Hyvästit Loviisalle

Olemme huolestuneina seuranneet Loviisan mahassa olevaa kasvainta, joka on kasvanut pienestä ruvennäköisestä napukasta sormenpään kokoiseksi möykyksi. Loviisa on ollut kuitenkin hirveän pirteä, on syönyt, juonut, puuhannut eikä painokaan ole mennyt radikaalisti suuntaan tai toiseen. Kasvain on kuitenkin kasvain eikä siitä pääse eroon ja kyselin jo muutamalta kokeneemmalta harrastajalta että missä vaiheessa kannattaisi kasvaimen takia alkaa harkita lopetusta.

Ongelmahan on se, että eläimet, varsinkaan tällaiset pienet saaliseläimet eivät näytä kipuaan ja saattavat siis olla kovin hyväkuntoisen oloisia vaikka kärsivätkin. Niinpä kiikutimme Loviisan tänään Veterille. Eläinlääkäri sanoi heti, että jotain on tehtävä, kasvaimen kanssa ei voi jatkaa. Periaatteessa poistoleikkaus olisi ollut mahdollinen, mutta riskit ovat suuret kun kyseessä on pieni ja vanha eläin. Ja Loviisankin kohdalla sillä pystyttäisiin "ostamaan" vain jotain kuukausia lisää elinaikaa.

Vaihtoehdoksi jäi siis lopetus, joka nyt on siinä mielessä varma keino, että sen jälkeen Loviisa ei kärsi enää millään tavoin. Loviisa sai viimeiset popcorninsa, piikin takapuoleen ja se nukahti rauhallisesti omaa kuljetusboksiinsa. Täytyy tunnustaa, että tämä oli ehkä vaikein päätös hamstereiden lopettamisen kanssa mitä olen/olemme joutuneet tekemään. Kun Loviisa kuitenkin oli pirteä kuin peipponen ja muuten hyvävointinen eikä voinut estää mieleen tulemasta ajatusta: "Jos se kuitenkin vielä vähän aikaa..." Kuten Karrille sanoin, päätös olisi ollut helpompi, jos Loviisa olisi ollut edes vähän kärsivän näköinen, mutta kun ei.

© KH

Nyt taloudesta löytyy siis vain Siri ja pidämme vähän aikaa taukoa syyrialaisista. Syy tähän on lomamatka toukokuun lopulla, ajattelimme että pieni syyrialaispoikanen vaatii sen verran kesytystä ja huomiota, ettei sitä voi oikein jättää viikoksi lomahoidon vastuulle. Mutta kesäkuun alussa otetaan vastaan mielihyvin tietoja lyhytkarvaisista naaraspoikasista.

Loviisa 2v!

Nyt se on vihdoin tapahtunut: ensimmäinen meidän hamstereista täyttää 2 vuotta! Tänään on siis Loviisan syntymäpäivä ja koska ylensyönti on hamsterien lempiharrastus, oli Loviisan synttärilahja tietenkin sisäfilettä riisin ja salaatin kera sekä jälkiruuaksi päärynää. Niiden lisäksi välipalana oli popcornia ja pähkinöitä.
Sirikin sai oman juhla-annoksen, ihan vain solidaarisuussyistä.



© KH
Ja tässä päivänsankari tunkee lihaa poskiinsa. Kyllä maistuu Black Angus!

Lisää kuvia

Karri innostui vähän kuvailemaan meidän hamstereita. Molemmat © KH.

Siri suloisena.


"Saisinks määkin vähän pelata?"
Olin vaatekomerossa ulkoiluttamassa Loviisaa ja pelasin Carcassonnea iPadilla. Loviisakin olisi halunnut pelata.

En ole ahne, olen perusteellinen...

Sirin kuvia

Nyt tuosta meidän pienimmästä on saatu vähän lisää kuvamateriaaliakin. Ja kuten kuvista (otettu tänä iltana) näkyy, se on ihan käsikesy talvikko. Ei särise enää yhtään. Ei ole yhtään söpö, eihän...




Ja jotta Loviisa ei ihan unohtuisi, laitetaan tähän loppuun valitettavan huonolaatuinen, mutta äärimmäisen kantaaottava kuva: älkää pitäkö hamstereitanne nälässä! Loviisaraukka esittelee tyhjää ruokakuppiaan, näin huonosti ovat asiat.

Ennenkuin teette eläinsuojeluilmoituksen nälkiintyneestä hamsterista, kerrottakoon kuvan ulkopuolelta, että Loviisan paino oli tänään massiiviset 198 grammaa ja kupin sisältö on ihan itse kannettu varastoihin. Kunhan nyt vain näytti säälittävältä, jos sillä saisi kiristettyä hellämieliseltä henkilökunnalta vielä vähän lisää herkkuja. Miten tuommoiselle ilmeelle muka sanoo "ei"?

Tampereen näyttelyt 18.2.12

No niin, näyttelypäivä on ohitse ja olen kotiutunut kahden hamsterin kera.

Loviisan ulkomuotoluokka
Aloitetaan vaikka Loviisan arvosteluista. Ulkomuotoluokassa tuomarina oli Heidi Harju ja kaavake näyttää tältä:

Tyyppi & rakenne
Pää: luisu mutta leveä, kaunis kuono
Korvat: kauniit
Silmät: kauniit
Tyyppi: kaulakas, takapainoinen
Koko: erinomainen, ei saa olla yhtään suurempi

Väri, värimerkit & kuvio
Perusväri: vaalea, epätasainen
Pohjaväri: saisi olla selvempi
Puolikuut ja vatsaväri: epäselvät
Poskimerkit ja hilkka: epäselvät
Kuvio: nauha saisi olla selvempi, umborous "puuttuu"

Turkki
Tiheys: saisi olla tiheämpi
Pituus: pitkä
Tasaisuus: hyvä
Vatsaturkki: ok

Terveys
Yleiskunto: ikäisekseen ok, pieniä kasvaimia? vatsassa
Turkin ja ihon kunto: hilseilee
Kynnet, hampaat: alahampaiden pituutta tarkkailtava

Häntä suora, luonne hyvä ja yleisarvosanana tyydyttävä.

No joo, ei mitään kamalan yllättävää. Olemme tässä Karrin kanssa katselleet Loviisan vatsaa vähän huolissamme, kun siellä näyttää olevan yhdessä kohtaa rupi, se on joskus vuotanut vertakin, mutta joinain päivinä näyttänyt olevan lähestulkoon siisti. Kasvainta epäilimme mekin, mutta tänään siitä kyselin kokeneemmilta, oli kommentti sama kuin tuomarin: voi olla kasvain, voi olla olematta, mahdotonta sanoa. Tilanne ja Loviisan terveys muutenkin on tietysti tarkassa seurannassa. Ja aina kannattaa muistaa, että kaikki kasvaimet eivät välttämättä ole pahanlaatuisia.
Alahampaiden lyhentämiseen kyselin neuvoa, varsinaiset lyhentämisohjeet kuitenkin sisältävät sivuleikkurit tai kynsiviilan, joten ehkäpä täytyy antaa Loviisalle enemmän kovaa pureskeltavaa jatkossa, ettei näitä lyhennyskonsteja tarvita. Tietenkin sen voisi siirtää takaisin muovidunaansa, jonka kanssa kamppaillessa hampaat näppärästi kuluvat...

Loviisan lemmikkiluokka
Lemmikkiluokan tuomari oli Saija Kukkohovi ja arvostelu kuuluu näin:
Yleiskunto: mukavan massakas ikäisekseen
Turkki: ikä näkyy turkissa, erittäin kuiva ja hilseilevä iho
Korvat, silmät, hampaat: ok
Kynnet: ok
Käsiteltävyys: rauhallinen ja mukava käsitellä
Yleisvaikutelma: mukava mummo :)

Ja tässäkin häntä suora ja yleisarvosana hyvä.

Ihmettelen hieman, ettei lemmikkituomari sanonut mitään hampaista tai mahasta. Tietysti lk syyrialaisia oli ilmoitettu vain 29 kappaletta ja syyrialaisnaaraiden lemmikkiluokassa oli jotakuinkin 50 hamsteria, niin että lemmikkituomarilla oli enemmän hommaa arvosteluidensa kanssa.
Joka tapauksessa turkin ja ihon kunnon heikkous ei yllätä. Loviisa ei ole koskaan ollut yhtä upeaturkkinen kuin esimerkiksi Katariina oli, kaikkia vain ei siunata upealla samettiturkilla ja tietenkin ikä harventaa ja kuivattaa turkkia. Eikä talvi ja sisälämmitys eli kuiva ilma taatusti paranna asiaa. Lemmikkiluokasta kuitenkin saatiin se, mitä sinne lähdettiin hakemaan: rauhallinen ja mukava hamsteri käsitellä, ihan kuin emme sitä itse tietäisi.

Sebastianin sihteerinä
Minä puuhailin päivän Sebastian Mårtenssonin sihteerinä, Sebastian tuomaroi ei-standardi robot, kaikki cambpellit ja kiinarit. Hamstereita oli yhteensä muutama kymmenen. Ruotsalaistuomarit eli Sebastian ja loput kääpiöt tuomaroinut Lotta Ling saapuivat näyttelypaikalle vasta puolen päivän maissa, he olivat tulleen aamulla laivalla Suomeen ja sieltä junalla Tampereelle, joten he ehtivät vasta tuolloin paikalle. Meidän arvostelutahti oli ripeä, Sebastianin lyhyt ja ytimekäs arvostelutyyli teki hommasta helppoa ja nopeaa. Itseäni pitää sen verran kehua, että taidan minäkin olla aika nopea kirjoittaja ja jo suhteellisen rutinoitunut sihteerin puuhissa, mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että käsialan suhteen voisi olla toivomisen varaa... Se ei nimittäin ainakaan parane kun nopeasti kirjoittaa.

Mitä noista luokista voisi sanoa, niin turkit olivat kautta linjan hyvässä kunnossa, monet saivat kaavakkeisiin merkinnän "erittäin hyvä" tai jopa "erinomainen" tiheydestä. Vatsassa oli kaljua vain muutamilla, pääasiassa roboilla. Muutamia lohkeilevia turkkeja oli, mutta pääosin kuitenkin turkit olivat hyvät. Yleisesti ottaen myös yleiskunto oli useimmmilla hyvä.
Eniten sanomista löytyi väreistä, jos tosin joukossa oli useitakin yksilöitä, jotka saivat pelkkiä erittäin hyviä kaikista värien arvostelukohdista. Värien lisäksi tyyppi&rakenne-osiossa oli enemmän huomauttamista. Kapeita päitä, liian lähekkäin olevia korvia, erottuvia vyötäröitä ja muutamat mulkosilmätkin.
En muista antoiko Sebastian yhtäkään erinomaista kokonaisarvosanana, mutta jos antoi, niin niitä tuskin oli enempää kuin yksi. Yhtään tyydyttävääkään ei tullut, eläimet siis sijoittuivat välille melko hyvä - erittäin hyvä +.

Uusi tulokas
Kuten sanottua, olin hieman epävirallisesti varannut helmiäisnaaraan Myllylän Arjalta, Tarinan-kasvattajalta. No, lopulta hänellä oli mukana vain yksi, jota hän oli kaavaillut minulle, mutta koska se ei välttämättä kaikkien mielestä vastaisi maailman parhaan hamsterin mielikuvaa, hän esitteli minulle toistakin hamsteria.
Se helmiäisnormaali tyttö oli melkoinen räyhähenki, vilkas, kiroileva eikä ainakaan halua tulla vapaaehtoisesti käteen. Ja muutenkin varsin temperamenttinen kaveri. Tikkaus on epätasainen ja Arja antoikin takuun siitä, että tämä eläin ei tule pärjäämään ulkomuotoluokissa mitenkään. Ja muutenkin se on tyypiltään sellainen sporttinen, kapea ja hoikanlainen kaikinpuolin.
Toinen esitelty hamsteri oli safiiri naaras, siis samanvärinen kuin Hilmakin oli. Se oli todella kiltti lössykkä, möllötti kädessä ihan paikoillaan ja katseli ihmeissään, että mitä nyt. Muutenkin todella kiltti luonteeltaan, kuulemma. Väri olisi hyvä tai peräti erinomainen, sen kanssa saisi todennäköisesti jonkinlaista menestystä näyttelyissä. Tyypiltään se oli ihan erilainen kuin tämä sporttimimmi, leveä ja pallomainen, juuri sitä tyyppiä mitä näyttelyissä yleensä halutaan. Kuitenkin parista asiasta Arja varoitteli tämän kanssa: jos tämä safiirityttö pääsee lihomaan (ja luultavasti lihoo erittäin herkästi), se plösähtää sitten jotakuinkin lopullisesti. Lisäksi suvussa on ollut taipumusta ulkoneviin silmiin vanhemmiten, ylipaino ei ainakaan paranna asiaa.

No siitä sopii sitten valita. Ei ollut edes vaikea valinta, oikeasti. Helmiäistä olen halunnut jo niin kauan ja näyttelymenestyksellä ei ole mitään merkitystä, saati sitten rakenteella, kun emme jalostukseen sitä kaavaile. Kiltti hamsteri olisi tietysti kiva, mutta jos se on pelkkä paikallaan nököttävä pallero, niin ei kiitos. Luonnetta pitää olla, vaikka sitten olisi vähän hankalakin. Niin että meille tuli se rääkyvä sporttimimmi.
Tässä olen jo naureskellut sen edesottamuksille, neiti katsoo asiakseen rähistä vaikka ihan vain varmuuden vuoksi vähän joka asiasta. Näyttelypaikalta en saanut siitä mitenkään kuvaa miehelle lähetettäväksi, koska tyttö joko kaivautui puruihin tai piiloutui putkeen, heti kun avasin kuljetusboksin kannen. Sitten kun kotiin päästiin, se esitteli itseään auliisti miehelle, mutta annas olla kun tämä aukaisi boksin kannen, niin jo alkoi rähinä. Olen ihan varma, että tämän kanssa ei tule tylsää!

Tyttö on nimeltään Tarinan Ahvatuuli, se on syntynyt eli 27.12.2011 eli se on ihan kohta tasan 2 kuukautta. Väri oli siis helmiäisnormaali ja samassa poikueessa on viisi muuta poikasta:
Tarinan Ajomies, normaali uros
Tarinan Ahmantaival, normaali naaras
Tarinan Aropaimen, normaali naaras
Tarinan Ansalanka, helmiäisnormaali naaras
Tarinan Ahaaelämys, helmiäisnormaali naaras

Ahvatuulen isä on Englannista Ruotsin kautta tullut uros Wessex Emmeth (safiiri) ja emä Chrystal's Maailma Ilman Vihaa (helmiäisnormaali). Lähes koko suku on jotain muuta kuin Arjan omia Tarinan-talvikoita, ainoastaanm eiie. on safiiri naaras Tarinan Olympiahopea.

Pikkuneidillä ei ole vielä kutsumanimeä, kun virallisesta nimestä en ainakaan minä saa väännettyä mitään hyvää. Mietin jo pitää blogissa kilpailun sen lempinimestä ja tarjota palkinnoksi jotain pientä kivaa parhaan nimen keksijälle. Sillä lempinimen tuo tarvitsee, muuten sitä tulee väistämättä kutsuneeksi nimellä "Hullu toukka". Matkalla näyttelyistä kotiin kyllä mietin, että tällä voisi olla nyt potentiaalia ottaa itselleen nimeksi se Louhi, jonka mies teilasi Loviisan kohdalla vedoten siihen ettei kiltille hamsterille voi sellaista nimeä antaa. Toisaalta Justiinakin olisi ihan passeli.
Täytyy miettiä. Kutsuttakoon uutta tulokasta toistaiseksi nimellä pikkutalvikko. Valitettavasti kuvia ei ole julkaistavaksi vielä, viitaten edellä esitettyihin syihin ja toisaalta annamme pikkuneidin nyt ensimmäisen illa tutustua rauhassa dunaansa.

Vaihteeksi kuva

Loviisa venttaili luvattoman suloisena ulospääsyä terrasta, joten pitihän siitä kuva ottaa.

Loviisan nimenmuutos

Loviisan kasvattaja Jonna Tikka on sittemmin hakenut ja saanut itselleen virallisen kasvattajanimen hamstereille. Nykyisin Jonnan kasvatit lähtevät maailmalle tunnuksella Picus, mutta myös vanhempien kasvattien nimiin voi tunnuksen lisätä. Niinpä Loviisa III ei ole enää Loviisa III vaan Picus Loviisa III.

Harmi että Tampereen näyttelyiden ilmoittautumiseen ei tullut laitettua tuota kasvattajatunnusta.

*edit*
Kuten kommenteista näkyy, Loviisa menee viimeiseen näyttelyynsä uudella virallisella nimellä Picus Loviisa III.

Hehän ovat kuin kaksi marjaa...

From Sirpan ja Karrin hamsteriblogi

ja Wagner Helsingin Sanomissa.

Epämiellyttävien todisteiden hävitys

Kuten tunnettua, meillä punnitaan hamsulaiset aika usein, vaikka kasvuikä alkaakin olla kaukana takanapäin. Tapa on jäänyt niiltä ajoilta kun Loviisa meille pienenä sinttinä tuli ja kasvua piti seurailla. Meillä on olemassa Google Docsissa ihan taulukko ja graafi painon seuraamista varten, mutta yleensä punnitustilanteessa paino kirjataan päivämäärän mukaan epämääräisille paperilappusille.
Paitsi että lappuset ovat alttiita katoamaan, on Loviisa myös keksinyt miten voidaan hävittää ikävät todisteet neidin alati nousevasta painosta: silputaan lappusesta ainakin osa tärkeistä tiedoista! Alla mallia, Loviisa suosittelee metodia kaikille hamstereille, joiden henkilökunta on samanlainen painonatsi kuin täällä.

Näyttelyt 18.2.12

Ilmoitin sitten Loviisan mukaan 18.2. täällä Tampereella pidettäviin SHYn näyttelyihin. Paikka on vanha tuttu Virelä Ikurissa, jonne menee täältä Hervannasta bussilinja 13 ihan suoraan. Itse puuhastelen päivän lemmikkikääpiöiden sihteerinä, varsinainen tuomari on Janika Skofelt.

Loviisa menee sekä lemmikki- että ulkomuotoluokkiin, ajattelin vähän niinkuin kannatuksen vuoksi ilmoittaa sen molempiin. Olenhan jo jonkin aikaa miettinyt, että se pitäisi viedä vielä kerran lemmikkiluokkaan kun se on niin ihana käsitellä ja minun mielestäni muutenkin nuorekas ollakseen kohta jo kaksivuotias. Nähtäväksi jää, jakaako syyrialaisten lemmikkituomari Satu Karjalainen saman mielipiteen.
Ulkomuotoluokasta en odota sen suurempaa menestystä, Loviisa ei ole koskaan ollut tyypiltään mikään loistohamsteri ja yleensä nämä veteraani-ikäiset eivät pärjää nuoremmille. Parasta mitä ulkkiksesta voi olla tulossa on luultavasti "paras veteraani"-titteli (varsinkin jos on ainoa veteraani-ikäinen). Heidi Harju tuomaroi tällä tietoa lyhytkarvaiset syyrialaiset.

Ja sittenhän voi tietysti olla niinkin, että näyttelystä tarttuu mukaan talvikkotenava...

Arkistojen aarteita

Eksyinpä tässä katselemaan vanhoja kuva-arkistoja siltä ajalta, kun Loviisa oli nuori ja nätti (nythän se on enää vain nätti). Tässä joitain kuvia, jota ovat olleet hautautuneina arkistojen kätköihin.


Ensimmäisiä selkeitä kiimapäiviä.


Tässä Loviisa on vielä tuossa "tutustumisdunassa", jota käytettiin totutteluun muutama viikko sen jälkeen kun Loviisa oli meille tullut.


Mietteliäänä hiekkalaatikkolla.


Kun kuppi on suurempi kuin hamsteri, voi käydä näin.


Epätarkka kuva ensimmäiseltä illalla. Voiko muka olla söpömpää?


Tämäkin on ensimmäiseltä illalta. Kuinka niin vauhti päällä?


Tappamisen meininkiä. Parsakaaliparka.


Sievä poseeraus.


Tässä on videota silloin alkuajoilta, kun Loviisa opetteli juoksupyöräilyä. Homma alkaa olla vauhdin puolesta hanskassa, mutta kättä oli pakko pitää tuossa sivulla, koska Loviisa ei aina hallinnut ihan sitä pyörästä poistumista vaan yritti loikata pyörästä pois vauhdissa ja milloin mistäkin välistä.

Ruokapäiväkirja, osa 4

Jahas, paino oli tänään 199 grammassa. Painonnousu sinänsä ei ollut ihme, koska tuoreruokien lisäksi myös kuivaruokakuppi oli tyhjennetty. Kuivaruokaa Loviisa sai lisää, mutta tänään pidetäänkin sitten tuoreruokapaastoa eli ei anneta mitään.

Huomenna täytyykin käydä hakemassa uusi säkki mörttiä paikallisesta ja ehkä teen täyssiivon Loviisan terraan. Lähiaikoina se on tehtävä joka tapauksessa.

Ruokapäiväkirja, osa 3

Eilinen suppeampi menu näkyi puntarissa heti tänään, paino oli 198 grammaa. Tämän päivän tarjoilu on vähän monipuolisempaa, mutta katsotaan sitten miten painon käy.
Kupista löytyy seuraavia juttuja:
- maitorahkaa
- oliiviöljyä (meidän salainen ase helmikuun näyttelyitä ja turkkia varten)
- keitettyä perunaa
- porkkanaa
- manteli
- näkkileipää (sis. mm. kurpitsansiemeniä ja hieman juustoa)

Keitetty peruna ja porkkana ovat jotenkin olleet Loviisalle sellaisia plääh-ruokia, ne katoavat kupista viimeisenä, saattavat joskus todella huonona päivänä jäädä kuppiin lojumaan. Yritän muistaa katsoa aamulla ruokakupin tilanteen ja raportoida sen tänne.

Ps. puolisen tusinaa postausta enää, niin olemme kirjoittaneet 500 hamsteriaiheista blogipostausta!

*Päivitys aamulta*
Kaikki on kadonnut kupista. Ruokaahan siis ei jätetä haaskuulle.

Ruokapäiväkirja, osa 2

Eilinen herkuttelu näkyi tänään vaa'alla: noin 201 grammaa! Yleensä Loviisan paino pyörii siinä 190 ja 200 gramman välissä, maksimi on 204 grammaa koko sen elinajalta (tosin eihän meillä ihan joka päivä punnita tuotaa nyt aikuisena).
Tämän päivän menu onkin vaatimattomampi:
- salaattia
- omenaa
- kesäkurpitsaa

Ruokakuppi tyhjeni noin 20 sekunnissa. En liioittele, Loviisalta meni todellakin vain parikymmentä sekunttia kaikkien ruokien ahtaamiseen poskiin ja kiikuttamiseen mökkiin turvaan. Tietosanakirjassa sanan "ahne" kohdalla on varmasti Loviisan kuva.

Ruokapäiväkirja, osa 1

Muutamassa hamsteriblogissa ovat omistajat kertoneet kuvien kera, mitä tuoreruokaa heillä hamstereille syötetään. Hävyttömänä ideavarkaana ajattelin nyysiä aiheen myös meidän blogiin.
Loviisalla oli tänään herkkupäivä, lautaselta löytyi monipuolinen valikoima tuoreruokaa:
- keitettyä riisiä
- soijahiutaleita
- omenaa
- luumua
- salaattia
- maitorahkaa

Varsinkin soijahiutaleet ja maitorahka ovat harvinaista herkkua. Soijahiutaleet ovat suosittuja, mutta maitorahkaa Loviisa maisteli aika varovaisesti ja sitä on kupissa edelleen. Ehkä se katoaa siitä yön aikana.

Päivitys aamulta:
Kaikki ruuat on kadonneet kupista.

Loviisan joulumättö

Joulun jälkeen tuli tarkastettua hamstereiden kunto. Loviisa oli erityisesti vahtinut linjojaan eikä ollut joulun aikaan varastoiduista herkuista huolimatta lihonut yhtään. Pertti oli jopa laihtunut muutaman gramman ja painoi nyt 42g, mutta vaikutti muuten voivan hyvin. Loviisalle palkinnoksi ja lohdutukseksi pitikin varastojen siivouksen jälkeen järjestää oikein kunnollinen tapaninpäivän illallinen, josta kuvasarja alla.

Koska en jaksa kirjoittaa yli 5000 sanaa, puhukoon kuvasarja puolestaan...

Sen pituinen se.

Joululahjoja

Aatonaattona ennen kuin pukki oli edes lähtenyt matkaan, henkilökuntatonttu viritteli pukin puolesta Loviisalle joululahjaa.

Munarasiaan kerättiin jouluherkkuja ja pienen haasteen luomiseksi vähän heinää.

Jouluherkkuihin kuuluivat herkulliset pähkinät, popcornit, mantelit ja kaikki sellaiset, mitä ei hamsterikaan ihan joka päivä saa.

Pelkästään herkkujen tuoksukin sai jo Loviisan vääntäytymään uniltaan päiväaikaan katsomaan, että mistä ihmeestä moiset sulotuoksut tulevat.

Tarkastuskäynnille oli pakko lähteä, vaikka vähän korvat littanassa ja unisena.

Eipä löytynyt vieä mitään kummempaa kuin normaali ruokakuppi, mutta sitäkin toki kannatti varmuuden vuoksi tyhjentää siltä varalta, että henkilökunta syyllisyyden tunnosta täyttäisi sitä ehkä lisää.

Loviisan touhutessa ruokakuppinsa kimpussa, henkilökuntatonttu valmisti varmuuden vuoksi toisen lahjan, jossa vastaavia herkkuja oli jemmattu ja kiilattu laatikon kattoon heinällä ja vessapaperin palasilla. Tämä lahja ei kuitenkaan jäänyt valppaalta Loviisalta huomaamatta, vaan se tottuneen taitavasti tyhjennettiin niin nopeasti, että henkilökuntatonttu ei onnistunut edes kuvaa saamaan muuta tehdessään. Sen jälkeen Loviisa vetäytyi nukkumaan.

Loviisan nukkuessa henkilökuntatonttu sai vielä viimeisen lahjansa paketoitua ja sijoitettua valppaan hamsterin huomaamatta lahjan paikalleen. Joulun jälkeen nähdään, mitä paketista jäi jäljelle.

Sen pituinen tällä kertaa se.

Mielenosoitus

Mistä tietää ettei Loviisa ole saanut tarpeeksi popcornia eikä päässyt illalla ulkoilemaan?

No siitä, että maisema terrassa näyttää seuraavana päivänä tältä:


Ei ole nimittäin suinkaan ensimmäinen kerta, kun Loviisa ruopii terran pohjaa paljaaksi puruista ja hautaa mökkiään niihin sen jälkeen kun ei pääse ulkoilemaan illalla. Meidän tekosyymme eiliselle hylkäämiselle ja laiminlyönnille oli se, että molemmilla oli aamulla aikainen herätys ja menoa. Lupaamme tänä iltana ulkoiluttaa Loviisaa ekstra-kauan ja tarjoilla popcornia ja muita herkkuja.

Vain muutaman tähkän tähden

Kas, taas on syötävää jätetty katosta roikkumaan ...



... ja venyyyyytys ...