraa rullissa ja mistä saisi niitä pahviputkia pihistettyä itselleen? Ja sitä paitsi ainakin huhujen mukaan jotkin tamperelaiset kangaskaupat pyytävät pahviputkistaan jo pientä hintaa, kai niitä on sen verran kyselty eri tarkoituksiin, että ovat katsoneet sen olevan jonkinlainen bisnes.
Itse olen harmitellut aina Pringles-purkkeja, jotka olisivat sopivankokoisia, mutta typerästi alumiinifoliolla sisustettuja. Kunnes viime hamsterinäyttelyissä joku kokeneempi hamsteri-ihminen antoi vinkin: sen alumiinifolion saa revittyä pois! Ja ei kun tuumasta toimeen...
Ensin Pringles-purkista leikataan pohja pois. Ainakaan minulla ei tuo leikkuujälki ole mitenkään siistiä, mutta onneksi Loviisa ei valita ja siitä hapsottaa sopivasti tuota alumiinifoliotakin, mistä saa kiinni.
Näin se folio lähtee repeytymään pahviputkilon pinnasta. Tarkista että varmasti kaikki alumiini lähtee, ettei ylä- tai alapäähän jää mihinkään folionpalasia kiinni.
Ja tadaa, tässä on valmis, syyrialaiskokoinen pahviputkilo!
Otsikon toinen asia eli Loviisan paino aiheuttaa päänvaivaa. Jo ennen viime sunnuntain näyttelyä Loviisan paino nousi 150 grammaan. Näyttelypäivä oli sen verran aktiivinen, että sinä iltana paino oli pudonnut muutaman gramman. Sen jälkeen paino nousi nätisti pari päivää, kunnes se pysähtyi päiväksi kohdalleen ja putosi sitten pari grammaa. Eilen Loviisalle (ja Hilmalle myös, vähän pienemmässä mittakaavassa kylläkin) tarjoiltiinkin jos jonkinlaista herkkua.
Ja se näkyi tänään! Paino oli pompsahtanut 160 grammaan, lisäystä eilisestä siis 9 grammaa! Tosin edelleen noissa mittauksissa on virhemarginaalia, jos Loviisa nojaa paljonkin etutassuilla punnitusämpärin reunaan, vaaka näyttää pienempää lukemaa. Siksi se täytyisikin pitää punnituksen ajan eli edes muutaman sekunnin siellä ämpärin pohjalla suunnilleen paikoillaan. Mikä tietysti on helpommin sanottu kuin tehty... Kuitenkin piirtelin tuossa käyrää tuosta Loviisan painosta ja eipä tuo tämän päivän pompsahdus siinä käyrällä näy oikein minkäänlaisena, trendi on varsin tasaisesti ylöspäin. Loviisa onkin muuten melkein tuplannut painonsa siitä, mitä se oli kun se tuli meille vajaa 6 viikkoa sitten. Silloinhan se painoi 82 grammaa, nyt jo siis 160.
Itse olen harmitellut aina Pringles-purkkeja, jotka olisivat sopivankokoisia, mutta typerästi alumiinifoliolla sisustettuja. Kunnes viime hamsterinäyttelyissä joku kokeneempi hamsteri-ihminen antoi vinkin: sen alumiinifolion saa revittyä pois! Ja ei kun tuumasta toimeen...
Ensin Pringles-purkista leikataan pohja pois. Ainakaan minulla ei tuo leikkuujälki ole mitenkään siistiä, mutta onneksi Loviisa ei valita ja siitä hapsottaa sopivasti tuota alumiinifoliotakin, mistä saa kiinni.
Näin se folio lähtee repeytymään pahviputkilon pinnasta. Tarkista että varmasti kaikki alumiini lähtee, ettei ylä- tai alapäähän jää mihinkään folionpalasia kiinni.
Ja tadaa, tässä on valmis, syyrialaiskokoinen pahviputkilo!
Otsikon toinen asia eli Loviisan paino aiheuttaa päänvaivaa. Jo ennen viime sunnuntain näyttelyä Loviisan paino nousi 150 grammaan. Näyttelypäivä oli sen verran aktiivinen, että sinä iltana paino oli pudonnut muutaman gramman. Sen jälkeen paino nousi nätisti pari päivää, kunnes se pysähtyi päiväksi kohdalleen ja putosi sitten pari grammaa. Eilen Loviisalle (ja Hilmalle myös, vähän pienemmässä mittakaavassa kylläkin) tarjoiltiinkin jos jonkinlaista herkkua.
Ja se näkyi tänään! Paino oli pompsahtanut 160 grammaan, lisäystä eilisestä siis 9 grammaa! Tosin edelleen noissa mittauksissa on virhemarginaalia, jos Loviisa nojaa paljonkin etutassuilla punnitusämpärin reunaan, vaaka näyttää pienempää lukemaa. Siksi se täytyisikin pitää punnituksen ajan eli edes muutaman sekunnin siellä ämpärin pohjalla suunnilleen paikoillaan. Mikä tietysti on helpommin sanottu kuin tehty... Kuitenkin piirtelin tuossa käyrää tuosta Loviisan painosta ja eipä tuo tämän päivän pompsahdus siinä käyrällä näy oikein minkäänlaisena, trendi on varsin tasaisesti ylöspäin. Loviisa onkin muuten melkein tuplannut painonsa siitä, mitä se oli kun se tuli meille vajaa 6 viikkoa sitten. Silloinhan se painoi 82 grammaa, nyt jo siis 160.
15.6.10
Hamsterit ja flunssa
Tässä omaa nenää niistäessäni noin tuhannetta kertaa viimeisen tunnin aikana ajattelin kirjoitella tännekin vähän ihmisen flunssasta ja hamstereista. Ihmisten flunssavirukset voivat ainakin joskus tarttua myös hamsteriin ja aiheuttaa samankaltaisia influenssaoireita: aivastelua, sierainvuotoa, kuumetta, vakavimmissa tapauksissa hengitysoireita ja korvatulehduksen. Hoitamaton influenssa voi johtaa keuhkotulehdukseen tai -kuumeeseen, joiden hoitoennuste on jo huonompi. Antibioottikuuri ei tehoa virustauteihin, mutta estää tulehdusten ja keuhkokuumeen syntyä. (lähde: Satumetsä)
Tämän takia meillä vältetään hamsterien käsittelyä flunssaisena. Useimmiten tilanne onkin niin, että vain toinen meistä on flunssassa kerrallaan ja hamsterien hoitovastuu onkin aina sillä terveellä osapuolella.
Eilen kuitenkin tilanne oli se, että minä olin alkavassa flunssassa ja mies jo vähän toipumisvaiheessa, mutta ei silti vielä terve. Hamsterien mökit piti silti siivota ja Loviisa halusi ulkoilemaan, kuten joka ilta muutenkin. Ei siinä sitten auta muu kuin pestä kädet mahdollisimman hyvin ja tehdä työt. Ja tietenkin toivoa, että moiset varotoimenpiteet riittäisivät siihen, etteivät mumsterit ainakaan meiltä saa mitään pöpöjä.
Tämän takia meillä vältetään hamsterien käsittelyä flunssaisena. Useimmiten tilanne onkin niin, että vain toinen meistä on flunssassa kerrallaan ja hamsterien hoitovastuu onkin aina sillä terveellä osapuolella.
Eilen kuitenkin tilanne oli se, että minä olin alkavassa flunssassa ja mies jo vähän toipumisvaiheessa, mutta ei silti vielä terve. Hamsterien mökit piti silti siivota ja Loviisa halusi ulkoilemaan, kuten joka ilta muutenkin. Ei siinä sitten auta muu kuin pestä kädet mahdollisimman hyvin ja tehdä työt. Ja tietenkin toivoa, että moiset varotoimenpiteet riittäisivät siihen, etteivät mumsterit ainakaan meiltä saa mitään pöpöjä.
26.5.10
Loviisan kuulumisia ja vähän Hilmankin
Loviisasta on tullut jo iso tyttö! Tai ainakin melkein iso, tämän päivän paino oli 117 grammaa. Paino on ollut tasaisessa noususuunnassa, paitsi toissapäivänä, jolloin tuli jostain syystä vähän takapakkia ja paino oli pudonnut edelliseltä päivältä. En tiedä mikä tähän oli syynä, mutta nyt suunta on jatkunut taas nätisti ylöspäin. Tietenkään mittaukset eivät ole ihan grammalleen tarkkoja, kun mitattava kohde on hieman liikkuvaista sorttia ja mittaustuloksissa on helposti virhemarginaali ± 2g.
Juttelin viikonloppuna Minskin kanssa, joka on kasvattanut useita poikueita ja hänen mukaansa tämän ikäiselle hamsterille on vallan hyvä kasvuvauhti 2-3 grammaa päivässä. Sen verran Loviisakin on kartuttanut painoaan. Saa nähdä, saammeko aikaiseksi jollain konstilla tehdä netissä näkyvän, punnitusten mukaan päivittyvän kasvukäyrän Loviisasta. Oli vähän suunnitelmissa sellainen.
Olemme alkaneet ulkoiluttaa Loviisaa pikkudunan lisäksi myös isommassa aitauksessa, jossa se pääsee paremmin liikunnan makuun. Isossa aitauksessa vain on se huono puoli, että siellä ei meidän kädet kiinnosta lainkaan ja käsittelyharjoituksia varten Loviisa saa viettää aikaansa edelleen myös pikkudunassa. Eilen esittelimme Loviisalle ensimmäistä kertaa myös juoksupyörän siellä ulkoiluaitauksessa, mutta ihan vielä se hoksannut ainakaan täysin jutun ideaa.
Pikkudunassa Loviisa suorastaan rakastaa käsiä, se on melkein jatkuvasti tassut ojossa odottamassa, että joku käsi tulisi. Tietenkin sillä on toiveissa, että jos vaikka vahingossa pääsisi karkuun käsiä pitkin kiipeilemällä. Sitä ei onneksi ole tapahtunut (koputetaanpas puuta), mutta tarkkana sen kanssa saa olla, sen verran vikkelä kaveri se on.
Yleensä annan Loviisan kiivetä vähän matkaa kättä pitkin ja nappaan sen siitä käsivarrelta sitten toisella kädellä ja pallottelen sitä vähän aikaa käsissäni ennen kuin lasken sen takaisin dunaan. Se sujuu oikein hyvin, mutta edelleenkään Loviisa ei pidä yhtään siitä, että se tullaan maasta nappaamaan käsiin. Sitä pitäisi harjoitella kovasti, mutta milläs harjoittelet, kun mokomaa pikkuviikaria ei ole toiveissakaan saada kiinni. Se osaa kyllä väistää nappausta suunnittelevan käden.
Sen sijaan putkeenmenon se on oppinut melkeinpä kiitettävästi. Nostan Loviisan nimittäin aina pois dunasta ja takaisin dunaan talouspaperiputken avulla. Otan putken käteen ja tarjoilen sen toista päätä Loviisalle, joka sinne hyvin nopeasti vilahtaakin. Sitten laitan kädet molempien päiden eteen ja nostan putkilon pois. Sillä tavalla Loviisan siirtely sujuu turvallisesti ja mukavasti. Paitsi ne pari kertaa, jolloin L. on koittanut hampaitaan kämmeneen siltä varalta, että tielle tullut este olisi jyrsittävissä pois... No, onneksi se ei ole kovaa haukannut.
Pari iltaa sitten Loviisalla oli myös ensimmäinen aivan selkeä kiima. Se on haiskahdellut joinain iltoina, mutta nyt maanantaina se ei niinkään haissut, mutta jäykisteli heti kun vähän koskikin siihen. Sen illan käsittelyharjoitukset jäivätkin vähälle, eihän siitä tullut mitään, kun toinen tönöttää jatkuvasti häntä pystyssä.
Hilmasta ja sen jyrsimispuuhista sunnuntain näyttelyissä on tullut yleinen naurunaihe kyseisen näyttelyn keskustelussa. Kaikkien sen touhun nähdeiden mielestä se oli koko näyttelyn hauskin hamsteri. Tässä muutama lainaus:
Mietinkin tässä, että jos niissä 13.6. PiNan näyttelyissä on kääpiöillä sama tuomari (Saana Kankare), niin kehtaankohan minä viedä Hilmaa sinne näytille lainkaan. Ei muuten, mutta jos (ja todennäköisesti kun) se pitää samanlaista veuhtaamista, niin tuomari varmasti tunnistaa, kuka on kyseessä...
Hilma on Loviisan tulon myötä päässyt herkuttelemaan. Katariinan aikanahan meillä ei ollut mössöjä tarjolla kuin ehkä kerran tai pari viikossa, ei aina niinkään usein. Nyt erilaisia mössöjä on melkein joka ilta ja monessa niistä on myös lihaa mukana tai sitten mukana tulee maitorahkaa tai juustoa, kasvava hamsteri tarvitsee ravitsevaa ruokaa. Kun Loviisalle kerran lastataan tällaiset herkkuateriat, Hilmakin saa niistä osansa. Mössöjen kanssa on tietysti se, että ne kestävät jääkaapissa avattuina vain pari vuorokautta ja koska yhdelle hamsterille ei edes pieni purkki mene parin, kolmen illan aikana, niin osa on pakko pakastaa. Antamalla myös Hilmalle mössöjä, vähennän tuota pakastettavan mössön määrää, koska inhoan folioiden ja muovipussien kanssa nysväämistä (pakkaan näet mössöt kerta-annoksina folioon tai pieneen muovipussiin.
Juttelin viikonloppuna Minskin kanssa, joka on kasvattanut useita poikueita ja hänen mukaansa tämän ikäiselle hamsterille on vallan hyvä kasvuvauhti 2-3 grammaa päivässä. Sen verran Loviisakin on kartuttanut painoaan. Saa nähdä, saammeko aikaiseksi jollain konstilla tehdä netissä näkyvän, punnitusten mukaan päivittyvän kasvukäyrän Loviisasta. Oli vähän suunnitelmissa sellainen.
Olemme alkaneet ulkoiluttaa Loviisaa pikkudunan lisäksi myös isommassa aitauksessa, jossa se pääsee paremmin liikunnan makuun. Isossa aitauksessa vain on se huono puoli, että siellä ei meidän kädet kiinnosta lainkaan ja käsittelyharjoituksia varten Loviisa saa viettää aikaansa edelleen myös pikkudunassa. Eilen esittelimme Loviisalle ensimmäistä kertaa myös juoksupyörän siellä ulkoiluaitauksessa, mutta ihan vielä se hoksannut ainakaan täysin jutun ideaa.
Pikkudunassa Loviisa suorastaan rakastaa käsiä, se on melkein jatkuvasti tassut ojossa odottamassa, että joku käsi tulisi. Tietenkin sillä on toiveissa, että jos vaikka vahingossa pääsisi karkuun käsiä pitkin kiipeilemällä. Sitä ei onneksi ole tapahtunut (koputetaanpas puuta), mutta tarkkana sen kanssa saa olla, sen verran vikkelä kaveri se on.
Yleensä annan Loviisan kiivetä vähän matkaa kättä pitkin ja nappaan sen siitä käsivarrelta sitten toisella kädellä ja pallottelen sitä vähän aikaa käsissäni ennen kuin lasken sen takaisin dunaan. Se sujuu oikein hyvin, mutta edelleenkään Loviisa ei pidä yhtään siitä, että se tullaan maasta nappaamaan käsiin. Sitä pitäisi harjoitella kovasti, mutta milläs harjoittelet, kun mokomaa pikkuviikaria ei ole toiveissakaan saada kiinni. Se osaa kyllä väistää nappausta suunnittelevan käden.
Sen sijaan putkeenmenon se on oppinut melkeinpä kiitettävästi. Nostan Loviisan nimittäin aina pois dunasta ja takaisin dunaan talouspaperiputken avulla. Otan putken käteen ja tarjoilen sen toista päätä Loviisalle, joka sinne hyvin nopeasti vilahtaakin. Sitten laitan kädet molempien päiden eteen ja nostan putkilon pois. Sillä tavalla Loviisan siirtely sujuu turvallisesti ja mukavasti. Paitsi ne pari kertaa, jolloin L. on koittanut hampaitaan kämmeneen siltä varalta, että tielle tullut este olisi jyrsittävissä pois... No, onneksi se ei ole kovaa haukannut.
Pari iltaa sitten Loviisalla oli myös ensimmäinen aivan selkeä kiima. Se on haiskahdellut joinain iltoina, mutta nyt maanantaina se ei niinkään haissut, mutta jäykisteli heti kun vähän koskikin siihen. Sen illan käsittelyharjoitukset jäivätkin vähälle, eihän siitä tullut mitään, kun toinen tönöttää jatkuvasti häntä pystyssä.
Hilmasta ja sen jyrsimispuuhista sunnuntain näyttelyissä on tullut yleinen naurunaihe kyseisen näyttelyn keskustelussa. Kaikkien sen touhun nähdeiden mielestä se oli koko näyttelyn hauskin hamsteri. Tässä muutama lainaus:
Ammie: Toinen hamsteri, joka mulle jäi mieleen, oli Sirpan talvikko, joka oli aivan ihana tapaus. Voi jösses sillä veijarilla riitti puhtia ja intoa tuhota sitä wc-paperirullaa ja ei siltä tyylipisteitäkään voi vähentää.
Minski: ...millä tyylillä ja vauhdilla Hilma sen homman teki; aaina vaan uudestaan pahviputken sisään, käännös selälleen ja hampailla hirvee putken järsintä selällään maaten, sitten pois putkesta, kierros boksia ympäri ja taas selälleen putken sisään järsimään, tätä toistui varmaan kymmenisen kertaa. Ja kaikki oli Marlan "syytä", joka assarina kantoi boksia ja Hilma oli siellä putken sisässä silloin ja se putki vähän keikahti ja Hilma pyörähti siellä putkessa ja sitten se päätti kostaa koko episodin putkelle.
Mietinkin tässä, että jos niissä 13.6. PiNan näyttelyissä on kääpiöillä sama tuomari (Saana Kankare), niin kehtaankohan minä viedä Hilmaa sinne näytille lainkaan. Ei muuten, mutta jos (ja todennäköisesti kun) se pitää samanlaista veuhtaamista, niin tuomari varmasti tunnistaa, kuka on kyseessä...
Hilma on Loviisan tulon myötä päässyt herkuttelemaan. Katariinan aikanahan meillä ei ollut mössöjä tarjolla kuin ehkä kerran tai pari viikossa, ei aina niinkään usein. Nyt erilaisia mössöjä on melkein joka ilta ja monessa niistä on myös lihaa mukana tai sitten mukana tulee maitorahkaa tai juustoa, kasvava hamsteri tarvitsee ravitsevaa ruokaa. Kun Loviisalle kerran lastataan tällaiset herkkuateriat, Hilmakin saa niistä osansa. Mössöjen kanssa on tietysti se, että ne kestävät jääkaapissa avattuina vain pari vuorokautta ja koska yhdelle hamsterille ei edes pieni purkki mene parin, kolmen illan aikana, niin osa on pakko pakastaa. Antamalla myös Hilmalle mössöjä, vähennän tuota pakastettavan mössön määrää, koska inhoan folioiden ja muovipussien kanssa nysväämistä (pakkaan näet mössöt kerta-annoksina folioon tai pieneen muovipussiin.
6.5.10
Hamsterinpoikanen ja sen kesyttäminen
Meille on tosiaan sunnuntaina tulossa pieni tyttönen ja minua jännittää kovasti jo etukäteen, että miten mahdamme pärjäillä sen kanssa. Meillähän ei ole kokemusta hamsterinpoikasista! Katariina oli viikkoa vajaa kolmikuinen kun se tuli meille, aivan kesy ja umpikiltti, sitä ei tarvinnut kesytellä yhtään. Hilma ja Karamelli taas ovat olleet jo ihan aikuisia meille tullessaan. Miten siis toimia viisiviikkoisen pikkuhamstraajan kanssa, kas siinä pulma!
Ruokintakuviot alkavat olla selvillä, kiitos avuliaan kasvattajan, joka on niitä ruokintajuttuja selvittänyt. Poikasiakin on kuulemma käsitelty kasvattajan luona ja ovat sinänsä kesyjä, mutta tietysti uusi koti ja uudet ihmiset järkyttävät varmasti rohkeintakin hamsteria. Onneksi netistä on löytyny ohjeita kesyttämiseen ja alkukäsittelyyn, SHY:n sivuilta löytyy ohjeita nuoren hamsterin kesyttämiseen, samoin Satumetsän sivuilta. Noista artikkeleista olenkin saanut jo paljon hyviä vinkkejä. Ajattelin sisustaa meidän pikkudunasta "hamsterinkesytys-aitauksen".
Ruokintakuviot alkavat olla selvillä, kiitos avuliaan kasvattajan, joka on niitä ruokintajuttuja selvittänyt. Poikasiakin on kuulemma käsitelty kasvattajan luona ja ovat sinänsä kesyjä, mutta tietysti uusi koti ja uudet ihmiset järkyttävät varmasti rohkeintakin hamsteria. Onneksi netistä on löytyny ohjeita kesyttämiseen ja alkukäsittelyyn, SHY:n sivuilta löytyy ohjeita nuoren hamsterin kesyttämiseen, samoin Satumetsän sivuilta. Noista artikkeleista olenkin saanut jo paljon hyviä vinkkejä. Ajattelin sisustaa meidän pikkudunasta "hamsterinkesytys-aitauksen".
29.4.10
Terveyshuolia
Kirjoitin jo aikaisemmin, että Katariina on paitsi laihtunut myös rauhoittunut. Nyt taitaa olla jo suurempia huolia edessä, sillä viime viikosta Katariinan paino on noussut 5 grammaa ja se on todella selkeästi rauhoittunut. Tänä aamuna ilmeni viimeisimmät ongelmat, sen hengityksen näkee selkeästi kyljistä (on se tosin aiemminkin näkynyt, muttei niin selkeästi) ja muutenkin se käyttäytyi tänä aamuna todella oudosti. Se oli hereillä ennen puolta päivää ja vaelteli ympäri häkkiään, torkahdellen vähän minne sattuu. Se on aivan poikkeuksellista käytöstä, Katariina nimittäin ei yleensä juuri heräile päiväsaikaan ja jos heräileekin, se käy syömässä ja painuu äkkiä takaisin pehkuihin. Nyt se ei kuitenkaan halunnut mennä takaisin mökkiinsä vaan on nukkunut koko päivän isommassa mökissään, jossa se ei ole koskaan pitänyt pesäänsä, se on kaiketi liian iso ja avoin pesäksi.
Sydänongelmiin viittaisivat tuo laihtuminen, rauhoittuminen ja puuskuttava hengitys eivätkä sydänongelmat olekaan harvinaisia hamstereilla, varsinkaan vanhemmilla naarailla. Ylipaino on tietysti yksi altistava tekijä eikä Katariinakaan ole missään vaiheessa ainakaan liian laiha ollut, jos nyt ei ihan mikään tajuttoman tuhtikaan. Sydänongelmiin liittyy joskus myös nesteen kertyminen, joka voisi selittää tuon yhtäkkisen viiden gramman painon nousun.
Satumetsän nettisivujen hoito-ohjeen mukaan voi sydänsairaalle hamsterille antaa pikkuisen murenan asetyylisalisyylihappoa eli Aspirinia tai Disperiniä, niitähän käytetään ihmisillä myös sydän- ja verenkierto-ongelmien hoidossa. Mailitse käydyssä keskustelussa Satumetsän Niina antoi toivoa siitä, että Disperiini auttaisi Katariinaakin, kävin nimittäin sitä jo ostamassa apteekista. Ensimmäinen miniannos lääkettä onkin jo murennettu kermaviilin sekaan ja se odottelee Katariinaa ruokakupissa. Toivottavasti Katariina ei nyt heittäydy yhtä epäluuloiseksi kuin kissat matolääkkeiden kanssa (kokemusta...) vaan söisi kiltisti kermaviilit ja lääkkeen siinä samalla. Ja toivon kovasti, että se myös auttaisi Katariinaa!
Kävi miten kävi, Katariina ei välttämättä näe kaksivuotispäiväänsä, sillä Disperin ei poista ongelmaa sinänsä, se vain poistaa oireet hetkeksi. Ja kesäkin vielä tulossa, toivon mahdollisimman kylmää kesää, sillä kesähelteet eivät yleensäkään ole hamstereiden suosikkijuttuja ja sydänvikaiselle ne voivat olla kohtalokkaita. Vaan ei meillä kyllä todellakaan ole onnea näiden hamstereiden kanssa, jos Katariina kuolee vielä nuorempana kuin Karamelli (1v 8kk). Muut kertoilevat juttuja parivuotiaista hamstereistaan, jotka ovat vielä pirteitä ja aktiivisia ja meillä käy näin... Ei ole reilua tämä.
Sydänongelmiin viittaisivat tuo laihtuminen, rauhoittuminen ja puuskuttava hengitys eivätkä sydänongelmat olekaan harvinaisia hamstereilla, varsinkaan vanhemmilla naarailla. Ylipaino on tietysti yksi altistava tekijä eikä Katariinakaan ole missään vaiheessa ainakaan liian laiha ollut, jos nyt ei ihan mikään tajuttoman tuhtikaan. Sydänongelmiin liittyy joskus myös nesteen kertyminen, joka voisi selittää tuon yhtäkkisen viiden gramman painon nousun.
Satumetsän nettisivujen hoito-ohjeen mukaan voi sydänsairaalle hamsterille antaa pikkuisen murenan asetyylisalisyylihappoa eli Aspirinia tai Disperiniä, niitähän käytetään ihmisillä myös sydän- ja verenkierto-ongelmien hoidossa. Mailitse käydyssä keskustelussa Satumetsän Niina antoi toivoa siitä, että Disperiini auttaisi Katariinaakin, kävin nimittäin sitä jo ostamassa apteekista. Ensimmäinen miniannos lääkettä onkin jo murennettu kermaviilin sekaan ja se odottelee Katariinaa ruokakupissa. Toivottavasti Katariina ei nyt heittäydy yhtä epäluuloiseksi kuin kissat matolääkkeiden kanssa (kokemusta...) vaan söisi kiltisti kermaviilit ja lääkkeen siinä samalla. Ja toivon kovasti, että se myös auttaisi Katariinaa!
Kävi miten kävi, Katariina ei välttämättä näe kaksivuotispäiväänsä, sillä Disperin ei poista ongelmaa sinänsä, se vain poistaa oireet hetkeksi. Ja kesäkin vielä tulossa, toivon mahdollisimman kylmää kesää, sillä kesähelteet eivät yleensäkään ole hamstereiden suosikkijuttuja ja sydänvikaiselle ne voivat olla kohtalokkaita. Vaan ei meillä kyllä todellakaan ole onnea näiden hamstereiden kanssa, jos Katariina kuolee vielä nuorempana kuin Karamelli (1v 8kk). Muut kertoilevat juttuja parivuotiaista hamstereistaan, jotka ovat vielä pirteitä ja aktiivisia ja meillä käy näin... Ei ole reilua tämä.
17.4.10
Hamsterinpidon kustannukset
Harmittaa hieman, etten huomannut heti alusta lähtien alkaa pitää kirjaa kaikesta siitä, mitä olen hamstereille ostanut. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten paljon rahaa noihin pikkuveijareihin onkaan tullut kulutettua. Nyt kirjanpidon aloittaminen on hieman myöhäistä, koska en muista enää kaikkien hankkimieni kalusteiden, häkkien ynnä muiden kestävien tavaroiden hintoja. Toisaalta, kirjanpidon tekeminen olisi voinut olla jokseenkin monimutkaista, koska esimerkiksi tuoreruuasta iso osa on sellaista, että niistä menee osa hamstereille ja loput syömme itse.
Kuitenkin voisin heitellä tähän jonkinlaisia arvioita rahankulusta. Luulen, että suurin menoerä on kuivikkeet eli Mörtti-Röpö, jota kuluu nykyisin hyvinkin pari, kolme 20 litran säkkiä kuukaudessa (á n. 10 euroa). Tähän voitaisiin vaikuttaa ostamalla Mörttiä isoissa säkeissä, varsinkin kun vielä on auto käytössä, se tulisi luullakseni ainakin jonkin verran halvemmaksi. Plus ettei tarvitsisi olla jatkuvasti raahaamassa Mörtti-pusseja kotiin.
Siinä ne hamsterin kulut sitten melkein ovatkin. Ihan totta. Vaikka meillä on kaksi hamsteria, ne eivät kuluta kuivaruokaa paljon ja yksi tuollainen 0,7-1 kilon pussi kestää kuukausia ja maksaa jotain 3-7 euron välillä. Tosin meillä on useampaa ruokaa yleensä varastossa, miksailen niistä jonkinlaisen sekoituksen hamstereille. Mutta oli miten oli, kuivaruokaa ei tosiaan tarvitse kovin usein olla ostamassa.
Hamsterin oma ostohinta on yleensä suorastaan mitättömän pieni, eläinkaupat saattavat pyytää 25-30 euroa yhdestä hamsterista, kasvattajat yleensä 5-10 euroa vähemmän, vähän kasvattajasta riippuen. Me maksoimme Katariinasta 10 euroa ja Hilma oli käytännössä ilmainen, kun sain sen aikuisena.
Häkki (tai duna tai terra) on yksittäisistä menoeristä ilman muuta suurin ja häkkiin voikin upottaa luultavasti ihan niin paljon rahaa kuin ikinä haluaa. Nyrkkisääntö häkin ostamisessa on se, että vaikka SHY onkin antanut minimisuosituskoot hamstereiden häkkien koolle, niin silti on parempi valita se reilusti niitä suurempi kuin karvan verran pienempi häkki.
Häkkien kanssa hintavertailu kannattaa, eri lemmikkiliikkeiden ja nettikauppojen hinnoissa voi olla isojakin eroja. Eikä kannata mitenkään väheksyä käytettyjen häkkien ostamista, esimerkiksi Huuto.netistä tai SHY:n myyntipalstalta voi löytää hyvän, ison käytetyn häkin jopa pilkkahinnalla.
Häkin kalusteista tärkeimmät lienevät juomapullo ja ruokakupit, jotka eivät montaa euroa maksa. Kuivaruualle on hyvä olla olemassa oma kuppinsa, mutta tuoreruuat voi tarjoilla esim. pilttipurkin kansista tms.
Pesämökkiä ei ole pakko ostaa, hamsterille käy aivan yhtä hyvin sopivankokoinen pahvilaatikko pesäksi ja ne on myös helppo vaihtaa uusiin, kun ne jyrsitään ja pissataan piloille. Muoviset mökit eivät ole suositeltavia, mutta puisten kanssa tulee vastaan tämä pissausongelma. Pesän pehmusteeksi kelpaa vessa- tai talouspaperisilppu. Usein hamsterit hoitavat sen silppuamisenkin itse.
Muuhun häkin sisustukseen ja hamsterin viihdyttämiseen voi käyttää rahaa ihan niin paljon kuin haluaa tai olla käyttämättä. Lemmikkiliikkeet pursuavat mitä erilaisimpia tuotteita hamstereille ja muille pikkujyrsijöille. Kaikkien tuotteiden kohdalla ei kuitenkaan ole ajateltu eläinten parasta, vain omistajien rahastusta. Pesävanu, juoksupallot, hamsterinvaljaat ja useimmat muovitavarat ovat turhia ja vaarallisiakin tavaroita.
Mutta hamsterit eivät katsele tavaroiden hintalappuja. Pahvilaatikot, keraamiset kukkaruukut, pahvitunnelit, puhtaat puunoksat, kivet ja muut sellaiset kelpaavat hamstereille virikkeiksi ihan yhtä hyvin kuin kalliit, kaupasta ostetut puumökit ja muut systeemit.
Häkki ja useat kalusteet ovat kuitenkin pitkäikäisiä tavaroita. Kun kerralla ostaa kunnolliset, voi niitä käyttää jatkossa seuraavilla hamstereilla hamaan tulevaisuuteen asti.
Näyttelyihin ei kovin paljon rahaa mene, jos on vain muutama hamsteri. Näyttelyiden osallistumismaksut ovat aika pienet ja yleensä enemmän rahaa meneekin matkoihin, jos näyttelyt ovat jossain kauempana. Liittymällä SHY:n jäseneksi saa ainakin joistain näyttelymaksuista alennusta. SHY:n jäsenmaksu on naurettavan pieni, 16 euroa vuodessa yli 15-vuotiaalta ja sillä saa liityttyään Hoitopussi-tietovihkosen ja vuoden Poskipussi-lehdet, niin että se kannattaa vaikkei näyttelyihin osallistuisikaan.
Eläinlääkärikulut ovat sitten asia erikseen. Harvoin terve, hyvin hoidettu hamsteri lääkäriä tarvitsee, mutta sitten jos tarvitsee, kulut nousevat helposti korkeiksi. Mutta tämä on sellainen asia, josta ei hamsterinomistaja voi tinkiä. Kun eläimen on vapaaehtoisesti ottanut, on siitä huolehdittava kunnolla.
Kuitenkin voisin heitellä tähän jonkinlaisia arvioita rahankulusta. Luulen, että suurin menoerä on kuivikkeet eli Mörtti-Röpö, jota kuluu nykyisin hyvinkin pari, kolme 20 litran säkkiä kuukaudessa (á n. 10 euroa). Tähän voitaisiin vaikuttaa ostamalla Mörttiä isoissa säkeissä, varsinkin kun vielä on auto käytössä, se tulisi luullakseni ainakin jonkin verran halvemmaksi. Plus ettei tarvitsisi olla jatkuvasti raahaamassa Mörtti-pusseja kotiin.
Siinä ne hamsterin kulut sitten melkein ovatkin. Ihan totta. Vaikka meillä on kaksi hamsteria, ne eivät kuluta kuivaruokaa paljon ja yksi tuollainen 0,7-1 kilon pussi kestää kuukausia ja maksaa jotain 3-7 euron välillä. Tosin meillä on useampaa ruokaa yleensä varastossa, miksailen niistä jonkinlaisen sekoituksen hamstereille. Mutta oli miten oli, kuivaruokaa ei tosiaan tarvitse kovin usein olla ostamassa.
Hamsterin oma ostohinta on yleensä suorastaan mitättömän pieni, eläinkaupat saattavat pyytää 25-30 euroa yhdestä hamsterista, kasvattajat yleensä 5-10 euroa vähemmän, vähän kasvattajasta riippuen. Me maksoimme Katariinasta 10 euroa ja Hilma oli käytännössä ilmainen, kun sain sen aikuisena.
Häkki (tai duna tai terra) on yksittäisistä menoeristä ilman muuta suurin ja häkkiin voikin upottaa luultavasti ihan niin paljon rahaa kuin ikinä haluaa. Nyrkkisääntö häkin ostamisessa on se, että vaikka SHY onkin antanut minimisuosituskoot hamstereiden häkkien koolle, niin silti on parempi valita se reilusti niitä suurempi kuin karvan verran pienempi häkki.
Häkkien kanssa hintavertailu kannattaa, eri lemmikkiliikkeiden ja nettikauppojen hinnoissa voi olla isojakin eroja. Eikä kannata mitenkään väheksyä käytettyjen häkkien ostamista, esimerkiksi Huuto.netistä tai SHY:n myyntipalstalta voi löytää hyvän, ison käytetyn häkin jopa pilkkahinnalla.
Häkin kalusteista tärkeimmät lienevät juomapullo ja ruokakupit, jotka eivät montaa euroa maksa. Kuivaruualle on hyvä olla olemassa oma kuppinsa, mutta tuoreruuat voi tarjoilla esim. pilttipurkin kansista tms.
Pesämökkiä ei ole pakko ostaa, hamsterille käy aivan yhtä hyvin sopivankokoinen pahvilaatikko pesäksi ja ne on myös helppo vaihtaa uusiin, kun ne jyrsitään ja pissataan piloille. Muoviset mökit eivät ole suositeltavia, mutta puisten kanssa tulee vastaan tämä pissausongelma. Pesän pehmusteeksi kelpaa vessa- tai talouspaperisilppu. Usein hamsterit hoitavat sen silppuamisenkin itse.
Muuhun häkin sisustukseen ja hamsterin viihdyttämiseen voi käyttää rahaa ihan niin paljon kuin haluaa tai olla käyttämättä. Lemmikkiliikkeet pursuavat mitä erilaisimpia tuotteita hamstereille ja muille pikkujyrsijöille. Kaikkien tuotteiden kohdalla ei kuitenkaan ole ajateltu eläinten parasta, vain omistajien rahastusta. Pesävanu, juoksupallot, hamsterinvaljaat ja useimmat muovitavarat ovat turhia ja vaarallisiakin tavaroita.
Mutta hamsterit eivät katsele tavaroiden hintalappuja. Pahvilaatikot, keraamiset kukkaruukut, pahvitunnelit, puhtaat puunoksat, kivet ja muut sellaiset kelpaavat hamstereille virikkeiksi ihan yhtä hyvin kuin kalliit, kaupasta ostetut puumökit ja muut systeemit.
Häkki ja useat kalusteet ovat kuitenkin pitkäikäisiä tavaroita. Kun kerralla ostaa kunnolliset, voi niitä käyttää jatkossa seuraavilla hamstereilla hamaan tulevaisuuteen asti.
Näyttelyihin ei kovin paljon rahaa mene, jos on vain muutama hamsteri. Näyttelyiden osallistumismaksut ovat aika pienet ja yleensä enemmän rahaa meneekin matkoihin, jos näyttelyt ovat jossain kauempana. Liittymällä SHY:n jäseneksi saa ainakin joistain näyttelymaksuista alennusta. SHY:n jäsenmaksu on naurettavan pieni, 16 euroa vuodessa yli 15-vuotiaalta ja sillä saa liityttyään Hoitopussi-tietovihkosen ja vuoden Poskipussi-lehdet, niin että se kannattaa vaikkei näyttelyihin osallistuisikaan.
Eläinlääkärikulut ovat sitten asia erikseen. Harvoin terve, hyvin hoidettu hamsteri lääkäriä tarvitsee, mutta sitten jos tarvitsee, kulut nousevat helposti korkeiksi. Mutta tämä on sellainen asia, josta ei hamsterinomistaja voi tinkiä. Kun eläimen on vapaaehtoisesti ottanut, on siitä huolehdittava kunnolla.
15.3.10
Kokkausta hamstereille
Kyseessä ei siis ole hamsterien kokkaus tai kokkaus hamstereilla vaan kokkausta hamstereille. Katariinakin toki on saanut herkuteltavakseen pihviä salaattipedillä, mutta ihan vielä tälläistä Caesar-salaattia ei kyllä ole tullut vielä tehtyä. Sinänsä hyvä idea tuollainen vihanneskulho:
25.2.10
Hamsteri-indikaattori ja muuta ruoka-asiaa
Olen maininnut ohimennen, että pyrimme ostamaan yleensä luomua hamstereille, silloin kun se vain on suinkin mahdollista ja järkevää. Yleensä onneksi on. Joskus tulee kuitenkin ostettua jotain muuta ja olemme vähän olleet huomaavinamme, että Katariinalta saattaa ei-luomuvihannekset ja -hedelmät jäädä helpommin kuppiin ja syömättä. Varsinkin porkkana on tällainen, se ei ilmeisesti kuulu Katariinan suosikkeihin, mutta kyllä se sen usein kantaa ainakin varastoihinsa. Ne kerrat, kun porkkanat ovat jääneet kuppiin, ovat jossain määrin yhteneviä siihen, kun tarjolla ei ole ollut luomuporkkanoita.
Tästä ei voi olla nousematta epäilys siitä, mitä hamsteri vainuaa ei-luomuporkkanoista. Kyseessä kuitenkin on eläin, jolla on äärettömän hyvä hajuaisti ja joka elää syödäkseen eikä toisin päin. Jotenkin tekee mieli ostaa itselleenkin luomua...
Paikalliset Punnitse&Säästä ja Ruohonjuuri tarjoavat myös useita eri sortteja vauvanruokamössöjäkin luomuna, vaikka joitain löytyy myös ihan perusmarketeista. Viimeisin löytö Ruohonjuuresta oli Hollen valmistama pinaatti-riisisose. Pinaattia ei meidän hamstereille ole tarjoiltu koskaan aikaisemmin, joten eilisiltana laitoin vain pikkuisen nökäreen tätä uutta ruokaa molempien tyttöjen kuppeihin. Taitaa vissiin olla varsinaista herkkuruokaa, koska molemmat ovat nuolleet kuppinsa niin että niistä voi melkein peilata itsensä!
Ruoka sisältää veden lisäksi 20% pinaattia, perunaa ja 10% riisiä ja nämä kaikki ovat biodynaamisesti tuotettuja. Lapsia varten lämmitysohjeessa on sanottu, että mukaan voi sekoittaa hieman rypsiöljyä ja taidan tehdä saman hamsterinruuallekin. Tuotteessa itsessään on vain 0,2% rasvaa ja hamstereille saisi olla vähän enemmän.
Tästä ei voi olla nousematta epäilys siitä, mitä hamsteri vainuaa ei-luomuporkkanoista. Kyseessä kuitenkin on eläin, jolla on äärettömän hyvä hajuaisti ja joka elää syödäkseen eikä toisin päin. Jotenkin tekee mieli ostaa itselleenkin luomua...
Paikalliset Punnitse&Säästä ja Ruohonjuuri tarjoavat myös useita eri sortteja vauvanruokamössöjäkin luomuna, vaikka joitain löytyy myös ihan perusmarketeista. Viimeisin löytö Ruohonjuuresta oli Hollen valmistama pinaatti-riisisose. Pinaattia ei meidän hamstereille ole tarjoiltu koskaan aikaisemmin, joten eilisiltana laitoin vain pikkuisen nökäreen tätä uutta ruokaa molempien tyttöjen kuppeihin. Taitaa vissiin olla varsinaista herkkuruokaa, koska molemmat ovat nuolleet kuppinsa niin että niistä voi melkein peilata itsensä!
Ruoka sisältää veden lisäksi 20% pinaattia, perunaa ja 10% riisiä ja nämä kaikki ovat biodynaamisesti tuotettuja. Lapsia varten lämmitysohjeessa on sanottu, että mukaan voi sekoittaa hieman rypsiöljyä ja taidan tehdä saman hamsterinruuallekin. Tuotteessa itsessään on vain 0,2% rasvaa ja hamstereille saisi olla vähän enemmän.
3.2.10
Puuronpurijat
Lueskelin joutessani muiden hamstereiden ruokinnasta juttua ja Katariinan edesmenneen isän omistaja kertoi keittävänsä nykyisille hamstereilleen puuroa usein. Yleensä kaura- tai ruispuuroa, joskus jotain muutakin. Puuroon voi sekoittaa sitten kaikenlaista muuta: keitettyä riisiä, pastaa, mysliä, siemeniä, kasviksia, leseitä, kasviöljyä, soijarouhetta ja mitä nyt muuta löytyy.
Meiltä löytyi kaapista kaura-ruis-hiutaleita ja koska valmis puuro tulee jo kolmen minuutin keittämisellä, päätin kokeilla antaa vähänsen puuroa Katariinalle ja Hilmalle. Keitin maailman pienimmän annoksen puuroa veteen, koska kaapissa ei sattumoisin ollut maitoa. Terästin puuroannokset sekoittamalla niihin kuivattuja hedelmiä, auringonkukansiemeniä ja alfalfa-ituja. Ja sitten tarjoilemaan herkkuruokaa hamstereille.
Nuo mainitut idut olivat Karamellin suosikkiruokaa, mutta Katariina ei suostu niihin koskemaan. Nytkin puuro muine lisukkeineen kelpasi, mutta idut on nypitty tarkkaan pois kupista. Siinä on muuten ollut askartelemista!
Hilma sen sijaan on syönyt ituja, mutta puuroon se ei ole suostunut koskemaan. Edes rakastamiaan auringonkukansiemeniä se ei ole nyppinyt puurosta vaan annos on tänä aamuna aivan yhtä koskematon kuin se oli illalla, kun laitoin kupin häkkiin.
Ruokinnasta puheenollen, Satumetsän Niina sivusi sitäkin aihetta viime lauantaina pitämässään hamsteri-esitelmässä. Hän kertoi, että hamstereiden proteiinilähteenä maitotuotteet ovat suositeltavampia kuin liha. Selitystä tähän en muista, mutta eipä minulla ole minkäänlaista syytä epäillä niin pitkäaikaisen hamsteriharrastajan tietoja. Maitotuotteet olisivat terveellisiä myös kalsiuminsaannin kannalta.
Täytyy alkaa siis tarjoilla noille meidän nirsoille useammin maitotuotteita. En ole kovin paljon niitä tarjonnut, koska menekki on vähän huononlaista, varsinkaan Katariina ei oikein ole innostunut kermaviilistä tai raejuustosta tai muusta sellaisesta.
Lihahan on Katariinan suosikkiherkkua, mutta emme ole sitä tähänkään asti tarjoilleet sille kovin usein, pienen murenan viikon tai parin välein. Luulen, että Katariina kyllä tulee jatkossakin saamaan silloin tällöin lihaa, noin niinkuin hemmotteluna. Hilmaa ei liha taas kiinnosta, joten sitä ei lihaton dieetti haitanne. Ja aina joskus sekin saa nakerreltavaksi kissojen/koirien kuivaruokaa.
Meiltä löytyi kaapista kaura-ruis-hiutaleita ja koska valmis puuro tulee jo kolmen minuutin keittämisellä, päätin kokeilla antaa vähänsen puuroa Katariinalle ja Hilmalle. Keitin maailman pienimmän annoksen puuroa veteen, koska kaapissa ei sattumoisin ollut maitoa. Terästin puuroannokset sekoittamalla niihin kuivattuja hedelmiä, auringonkukansiemeniä ja alfalfa-ituja. Ja sitten tarjoilemaan herkkuruokaa hamstereille.
Nuo mainitut idut olivat Karamellin suosikkiruokaa, mutta Katariina ei suostu niihin koskemaan. Nytkin puuro muine lisukkeineen kelpasi, mutta idut on nypitty tarkkaan pois kupista. Siinä on muuten ollut askartelemista!
Hilma sen sijaan on syönyt ituja, mutta puuroon se ei ole suostunut koskemaan. Edes rakastamiaan auringonkukansiemeniä se ei ole nyppinyt puurosta vaan annos on tänä aamuna aivan yhtä koskematon kuin se oli illalla, kun laitoin kupin häkkiin.
Ruokinnasta puheenollen, Satumetsän Niina sivusi sitäkin aihetta viime lauantaina pitämässään hamsteri-esitelmässä. Hän kertoi, että hamstereiden proteiinilähteenä maitotuotteet ovat suositeltavampia kuin liha. Selitystä tähän en muista, mutta eipä minulla ole minkäänlaista syytä epäillä niin pitkäaikaisen hamsteriharrastajan tietoja. Maitotuotteet olisivat terveellisiä myös kalsiuminsaannin kannalta.
Täytyy alkaa siis tarjoilla noille meidän nirsoille useammin maitotuotteita. En ole kovin paljon niitä tarjonnut, koska menekki on vähän huononlaista, varsinkaan Katariina ei oikein ole innostunut kermaviilistä tai raejuustosta tai muusta sellaisesta.
Lihahan on Katariinan suosikkiherkkua, mutta emme ole sitä tähänkään asti tarjoilleet sille kovin usein, pienen murenan viikon tai parin välein. Luulen, että Katariina kyllä tulee jatkossakin saamaan silloin tällöin lihaa, noin niinkuin hemmotteluna. Hilmaa ei liha taas kiinnosta, joten sitä ei lihaton dieetti haitanne. Ja aina joskus sekin saa nakerreltavaksi kissojen/koirien kuivaruokaa.
13.12.09
Ruokintajuttuja taas
Katariinan kuivaruoka koostuu tällä hetkellä pääasiassa Rodo hamster mixistä, johon sekoitan Supaa ja Prestigesin hamsteriruokaa. Näistä kahdesta napsin pois väripallerot ja isoimmat maapähkinät ja auringonkukansiemenet. SHY:n foorumilla Rodo on aika usein teilattu liian kevyeksi, mutta koska Katariina ei ainakaan ole yhtään liian laiha, minusta tuntuu että Rodo on sille ihan sopivaa ruokaa. Ja jos se alkaa kovasti laihtua, voi Rodoa "paksuntaa" niillä ak-siemenillä ja pähkinöillä. Katariina tuntuu voivan ihan hienosti Rodoon nojaavalla dieetillä, se on pirteä ja puuhakas ja turkki on mitä mainioimmassa kunnossa. Rodossa viehättää myös se, että sen kehutaan olevan väri- ja lisäaineetonta sekä kotimaista.
Viimeksi lemmikkiliikkeessä käydessäni osui silmiin Supreme Sciencen hamsteriruoka Selective Hamster. Pussin kyljessä sen kerrotaan olevan täysravintoa hamstereille, ei sisällä lisättyä sokeria eikä väriaineita ja koska siinä on mukana pellavansiementä, sen pitäisi olla hyväksi myös turkille. Ruoka on lisäksi tasalaatuista, sydämenmuotoista (voi ihanaa!) pellettiä, joten tämän ruuan kanssa ei käy niin, että nirsopetteri nyppisi kupista vain kivat ruuat ja jättäisi muut rauhaan.
Selective hamsterin sisältö näyttää tältä: täysjyvävehnäjauho, soijajauho, ohrajauho (min. 8%), kaura (min. 4%), pellavansiemen, soijaöljy, mineraalit, metioniini, lysiini, suola.
Ravintokoostumus on tällainen: proteiini 19%, rasva 5%, kuitu 5%, tuhka 5,5%.
Yllättäen tämä ruoka on Katariinan herkkua tai ainakin ne sydämenmuotoiset pallerot korjataan kupista nopeasti talteen. En syötä tätä ruokaa ainakaan toistaiseksi pääruokana, mutta sekoitan näitä palleroita muun ruuan joukkoon. Katariina selvästi pitää.
Kokeilin tätä myös Hilman kuppiin, mutta ainakaan ensimmäisellä kerralla se ei kelvannut. Tosin pallerot ovat aika isoja ja voi olla, ettei Hilma sen takia kelpuuttanut sitä varastoihinsa tai syötäväksi. Onneksi ne saa suht helposti murennettua ja laitoin tänään Hilmalle yhden palleron kuppiin pienempinä kappaleina. En tiedä miten niille kävi, en nyt ainakaan löytänyt niitä kupista enää, että ehkä ne ovat kelvanneet.
Hilma syö edelleen Veeralta saatua Rapunzelia, mihin se on tottunut, mutta jatkossa sekin luultavasti tulee syömään aika Rodo-painotteista sapuskaa. Itse asiassa tällä hetkellä sekoittelen sille Rapunzelia ja Rodoa sekaisin, niin tottuu sitten Rodoonkin. Ja jos tuo Selective hamster nyt kelpaa pienempinä murusina, niin sitäkin sitten varmaan syötän jatkossa enemmänkin.
Kuten kuvasta näkyy, tuo Selective hamsterit palaset ovat aika isoja.
Viimeksi lemmikkiliikkeessä käydessäni osui silmiin Supreme Sciencen hamsteriruoka Selective Hamster. Pussin kyljessä sen kerrotaan olevan täysravintoa hamstereille, ei sisällä lisättyä sokeria eikä väriaineita ja koska siinä on mukana pellavansiementä, sen pitäisi olla hyväksi myös turkille. Ruoka on lisäksi tasalaatuista, sydämenmuotoista (voi ihanaa!) pellettiä, joten tämän ruuan kanssa ei käy niin, että nirsopetteri nyppisi kupista vain kivat ruuat ja jättäisi muut rauhaan.
Selective hamsterin sisältö näyttää tältä: täysjyvävehnäjauho, soijajauho, ohrajauho (min. 8%), kaura (min. 4%), pellavansiemen, soijaöljy, mineraalit, metioniini, lysiini, suola.
Ravintokoostumus on tällainen: proteiini 19%, rasva 5%, kuitu 5%, tuhka 5,5%.
Yllättäen tämä ruoka on Katariinan herkkua tai ainakin ne sydämenmuotoiset pallerot korjataan kupista nopeasti talteen. En syötä tätä ruokaa ainakaan toistaiseksi pääruokana, mutta sekoitan näitä palleroita muun ruuan joukkoon. Katariina selvästi pitää.
Kokeilin tätä myös Hilman kuppiin, mutta ainakaan ensimmäisellä kerralla se ei kelvannut. Tosin pallerot ovat aika isoja ja voi olla, ettei Hilma sen takia kelpuuttanut sitä varastoihinsa tai syötäväksi. Onneksi ne saa suht helposti murennettua ja laitoin tänään Hilmalle yhden palleron kuppiin pienempinä kappaleina. En tiedä miten niille kävi, en nyt ainakaan löytänyt niitä kupista enää, että ehkä ne ovat kelvanneet.
Hilma syö edelleen Veeralta saatua Rapunzelia, mihin se on tottunut, mutta jatkossa sekin luultavasti tulee syömään aika Rodo-painotteista sapuskaa. Itse asiassa tällä hetkellä sekoittelen sille Rapunzelia ja Rodoa sekaisin, niin tottuu sitten Rodoonkin. Ja jos tuo Selective hamster nyt kelpaa pienempinä murusina, niin sitäkin sitten varmaan syötän jatkossa enemmänkin.
Kuten kuvasta näkyy, tuo Selective hamsterit palaset ovat aika isoja.
4.12.09
Muistutus
Pitäkää silmänne auki kun ostatte hamstereinnelle ruokaa. Osuin itse tänään erääseen lemmikkiliikkeeseen ja olin jo nappaamassa hyllystä pussillisen Rodo Hamster Mixiä, kun onneksi huomasin ruokapussin parasta ennen-päivämäärän: 050809. Kyllä, elokuussa vanhaksi mennyttä ruokaa, vaikka miten päin olisin sen tulkinnut. Huomautin asiasta myyjälle.
Olisin saanut pussin puoleen hintaan, mutten ottanut sitä, koska a. en maksa edes puolta hintaa vanhasta tuotteesta b. jos vaikka olisin saanut sen ilmaiseksikin, en olisi syöttänyt sitä meidän vauveleille.
Olisin saanut pussin puoleen hintaan, mutten ottanut sitä, koska a. en maksa edes puolta hintaa vanhasta tuotteesta b. jos vaikka olisin saanut sen ilmaiseksikin, en olisi syöttänyt sitä meidän vauveleille.
1.12.09
Kääpiöistä, diabeteksesta ja Hilman juomisesta
Nämä ovat taas näitä tuoreen hamsterinomistajan, tässä tapauksessa siis tuoreen talvikonomistajan murheita. Olen ollut viime päivinä kotona ja istunut paljon tietokoneella. Hilman duna on ihan tuossa vieressä ja huomaan tietysti kaikki rapinat. Hilma on varsin aktiivinen puuhailija päivisinkin.
Olen kuitenkin huomannut, että Hilma juo usein. Vertailukohtana on tietysti Katariina, joka ei juo juuri ikinä. Ihan totta, olen nähnyt Katariinan juovat vesipullostaan ehkä kerran tai pari tämän reilun puolen vuoden aikana, minkä Katariina on meillä asunut! Se ei ole ihme sinänsä, syyrialaiset juovat vähän ja jos tarjolla on vesipitoisia kasviksia (kuten meillä melkein joka päivä), niiden vedentarve vähenee entisestään.
Siksi Hilman viihtyminen juomapullonsa kimpussa onkin huolettanut. Se nimittäin juo useinkin pari kertaa päivässä! Ja todellakin juo, ei siis vain ränklää juomapulloaan. Jotkin tylsistyneet hamsterit nimittäin saattavat harrastaa juomapullonsa rynkyttämistä, mutta silloin ainakin osa vedestä valuu puruille ja ehkä myös hamsterin turkille. Hilman pullon alla purut kuitenkin ovat kuivia eikä sen turkkikaan märkä ole ollut juomisen jälkeen.
Surffailin SHY:n foorumille etsiskelemään lisäinfoa asiantilaan. Runsas juominen kun on diabeteksen tärkeimpiä oireita. Tosin diabetes on enemmänkin kiinankääpiöhamstereiden ja campbellien ongelma. Esiintyy sitä kyllä talvikoillakin, mutta harvinaisempana.
Lueskelin sokeritaudista kirjoitettua viestiketjua, joka tosin käsitteli ongelmaa enimmäkseen kasvatuksen näkökulmasta, mutta löytyi sieltä seasta yleistäkin tietoa diabeteksesta. Diabetes voi olla jopa hengenvaarallinen ja hamsterin kunto voi huonontua diabeteksen puhjettua hyvinkin radikaalisti. Hilma tosin vaikuttaa muuten ihan terveeltä, syö, on touhukas ja pirteä ja muutenkin normaalin oloinen.
Laitoinkin palstalle kyselyä, että miten paljon diabeetikkotalvikot juovat vettä päivän tai kahden aikana. Pahimmat juopot kuulemma saattavat kuluttaa desilitran päivän tai parin aikana. No eihän Hilman juomisessa puhuta lainkaan sellaisista määristä! Vesi ei pullosta kulu silminnähden päivän eikä kahdenkaan aikana, saati että pullo olisi koskaan huomattavan tyhjä.
Kokeneempi hamsteriharrastaja totesikin talvikoiden juovan yleensä enemmän kuin suurin osa syyrialaisista. Katariinan ja Hilman juomisia ei siis kannata vertailla keskenään. Huoli valahti sydämeltä, ei siis liene syytä epäillä Hilmalla diabetesta ja tosiaan se aika harvinainen talvikoilla onkin.
Tuosta viestiketjusta opin kuitenkin muutamia kasvattajien huomaamia asioita diabeteksesta. Ensinnäkin taipumus siihen lienee jossain määrin periytyvää. Siksi sairasta eläintä tai sen sukulaisia ei tulisi käyttää jalostukseen. Tosin diabetesta putkahtelee täysin terveinäkin pidettyihin linjoihin joskus, joten diabeteksen esiintyminen hamsterilla ei mitenkään kerro siitä, että kasvattaja olisi ollut välinpitämätön.
Tosin joskus sattuu vahinkojakin, kun diabetes puhkeaa hamsterille vasta myöhemmällä iällä, niin että se on ehtinyt jo jatkaa sukua. Monet talvikkokasvattajat käyttävät uroksia jalostuksessa vasta vuoden ikäisinä, niiden kanssa voi odotella sinne yhteen ikävuoteen asti ja siihen mennessä mitä todennäköisimmin on ehtinyt mahdollinen diabetes jo puhjeta. Naaraiden kanssa ei voi tehdä niin, niiden hedelmällinen aika on aika lyhyt ja parhaan astutusajan sanotaan olevan 3-5 kuukauden iässä.
Insuliini on hormoni ja se toimii ilmeisesti jonkinlaisessa yhteistyössä muiden hormonien kanssa. Siksi talvisaikaan, kun hormonitoiminta on muutenkin heikompaa, saattaa hamstereille tulla diabetesoireita, jotka kesän tullen ja mahdollisen talviturkin (talvikoilla) lähdettyä katoavat.
Varmimmin diabeteksen voi selvittää mittaamalla hamsterin virtsan sokeripitoisuuden. Apteekissa myydään testiliuskoja, jotka haistelevat tätä sokeripitoisuutta. Ihmettelin ensin, että millä ihmeellä voi saada jostain tuoretta virtsaa testiä varten, kun ei tuo Hilmanen ole kädelle pissinyt eikä muutenkaan minun nähden tarpeitaan toimitellut. Tähän oli kuitenkin tarjolla yksinkertainen kikka: laitetaan hamsteri ja vesipullo puhtaaseen ja tyhjään (siis puruttomaankin) kuljetusboksiin ja aletaan odotella. Jos kyse on diabeetikosta, se juo paljon ja virtsaa tietysti samaan malliin, joten kovin montaa tuntia ei pitäisi joutua odottelemaan, että boksin pohjalle ilmestyy pieni lätäkkö. Testiliuska siihen ja sitten vertailemaan tulosta.
Muita diabeteksen oireita ovat runsaan juomisen lisäksi myös runsas virtsaaminen, usein virtsa myös haisee joko makealta tai asetonimaiselta. Ilmeisesti juuri sokeripitoisuuden takia pissaiset purut homehtuvat helposti, niiden päälle kasvaa joskus nopeastikin härmäistä kasvustoa. Diabeteksesta kärsivä hamsteri voi olla myös joko erityisen epäaktiivinen tai aktiivinen ja usein myös sairaan oloinen noin muuten. Ruokahaluunkin voi tulla muutoksia jompaankumpaan suuntaan.
Nämä kaikki oireet eivät päde kaikissa tapauksissa ja esimerkiksi kiinankääpiöhamsterit voivat sairastaa diabetestä lähes oireettomana. Eräs kasvattaja (tai kiinareita kasvattanut) sanoikin tekevänsä niille sokeritestejä pistokokeina aina silloin tällöin.
Syyrialaisilla diabetestä ei tiettävästi esiinny lainkaan.
Lähdeluettelo:
Sokeritauti - viestiketju
Is Your Dwarf Hamster Diabetic?
Kääipöhamsteri talvikko ja poikasten hoito
Olen kuitenkin huomannut, että Hilma juo usein. Vertailukohtana on tietysti Katariina, joka ei juo juuri ikinä. Ihan totta, olen nähnyt Katariinan juovat vesipullostaan ehkä kerran tai pari tämän reilun puolen vuoden aikana, minkä Katariina on meillä asunut! Se ei ole ihme sinänsä, syyrialaiset juovat vähän ja jos tarjolla on vesipitoisia kasviksia (kuten meillä melkein joka päivä), niiden vedentarve vähenee entisestään.
Siksi Hilman viihtyminen juomapullonsa kimpussa onkin huolettanut. Se nimittäin juo useinkin pari kertaa päivässä! Ja todellakin juo, ei siis vain ränklää juomapulloaan. Jotkin tylsistyneet hamsterit nimittäin saattavat harrastaa juomapullonsa rynkyttämistä, mutta silloin ainakin osa vedestä valuu puruille ja ehkä myös hamsterin turkille. Hilman pullon alla purut kuitenkin ovat kuivia eikä sen turkkikaan märkä ole ollut juomisen jälkeen.
Surffailin SHY:n foorumille etsiskelemään lisäinfoa asiantilaan. Runsas juominen kun on diabeteksen tärkeimpiä oireita. Tosin diabetes on enemmänkin kiinankääpiöhamstereiden ja campbellien ongelma. Esiintyy sitä kyllä talvikoillakin, mutta harvinaisempana.
Lueskelin sokeritaudista kirjoitettua viestiketjua, joka tosin käsitteli ongelmaa enimmäkseen kasvatuksen näkökulmasta, mutta löytyi sieltä seasta yleistäkin tietoa diabeteksesta. Diabetes voi olla jopa hengenvaarallinen ja hamsterin kunto voi huonontua diabeteksen puhjettua hyvinkin radikaalisti. Hilma tosin vaikuttaa muuten ihan terveeltä, syö, on touhukas ja pirteä ja muutenkin normaalin oloinen.
Laitoinkin palstalle kyselyä, että miten paljon diabeetikkotalvikot juovat vettä päivän tai kahden aikana. Pahimmat juopot kuulemma saattavat kuluttaa desilitran päivän tai parin aikana. No eihän Hilman juomisessa puhuta lainkaan sellaisista määristä! Vesi ei pullosta kulu silminnähden päivän eikä kahdenkaan aikana, saati että pullo olisi koskaan huomattavan tyhjä.
Kokeneempi hamsteriharrastaja totesikin talvikoiden juovan yleensä enemmän kuin suurin osa syyrialaisista. Katariinan ja Hilman juomisia ei siis kannata vertailla keskenään. Huoli valahti sydämeltä, ei siis liene syytä epäillä Hilmalla diabetesta ja tosiaan se aika harvinainen talvikoilla onkin.
Tuosta viestiketjusta opin kuitenkin muutamia kasvattajien huomaamia asioita diabeteksesta. Ensinnäkin taipumus siihen lienee jossain määrin periytyvää. Siksi sairasta eläintä tai sen sukulaisia ei tulisi käyttää jalostukseen. Tosin diabetesta putkahtelee täysin terveinäkin pidettyihin linjoihin joskus, joten diabeteksen esiintyminen hamsterilla ei mitenkään kerro siitä, että kasvattaja olisi ollut välinpitämätön.
Tosin joskus sattuu vahinkojakin, kun diabetes puhkeaa hamsterille vasta myöhemmällä iällä, niin että se on ehtinyt jo jatkaa sukua. Monet talvikkokasvattajat käyttävät uroksia jalostuksessa vasta vuoden ikäisinä, niiden kanssa voi odotella sinne yhteen ikävuoteen asti ja siihen mennessä mitä todennäköisimmin on ehtinyt mahdollinen diabetes jo puhjeta. Naaraiden kanssa ei voi tehdä niin, niiden hedelmällinen aika on aika lyhyt ja parhaan astutusajan sanotaan olevan 3-5 kuukauden iässä.
Insuliini on hormoni ja se toimii ilmeisesti jonkinlaisessa yhteistyössä muiden hormonien kanssa. Siksi talvisaikaan, kun hormonitoiminta on muutenkin heikompaa, saattaa hamstereille tulla diabetesoireita, jotka kesän tullen ja mahdollisen talviturkin (talvikoilla) lähdettyä katoavat.
Varmimmin diabeteksen voi selvittää mittaamalla hamsterin virtsan sokeripitoisuuden. Apteekissa myydään testiliuskoja, jotka haistelevat tätä sokeripitoisuutta. Ihmettelin ensin, että millä ihmeellä voi saada jostain tuoretta virtsaa testiä varten, kun ei tuo Hilmanen ole kädelle pissinyt eikä muutenkaan minun nähden tarpeitaan toimitellut. Tähän oli kuitenkin tarjolla yksinkertainen kikka: laitetaan hamsteri ja vesipullo puhtaaseen ja tyhjään (siis puruttomaankin) kuljetusboksiin ja aletaan odotella. Jos kyse on diabeetikosta, se juo paljon ja virtsaa tietysti samaan malliin, joten kovin montaa tuntia ei pitäisi joutua odottelemaan, että boksin pohjalle ilmestyy pieni lätäkkö. Testiliuska siihen ja sitten vertailemaan tulosta.
Muita diabeteksen oireita ovat runsaan juomisen lisäksi myös runsas virtsaaminen, usein virtsa myös haisee joko makealta tai asetonimaiselta. Ilmeisesti juuri sokeripitoisuuden takia pissaiset purut homehtuvat helposti, niiden päälle kasvaa joskus nopeastikin härmäistä kasvustoa. Diabeteksesta kärsivä hamsteri voi olla myös joko erityisen epäaktiivinen tai aktiivinen ja usein myös sairaan oloinen noin muuten. Ruokahaluunkin voi tulla muutoksia jompaankumpaan suuntaan.
Nämä kaikki oireet eivät päde kaikissa tapauksissa ja esimerkiksi kiinankääpiöhamsterit voivat sairastaa diabetestä lähes oireettomana. Eräs kasvattaja (tai kiinareita kasvattanut) sanoikin tekevänsä niille sokeritestejä pistokokeina aina silloin tällöin.
Syyrialaisilla diabetestä ei tiettävästi esiinny lainkaan.
Lähdeluettelo:
Sokeritauti - viestiketju
Is Your Dwarf Hamster Diabetic?
Kääipöhamsteri talvikko ja poikasten hoito
14.10.09
Ruokintaan päivityksiä
SHY:n foorumilla on keskusteltu häntäknikeistä ja ruokinnan mahdollisesta vaikutuksesta siihen. Muutamalla kasvattajalla on kokemusta siitä, että kovin proteiinipitoinen ruokinta voisi ehkä aiheuttaa knikin syntymistä tai ainakin vaikuttaa siihen, että knikki tulee helpommin.
Katariinallahan knikkiä ei ole ainakaan toistaiseksi, mutta sen isälle todettiin poikasten syntymän jälkeen tulleen knikin. Se on siis tapaturmainen knikki, eikä sinänsä periytyvä, mutta taipumus knikin saamiseen voi olla olemassa. Ilmeisesti knikin syntyä edesauttaa jonkinlainen luuston hauraus, jolloin hännänkin nikamat vaurioituvat herkemmin ja häntään tulee knikki. Tämä luuston hauraus puolestaan voi hyvinkin olla periytyvää.
Sinälläänhän knikillä ei ole väliä, koska Katariinaa ei koskaan tulla käyttämään jalostukseen, juurikin tämän häntäasian takia. Näyttelyissä knikki on hylkäävä tekijä ulkomuotoluokissa, mutta lemmikkiluokassa sillä ei ole mitään merkitystä. Mahdollinen knikki merkitään kyllä arvostelulomakkeeseen kommentilla "ei saa käyttää jalostukseen", mutta arvosteluun se ei vaikuta mitenkään. Mutta olisi se tietysti kiva, jos Katariinalle ei knikkiä tulisi.
Katariina on saanut proteiinia (lihaa, juustoa, maitotuotteita, koirannapuja) pari-kolme kertaa viikossa, mutta koska se on kasvuiän nyt ohittanut ihan komeasti, päätin tiputtaa määrän tiukasti yhteen kertaan viikossa. Aina sunnuntaisin se saa tästä lähin jotakin proteiinipitoista, muulloin ei. Tiedän, että Katariinaa moinen varmasti keljuttaa, koska liha on sen suurherkkua ja nuo koirannaput se kiikuttaa varastoon suurella kiireellä.
Katariinallahan knikkiä ei ole ainakaan toistaiseksi, mutta sen isälle todettiin poikasten syntymän jälkeen tulleen knikin. Se on siis tapaturmainen knikki, eikä sinänsä periytyvä, mutta taipumus knikin saamiseen voi olla olemassa. Ilmeisesti knikin syntyä edesauttaa jonkinlainen luuston hauraus, jolloin hännänkin nikamat vaurioituvat herkemmin ja häntään tulee knikki. Tämä luuston hauraus puolestaan voi hyvinkin olla periytyvää.
Sinälläänhän knikillä ei ole väliä, koska Katariinaa ei koskaan tulla käyttämään jalostukseen, juurikin tämän häntäasian takia. Näyttelyissä knikki on hylkäävä tekijä ulkomuotoluokissa, mutta lemmikkiluokassa sillä ei ole mitään merkitystä. Mahdollinen knikki merkitään kyllä arvostelulomakkeeseen kommentilla "ei saa käyttää jalostukseen", mutta arvosteluun se ei vaikuta mitenkään. Mutta olisi se tietysti kiva, jos Katariinalle ei knikkiä tulisi.
Katariina on saanut proteiinia (lihaa, juustoa, maitotuotteita, koirannapuja) pari-kolme kertaa viikossa, mutta koska se on kasvuiän nyt ohittanut ihan komeasti, päätin tiputtaa määrän tiukasti yhteen kertaan viikossa. Aina sunnuntaisin se saa tästä lähin jotakin proteiinipitoista, muulloin ei. Tiedän, että Katariinaa moinen varmasti keljuttaa, koska liha on sen suurherkkua ja nuo koirannaput se kiikuttaa varastoon suurella kiireellä.
17.9.09
Yksinäinen viikonloppu edessä
Katariina joutuu olemaan taas peräti kolme yötä yksin, koska minä sekä mies lähdemme viikonloppuna kumpikin tahoillemme reissuun ja tulemme vasta maanantain puolella takaisin. Katariinan pesämökki on siivottu, uutta pesätarvetta on runsaasti, kuivaruokaa on vähintäänkin tarpeeksi, tuoretta = pilaantuvaa ei ole lainkaan ja asensinpa myös toisen vesipullon dunaan. Ihan vain varmuuden vuoksi. Juhannuksenahan olimme vielä nostaneet dunan lattialle, ettei mahdollisen onnistuneen karkaamisyrityksen tuloksena olisi korkealta pudonnut hamsteri. Tällä kertaa taidan luottaa siihen että Katariina pysyy dunassaan. Tai no jaa... Tuohon vipottajaan ei ole kyllä luottamista, kyllä sillä noita ideoita piisaa pienessä päässään. Tällä kertaa ei onneksi tarvitse murehtia mahdollisia helteitä ja niiden aiheuttamaa kuumuusongelmaa.
6.8.09
Talvikkokuumetta
Olenhan jo aikaisemminkin vihjaillut tässä blogissa, että myös kääpiöhamsterit, varsinkin talvikot olisivat erinomaisen suloisia pikku-vekkuleita. Viime viikonlopun näyttelyissä tuli sitten nähtyä näitä söpöläisiä sen verran, että ajatus ikioman talvikon hankinnasta kuulostaa aina vain paremmalta ja paremmalta. Viimeinen naula tähän arkkuun oli se, että sain eilen yhteydenoton eräältä muista yhteyksistä tutulta hamsteri-ihmiseltä ja hän kasvattaa pienimuotoisesti talvikkoja. Tuli siinä kyseltyä vähän noista hänen talvikoista ja poikassuunnitelmista.
Hänelle on tiettävästi syntymässä talvikkopoikue elokuun lopulla tai syyskuun alussa ja toinen vanhemmista on helmiäisnormaali, toinen normaali, joten luultavasti poikueessa saattaisi hyvällä onnella olla helmiäisnormaaleja poikasia. Värillähän ei tietysti ole niin väliä, mutta nuo melkein valkoiset helmiäisvärit ovat kyllä sulattaneet minun sydämen ihan täysin. On tosin myönnettävä, ettei normaali tai safiirikaan olisi yhtään huono värinä, ovat oikein kivoja toki. Ja huomioon on otettava sekin, että minä olen etsimässä ihan vain lemmikkihamsteria, minulle on siis aika turha myydä sitä poikueen lupaavinta näyttelytähteä ja jalostushamsteria vain siksi, että se sattuisi olemaan helmiäisnormaali.
Ihan vielä en tehnyt edes alustavaa poikasvarausta, vaikka mielessä kyllä kävi. Ja kun mieskin oli eilisiltana baarissa eikä esittämässä mutinoita asiasta...
Tärkeintä olisikin selvittää, miten paljon talvikon hoito ja käytös eroavat syyrialaisnaaraista, joista meillä nyt on jo vähän kokemusta. Lueskelin netistä hoito-ohjeita, mutta otin yhteyttä myös Satumetsän Niinaan, jolla on sekä syyrialaisia että talvikoita ja näinollen taatusti käytännön kokemusta näiden eläinten eroista.
Niinalta tulikin vastaus hyvin nopeasti. Talvikko syö melko tavalla samaa sapuskaa kuin syyrialainenkin, tosin ruoka voi olla kevyempää, koska talvikot saattavat olla herkempiä lihomaan. Prestigellä on myös myynnissä kääpiöille tarkoitettua ruokaa, joka on kuulemma ihan kohtuullista ravintoa. Tuoreruokinta menee saman kaavan mukaan, määrät vain ovat pienempiä kuin syyrialaisella.
Talvikon hoidon erot ovat lähinnä siinä, että urokselta täytyy säännöllisesti puhdistaa hajurauhanen, joka on mahassa ja kynnet kasvavat helpommin ylipitkiksi kuin syyrialaisilla. Lisäksi talvikko on syyrialaista kömpelömpi ja terraariossa tuleekin varmistaa, ettei se pääse kiipeämään ja putoamaan, jolloin se voi loukata itsensä. Sen sijaan puruja saa olla reilusti, koska ne pitävät kaivelusta. Kaivelun ja ulkonevien silmien takia on tärkeätä, ettei puru ole pölyävää, pöly saattaa aiheuttaa silmäongelmia.
Niinan kertoman mukaan talvikoilla on aika paljon vaihtelua luonteessa ja käyttäytymisessä, tosin urokset ovat yleensä lempeämpiä, naaraat saattavat varsinkin isommassa terraariossa käydä reviiritietoisiksi ja purra. Uros siis lienee parempi hankinta ensimmäiseksi talvikoksi. Sukupuolesta riippumatta on toki tärkeää, että hamsterin vanhemmat ovat kilttejä ja helppoja käsitellä. Luonne lienee jossain määrin periytyvää ja toisaalta poikaset varmaan katsovat emoltaan käytösmallia. Myös aktiivisuudessa on yksilökohtaisia eroja, toiset ovat vauhdikkaita, toiset eivät.
Yleisesti talvikot ovat kuulemma vähemmän epäluuloisia ja vähemmän ahneita ruuan perään kuin syyrialaiset, mutta samaan tapaan uteliaita. Eivätkä talvikot ole yhtä nerokkaita kuin syyrialaiset, varsinkin syyrisnaaraat, jotka meidän kokemuksen mukaan saattavat kehitellä vaikka minkälaisia tempauksia.
Tästä kertonee jotain se, että kun suunnittelimme Karamellin kuoleman jälkeen uuden hamsterin hankintaa, miehen ensimmäinen kommentti oli ettei muulla niin väliä, kunhan uusi tulokas on ahne ja ovela. Se kuvaakin syyrialaisnaarasta aivan erinomaisesti ja Katariina on täyttänyt molemmat vaatimukset enemmän kuin hyvin. Talvikko ei välttämättä sovellu tähän kuvaukseen niin hyvin kuin nuo pikku-Einsteinit, joita myös syyrialaisiksi kutsutaan. Voi siis olla, että talvikko jää enemmän minun jutukseni, mies ei välttämättä innostu niistä niin kuin Karamellista silloin aikoinaan.
Saa siis nähdä tosiaan, josko sitä rohkenisi ottamaan talvikon itselleen. Sopiva dunahan meillä olisi valmiina, Karamellin vanha, jos vain siihen löytyvät pohjan klipsut vielä jostain. Vaikka eipä tuollainen pieni duna kovin kummoisia maksa vaikka uudenkin ostaisi.
Joku on muuten kiristänyt siellä näyttelyissä Katariinan turboruuvia, se on nimittäin näyttelyiden jälkeen ollut todella aktiivinen ja vauhdikas kun ulkoilutan sitä vaatehuoneessa. Aiemmin se on saattanut keskittyä koko sen puoli tuntia, kolme varttia, tunnin ajan pahvilaatikon jyrsimiseen eikä vaatehuoneen juoksupyöräkään ole kiinnostanut viime aikoina. Mutta nyt se ei juuri järsi pahvilaatikkoa, juoksupyörällä otetaan vauhtia ja muutenkin se on hyvin eläväinen ja vipottaa pitkin poikin, kiipeileekin ihan uudella innolla.
Vai mahtoikohan se kuulla ulkomuototuomarin kommentin, että on hieman tuhti hamsteri, ajatteli pienessä päässään, että häntähän ei toiste tuhdiksi sanota ja päätti aloittaa kuntokuurin...
Hänelle on tiettävästi syntymässä talvikkopoikue elokuun lopulla tai syyskuun alussa ja toinen vanhemmista on helmiäisnormaali, toinen normaali, joten luultavasti poikueessa saattaisi hyvällä onnella olla helmiäisnormaaleja poikasia. Värillähän ei tietysti ole niin väliä, mutta nuo melkein valkoiset helmiäisvärit ovat kyllä sulattaneet minun sydämen ihan täysin. On tosin myönnettävä, ettei normaali tai safiirikaan olisi yhtään huono värinä, ovat oikein kivoja toki. Ja huomioon on otettava sekin, että minä olen etsimässä ihan vain lemmikkihamsteria, minulle on siis aika turha myydä sitä poikueen lupaavinta näyttelytähteä ja jalostushamsteria vain siksi, että se sattuisi olemaan helmiäisnormaali.
Ihan vielä en tehnyt edes alustavaa poikasvarausta, vaikka mielessä kyllä kävi. Ja kun mieskin oli eilisiltana baarissa eikä esittämässä mutinoita asiasta...
Tärkeintä olisikin selvittää, miten paljon talvikon hoito ja käytös eroavat syyrialaisnaaraista, joista meillä nyt on jo vähän kokemusta. Lueskelin netistä hoito-ohjeita, mutta otin yhteyttä myös Satumetsän Niinaan, jolla on sekä syyrialaisia että talvikoita ja näinollen taatusti käytännön kokemusta näiden eläinten eroista.
Niinalta tulikin vastaus hyvin nopeasti. Talvikko syö melko tavalla samaa sapuskaa kuin syyrialainenkin, tosin ruoka voi olla kevyempää, koska talvikot saattavat olla herkempiä lihomaan. Prestigellä on myös myynnissä kääpiöille tarkoitettua ruokaa, joka on kuulemma ihan kohtuullista ravintoa. Tuoreruokinta menee saman kaavan mukaan, määrät vain ovat pienempiä kuin syyrialaisella.
Talvikon hoidon erot ovat lähinnä siinä, että urokselta täytyy säännöllisesti puhdistaa hajurauhanen, joka on mahassa ja kynnet kasvavat helpommin ylipitkiksi kuin syyrialaisilla. Lisäksi talvikko on syyrialaista kömpelömpi ja terraariossa tuleekin varmistaa, ettei se pääse kiipeämään ja putoamaan, jolloin se voi loukata itsensä. Sen sijaan puruja saa olla reilusti, koska ne pitävät kaivelusta. Kaivelun ja ulkonevien silmien takia on tärkeätä, ettei puru ole pölyävää, pöly saattaa aiheuttaa silmäongelmia.
Niinan kertoman mukaan talvikoilla on aika paljon vaihtelua luonteessa ja käyttäytymisessä, tosin urokset ovat yleensä lempeämpiä, naaraat saattavat varsinkin isommassa terraariossa käydä reviiritietoisiksi ja purra. Uros siis lienee parempi hankinta ensimmäiseksi talvikoksi. Sukupuolesta riippumatta on toki tärkeää, että hamsterin vanhemmat ovat kilttejä ja helppoja käsitellä. Luonne lienee jossain määrin periytyvää ja toisaalta poikaset varmaan katsovat emoltaan käytösmallia. Myös aktiivisuudessa on yksilökohtaisia eroja, toiset ovat vauhdikkaita, toiset eivät.
Yleisesti talvikot ovat kuulemma vähemmän epäluuloisia ja vähemmän ahneita ruuan perään kuin syyrialaiset, mutta samaan tapaan uteliaita. Eivätkä talvikot ole yhtä nerokkaita kuin syyrialaiset, varsinkin syyrisnaaraat, jotka meidän kokemuksen mukaan saattavat kehitellä vaikka minkälaisia tempauksia.
Tästä kertonee jotain se, että kun suunnittelimme Karamellin kuoleman jälkeen uuden hamsterin hankintaa, miehen ensimmäinen kommentti oli ettei muulla niin väliä, kunhan uusi tulokas on ahne ja ovela. Se kuvaakin syyrialaisnaarasta aivan erinomaisesti ja Katariina on täyttänyt molemmat vaatimukset enemmän kuin hyvin. Talvikko ei välttämättä sovellu tähän kuvaukseen niin hyvin kuin nuo pikku-Einsteinit, joita myös syyrialaisiksi kutsutaan. Voi siis olla, että talvikko jää enemmän minun jutukseni, mies ei välttämättä innostu niistä niin kuin Karamellista silloin aikoinaan.
Saa siis nähdä tosiaan, josko sitä rohkenisi ottamaan talvikon itselleen. Sopiva dunahan meillä olisi valmiina, Karamellin vanha, jos vain siihen löytyvät pohjan klipsut vielä jostain. Vaikka eipä tuollainen pieni duna kovin kummoisia maksa vaikka uudenkin ostaisi.
Joku on muuten kiristänyt siellä näyttelyissä Katariinan turboruuvia, se on nimittäin näyttelyiden jälkeen ollut todella aktiivinen ja vauhdikas kun ulkoilutan sitä vaatehuoneessa. Aiemmin se on saattanut keskittyä koko sen puoli tuntia, kolme varttia, tunnin ajan pahvilaatikon jyrsimiseen eikä vaatehuoneen juoksupyöräkään ole kiinnostanut viime aikoina. Mutta nyt se ei juuri järsi pahvilaatikkoa, juoksupyörällä otetaan vauhtia ja muutenkin se on hyvin eläväinen ja vipottaa pitkin poikin, kiipeileekin ihan uudella innolla.
Vai mahtoikohan se kuulla ulkomuototuomarin kommentin, että on hieman tuhti hamsteri, ajatteli pienessä päässään, että häntähän ei toiste tuhdiksi sanota ja päätti aloittaa kuntokuurin...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)