Hyvästi Pertti

Tänään oli Pertille varattu aika Veteriin ja siinä kävi kuten olin arvellutkin: lääkärillä ei ollut oireille nimeä eikä hoitoa, varsinkaan kun toinen antibiootti oli laajakirjoisimpia mitä löytyy. Yli viidenneksen painonpudotus kuukaudessa, kaljuutuminen ja tiheä, edelleen vinkuva hengitys eivät luvanneet hyvää. Niin päädyimme jo ennalta arveltuun mutta aina yhtä surulliseen ratkaisuun, lopetukseen. Olemme siis taas yhden hamsterin talous.
Veterissa ei Perttiä nukutettu perinteisesti piikillä vaan se siirrettiin kuljetusboksista tiiviiseen muovirasiaan, jossa oli nukutusaineeseen kastettu vanutuppo. Pertti nukahti sinne nopeasti viimeisen kerran. Se vaikutti ainakin minusta vähän kivemmalta keinolta kuin piikitys, josta yleensä tahtoo tulla hamsterin pitelijälle puremavammoja.

Olen todennut jo aiemmin että robo ei taida olla meidän laji hamstereista ja Perttihän oli nimenomaan "kokeilu". Luulen että meille ei toista roboa tule. Siitä huolimatta Perttiä on kova ikävä, se oli meille rakas pikkuviikari ja olisi se nyt saanut mieluusti kauemminkin elää. Ehkä meille tulee taas talvikko jossain vaiheessa, kunhan nyt pahin suru Pertin takia haihtuu.

Ei se nyt kovin hyvältä näytä...

Pertin antibioottikuuria on jatkunut nyt viikon verran, mutta tilanne ei ole sanottavasti parantunut. Turkki ei tietysti tässä ajassa ehdi juuri kasvaa eikä suurimmat ruvetkaan kadota, mutta painokaan ei ole noussut ja varsinkin ärsyyntyneenä Pertin hengitys vinkuu vielä.

Antibiootti on mennyt sittenkin parhaiten alas pakkosyötöllä eli roboa niskasta kiinni ja pikku tippa lääkettä suupieleen, Pertti on sen siitä mutustellut sitten suuhunsa. Siinä on vain se vika, että Perttiä selkeästi alkaa vituttaa joka-aamuinen ja -iltainen räpeltäminen. Myönnän ettemme ole käsitelleet Perttiä järin paljon sen vilkkauden takia, yleensä siirto kuljetusboksiin siivoamisen ajaksi on hoitunut paperirullan avulla ja niskaotetta on tarvittu vain kynsiä leikatessa. Pertti ei ole sanottavasti ollut innoissaan niistäkään, mutta sietänyt käpälöinnin kohteliaasti. Nyt se lähtee karkumatkalle heti kun dunan kattokalteri kolisee ja se on puraissutkin meitä molempia, Karria ihan niin että meni verille asti. Herrasmiesmäisyys on kaukana. Niskaotteen saaminen on aina vain vaikeampaa, kun ei tahtoisi ihan järjettömiä puremavammoja itselleenkään hommata ja mitä kauemmin hommassa menee, sen enemmän Pertti stressaa. Ja tietysti on aina myös se mahdollisuus, että Pertti puree ja vastustelee sen takia että siihen sattuu (kasvain tms).

Vaikka kuuria olisi vielä toinen viikko jäljellä, varasin torstaiksi ajan Veterin hamsteriekspertille ja katsotaan mitä hän on asiasta mieltä. Tämä ei oikeasti ole enää kivaa kenenkään kannalta.

Pertti-päivitystä

Pertin tilanne ei ole suuremmin muuttunut keskiviikkoisesta. Antibioottia on mennyt nyt muutama annos, painoa seuraillaan ahkerasti, mutta se ei ole tullut ylöspäin, jos ei tippunutkaan. Karvatilanne nyt ei tässä ajassa ole ehtinyt parantua, jos ei pahentuakaan.
Pertti on jo useammin kuin kerran esittänyt show'n nimeltä "Olen aivan terve robo". Pikkukaveri jaksaa vipeltää ja puuhailla omiaan useampia kertoja päivässä/illassa/yössä. Ruokakin maistuu tai ainakin sitä pemotetaan antaumuksella pois kupista, jäljistä päätellen meillä ei asu hamsteri vaan sika. Puutunnelia täytyy vihata jostain syystä niin paljon, että se saa hammasta usein ja herkkutikkuakin pitää järsiä ohimennen.
Pieni toive on koko ajan olemassa, entä jos sittenkin...

Pertin kuulumisia

Kas niin, terveisiä taas Veterin eläinlääkäriasemalta, kävin näyttämässä laihtunutta ja kauhtunutta Perttiä siellä. Tällä kertaa emme valitettavasti saaneet aikaa Kirsi Kemppaiselle, joka on paikan eksoottisempiin lemmikeihin erikoistunut eläinlääkäri, mutta ei Riitta Vikbergkään ensimmäistä kertaa pitänyt roboa kädessään.

Kokonaistilanne, eli edelleen jatkuvat hengitysongelmat, karvanlähtö ja laihtuminen, ei näytä lupaavalta. Kun kyseessä on pieni eläin, tutkimusten tekeminen on vaikeata ja tälläkään kertaa ei lääkäri sormin tunnustelemalla pystynyt havaitsemaan esimerkiksi kasvainta tai muuta sellaista selkeätä vikaa. Kylkien karva on sennäköistä, että se on rapsuteltu pois, ei itsestään lähtenyttä ja rapsutteluun viittaavat ruvetkin iholla. Jokin asia siis kiusaa Perttiä, joko iholla tai syvemmällä, kutina tai kipu.
Ulkoloisiin eläinlääkäri ei oikein sanonut uskovansa, mutta Pertti sai iholleen tipan niitä karkoittavaa lääkettä, siltä varalta, että jos kyseessä kuitenkin olisi jokin loinen. Ulkoloiset tuskin kuitenkaan selittävät laihtumista ja hengityksen vinkumista.
Sen lisäksi Pertti sai uutta antibioottia, tällä kertaa Ditrimin sijaan Baytriliä jota annetaan tippa (n. 0,01 ml) aamuin illoin. Se on hengitystieoireisiin ja vähän niinkuin kokeilu myös, katsotaan jos siitä on apua. Ihan hirveästi lääkäri ei antanut kuitenkaan toiveita, että kokonaistilanne paranisi välttämättä näillä keinoilla.

Tuota kipuasiaa olemme Karrinkin kanssa pohtineet ja se on sellainen juttu, että jos näillä lääkkeillä ei nyt tapahdu selkeätä paranemista tilassa, on lopetuspiikki lähellä. Niin ikävää kuin se onkin, mutta ainakin mahdolliset kivut loppuvat 100% varmasti siihen. Katsomme nyt viikon tai sitä luokkaa, että miten nuo lääkkeet vaikuttavat. Jos karva ei kasva eikä paino nouse, yritän saada vielä uudelleen ajan Kemppaiselle, Veterin hamsteriekspertille, mutta jos hänellä ei ole tarjota kristallinkirkasta selvitystä syihin ja parannuskeinoihin, lienee hyvästien paikka.

Jos Perttikin joudutaan lopettamaan näin nuorena, on ehkä syytä miettiä koko hamsteriharrastusta uudelleen, koska meiltä on tähän mennessä kaikki hamsterit kuolleet alle 2-vuotiaina. Kahta vuotta voitaneen pitää jonkinlaisena keski-ikänä hamsterille ja yleiseksi ikähaarukaksi sanotaan 1,5-2,5 vuotta. Karamelli oli karvan vajaa 1v 8kk kun se lopetettiin. Katariina kuoli 1v 4kk:n iässä, Hilma oli kuukautta vaille kaksivuotias (ja sillä oli muuten hengitystieongelmia lukuunottamatta samoja oireita kuin Pertillä!) ja robojen pitäisi olla vielä hieman pitkäikäisempiä kuin syyrialaisten ja talvikoiden. Teemmekö me hoidossa jotain kriittisellä tavalla väärin? Vai onko meillä vain ollut tuhottoman huonoa onnea?

Lisää Pertti-murheita

Joulukuun puolivälissähän Perttiä kiikutettiin lääkäriin vinkuvan hengityksen takia ja se sai sieltä antibioottikuurin. Kuuri syötiin (melkein) kiltisti ja vinkuminenkin väheni huomattavasti, vaikkei loppunutkaan kokonaan.
Olin joulun ja välipäivät poissa Tampereelta ja kun perjantaina palasin sinne reilun viikon jälkeen (Karri oli ollut kotosalla välipäivät, eivät hamsterit niin kauaa olleet yksikseen), minua odotti laihtunut, kyljistään lähes kalju Pertti. Toisessa kyljessä oli vielä isohko rupikin, lieneekö rapsutellut itsensä rikki vai mikä lie syynä. Karri oli kyllä raportoinut minulle, että kyljet näyttävät vään pahoilta ja että paino on laskusuunnassa, mutta mitäpä minä olisin osannut asiaan sanoa näkemättä. Muuten Pertti on kyllä vaikuttanut kohtuullisen pirteältä, syö, juo ja touhuilee.

Otin tänä aamuna ensitöikseni puhelun taas eläinlääkäriasemalle ja vien Pertin sinne näytille keskiviikkona. Katsotaan sitten mikä on tuomio. Perttihän ei ole roboksi vielä mikään ikäloppu, ne ovat kuuleman mukaan hivenen pitkäikäisempiä kuin talvikot ja syyrialaiset ja yli kaksivuotias robo on aivan yleinen näky.

Lisää Pertti-päivitystä

Kirjoitan nyt lisää tuosta Pertin voinnista ja lääkityksestä. Eläinlääkärin määräämä antibiootti on nimeltään Ditrim ja sitä annetaan 0,04 ml kaksi kertaa päivässä. Kyseessä on tosiaan siis pikkuinen tippanen lääkettä. Tällä hetkellä parhaaksi keinoksi on osoittautunut tiputtaa lääketippa salaatinlehden päälle. Sen verran yhteistä Loviisalla ja Pertillä tuntuu olevan, että salaattia ei kumpikaan jätä haaskuulle! Myös popcornin kanssa lääke on mennyt, mutta suoraan suuhun syöttämistä emme ole kokeilleet. Voi olla, ettei Pertti toipuisi siitä traumasta, kun se jo kynsienleikkuun jälkeen menee paperikasaansa tärisemään dramaattisesti.

Pertin vointi vaikuttaa muuten ihan normaalilta. Vinkumista kuuluu edelleen silloin tällöin, mutta mielestäni se on vähentynyt siitä, mitä se oli ennen lääkekuuria. Silmät ovat kirkkaat, vauhti ja ruoka maistuvat, ripulia ei ole ollut havaittavissa ja kaiken kaikkiaan meillä tuntuu olevan hyvin pirteä roboherra. Lääkekuuria kestää vielä jouluun asti.

Pertti-päivitystä

Päivän aikana Pertti oli pistellyt poskeensa myös eläinlääkäristä saadun antibiootin ovelasti popcorniin imeytettynä versiona. Myös muu tuoreruoka oli kelvannut, joten ruokahalu ei Pertiltä ollut kadonnut missään vaiheessa.

Varmuuden vuoksi säädin myös huoneen patteria vähän lämpimämmäksi niin, että lämpötila Pertin dunan päällä ja sisällä sai nostettua asteen tuonne 22-23 asteeseen.

Siivotessani dunaa Pertti vaikutti varsin aktiiviselta ja muutenkin vähemmän ahdistuneelta kuin eilen yöllä. Yöksi laitoin uuden lääkepopcornin houkuttelemaan Perttiä ja toivoakseni tämä tapa toimii tässä jatkossakin. Voin vain kuvitella minkälainen operaatio olisi yrittää ruutata ruiskulla lääkettä suoraan roborowskin suuhun, kun hädin tuskin saan sitä pyydystettyä kuljetusboksiinsa.

En myöskään ole vielä haudannut epäilystä, että tämä oli Pertin toistaiseksi ovelin juoni karata dunasta tai vähintään päästä huviajelulle. Eikös ne vankilaleffoissakin melkein aina karkaa sieltä sairastuvalta käsin?

Pertti-murheita

Pertti on jo jonkin aikaa pitänyt silloin tällöin vinkuvaa ääntä hengittäessään. Yleensä se on kuulunut nukkuessa, mutta joskus vähän muulloinkin. Viime aikoina se on vain lisääntynyt.
Kaivelin infoa Hamsteriyhdistyksen foorumista ja yhdestä viestiketjusta löytyi ihan äänitodistetta siitä, miten hieman vanhempi talvikko pitää tismalleen samanlaista ääntä. Asiantuntija antoi vastaukseksi, ettei ainakaan talvikoiden kohdalla ole syytä huoleen, varsinkin nukkuessaan ne saattavat sellaista ääntä pitää. Niinpä en kantanut suurempaa huolta Pertin vinkumisesta, vaikka se onkin robo. Ja muuten se on ollut oma vauhdikas itsensä.

Mietin kyllä sitäkin vaihtoehtoa, että jos Pertin duna on lähellä ikkunaa ja ikkunasta vetää sen verran, että pikkuherra on saanut kylmää ja vilustunut. Vinkuminen on nimittäin alkanut nyt vasta syksyllä ilmojen kylmetessä ja sen jälkeen kun rymsteerasimme hamsterihuonetta uuteen uskoon ja siirsimme Pertin dunan alla olleen lipaston toiselle seinustalle, lähemmäs ikkunaa. Ehkä meidän täytyy siirtää lipastoa ja dunaa vähän kauemmas, sitten kuitenkin.

Nyt aamulla (olen tällä hetkellä taas Nukarilla/Helsingissä) mieheltä viestiä, että ovat menossa Pertin kanssa eläinlääkäriin. Pertti oli vaikuttanut illalla liian rauhalliselta ja jollain tavoin ahdistuneelta ja hengitys oli edelleen vinkunut, kuulemma hieman toisella tavalla kuin aiemmin. Karri soitti päivystykseen, varasi tälle aamulle ajan sieltä ja ovat nyt juuri poliklinikalla odottelemassa. Luonnollisesti Pertti pöheltää kuljetusboksissaan ihan normaalisti eikä pidä minkäänlaista ylimääräistä ääntä...

Karrin pikkuveli oli lähtenyt aamulla hamsteritaksiksi, kun minä olen tosiaan poissa Tampereelta ja auto samoin. Olisihan toki taksilla päässyt, mutta halvempi se näin. Olisi kuulemma ollut valmis lähtemään yölläkin kyytimään, jos olisi ollut kiiretilanne. Hienoa, että apua löytyy siitäkin suunnasta.

Pari söpöilykuvaa tähän väliin

VAROITUS! SISÄLTÄÄ SÖPÖJÄ HAMSTEREITA!

Uutta Stockmannin Hulluilta Päiviltä ostettua objektiivia piti tietysti testata ja mikäpä sen parempi kohde kuin vilkasliikkeiset hamsterit. Tässäpä siis kaksi onnistunutta otosta blogin päätähdistä:

Robojen kynsienleikkaus

Veera on ladannut YouTubeen videon roborovskien kynsienleikkuusta, joten ainakin teoriassa tiesin, miten siitä selvitään. Niskaotetta onkin Pertin kanssa satunnaisesti treenailtu ja se sujuu aina vain paremmin. Se näyttää vähän hurjalta, mutta eipä tuon räpistäjän kynsiä olisi muuten toivoakaan nähdä...

Eilen katsoin, että on aika suorittaa Pertille ensimmäinen kynsienleikkaus ikinä (tai siis minun tekemänäni). Ei muuta kuin sakset hollille, nappaus herraa niskasta kiinni ja sitten leikkaamaan. Se sujuikin yllättävän helposti, ei lainkaan samanlaista räpiköintiä kuin Hilman kynsienleikkuu oli, tuo niskaote kun ei kuulemma tehoa talvikoihin. En tiedä, en koskaan kokeillut sitä, mutta niinpä Hilman kynsienleikkuu olikin melkoista taistelua. Pertin ja niskaotteen kanssa sujui sen sijaan kivasti.

Leikkauksen jälkeen Pertti paineli loukkaantuneena dunansa nurkkaan vessapaperisuikaleiden alle ja tärisi siellä dramaattisesti niin kauan kuin joku oli katselemassa. Se jatkoi kasassa piileskelyä ja tärinäänsä vielä tänäänkin iltapäivästä. Yön aikana oli kuitenkin käyty levittelemässä ruokia pitkin dunaa ja juoksupyörässäkin on pyöritty, joten tuomio kuuluu: jää henkiin.

Karri tuossa mietiskeli Pertin elämää ja totesi, että sen lempipuuhaa elämässä on kaivaa itselleen kuoppa ja haista ja mulkoilla sieltä käsin (Pertti nimittäin haisee jossain määrin, ei kauas eikä kovin voimakkaasti, mutta kuitenkin). Siis ihan normaali mies. Jos se kävisi kaljalla, sen kantabaari olisi varmaan Monttu Tampereen keskustassa.

Painot

Pertti päätyi tänään ensimmäistä kertaa puntarille. Selvisi että meillä on 47-grammainen hämmästynyt roborovskipoika. Se oli punnitusämpärissä ihan paikallaan, niin hämmentynyt se oli.

Loviisaa sen sijaan on punnittu vähän ahkerammin, melkein säännönmukaisesti joka ilta se pääsee komeroon ulkoilemaan vaa'an kautta. Nyt kun kasvuvaihe on ohitse, ei säännöllinen punnitseminen ja painon seuraaminen ole enää niin tähdellistä, mutta tapa on jäänyt. Ja onpahan jossain dokumentoituna, jos paino alkaa yhtäkkiä muuttua radikaalisti suuntaan tai toiseen. Loviisan paino keikkuu säännönmukaisest siitä 190-195 gramman tienoilla, joskus vähän allekin, joskus vähän yli, mutta nykyisin harvemmin enää mennään edes 200 grammaan asti.

Paino yksistään ei tietysti kerro koko totuutta hamsterin kunnosta. Loviisa kuitenkin vaikuttaa tässä painossa olevan ainakin kohtuullisen tiivis paketti, jolla ei lölly ylimääräistä rasvaa vyötäröllä, muttei sitä missään tapauksessa voi hoikaksikaan sanoa.
Pertistä ei ole käsihavaintoja, kun eihän sitä käsiin saa edelleenkään, mutta silmämääräisesti arvioituna se on aika pallomainen, kuten robon pitääkin. En osaa sanoa onko se ollut kenties liiankin hyvällä ruokinnalla.

Pertti pyöräilee

Ai ettei Pertti ymmärrä mitään juoksupyörän päälle? Jouduin eilen perumaan puheeni moneen kertaan.

Pertti on muuttanut!

Pertti sai viikonloppuna meidän ison dunan itselleen! Siinä on nyt herralla tilaa vipeltää, kun kokoa on 95*55 cm ja se on pinta-alaltaan suurempi kuin Loviisan terra.
Se sai sinne myös juoksupyörän, mutten ole nähnyt Pertin juoksevan siinä koskaan. Onkohan se mahtanut hoksata lainkaan, mikä sen idea on?

Pertin kuvia

Pertistäkin onnistui ottaa muutama kuva siivouksen yhteydessä tässä parina iltana. Tässä muutamia parhaimpia.

Kaksi ensimmäistä ovat tuollaisia sopivan pehmeitä:





Seuraavan kahden ollessa sitten terävämpiä:

Pertti-kuvia

Napsin Pertistä muutamia kuvia kun se oli siivouksen ajan kuljetusboksissa. Varoituksen sana on sitten paikallaan: Pertti ei ole söpö, se on super-söpö. Kuvat saattavat siis aiheuttaa herkimmissä katsojissa hallitsemattomia awww-ääniä sekä akuuttia hamsterikuumetta.

"Ensin pitää peseytyä ja sukia kaikki karvat ojennukseen."


"Sitten vähän poseerataan. Juu, olen näin nätti poika."


"Nyt riitti, joku raja sitä hamsterillakin on. Mä haluan POIS!"

Kiltti Pertti

Vaikka jokin aika sitten kirjoitin Pertin olevan kova poika kiroilemaan ja Veerakin siitä varoitteli, on Pertti viime aikoina ollut hyvinkin hiljaista poikaa. Dunan siivous ja uudelleenjärjestely sujuvat täysin moitteettomasti (siis Pertti ei näe asiakseen moittia ääneen), en yleensä ota Perttiä kuljetusboksiin siivouksen ajaksi, koska se ei ole tiellä siivotessa. Putkesta sen saa pyydystettyä kädelle ja se vipeltää käsissä ilman rähinöitä. Suoraan dunasta käteen en nykyisin edes yritä sitä napata, koska se nyt vain on paljon vikkelämpi kuin minä. Kai sekin onnistuisi jos ottaisi dunasta pois suurimman osan laatikoista ja putkista, mihin se pääsee karkuun.

Eilisen ainoat kirosanat tulivat siitä, kun yritin kokeilla robojen niskaotetta, jolla sen saisi pidettyä paikoillaan. Tekniikka ei ole todellakaan hallussa ja siinä kohdassa Pertiltä paloi käämit. Noo, joutaahan tässä harjoittelemaan.

Paholais-Pertti päätyy kohta lasipurkkiin

On kieltämättä valaisevaa, mutta väsyttävää yrittää nukkua yönsä samassa huoneessa hamsterin kanssa. Tampereellahan meidän hamsterit ovat työhuoneessa ja ovat saaneet mellastaa siellä miten haluavat ilman että se sanottavasti häiritsee meitä. Ei ole tietenkään mitään uutta, että herään yöllä Pertin telmuamiseen ja tungen tulpat korviin ollakseni välittämättä metelistä.

Viime yönä lojuin kuitenkin puolinukuksissa ihan muuten vain ja havahduin jyrsimisääniin. Ne kuulostivat pahemmilta kuin pelkän pahvin jyrsiminen, joten hiljaa pystyyn, taskulamppu ojoon ja katsomaan, mitä se jätkä tekee.
Pertti jukoliste jyrsii dunaansa! Samalla tavalla kuin Loviisa yrittäessään nakertaa itselleen pakoreittiä. Se on kaivanut yhdestä nurkasta purut pois ja onnessaan munakennon alla jäkertää itselleen kulkuaukkoa. Kiittämätön otus, sillä on paljon virikkeitä ja isonlainen duna ja herra jyrsii dunaansa! Hätäapuna käänsin dunan toisin päin ja annoin vähän lisää ruokaa, mutta koko loppuyö meni siinä, että kuuntelin toisella korvalla dunasta kuuluvia ääniä. Ja eikös Pertti alkanut jyrsiä munakennoa, josta luonnollisesti kuuluu samanlainen nakerrusääni...

En kyllä ymmärrä, onko tässä kesässä jotain ihmeellistä kun isossa dunassa on ollut kaksi syyrialaista ja pikkudunassakin Hilma eikä kukaan näistä ole järsinyt itseään läpi dunan pohjasta. Sitten tulee Loviisa ja Pertti, kumpikin on hampaineen dunaparan kimpussa.
Otsikon lasipurkki viittaa luonnollisesti lasiterraarioon, jota meillä ei ole kuin yksi kappale ja sitä hallinnoi Loviisa. Mutta saisihan niitä ostettua joko uutena tai käytettynäkin.
Okei, näissä Gabberin dunissa on tuo ongelma, että pohja ei ole tasainen, kuten noista Loviisan karkuaukkokuvista näkee. Reunoilla on tuollainen ylimääräinen taite, johon saa kätevästi sisäpuolelta hampaat upotettua. Viikonloppuna näin Turtolan Faunattaressa käsittääkseni Savicin dunia, joiden pohjalaatikko oli ihan sileä ja luulen sen olevan fiksumpi vaihtoehto. Harmi vain että tuon ison dunan kokoista (95*50 cm) dunaa en ole nähnyt muilla valmistajilla, en ainakaan sellaista, jossa olisi hamsterikokoinen kalteri. Lasiterraarion etuna kuitenkin on sen siistimpi ulkoasu hampaankestävyyden lisäksi, mutta toisaalta niiden liikuttelu on vaikeampaa, koska ne ovat painavia, särkyviä eikä niitä saa osiin.

Varokaa roboja!

Ei ole olemassa petollisempaa hamsteria kuin roborovski. Katsokaa nyt esimerkiksi näitä kuvia robopoikasista. Miten suloisia nappisilmiä ja viiksikuonoja! Aivan viattoman näköisiä ja pehmoisia, kilttejäkin vielä, ihan varmasti noin nätit hamsterit!

Totuus kuitenkin on joka puolella samanlainen kuin meidän riehuva hamsteriherra: vauhtia riittää niin, ettei siinä ehdi mukana ja vaikka robot eivät mitään sylilemmikkejä olekaan, niin olisi silti joskus hyödyllistä, että ne saisi napattua dunastaan käsiin. Ei ole muuten toivoakaan tai sitten minä olen liian hidas niille. Eikä sekään kelpaa ratkaisuksi, että pyydystää vauhdikkaan villipedon pahviputken avulla pieneen kuljetusboksiin ja kuvittelee nappaavansa sen helpommin sieltä käsiinsä. Kuljetusboksista on helpompi karata ja jos ihminen vielä lykkää kätensä sinne, homma helpottuu entisestään. Kyllä, Pertti yritti jo kertaalleen, niin hidas en sentään ole ettenkö saanut pakomatkaa katkaistua heti alkuunsa.

Kaiken lisäksi tämä vekkuli myös herättelee minua yleensä kahden aikoihin aamuyöstä sutimalla dunan seiniä aivan kuin yrittäisi kiivetä niitä pitkin karkuun. No eihän tassu pystysuoralla muovilla pidä mitenkään, muttei se estä Perttiä yrittämästä. Juoksupyöräänsä Pertti joko ei osaa tai halua käyttää, ehkä minun pitää ostaa sille juoksulautanen, jollaiseen se on tottunut Veeran luona.


"Ai mä vai?!"

No joo, onhan se myönnettävä, että harvinaisen suloinen kaveri Pertti on ja sen touhuja on hauska seurailla (silloin kun sitä ei yritä kiinni vaan tyytyy katselemaan).

Järkijättö, kiroileva hamsteriherra

Jo hakiessani Perttiä Veera varoitteli, että se on kova poika "kiroilemaan" ja huomasin sen toki itsekin: kun herraa vähän häirittiin, se vipelsi seuraavan mökin alle piiloon ja aloitti paheksuvat riiiks-riiiks-vastalauseet. Ja niitä sitten riitti siihen asti, kunnes saimme pojan pyydystettyä vanhasta asuinboksista kuljetusboksiin. Uuteen dunaan sain Pertin siirrettyä vain muutaman kirosanan saattelemana.

Eilen oli siivouspäivä ja vielä yhdentoista aikaan illalla Pertillä ei ollut suunnitelmissa lähteä yhtään mihinkään nukkumapaikastaan. Se on siinä suhteessa erilainen syyrialaisiin ja Hilmaan verrattuna, että se ei ole tippaakaan utelias. Jos muiden hamsterien dunassa rapisuttelee puruja aikansa, ne yleensä tulevat katsomaan, että mikä möykkä nyt oikein kuuluu. Vaan ei Pertti, se vetäytyy entistä tiiviimmin mökkiinsä (joka on kylläkin puusillan alusta, muttei kerrota sitä Pertille) ja todennäköisesti tunkee vessapaperisuikaleita korviinsa, eikä ainakaan liiku mihinkään. Niinpä ei auttanut muu kuin nostella vähän puusiltaa ja sillä tavoin ehdotella, että sieltä pitäisi nyt tulla pois. Närkästynyt hamsteri ryntäsi munakennon sisään ja aloitti manaamisen.

Päätin siirtää sen siivouksen ajaksi kuljetusboksiin, mutta se oli helpommin sanottu kuin tehty. Pertti sinkoili robomaisella vauhdilla piilosta toiseen rääkyen vastalauseitaan. Ja minä en edes yrittänyt sitä kiinni, katselin vain sen menoa kun olin mennyt liikauttamaan munakennoa! Hilman ja syyrialaiset on saanut yleensä helposti napattua tarjoilemalla niiden kulkureitille jotain pahviputkea, jonne ne sujahtavat yleensä sukkana sisään, mutta Perttipä on fiksumpi poika ja kiertää kaikki epäilyttävät pahviputket kaukaa. Munakennoon se kuitenkin haksahti ja niin nostin sen munakennossa kuljetusboksiin. Luonnollisesti närkästyneen marinan saattelemana.

Kuljetusboksin kantta ei sitten kannata pitää auki, koska tuo pieni superpallo pomppaa vielä jonain kauniina päivänä sieltä karkuun. Pertti valehtelematta hyppi pitkin boksin seiniä ja oli ihan hilkulla ettei se olisi päässyt laidasta ylitse. Siivouksen jälkeen päätin vähän aikaa kokeilla, mitä se tekisi kädelleni, jos sen panisin kuljetusboksiin. Pertti on näet tuntunut vähän aralta käden suhteen.
No joo, ei se kättä ainakaan pelkää. Aivan rohkeasti se vipelsi käden vierestä ja alta ja vähän suunnitteli kädelle kiipeämistäkin. Se nyt vain ei selkeästikään näe mitään syytä, miksi hänen pitäisi olla erityisen kiinnostunut ihmisen kädestä.

Takaisin siivottuun dunaan mentiin vessapaperiputkessa tuttujen riiks-kirosanojen säestyksellä. Tästä aivan kamalasta koettelemuksesta Pertti sai lohdutukseksi uutta ruokaa, koivunlehden ja pätkän mustikanvarpua. Mutta Pertin menoa täytyy joskus videoida, että roboja tuntemattomat lukijat saavat jonkinlaisen käsityksen sen päättömästä vauhdista.

Ekat kuvat Pertistä

Pertin kuvia onkin jo kärtetty siitä asti, kun herra meille kotiutui. No, aluksi se vaikutti vähän ujolta ja sitten liian vauhdikkaalta ja sitten olin juhannuksenkin poissa enkä voinut tietenkään kuvata Perttiä. Eilisiltana kuitenkin onnistuin nappaamaan siitä muutamia kuvia ja tässä se meidän uusin söpöläinen nyt on!