Järkijättö, kiroileva hamsteriherra

Jo hakiessani Perttiä Veera varoitteli, että se on kova poika "kiroilemaan" ja huomasin sen toki itsekin: kun herraa vähän häirittiin, se vipelsi seuraavan mökin alle piiloon ja aloitti paheksuvat riiiks-riiiks-vastalauseet. Ja niitä sitten riitti siihen asti, kunnes saimme pojan pyydystettyä vanhasta asuinboksista kuljetusboksiin. Uuteen dunaan sain Pertin siirrettyä vain muutaman kirosanan saattelemana.

Eilen oli siivouspäivä ja vielä yhdentoista aikaan illalla Pertillä ei ollut suunnitelmissa lähteä yhtään mihinkään nukkumapaikastaan. Se on siinä suhteessa erilainen syyrialaisiin ja Hilmaan verrattuna, että se ei ole tippaakaan utelias. Jos muiden hamsterien dunassa rapisuttelee puruja aikansa, ne yleensä tulevat katsomaan, että mikä möykkä nyt oikein kuuluu. Vaan ei Pertti, se vetäytyy entistä tiiviimmin mökkiinsä (joka on kylläkin puusillan alusta, muttei kerrota sitä Pertille) ja todennäköisesti tunkee vessapaperisuikaleita korviinsa, eikä ainakaan liiku mihinkään. Niinpä ei auttanut muu kuin nostella vähän puusiltaa ja sillä tavoin ehdotella, että sieltä pitäisi nyt tulla pois. Närkästynyt hamsteri ryntäsi munakennon sisään ja aloitti manaamisen.

Päätin siirtää sen siivouksen ajaksi kuljetusboksiin, mutta se oli helpommin sanottu kuin tehty. Pertti sinkoili robomaisella vauhdilla piilosta toiseen rääkyen vastalauseitaan. Ja minä en edes yrittänyt sitä kiinni, katselin vain sen menoa kun olin mennyt liikauttamaan munakennoa! Hilman ja syyrialaiset on saanut yleensä helposti napattua tarjoilemalla niiden kulkureitille jotain pahviputkea, jonne ne sujahtavat yleensä sukkana sisään, mutta Perttipä on fiksumpi poika ja kiertää kaikki epäilyttävät pahviputket kaukaa. Munakennoon se kuitenkin haksahti ja niin nostin sen munakennossa kuljetusboksiin. Luonnollisesti närkästyneen marinan saattelemana.

Kuljetusboksin kantta ei sitten kannata pitää auki, koska tuo pieni superpallo pomppaa vielä jonain kauniina päivänä sieltä karkuun. Pertti valehtelematta hyppi pitkin boksin seiniä ja oli ihan hilkulla ettei se olisi päässyt laidasta ylitse. Siivouksen jälkeen päätin vähän aikaa kokeilla, mitä se tekisi kädelleni, jos sen panisin kuljetusboksiin. Pertti on näet tuntunut vähän aralta käden suhteen.
No joo, ei se kättä ainakaan pelkää. Aivan rohkeasti se vipelsi käden vierestä ja alta ja vähän suunnitteli kädelle kiipeämistäkin. Se nyt vain ei selkeästikään näe mitään syytä, miksi hänen pitäisi olla erityisen kiinnostunut ihmisen kädestä.

Takaisin siivottuun dunaan mentiin vessapaperiputkessa tuttujen riiks-kirosanojen säestyksellä. Tästä aivan kamalasta koettelemuksesta Pertti sai lohdutukseksi uutta ruokaa, koivunlehden ja pätkän mustikanvarpua. Mutta Pertin menoa täytyy joskus videoida, että roboja tuntemattomat lukijat saavat jonkinlaisen käsityksen sen päättömästä vauhdista.