Robojen kynsienleikkaus

Veera on ladannut YouTubeen videon roborovskien kynsienleikkuusta, joten ainakin teoriassa tiesin, miten siitä selvitään. Niskaotetta onkin Pertin kanssa satunnaisesti treenailtu ja se sujuu aina vain paremmin. Se näyttää vähän hurjalta, mutta eipä tuon räpistäjän kynsiä olisi muuten toivoakaan nähdä...

Eilen katsoin, että on aika suorittaa Pertille ensimmäinen kynsienleikkaus ikinä (tai siis minun tekemänäni). Ei muuta kuin sakset hollille, nappaus herraa niskasta kiinni ja sitten leikkaamaan. Se sujuikin yllättävän helposti, ei lainkaan samanlaista räpiköintiä kuin Hilman kynsienleikkuu oli, tuo niskaote kun ei kuulemma tehoa talvikoihin. En tiedä, en koskaan kokeillut sitä, mutta niinpä Hilman kynsienleikkuu olikin melkoista taistelua. Pertin ja niskaotteen kanssa sujui sen sijaan kivasti.

Leikkauksen jälkeen Pertti paineli loukkaantuneena dunansa nurkkaan vessapaperisuikaleiden alle ja tärisi siellä dramaattisesti niin kauan kuin joku oli katselemassa. Se jatkoi kasassa piileskelyä ja tärinäänsä vielä tänäänkin iltapäivästä. Yön aikana oli kuitenkin käyty levittelemässä ruokia pitkin dunaa ja juoksupyörässäkin on pyöritty, joten tuomio kuuluu: jää henkiin.

Karri tuossa mietiskeli Pertin elämää ja totesi, että sen lempipuuhaa elämässä on kaivaa itselleen kuoppa ja haista ja mulkoilla sieltä käsin (Pertti nimittäin haisee jossain määrin, ei kauas eikä kovin voimakkaasti, mutta kuitenkin). Siis ihan normaali mies. Jos se kävisi kaljalla, sen kantabaari olisi varmaan Monttu Tampereen keskustassa.

Painot

Pertti päätyi tänään ensimmäistä kertaa puntarille. Selvisi että meillä on 47-grammainen hämmästynyt roborovskipoika. Se oli punnitusämpärissä ihan paikallaan, niin hämmentynyt se oli.

Loviisaa sen sijaan on punnittu vähän ahkerammin, melkein säännönmukaisesti joka ilta se pääsee komeroon ulkoilemaan vaa'an kautta. Nyt kun kasvuvaihe on ohitse, ei säännöllinen punnitseminen ja painon seuraaminen ole enää niin tähdellistä, mutta tapa on jäänyt. Ja onpahan jossain dokumentoituna, jos paino alkaa yhtäkkiä muuttua radikaalisti suuntaan tai toiseen. Loviisan paino keikkuu säännönmukaisest siitä 190-195 gramman tienoilla, joskus vähän allekin, joskus vähän yli, mutta nykyisin harvemmin enää mennään edes 200 grammaan asti.

Paino yksistään ei tietysti kerro koko totuutta hamsterin kunnosta. Loviisa kuitenkin vaikuttaa tässä painossa olevan ainakin kohtuullisen tiivis paketti, jolla ei lölly ylimääräistä rasvaa vyötäröllä, muttei sitä missään tapauksessa voi hoikaksikaan sanoa.
Pertistä ei ole käsihavaintoja, kun eihän sitä käsiin saa edelleenkään, mutta silmämääräisesti arvioituna se on aika pallomainen, kuten robon pitääkin. En osaa sanoa onko se ollut kenties liiankin hyvällä ruokinnalla.

Huh hellettä!

No, tänään ei ole ihan niin kuuma kuin tässä joinain päivinä on ollut, mutta lämmintä piisaa silti omiksi tarpeiksi ja hamstereiden mielestä todennäköisesti liiaksikin. Tuttua juttua jo viime kesältä, jolloin kehittelimme juttuja pitääksemme hamsulaiset viileinä. Tänä vuonna ei Tampereen asunnon lämpötila ole noussut vielä samoihin lukemiin kuin viime vuonna, 27C näyttäisi olevan korkeinta, mitä viimeisimmän kuukauden aikana on mitattu. Paljon sekin on toki.

Loviisaa ei ole vielä tänä vuonna kiikutettu häkkivarastoon päiväksi, vaan Karri on viilentänyt sen asumusta muilla keinoilla. Työhuoneessa (jota ei nyt käytetä, koska minä olen viikot muualla) on verhot olleet kiinni kesäkuusta lähtien, ne blokkaavat aurinkoa ainakin jossain määrin. Terran päällä majailee jäädytettyjä vesipulloja ja puruihin on haudattu pakastimessa olleita kiviä. Terrassa ei ole ollut nyt lämpötila-anturia, kun sille kävi vähän huonosti, mutta lämpömittari majailee terran päällä. Eilisiltanakin siinä oli vain noin 22 astetta.

Pertti on siinä onnellisessa tilanteessa, että se asustelee Nukarilla, missä on suht vilpoisena pysyvä omakotitalo. Pahimpina päivänä makuuhuoneen lämpötila oli 25 astetta, mutta se laski siitä sitten yön aikana. Verhot sielläkin ovat kiinni päiväsaikaan ja viikonlopuksi nostin dunan tasolta lattialle, lattiatasossa kun on viileämpää.

Helteet on tietysti kiva juttu kun talvi oli niin kylmä ja luminen, mutta näiden karvakaverien takia sitä odottaa innolla vähän viileämpiä kelejä. Toivottavasti muidenkin hamsterit ovat selvinneet helteistä hyvin.

Sikaripunkkeja? Tuskin

Hilman harvenneesta turkista on puhuttu miltei joka kerta kun Hilman täällä blogissa mainitsen eikä tilanne ole muuttunut siitä mihinkään. Iho paistaa edelleen turkista läpi. Kuitenkin eilen mies huomasi Hilman rapsuttelevan sitä kaljua kohtaa joskus ohimennessään. Ei se sitä kuitenkaan usein tee, aivan satunnaisesti vain. Heräsin kuitenkin miettimään, että voihan hamstereilla olla ulkoloisiakin ja lensin tietysti selaamaan ylintä hamsteriraamattua, Satumetsän sivuja.
Sieltä löytyikin kuvaus sikaripunkeista:

Hamsterin sikaripunkkeja, Demodex criceti ja D. aurati, esiintyy hyvin yleisesti opportunisteina ihon karvatupissa. Terveelle ja hyväkuntoiselle eläimelle ne eivät aiheuta ongelmaa, mutta vastustuskyvyn laskiessa syystä tai toisesta oireet ilmenevät. Demodikoosi aiheuttaa ei-kutisevaa karvanlähtöä ja pieniä papuloita varsinkin takaraajojen ja selän alueelle. Notandres -suvun laji, myös pääkapina tunnettu, kaivautuu hamsterinaarailla tavallisesti korvanseudun ihoon aiheuttaen hilseilyä ja karvan lähtöä korvien ympäriltä.

Ihan just niinkuin Hilmalla! Naarashamsteri, ei-kutisevaa karvanlähtöä ja korvien ympärillä. Ja vastustuskyvyn laskuun olisi voinut vaikuttaa ne helteet kesällä (paitsi että johan jo alkukesän näyttelyistä tuli kommenttia harvenneesta turkista). Sikaripunkkihälytys!

Niinpä tämän aamun ensimmäinen työ oli saada ell Inka-Mari Autti linjan päähän ja aikaa varaamaan tohtorille tai ainakin kysymään, mitä pitäisi tehdä (Autti sen takia, että hän on esimerkiksi juuri Satumetsän hamstereita hoitanut jo kauan ja tietää oikeasti jotakin näistä pikkujyrsijöistä). Sainkin hänet puhelimenvarteen ja selitin huoleni. Sikaripunkkeja torjutaan Stronghold-loislääkkeellä, jota tiputetaan hamsterin niskaan. Sitä saisi sopivassa muodossa ja hamsterille sopivina pakkauksina eläinlääkäriltä.
Kuultuaan Hilman jo suht kunnioitettavan iän (1v 10kk) sekä loppukesän laihtumisen Autti kuitenkin alkoi epäillä, että kyse ei ole sikaripunkista vaan siitä mitä minäkin olen luullut: vanhenemisesta. Mahdollisesti esimerkiksi maksa ei toimi enää täydellä teholla ja siitä johtuisi sekä karvan harveneminen että laihtuminen. Loishäädöstä ei siis hänen mukaansa olisi todennäköisesti juuri mitään apua. Ja kun karvanlähdön lisäksi muita iho-oireita ei ole, ei kutise eikä huomattavasti hilseile.
Hoito-ohjeeksi siis sain ruokkia mahdollisimman monipuolisesti, hoitaa muutenkin hyvin ja katsoa, miten pitkälle Hilma-mummo jaksaa porhaltaa.

Yksinäinen viikonloppu

Olimme miehen kanssa viikonlopun poissa ja päätin perjantaina päivällä siivota vielä viimeisen kerran molempien hamsterien häkit ja vaihtaa vedet. Siitäkin huolimatta, että Loviisa veteli sikeitä. Hilman kanssahan ei mitään ongelmia ollutkaan, se oli hereillä ihan omia aikojaan.
No, Loviisakin mönki mökistään korvat luttanassa katsomaan kun laittelin Loviisan dunan päällä Hilmalle vähän lisää kuivaruokaa. Kuivaruuat ovat nimittäin senkin laatikoissa Loviisan dunan alapuolella, Loviisa onkin aina ahneena katsomassa, kun jommankumman tytön kuppeihin laitetaan kuivaruokaa ja ruokapusseja nostellaan dunan päälle. Tälläkään kertaa konsti ei pettänyt vaikka olikin päivä. Nappasin Loviisan kiinni ja sijoitin sen siivouksen ajaksi matkaboksiin. Nopsan siivouksen jälkeen se pääsi takaisin dunaansa.

Ajattelin järjestää Loviisalle vähän puuhailtavaa viikonlopuksi, kun me olemme pois. Täytin melkein tyhjäksi syötyyn rehulautaan uusia nalikoita ja sen lisäksi päätin tehdä toisenkin pienen askartelutehtävän. Panin kananmunakennon sisälle vähän herkkuja, kananmunakennon kiinni ja Loviisan dunaan. Huolimatta ajankohdasta kahden aikaan iltapäivällä Loviisa ei ollut vetäytynyt nukkumaan takaisin vaan se oli nakertamassa rehulautaansa.
Huomattuaan herkkuja sisältävän munakennon ei mikään mahti maailmassa saanut sitä enää nukkumaan. Se hyökkäsi hampaineen sen kimppuun ja jyrsi kennon rikki ennätysajassa. Sekä tietysti tyhjensi kennon herkuista. Eipä siitä sitten ollut viikonlopuksi juuri iloa, poistin rikkijyrsityn kennon dunasta puolen tunnin kuluttua. Ruoka näemmä menee Loviisan tärkeysjärjestyksessä nukkumisen ohitse!

Eilisiltana Loviisa oli tavoistaan poiketen hereillä ja aktiivinen jo kahdeksan aikaan illalla. Niinpä nappasin sen ulkoiluun jo heti kahdeksan jälkeen. Kyllä huomasi että sillä oli parin illan käyttämättömät energiat varastossa, semmoista vipottamista se piti melkein koko kolme varttia, minkä viihdyimme vaatehuoneessa.

Paino-ongelmia

Loviisan paino ei ole laskenut sitten grammaakaan sen jälkeen kun se Hyvinkään näyttelyissä tuomittiin pulskaksi. Paino pyörii edelleen siinä 200 gramman tienoilla, joskus vähän yli, joskus vähän alle. Lueskelin taas joutessani Satumetsän sivuja ja sieltä osui silmiin ohje, että jos hamsteri saa usein tuoreruokaa, voi jyväsekoitus olla kevyempää. Ja päinvastoin, jos tuoretta tulee harvoin, kuivamuonan pitäisi olla tukevampaa. Meillähän annetaan tuoretta joka päivä, tosin laihdutuskuurin takia herkku-piltit ja liha ovat pääasiassa pannassa. Ruokinta koostuu kasviksista ja joskus maitotuotteista. Täytyy tarkistaa vielä tuota kuivaruokaa ja keventää sitä. On tuo Loviisa aika tuhti täti omaankin silmään.

Hilmalla puolestaan on toisen suuntaisia paino-ongelmia: se laihtuu. Aiemmin se painoi jotain 56-57 grammaa, nyt siitä on pudonnut kymmenen grammaa ja se on kokoon nähden melkoinen pudotus. Koko hamsterin yleiskuvakin on muuttunut pallosta puikulaksi. Vanheneva hamsterihan se on, sitä ei voi kieltää. Turkin ohentumisestakin olen täällä maininnut. Edelleen se kyllä puuhailee dunassaan ahkerasti, ruoka maistuu, vesikin kelpaa muttei ylenmääräisesti ja liikkuminen on suunnilleen yhtä vikkelää kuin aikaisemminkin. Turkin ohenemista ja laihtumista lukuunottamatta ei mitään muita ulkoisia oireita ole, tarkistin tässä joku päivä hampaatkin ja ne olivat mielestäni ihan siistit ja sopivan pituiset. Haluaisin uskoa, että sillä on kaikki hyvin mutta silti tuo laihtuminen huolestuttaa. Yritän ruokkia Hilmaa mahdollisimman monipuolisesti eikä se todellakaan ole yhtä tiukalla dieetillä kuin Loviisa. Mitään kovin rasvaisia ruokia ei vanhenevalle hamsterille suositella, se rasittaa elimistöä turhaan eivätkä elintasosairaudet ole tuntematon käsite hamstereillakaan.

Julkkis-Anseriina

Olen seuraillut jo pidemmän aikaa talvikkotyttö Anseriinan omaa blogia. Niinpä olikin mieluisa yllätys bongata Anseriina Aamulehden lemmikkejä ja hellettä käsittelevän artikkelin kuvista.

Meidän hellevinkeistähän on ollut puhetta jo toissapäivänä, kun kiikutin hamsulaiset häkkivarastoon päiväksi. Ne olivat siellä eilenkin. Muita viilennysvinkkejä ovat kylmässä olleet kivet dunissa, joiden päälle hamsterit voivat mennä viilentelemään oloaan. Lisäksi dunien kattokaltereiden päälle on laitettu pikkupyyhkeisiin käärityt kylmäkallet. Tai siis oikeammin Hilmalla on ollut kylmäkalle, Loviisaa on viilentänyt pakkasessa ollut vodkapullo, koska meillä ei ole olemassakaan kuin yksi kylmäkalle... Asiansa se Russkij Standart- (ei siis Stolishnaja, kuten SHY:n foorumille virheellisesti kirjoitin) pullokin on ajanut ja tarjonnut vähän viilennystä.

Hellettä pitelee

Asunnon sisälämpötila on noussut 28 asteeseen ja totesin, että nyt on korkea aika alkaa leikkiä näyttelyitä Hilman ja Loviisan kanssa. Niinpä pakkasin ne kuljetusbokseihinsa kostean ruuan kera ja kiikutin alas häkkivarastoon. Ei auta enää muu, kun ei ole mitään jäähdytyslaitetta sisällä ja tuulikaan ei viilennä enää lainkaan. Häkkivaraston lämpötila on sentään alle 25 astetta ja toivoakseni hamsterit arvostavat viileyttä. Iltasella tuon ne yöksi ylös, että Loviisa ainakin pääsee toteuttamaan itseään hereillä ollessaan isossa häkissään, mutta ehkä ne saavat huomennakin komennuksen alakertaan. 25 astetta vielä ehkä meneekin, vaikka ei sekään ole kovin hyvä hamstereille, mutta tämä alkaa olla kerta kaikkiaan liikaa.
Häkkivarastossa laittelin boksien eteen vähän näkösuojaa, ettei ketään siellä käyvää ala kiinnostaa liikaa, mitä meidän varastossa on. Käyn tunnin välein tsekkaamassa hamsterien tilanteen, että kaikki on ok.
Ehkä se oli onni, että Katariina kuoli silloin ennen vappua. Se ei olisi mitenkään kestänyt tätä hellejaksoa.

Miten meillä hamstereita hoidetaan?

Yritän tehdä tähän nyt jonkinlaista listaa siitä mitä meillä tehdään päivittäin, viikottain, kuukausittain jne. Ehkä se antaa vähän kuvaa siitä, millaista hamsterien hoito yleensä on.

PÄIVITTÄIN:
- kuppiin jääneiden tuoreruokien poisto, tuoreruokakupin puhdistus ja uusien tuoreruokien laitto
- vesipullon toiminnan tsekkaus, helteellä usein myös veden vaihto
- kuivaruokakupin tilanteen tsekkaus
- Loviisalla juoksupyörän tarkistus, ettei se ole jumissa tai hautautunut liian syvälle puruihin
- edellisenä iltana tarjotuista ruuista riippuen mahdollinen mökin ja ruokavarastojen puhdistus
- molempien hamstereiden käsittely ja yleinen tsekkaus että kaikki on ok
- Loviisan punnitus ja painon tallentaminen taulukkoon
- Loviisan ulkoilutus vaatekomerossa

JOKA TOINEN PÄIVÄ:
- mökkien siivous: poistetaan papanat, pissat, ruokavarastot, tilalle uutta pesämateriaalia ja yleensä myös vähän lisää purua
- tarkistetaan häkki muiden papanapaikkojen ja piilotettujen ruokien varalta ja poistetaan nekin jos niitä löytyy
- veden vaihto ja vesipullon huuhtelu

SUUNNILLEEN VIIKOTTAIN:
- vanhan kuivaruuan poisto ja uutta tilalle (joskus parikin kertaa viikossa)
- Hilman kynsien leikkuu(n yrittäminen), yleensä saan napsaistua kynnen tai pari, eivät ne niin nopeasti kasva että pitäisi oikeasti viikottain tai parikin kertaa viikossa leikata
- usein myös jonkinlaista dunien pientä uudelleensisustusta
- ruokakuppien pesu tiskikoneessa
- rikkijyrsittyjen tai pilallepissattujen pahvikalusteiden uusiminen
- Hilman punnitus

NOIN PUOLENTOISTA KUUKAUDEN VÄLEIN:
- suursiivo dunassa: tyhjennys, kaikki vanhat purut roskiin, dunan pohjan pesu mäntysuovalla, tiskiharjalla ja kuumalla vedellä, dunan yläosan pyyhkiminen kostealla, joskus tässä yhteydessä myös pesen kalusteita jos ne ovat sen tarpeessa, uudet purut dunaan ja kalusteet takaisin paikoilleen
- vesipullon pesu tiskiaineella

Ei tämä varsinaisesti ole mikään orjallisesti noudatettava to-do-lista, yleensä teen noita juttuja aina vähän sen mukaan mitä on tarpeen. Esimerkiksi pahvikalusteita tarkistan ja uusin aina silloin kun se näyttää olevan ajankohtaista ja kuivaruuan kanssa sama juttu. Puruja ja ruokia ostan aina tarpeen mukaan tai ruokia joskus ihan muuten vain, jos sattuu näkymään jotain mielenkiintoista tarjolla.

Juoksupyörä!

Loviisa on nyt virallisesti iso tyttö: se sai ikioman juoksupyörän dunaansa. Tähän astihan juoksupyörä on ollut ulkoiluhetkien huvi. Aivan nuorelle poikaselle ei suositella juoksupyörää heti sen takia, että se voi kiinnostua liiaksi siinä juoksemisesta ja sitten ei ihmiset ja käsittely kiinnosta. Kesyttäminen jää vähän niinkuin puolitiehen. Loviisa on kuitenkin jo varsin kesy ja ikääkin tulee maanantaina 3kk, joten sen on aika saada oma pyörä.
Tosin seurailemme kyllä tuota juoksupyörän käyttöä. Jos se alkaa olla suorastaan maanista eikä Loviisa tee mitään muuta kuin juoksee, niin pyörä laitetaan jäähylle hetkeksi. Tänä iltana Loviisa on juoksennellut kyllä ahkerasti pyörässään ja vauhtia on ihan kunnioitettavasti. Katsotaan malttaako se edes syödä mitään...


© KH
Kuva on otettu vaatekomerosta muutama päivä sitten.

Voi viiperrys!

Loviisa on nyt ulkoillut joka ilta vaatekomerossa puolesta tunnista tuntiin. Oli aika mikä tahansa, niin vauhtia piisaa. Kun Katariina joskus äityi järsimään pahvilaatikoita, ei Loviisaa kiinnosta sellainen toiminta yhtään. Se ihan valehtelematta juoksee pitkin ja poikin koko ajan. Kiipeilee joskus jonkun laatikon päälle tai jää kuuntelemaan jotain ääntä, mutta jo kohta taas viiperrys jatkuu. Ja jos ei lattialla juoksentelu riitä, niin sitten otetaan vauhtia juoksupyörässä, joka on majoitettu komeroon myös.

Loviisa alkaa olla kohta samassa iässä kuin Katariina meille tullessaan. Katariinahan oli viikkoa vaille kolmikuinen, kun me sen haimme. Loviisa täyttää 3kk 5.7. Onkin siis sopivaa, että paino alkaa olla jo melkein aikuisen naaraan lukemissa, tänään punnittiin jo 170 grammaa. Kolmikuislahjaksi Loviisa saa juoksupyörän dunaansa, tähän mennessä juoksupyöräily on ollut pelkästään ulkoilutuokioiden huvi.

Vaatekomeroon!

Tänään olikin jännittävä päivä: Loviisa pääsi ensimmäistä kertaa ulkoilemaan vaatekomeroon! Olimme siivonneet sen vihdoin ja viimein kunnolla ja toisaalta Loviisakin alkaa olla sen verran kesy, että on edes teoriassa mahdollisuuksia saada se kiinni sieltä. Niinpä nappasimme tytön häkistään kuljetusboksiin ja sitten lähdettiin seikkailemaan.
Loviisa oli heti kuin kotonaan, se ei yhtään näyttänyt arastelevan uutta ympäristöä (toki siellä oli tutunhajuinen mökki ja putkilo sekä tietysti minä ja mies) vaan viipotti uteliaana ympäriinsä. Kaikki laatikot ja putkilot tuli valloitettua. Vähän se jo uskaltautui minunkin jalan päällä kiipeilemään, mutta alahyllylle se ei vielä hoksannut pyrkiä emmekä me olisi sitä sinne päästäneetkään.
Nyt ei tarvitse enää tyytyä pieneen aitaukseen!

Uusia juttuja

Se on aina hieno asia kun lapsukaiset oppivat uusia juttuja.
Loviisa oppi eilen, mikä on juoksupyörän tarkoitus: vauhti! Se on parina iltana ulkoiluaitauksessaan vähän kokeillut sitä pyörää, muttei ole oikein saanut juonesta kiinni. Eilen illalla kuitenkin alkoi löytyä vauhtiakin pyörän kanssa. Sitä Loviisa ei ihan vielä tajua, että vaikka kuinka juoksisi, niin aina lopulta kuitenkin päätyy samaan paikkaan. Juoksupyörä ei ole sen häkissä, vaan juoksuaitauksessa tarjolla käytettäväksi iltaulkoilun yhteydessä.

Ja oppi se toisenkin asian jo toissailtana. Nimittäin sen, että kiipeämällä voi päästä pois aitauksesta. Tosin ei se kauas pääse, aina on kädet ottamassa vastaan ja nostamassa karkulaisen takaisin aitaukseen. Mutta vahtimatta sitä ei voi tuohon aitaukseen jättää hetkeksikään. Tuon konstin se kyllä olisi voinut jättää opettelematta, mutta myöhäistä se nyt on.

Painoakin on kertynyt taas ja 120 grammaa meni jo rikki. Eilisen paino oli 122 grammaa.

Loviisan kuulumisia ja vähän Hilmankin

Loviisasta on tullut jo iso tyttö! Tai ainakin melkein iso, tämän päivän paino oli 117 grammaa. Paino on ollut tasaisessa noususuunnassa, paitsi toissapäivänä, jolloin tuli jostain syystä vähän takapakkia ja paino oli pudonnut edelliseltä päivältä. En tiedä mikä tähän oli syynä, mutta nyt suunta on jatkunut taas nätisti ylöspäin. Tietenkään mittaukset eivät ole ihan grammalleen tarkkoja, kun mitattava kohde on hieman liikkuvaista sorttia ja mittaustuloksissa on helposti virhemarginaali ± 2g.
Juttelin viikonloppuna Minskin kanssa, joka on kasvattanut useita poikueita ja hänen mukaansa tämän ikäiselle hamsterille on vallan hyvä kasvuvauhti 2-3 grammaa päivässä. Sen verran Loviisakin on kartuttanut painoaan. Saa nähdä, saammeko aikaiseksi jollain konstilla tehdä netissä näkyvän, punnitusten mukaan päivittyvän kasvukäyrän Loviisasta. Oli vähän suunnitelmissa sellainen.

Olemme alkaneet ulkoiluttaa Loviisaa pikkudunan lisäksi myös isommassa aitauksessa, jossa se pääsee paremmin liikunnan makuun. Isossa aitauksessa vain on se huono puoli, että siellä ei meidän kädet kiinnosta lainkaan ja käsittelyharjoituksia varten Loviisa saa viettää aikaansa edelleen myös pikkudunassa. Eilen esittelimme Loviisalle ensimmäistä kertaa myös juoksupyörän siellä ulkoiluaitauksessa, mutta ihan vielä se hoksannut ainakaan täysin jutun ideaa.

Pikkudunassa Loviisa suorastaan rakastaa käsiä, se on melkein jatkuvasti tassut ojossa odottamassa, että joku käsi tulisi. Tietenkin sillä on toiveissa, että jos vaikka vahingossa pääsisi karkuun käsiä pitkin kiipeilemällä. Sitä ei onneksi ole tapahtunut (koputetaanpas puuta), mutta tarkkana sen kanssa saa olla, sen verran vikkelä kaveri se on.
Yleensä annan Loviisan kiivetä vähän matkaa kättä pitkin ja nappaan sen siitä käsivarrelta sitten toisella kädellä ja pallottelen sitä vähän aikaa käsissäni ennen kuin lasken sen takaisin dunaan. Se sujuu oikein hyvin, mutta edelleenkään Loviisa ei pidä yhtään siitä, että se tullaan maasta nappaamaan käsiin. Sitä pitäisi harjoitella kovasti, mutta milläs harjoittelet, kun mokomaa pikkuviikaria ei ole toiveissakaan saada kiinni. Se osaa kyllä väistää nappausta suunnittelevan käden.
Sen sijaan putkeenmenon se on oppinut melkeinpä kiitettävästi. Nostan Loviisan nimittäin aina pois dunasta ja takaisin dunaan talouspaperiputken avulla. Otan putken käteen ja tarjoilen sen toista päätä Loviisalle, joka sinne hyvin nopeasti vilahtaakin. Sitten laitan kädet molempien päiden eteen ja nostan putkilon pois. Sillä tavalla Loviisan siirtely sujuu turvallisesti ja mukavasti. Paitsi ne pari kertaa, jolloin L. on koittanut hampaitaan kämmeneen siltä varalta, että tielle tullut este olisi jyrsittävissä pois... No, onneksi se ei ole kovaa haukannut.

Pari iltaa sitten Loviisalla oli myös ensimmäinen aivan selkeä kiima. Se on haiskahdellut joinain iltoina, mutta nyt maanantaina se ei niinkään haissut, mutta jäykisteli heti kun vähän koskikin siihen. Sen illan käsittelyharjoitukset jäivätkin vähälle, eihän siitä tullut mitään, kun toinen tönöttää jatkuvasti häntä pystyssä.

Hilmasta ja sen jyrsimispuuhista sunnuntain näyttelyissä on tullut yleinen naurunaihe kyseisen näyttelyn keskustelussa. Kaikkien sen touhun nähdeiden mielestä se oli koko näyttelyn hauskin hamsteri. Tässä muutama lainaus:

Ammie: Toinen hamsteri, joka mulle jäi mieleen, oli Sirpan talvikko, joka oli aivan ihana tapaus. Voi jösses sillä veijarilla riitti puhtia ja intoa tuhota sitä wc-paperirullaa ja ei siltä tyylipisteitäkään voi vähentää.

Minski: ...millä tyylillä ja vauhdilla Hilma sen homman teki; aaina vaan uudestaan pahviputken sisään, käännös selälleen ja hampailla hirvee putken järsintä selällään maaten, sitten pois putkesta, kierros boksia ympäri ja taas selälleen putken sisään järsimään, tätä toistui varmaan kymmenisen kertaa. Ja kaikki oli Marlan "syytä", joka assarina kantoi boksia ja Hilma oli siellä putken sisässä silloin ja se putki vähän keikahti ja Hilma pyörähti siellä putkessa ja sitten se päätti kostaa koko episodin putkelle.

Mietinkin tässä, että jos niissä 13.6. PiNan näyttelyissä on kääpiöillä sama tuomari (Saana Kankare), niin kehtaankohan minä viedä Hilmaa sinne näytille lainkaan. Ei muuten, mutta jos (ja todennäköisesti kun) se pitää samanlaista veuhtaamista, niin tuomari varmasti tunnistaa, kuka on kyseessä...

Hilma on Loviisan tulon myötä päässyt herkuttelemaan. Katariinan aikanahan meillä ei ollut mössöjä tarjolla kuin ehkä kerran tai pari viikossa, ei aina niinkään usein. Nyt erilaisia mössöjä on melkein joka ilta ja monessa niistä on myös lihaa mukana tai sitten mukana tulee maitorahkaa tai juustoa, kasvava hamsteri tarvitsee ravitsevaa ruokaa. Kun Loviisalle kerran lastataan tällaiset herkkuateriat, Hilmakin saa niistä osansa. Mössöjen kanssa on tietysti se, että ne kestävät jääkaapissa avattuina vain pari vuorokautta ja koska yhdelle hamsterille ei edes pieni purkki mene parin, kolmen illan aikana, niin osa on pakko pakastaa. Antamalla myös Hilmalle mössöjä, vähennän tuota pakastettavan mössön määrää, koska inhoan folioiden ja muovipussien kanssa nysväämistä (pakkaan näet mössöt kerta-annoksina folioon tai pieneen muovipussiin.

Mörtti Röpö vs. Olympian Haapanen

Pölyämättömyyden takia olemme käyttäneet miltei alusta asti hamstereilla Mörtti Röpöä eli haapahaketta. Mörttiä on tarjolla miltei kaikissa lemmikkiliikkeissä 20 litran pusseissa ja aika monesta paikasta sitä saa myös 100 litran pussissa. Mörtti on osoittautunut käytössä mainioksi, sen paremmin minä kuin hamsteritkaan eivät ole oireilleet pölyallergian suuntaan missään vaiheessa. Mörtin huono puoli on se, että se ei ole kaivelumateriaalina ehkä kaikkein parasta, talvikot voisivat arvostaa enemmän sellaista kuiviketta, jota saisi paremmin kaiveltua ja tehtyä tunneleita. Toisaalta talvikoiden ulkonevat silmät ovat erityisen alttiit juuri pölylle, joten sori vain Hilma, saat tyytyä kasailemaan Mörttikasoja.

Pirkkalan Citymarketin yhteydessä olevasta lemmikkiliikkeestä ei kuitenkaan löytynyt Mörttiä, kun siellä joskus kävimme. Siellä oli kuitenkin vastaavaa, Olympian Haapanen-haapahaketta, suunnilleen samankokoinen pussi (20l) ja suunnilleen samanhintaista kuin Mörttikin. Ajattelin että otanpa sitä sitten pari pussillista.
Haapanen on ihan kelvollista tavaraa, muttei yhtä tasalaatuista kuin Mörtti. Viimeksimainitun palakoko on nimittäin varsin tarkkaan pakkauksessa ilmoitettu 4*4*1 mm, sen sijaan Haapanen tuntuu olevan hieman pienempää, mutta vaihtelua siinä on enemmän. Mikä Haapasessa on vikana, niin se että sieltä on löytynyt muutaman sentin mittaisia puutikkuja pari kappaletta. En suostu uskomaan, että ne olisivat mitenkään erityisen terveellisiä hamstereille. Mörtistä ei ole toistaiseksi tällaisia yllätyksiä löytynyt, vaikka sitä onkin käytetty ahkerasti. Me tulemme jatkossakin pysymään Mörtissä, vaikka ei kai tuossa Haapasessa sinänsä mitään vakavaa vikaa ole, se täytyy vain tarkistaa silmämääräisesti.


Tämmöinenkin löytyi Olympian säkistä.

Päivitystä kuolinsyystä

Luultavasti Katariinalla ei ollut muuta vikaa kuin sydänongelmia. Minua itseäni hämäsi se kaatuilu, mutta konsultoituani ylintä hamsteritietopankkia (tunnetaan myös nimellä Satumetsän Niina) se kaatuilu sopii hyvin myös sydänoireisiin. Kun sydämen toiminta heikkenee, tietysti ääreisverenkierto myös heikkenee, aivoihinkaan ei riitä verta tarpeeksi ja hamsteria alkaa yksinkertaisesti huimata. Olisihan minun pitänyt tajuta tämä itsekin.
Niin että todennäköisesti nyt se eilisen iltayön vimmainen hamsteritarvikkeiden desinfiointioperaatio oli aika turha, mutta tulipa nyt tehtyä. Ei siitä varmaan haittaakaan ole ja ainoa varsinainen menetys oli keitettäessä mutkalle mennyt Hilman juomapullo, mutta onneksi meillä on varapulloja kyllä. Katariinan puukalusteet taidan tyytyä pesemään kuumalla vedellä ja harjalla kunhan ehdin.

Katariinan kuolemasta

Kirjoitan tähän nyt itse tarkemmin tuosta Katariinan kuolemasta. Kuten kirjoitin päivällä, Katariina on käyttäytynyt tänään varsin omituisesti. Se vain paheni illasta, kun Katariina alkoi heräillä ja liikuskella. Se liikkui todella vaivalloisen ja kömpelön näköisesti ja lisäksi se haukkoi henkeään ihan suu auki. Kun se alkoi kävellessään kaatuilla, tartuin kiireesti puhelimeen soittaakseni pieneläinklinikan yöpäivystykseen, jossa käskettiin tulla heti sinne, mutta paljon toivoa ei annettu selitettyäni tilanteen.
Se oli kuitenkin myöhäistä, heti puhelun loputtua Katariina kuoli dunaansa vesipullon alle. Sen nenänpieliin oli tullut jotain valkoista nestettä, joten ehkä sen keuhkoihin oli kertynyt nestettä ja ne tulivat kuollessa ulos.

Kuolinsyy on siis epäselvä, oireet viittaavat sydänoireisiin ja ehkä myös influenssaan ja sen aiheuttamaan korvatulehdukseen (hoipertelu, kaatuilu), mutta oli miten oli, desinfioin jo suurimman osan Katariinan tavaroista ja kaikki Hilman tavarat lukuunottamatta puumökkejä. Hilman tavarat eivät kuitenkaan ole olleet suorassa kontaktissa Katariinan kanssa. Tietysti jos Hilmakin nyt sairastuu, en anna tuota ikinä itselleni anteeksi... Toivotaan kuitenkin että meidän pikkuharmaa säilyisi terveenä.

Terveyshuolia

Kirjoitin jo aikaisemmin, että Katariina on paitsi laihtunut myös rauhoittunut. Nyt taitaa olla jo suurempia huolia edessä, sillä viime viikosta Katariinan paino on noussut 5 grammaa ja se on todella selkeästi rauhoittunut. Tänä aamuna ilmeni viimeisimmät ongelmat, sen hengityksen näkee selkeästi kyljistä (on se tosin aiemminkin näkynyt, muttei niin selkeästi) ja muutenkin se käyttäytyi tänä aamuna todella oudosti. Se oli hereillä ennen puolta päivää ja vaelteli ympäri häkkiään, torkahdellen vähän minne sattuu. Se on aivan poikkeuksellista käytöstä, Katariina nimittäin ei yleensä juuri heräile päiväsaikaan ja jos heräileekin, se käy syömässä ja painuu äkkiä takaisin pehkuihin. Nyt se ei kuitenkaan halunnut mennä takaisin mökkiinsä vaan on nukkunut koko päivän isommassa mökissään, jossa se ei ole koskaan pitänyt pesäänsä, se on kaiketi liian iso ja avoin pesäksi.

Sydänongelmiin viittaisivat tuo laihtuminen, rauhoittuminen ja puuskuttava hengitys eivätkä sydänongelmat olekaan harvinaisia hamstereilla, varsinkaan vanhemmilla naarailla. Ylipaino on tietysti yksi altistava tekijä eikä Katariinakaan ole missään vaiheessa ainakaan liian laiha ollut, jos nyt ei ihan mikään tajuttoman tuhtikaan. Sydänongelmiin liittyy joskus myös nesteen kertyminen, joka voisi selittää tuon yhtäkkisen viiden gramman painon nousun.

Satumetsän nettisivujen hoito-ohjeen mukaan voi sydänsairaalle hamsterille antaa pikkuisen murenan asetyylisalisyylihappoa eli Aspirinia tai Disperiniä, niitähän käytetään ihmisillä myös sydän- ja verenkierto-ongelmien hoidossa. Mailitse käydyssä keskustelussa Satumetsän Niina antoi toivoa siitä, että Disperiini auttaisi Katariinaakin, kävin nimittäin sitä jo ostamassa apteekista. Ensimmäinen miniannos lääkettä onkin jo murennettu kermaviilin sekaan ja se odottelee Katariinaa ruokakupissa. Toivottavasti Katariina ei nyt heittäydy yhtä epäluuloiseksi kuin kissat matolääkkeiden kanssa (kokemusta...) vaan söisi kiltisti kermaviilit ja lääkkeen siinä samalla. Ja toivon kovasti, että se myös auttaisi Katariinaa!

Kävi miten kävi, Katariina ei välttämättä näe kaksivuotispäiväänsä, sillä Disperin ei poista ongelmaa sinänsä, se vain poistaa oireet hetkeksi. Ja kesäkin vielä tulossa, toivon mahdollisimman kylmää kesää, sillä kesähelteet eivät yleensäkään ole hamstereiden suosikkijuttuja ja sydänvikaiselle ne voivat olla kohtalokkaita. Vaan ei meillä kyllä todellakaan ole onnea näiden hamstereiden kanssa, jos Katariina kuolee vielä nuorempana kuin Karamelli (1v 8kk). Muut kertoilevat juttuja parivuotiaista hamstereistaan, jotka ovat vielä pirteitä ja aktiivisia ja meillä käy näin... Ei ole reilua tämä.

Päivän painot

Punnitsin tänään molemmat hamsterit. Katariinan paino on tullut jouluisesta 204 grammasta alaspäin, itse asiassa aika huimastikin. Se painoi tänään vain 178 grammaa. Katariina ei ole ollut erityisen tiukalla dieetillä viime aikoina, mutta ei ole mitenkään ihmeellistä, että hamsterit vanhetessaan myös laihtuvat. Itse asiassa Katariina näyttääkin solakammalta, erityisesti sen lonkat erottuvat nyt selkeämmin kuin aikaisemmin ja siksi kiikutinkin sen puntarille.

Katariinasta on alkanut vähitellen tulla rauhallisempi, se ei enää jyrsi kaltereita samalla innolla kuin aikaisemmin eikä näin ollen ole enää pyytämässä pontevasti joka ilta ulkoilemaan. Itse asiassa viime aikoina se on ulkoillut komerossa vain suunnilleen joka toinen päivä joka päiväisen juoksentelun sijaan. Tosin nykyisin se kyllä vipeltää komerossa aktiivisemmin kuin aikaisemmin, sehän saattoi keskittyä pahvilaatikoiden jyrsimiseen suurimman osan siitä ajasta, mitä vaatekomerossa olimme sen kanssa. Nyt se ei enää juurikaan jyrsi mitään vaan viipottaa hyvin vikkelästi. Siinä mielessä ei siis uskoisi vanhuuden vielä iskeneen.

Ja toisaalta, eihän Katariina ole vasta kuin vuosi ja neljä kuukautta. Onhan sekin tietysti jo jonkinlainen ikä sekin, veteraaniluokkaan se kuuluisi näyttelyissä 28.4. lähtien, mutta kyllä minä nyt oletan, että Katariina pysyisi pirteänä ja pontevana ainakin puoleentoista vuoteen asti ja toivottavasti pidemmällekin.

Hilmakin joutui puntarille ensimmäistä kertaa (se on aina aiemmin nukkunut, kun olen kaivanut vaa'an kaapista) ja meidän tosi-pikkusintti painaa 53 grammaa. Se lienee ihan hyvä paino talvikolle, mutta niilläkin on kokovaihtelua niin paljon että pienikokoinen hamsteri voi olla reilusti liikalihava, jos se painaa tuon verran, mutta isokokoisempi on samanpainoisena ihan sopusuhtainen. Minusta Hilma ei ole suinkaan sieltä pienimmästä päästä talvikoita eikä se minusta näytä mitenkään turpealta, joten sovitaan, että 53 grammaa on sille ihan hyvä paino.

Hamsterinpidon kustannukset

Harmittaa hieman, etten huomannut heti alusta lähtien alkaa pitää kirjaa kaikesta siitä, mitä olen hamstereille ostanut. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten paljon rahaa noihin pikkuveijareihin onkaan tullut kulutettua. Nyt kirjanpidon aloittaminen on hieman myöhäistä, koska en muista enää kaikkien hankkimieni kalusteiden, häkkien ynnä muiden kestävien tavaroiden hintoja. Toisaalta, kirjanpidon tekeminen olisi voinut olla jokseenkin monimutkaista, koska esimerkiksi tuoreruuasta iso osa on sellaista, että niistä menee osa hamstereille ja loput syömme itse.

Kuitenkin voisin heitellä tähän jonkinlaisia arvioita rahankulusta. Luulen, että suurin menoerä on kuivikkeet eli Mörtti-Röpö, jota kuluu nykyisin hyvinkin pari, kolme 20 litran säkkiä kuukaudessa (á n. 10 euroa). Tähän voitaisiin vaikuttaa ostamalla Mörttiä isoissa säkeissä, varsinkin kun vielä on auto käytössä, se tulisi luullakseni ainakin jonkin verran halvemmaksi. Plus ettei tarvitsisi olla jatkuvasti raahaamassa Mörtti-pusseja kotiin.
Siinä ne hamsterin kulut sitten melkein ovatkin. Ihan totta. Vaikka meillä on kaksi hamsteria, ne eivät kuluta kuivaruokaa paljon ja yksi tuollainen 0,7-1 kilon pussi kestää kuukausia ja maksaa jotain 3-7 euron välillä. Tosin meillä on useampaa ruokaa yleensä varastossa, miksailen niistä jonkinlaisen sekoituksen hamstereille. Mutta oli miten oli, kuivaruokaa ei tosiaan tarvitse kovin usein olla ostamassa.

Hamsterin oma ostohinta on yleensä suorastaan mitättömän pieni, eläinkaupat saattavat pyytää 25-30 euroa yhdestä hamsterista, kasvattajat yleensä 5-10 euroa vähemmän, vähän kasvattajasta riippuen. Me maksoimme Katariinasta 10 euroa ja Hilma oli käytännössä ilmainen, kun sain sen aikuisena.

Häkki (tai duna tai terra) on yksittäisistä menoeristä ilman muuta suurin ja häkkiin voikin upottaa luultavasti ihan niin paljon rahaa kuin ikinä haluaa. Nyrkkisääntö häkin ostamisessa on se, että vaikka SHY onkin antanut minimisuosituskoot hamstereiden häkkien koolle, niin silti on parempi valita se reilusti niitä suurempi kuin karvan verran pienempi häkki.
Häkkien kanssa hintavertailu kannattaa, eri lemmikkiliikkeiden ja nettikauppojen hinnoissa voi olla isojakin eroja. Eikä kannata mitenkään väheksyä käytettyjen häkkien ostamista, esimerkiksi Huuto.netistä tai SHY:n myyntipalstalta voi löytää hyvän, ison käytetyn häkin jopa pilkkahinnalla.

Häkin kalusteista tärkeimmät lienevät juomapullo ja ruokakupit, jotka eivät montaa euroa maksa. Kuivaruualle on hyvä olla olemassa oma kuppinsa, mutta tuoreruuat voi tarjoilla esim. pilttipurkin kansista tms.
Pesämökkiä ei ole pakko ostaa, hamsterille käy aivan yhtä hyvin sopivankokoinen pahvilaatikko pesäksi ja ne on myös helppo vaihtaa uusiin, kun ne jyrsitään ja pissataan piloille. Muoviset mökit eivät ole suositeltavia, mutta puisten kanssa tulee vastaan tämä pissausongelma. Pesän pehmusteeksi kelpaa vessa- tai talouspaperisilppu. Usein hamsterit hoitavat sen silppuamisenkin itse.

Muuhun häkin sisustukseen ja hamsterin viihdyttämiseen voi käyttää rahaa ihan niin paljon kuin haluaa tai olla käyttämättä. Lemmikkiliikkeet pursuavat mitä erilaisimpia tuotteita hamstereille ja muille pikkujyrsijöille. Kaikkien tuotteiden kohdalla ei kuitenkaan ole ajateltu eläinten parasta, vain omistajien rahastusta. Pesävanu, juoksupallot, hamsterinvaljaat ja useimmat muovitavarat ovat turhia ja vaarallisiakin tavaroita.
Mutta hamsterit eivät katsele tavaroiden hintalappuja. Pahvilaatikot, keraamiset kukkaruukut, pahvitunnelit, puhtaat puunoksat, kivet ja muut sellaiset kelpaavat hamstereille virikkeiksi ihan yhtä hyvin kuin kalliit, kaupasta ostetut puumökit ja muut systeemit.

Häkki ja useat kalusteet ovat kuitenkin pitkäikäisiä tavaroita. Kun kerralla ostaa kunnolliset, voi niitä käyttää jatkossa seuraavilla hamstereilla hamaan tulevaisuuteen asti.

Näyttelyihin ei kovin paljon rahaa mene, jos on vain muutama hamsteri. Näyttelyiden osallistumismaksut ovat aika pienet ja yleensä enemmän rahaa meneekin matkoihin, jos näyttelyt ovat jossain kauempana. Liittymällä SHY:n jäseneksi saa ainakin joistain näyttelymaksuista alennusta. SHY:n jäsenmaksu on naurettavan pieni, 16 euroa vuodessa yli 15-vuotiaalta ja sillä saa liityttyään Hoitopussi-tietovihkosen ja vuoden Poskipussi-lehdet, niin että se kannattaa vaikkei näyttelyihin osallistuisikaan.

Eläinlääkärikulut ovat sitten asia erikseen. Harvoin terve, hyvin hoidettu hamsteri lääkäriä tarvitsee, mutta sitten jos tarvitsee, kulut nousevat helposti korkeiksi. Mutta tämä on sellainen asia, josta ei hamsterinomistaja voi tinkiä. Kun eläimen on vapaaehtoisesti ottanut, on siitä huolehdittava kunnolla.