Partioiva talvikko

Erityisesti nuorena kaikki meidän hamsterimme ovat lähinnä viilettäneet dunissaan mahdollisimman matalina ja suojapaikasta toiseen. Siri on kuitenkin nyt vanhempana kehittänyt aivan toisen lähestymistavan. Jos nimittäin dunassa kuuluu rapistelua esim. henkilökunnan toimesta, on kohta paikalla mahdollisimman korkeana kävelevä, mulkoileva partiotalvikko. Voi olla, että Siri ei pärjäisi enää luonnossa tuolla asenteellaan, mutta dunassa talvikkomme on selvästi dunan kuningatar.

Intensiivisen partioinnin jälkeen Siri löytää jotain kiinnostavaa...

Tiukan partioinnin jälkeen ruoka maistuukin talvikolle.

Siri 2,5 vuotta

Siriä ei ole tullut pitkään aikaan kuvattua ja oli aika korjata tilanne. Ylimmäisenä on onnistunein otos kuvasarjasta.

Siri 2 vuotta!

Karri unohti edellisestä postauksesta kokonaan pääasian eli sen, että Siri täytti kaksi päivää sitten, 27.12. kaksi vuotta. Meidän kahden vuoden raja-aita on nyt murrettu kääpiöidenkin kohdalla!
Kaksivuotias Siri on edelleen vauhdikas touhuaja, ikä ei vielä näy vauhdissa. Laihtunut se on kyllä ja on kovinkin hoikassa kunnossa. Syy ei ole ruokahalun puutteessa: Sirin suurinta herkkua ovat kaikki rasvainen, kuten auringonkukansiemenet ja pähkinät. Turkki on ohentunut korvien takaa vähäsen eikä karva muutenkaan ole enää nuoruusaikojen loistossa.

Tappajan näköinen hamsteri

Hamsterit on mukavia, söpöjä otoksia, jotka eivät koskaan juoni maailmanvalloitusta tai muuta pahuutta. Eikö totta, Siri?

Päivittelyä pitkästä aikaa

Hamsterit ovat hengissä siitä huolimatta, että blogi ei ole. Ja kun tässä viime aikoina ei ole tullut napsittua mitään sopivia kuviakaan edes noista kahdesta.

Suunnittelin tässä vaihteen vuoksi syksyn näyttelykiertuettakin. Elokuussa olisi sopivasti PiNan näyttelyt Lempäälässä (kutsu) ja siellä on tarjolla sekä ulkomuoto- että lemmikkiluokat hamstereille. Ulkomuototuomarit ovat Briteistä, Susan Washbrook ja itselleni ihan uusi nimi Jean Tye. Lemmikkituomarit ovat Hämäläisen Niina ja Kankareen Saana. Ilmoittauduin jo taas vapaaehtoiseksi sihteeriksi ainakin noille brittituomareille.

Ja kai sitä pitää ilmoittaa nuo elukatkin mukaan kaikkiin mahdollisiin luokkiin, vaikka eipä nuo ulkomuotoluokissa ole juuri juhlineet. Niina on kääpiöiden lemmikkituomarina, joten toiveita on, että jospa hän löytäisi Sirin kanssa heti yhteisen sävelen, ettei tällä kertaa tarvitsisi omistajan kärsiä ja hävetä... Minun täytyy tarkistaa nuo veteraaniluokkien ikärajat, Siri varmaankin menee jo komeasti veteraaniksi, onhan se näyttelypäivänä yli puolitoistavuotias. Jane on vähän reilu 15kk.

Tähän perään pari kuvaa blogin päätähdistä.

In English: Siri & Jane

It's been a while since I wrote anything about our hamsters to the blog in English (Brief introduction in Apr 2nd, 2012). Since then we have celebrated Loviisa's 2nd birthday and soon afterwards Loviisa was euthanized due to a big tumor in its belly/flank. We got a new Syrian puppy in June 2012, officially Kimatra Kuukrokantti, but we call it Jane.

© Karri

Jane is short-haired female and its color is silver sable white-banded. It's also a tortoiseshell but the yellow spots are not visible. It was born in Apr 20th 2012, so next Saturday we'll be celebrating its first birthday. The most strange thing in Jane is its size: when compared to our previous Syrian females it's very small. Loviisa and Katariina weighed some 200 gr and they weren't that fat. Jane isn't fat at all but weighs only about 150 gr. Well, not all hamsters are that big and most of Jane's sisters and brothers are approximately the same size. Jane participated the pet class in February and judge commented that it was a "charming fitness lady".

Siri has its first birthday soon after Christmas. It's a lovely Winter White even though it sometimes bites our fingers in its terrarium. I think it's just being a bit territorial because it doesn't bite at all when hold on hands. And when something is so cute and pretty as Siri, it doesn't matter if it bites every now and then, does it? Siri is also a little bit of a fitness lady, every night when the lights go off, it starts running in its wheel.

Kuulumiset

Kaikella kunnioituksella, mutta meistä tuntuu siltä, että Jane ei... no, ole se poikueen terävin hamsteri. En tosin tiedä muiden sisarusten älynlahjoista, mutta Jane taitaa käydä välillä vähän hitaalla. Siinä missä aikaisemmat syyrialaiset ovat dunasta ulos halutessaan tulleet suoraan käsien ulottuville, Janen täytyy miettiä asioita ensin ja vasta sitten päättää, että tulisiko sitä nyt oikeasti käsiin vai ei. Ja välillä se jähmettyy aivan paikoilleen, kun sen panee ulkoilun tai siivouksen jälkeen takaisin dunaansa. Se nimittäin saattaa kököttää hyvinkin minuuttitolkulla paikoillaan mökin katolla, mihin sen yleensä lasken. Toinen vaihtoehto on tietenkin se, että kyseessä on aikamme suurin hamsterinero, jonka ajatuksenjuoksua tyhmä henkilökunta ei vain ymmärrä.

Jane on myös siitä poikkeava meidän syyrialaisten joukossa, että sillä ei yleensä ole juuri havaittavia kiimoja. Kökötystä on nähty oikeastaan ihan vain pari kertaa ja ikää kuitenkin alkaa olla kohta vuosi. Eikä se yleensä haise, mutta silloin kun se haisee, se sitten todenteolla haiseekin. Joskus se päästelee komerossa varsinaisia hajupommeja, miettikää nyt jos hamsteri on perimmäisessä nurkassa ja sieltä on minun nenään matkaa jotakuinkin puolitoista metriä ja haju kiirii sieltä asti minun nokkaan.


Karri väittää, että Siri on välillä hyvinkin reviiritietoinen dunassaan ja tulee puremaan tunkeilevaa kättä. Ehkä se vain on Karri itse syyllinen, koska itse en ole dunassa Sirin hampaita saanut sormissani tuta. Enkä juuri muutenkaan, käsissä pidettäessä se saattaa välilä kokeilla sormien näkertämistä.

Miltei joka ilta kun työhuoneesta sammutetaan kaikki valot, Siri aloittaa maraton-harjoittelunsa juoksupyörässä. Se ei juokse, jos on valot päällä tai joku katsomassa, mutta pyörästä lähtee sen verran ääntä, että kyllä me tiedämme milloin se juoksee. Ihmekös sitten, jos Tampereen näyttelyissä tuomari sanoi että lihaksikas ja hyvä massa. Kyllä ihan varmasti tuolla treenillä!

Näyttelykuulumiset

Kas niin, olen juuri kotiutunut näyttelyistä hamstereiden kanssa. Täytyy sanoa, että oli kyllä mielenkiintoinen päivä.

Minä itse toimin taas kerran Sebastianin sihteerinä, hänellä oli tällä kertaa kaikki robojen ja campbellien ulkomuotoluokat tuomaroitavana. Kumpiakaan ei ollut kovin paljon. Roboja oli ilmoitettu 32 (18 standardia, 6 koestandardia ja 8 ei-standardia) ja campbelleja 13 (7 standardia, 4 koestandardia ja 2 ei-standardia), mutta poissaolevia eläimiä oli molemmissa lajeissa joitain. Tyydyttäviä ei kummassakaan lajissa tullut yhtään, melko hyviä vain yksi muistaakseni, hyviä paljon, erittäin hyviä joitain, samoin kuin erinomaisiakin. Cambpellien luokassa oli monia sellaisia, joille olisin voinut jakaa "sihteerin suosikki" - palkinnon, jos olisin niitä jakanut tällä kertaa. Niillä vain on niin kauniita värejä! Opalit ovat hienoja, samoin sininen argente ja sitten oli yksi mikälienee-täplikäs, se oli toinen ei-standardiluokan hamstereista ja väriltään tosi hieno. Kyllä meille tarttee campbelli tai pari hommata jossain vaiheessa, ei auta mikään...

---

Sitten näihin meidän omiin otuksiin. Kuten olin jo aiemmin maininnut, sekä Jane että Siri osallistuivat omien lajiensa ulkomuotoluokkiin ja lemmikkiluokkiin. Alustavasti epäilin, että Siri voisi saada hienot arvostelut lemmikistä ja että sen käytöstapoihin voi luottaa, mutta ulkomuodosta tuskin tulee mitään. Janen kohdalla epäilin sitä vähän pulskaksi ja että se mahdollisesti ei tykkäisi hirveästi käsittelystä tai ainakaan hampaiden katsomisesta ja ulkomuotoluokastakaan en hirveästi odottanut mitään.
Vähänpä taas tiesin.

No, Janen ulkomuotoluokan arvostelu oli kokolailla odotettu:
TYYPPI JA RAKENNE
Pää: saisi olla leveämpi, kuono erottuu, melko lyhyt, hyvä otsa
Silmät: pyöreät
Korvat: ok
Tyyppi ja sukupuolileima: hyvä tyyppi
Koko: ok

VÄRI, VÄRIMERKIT JA KUVIO
Perusväri: saisi olla voimakkaampi, rusehtaa
Pohjaväri: saisi olla voimakkaampi
Kuvio: erittäin epätasainen nauha

TURKKI
Tiheys: saisi olla huomattavasti tiheämpi
Pituus: saisi olla lyhyempi
Tasaisuus: melko epätasainen
Vatsaturkki: riittävä

TERVEYS
Yleiskunto (massa, lihaksisto, virkeystaso): silmät väsyneet, ok
Turkin ja ihon kunto: ok
Kynnet ja hampaat: ok

Häntä oli suora, luonne hyvä ja arvosanaksi melko hyvä -. Tuomarina oli Päivi Virtanen. Ei siis juuri kehuja eikä palkintoa. Nauhan huonouden näkee itsekin ja olen tuota värin sävyä katsellut myös, että kovin on rusehtava kun pitäisi kuitenkin olla enemmän sinne hopeisen suuntaan mennä. Ja joo, varmasti oli väsyneet silmät, Jane ei viitsinyt juuri silmiään raottaa.

Perin uninen Jane


Janen lemmikkiluokan arvostelu oli kokolailla toisenlainen mitä olin pahimmissa painajaisissani pelännyt:
Yleiskunto: timmissä kunnossa ja hurmaavan fitness-leidin oloinen.
Turkki: hyvä palautuvuus, takapäästä hieman kuiva
Korvat, silmät, hampaat: siistit hampaat, hauskat korvat, kirkkaat silmät
Kynnet: kunnossa
Käsiteltävyys: oman arvonsa tunteva, mutta kertakaikkisen hurmaava
Yleisvaikutelma: ihana kuviointi

Häntä tässäkin tuomittiin suoraksi ja kokonaisarvosana erittäin hyvä +. Tuomarina Marjut Kaakinen.
Syyrialaisnaaraiden lemmikkiluokassa taso oli kova ja sijoituksen saamiseen olisi vaadittu se ERI, mutta EH+:lla Jane sai KuMa-ruusukkeen, jonka kiinnitin jo sen dunaan. Oikein sydän paisui ylpeydestä, kun luin tuota arvostelua, mutten nähnyt, miten Jane käyttäytyi tuomarin käsittelyssä. Siinä on saattanut olla toivomisen varaa. Nimittäin Siristä sanottiin myös, että on omanarvontuntoinen rouva ja sen minä taas näin miten Siri käyttäytyi...

---

Sirin ulkomuotoluokan arvostelukaavakkeessa oli pahimmoinen yllätys: hylkäys. Tuomari Lotta Ling oli löytänyt sen etukäpälästä pienen kasvaimen ja sairaat eläimet hylätään. Kuitenkin hän oli arvostellut Sirin, joten paperi näyttää tältä:
TYYPPI JA RAKENNE
Pää: hyvä
Silmät: hyvä
Korvat: isot
Tyyppi ja sukupuolileima: hyvä
Koko: hyvä

VÄRI, VÄRIMERKIT JA KUVIO
Perusväri: epätasainen
Pohjaväri: epätasainen
Vatsaväri: hyvä
Tikkaus: hieman epätasainen
Kuvio: epätasainen, mutta päivän paras helmikuvio

TURKKI
Tiheys: hieman pehmeä
Pituus: hieman pitkä
Tasaisuus: epätasainen
Vatsaturkki: hyvä

TERVEYS
Yleiskunto: pieni kasvain jalassa (etutassu)

Suora häntä, hyvä luonne ja ei kokonaisarvosanaa sen hylkäyksen takia. Värin epätasaisuus tiedettiin jo etukäteen ja noin muuten tuo arvostelu ei ole mitenkään yllättävä, mutta tuo kasvaimen löytyminen oli totaalinen yllätys, koska enpä itse ole moista huomannut. Kysyin sitä tuomarilta arvostelun jälkeen ja totta on kyllä, että vasemman etutassun "peukalon" kohdalla on jotain, mikä voi todellakin olla kasvain. Sitä tassua katsoivat kyllä muutkin kokeneet harrastajat ja moni oli vähän sitä mieltä, että on aika tulkinnanvaraista, että onko se kasvain vai ei, mutta sitä täytyy nyt seurailla ekstratarkasti.

Siri oli kääpiöiden lemmikkiluokan viimeinen hamsteri ja (pahaksi) onnekseni satuin olemaan juuri sopivasti tuomaripöydän tienoilla, kun Siri tuli Saana Kankareen arvosteltavaksi.
Minä en voinut uskoa silmiäni! Meidän kiltti lässykkä-Siri, jonka käytöstä olin kasvattajallekin ehtinyt jo kehua, pakenee tuomarin kättä, rääkyy kuin tapettava sika ja kertakaikkiaan ei halua tulla tuomarin käteen. Oli vissiin hyvin lähellä, ettei se saanut hylkyä lemmikkituomariltakin sen takia, että oli mahdoton käsitellä. Ja olen aika varma, ettei Siri kiroillut ulkomuototuomarillekaan, Lotalla oli muutamia rähinä-roopeja, mutta minun mielestä pöydällä oli hiljaista kun Siri oli arvostelussa. Saanan kanssa ei Sirin kemiat vain kohdanneet.

No, Siri saatiin arvosteltavaksi, kun viereisessä pöydässä tuomaroinut Hämäläisen Niina sen boksista taltutti käteensä ja antoi Saanalle. Kädessä Siri sitten rauhoittui sen verran, että sitä saatettiin jopa arvioida. Arvostelu oli käytöstä lukuunottamatta vallan hyvä:
Yleiskunto: lihaksikas, hyvä massa, kuitenkin hieman tuhdissa kunnossa, tarkista ruokavalio
Turkki: hieman elottoman oloinen, hieman rasvainen, kuitenkin oikein pehmeä ja tiheä
Korvat, silmät, hampaat: puhtaat korvat, hampaat kunnossa, suuret ja hieman ulkonevat silmät
Kynnet: epätasaisesti leikatut
Käsiteltävyys: boksista otettaessa on todella hermostunut ja jännittynyt, rauhoittuu käsiteltäessä. Tarrautuu takajaloilla käteen kiinni
Yleisvaikutelma: arvonsa tunteva rouva :)

Häntä todettiin suoraksi ja arvosanaksi tuli hyvä.

Ja kas kummaa, kun Sirikin sai oman ruusukkeensa, niin epätodennäköiseltä kuin se tuntuikin. Se sai erikoismaininnan viimeisestä arvostelukohdasta "arvonsa tunteva rouva". Ehkä se oli vähän niinkuin salainen tsemppipalkinto omistajaraukalle ja "arvonsa tunteva rouva" voidaan ymmärtää synonyyminä termeille "käsittelemätön" tai "luonnevikainen". Meidän kiltti pikku-Siri...

Maailman viattomin talvikko takaisin kotona:


Semmoinen päivä siis meillä. Ruusukkeet kummallekin ja molemmat ovat vähintäänkin hyviä lemmikkejä.

---

Näiden lisäksi näin monta muuta hienoa hamsteria. Lk syyrialaisten ulkomuototuomarin pöydällä oli taas kerran yksi hurmaavanvärinen musta valkokirjokilppari naaras, oikein sellainen muhkea, ei tuollainen timmi fitness-mimmi kuin Jane. Sitten oli yksi musta täplikäs syyrialainen, joka oli aivan kuin dalmatiankoira väritykseltään. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt sellaista, se oli upea. Sitten oli yksi valkoinen (olisikohan ollut ms valkoinen?) pk satiini rex, josta tuomarikin sanoi, ettei ole koskaan nähnyt yhtä selkeää rexiä. Se oli todellakin oikeasti kiharakarvainen, kuin pieni lammas! Janen veli, Kardos Kaakaopisara pokkasi itselleen myös jonkin KuMa-ruusukkeen lemmikkiluokasta, mutta minun ottamani kuvat siitä eivät onnistuneet. Voin kuitenkin kertoa, että oli tosi suloinen poika. Tikan Jonnalla eli Loviisan kasvattajalla oli hopeasoopeli roan uros, siitä on jonkinlainen kuva alla ja sekin oli aivan mahtavan värinen.

Hopeasoopeli roan:


Samoin Jonnalla oli mukana myös arosopuleita, hän nimittäin toi syksyllä Suomen ensimmäiset arosopulit Hollannista. Ne olivat tuolla näytteillä myös ja sain jopa jonkinlaisen kuvan niistä:

Näyttelykuumetta

Eipä ole tullut kuukauteen kirjoiteltua mitään, mutta toisaalta ei ole ollut oikein asiaakaan. Hamsterielo sujuu kommelluksitta.
Nyt kuitenkin huomenna on näyttelyt Ikurissa ja emännällä alkaa jännitys nousta. Ekat näyttelyt vuoteen ja ekat myös molemmille tytöille. Survival kit on jo jotakuinkin kasassa, boksit tarttis vielä laittaa ja taksi on tilattu huomisaamuksi. Joo, tämä laiskiainen tuo hamsterinsa näyttelyyn taksikyydillä Samsoniten laukussa...

Siri aiheutti keskiviikkoiltana jännitystä: kun se illalla heräsi, sen toinen silmä oli ummessa. Olin nähnyt sen aiemmin puuhailevan heinällä täytetyssä pahvilaatikossa, joka sillä terrassa oli virikkeenä ja pelkäsin heti, että joku korsi olisi osunut silmään. Keitin vettä, että saisin puhdistettua silmää, mutta silmä aukesi sinä aikana kun vesi jäähtyi. Se näytti auenneenakin vähän oudolta, joten ajattelin katsoa aamuun asti ja lähteä eläinlääkärille, jos se vielä olisi kiinni tai muuten outo. Myöhemmin illalla silmä kuitenkin näytti ihan tavalliselta eikä mitään outoa ole ollut nyt myöhemminkään, joten olikohan Sirillä sitten vain tavallista pahemmat iltarähmät keskiviikkona, en tiedä. Niin että näyttelyreissu ei ole ainakaan toistaiseksi vaarassa.

Itse puuhastelen päivän Sebastian Mårtenssonin sihteerinä, hän tuomaroi kaikki robot ja campbellit, joten en (taaskaan) pääse katsomaan lähietäisyydeltä, miten omat elukat käyttäytyvät tuomarien käsittelyssä. Sirin käytöstapoihin voi luottaa, se korkeintaan alkaa näkertää tuomarin sormia. Jane sen sijaan on välillä vähän pököpää, tuskin sekään puree, mutta voi keksiä jotain muuta päätöntä. Ja sitten se saattaa jännittää eikä toisaalta välttämättä yhtään innostu hampaiden tarkistamisesta.

Sitten tässä on vielä yksi kuva vuoden takaisesta näyttelystä, joka sekin oli Ikurissa. Ja ihan eka kuva Siristä, joka tuolloin oli vielä nimetön ja kiroili paljon. Siitä on tosiaan vuosi aikaa kun Siri meille tuommoisena pikkuisena tirriäisenä tuli.


Ja ettei Jane tule mustasukkaiseksi, niin tässä kuva siitäkin. Tämä kuva kertonee sen, miksi Janesta on niin vähän kuvia. Jos se pysyy joskus paikoillaan, se näyttää kuvassa jotenkin epämuodostuneelta.

Ilmeellä sä vedät

Sirillä on välillä ihan katu-uskottavia ilmeitä.

Ja loppuun kuva Janestakin, kun ei ole pitkään aikaan ollut.

Siri 1 vuotta ja 2 päivää

Meiltä oli melkein unohtua se seikka, että Siri täytti kokonaisen yhden vuoden toissapäivänä, 27.12.12. Niin se aika vain menee, meidän pieni särisevä lumipallokin on jo aivan aikuinen, ohittanut optimaalisimman lisääntymisiän ja muutaman kuukauden kuluttua näyttelyissäkin menisi jo veteraaniluokkaan. Mutta ikähän on vain numeroita, minusta Siri on ainakin ihan yhtä upeaturkkinen, vilkas ja nuorekas talvikko kuin aiemminkin.

Synttärisankari itse:

Tarina hyönteishyökkäyksestä

Kokeneet hamsteriharrastajat puhuvat usein siitä, että pakastavat ennen avaamista kaikki ruokapussit. Tällä torjutaan erinnäisiä hyönteisiä, joita kuivaruokien mukana saattaa tulla kotiin. Niin minäkin tein silloin alkuunsa, mutta jossain vaiheessa se sitten unohtui...

Viime kevättalvella meillä lenteli ajoittain koin näköisiä ötököitä. Koska ne pyörivät pääasiassa työhuoneessa ja joskus jopa hamstereiden dunissa, oli melko helppo paikallistaa alkusyy hamstereiden ruokiin. Jokin ruokasatsi kantoi mukanaan toukkia, joista kuoriutui lentäviä perhosia. Yksi koteloitunut toukka löytyi työhuoneen katosta ja kun toinen löytyi keittiöstä riisipussista, alkoi todellinen puolustustaistelu.

Olimme kotitunnistaneet ötökät jauhokoisa-nimisiksi perhosiksi, mutta tarkemmin ajatellen se voi olla keittiökoisa (lisää tietoa hyönteismaailmasta), koska jauhokoisa on isompi ja toisaalta toukat elelivät mitä ilmeisimmin siementen seassa, eivät jauhoissa.

Meidän vastahyökkäys lähti siitä, että hävitimme saastuneeksi epäilemämme kuivaruokaerät, sen riisipussin sisältöineen ja keittiön kuiva-ainekaapista lähti kävelemään kaikki vähänkään vanhentunut tavara. Kuiva-ainekaappi pyyhittiin huolellisesti ja tarkastettiin. Hamsterien jäljelle jääneet kuivaruuat pakastettiin vähintään 3-4 päivän ajan ja ruokalaatikoissa tehtiin yleinen siivous myös. Sen jälkeen kaikki ruokapussit on pakastettu huolellisesti, joskus vähän turhankin huolellisesti. Löysin nimittäin tänään pakastinta tonkiessani ruokapussin, joka on ollut pakastimessa hyvinkin pari kuukautta... No, miksipä kuiva ruoka siellä menisi.

Olemme selvinneet ötökkäinvaasiostamme näillä toimilla, ei ole tarvittu mitään pyretriinivalmisteita tai muita rajumpia toimenpiteitä. Perhosia ei ole aikoihin näkynyt. Sopii kuitenkin koputtaa puuta, sain jostain sellaisen käsityksen, että pakastaminen tappaisi toukat ja aikuiset perhoset, mutta kotelot selviäisivät siitä.

Ja lopuksi koisaa suloisempi ötökkä.

Kuvapostaus

Vaihteeksi kuvia meidän tytöistä. Sirin kuvat © Karri, Janen kuva on minun ottama.

Pitkästä aikaa kuvia

Pitkästä aikaa osuivat hamsterit ja kamera samaan huoneeseen, joten tässä todistusaineistoa väitteelle siitä, että meillä on maailman ehkä suloisimmat hamsterit.

"Viekää vaikka katto pään päältä, mutta varastoihini ette koske!"
© KH

Siri söpöilee...
© KH

... mutta toteaa aika nopeasti, että nyt riitti.

Siri ruokakupilla

Vaihteeksi Siristäkin tuli otettua kuvia, kun neiti oli ruokakupilla. Siri on varsin ahne ruuan perään.

Sirin uusi asunto

Loviisan jäljiltä meille jäi iso tyhjä terraario ja ajattelin, että voisin siirtää meidän hyperaktiivikon talvikon sinne. Tuumasta toimeen, putsaus Loviisan jäljiltä, Sirin vanhat purut terraan ja kasoittain uusia ja tuttuja kalusteita matkaan. Nyt on Sirillä taas vähän enemmän tilaa touhuta.

Siri tosin oli jo tuossa pienemmässä dunassa (n. 70*40 cm) jossain määrin reviiritietoinen eli se saattoi tulla napsaisemaan hampailla sormista. Aivan erityisesti jos erehtyy sormien kanssa rapistelemaan pesän tienoilla ja Siri sattuu olemaan siellä. Pesärauha olla pitää! Niinpä ei kannattanut jättää sormia siihen Sirin kuonon eteen nuuskittavaksi vaan napata neiti kiinni ja sillä hyvä. Siri ei ole ikinä purrut kun se on käsissä tai pahvilaatikossa eli minä tulkitsen näykkäilyt tosiaan reviirin puolustamiseksi. Ja kuulemma mitä isompi reviiri, sitä enemmän sitä puolustetaan eli terraan siirron jälkeen meillä saattaa olla todella raivokas talvikko... Noo, minä ainakin annan Sirille isomman asumuksen vaikka sitten joutuisin kärsimään vähän enemmän talvikon hampaita. Talvikot eivät toistaiseksi ole purreet minua niin lujaa, että olisi iho mennyt rikki.

Valtakunnassa kaikki hyvin

Maailma on mallillaan, kun terrojen siivouksen jälkeen kuuluu kahdesta suunnasta kova rapina. Molemmat tytöt ovat työntouhussa hamstraamassa pehmikkeitä ja ruokaa sekä siirtelemässä puruja mieluisiksi keoiksi.

Kuvat © KH

Lisää kuvia

Karri innostui vähän kuvailemaan meidän hamstereita. Molemmat © KH.

Siri suloisena.


"Saisinks määkin vähän pelata?"
Olin vaatekomerossa ulkoiluttamassa Loviisaa ja pelasin Carcassonnea iPadilla. Loviisakin olisi halunnut pelata.

Sirin kuvia

Nyt tuosta meidän pienimmästä on saatu vähän lisää kuvamateriaaliakin. Ja kuten kuvista (otettu tänä iltana) näkyy, se on ihan käsikesy talvikko. Ei särise enää yhtään. Ei ole yhtään söpö, eihän...




Ja jotta Loviisa ei ihan unohtuisi, laitetaan tähän loppuun valitettavan huonolaatuinen, mutta äärimmäisen kantaaottava kuva: älkää pitäkö hamstereitanne nälässä! Loviisaraukka esittelee tyhjää ruokakuppiaan, näin huonosti ovat asiat.

Ennenkuin teette eläinsuojeluilmoituksen nälkiintyneestä hamsterista, kerrottakoon kuvan ulkopuolelta, että Loviisan paino oli tänään massiiviset 198 grammaa ja kupin sisältö on ihan itse kannettu varastoihin. Kunhan nyt vain näytti säälittävältä, jos sillä saisi kiristettyä hellämieliseltä henkilökunnalta vielä vähän lisää herkkuja. Miten tuommoiselle ilmeelle muka sanoo "ei"?

Sirin ekat kuvat

Meidän pikkutalvikko taisi saada kutsumanimen: siitä tulee Siri. Ja tässä pari kuvaa pikku-Siristä. Eikös olekin söpö?