Siri 27.12.11 - 15.9.14

Tänään on taas surullinen päivä: meidän terästalvikko lopetettiin. Onhan Siri ollut jo jonkin aikaa kovin hoikka ja menokin on ollut välillä hoipertelevaista. Nyt sillä alkoi toinen silmä rähmiä ja voimat alkoivat olla sen verran vähissä ettei enää onnistunut kiipeäminen puusillan päälle juomaan. Niinpä päätimme päästää Sirin paremmille hamstrausmaille, olihan sillä ikää jo kunnioitettavat 2 vuotta ja viikkoa vaille 9 kuukautta. Se on meidän hamstereista ilman muuta pitkäikäisin.

Pitkän iän salaisuus taisi olla liikunta ja paha sisu. Siri juoksi pyörässään ahkerasti melkein loppuun asti, vain muutama viimeinen kuukausi oli hiljaisempaa. Ja se paha sisu sitten... Kuten sanottua, sain jo ostaessani Siriä kasvattajalta huomautuksen otuksen temperamentista. Siri oli varsin tomera ja itsetietoinen neiti, jonka nenälle ei hypitty. Jossain vaiheessa se oli vähän äksynsorttinenkin, mutta aina kuitenkin aina käsiteltävissä. Vielä yli puolentoista vuoden iässä se kävi näyttämässä närhen munat nuoremmilleen, kun pokkasi lemmikkiluokasta viidennen sijan ja huippuhienon arvostelun ulkomuototuomariltakin.

Nyt on sitten kotona yksi tyhjä duna ja taloudessa miesenemmistö ensimmäistä kertaa ikinä.

Vuoden hamsterinomistaja

Tässä päivänä muutamana siivosin Sirin dunaa, se normaali kevytsiivous, joka tehdään joka toinen päivä. Olin kuulevinani rapinaa pahvimökistä ja arvelin meidän talvikkomuorin olevan siellä unillaan. Kauhaisin ensin puusillan alta sinne viedyt petitarvikkeet ja ruokavarastot biojätepussiin. Sitten otin käteeni kananmunakennon, josta yleensä löytyy ainakin papanoita ja ruokaa, joskus myös lakanoita (lue: vessapaperia) ja puruja. Kenno painoi kädessä jonkin verran, päättelin että siellä on isot ruokavarastot, varsinkin kun hamsterit olivat olleet viikonlopun tuoreruokapaastolla meidän reissatessa ja olivat edellisenä iltana saaneet isot kupilliset tuoretta.

Nostin munakennon biojätepussiin ja avasin sen kopistellakseni sieltä roskat pois. Ruokien ja papanoiden lisäksi pussiin kierähti uniltaan herätetty Siri.

Minä niin toivon, että edes tämän kerran tuo pieni ymmärtäisi puhetta. Edes sen anteeksi-sanan, jota tuli hoettua silmin nähden järkyttyneelle talvikolle useampaan kertaan. En minä sinua tahallani kipannut biojätteisiin.

Tarinalla on onneksi onnellinen loppu, Siri pääsi jätekasasta ensin puuhalaatikkoon ja sitten siivottuun dunaansa ja sai lohtupähkinöitä. Minä puolestani tunnen itseni taas "vuoden hamsterinomistajaksi"...

Partioiva talvikko

Erityisesti nuorena kaikki meidän hamsterimme ovat lähinnä viilettäneet dunissaan mahdollisimman matalina ja suojapaikasta toiseen. Siri on kuitenkin nyt vanhempana kehittänyt aivan toisen lähestymistavan. Jos nimittäin dunassa kuuluu rapistelua esim. henkilökunnan toimesta, on kohta paikalla mahdollisimman korkeana kävelevä, mulkoileva partiotalvikko. Voi olla, että Siri ei pärjäisi enää luonnossa tuolla asenteellaan, mutta dunassa talvikkomme on selvästi dunan kuningatar.

Intensiivisen partioinnin jälkeen Siri löytää jotain kiinnostavaa...

Tiukan partioinnin jälkeen ruoka maistuukin talvikolle.

Siri 2,5 vuotta

Siriä ei ole tullut pitkään aikaan kuvattua ja oli aika korjata tilanne. Ylimmäisenä on onnistunein otos kuvasarjasta.

Hamsterinhoidon haasteita

Tietenkin hamstereilla on luonne- ja persoonallisuuseroja, mutta en silti voi olla miettimättä, miten paljon noista eroista johtuu siitä, että Moriarty on uros ja Karamelli, Katariina, Loviisa, ja Jane ovat olleet naaraita. Sillä Moriarty on simppeli käsitellä, hieman ehkä yksinkertainen, vähemmän maaninen, mutta kertoo kyllä tarvittaessa oman mielipiteensä.

Olen nyt parin viikon aikana ulkoiluttanut Moriartya vaatehuoneessa. Siellä sen erot aiempiin hamstereihin tulevat esille selkeästi. Ensinnäkin Moriarty haluaa ulkoilemaan. Jos minä satun olemaan työhuoneessa (lue: dunan vieressä) ja se apina on hereillä, sinnikäs kaltereiden nakertaminen on ihan hyvä merkki siitä, että herra tahtoo vipeltämään. Vaikka kello sitten olisi kuusi aamulla. Kyllä, minä ulkoilutin Moriartya tänä aamuna klo 6. Heräsin aamuyöstä enkä saanut enää unen päästä kiinni, joten päätin tulla tietokoneelle surffailemaan ja lähteä siitä sitten valumaan töihin seiskan jälkeen. Surffailusta ei tullut mitään em. hamsteriherran herättyä.
Ulkoilun jälkeen Moriarty jättää kalterit rauhaan ja keskittyy dunassaan muihin aktiviteetteihin. Saattaa se tosin olla kerjäämässä myöhäisuusintaa, mutta niihin en ole toistaiseksi vielä heltynyt. Joku roti.

Toisin kuin naaraat, Moriarty on siis lähes aina tulossa käpälät ojossa ulos dunastaan. Ihan se ei vielä uskalla ojennettuun käteen tulla, käsihän on ikävä paikka, missä menee turkki sekaisin, mutta helposti sen saa käsiin kyllä pyydystettyä. Ei lainkaan samanlaista väistelyä ja mietiskelyä kuin neitien kanssa useimmiten.

Vaatehuoneessa Moriarty pöheltää ympäriinsä. Joskus se pysähtyy johonkin pesämökkiin tai nurkkaan sukimaan itseään ja joskus se akrobaattitaiteilee kalteriaidan kanssa, mutta kyllä pääosa ajasta kuluu jonkin sortin liikuntaharrastuksiin. Kaltereita se saattaa nakertaa satunnaisesti, muttei yhtään niin vimmaisesti ja pitkiä aikoja kuin naaraat. Lattialistojen ja seinän jyrsimistä se ei ole vielä edes keksinyt eikä se yritä ovellekaan. Oven suojana on kylläkin kalteriaita, mutta niin on ollut meidän leideilläkin ja sieltä ne aina löysi, oven ja kalterin välistä ovea kurittamasta. Moriarty kyllä haluaa kiipeillä aidan yli myös, mutta sillä on suuntana yläilmat, ei niinkään oven alareuna.

Ja mikään sporttivartti ei riitä! Puoli tuntia on ihan minimi, tunninkin kuluttua Moriarty haluaa vielä pöheltää ja halutessaan se kyllä osaa vaatekomerossa väistellä kiinni nappaavia käsiä varsin ovelasti.

---

Kunnon yh-äidin tavoin jouduin jättämään viikonlopun lomareissunkin puolitiehen. Minun piti viettää viime viikonloppu Nukarilla nauttimassa vilpoisesta talosta, maaseudun rauhasta, helteestä, ja kasvimaan nyppimisestä. Oli meillä siskon kanssa ihan asioitakin hoidettavana, kävimme perjantaina pankissa hoitamassa niitä raha-asioita, joita ei netissä voi hoitaa ja joiden hoitamiseen tarvitaan molemmat sekä iso kasa papereita.

Jo perjantaina lämpötila Tampereella oli pitkälle yli hellelukemien. Aamulla kotoa lähtiessäni olin salvannut kaikki ikkunat ja sulkenut sädekaihtimet siinä toivossa, että lämpö pysyisi siellä seinien ulkopuolella. Sisällä oli ihan tarpeeksi lämmin jo muutenkin. Hamstereiden dunat olin laskenut lattialle.

Meillä on olohuoneessa lämpötila-anturi, joka piirtää käyrää nettiin ja sen kautta voi siis asunnon lämpötilaa seurata etänä. Kun perjantai-iltapäivällä lämpötila nousi jo 26 asteeseen, totesin, että minun on lähdettävä jäähdyttämään hamstereita, ei auta muu. Erityisen huolissani olin Siristä, joka täyttää itse asiassa huomenna 2 vuotta ja 5 kuukautta. Meidän vanhus-parka ei kestäisi tällaisia helteitä.

Dunien jäähdytys on hoidettu pakastimessa jäädytettyjen vesipullojen ja kivien avulla. Näitä asetellaan dunan kattokalterien päälle ja kylmä ilmahan tunnetusti painuu alaspäin. Näillä konsteilla sain Sirin dunan sisälämpötilan pysymään 22-24 asteessa, vaikka työhuoneen lämpötila huiteli parhaimmillaan 28 asteessa. Suunnittelin jo hamstereiden viemistä Nukarille kesäsiirtolaan, siellä talo pysyy yleensä kivan viileänä. Tosin olisin kyllä itse mennyt sinne perässä.

Lämpöhalvauksen yksi oire on velttous (lähde) ja minun täytyy huojentuneena todeta, että lämpöhalvaus ja Siri eivät kyllä ole käyneet lähelläkään toisiaan. Siri on puuhaillut yhtä pontevana hellepäivinä kuin ennenkin. Sanoinkin jo siskolle, että se elää kyllä pelkällä pahalla sisullaan kolmivuotiaaksi.

Hengissä ollaan

Tarttis vissiin joskus ottaa ihan oikeasti se kamera käteen eikä vain suunnitella. Meillä nimittäin olisi perin kuvauksellinen hamsteripoika! Tai ainakin Moriarty on ihan syötävän suloinen. Ei niin söpöä hamsteria voi olla olemassakaan. Siinä ei miehiset sukukalleudet haittaa yhtään. Väittäisin Moriartya maailman suloisimmaksi hamsteriksi, mutta siitä pitäisi varmaan saada kuvia otettua niin voisin todistaa väitteeni.
Ja kilttikin se on, mutta vähän kyllä ujo edelleen. Ehkä syy on meidän, emme ole sitä ehtineet käsitellä niin paljon kuin olisi suotavaa. Ei Moriarty kättä pelkää, muttei kyllä rakastakaan. Se on hyvin kohtelias väistellessään kättä, mutta sitten kun sen saa napattua, se on käsissä kyllä suht nätisti, ei puhettakaan mistään panikoinnista.

Ja Siri porskuttaa edelleen, 2 vuotta ja 3 kuukautta tuli täyteen muutama viikko sitten. Se muuttuu yhä vain kärttyisämmäksi iän myötä. Ja joo, se on aikamoinen piraija dunassaan, puree aina tavattaessa. Kunhan sen saa narrattua käsiin jollain konstilla, se on ihan nätisti. Tai ainakin seminätisti, jos alkaa käsissä oleminen kyllästyttää, se kyllä huomauttaa siitä näkertämällä sormia. Pirteä se on edelleen, puuhailee paljon kaikenlaista ja ruoka kiinnostaa.

Hamstereiden kuulumisia

Minun piti ensin kirjoittaa otsikkoon "Moriartyn kuulumisia", mutta onhan meillä edelleen Sirikin, on toki. Siri on tehnyt jo meidän hamstereiden ikäennätyksen, 2v 2kk ja porskuttaa edelleen eteenpäin vaikkakin välillä vähän tutisevasti. Ja välillä se aiheuttaa pienimuotoisen sydänkohtauksen meille omistajille, kun se ei puruja rapisteltaessa tulekaan pesästään esille paheksumaan tunkeilijaa. Viimeksi tänään se jatkoi uniaan aivan häiriintymättä vaikka nostin mökkinä toimivan sillan pois sen päältä. Olin ensin tietysti vaihtanut veden pulloon, siirtänyt dunan vähän alemmalle tasolle siivottavaksi, tonkinut ruokakuppia, siivonnut ruokamökin alustan ja siirrellyt dunan kalusteita sinne tänne. Sitten vasta kun vähän tökin vessapapereita siinä ympärillä Siri alkoi heräillä silminnähden järkyttyneenä siitä, että mökki oli kadonnut kesken unien.

Ja Moriarty sitten taas... Joko minä en vain muista taas millaisia nuo syyrialaispoikaset ovat tai sitten meillä on tässä vähän tällainen ongelmallisempi kaveri. Sitä vaan ei kiinnosta käsi eikä karkaaminen kättä pitkin. Ei jaksa nähdä vaivaa yrittää kiivetä käsivartta pitkin pois kovin usein. Ja sitten se mieluummin kaivelee nurkissa ja sukii itseään kuin tulee edes katsomaan kättä tutustumisdunassa. Noin yleisesti se tuntuu olevan vähän arka äänille, se kuuntelee paljon Sirin rapinoita ja säntäilee helposti äkillisiä ääniä kuullessaan. Mielestäni meidän aiemman syyrialaiset eivät ole olleet tällaisia edes poikasina.
Lisäksi Moriarty on oppinut nähtävästi välttämään putkiloa, jolla se nostetaan kotidunasta tutustumisdunaan. Aiemmat syyrialaispoikaset ovat kerta toisensa jälkeen sujahtaneet sukkana putkeen kun sitä vähän tuodaan lähelle, muttei Moriarty. Kai se on hoksannut, että tuohon putkiloon mennessä joutuu taas siihen typerään pikkudunaan ja käsien lääpittäväksi ja karvat menee ihan sekaisin. Koska ei Moriarty käsiinkään halua tulla (enkä sitä vielä uskaltaisi siirtää käsissä mihinkään), tulee ihan mieleen vanha sanonta "ajaa käärmettä pyssyyn" kun yrittää houkutella ja välillä asiallisesti ottaen työntää sitä hamsteria putkiloon...

Moriartyn suosikkipuuhiin pikkudunassa kuuluu itsensä huolellinen ja pitkällinen peseminen ja rapsuttelu. Siisti mies, kerta kaikkiaan. Minä vain ihmettelen, että miten nuo naaraat eivät ole koskaan tuolla tavalla sukineet itseään meidän silmien alla? Lienevätkö ne siistineet itsensä ennen kuin suostuvat tulemaan ylipäänsä pesämökistä ulkosalle vai ovatko olleet suurpiirteisempiä siivoamisensa kanssa?

Ja yhtäkkiä Moriarty näyttää jo isolta hamsterilta! Sehän oli meille tullessaan sellainen kapeapäinen pikkusintti, nyt se näyttää ihan oikealta hamsterilta. Painoa en ole muutamaan päivään punninnut, mutta kyllä mennään jo yli sadassa grammassa. Tosin ei se ihme ole, ruoka maistuu loistavasti ja pähkinät varsinkin.

Siri 2 vuotta!

Karri unohti edellisestä postauksesta kokonaan pääasian eli sen, että Siri täytti kaksi päivää sitten, 27.12. kaksi vuotta. Meidän kahden vuoden raja-aita on nyt murrettu kääpiöidenkin kohdalla!
Kaksivuotias Siri on edelleen vauhdikas touhuaja, ikä ei vielä näy vauhdissa. Laihtunut se on kyllä ja on kovinkin hoikassa kunnossa. Syy ei ole ruokahalun puutteessa: Sirin suurinta herkkua ovat kaikki rasvainen, kuten auringonkukansiemenet ja pähkinät. Turkki on ohentunut korvien takaa vähäsen eikä karva muutenkaan ole enää nuoruusaikojen loistossa.

Tappajan näköinen hamsteri

Hamsterit on mukavia, söpöjä otoksia, jotka eivät koskaan juoni maailmanvalloitusta tai muuta pahuutta. Eikö totta, Siri?

Sirin kesyttämistä

Muutama viikko sitten Siri siirrettiin pienempään dunaan, jos se vaikka viellä vartioisi vähemmän reviiriään. Muilta harrastajilta tuli kahtalaista kommenttia: se joko auttaa tai sitten ei auta. Tai ehkä dunan pitäisi olla vielä pienempi (nythän se on 75-senttisessä). Siitä sitten sopii arpoa tuloksia...

No, ei ole auttanut, meillä on edelleen raivopäinen vahtitalvikko. Kärttyisä vanha ämmä, ilmaisee Karri asian, mutta häntä ei pidä kuunneltaman. Nykyisin kaappaankin Sirin pois dunasta jollain laatikolla tai putkella, sillä säästyy puraisuilta. Ja käsissähän tuo on edelleen ihan kiltti, se on vain tuo oma reviiri, jota puolustetaan tiukasti.

Olen yrittänyt viime aikoina opettaa Siriä siihen, että käsi dunassa tarkoittaisi ruokaa, Rapistelen sormineni dunassa silloin kun on tarjolla jotain syötävää. Tuoreruokakuppi on hyvä: kun Siri hyökkää hätistämään tukeilevaa kättä pois, lykkään täysinäisen kupin sen nenän eteen. Yleensä se siitä hämääntyykin sen verran, että alkaa tsekata illan menua.
Tänään yritin pähkinänpalalla. Aina kun Siri tulee lähelle, tarjoan sille pähkinää. En tiedä oikein mitä kokeilusta pitäisi ajatella. Siri ei näykkinyt sormia, ei se voinut kun pähkinä oli aina tiellä, mutta ei se pähkinäkään Sirille kelvannut. Eihän sitä nyt voi lahjuksia ottaa vastaan! Kun jätin pähkinän puruihin, Siri korjasi sen kiireesti poskiinsa, mutta kädestä se ei kelvannut.

Niin että meillä on piraija talvikkona. Itsepä sen aikanaan valitsin, muistaakseni kasvattaja varoitteli jo tuolloin, että kyseessä on tomera tyttö, jonka nenälle, tai tässä tapauksessa reviirille, ei hypitä.

Sirin uusvanha asumus

Huolimatta siitä, että Siri nappasi Lempäälän näyttelyistä kääpiöiden lemmikkiluokan 5. sijan ja sai ylistävät arvostelut, on se kotona käyttäytynyt vähemmän mallikelpoisesti. Kait se vain on sitä reviirinsä vartioimista, mutta viime aikoina se on raivokkaasti puolustanut terraariotaan tunkeilevia sormia vastaan ja vaikkei se toistaiseksi ole saanut purtua ihoa rikki niin että verta tulisi, ei sitä voi yrittämisen puutteesta syyttää. Ja nipistäähän ne pienetkin hampaat toki ikävästi.

Niinpä päätin kokeilla, miten Siri käyttäytyy pienemmässä asumuksessa ja 120-senttinen terra vaihtui sen vanhaan 75-senttiseen dunaan. Vähän tuntuu inhottavalta tällainen asunnon pienentäminen, mutta sitäkös ei käyttäytynyt nätisti... Lemmikkihamsterin kuitenkin sopisi olla edes vähän kohtelias eikä mikään terroristi. Tällä hetkellä Siri tonkii uutta asuntoaan läpi ja jatkossa katsotaan, vähenevätkö frouvan puremishalut.

No, koska Jane on kuitenkin ollut kiltisti eikä jyrsinyt (suuremmin) dunaansa, ei sitä ole toistaiseksi tarpeen siirtää isosta dunasta terraariota asuttamaan (terra on leveämpi mutta kapeampi ja sen pinta-ala on pienempi kuin 95-senttisen dunan), niin meillä pyörii nyt sitten ylimääräinen iso terraario. Koska sille ei ole mitään järkevää sijoituspaikkaa, tuskailin sen kanssa jo, mutta sain sitten päivän idean: käännetään sen senkin päälle kyljelleen ja Sirin duna sen päälle.

Tadaa:

In English: Siri & Jane

It's been a while since I wrote anything about our hamsters to the blog in English (Brief introduction in Apr 2nd, 2012). Since then we have celebrated Loviisa's 2nd birthday and soon afterwards Loviisa was euthanized due to a big tumor in its belly/flank. We got a new Syrian puppy in June 2012, officially Kimatra Kuukrokantti, but we call it Jane.

© Karri

Jane is short-haired female and its color is silver sable white-banded. It's also a tortoiseshell but the yellow spots are not visible. It was born in Apr 20th 2012, so next Saturday we'll be celebrating its first birthday. The most strange thing in Jane is its size: when compared to our previous Syrian females it's very small. Loviisa and Katariina weighed some 200 gr and they weren't that fat. Jane isn't fat at all but weighs only about 150 gr. Well, not all hamsters are that big and most of Jane's sisters and brothers are approximately the same size. Jane participated the pet class in February and judge commented that it was a "charming fitness lady".

Siri has its first birthday soon after Christmas. It's a lovely Winter White even though it sometimes bites our fingers in its terrarium. I think it's just being a bit territorial because it doesn't bite at all when hold on hands. And when something is so cute and pretty as Siri, it doesn't matter if it bites every now and then, does it? Siri is also a little bit of a fitness lady, every night when the lights go off, it starts running in its wheel.

Siri 1 vuotta ja 2 päivää

Meiltä oli melkein unohtua se seikka, että Siri täytti kokonaisen yhden vuoden toissapäivänä, 27.12.12. Niin se aika vain menee, meidän pieni särisevä lumipallokin on jo aivan aikuinen, ohittanut optimaalisimman lisääntymisiän ja muutaman kuukauden kuluttua näyttelyissäkin menisi jo veteraaniluokkaan. Mutta ikähän on vain numeroita, minusta Siri on ainakin ihan yhtä upeaturkkinen, vilkas ja nuorekas talvikko kuin aiemminkin.

Synttärisankari itse:

Sirin veli Ruotsissa

Janen sisaruksista muutama on Petsiessä ja niiden omistajiin on tullut pidettyä yhteyttä mm. painokyselyjen tiimoilta. Sen sijaan Sirin sisarusten omistajista tai sijainnista minulla ei ole mitään tietoa. Yritin googlettaa niitä tässä, mutta Googlen kautta löytyi ainoastaan uros Tarinan Ajomies.

Ajomies on päätynyt Ruotsiin Mapilamis-kasvattajalle. Nettisivujen mukaan sitä on jo käytetty jalostukseen, 25.5.12 on syntynyt Mapilamis-poikue, jonka isä on Ajomies ja emä Mapilamis Flingan. 16.9.12 on syntynyt toinen Ajomiehen poikue, emä on Vildvitrans Carlisle.

On mukava tietää välillä, miltä omien hamsterien sisaruksille kuuluu ja miltä ne näyttävät!

Sportti-Siri

Kirjoitin heinäkuussa, ettei Siriä kiinnosta juoksupyörä lainkaan. Silmämääräisesti se ei koskaan juossut kierrostakaan pyörässään ja otimme pyörän jossain vaiheessa kokonaan pois tilaa viemästä. Senkin tilalle mahtuu yksi pieni kanamunakenno.

Hylätty juoksupyörä majaili aikansa Sirin puuhaboxissa eli siinä pahvilaatikossa, johon Siri nostetaan aina pois terran siivouksen tieltä. Pyörä ei kiinnostanut sielläkään. Sitten eräänä ihan tavallisena iltana Siri meni heti laatikkoon päästyään juoksupyöräänsä ja juoksi. Monta kierrosta ja ihan innoissaan. Katselimme Karrin kanssa moista ilmestystä silmät pyöreinä: "Mistä se tuon yhtäkkiä keksi?"

Koska pyörä osoittautuikin mielekkääksi, panimme sen takaisin Sirin terraan. Siitä lähtien joka ilta hamsterien huoneesta on kuulunut pontevaa pyöränkitinää, kun meidän lentävä lumipallo temmeltää pyörässään. Joskus sieltä kuuluu tuplakitinä, kun Jane innostuu vinguttamaan omaa pyöräänsä samaan aikaan. Me ihmettelemme edelleen Sirin yhtäkkistä intoa pyöräilyyn.

Luonteista muutama sananen

Nyt kun Janeenkin on tullut tutustuttua vähän paremmin, voinen sanoa muutaman sanan sen luonteesta tai ainakin käytöksestä. Nimittäin meillä ei ole noin hankalaa hamsteria ollut tai sitten aika vain kultaa muistot. Kun tarkkaan miettii, niin olihan se Loviisakin kakarana välillä vähän haastava, mutta että oliko se noin haastava...

Jane on itsepäinen, jos se ei halua tulla pois dunastaan, se todellakaan ei tule. Rapistelut, kolistelut, ruokakupin ravistelut ei auta yhtään, se saattaa ehkä käydä pesämökkinsä suuaukolla katsomassa, että mikä hiton möykkä täällä ja painuu takaisin pehkuihin. Ei se kättä pelkää millään tavoin, kyllä se ihan käsiteltävissä on, mutta kiinnisaaminen on työn ja tuskan takana jos neidillä ei satu olemaan omia haluja tulla pois. Yleensä ei ole tai sitten on vasta joskus hyvän matkaa aamuyön puolella.

Lisäksi Jane on pakkomielteinen kaltereiden järsijä vaatekomerossa. Olemme suojanneet vaatekomeron takaseinän meidän juoksutusaitauksen kaltereilla, koska aiemmat hamsterit ovat olleet kovin jyrsimään lattialistoja. No, Jane jyrsii kaltereita eikä sitä toistaiseksi ole listat kiinnostaneet lainkaan. Oven alareunaan se ei ole koskenutkaan, vaikka selä Katariina että Loviisa olivat into piukassa sen kimpussa. Mutta olkapäälle kiipeämisen jalon taidon Janekin on oppinut muutaman ulkoilukerran jälkeen.

Jane on myös ihan puhdasverinen hämäräeläin. Niin kauan kuin hamsterihuoneessa on valot päällä ja mahdollisesti joku paikalla, se ei juuri käy hakemassa tuoreruokia eikä juokse pyörässään. Muutama minuutti valojen sammuttamisen jälkeen alkaa juoksupyörän kitinä ja yön mittaan katoavat niin tuoreruuat kuin vessapaperisilppukin.

Siri sen sijaan on helpompi tapaus, se tulee aina ulos mökistä kun terrarra rapistellaan puruja. Se on myös helpompi napata käsiin kun sen on saanut mökistä ulos, osasyy voi tietysti olla se, että se ei ole ihan niin vikkelä kuin Jane. Vaikka kyllä Siristäkin tarvittaessa vauhtia löytyy, se on kuin lentävä lumipallo kun se saa jalat alleen.

Tuoreruokien suhteen Siri on ihan tuulellakäyvä: mikä kelpaa tänään, ei kelpaa huomenna, mutta ylihuomenna saattaa taas kadota kupista kuin suurin herkku. Mansikka jäi kuppiin pari kertaa, mutta viime yönä mansikat olivat kadonneet, mutta kesäkurpitsa ei ollut kelvannut lainkaan. Ja vaikka aikaisemmin pelkäsin, että isommassa terrassa Siristä tulisi entistä raivokkaampi reviirinsä puolustaja, niin se pelko ei kyllä ole toteutunut. Siri ei näyki kättä juuri lainkaan, joskus se saattaa kokeilla vähän hampaillaan, mutta minun nähdäkseni se ei ole mitään raivoisaa "painu helvettiin täältä!" -puremista. Ja käsissähän tuo on ihan mussukka.

Tyttöjen kuulumisia

Totesimme, että hamsterinpoikanen kasvaa, vaikkei sitä punnitakaan joka ilta. Loviisan kanssahan olimme kovin tarkkoja, se punnittiin joka ilta ja paino kirjattiin tarkasti ylös. Nyt Jane punnitaan vähän milloin sattuu eikä lukemia aina kirjata ylös. Ylöspäin paino on kuitenkin menossa ja pikkuneiti kasvaa miltei silmissä. Nyt mennään jo jo 110 grammassa, tosin Janen mittauksissa on aina heittoa, joska pikkuneiti Elohopea ei pysy paikoillaan sitten sitäkään vähää mitä Loviisa. Vai kultaako aika vain muistot?

Joka tapauksessa Jane on kovin ponteva ja puolen yön aikaan erittäin aktiivinen, eilisiltana aloin jo epäillä, että joku on syöttänyt sille kofeiinia, mutta ehkä syy viirupäisyyteen oli juoksupyörä, ei kofeiini. Janella ei ole ollut juoksupyörää vielä dunassaan ennen eilisiltaa. Juoksutusaitauksessa se on siihen kyllä jo tutustunut ja vähän hoksannutkin, mikä sen funktio on. Se on kuitenkin juossut siinä vain lyhyitä spurtteja kerrallaan. Ajattelin eilen kuitenkin panna pyörän dunaan. Jane villiintyi siitä aivan täysin! Vauhtia ei otettu pelkästään pyörässä vaan se sinkoili pitkin seiniä muuallakin. Otin pyörän pois vaihtaakseni siihen uuden suojuspaperin ja Jane-raukka hätääntyi aivan, että mihin hänen pyöränsä meni. Karri otti Janen paperin vaihdon ajaksi juoksutusaitaukseen, jotta se saisi purkaa energiaansa siellä ja se juosta vilisti käsissä niin vauhdikkaasti ettei perässä ollut pysyä.

Palautimme Janen ja pyörän uudelleen dunaan ja pitkin yötä sieltä kuului tasainen läpyti-läpyti, kun se juoksi oikein sydämensä halusta. Harmi ettei tullut asennettua pyörään matkamittaria, olisi ollut mielenkiintoista tietää yön saldo.

Siriä juoksupyörä sen sijaan ei kiinnosta tippaakaan. En tiedä onko se koskaan edes hoksannut, mitä siinä pitäisi tehdä. No, se ei ole kuulemma talvikoille mitenkään erikoista, osa on rakennellut pesiäänkin pyörään. Sen sijaan Siri antaa mielellään kyytiä kananmunakennolle. Kun uuden kennon laittaa rikkijärsityn tilalle, ei mene kuin pari päivää kuin uudestakin on pohja riekaleina. Päällisosa näyttää ihan ehjältä, mutta totuus valkenee kun sen nostaa ylös: pohjasta on jäljellä vain rippeet.

Ostin paikallisesta Ruohonjuuresta riisi-pinaatti-vauvanruokaa, joka oli aikoinaan Katariinan herkkua. Jostain syystä se ei kelpaa Janelle kovinkaan hyvin. Kyllä se sitä maistelee, mutta suurin osa jää kuppiin. Sen sijaan mangosose on aivan ehdottomasti nou-nou, ruokaan ei kosketa jos siinä on vähänkin mangososetta seassa!

Siri sen sijaan on kuin jätemylly, se syö ihan mitä vaan. Paitsi lihaa, ei ole uponnut kokoliha eikä jauheliha. Ja epäilen, että se todellakin syö kaiken, koska sen jäljiltä ei löydy varastoja. Ihme jos paino huitelee jo 60 grammassa! Siri on pienimuotoisella dieetillä ja saa tuoreruokaa monipuolisesti mutta rajoitettuja määriä.

Siri ruokakupilla

Vaihteeksi Siristäkin tuli otettua kuvia, kun neiti oli ruokakupilla. Siri on varsin ahne ruuan perään.

Hamsterin hoito-ohjeet

Kuten sanottua, olemme lähdössä lomamatkalle ja Karrin pikkuveli on nakitettu hoitamaan Siriä sen ajan. Tässä on vähän hoito-ohjeistusta näin julkisesti.

Tältä Sirin valtakunta näyttää ulkoapäin. Terraarion eteen on sijoitettu kaikki tarvittava: kannellisessa pakasterasiassa kuivaruokasekoitusta, lusikka sitä varten, kukkaruukku, jossa on puhtaita kippoja tuoreruokaa varten (myös pilttipurkkien yms. kansia, käyvät hyvin ruokakupeiksi), rullallinen biojätepusseja ja vessapaperirulla. Hamsterin tiedot ovat tarralapussa terran ylänurkassa, siltä varalta, että niitä tarvitaan johonkin.

SIIVOUS

Perussiivous tehdään joka toinen päivä. Vesipullo tyhjennetään, huuhtaistaan kertaalleen ja täytetään uudelleen raikkaalla vedellä. Se roikkuu terran verkkokatosta rautalangan varassa. Vedenvaihdon jälkeen tarkistetaan sormella, että pullon mekaniikka toimii. Pullon kohdalla täytyy olla myös jokin koroke, tällä hetkellä se on puusilta, jotta Siri yltää juomaan pullosta.

Samalla siivotaan myös Sirin pesä. Viime aikoina pesä on ollut terran oikeassa takanurkassa oleva pahvilaatikko, jonka edessä on "eteinen" eli kaareva pajusilta. Alla olevassa kuvassa pesälaatikko, jonka edestä on poistettu pajusilta.

Pesästä poistetaan sinne kannetut pesätarpeet, mahdolliset ruokavarastot ja papanat. Helpointa se on tehdä kauhaisemalla pesälaatikolla aimo kasa puruja pois pesän kohdalta. Alla olevasta kuvasta saa varmaan jotain käsitystä asiasta. Purut ja muut pannaan biojätepussiin. Sitten tasoitetaan pesän pohja, lisätään uusia puruja jos tarpeen ja pannaan mökki uudelleen paikoilleen.

Puusilta sijoitetaan mökin suuaukon eteen.

Ja lopuksi koko komeus kuorrutetaan purukerroksella. Puruja löytyy valkoisesta säkistä lattialta terran edestä. Säkin päällä on pieni ämpäri, jota on kätevä käyttää purujen kauhomiseen. Purut ovat tällä hetkellä kyllä aika vähissä, mutta niiden pitäisi riittää vielä jonkin aikaa. Siri on yleensä tykännyt kun pesää ja sinne johtavaa tunnelia on vähän peitelty puruilla.

Joskus Siri vaihtaa pesänsä paikkaa ja laatikon alla ei olekaan pehmikkeitä tai papanoita. Silloin pesä yleensä löytyy joko puisesta kulmamökistä vastakkaisesta nurkasta tai puruihin haudatusta kanamunakennosta toisesta takanurkasta. Toisinaan tuoreruokaa löytyy myös muualta terraariosta, joten terraa täytyy vähän katsella ja korjata sieltä vanhat tuoreruuat pois.

Siivouksen ajaksi Sirin voi siirtää pois terrasta, vaikkei se yleensä ole tiellä. Työhuoneen lattialla on iso pahvilaatikko, jonka pohjalla on puruja ja pahviputkiloita sun muuta. Sirin voi siirtää sinne siivouksen ajaksi. Siri ei välttämättä ole näkyvissä kun tulet siivoamaan eikä se reagoi kattokalterien kolisteluunkaan kovin äkkiä. Yleensä sen saa esille pesästään rahistelemalla terran puruja tarpeeksi kauan. Sirin voi siirtää pahvilaatikkoon käsissä, se on yleensä varsin kiltti käsitellä, vaikkei välttämättä halua antaa ottaa itseään kiinni terrassa. Onneksi se ei kuitenkaan ole ihan järjettömän vikkelä, joten sen saa napattua käsiin yleensä aika helposti. Kannattaa kuitenkin olla varovainen siirtämisessä, se voi olla aika vikkelä käsissä ja tehdä tyhmiä temppuja.
Toinen konsti on houkutella Siri pahviputkeen (terrassa on muutama ja siinä pahvilaatikossa lisää), tukkia molemmat päät käsillään ja siirtää Siri sen avulla pahvilaatikkoon tai sieltä takaisin terraan. Siirtoon voi käyttää myös sitä pientä puruämpäriä, houkutella Siri siihen ja siirtää siinä paikasta toiseen.

Kun siivous on tehty, laita terraarioon lisää vähän pienemmäksi revittyjä vessapaperinpalasia pesätarpeiksi, Siri terraan ja kattokalterit alas.

RUOKINTA

Kuivaruokaa Sirillä pitäisi olla aina. Kuivaruokakuppi on terran vasemmassa etunurkassa kulmamökin päällä. Tarkista ruokatilanne siivouksen yhteydessä ja laita lisää ruokaa, jos siltä näyttää. Kuivaruokaseosta on pakastepurkissa terran edessä.

Tuoreruokaa (omenaa, päärynää, kukkakaalia) löytyy jääkaapista vasemmasta alalokerosta. Sitä voi antaa myös joka toinen päivä, aina siivouksen jälkeen. Huuhtele kukkakaalin palaset ja kuori omenasta ja päärynästä kuoret ennen Sirille antamista. Yleensä jääkaapin viereisellä tasolla on pieni terävä veitsi juuri tätä varten. Siri ei tarvitse kovin suurta määrää tuoretta, pilttipurkin kannelle mahtuva ruokamäärä on ihan sopiva.

HÄTÄTILANTEET

Sitten jos sattuu jotain odottamatonta tai Siri käyttäytyy oudosti (se että se kärisee, ei ole outoa, se vain tarkoittaa että olet mennyt sorminesi liian lähelle tai liian äkkiä), etkä saa meitä kiinni, ota yhteys eläinlääkäriasemaan. Veter on kokemuksen perusteella hyvä, mutta Tuhatjalalla on 24h puhelinpäivystys, josta saa ainakin eläintenhoitajan kiinni aina. Tätä varten saatat tarvita Sirin tietoja, lähinnä lajia (venäjänkääpiöhamsteri talvikko), syntymäaikaa (27.12.11) ja sukupuolta (naaras).

Jos tarvitsee lähteä viemään Siriä eläinlääkärille, harmaakansinen, läpinäkyvä kuljetusboksi on lattialla pahvilaatikon vieressä. Sen pohjalla on valmiiksi vähän puruja, laita sinne vähän lisää tutunhajuisia pesätarpeita ja puruja terrasta ja muutama pala tuoreruokaa (pitää nestetasapainoa yllä vaikka reissu venyisikin). Älä kanna boksia koskaan kannessa olevasta kahvasta, siltä varalta, että lukitusmekanismi pettää. Kanna aina pohjasta. Huoneen nurkassa on iso putkikassi, jonka sisällä on pyyhe, sitä voi käyttää kuljettamisessa, mutta näin kesällä tuskin on vaaraa siitä, että kuljetuksen aikana tulisi kylmä. Ennemminkin pidä boksi pois suorasta auringonvalosta.

Ikävä kyllä ainakaan Veter ei kirjoita ell-käynnistä laskua, luultavasti ei Tuhatjalkakaan, joten sen joutuu maksamaan paikan päällä. Korvaamme kaikki kulut kyllä. Kuitenkin on erittäin epätodennäköistä, että mitään tällaista hätätilannetta sattuisi, Siri on nuori eläin ja hamsterit ovat yleensä varsin terveitä.

Sirin uusi asunto

Loviisan jäljiltä meille jäi iso tyhjä terraario ja ajattelin, että voisin siirtää meidän hyperaktiivikon talvikon sinne. Tuumasta toimeen, putsaus Loviisan jäljiltä, Sirin vanhat purut terraan ja kasoittain uusia ja tuttuja kalusteita matkaan. Nyt on Sirillä taas vähän enemmän tilaa touhuta.

Siri tosin oli jo tuossa pienemmässä dunassa (n. 70*40 cm) jossain määrin reviiritietoinen eli se saattoi tulla napsaisemaan hampailla sormista. Aivan erityisesti jos erehtyy sormien kanssa rapistelemaan pesän tienoilla ja Siri sattuu olemaan siellä. Pesärauha olla pitää! Niinpä ei kannattanut jättää sormia siihen Sirin kuonon eteen nuuskittavaksi vaan napata neiti kiinni ja sillä hyvä. Siri ei ole ikinä purrut kun se on käsissä tai pahvilaatikossa eli minä tulkitsen näykkäilyt tosiaan reviirin puolustamiseksi. Ja kuulemma mitä isompi reviiri, sitä enemmän sitä puolustetaan eli terraan siirron jälkeen meillä saattaa olla todella raivokas talvikko... Noo, minä ainakin annan Sirille isomman asumuksen vaikka sitten joutuisin kärsimään vähän enemmän talvikon hampaita. Talvikot eivät toistaiseksi ole purreet minua niin lujaa, että olisi iho mennyt rikki.