Päivittelyä pitkästä aikaa

Hamsterit ovat hengissä siitä huolimatta, että blogi ei ole. Ja kun tässä viime aikoina ei ole tullut napsittua mitään sopivia kuviakaan edes noista kahdesta.

Suunnittelin tässä vaihteen vuoksi syksyn näyttelykiertuettakin. Elokuussa olisi sopivasti PiNan näyttelyt Lempäälässä (kutsu) ja siellä on tarjolla sekä ulkomuoto- että lemmikkiluokat hamstereille. Ulkomuototuomarit ovat Briteistä, Susan Washbrook ja itselleni ihan uusi nimi Jean Tye. Lemmikkituomarit ovat Hämäläisen Niina ja Kankareen Saana. Ilmoittauduin jo taas vapaaehtoiseksi sihteeriksi ainakin noille brittituomareille.

Ja kai sitä pitää ilmoittaa nuo elukatkin mukaan kaikkiin mahdollisiin luokkiin, vaikka eipä nuo ulkomuotoluokissa ole juuri juhlineet. Niina on kääpiöiden lemmikkituomarina, joten toiveita on, että jospa hän löytäisi Sirin kanssa heti yhteisen sävelen, ettei tällä kertaa tarvitsisi omistajan kärsiä ja hävetä... Minun täytyy tarkistaa nuo veteraaniluokkien ikärajat, Siri varmaankin menee jo komeasti veteraaniksi, onhan se näyttelypäivänä yli puolitoistavuotias. Jane on vähän reilu 15kk.

Tähän perään pari kuvaa blogin päätähdistä.

Optimoiva insinööri

Lady Janesssa on selkeästi optimoivan insinöörin vikaa. Tänä aamuna löysimme pesäpehmusterullan näin kätevästi paikalleen sijoitettuna. :)

In English: Siri & Jane

It's been a while since I wrote anything about our hamsters to the blog in English (Brief introduction in Apr 2nd, 2012). Since then we have celebrated Loviisa's 2nd birthday and soon afterwards Loviisa was euthanized due to a big tumor in its belly/flank. We got a new Syrian puppy in June 2012, officially Kimatra Kuukrokantti, but we call it Jane.

© Karri

Jane is short-haired female and its color is silver sable white-banded. It's also a tortoiseshell but the yellow spots are not visible. It was born in Apr 20th 2012, so next Saturday we'll be celebrating its first birthday. The most strange thing in Jane is its size: when compared to our previous Syrian females it's very small. Loviisa and Katariina weighed some 200 gr and they weren't that fat. Jane isn't fat at all but weighs only about 150 gr. Well, not all hamsters are that big and most of Jane's sisters and brothers are approximately the same size. Jane participated the pet class in February and judge commented that it was a "charming fitness lady".

Siri has its first birthday soon after Christmas. It's a lovely Winter White even though it sometimes bites our fingers in its terrarium. I think it's just being a bit territorial because it doesn't bite at all when hold on hands. And when something is so cute and pretty as Siri, it doesn't matter if it bites every now and then, does it? Siri is also a little bit of a fitness lady, every night when the lights go off, it starts running in its wheel.

Kuulumiset

Kaikella kunnioituksella, mutta meistä tuntuu siltä, että Jane ei... no, ole se poikueen terävin hamsteri. En tosin tiedä muiden sisarusten älynlahjoista, mutta Jane taitaa käydä välillä vähän hitaalla. Siinä missä aikaisemmat syyrialaiset ovat dunasta ulos halutessaan tulleet suoraan käsien ulottuville, Janen täytyy miettiä asioita ensin ja vasta sitten päättää, että tulisiko sitä nyt oikeasti käsiin vai ei. Ja välillä se jähmettyy aivan paikoilleen, kun sen panee ulkoilun tai siivouksen jälkeen takaisin dunaansa. Se nimittäin saattaa kököttää hyvinkin minuuttitolkulla paikoillaan mökin katolla, mihin sen yleensä lasken. Toinen vaihtoehto on tietenkin se, että kyseessä on aikamme suurin hamsterinero, jonka ajatuksenjuoksua tyhmä henkilökunta ei vain ymmärrä.

Jane on myös siitä poikkeava meidän syyrialaisten joukossa, että sillä ei yleensä ole juuri havaittavia kiimoja. Kökötystä on nähty oikeastaan ihan vain pari kertaa ja ikää kuitenkin alkaa olla kohta vuosi. Eikä se yleensä haise, mutta silloin kun se haisee, se sitten todenteolla haiseekin. Joskus se päästelee komerossa varsinaisia hajupommeja, miettikää nyt jos hamsteri on perimmäisessä nurkassa ja sieltä on minun nenään matkaa jotakuinkin puolitoista metriä ja haju kiirii sieltä asti minun nokkaan.


Karri väittää, että Siri on välillä hyvinkin reviiritietoinen dunassaan ja tulee puremaan tunkeilevaa kättä. Ehkä se vain on Karri itse syyllinen, koska itse en ole dunassa Sirin hampaita saanut sormissani tuta. Enkä juuri muutenkaan, käsissä pidettäessä se saattaa välilä kokeilla sormien näkertämistä.

Miltei joka ilta kun työhuoneesta sammutetaan kaikki valot, Siri aloittaa maraton-harjoittelunsa juoksupyörässä. Se ei juokse, jos on valot päällä tai joku katsomassa, mutta pyörästä lähtee sen verran ääntä, että kyllä me tiedämme milloin se juoksee. Ihmekös sitten, jos Tampereen näyttelyissä tuomari sanoi että lihaksikas ja hyvä massa. Kyllä ihan varmasti tuolla treenillä!

Jane ulkoilemassa

Tässä muutamia otoksia Janesta eilen vaatekomerossa.

Näyttelykuulumiset

Kas niin, olen juuri kotiutunut näyttelyistä hamstereiden kanssa. Täytyy sanoa, että oli kyllä mielenkiintoinen päivä.

Minä itse toimin taas kerran Sebastianin sihteerinä, hänellä oli tällä kertaa kaikki robojen ja campbellien ulkomuotoluokat tuomaroitavana. Kumpiakaan ei ollut kovin paljon. Roboja oli ilmoitettu 32 (18 standardia, 6 koestandardia ja 8 ei-standardia) ja campbelleja 13 (7 standardia, 4 koestandardia ja 2 ei-standardia), mutta poissaolevia eläimiä oli molemmissa lajeissa joitain. Tyydyttäviä ei kummassakaan lajissa tullut yhtään, melko hyviä vain yksi muistaakseni, hyviä paljon, erittäin hyviä joitain, samoin kuin erinomaisiakin. Cambpellien luokassa oli monia sellaisia, joille olisin voinut jakaa "sihteerin suosikki" - palkinnon, jos olisin niitä jakanut tällä kertaa. Niillä vain on niin kauniita värejä! Opalit ovat hienoja, samoin sininen argente ja sitten oli yksi mikälienee-täplikäs, se oli toinen ei-standardiluokan hamstereista ja väriltään tosi hieno. Kyllä meille tarttee campbelli tai pari hommata jossain vaiheessa, ei auta mikään...

---

Sitten näihin meidän omiin otuksiin. Kuten olin jo aiemmin maininnut, sekä Jane että Siri osallistuivat omien lajiensa ulkomuotoluokkiin ja lemmikkiluokkiin. Alustavasti epäilin, että Siri voisi saada hienot arvostelut lemmikistä ja että sen käytöstapoihin voi luottaa, mutta ulkomuodosta tuskin tulee mitään. Janen kohdalla epäilin sitä vähän pulskaksi ja että se mahdollisesti ei tykkäisi hirveästi käsittelystä tai ainakaan hampaiden katsomisesta ja ulkomuotoluokastakaan en hirveästi odottanut mitään.
Vähänpä taas tiesin.

No, Janen ulkomuotoluokan arvostelu oli kokolailla odotettu:
TYYPPI JA RAKENNE
Pää: saisi olla leveämpi, kuono erottuu, melko lyhyt, hyvä otsa
Silmät: pyöreät
Korvat: ok
Tyyppi ja sukupuolileima: hyvä tyyppi
Koko: ok

VÄRI, VÄRIMERKIT JA KUVIO
Perusväri: saisi olla voimakkaampi, rusehtaa
Pohjaväri: saisi olla voimakkaampi
Kuvio: erittäin epätasainen nauha

TURKKI
Tiheys: saisi olla huomattavasti tiheämpi
Pituus: saisi olla lyhyempi
Tasaisuus: melko epätasainen
Vatsaturkki: riittävä

TERVEYS
Yleiskunto (massa, lihaksisto, virkeystaso): silmät väsyneet, ok
Turkin ja ihon kunto: ok
Kynnet ja hampaat: ok

Häntä oli suora, luonne hyvä ja arvosanaksi melko hyvä -. Tuomarina oli Päivi Virtanen. Ei siis juuri kehuja eikä palkintoa. Nauhan huonouden näkee itsekin ja olen tuota värin sävyä katsellut myös, että kovin on rusehtava kun pitäisi kuitenkin olla enemmän sinne hopeisen suuntaan mennä. Ja joo, varmasti oli väsyneet silmät, Jane ei viitsinyt juuri silmiään raottaa.

Perin uninen Jane


Janen lemmikkiluokan arvostelu oli kokolailla toisenlainen mitä olin pahimmissa painajaisissani pelännyt:
Yleiskunto: timmissä kunnossa ja hurmaavan fitness-leidin oloinen.
Turkki: hyvä palautuvuus, takapäästä hieman kuiva
Korvat, silmät, hampaat: siistit hampaat, hauskat korvat, kirkkaat silmät
Kynnet: kunnossa
Käsiteltävyys: oman arvonsa tunteva, mutta kertakaikkisen hurmaava
Yleisvaikutelma: ihana kuviointi

Häntä tässäkin tuomittiin suoraksi ja kokonaisarvosana erittäin hyvä +. Tuomarina Marjut Kaakinen.
Syyrialaisnaaraiden lemmikkiluokassa taso oli kova ja sijoituksen saamiseen olisi vaadittu se ERI, mutta EH+:lla Jane sai KuMa-ruusukkeen, jonka kiinnitin jo sen dunaan. Oikein sydän paisui ylpeydestä, kun luin tuota arvostelua, mutten nähnyt, miten Jane käyttäytyi tuomarin käsittelyssä. Siinä on saattanut olla toivomisen varaa. Nimittäin Siristä sanottiin myös, että on omanarvontuntoinen rouva ja sen minä taas näin miten Siri käyttäytyi...

---

Sirin ulkomuotoluokan arvostelukaavakkeessa oli pahimmoinen yllätys: hylkäys. Tuomari Lotta Ling oli löytänyt sen etukäpälästä pienen kasvaimen ja sairaat eläimet hylätään. Kuitenkin hän oli arvostellut Sirin, joten paperi näyttää tältä:
TYYPPI JA RAKENNE
Pää: hyvä
Silmät: hyvä
Korvat: isot
Tyyppi ja sukupuolileima: hyvä
Koko: hyvä

VÄRI, VÄRIMERKIT JA KUVIO
Perusväri: epätasainen
Pohjaväri: epätasainen
Vatsaväri: hyvä
Tikkaus: hieman epätasainen
Kuvio: epätasainen, mutta päivän paras helmikuvio

TURKKI
Tiheys: hieman pehmeä
Pituus: hieman pitkä
Tasaisuus: epätasainen
Vatsaturkki: hyvä

TERVEYS
Yleiskunto: pieni kasvain jalassa (etutassu)

Suora häntä, hyvä luonne ja ei kokonaisarvosanaa sen hylkäyksen takia. Värin epätasaisuus tiedettiin jo etukäteen ja noin muuten tuo arvostelu ei ole mitenkään yllättävä, mutta tuo kasvaimen löytyminen oli totaalinen yllätys, koska enpä itse ole moista huomannut. Kysyin sitä tuomarilta arvostelun jälkeen ja totta on kyllä, että vasemman etutassun "peukalon" kohdalla on jotain, mikä voi todellakin olla kasvain. Sitä tassua katsoivat kyllä muutkin kokeneet harrastajat ja moni oli vähän sitä mieltä, että on aika tulkinnanvaraista, että onko se kasvain vai ei, mutta sitä täytyy nyt seurailla ekstratarkasti.

Siri oli kääpiöiden lemmikkiluokan viimeinen hamsteri ja (pahaksi) onnekseni satuin olemaan juuri sopivasti tuomaripöydän tienoilla, kun Siri tuli Saana Kankareen arvosteltavaksi.
Minä en voinut uskoa silmiäni! Meidän kiltti lässykkä-Siri, jonka käytöstä olin kasvattajallekin ehtinyt jo kehua, pakenee tuomarin kättä, rääkyy kuin tapettava sika ja kertakaikkiaan ei halua tulla tuomarin käteen. Oli vissiin hyvin lähellä, ettei se saanut hylkyä lemmikkituomariltakin sen takia, että oli mahdoton käsitellä. Ja olen aika varma, ettei Siri kiroillut ulkomuototuomarillekaan, Lotalla oli muutamia rähinä-roopeja, mutta minun mielestä pöydällä oli hiljaista kun Siri oli arvostelussa. Saanan kanssa ei Sirin kemiat vain kohdanneet.

No, Siri saatiin arvosteltavaksi, kun viereisessä pöydässä tuomaroinut Hämäläisen Niina sen boksista taltutti käteensä ja antoi Saanalle. Kädessä Siri sitten rauhoittui sen verran, että sitä saatettiin jopa arvioida. Arvostelu oli käytöstä lukuunottamatta vallan hyvä:
Yleiskunto: lihaksikas, hyvä massa, kuitenkin hieman tuhdissa kunnossa, tarkista ruokavalio
Turkki: hieman elottoman oloinen, hieman rasvainen, kuitenkin oikein pehmeä ja tiheä
Korvat, silmät, hampaat: puhtaat korvat, hampaat kunnossa, suuret ja hieman ulkonevat silmät
Kynnet: epätasaisesti leikatut
Käsiteltävyys: boksista otettaessa on todella hermostunut ja jännittynyt, rauhoittuu käsiteltäessä. Tarrautuu takajaloilla käteen kiinni
Yleisvaikutelma: arvonsa tunteva rouva :)

Häntä todettiin suoraksi ja arvosanaksi tuli hyvä.

Ja kas kummaa, kun Sirikin sai oman ruusukkeensa, niin epätodennäköiseltä kuin se tuntuikin. Se sai erikoismaininnan viimeisestä arvostelukohdasta "arvonsa tunteva rouva". Ehkä se oli vähän niinkuin salainen tsemppipalkinto omistajaraukalle ja "arvonsa tunteva rouva" voidaan ymmärtää synonyyminä termeille "käsittelemätön" tai "luonnevikainen". Meidän kiltti pikku-Siri...

Maailman viattomin talvikko takaisin kotona:


Semmoinen päivä siis meillä. Ruusukkeet kummallekin ja molemmat ovat vähintäänkin hyviä lemmikkejä.

---

Näiden lisäksi näin monta muuta hienoa hamsteria. Lk syyrialaisten ulkomuototuomarin pöydällä oli taas kerran yksi hurmaavanvärinen musta valkokirjokilppari naaras, oikein sellainen muhkea, ei tuollainen timmi fitness-mimmi kuin Jane. Sitten oli yksi musta täplikäs syyrialainen, joka oli aivan kuin dalmatiankoira väritykseltään. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt sellaista, se oli upea. Sitten oli yksi valkoinen (olisikohan ollut ms valkoinen?) pk satiini rex, josta tuomarikin sanoi, ettei ole koskaan nähnyt yhtä selkeää rexiä. Se oli todellakin oikeasti kiharakarvainen, kuin pieni lammas! Janen veli, Kardos Kaakaopisara pokkasi itselleen myös jonkin KuMa-ruusukkeen lemmikkiluokasta, mutta minun ottamani kuvat siitä eivät onnistuneet. Voin kuitenkin kertoa, että oli tosi suloinen poika. Tikan Jonnalla eli Loviisan kasvattajalla oli hopeasoopeli roan uros, siitä on jonkinlainen kuva alla ja sekin oli aivan mahtavan värinen.

Hopeasoopeli roan:


Samoin Jonnalla oli mukana myös arosopuleita, hän nimittäin toi syksyllä Suomen ensimmäiset arosopulit Hollannista. Ne olivat tuolla näytteillä myös ja sain jopa jonkinlaisen kuvan niistä:

Näyttelykuumetta

Eipä ole tullut kuukauteen kirjoiteltua mitään, mutta toisaalta ei ole ollut oikein asiaakaan. Hamsterielo sujuu kommelluksitta.
Nyt kuitenkin huomenna on näyttelyt Ikurissa ja emännällä alkaa jännitys nousta. Ekat näyttelyt vuoteen ja ekat myös molemmille tytöille. Survival kit on jo jotakuinkin kasassa, boksit tarttis vielä laittaa ja taksi on tilattu huomisaamuksi. Joo, tämä laiskiainen tuo hamsterinsa näyttelyyn taksikyydillä Samsoniten laukussa...

Siri aiheutti keskiviikkoiltana jännitystä: kun se illalla heräsi, sen toinen silmä oli ummessa. Olin nähnyt sen aiemmin puuhailevan heinällä täytetyssä pahvilaatikossa, joka sillä terrassa oli virikkeenä ja pelkäsin heti, että joku korsi olisi osunut silmään. Keitin vettä, että saisin puhdistettua silmää, mutta silmä aukesi sinä aikana kun vesi jäähtyi. Se näytti auenneenakin vähän oudolta, joten ajattelin katsoa aamuun asti ja lähteä eläinlääkärille, jos se vielä olisi kiinni tai muuten outo. Myöhemmin illalla silmä kuitenkin näytti ihan tavalliselta eikä mitään outoa ole ollut nyt myöhemminkään, joten olikohan Sirillä sitten vain tavallista pahemmat iltarähmät keskiviikkona, en tiedä. Niin että näyttelyreissu ei ole ainakaan toistaiseksi vaarassa.

Itse puuhastelen päivän Sebastian Mårtenssonin sihteerinä, hän tuomaroi kaikki robot ja campbellit, joten en (taaskaan) pääse katsomaan lähietäisyydeltä, miten omat elukat käyttäytyvät tuomarien käsittelyssä. Sirin käytöstapoihin voi luottaa, se korkeintaan alkaa näkertää tuomarin sormia. Jane sen sijaan on välillä vähän pököpää, tuskin sekään puree, mutta voi keksiä jotain muuta päätöntä. Ja sitten se saattaa jännittää eikä toisaalta välttämättä yhtään innostu hampaiden tarkistamisesta.

Sitten tässä on vielä yksi kuva vuoden takaisesta näyttelystä, joka sekin oli Ikurissa. Ja ihan eka kuva Siristä, joka tuolloin oli vielä nimetön ja kiroili paljon. Siitä on tosiaan vuosi aikaa kun Siri meille tuommoisena pikkuisena tirriäisenä tuli.


Ja ettei Jane tule mustasukkaiseksi, niin tässä kuva siitäkin. Tämä kuva kertonee sen, miksi Janesta on niin vähän kuvia. Jos se pysyy joskus paikoillaan, se näyttää kuvassa jotenkin epämuodostuneelta.

Ilmeellä sä vedät

Sirillä on välillä ihan katu-uskottavia ilmeitä.

Ja loppuun kuva Janestakin, kun ei ole pitkään aikaan ollut.

Eläinkokeen hämmästyttävät tulokset

Kas niin, edellisessä postauksessa kuvailtu eläinkoe on jatkunut viikon verran ja on tapahtunut seuraavaa:
1. ensimmäisenä aamuna Janen rulla näytti siltä kuin siihen ei olisi koskettukaan. Olimme huolissamme, onko meidän prinsessa joutunut nukkumaan ilman lakanoita. Niin surkeasti asiat eivät onneksi olleet, sillä kurkistus pesään osoitti että rullasta oli nätisti nypitty ilmeisen sopiva määrä paperia, jossa hamsterin sopii nukkua.
2. ensimmäisen siivouksen jälkeen sama tilanne toistui, rullasta oli napsittu hyvin nätisti riittävä määrä paperia pehmustetarpeiksi.

Vessapaperirulla kuitenkin tuhoutui maanantain ja tiistain välisenä yönä, mutta tuhoutumistapa oli varsin erikoinen. Jane oli tonkinut niin paljon puruja, että purukasa ylsi juomapullon putkeen asti, jokin puru oli osunut venttiiliin ja pullo oli vuotanut tyhjiin. Lähellä seisoskellut vessapaperirulla oli kuitenkin imenyt itseensä suurimman osan vedestä, purut olivat jotakuinkin kuivia pullon ympärillä, mutta paperirulla oli märkä! Koskaan aiemmin meillä ei ole tapahtunut tätä, että pullo vuotaisi tyhjiin, mutta kokeneemmat harrastajat ovat siitä varoitelleet kyllä, että näinkin voi käydä. Näköjään siis voi!

Tässä vielä meidän koe-eläin söpöilemässä:

Kuvapostaus

Vaihteeksi kuvia meidän tytöistä. Sirin kuvat © Karri, Janen kuva on minun ottama.

Kiltti Jane

Edellisessä postauksessa Janea syytettiin törkeästi huliganismista, yleisestä riehumisesta ja henkilökunnan paheksunnan herättämisestä. Eilisiltana näistä vähintäänkin epäilyttävistä touhuista yritettiin saada kuvatodisteita.
Arvata saattaa, halusiko Jane esitellä kameralle edesottamuksiaan luvattoman kiipeilyn tiimoilta. No ei tietenkään!

"Mitä että? Kiipeillä? Minäkö? En minä koskaan tee sellaista. Jyrsin tästä mieluummin vähän."

"Ai näinkö tarkoitat? Meinaatko että olisin koskaan tällaista tehnyt muka? Ei voi pitää paikkaansa!"

"No okei sitten, kerran voin vähän malliksi esittää. Näin tästä pääsee kurkottamalla ylös hyllylle..."

"... paitsi että sitä päätyy heti takaisin henkilökunnan syliin vaikkei ollut vielä lähelläkään kenkähyllyä. Kaiken hauskan pilaavat. Kostan mielipahani näille housuille."

Pitkästä aikaa kuvia

Pitkästä aikaa osuivat hamsterit ja kamera samaan huoneeseen, joten tässä todistusaineistoa väitteelle siitä, että meillä on maailman ehkä suloisimmat hamsterit.

"Viekää vaikka katto pään päältä, mutta varastoihini ette koske!"
© KH

Siri söpöilee...
© KH

... mutta toteaa aika nopeasti, että nyt riitti.

Lady Jane yllättyi ... Katso kuvat!

Eräs aamupäivä Jane oli arvatenkin henkilökunnan valvovan silmän välttääkseen tuhoamassa herkkutikkuaan poikkeuksellisesti aamupäivällä. Eipä tiennyt Jane, että henkilökunta olikin paikalla ja oikein kameran kanssa valmiina ikuistamaan paikalleen jähmettyneen hamsterin.

Lady Jane Greystoke

Kun kerran oli jo puhetta siitä, että Lady Janen nimi voi viitata Jane Greyhyn tai Lady Jane Greystokeen, niin tässä demonstraatiota tuosta Tarzanin vaimon ketteryydestä...

Kreegah! Lady Jane tappaa... kalterit!

Pelkät leuanvedot ovat turhan helppoa treeniä.

Voin tehdä tätä vaikka koko illan.

Noh, jospas vaikka katselisi löytyisikö joku helpompikin reitti.

Mutta mikäs se täällä on? Näyttää liian luukulta.

Sulkeneet ovat sen lurjukset. Jane ei nyt arvosta.

Suuri päivä!

Tänään on suuri päivä! Ensinnäkin Jane saatiin tänään ensimmäistä kertaa omasta dunasta käsiin ja tutustumisdunaan. Aikaisemmin se on houkuteltu putkeen ja sillä siirretty pikkudunaan. Pikkudunan ja juoksutusaitauksen välillä sitä on jo siirrelty käsissä aiemminkin.
Ja toinen merkittävä merkkipaalu on paino, joka oli tänään tasan 100 grammaa. Tosin siinä saattaa olla gramman tai parin heitto jompaankumpaan suuntaan, koska pikkuneiti riekkui punnitusämpärissä.

Ekat kuvat!

Totuttaminen meidän käsiin on alkanut menestyksekkäästi, pikkusintti oli jo kovaa vauhtia tulossa käsiä pitkin karkuun tutustumisdunasta. Sieltä saatiin pari onnistunutta otostakin. Molemmat © KH.

"Hui, siinä on käsi. Uskaltaisikohan siitä kuitenkin mennä?"

Uusi tulokas on saapunut!

Uusin tulokas, Kimatra Kuukrokantti on tullut meille tänään. Kävin hakemassa sen Särkänniemen edestä ennen puolta päivää, toin kotiin ja olen sen jälkeen katsellut silmät pyöreinä pikkuneidin kohellusta. Sillä vauhtiahan piisaa! Parissa vuodessa sitä näemmä ihminen unohtaa, millainen veuhtaaja syyrialaispoikanen oikein onkaan. Nyt se on onneksi rauhoittunut johonkin nukkumaan.

Mielessä kyllä kävi jo pari kertaa, että pitäisiköhän tuo tenava sittenkin siirtää lasiterraan, sillä se on äänestä päätellen jo käynyt kokeilemassa hampaitaan muovidunan pohjaan... Ei nyt mitään supernakerrusta, mutta saattaisin silti tuntea oloni luottavaisemmaksi, jos pikkusintti olisi hampaankestävässä terraariossa. Siri saisi sitten tuon jättidunan, tässä asiassa luotan enemmän talvikkoon.

Kuten näkyy, ei meillä ole vielä kutsumanimeä uusimmalle tulokkaalle. Yksi vahva ehdokas olisi, mutta Karri ehdotti jo ensimmäisten kuulumisten ("No nyt se järsii dunaansa!") jälkeen jotain hieman toimeliaampaa nimeä. Mutta nimi julkistetaan sitten kun siitä päästään sopuun.

Tässä vielä pari kuvaa pikkuisesta. Ne on otettu eilen kasvattajan luona, kun minä en ole vielä saanut otettua siitä minkäänlaisia kuvia. Ja se on luonnossa vielä nätimpi kuin kuvissa!

© Karoliina Vainio


© Karoliina Vainio