Pari söpöilykuvaa tähän väliin

VAROITUS! SISÄLTÄÄ SÖPÖJÄ HAMSTEREITA!

Uutta Stockmannin Hulluilta Päiviltä ostettua objektiivia piti tietysti testata ja mikäpä sen parempi kohde kuin vilkasliikkeiset hamsterit. Tässäpä siis kaksi onnistunutta otosta blogin päätähdistä:

Pertin kuvia

Pertistäkin onnistui ottaa muutama kuva siivouksen yhteydessä tässä parina iltana. Tässä muutamia parhaimpia.

Kaksi ensimmäistä ovat tuollaisia sopivan pehmeitä:





Seuraavan kahden ollessa sitten terävämpiä:

Pertti-kuvia

Napsin Pertistä muutamia kuvia kun se oli siivouksen ajan kuljetusboksissa. Varoituksen sana on sitten paikallaan: Pertti ei ole söpö, se on super-söpö. Kuvat saattavat siis aiheuttaa herkimmissä katsojissa hallitsemattomia awww-ääniä sekä akuuttia hamsterikuumetta.

"Ensin pitää peseytyä ja sukia kaikki karvat ojennukseen."


"Sitten vähän poseerataan. Juu, olen näin nätti poika."


"Nyt riitti, joku raja sitä hamsterillakin on. Mä haluan POIS!"

Varokaa roboja!

Ei ole olemassa petollisempaa hamsteria kuin roborovski. Katsokaa nyt esimerkiksi näitä kuvia robopoikasista. Miten suloisia nappisilmiä ja viiksikuonoja! Aivan viattoman näköisiä ja pehmoisia, kilttejäkin vielä, ihan varmasti noin nätit hamsterit!

Totuus kuitenkin on joka puolella samanlainen kuin meidän riehuva hamsteriherra: vauhtia riittää niin, ettei siinä ehdi mukana ja vaikka robot eivät mitään sylilemmikkejä olekaan, niin olisi silti joskus hyödyllistä, että ne saisi napattua dunastaan käsiin. Ei ole muuten toivoakaan tai sitten minä olen liian hidas niille. Eikä sekään kelpaa ratkaisuksi, että pyydystää vauhdikkaan villipedon pahviputken avulla pieneen kuljetusboksiin ja kuvittelee nappaavansa sen helpommin sieltä käsiinsä. Kuljetusboksista on helpompi karata ja jos ihminen vielä lykkää kätensä sinne, homma helpottuu entisestään. Kyllä, Pertti yritti jo kertaalleen, niin hidas en sentään ole ettenkö saanut pakomatkaa katkaistua heti alkuunsa.

Kaiken lisäksi tämä vekkuli myös herättelee minua yleensä kahden aikoihin aamuyöstä sutimalla dunan seiniä aivan kuin yrittäisi kiivetä niitä pitkin karkuun. No eihän tassu pystysuoralla muovilla pidä mitenkään, muttei se estä Perttiä yrittämästä. Juoksupyöräänsä Pertti joko ei osaa tai halua käyttää, ehkä minun pitää ostaa sille juoksulautanen, jollaiseen se on tottunut Veeran luona.


"Ai mä vai?!"

No joo, onhan se myönnettävä, että harvinaisen suloinen kaveri Pertti on ja sen touhuja on hauska seurailla (silloin kun sitä ei yritä kiinni vaan tyytyy katselemaan).

Ekat kuvat Pertistä

Pertin kuvia onkin jo kärtetty siitä asti, kun herra meille kotiutui. No, aluksi se vaikutti vähän ujolta ja sitten liian vauhdikkaalta ja sitten olin juhannuksenkin poissa enkä voinut tietenkään kuvata Perttiä. Eilisiltana kuitenkin onnistuin nappaamaan siitä muutamia kuvia ja tässä se meidän uusin söpöläinen nyt on!