FB:n hamsteriryhmässä kysyttiin hamsterien ja hamsterinomistamisen huonoja puolia. Ajattelin ensin kirjoittaa sinne oman kommenttini, mutta parempi muotoilla ajan kanssa ja pidemmälti se blogiin.
Tässä minun top 10 lista siitä, mitä huonoja puolia hamstereissa on ja miksi en suosittelisi hamsteria lemmikiksi (suosittelenpas!).
1. Huoli ja vaiva
Tämä tietenkin koskee ihan jokaista lemmikkiä, ei vain hamsteria. Hamsteria on hoidettava. Siivous joka toinen päivä, ruokinta, ruokakuppien pesu, purujen hankinta, ruokien ostaminen ja niin edelleen. Olemme pitäneet rajana sitä, että hamsterit ovat yksin maksimissaan kolme yötä, jos menee pidemmäksi, on hankittava hoitaja. Tai kuten jouluna teimme: minä tulin päivää aikasemmin kotiin kuin Karri, koska hamsterit piti siivota.
2. Rahanmeno
Hamsteri itsessään on halpa, mutta rahaa kuluu yleensä moninkertaisesti enemmän asumuksen hankintaan. Asiaa pahentaa se, että mitä isompi asumus, sen parempi ja toisaalta taas suurin osa hamsterilajeista on erakoita, joten jos hamsuja on enemmän, täytyy olla enemmän dunia/terroja/häkkejä, jotka maksavat ja vievät tilaa.
Ruokaan ja puruihin kuluu oma rahasummansa, ei ehkä kauheasti, mutta kuluu kuitenkin. Virikkeitäkin tulee välillä ostettua.
Ylivoimaisesti eniten rahaa kuitenkin menee silloin jos hamsteri sairastuu ja se täytyy viedä eläinlääkäriin. Se on kallista lystiä se!
3. Huonot tuotevalikoimat kaupoissa
Lemmikkitarvikeliikkeet eivät yleensä juuri kunnostaudu hamsterien tarvikkeissa, sama vika koskee varmaan kaikkia muitakin lemmikkejä paitsi kissoja ja koiria. Luulisin. Virikkeitä on tarjolla vähän eivätkä ne kaikki ole lopulta lainkaan sopivia eläimille itselleen.
Nettikaupoissa ei usein anneta tarpeellisia mittoja esimerkiksi käytävien ja mökkien aukkojen halkaisijasta, mikä pitäisi esimerkiksi syyrialaiselle olla riittävän iso, jotta ne eivät juutu kiinni. Yleensä nettikauppojen tuotekuvissa ei ole minkäänlaista mittakaavaa ja jos tekstissä sanotaan jonkin tavaran sopivan hamstereille, se ei välttämättä tarkoita sitä, että se sopii oikeasti hamstereille! Tai ehkä kääpiöille oviaukko on ihan sopiva, mutta syyrialaiselle ei.
Niin ja ne asumukset, joista tuli jo mainittuakin. Isoja, silti riittävän pienellä kalterivälillä varustettuja häkkejä ja dunia ei vain tunnu olevan. Heti kun mennään esimerkiksi dunissa yli metrisiin, kalteriväli pomppaa puoleentoista-pariin senttiin, josta syyrialainen tulee jo läpi tai ainakin yrittää.
Ongelmia on ruokienkin kanssa. Viime aikoina on tuntunut siltä, että kuivaruokaostoksilla joutuu valikoimaan sen vähiten huonon vaihtoehdon kaikista huonoista vaihtoehdoista. Lavendersia syöttäisin mielelläni, mutta sitä saa ainakin tällä hetkellä vain Rat Rationsista Briteistä ja parinkin pienen pussin toimitus Suomeen kustantaa muutaman kymmenen puntaa.
4. Lyhytikäisyys
On myönnettävä, että jos eläimen keski-ikä on sellaiset 1,5-2,5 vuotta, niin onhan se aika vähän.
5. Kun se sairastaa...
Sama juttu lienee kaikkien eläinten kohdalla: eläin ei osaa kertoa mihin sattuu ja onko jokin vialla. Käytöksestä ja oireista on sitten arvottava, mikä olisi järkevin tapa edetä. Onko jokin normaalia, johtuuko vanhuudesta, voisiko kotikonstein auttaa, pitääkö vielä odottaa ja katsoa tilanteen kehittymistä, kiireellä eläinlääkäriin tutkittavaksi, vai onko jo inhimillisintä lopettaa.
Ja kun kyse on pienistä eläimistä, hoitovaihtoehdot ovat yleensä melko vähissä. Puhumattakaan siitä, että enimmäkseen kissoja ja koiria hoitavat eläinlääkärit saattavat olla ihan yhtä pihalla kuin omistajakin.
6. Hajut
Okei, näistä on puhuttu jo useaan otteeseen: hamsteri ei ole 100% hajuton lemmikki, vaikka eivät ne pahasti haise. Naarassyyrialaisista ja niiden kiimapäivistä on ollut puhetta ja se on ehdottomasti karseinta hamsteriharrastuksessa. Eikä tuon Moriartyn vessalaatikkoakaan ilokseen siivoa.
7. Meteli
Eivät nuo hamsterit ole sieltä äänekkäimmästäkään päästä lemmikkejä, mutta osaavat kyllä pitää meteliä itsestään. Juoksupyörän kitkutus nyt vielä meneekin kun tietää että hamsteri ei ole varsinaisessa pahanteossa, vaan sitten kun aletaan järsiä kaltereita tai dunan reunoja, niin sitten alkaa kyllä nakertaa omiakin hermoja: "Miksi se tekee tuollaista? Iso duna, paljon virikkeitä, ruokaa ja kaikkea ja se kiittämätön elukka jyrsii kaltereita!"
8. Jäähdytys
Jos kesällä on kunnon hellejakso, pääsee meidän asunnossa lämpötilat nousemaan kohtuullisen korkeiksi, kun ei ole ilmastointia. Hamstereille tämä ei ole tietenkään hyvä juttu, pieni eläin on altis lämpöhalvaukselle ja nestehukalle. Sitten täytyy keksiä erilaisia luovia konsteja pitää ne vähän viileämpinä. Yhdistettynä matkoihin (kts. kohta 1) kuumuus tuo lisähaasteita.
9. Yöeläin, joka ei viihdy sylissä
Tokihan nuo kesyyntyvät, muttei hamsteri ole koskaan samanlainen sylilemmikki kuin koira tai kissa. Ja aika vähän noita pääsee arkisin näkemäänkin, kun ne vetelevät sikeitä tyytyväisinä.
10. Karkaileminen
Tästähän meillä on nyt kokemusta jo vähän turhankin paljon, kiitos Adan! Hamsteri on pieni eläin (kiinari varsinkin), joka katoaa helposti asuntoon ja on varsin kekseliäs etsiessään sopivia piilopaikkoja. Ja jyrsimisviettisenä voi saada vahinkoa aikaiseksi reissuillaan.
Mutta koska tässä vielä ollaan, niin jokin noissa pienissä hurmureissa vetää niin paljon, että huolimatta tässä listatuista asioista, jäämme silti vielä plussan puolelle. On ne vain ihania!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yleistä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yleistä. Näytä kaikki tekstit
15.3.15
Neuvot hamsteria harkitsevalle
En ole esimerkiksi töissä pyrkinyt mitenkään peittelemään sitä, että meillä on hamstereita lemmikkinä. Vaikea sitä olisi peitelläkään, jos sattuu työkoneen työpöydän taustakuvana komeilemaan vaikkapa Katariina. Suunnilleen samanikäisillä työkavereilla on eri-ikäisiä lapsia ja monessa lapsiperheessä joudutaan kuuntelemaan kärttämistä aiheesta "Mä haluan lemmikin!". Aika moni kollega onkin minulta kysynyt, että heillä saattaisi olla lemmikin hankkiminen ajankohtaista, mitenkäs hamstereiden kanssa, sopisivatko ne lasten lemmikeiksi.
Yksiselitteinen vastaus tuohon nimenomaiseen kysymykseen on "Ei". Lapsi ei pysty pitämään huolta edes itsestään itsenäisesti, saati sitten elävästä eläimestä. Jos lemmikki hankitaan, se on myös vanhempien lemmikki, vaikka lapsi olisikin siitä nimellisesti vastuussa. Tästä olen kirjoittanut jo aikaisemmin: Hamsterisaarna ja yleisestikin lemmikeistä.
Joillekin vanhemmille tämä asia on ihan itsestäänselvyys. Joskus pohdinta sitten menee siihen pisteeseen, että he kysyvät minulta mitä pitäisi ottaa huomioon hamsteria hankittaessa ja hoidettaessa. Minä tietäisin noin miljoona asiaa, joita pitäisi ottaa huomioon ja mitä voi tulla vastaan varsinkin hoidossa, mutta koska päivän kestävä paasaus karkottaisi kaikki vähänkään kiinnostuneet, olen tiivistänyt ohjeeni kahteen seikkaan:
1. Ostakaa se ensimmäinen hamsteri kasvattajalta.
2. Ostakaa tarpeeksi iso asumus.
Koska se ensimmäinen hamsteri nyt vain kannattaa ostaa kasvattajalta. Kasvattaja oletusarvoisesti myy käsiteltyjä eläimiä, joiden tausta on tiedossa, ja jotka ovat kasvaneet koko elinikänsä kelvollisissa olosuhteissa. Ainakin jotkin eläinkaupat myyvät tukkuhamstereita, joista tätä ei voida sanoa ja eläinkaupoissa poikasten käsittely voi jäädä melko vähäiseksi, jos henkilökunnalla ei ole aikaa ja kokemusta. Toki jotkit eläinkaupat myyvät kotimaisilta kasvattajilta tulleita eläimiä. Kasvattaja saattaa pystyä myös valikoimaan monen poikasen joukosta sen, joka on esimerkiksi luonteeltaan rauhallisin ja näin sopivin ensimmäiseksi lemmikiksi.
Tällä tavoin delegoin sen paasaus-osuuden kasvattajalle. Kasvattajaa kiinnostaa millaiseen kotiin kasvatti on menossa ja miten sitä hoidetaan, ei raha. Kasvattaja myös tietää eläinten hoidosta ehkä enemmän kuin eläinkaupan myyjät, jotka eivät välttämättä ole lainkaan perehtyneet pikkujyrsijöihin ja ainoa hoito-ohje saattaa olla puutteellinen ja pahimmassa tapauksessa virheellinen lappunen, joka annetaan eläimen mukana. Yleensä kasvattajat myös tarjoavat elinikäisen tuen poikasen ostajille, sen lisäksi että moni tarjoaa perushoito-ohjeet myös kirjallisena ostettaessa. Jos siis hoidossa tai hamsterin käyttäytymisessä tulee vastaan jotain outoa, voi ensimmäiseksi ottaa yhteyttä kasvattajaan ja kysyä neuvoa.
Ja sitten kun raha tuntuu olevan joillekin se tärkein seikka, hamsterinpoikanen saattaa hyvinkin olla hinnaltaan halvempi kasvattajalla kuin eläinkaupassa. Saat enemmän, maksat vähemmän, kuulostaa hyvältä diililtä. Kannattaa kuitenkin muistaa hamsterinostajan etiketti. Kasvattajalta ostettaessa saattaa poikasen joutua hakemaan kauempaa tai odottelemaan sopivaa poikasta. Meille on haettu useampi kuin yksi hamsteri pääkaupunkiseudulta, varsinaisesti Tampereella tai lähialueilla ei taida olla yksikään niistä syntynyt.
Kakkoskohdasta, eli riittävän suuresta asumuksesta, kasvattajakin varmasti sanoo, mutta mielestäni tämä on sen verran tärkeä asia, että kertaus on opintojen äiti. Asumus on yleensä kallein yksittäisistä hankinnoista, moninkertaisesti hamsterin itsensä hintainen, mutta siitä huolimatta siinä ei kannata pihistellä. Käytettyjä kannattaa katsella ja toisaalta kannattaa muistaa se, että jos hamsteriharrastus ei pidemmän päälle kiinnosta, on asumuksilla yleensä jonkinlaista jälleenmyyntiarvoa.
Kannattaa käydä lukemassa myös Astan tämänpäiväinen blogipostaus Hankkimassa ensimmäistä hamsteria? Tässäpä hieman ohjeita!
Yksiselitteinen vastaus tuohon nimenomaiseen kysymykseen on "Ei". Lapsi ei pysty pitämään huolta edes itsestään itsenäisesti, saati sitten elävästä eläimestä. Jos lemmikki hankitaan, se on myös vanhempien lemmikki, vaikka lapsi olisikin siitä nimellisesti vastuussa. Tästä olen kirjoittanut jo aikaisemmin: Hamsterisaarna ja yleisestikin lemmikeistä.
Joillekin vanhemmille tämä asia on ihan itsestäänselvyys. Joskus pohdinta sitten menee siihen pisteeseen, että he kysyvät minulta mitä pitäisi ottaa huomioon hamsteria hankittaessa ja hoidettaessa. Minä tietäisin noin miljoona asiaa, joita pitäisi ottaa huomioon ja mitä voi tulla vastaan varsinkin hoidossa, mutta koska päivän kestävä paasaus karkottaisi kaikki vähänkään kiinnostuneet, olen tiivistänyt ohjeeni kahteen seikkaan:
1. Ostakaa se ensimmäinen hamsteri kasvattajalta.
2. Ostakaa tarpeeksi iso asumus.
Koska se ensimmäinen hamsteri nyt vain kannattaa ostaa kasvattajalta. Kasvattaja oletusarvoisesti myy käsiteltyjä eläimiä, joiden tausta on tiedossa, ja jotka ovat kasvaneet koko elinikänsä kelvollisissa olosuhteissa. Ainakin jotkin eläinkaupat myyvät tukkuhamstereita, joista tätä ei voida sanoa ja eläinkaupoissa poikasten käsittely voi jäädä melko vähäiseksi, jos henkilökunnalla ei ole aikaa ja kokemusta. Toki jotkit eläinkaupat myyvät kotimaisilta kasvattajilta tulleita eläimiä. Kasvattaja saattaa pystyä myös valikoimaan monen poikasen joukosta sen, joka on esimerkiksi luonteeltaan rauhallisin ja näin sopivin ensimmäiseksi lemmikiksi.
Tällä tavoin delegoin sen paasaus-osuuden kasvattajalle. Kasvattajaa kiinnostaa millaiseen kotiin kasvatti on menossa ja miten sitä hoidetaan, ei raha. Kasvattaja myös tietää eläinten hoidosta ehkä enemmän kuin eläinkaupan myyjät, jotka eivät välttämättä ole lainkaan perehtyneet pikkujyrsijöihin ja ainoa hoito-ohje saattaa olla puutteellinen ja pahimmassa tapauksessa virheellinen lappunen, joka annetaan eläimen mukana. Yleensä kasvattajat myös tarjoavat elinikäisen tuen poikasen ostajille, sen lisäksi että moni tarjoaa perushoito-ohjeet myös kirjallisena ostettaessa. Jos siis hoidossa tai hamsterin käyttäytymisessä tulee vastaan jotain outoa, voi ensimmäiseksi ottaa yhteyttä kasvattajaan ja kysyä neuvoa.
Ja sitten kun raha tuntuu olevan joillekin se tärkein seikka, hamsterinpoikanen saattaa hyvinkin olla hinnaltaan halvempi kasvattajalla kuin eläinkaupassa. Saat enemmän, maksat vähemmän, kuulostaa hyvältä diililtä. Kannattaa kuitenkin muistaa hamsterinostajan etiketti. Kasvattajalta ostettaessa saattaa poikasen joutua hakemaan kauempaa tai odottelemaan sopivaa poikasta. Meille on haettu useampi kuin yksi hamsteri pääkaupunkiseudulta, varsinaisesti Tampereella tai lähialueilla ei taida olla yksikään niistä syntynyt.
Kakkoskohdasta, eli riittävän suuresta asumuksesta, kasvattajakin varmasti sanoo, mutta mielestäni tämä on sen verran tärkeä asia, että kertaus on opintojen äiti. Asumus on yleensä kallein yksittäisistä hankinnoista, moninkertaisesti hamsterin itsensä hintainen, mutta siitä huolimatta siinä ei kannata pihistellä. Käytettyjä kannattaa katsella ja toisaalta kannattaa muistaa se, että jos hamsteriharrastus ei pidemmän päälle kiinnosta, on asumuksilla yleensä jonkinlaista jälleenmyyntiarvoa.
Kannattaa käydä lukemassa myös Astan tämänpäiväinen blogipostaus Hankkimassa ensimmäistä hamsteria? Tässäpä hieman ohjeita!
17.2.15
Haisemisasioita
Tämä postaus perustuu Hamsuttimet-blogin tekstiin Hajuvertailua, jossa näistä hamstereiden haisemisista on puhuttu ja siellä on mielestäni varsin hyödyllinen listakin, jos tosin se perustuu bloginpitäjän omiin mielipiteisiin ja hamstereissakin on yksilöllistä vaihtelua.
Täällä meidänkin blogissa on puhuttu näistä haisuasioista aina silloin tällöin, en minäkään pahoista hajuista pidä ja pahan migreenin yllättäessä pahat hajut eivät todellakaan tee hyvää. Siksi hamsterit ovatkin olleet oivallinen lemmikkivalinta, sillä vaikka sekä täällä että tuolla Hamsuttimet-blogissa on sanottu hamsterien haisevan, ne eivät haise kauas. Itse asiassa meidän eläinmäärillä ei asunnossa, edes hamsterien huoneessa, ole minkäänlaista hajua, mikä kavaltaisi eläinten olemassaolosta. Haistaakseen hamsterit ne pitää ottaa käsiin (ja siivota mökinalunen).
Oman (vähäisen) kokemukseni perusteella toistaiseksi pahimpia hajusinttejä ovat olleet syyrialaisnaaraat kiimapäivinä ja välillä vähän kiimojen välilläkin. Näissäkin on tosin ollut aika paljon vaihtelua:
– Karamelli haisi vain kiimapäivinä ja silloinkin yleensä vähän. Toisaalta se oli jo iäkäs naaras tuolloin ja oli myös talvi, jolloin hormonitoiminta on vähäisempää.
– Katariinalla oli sama juttu, se tuoksahti kiimapäivinä, joskus muistaakseni aika voimakkaastikin, muttei aina.
– Loviisa, voi Loviisa. Se lemusi varsinkin nuorena harva se päivä.
– Janesta ei ole juuri muistikuvia, mikä tarkoittanee sitä Jane ei juuri haissut. Tosin Janella oli myös hyvin heikot kiimat, siltä ei kovin usein löytynyt edes tätä kökötystä.
Sitten tuli Moriarty, jolla ei tällaisia ongelmia ole. Se nimittäin ei haise yhtään miltään! Miten ihana hamsteri! No, myönnettäköön, että minulla on sellainen kutina, että Moriartyn virtsa haisisi voimakkaammin kuin naaraiden, mutta en mene tätä vannomaan, kun ei satu nyt olemaan naarasta vertailukohdaksi.
Kääpiöistähän meillä on ollut kaksi talvikkonaarasta ja yksi robouros. Ja olen näiden kanssa kyllä samaa mieltä haisemisjärjestyksestä kuin Hamsuttimien Asta tuossa listassaan: robouros haiskahti enemmän kuin talvikkonaaraat, jotka taas haisivat vähän enemmän kuin syyrialaisuros. Olen kuvaillut näiden hajua hiirimäiseksi, se nyt on ainoa termi, jonka siitä keksin. Haju ei ollut todellakaan voimakas varsinkaan noilla talvikkonaarailla ja kyllä Perttiäkin piti mennä nuuskimaan dunan päälle haistaakseen mitään.
Summa summarum, meidän kokemusten perusteella (siis niistä lajeista mitä meillä on ollut), haisemislista on samansuuntainen kuin Astallakin, mutta syyrialaisnaaraiden kohdalla haiseminen tuntuu olevan hamsterikohtaista. Mutta jos syyrialaisnaaras haisee, se haisee sitten yleensä varsin voimakkaasti, joten sillä perusteella ne saavat haisulistan kärkipaikan:
1. syyrialaisnaaras
2. robouros
3. talvikkonaaras
4. syyrialaisuros
Täällä meidänkin blogissa on puhuttu näistä haisuasioista aina silloin tällöin, en minäkään pahoista hajuista pidä ja pahan migreenin yllättäessä pahat hajut eivät todellakaan tee hyvää. Siksi hamsterit ovatkin olleet oivallinen lemmikkivalinta, sillä vaikka sekä täällä että tuolla Hamsuttimet-blogissa on sanottu hamsterien haisevan, ne eivät haise kauas. Itse asiassa meidän eläinmäärillä ei asunnossa, edes hamsterien huoneessa, ole minkäänlaista hajua, mikä kavaltaisi eläinten olemassaolosta. Haistaakseen hamsterit ne pitää ottaa käsiin (ja siivota mökinalunen).
Oman (vähäisen) kokemukseni perusteella toistaiseksi pahimpia hajusinttejä ovat olleet syyrialaisnaaraat kiimapäivinä ja välillä vähän kiimojen välilläkin. Näissäkin on tosin ollut aika paljon vaihtelua:
– Karamelli haisi vain kiimapäivinä ja silloinkin yleensä vähän. Toisaalta se oli jo iäkäs naaras tuolloin ja oli myös talvi, jolloin hormonitoiminta on vähäisempää.
– Katariinalla oli sama juttu, se tuoksahti kiimapäivinä, joskus muistaakseni aika voimakkaastikin, muttei aina.
– Loviisa, voi Loviisa. Se lemusi varsinkin nuorena harva se päivä.
– Janesta ei ole juuri muistikuvia, mikä tarkoittanee sitä Jane ei juuri haissut. Tosin Janella oli myös hyvin heikot kiimat, siltä ei kovin usein löytynyt edes tätä kökötystä.
Sitten tuli Moriarty, jolla ei tällaisia ongelmia ole. Se nimittäin ei haise yhtään miltään! Miten ihana hamsteri! No, myönnettäköön, että minulla on sellainen kutina, että Moriartyn virtsa haisisi voimakkaammin kuin naaraiden, mutta en mene tätä vannomaan, kun ei satu nyt olemaan naarasta vertailukohdaksi.
Kääpiöistähän meillä on ollut kaksi talvikkonaarasta ja yksi robouros. Ja olen näiden kanssa kyllä samaa mieltä haisemisjärjestyksestä kuin Hamsuttimien Asta tuossa listassaan: robouros haiskahti enemmän kuin talvikkonaaraat, jotka taas haisivat vähän enemmän kuin syyrialaisuros. Olen kuvaillut näiden hajua hiirimäiseksi, se nyt on ainoa termi, jonka siitä keksin. Haju ei ollut todellakaan voimakas varsinkaan noilla talvikkonaarailla ja kyllä Perttiäkin piti mennä nuuskimaan dunan päälle haistaakseen mitään.
Summa summarum, meidän kokemusten perusteella (siis niistä lajeista mitä meillä on ollut), haisemislista on samansuuntainen kuin Astallakin, mutta syyrialaisnaaraiden kohdalla haiseminen tuntuu olevan hamsterikohtaista. Mutta jos syyrialaisnaaras haisee, se haisee sitten yleensä varsin voimakkaasti, joten sillä perusteella ne saavat haisulistan kärkipaikan:
1. syyrialaisnaaras
2. robouros
3. talvikkonaaras
4. syyrialaisuros
16.2.15
Purun osto-ongelmia
Meidän hamstereilla on käytetty Mörtti-Röpö-haapahaketta alusta asti, lähinnä sen takia että se ei pölyä kovin paljon ja näin ollen ei aiheuta allergiaongelmia hamstereille eikä omistajille. Minulla nimittäin kävi nenään purupöly (toisaalta minusta kyllä tuntuu siltä, että nenään käy myös hamstereiden virtsa, nyt sitä ongelmaa ei juuri ole, kun Moriarty käyttää vessakoppia ja kääpiötä ei ole). Olen ostanut Mörttiä jo pitkän aikaa isoissa säkeissä, tulee edullisemmaksi eikä tarvitse aina olla kantamassa pusseja kaupasta kotiin.
Autottomalle oli näppärintä se, että kävi ostamassa säkin paikallisesta Musti&Mirristä, soitti taksin siihen oven eteen ja ajoi sillä kotiin. Kun liike oli niin lähellä, ei taksimatkan hinnaksi tullut kuin 7-8 euroa. Silloin kun oli auto käytössä, hyödynsin tietenkin sitä ja toisinaan on Karrin pikkuveli lähtenyt autoineen purukuskiksi.
Vaan nytpä Hervannan Musti ja Mirri lopetettiin! Katastrofia lähentelevä tilanne, koska minulla ei ole pienintäkään käsitystä mistä muualta, järkevän matkan päästä, isoja Mörtti-säkkejä saisi. Ilmeisesti kokonsa takia ne eivät nimittäin lukeudu kaikkien lemmikkitarvikeliikkeiden valikoimaan. Ja sitten se kuljetuspuoli, kun todellakaan autoa ei ole säännönmukaisesti käytössä ja puruille tulisi kohtuullisesti hintaa, jos niitä lähtisi taksilla kuljettamaan jostain kauempaa.
Käännyin siis internetin puoleen ja lähdin etsimään verkkokauppaa, joka toimittaisi säkkejä sopuhintaan kotiovelle asti. En minä kauas päässyt, parhaan tarjouksen teki Musti ja Mirri: Mörtti-säkki 29.90€ ja Matkahuollon kuljetus kotiovelle 7.90. Kiitos, minulle yksi sellainen.
Vähän tulevaisuuden kannalta kyllä huolestuttaa se, että miten tuo kuljetus oikein toimii, soitetaanko tosiaan hyvissä ajoin etukäteen tuonnista ja saako sitä tuontia sovittua esim. ilta-aikaan. Minulla on vähän huonoja kokemuksia noista pakettien toimittamisista, soittamisesta ja sen sellaisesta. Siksi valitsinkin Matkahuollon, en Postin vastaavaa palvelua.
Nyt asia on helppo, kun minä olen päivät kotona, mutta kun tulevaisuudesta ei tiedä. Voi hyvinkin olla, että olen töissä toisella puolella Tamperetta tai pääkaupunkiseudulla. Onneksi sentään Karri on tässä lähellä töissä, että ainakin teoriassa hän pystynee vartin varoitusajalla vastaanottamaan toimituksen, muttei se ole niin sanottua, etteikö juuri sinä päivänä voisi olla asiakaspalaveri Helsingissä. Tai Australiassa. Tietenkin yksi vaihtoehto on se, että tilaa säkin Karrin toimistolle päiväsaikaan ja hoitaa sen siitä sitten kotiin työpäivän loputtua, taksilla tai jotenkin muuten.
Autottomalle oli näppärintä se, että kävi ostamassa säkin paikallisesta Musti&Mirristä, soitti taksin siihen oven eteen ja ajoi sillä kotiin. Kun liike oli niin lähellä, ei taksimatkan hinnaksi tullut kuin 7-8 euroa. Silloin kun oli auto käytössä, hyödynsin tietenkin sitä ja toisinaan on Karrin pikkuveli lähtenyt autoineen purukuskiksi.
Vaan nytpä Hervannan Musti ja Mirri lopetettiin! Katastrofia lähentelevä tilanne, koska minulla ei ole pienintäkään käsitystä mistä muualta, järkevän matkan päästä, isoja Mörtti-säkkejä saisi. Ilmeisesti kokonsa takia ne eivät nimittäin lukeudu kaikkien lemmikkitarvikeliikkeiden valikoimaan. Ja sitten se kuljetuspuoli, kun todellakaan autoa ei ole säännönmukaisesti käytössä ja puruille tulisi kohtuullisesti hintaa, jos niitä lähtisi taksilla kuljettamaan jostain kauempaa.
Käännyin siis internetin puoleen ja lähdin etsimään verkkokauppaa, joka toimittaisi säkkejä sopuhintaan kotiovelle asti. En minä kauas päässyt, parhaan tarjouksen teki Musti ja Mirri: Mörtti-säkki 29.90€ ja Matkahuollon kuljetus kotiovelle 7.90. Kiitos, minulle yksi sellainen.
Vähän tulevaisuuden kannalta kyllä huolestuttaa se, että miten tuo kuljetus oikein toimii, soitetaanko tosiaan hyvissä ajoin etukäteen tuonnista ja saako sitä tuontia sovittua esim. ilta-aikaan. Minulla on vähän huonoja kokemuksia noista pakettien toimittamisista, soittamisesta ja sen sellaisesta. Siksi valitsinkin Matkahuollon, en Postin vastaavaa palvelua.
Nyt asia on helppo, kun minä olen päivät kotona, mutta kun tulevaisuudesta ei tiedä. Voi hyvinkin olla, että olen töissä toisella puolella Tamperetta tai pääkaupunkiseudulla. Onneksi sentään Karri on tässä lähellä töissä, että ainakin teoriassa hän pystynee vartin varoitusajalla vastaanottamaan toimituksen, muttei se ole niin sanottua, etteikö juuri sinä päivänä voisi olla asiakaspalaveri Helsingissä. Tai Australiassa. Tietenkin yksi vaihtoehto on se, että tilaa säkin Karrin toimistolle päiväsaikaan ja hoitaa sen siitä sitten kotiin työpäivän loputtua, taksilla tai jotenkin muuten.
7.11.12
Hamsteriasiaa meiltä ja muualta
Anteeksi pitkä blogihiljaisuus, meillä vain ei ole tapahtunut mitään uutta ja toisaalta söpöjä kuviakaan ei ole tullut räpsittyä viime aikoina. Nyt olisi sitten kertynyt muutama asia kerrottavaksi.
Ensimmäiseksi ihan asiaa. Veera ja Ely omien sanojensa mukaan löivät viisaat päänsä yhteen ja tekaisivat uuden nettisivuston: Hamsterit.net!
Periaatteessa siellä ei ainakaan tällä hetkellä ole kovinkaan paljon uutta materiaalia, monet noista kirjoituksista on julkaistu aiemmin jossain: kirjoittajien blogeissa, Poskipussissa tai muualla. Nyt ne on kuitenkin koottu yhteen, helposti löydettävään paikkaan. Toivottavasti tästä tulee jatkossa olemaan paljon iloa aloitteleville ja jo vähän vanhemmillekin hamsterinomistajille.
Sitten törmäsin japanilaistutkimukseen, jonka mukaan suloisten eläinten kuvien katselu parantaa kykyä keskittyä tarkkuutta vaativiin tehtäviin. Kysyin jo työpaikalla, voisinko laskuttaa firmalta toimistolle raahaamani hamsterikalenterit, sehän nyt sentään on luettavissa ympärivuotiseksi työtehon parantamisvälineeksi. Lisäksi tein ehdotuksen tehokkuuskonsultin palkkaamisesta ja ehdotin tehtävään osa-aikaiseksi Siriä. Palkkatoive söpöilyn ammattilaisella on tietysti kova, pähkinä per tunti.
Kalentereista kun tuli puhe, jos olen oikein ymmärtänyt, SHY saattaisi tarjota hamsteriaiheisia seinäkalentereita ensi vuodelle. Ainakin Poskipussissa ja foorumilla julkaistiin hamsterikuvakisa kalenteria varten. Odotan sitä kuin kuuta nousevaa, saadaan kerrankin ERILAINEN hamsterikalenteri. Ostin kyllä jo Musti&Mirristä hamsterikalenterin ensi vuodelle, mutta se on vähän pettymys, koska siinä kierrätetään aika paljon samoja kuvia mitä tämän vuoden kalenterissa on. Ensi vuoden kalenterissa ei ole yhtään kääpiöhamsterin kuvaa, tämän vuoden kalenterissa oli, mutta minua nyppi pahasti kun syyskuun robolla oli niin kamalan rasvaisen näköinen turkki.
SHY tarjoaa jäsenilleen myös mahdollisuuden tilata yhdistyksen logolla varustettuja t-paitoja ja huppareita. Linkki tiedotukseen. Minulla on kaksi hupparia, mutta kumpikin on päätynyt Nukarille, koska ne ovat äärimmäisen käteviä siellä ulkoilukäytössä ja muutenkin. Nyt voisin ostaa tänne Tampereellekin hupparin tai vaikka pari eikä t-paitojakaan koskaan ole liikaa.
Jane osoittaa nykyisin bodarin taipumuksia. Sillä on ollut jonkinlainen massakausi menossa ja paino oli viimeksi punnittaessa jotakuinkin 157 grammaa. Se on tullut kymmenen grammaa ylöspäin viimeisen kuukauden aikana. Kestävyysharjoittelua Jane on tehnyt jo kauan juoksupyörässään, notkeus- ja kiipeilyharjoitteita se tekee vaatekomerossa ja nyt mukaan on lisätty siis voimaharjoittelukin. Karri oli Janen kanssa eilen vaatekomerossa ja poistullessaan näytti isoa kiveä, joka meillä on vaatekomerossa: tätä Jane puski pois tieltään menestyksekkäästi. Kiven punnitus kertoi, että se painaa melkein puoli kiloa, siis kolme kertaa sen verran kuin hamsteri itse. Ja tällaista siis punnerretaan pois tieltä...
Ensimmäiseksi ihan asiaa. Veera ja Ely omien sanojensa mukaan löivät viisaat päänsä yhteen ja tekaisivat uuden nettisivuston: Hamsterit.net!
Periaatteessa siellä ei ainakaan tällä hetkellä ole kovinkaan paljon uutta materiaalia, monet noista kirjoituksista on julkaistu aiemmin jossain: kirjoittajien blogeissa, Poskipussissa tai muualla. Nyt ne on kuitenkin koottu yhteen, helposti löydettävään paikkaan. Toivottavasti tästä tulee jatkossa olemaan paljon iloa aloitteleville ja jo vähän vanhemmillekin hamsterinomistajille.
Sitten törmäsin japanilaistutkimukseen, jonka mukaan suloisten eläinten kuvien katselu parantaa kykyä keskittyä tarkkuutta vaativiin tehtäviin. Kysyin jo työpaikalla, voisinko laskuttaa firmalta toimistolle raahaamani hamsterikalenterit, sehän nyt sentään on luettavissa ympärivuotiseksi työtehon parantamisvälineeksi. Lisäksi tein ehdotuksen tehokkuuskonsultin palkkaamisesta ja ehdotin tehtävään osa-aikaiseksi Siriä. Palkkatoive söpöilyn ammattilaisella on tietysti kova, pähkinä per tunti.
Kalentereista kun tuli puhe, jos olen oikein ymmärtänyt, SHY saattaisi tarjota hamsteriaiheisia seinäkalentereita ensi vuodelle. Ainakin Poskipussissa ja foorumilla julkaistiin hamsterikuvakisa kalenteria varten. Odotan sitä kuin kuuta nousevaa, saadaan kerrankin ERILAINEN hamsterikalenteri. Ostin kyllä jo Musti&Mirristä hamsterikalenterin ensi vuodelle, mutta se on vähän pettymys, koska siinä kierrätetään aika paljon samoja kuvia mitä tämän vuoden kalenterissa on. Ensi vuoden kalenterissa ei ole yhtään kääpiöhamsterin kuvaa, tämän vuoden kalenterissa oli, mutta minua nyppi pahasti kun syyskuun robolla oli niin kamalan rasvaisen näköinen turkki.
SHY tarjoaa jäsenilleen myös mahdollisuuden tilata yhdistyksen logolla varustettuja t-paitoja ja huppareita. Linkki tiedotukseen. Minulla on kaksi hupparia, mutta kumpikin on päätynyt Nukarille, koska ne ovat äärimmäisen käteviä siellä ulkoilukäytössä ja muutenkin. Nyt voisin ostaa tänne Tampereellekin hupparin tai vaikka pari eikä t-paitojakaan koskaan ole liikaa.
Jane osoittaa nykyisin bodarin taipumuksia. Sillä on ollut jonkinlainen massakausi menossa ja paino oli viimeksi punnittaessa jotakuinkin 157 grammaa. Se on tullut kymmenen grammaa ylöspäin viimeisen kuukauden aikana. Kestävyysharjoittelua Jane on tehnyt jo kauan juoksupyörässään, notkeus- ja kiipeilyharjoitteita se tekee vaatekomerossa ja nyt mukaan on lisätty siis voimaharjoittelukin. Karri oli Janen kanssa eilen vaatekomerossa ja poistullessaan näytti isoa kiveä, joka meillä on vaatekomerossa: tätä Jane puski pois tieltään menestyksekkäästi. Kiven punnitus kertoi, että se painaa melkein puoli kiloa, siis kolme kertaa sen verran kuin hamsteri itse. Ja tällaista siis punnerretaan pois tieltä...
3.10.12
Merkkipäiviä
Huomenna 4.10.2012 tulee täyteen tasan neljä vuotta siitä, kun Karamelli meille saapui. Sen jälkeen ei montaa hamsutonta päivää ole ollutkaan!
Marraskuun puolivälissä on myös merkkipäivä: 3 vuotta ekan kääpiöhamsterin tulosta.
Elokuun alussa tuli kuluneeksi kolme vuotta ihkaensimmäisistä hamsterinäyttelyistä, joissa Katariina putsasi pöydät. Näyttelymenestyksen suunta on siitä ollut sitten alaspäin.
Sirin saapumisesta meille on kulunut noin 7 ja puoli kuukautta. Lauantaina tulee täyteen myös 4 kuukautta yhteiseloa Janen kanssa.
Marraskuun puolivälissä on myös merkkipäivä: 3 vuotta ekan kääpiöhamsterin tulosta.
Elokuun alussa tuli kuluneeksi kolme vuotta ihkaensimmäisistä hamsterinäyttelyistä, joissa Katariina putsasi pöydät. Näyttelymenestyksen suunta on siitä ollut sitten alaspäin.
Sirin saapumisesta meille on kulunut noin 7 ja puoli kuukautta. Lauantaina tulee täyteen myös 4 kuukautta yhteiseloa Janen kanssa.
25.7.12
Luonteista muutama sananen
Nyt kun Janeenkin on tullut tutustuttua vähän paremmin, voinen sanoa muutaman sanan sen luonteesta tai ainakin käytöksestä. Nimittäin meillä ei ole noin hankalaa hamsteria ollut tai sitten aika vain kultaa muistot. Kun tarkkaan miettii, niin olihan se Loviisakin kakarana välillä vähän haastava, mutta että oliko se noin haastava...
Jane on itsepäinen, jos se ei halua tulla pois dunastaan, se todellakaan ei tule. Rapistelut, kolistelut, ruokakupin ravistelut ei auta yhtään, se saattaa ehkä käydä pesämökkinsä suuaukolla katsomassa, että mikä hiton möykkä täällä ja painuu takaisin pehkuihin. Ei se kättä pelkää millään tavoin, kyllä se ihan käsiteltävissä on, mutta kiinnisaaminen on työn ja tuskan takana jos neidillä ei satu olemaan omia haluja tulla pois. Yleensä ei ole tai sitten on vasta joskus hyvän matkaa aamuyön puolella.
Lisäksi Jane on pakkomielteinen kaltereiden järsijä vaatekomerossa. Olemme suojanneet vaatekomeron takaseinän meidän juoksutusaitauksen kaltereilla, koska aiemmat hamsterit ovat olleet kovin jyrsimään lattialistoja. No, Jane jyrsii kaltereita eikä sitä toistaiseksi ole listat kiinnostaneet lainkaan. Oven alareunaan se ei ole koskenutkaan, vaikka selä Katariina että Loviisa olivat into piukassa sen kimpussa. Mutta olkapäälle kiipeämisen jalon taidon Janekin on oppinut muutaman ulkoilukerran jälkeen.
Jane on myös ihan puhdasverinen hämäräeläin. Niin kauan kuin hamsterihuoneessa on valot päällä ja mahdollisesti joku paikalla, se ei juuri käy hakemassa tuoreruokia eikä juokse pyörässään. Muutama minuutti valojen sammuttamisen jälkeen alkaa juoksupyörän kitinä ja yön mittaan katoavat niin tuoreruuat kuin vessapaperisilppukin.
Siri sen sijaan on helpompi tapaus, se tulee aina ulos mökistä kun terrarra rapistellaan puruja. Se on myös helpompi napata käsiin kun sen on saanut mökistä ulos, osasyy voi tietysti olla se, että se ei ole ihan niin vikkelä kuin Jane. Vaikka kyllä Siristäkin tarvittaessa vauhtia löytyy, se on kuin lentävä lumipallo kun se saa jalat alleen.
Tuoreruokien suhteen Siri on ihan tuulellakäyvä: mikä kelpaa tänään, ei kelpaa huomenna, mutta ylihuomenna saattaa taas kadota kupista kuin suurin herkku. Mansikka jäi kuppiin pari kertaa, mutta viime yönä mansikat olivat kadonneet, mutta kesäkurpitsa ei ollut kelvannut lainkaan. Ja vaikka aikaisemmin pelkäsin, että isommassa terrassa Siristä tulisi entistä raivokkaampi reviirinsä puolustaja, niin se pelko ei kyllä ole toteutunut. Siri ei näyki kättä juuri lainkaan, joskus se saattaa kokeilla vähän hampaillaan, mutta minun nähdäkseni se ei ole mitään raivoisaa "painu helvettiin täältä!" -puremista. Ja käsissähän tuo on ihan mussukka.
Jane on itsepäinen, jos se ei halua tulla pois dunastaan, se todellakaan ei tule. Rapistelut, kolistelut, ruokakupin ravistelut ei auta yhtään, se saattaa ehkä käydä pesämökkinsä suuaukolla katsomassa, että mikä hiton möykkä täällä ja painuu takaisin pehkuihin. Ei se kättä pelkää millään tavoin, kyllä se ihan käsiteltävissä on, mutta kiinnisaaminen on työn ja tuskan takana jos neidillä ei satu olemaan omia haluja tulla pois. Yleensä ei ole tai sitten on vasta joskus hyvän matkaa aamuyön puolella.
Lisäksi Jane on pakkomielteinen kaltereiden järsijä vaatekomerossa. Olemme suojanneet vaatekomeron takaseinän meidän juoksutusaitauksen kaltereilla, koska aiemmat hamsterit ovat olleet kovin jyrsimään lattialistoja. No, Jane jyrsii kaltereita eikä sitä toistaiseksi ole listat kiinnostaneet lainkaan. Oven alareunaan se ei ole koskenutkaan, vaikka selä Katariina että Loviisa olivat into piukassa sen kimpussa. Mutta olkapäälle kiipeämisen jalon taidon Janekin on oppinut muutaman ulkoilukerran jälkeen.
Jane on myös ihan puhdasverinen hämäräeläin. Niin kauan kuin hamsterihuoneessa on valot päällä ja mahdollisesti joku paikalla, se ei juuri käy hakemassa tuoreruokia eikä juokse pyörässään. Muutama minuutti valojen sammuttamisen jälkeen alkaa juoksupyörän kitinä ja yön mittaan katoavat niin tuoreruuat kuin vessapaperisilppukin.
Siri sen sijaan on helpompi tapaus, se tulee aina ulos mökistä kun terrarra rapistellaan puruja. Se on myös helpompi napata käsiin kun sen on saanut mökistä ulos, osasyy voi tietysti olla se, että se ei ole ihan niin vikkelä kuin Jane. Vaikka kyllä Siristäkin tarvittaessa vauhtia löytyy, se on kuin lentävä lumipallo kun se saa jalat alleen.
Tuoreruokien suhteen Siri on ihan tuulellakäyvä: mikä kelpaa tänään, ei kelpaa huomenna, mutta ylihuomenna saattaa taas kadota kupista kuin suurin herkku. Mansikka jäi kuppiin pari kertaa, mutta viime yönä mansikat olivat kadonneet, mutta kesäkurpitsa ei ollut kelvannut lainkaan. Ja vaikka aikaisemmin pelkäsin, että isommassa terrassa Siristä tulisi entistä raivokkaampi reviirinsä puolustaja, niin se pelko ei kyllä ole toteutunut. Siri ei näyki kättä juuri lainkaan, joskus se saattaa kokeilla vähän hampaillaan, mutta minun nähdäkseni se ei ole mitään raivoisaa "painu helvettiin täältä!" -puremista. Ja käsissähän tuo on ihan mussukka.
2.6.12
Hamstereita Dublinin luonnonhistoriallisessa museossa
Dublinin luonnonhistoriallinen museo sijaitsi varsin näppärästi aivan kaupungin keskustassa, Trinity Collegen vieressä samassa korttelissa kuin kansallismuseokin. Se kuului siis meidän "käy täällä" - listalle. Luonnonhistoriallisen museon kokoelmissa on suuri määrä täytettyjä eläimiä, sekä irlantilaisia että muualta kotoisin olevia.
Ja löytyipä sieltä myös hamstereita!
© KHTässä on kääpiöhamsteri, tieteellisen nimensä perusteella siis talvikko, mutta ei tuo kyllä minusta oikein muistuta nykyistä lemmikkinä pidettävää talvikkoa. Kuvassa se ei näy kunnolla, mutta sillä oli myös häntä, vähän lyhyempi kuin kiinankääpiöhamstereiden häntä, mutta selkeä häntä kuitenkin, ei sellainen pieni töpö kuin lemmikkitalvikoilla on totuttu näkemään.
© KHTässä on sitten iso eurooppalainen hamsteri, Cricetus cricetus. Varsin mahtava näky!
© KHJa tässä on eurooppalaisen hamsterin luuranko, johon on yhdistetty myös poskipussit näyttämään, minkäkokoiset ne ovat ja miten ne sijoittuvat. Käsittääkseni nuo vielä venyvät tuosta, joten kyllä niihin tavaraa mahtuu!
Tässä näitä lajiasioita selvittäessäni törmäsin myös Suomen luonnontieteellisen museon nisäkäsnimistö - sivulle, jossa on lueteltuna kaikki tällä hetkellä suositeltavat lajinimet eri nisäkkäille. Hamstereiden kohdalla nimistö on varsin poikkeavaa siitä, mitä lemmikkipuolella käytetään. Cricetulus barabensis tunnetaan täällä kiinankääpiöhamsterina, mutta tuolla sivulla siitä käytetään nimeä juovapikkuhamsteri. Syyrialaisen hamsterin nimenä on edelleen vanha kultahamsteri, joka on lemmikkipuolella hylätty käytöstä sen takia, että lemmikkihamstereilla on niin paljon eri värejä nykyään, että alkuperäiseen väriin viittaava kultahamsteri ei ole enää kovin kuvaava nimi. Talvikkoa kutsutaan nimellä dzungarianhamsteri, campbellia nimellä mongolianaavikkohamsteri ja roborovskia nimellä aavikkohamsteri.
Ja löytyipä sieltä myös hamstereita!
© KH
© KH
© KH
Tässä näitä lajiasioita selvittäessäni törmäsin myös Suomen luonnontieteellisen museon nisäkäsnimistö - sivulle, jossa on lueteltuna kaikki tällä hetkellä suositeltavat lajinimet eri nisäkkäille. Hamstereiden kohdalla nimistö on varsin poikkeavaa siitä, mitä lemmikkipuolella käytetään. Cricetulus barabensis tunnetaan täällä kiinankääpiöhamsterina, mutta tuolla sivulla siitä käytetään nimeä juovapikkuhamsteri. Syyrialaisen hamsterin nimenä on edelleen vanha kultahamsteri, joka on lemmikkipuolella hylätty käytöstä sen takia, että lemmikkihamstereilla on niin paljon eri värejä nykyään, että alkuperäiseen väriin viittaava kultahamsteri ei ole enää kovin kuvaava nimi. Talvikkoa kutsutaan nimellä dzungarianhamsteri, campbellia nimellä mongolianaavikkohamsteri ja roborovskia nimellä aavikkohamsteri.
30.3.12
Sihteerinä ulkomaiselle tuomarille
Poskipussi 1/12 tupsahti tässä viikolla postin mukana meillekin ja tällä kertaa juttujen joukossa oli myös minun kirjoittama artikkeli otsikolla "Sihteerinä ulkomaiselle tuomarille". Artikkeli on tässä:
SIHTEERINÄ ULKOMAISELLE TUOMARILLE
Tuomarin sihteerinä toimiminen on suomalaisten tuomarien kanssa varsin yksiviivaista puuhaa: tuomari kertoo, mitä kaavakkeeseen tulee kirjoittaa. Sihteerin homma muuttuu kuitenkin varsin erilaiseksi ja haastavammaksi, jos tuomari on ulkomaalainen, joka ei puhu suomea.
Mitä sihteerin tarvitsee osata?
Hyvä kielitaito on tietenkin perusjuttu, mitä tarvitaan ulkomaisen tuomarin kanssa. Sihteerin tulee puhua englantia tai ruotsia suhteellisen sujuvasti ja ymmärtää puhuttua kieltä vieläkin sujuvammin. Suomalaisen tuomarin kanssa ei sihteerin välttämättä tarvitse puhua juuri mitään, koska lomakkeisiin kirjoitetaan suoraan se, mitä tuomari sanoo ja suomalainen näyttelypuuha standardeineen kaikkineen on tuttua tuomarille. Ulkomaisten tuomarien kohdalla tähän ei voi tuudittautua, vaan sihteeri joutuu useinkin kysymään tuomarin käyttämille termeille tarkennusta tai selitystä, jotta osaisi muotoilla asian arvostelulomakkeeseen mahdollisimman oikein suomeksi. Tähän tarvitaan suomalaisilta joskus puuttuvaa rohkeutta puhua vierasta kieltä, vaikkei tuotettu puhe olisikaan kaikkien kielioppisääntöjen mukaista.
Lisäksi ulkomaalainen tuomari tarvitsee enemmän opastusta sihteeriltä, esimerkiksi siitä milloin lounas on, missä se tarjoillaan, pidetäänkö taukoja, saako kahvia, mistä löytyy naistenhuone ja mihin voi mennä tupakalle. Lisäksi sihteeri on se, jolta kysytään miten paljon voi hamstereita palkita, miten sertit, ruusukkeet ja muut sellaiset menevät, onko tuomarin suosikkia pakko jakaa, missä menee veteraaniluokan ikäraja, miten paljon saa antaa kunniamainintoja ja niin edelleen. Tällöin olisi ihan suotavaa, jos sihteeri tietäisi nämä asiat jo valmiiksi, mutta onneksi hamsterinäyttelyissä on läsnä kokeneempia harrastajia, jotka osaavat opastaa tietämätöntä sihteeriä.
Joskus tuomari ei ole ihan varma Suomen standardeista, ne vaihtelevat hieman maasta toiseen ja ihannetapauksissa sihteerin pitäisi tuntea myös hamstereiden suomalaiset standardit yksityiskohtineen. Yleensä kuitenkin riittää, että lähistöllä on joku, joka osaa kysyttäessä neuvoa, mutta se on useimmiten suomalaisen sihteerin tehtävä selvittää nämäkin asiat.
Kuitenkaan kielitaitoa ei näillä tiedoilla voi korvata. Itse jouduin ensimmäisen kerran ulkomaisen tuomarin sihteeriksi aivan täysin kylmiltäni. En ollut koskaan toiminut sihteerinä aikaisemmin, en edes assistenttina ja muutenkin kyseessä oli vasta kolmannet hamsterinäyttelyt, joissa olin ikinä käynyt. Olin aivan pihalla serteistä, arvostelukaavakkeista ja oikeastaan ihan mistä tahansa muustakin, mutta englantia osasin. Hengissä siitä selvittiin ja kaikki palkinnot saatiin jaettua kuten pitääkin. Osakiitos kuuluu tietenkin tuomarille, joka ei onneksi ollut aivan yhtä keltanokka Suomen näyttelyasioissa kuin sihteerinsä ja toinen puolikas kiitoksista kuuluu niille aktiiveille, jotka riensivät hätiin joka kerta kun tuli vaikea asia eteen.
Sanaston kompastuskivet
Hamsterinäyttelyiden perussanasto on hyvin pitkälle melko selkeätä ja helposti pääteltävissä. Väritermit ovat toisinaan hankalia päätellä, mutta yleensä näyttelyissä ulkomaisilla tuomareilla on kaavakkeet omalla kielellään, sihteerillä puolestaan suomenkielinen näyttelyluettelo ja ongelmia ei juuri tule, koska kumpikin tietää omalla kielellään minkävärinen hamsteri on kyseessä.
Eniten päänvaivaa aiheuttavatkin oman kokemukseni perusteella erilaiset termit ja fraasit, joilla ulkomaiset tuomarit kuvailevat hamsterien ulkonäköä. Esimerkkinä voin mainita esimerkiksi Susan Washbrookin käyttämä ”needs more body”, joka ei aukea ihan tuosta noin vain suoralla suomennoksella ”tarvitsee lisää vartaloa”. Sen olisi voinut tulkita joko niin että hamsteri on liian pieni tai että se saisi olla kiinteämpi, massakkaampi tai lihaksikkaampi. Tällaiset ovat juuri niitä tilanteita, joissa tuomarilta on pyydettävä lisäselvitystä tietääkseen mitä paperiin tulee kirjoittaa. Esimerkkitilanteessa Susan halusi hamsterille lisää lihaksia. Tämä on vain yksi esimerkki, niitä olisi kymmenittäin lisääkin. Lisähaastetta asialle antaa se, että eri tuomarit käyttävät erilaisia fraaseja, vaikka tarkoittavatkin jotakuinkin samaa asiaa. Selkeä ero on myös brittituomarien ja englanniksi arvostelevien ruotsalaistuomarien välillä, jälkimmäisten sanavarasto on luonnollisesti suppeampaa, koska he eivät puhu äidinkielenään englantia.
Pelkkä hamsterisanasto ei kuitenkaan riitä. Aina on syytä olla kohtelias ja ulkomaalaisten kanssa se on erityisen tärkeää. Englanninkielen olennaisia pikkusanoja ”please”, ”thank you”, ”excuse me” ja ”you're welcome” sekä kohteliaita lauserakenteita (”Would you sign this, please?”) suomalainen saa viljellä puheessaan niin paljon, että se tuntuu itsestä jo melkein naurettavalta, mutta britti ei todennäköisesti huomaa siinä mitään outoa. Sama juttu on ruotsin ja ruotsalaisten tuomarien kanssa. Tämän lisäksi on kohteliasta selvittää tuomarin nimi etukäteen ja aamulla, ennen arvostelujen aloittamista käydä esittäytymässä: ”Good morning, mr/ms This-and-that, I'm Sirpa Tähkämö and I will be your book steward today”. Sihteerin nimitys Englannissa on book steward ja assistentti on pen steward, mutta termit secretary ja assistant ovat yleensä ymmärrettäviä, varsinkin jos tuomari on ollut suomalaisissa näyttelyissä aiemminkin.
Ja yleisöltä toivotaan hiljaisuutta...
Kaikki hamsterinäyttelyiden sihteerit toivovat työskentelyrauhaa ja mahdollisimman vähän häiriötä ympärilleen, saati keskeytyksiä. Ulkomaisten tuomarien sihteerit toivovat näitä asioita tuplasti niin paljon kuin kotimaisten. Jo ihan sellainen yksinkertainen asia kuin vieraan kielen kuuleminen oikein on meluisassa ympäristössä paljon vaikeampaa kuin tutun suomenkielen.
Ulkomaisen tuomarin sihteeröinti vaatii melkoisen määrän keskittymistä, se ei todellakaan ole mitään yksitoikkoista apinahommaa, jossa vain kirjoitetaan sanelun mukaan. Sihteeri joutuu kuuntelemaan vierasta kieltä ja puhumaan sitä tuomarille itse, mutta samalla kirjoittamaan suomea arvostelulomakkeeseen. Siihenkin oppii ajan ja harjoittelun kanssa, muttei se silti koskaan erityisen helppoa ole.
Niinpä jos näyttelyissä maleksit tuomaripöytien liepeillä juttelemassa kaverisi kanssa ja sihteeri pyytää joko pienentämään volyymia ja siirtymään kauemmas, ei kannata vetää hernettä nenään. Ei edes silloin vaikka tuomari olisi suomalainen, mutta vielä vähemmän jos tuomari on ulkomaalainen. Lisäksi myös näyttelyiden päätähdet eli hamsterit stressaavat vähemmän rauhallisessa ympäristössä, joten tuomaripöytien lähistön rauhoittaminen palvelee kaikkien etua.
SIHTEERINÄ ULKOMAISELLE TUOMARILLE
Tuomarin sihteerinä toimiminen on suomalaisten tuomarien kanssa varsin yksiviivaista puuhaa: tuomari kertoo, mitä kaavakkeeseen tulee kirjoittaa. Sihteerin homma muuttuu kuitenkin varsin erilaiseksi ja haastavammaksi, jos tuomari on ulkomaalainen, joka ei puhu suomea.
Mitä sihteerin tarvitsee osata?
Hyvä kielitaito on tietenkin perusjuttu, mitä tarvitaan ulkomaisen tuomarin kanssa. Sihteerin tulee puhua englantia tai ruotsia suhteellisen sujuvasti ja ymmärtää puhuttua kieltä vieläkin sujuvammin. Suomalaisen tuomarin kanssa ei sihteerin välttämättä tarvitse puhua juuri mitään, koska lomakkeisiin kirjoitetaan suoraan se, mitä tuomari sanoo ja suomalainen näyttelypuuha standardeineen kaikkineen on tuttua tuomarille. Ulkomaisten tuomarien kohdalla tähän ei voi tuudittautua, vaan sihteeri joutuu useinkin kysymään tuomarin käyttämille termeille tarkennusta tai selitystä, jotta osaisi muotoilla asian arvostelulomakkeeseen mahdollisimman oikein suomeksi. Tähän tarvitaan suomalaisilta joskus puuttuvaa rohkeutta puhua vierasta kieltä, vaikkei tuotettu puhe olisikaan kaikkien kielioppisääntöjen mukaista.
Lisäksi ulkomaalainen tuomari tarvitsee enemmän opastusta sihteeriltä, esimerkiksi siitä milloin lounas on, missä se tarjoillaan, pidetäänkö taukoja, saako kahvia, mistä löytyy naistenhuone ja mihin voi mennä tupakalle. Lisäksi sihteeri on se, jolta kysytään miten paljon voi hamstereita palkita, miten sertit, ruusukkeet ja muut sellaiset menevät, onko tuomarin suosikkia pakko jakaa, missä menee veteraaniluokan ikäraja, miten paljon saa antaa kunniamainintoja ja niin edelleen. Tällöin olisi ihan suotavaa, jos sihteeri tietäisi nämä asiat jo valmiiksi, mutta onneksi hamsterinäyttelyissä on läsnä kokeneempia harrastajia, jotka osaavat opastaa tietämätöntä sihteeriä.
Joskus tuomari ei ole ihan varma Suomen standardeista, ne vaihtelevat hieman maasta toiseen ja ihannetapauksissa sihteerin pitäisi tuntea myös hamstereiden suomalaiset standardit yksityiskohtineen. Yleensä kuitenkin riittää, että lähistöllä on joku, joka osaa kysyttäessä neuvoa, mutta se on useimmiten suomalaisen sihteerin tehtävä selvittää nämäkin asiat.
Kuitenkaan kielitaitoa ei näillä tiedoilla voi korvata. Itse jouduin ensimmäisen kerran ulkomaisen tuomarin sihteeriksi aivan täysin kylmiltäni. En ollut koskaan toiminut sihteerinä aikaisemmin, en edes assistenttina ja muutenkin kyseessä oli vasta kolmannet hamsterinäyttelyt, joissa olin ikinä käynyt. Olin aivan pihalla serteistä, arvostelukaavakkeista ja oikeastaan ihan mistä tahansa muustakin, mutta englantia osasin. Hengissä siitä selvittiin ja kaikki palkinnot saatiin jaettua kuten pitääkin. Osakiitos kuuluu tietenkin tuomarille, joka ei onneksi ollut aivan yhtä keltanokka Suomen näyttelyasioissa kuin sihteerinsä ja toinen puolikas kiitoksista kuuluu niille aktiiveille, jotka riensivät hätiin joka kerta kun tuli vaikea asia eteen.
Sanaston kompastuskivet
Hamsterinäyttelyiden perussanasto on hyvin pitkälle melko selkeätä ja helposti pääteltävissä. Väritermit ovat toisinaan hankalia päätellä, mutta yleensä näyttelyissä ulkomaisilla tuomareilla on kaavakkeet omalla kielellään, sihteerillä puolestaan suomenkielinen näyttelyluettelo ja ongelmia ei juuri tule, koska kumpikin tietää omalla kielellään minkävärinen hamsteri on kyseessä.
Eniten päänvaivaa aiheuttavatkin oman kokemukseni perusteella erilaiset termit ja fraasit, joilla ulkomaiset tuomarit kuvailevat hamsterien ulkonäköä. Esimerkkinä voin mainita esimerkiksi Susan Washbrookin käyttämä ”needs more body”, joka ei aukea ihan tuosta noin vain suoralla suomennoksella ”tarvitsee lisää vartaloa”. Sen olisi voinut tulkita joko niin että hamsteri on liian pieni tai että se saisi olla kiinteämpi, massakkaampi tai lihaksikkaampi. Tällaiset ovat juuri niitä tilanteita, joissa tuomarilta on pyydettävä lisäselvitystä tietääkseen mitä paperiin tulee kirjoittaa. Esimerkkitilanteessa Susan halusi hamsterille lisää lihaksia. Tämä on vain yksi esimerkki, niitä olisi kymmenittäin lisääkin. Lisähaastetta asialle antaa se, että eri tuomarit käyttävät erilaisia fraaseja, vaikka tarkoittavatkin jotakuinkin samaa asiaa. Selkeä ero on myös brittituomarien ja englanniksi arvostelevien ruotsalaistuomarien välillä, jälkimmäisten sanavarasto on luonnollisesti suppeampaa, koska he eivät puhu äidinkielenään englantia.
Pelkkä hamsterisanasto ei kuitenkaan riitä. Aina on syytä olla kohtelias ja ulkomaalaisten kanssa se on erityisen tärkeää. Englanninkielen olennaisia pikkusanoja ”please”, ”thank you”, ”excuse me” ja ”you're welcome” sekä kohteliaita lauserakenteita (”Would you sign this, please?”) suomalainen saa viljellä puheessaan niin paljon, että se tuntuu itsestä jo melkein naurettavalta, mutta britti ei todennäköisesti huomaa siinä mitään outoa. Sama juttu on ruotsin ja ruotsalaisten tuomarien kanssa. Tämän lisäksi on kohteliasta selvittää tuomarin nimi etukäteen ja aamulla, ennen arvostelujen aloittamista käydä esittäytymässä: ”Good morning, mr/ms This-and-that, I'm Sirpa Tähkämö and I will be your book steward today”. Sihteerin nimitys Englannissa on book steward ja assistentti on pen steward, mutta termit secretary ja assistant ovat yleensä ymmärrettäviä, varsinkin jos tuomari on ollut suomalaisissa näyttelyissä aiemminkin.
Ja yleisöltä toivotaan hiljaisuutta...
Kaikki hamsterinäyttelyiden sihteerit toivovat työskentelyrauhaa ja mahdollisimman vähän häiriötä ympärilleen, saati keskeytyksiä. Ulkomaisten tuomarien sihteerit toivovat näitä asioita tuplasti niin paljon kuin kotimaisten. Jo ihan sellainen yksinkertainen asia kuin vieraan kielen kuuleminen oikein on meluisassa ympäristössä paljon vaikeampaa kuin tutun suomenkielen.
Ulkomaisen tuomarin sihteeröinti vaatii melkoisen määrän keskittymistä, se ei todellakaan ole mitään yksitoikkoista apinahommaa, jossa vain kirjoitetaan sanelun mukaan. Sihteeri joutuu kuuntelemaan vierasta kieltä ja puhumaan sitä tuomarille itse, mutta samalla kirjoittamaan suomea arvostelulomakkeeseen. Siihenkin oppii ajan ja harjoittelun kanssa, muttei se silti koskaan erityisen helppoa ole.
Niinpä jos näyttelyissä maleksit tuomaripöytien liepeillä juttelemassa kaverisi kanssa ja sihteeri pyytää joko pienentämään volyymia ja siirtymään kauemmas, ei kannata vetää hernettä nenään. Ei edes silloin vaikka tuomari olisi suomalainen, mutta vielä vähemmän jos tuomari on ulkomaalainen. Lisäksi myös näyttelyiden päätähdet eli hamsterit stressaavat vähemmän rauhallisessa ympäristössä, joten tuomaripöytien lähistön rauhoittaminen palvelee kaikkien etua.
5.10.11
Eläinten päivän ajatuksia
Eilen vietettiin maailman eläinten päivää, vaikka toisaalta nettisivuilla kyllä huomautetaankin, että jokainen päivä on eläinten päivä. Ja niinhän se on. Veera kirjoitteli jo omia ajatuksiaan eläimistä eilen. Minulta ei ihan tuollaista tekstiä irtoa, jo ihan pelkästään sen takia että meillä tuo lemmikkiharrastus on suunnattomasti pienempää kuin Veeralla ja monella muulla.
Mutta miksi meillä on juuri hamstereita lemmikkinä?
- ne ovat aivan armottoman suloisia!
- ne ovat jollain tapaa inhimillisen oloisia käyttäessään etutassuja mm. syömisessä
- ne ovat ahneita, ovelia ja itsepäisiä, pystyvät keksimään yllättäviäkin tempauksia
- ne ovat helppohoitoisia ja tulevat hätätilanteessa toimeen muutaman päivän yksikseenkin. Perushoito ei vaadi paljoakaan aikaa päivässä.
- ne ovat aktiivisia silloin kun me olemme kotona (tai jo nukkumassa...)
- varsinkin syyrialaisissa riittää värivalikoimaa yli kaiken tarpeen
- lajivalikoimaakin riittää, jos sattuisi yhteen lajiin kyllästymään
- niiden kanssa voi harrastaa näyttelyitä ja tutustua sitä kautta muihin hamsteriharrastajiin
- ne ovat siistejä, hajuttomia ja pääasiassa myös hiljaisia (note to self: rasvaa ne juoksupyörät!)
- hankkiminen on suhteellisen helppoa, kasvattajia on aika paljon
- pääsääntöisesti ne ovat myös halpoja hankkia ja pitää, ainakin sen jälkeen kun dunat/terrat on hankittu
- ne ovat persoonallisia, jokaisella hamsterillamme tähän mennessä on ollut omat metkunsa, vaikka samojakin piirteitä löytyy
- niiden puuhailuja on hauska seurailla
- varsinkin syyrialaisia ja talvikoita voi silitellä ja paijailla jonkin verran
- sanoinko jo että ne ovat suloisia?
- niitä voi olla enemmänkin kuin yksi ilman että siitä tulee kohtuutonta lisätyötä
Mutta miksi meillä on juuri hamstereita lemmikkinä?
- ne ovat aivan armottoman suloisia!
- ne ovat jollain tapaa inhimillisen oloisia käyttäessään etutassuja mm. syömisessä
- ne ovat ahneita, ovelia ja itsepäisiä, pystyvät keksimään yllättäviäkin tempauksia
- ne ovat helppohoitoisia ja tulevat hätätilanteessa toimeen muutaman päivän yksikseenkin. Perushoito ei vaadi paljoakaan aikaa päivässä.
- ne ovat aktiivisia silloin kun me olemme kotona (tai jo nukkumassa...)
- varsinkin syyrialaisissa riittää värivalikoimaa yli kaiken tarpeen
- lajivalikoimaakin riittää, jos sattuisi yhteen lajiin kyllästymään
- niiden kanssa voi harrastaa näyttelyitä ja tutustua sitä kautta muihin hamsteriharrastajiin
- ne ovat siistejä, hajuttomia ja pääasiassa myös hiljaisia (note to self: rasvaa ne juoksupyörät!)
- hankkiminen on suhteellisen helppoa, kasvattajia on aika paljon
- pääsääntöisesti ne ovat myös halpoja hankkia ja pitää, ainakin sen jälkeen kun dunat/terrat on hankittu
- ne ovat persoonallisia, jokaisella hamsterillamme tähän mennessä on ollut omat metkunsa, vaikka samojakin piirteitä löytyy
- niiden puuhailuja on hauska seurailla
- varsinkin syyrialaisia ja talvikoita voi silitellä ja paijailla jonkin verran
- sanoinko jo että ne ovat suloisia?
- niitä voi olla enemmänkin kuin yksi ilman että siitä tulee kohtuutonta lisätyötä
9.9.11
10 suosikkirotuani
Otsikko on hieman hämäävä, koska hamstereissahan ei esiinny rotuja vaan eri lajeja ja sitten niiden sisällä on väri- ja turkkimuunnoksia. Mutta otsikko, samoin kuin haaste onkin pöllitty Karvahelvetti-blogin puolelta, missä lueteltiin suosikkikoirarotuja.
Soveltaen minun melkein 10 suosikki-juttuani hamsteripuolelta.
1. lyhytkarvainen syyrialaisnaaras
No näitähän meillä on ollut ja tulee jatkossakin varmasti olemaan. Syyrialainen on se numero yksi, lyhyt karva miellyttää omaa silmääni ja ainakin näiden meidän naaraiden luonteet ovat olleet aivan mainioita.
Suosikkiväreistä voisin listata kilpikonnavärit, erityisesti musta-valkokirjokilppari ja kyyhkynharmaa-valkokirjokilppari, hopeanharmaan, hopeasoopelin ja muut soopelivärit, minkin ja niin monta, monta muuta väriä! Helpompaa olisi ehkä luetella ne värit, mistä en ole niin erityisen kiinnostunut: normaali ja musta eikä mustassakaan olisi mitään vikaa muuten, mutta kun ne yleensä tapaavat muuttua hyvin nopeasti vanhetessan ruskehtaviksi. Täysin musta hamsteri on upea ilmestys.
2. talvikko (naaras?)
Talvikko on vähintään yhtä söpö ilmestys kuin roborovskikin, mutta käyttäytyy järkevämmin (lue: rauhallisempi). Naarashan meillä on ollut tähän mennessä ja oli aivan ihastuttava, mutta urostakin voisi harkita.
Väreistä kelpaavat kaikki, pidän tosin paljon noista melkein valkoisista helmiisväreistä, mutta myös normaali on erittäin hieno. Safiiri oli aikaisemmin se, josta ehkä pidin vähiten, mutta sitten kun meille tuli se safiiri Hilma, totesin, ettei värillä ole väliä!
3. campbelli
Campbellejä meillä ei ole ollutkaan, mutta se kiinnostaisi kovasti sen takia että sillä on paljon värivaihtomuunnoksia ja osa niistä on erittäin kauniita. Sininen argente ja opal lienevät kuvien perusteella suosikkejani, mutta myös sandyn kelpuuttaisin. Campsyissä epäilyttää hieman kuitenkin diabetes ja luonne sekä niiden hankintaa hankaloittaa niiden pienehkö määrä.
4. roborovski
Robo taistelee söpöyspuolella tasavertaisesti talvikoiden kanssa ja täytyy myöntää, että meidän roboherra Pertti on aika vekkuli tapaus muutenkin. Minä kaipaan kuitenkin enemmän "sylihamsteria" ja roboista ei tällaiseen ole, ei ainakaan Pertistä. Hauskoja veitikoita kuitenkin.
5. kiinankääpiöhamsteri
Campsyn ohella tuntemattomimmaksi jäänyt laji eikä meillä ole näitäkään ollut koskaan itsellämme. Muihin hamstereihin nähden varsin persoonallisen näköinen laji, jonka jättäminen listan viimeiseksi ei tee sille kyllä minkäänlaista oikeutta. Jos jostain tupsahtaisi eteen sopiva kiinari ja meillä olisi tyhjä duna, harkitsisin kiinaria varsin vakavasti.
Tämä on siis minun listani, miehen lista saattaisi alkaa samalla tavoin lk syyrialaisnaaraasta ja päättyä myös siihen. Värisuosikeista joudumme tappeluun.
Soveltaen minun melkein 10 suosikki-juttuani hamsteripuolelta.
1. lyhytkarvainen syyrialaisnaaras
No näitähän meillä on ollut ja tulee jatkossakin varmasti olemaan. Syyrialainen on se numero yksi, lyhyt karva miellyttää omaa silmääni ja ainakin näiden meidän naaraiden luonteet ovat olleet aivan mainioita.
Suosikkiväreistä voisin listata kilpikonnavärit, erityisesti musta-valkokirjokilppari ja kyyhkynharmaa-valkokirjokilppari, hopeanharmaan, hopeasoopelin ja muut soopelivärit, minkin ja niin monta, monta muuta väriä! Helpompaa olisi ehkä luetella ne värit, mistä en ole niin erityisen kiinnostunut: normaali ja musta eikä mustassakaan olisi mitään vikaa muuten, mutta kun ne yleensä tapaavat muuttua hyvin nopeasti vanhetessan ruskehtaviksi. Täysin musta hamsteri on upea ilmestys.
2. talvikko (naaras?)
Talvikko on vähintään yhtä söpö ilmestys kuin roborovskikin, mutta käyttäytyy järkevämmin (lue: rauhallisempi). Naarashan meillä on ollut tähän mennessä ja oli aivan ihastuttava, mutta urostakin voisi harkita.
Väreistä kelpaavat kaikki, pidän tosin paljon noista melkein valkoisista helmiisväreistä, mutta myös normaali on erittäin hieno. Safiiri oli aikaisemmin se, josta ehkä pidin vähiten, mutta sitten kun meille tuli se safiiri Hilma, totesin, ettei värillä ole väliä!
3. campbelli
Campbellejä meillä ei ole ollutkaan, mutta se kiinnostaisi kovasti sen takia että sillä on paljon värivaihtomuunnoksia ja osa niistä on erittäin kauniita. Sininen argente ja opal lienevät kuvien perusteella suosikkejani, mutta myös sandyn kelpuuttaisin. Campsyissä epäilyttää hieman kuitenkin diabetes ja luonne sekä niiden hankintaa hankaloittaa niiden pienehkö määrä.
4. roborovski
Robo taistelee söpöyspuolella tasavertaisesti talvikoiden kanssa ja täytyy myöntää, että meidän roboherra Pertti on aika vekkuli tapaus muutenkin. Minä kaipaan kuitenkin enemmän "sylihamsteria" ja roboista ei tällaiseen ole, ei ainakaan Pertistä. Hauskoja veitikoita kuitenkin.
5. kiinankääpiöhamsteri
Campsyn ohella tuntemattomimmaksi jäänyt laji eikä meillä ole näitäkään ollut koskaan itsellämme. Muihin hamstereihin nähden varsin persoonallisen näköinen laji, jonka jättäminen listan viimeiseksi ei tee sille kyllä minkäänlaista oikeutta. Jos jostain tupsahtaisi eteen sopiva kiinari ja meillä olisi tyhjä duna, harkitsisin kiinaria varsin vakavasti.
Tämä on siis minun listani, miehen lista saattaisi alkaa samalla tavoin lk syyrialaisnaaraasta ja päättyä myös siihen. Värisuosikeista joudumme tappeluun.
24.8.11
Uusin Poskipussi
Eilen oli postiluukkuun kolahtanut uusin Poskipussi (SHY:n jäsenlehti), jos nyt laskin oikein niin olisi jo kolmas tälle vuodelle. Ja ylpeänä voin kertoa, että ihan kannessa komeilee meikäläisen kuvaama SusaErma's-campbellipoikaset. Olin lentää pyrstölleni kun näin lehden! (selvennyksenä: SHY:llä on lupa käyttää meikäläisen hamsteriotoksia ilman erillistä lupaa tai ilmoittamista Poskipussissa, joten tällaisia ylläreitä saattaa siis tulla ja se on luonnollisesti kovin positiivista.)
Minulla ei ole sitä lehteä tässä nyt saatavilla, mutta siitä löytyi taas paljon mukavaa hamsteriasiaa, mm. yksi kirja-arvostelu. Palaan asiaan myöhemmin.
Minulla ei ole sitä lehteä tässä nyt saatavilla, mutta siitä löytyi taas paljon mukavaa hamsteriasiaa, mm. yksi kirja-arvostelu. Palaan asiaan myöhemmin.
15.6.11
Euroopan serkut
Ylen sivuilta silmiin osui harvinainen hamsteriaiheinen uutisotsikko: EU-tuomioistuin: Ranska ei ole suojellut hamstereita. Eurooppalainen hamsteri (Cricetus cricetus) ei ole yleisesti ottaen uhanalainen, mutta monessa Euroopan maassa se on hyvin harvinainen. Sitä on pidetty viljelytuholaisena ja osin niitä on tapettu myös turkin vuoksi.
Eurooppalainen hamsteri on syyrialaista huomattavasti suurempi, sen ruumiin pituus on Wikipedian mukaan 20-30 cm ja painokin voi lähennellä kiloa. Lisäksi sillä on pitkähkö häntä (4-6 cm). Melkoinen pakkaus siis!
Toivottavasti Ranskan harvinaiset hamsterit jäävät jatkossa rauhaan.
Eurooppalainen hamsteri on syyrialaista huomattavasti suurempi, sen ruumiin pituus on Wikipedian mukaan 20-30 cm ja painokin voi lähennellä kiloa. Lisäksi sillä on pitkähkö häntä (4-6 cm). Melkoinen pakkaus siis!
Toivottavasti Ranskan harvinaiset hamsterit jäävät jatkossa rauhaan.
24.2.11
Poskipussi 1/11
No niin, tänään kolahti postilaatikkoon vuoden ensimmäinen Poskipussi eli SHY:n jäsenlehti. Tällä kertaa olin saanut itsekin aikaiseksi raapustaa ja lähettää siihen yhden artikkelin, jonka aihe oli... tämä blogi! Olin kirjoittanut artikkelin jo viime syksynä, mutta olin missannut viime vuoden viimeisen Poskipussin deadlinen ja siksi se ehti vasta tämän vuoden lehteen. Niinpä se oli tietysti ehtinyt vähän jo vanheta, tekstissä meillä väitetään olevan kaksi hamsteria, mutta eihän niitä enää ole kuin yksi, kun Hilma lopetettiin ennen joulua. Ja nämä asumisjärjestelyt eli lähinnä se, kun minä olen ainakin viikot täällä Nurmijärvellä ovat muuttaneet blogin luonnetta siinä mielessä, että Karri kirjoittaa nyt suurimman osan blogiteksteistä.
Liitän tekstin tämän postauksen loppuun. Tekstin lisäksi artikkelia koristivat meidän kaikkien hamsterineitokaisten poseerauskuvat. Niiden lisäksi pari ottamaani näyttelykuvaa Hyvinkäältä oli päätynyt koristamaan näyttelytulosten osiota.
Muuten lehdessä oli melko tavalla esitelty kahta harvinaisinta hamsterilajia, kiinankääpiöitä ja campbelleja. Olen edelleen varsin varma siitä, että seuraavaksi meille tulee campbelli tai pari vaikka toisaalta ne suloiset talvikotkin houkuttelevat, en voi sitä kieltää... Uusi palsta Niksipussi on varmasti tervetullut lisä lehteen ja aion itse kokeilla vinkkiä laimennetusta etikasta dunan pohjan pissatahrojen poistoon. Jatkoa odotan innokkaasti.
Liitän tekstin tämän postauksen loppuun. Tekstin lisäksi artikkelia koristivat meidän kaikkien hamsterineitokaisten poseerauskuvat. Niiden lisäksi pari ottamaani näyttelykuvaa Hyvinkäältä oli päätynyt koristamaan näyttelytulosten osiota.
Muuten lehdessä oli melko tavalla esitelty kahta harvinaisinta hamsterilajia, kiinankääpiöitä ja campbelleja. Olen edelleen varsin varma siitä, että seuraavaksi meille tulee campbelli tai pari vaikka toisaalta ne suloiset talvikotkin houkuttelevat, en voi sitä kieltää... Uusi palsta Niksipussi on varmasti tervetullut lisä lehteen ja aion itse kokeilla vinkkiä laimennetusta etikasta dunan pohjan pissatahrojen poistoon. Jatkoa odotan innokkaasti.
Hamsteribloggaaja
Sirpa perusti Hamsteribloginsa syksyllä 2008, kun ensimmäinen hamsteri Karamelli muutti talouteen. Siitä asti olemme saaneet nauttia Sirpan hamsuasukkien tempauksien lukemisesta niiden omassa blogissa.
Olen pitänyt henkilökohtaista blogia vuoden 2007 alusta lähtien ja kun syksyllä 2008 päätimme ottaa veljentyttären hamsterin meille hoitoon, oli selvää että hamsteri saisi oman bloginsa. En halunnut sotkea noita hamsteriasioita henkilökohtaiseen blogiini, vaikka aluksi näin suunnittelinkin. Päätin siis perustaa ihan erillisen blogin Karamelli-hamsteria varten. Siitä lähti sitten Hamsteriblogi liikkeelle. Karamelli on lopetettu aikoja sitten, mutta hamstereita on tullut sen jälkeen lisää ja blogi pyörii edelleen.
Miksi blogi?
Blogin alkuperäinen idea oli kertoa lukijoille, mitä tapahtuu kun lemmikkijyrsijöistä mitään tietämätön ihminen saa hamsterin. ”Mitään tietämätön” on vähän harhaanjohtava termi, olinhan toki kysellyt veljeltä hoito-ohjeita ja etsinyt netistä paljon tietoa hamstereista ennen kuin Karamelli meille muutti, mutta käytännön kokemusta ei ollut yhtään. Toinen tarkoitus blogille oli se, että veli ja veljentytär saisivat kuulla Karamellin kuulumisia ja nähdä kuvia.
Hamsterikuvia onkin ollut blogissa esillä alusta lähtien, vaikka joskus noiden kuvaaminen onkin hankalaa eikä kuvien laatu läheskään aina ole sieltä parhaasta päästä. Mottoni hamstereiden kuvaamisessa onkin: ”Kohteen ylenpalttinen söpöys päihittää kuvan teknisen onnistuneisuuden koska tahansa”. Onneksi avomieheni innostuu myös toisinaan kuvaamaan meidän hamstereita, hän osaa paremmin käyttää kameransa kaikkia ominaisuuksia näiden vipelikköjen kuvaamisessa ja tulokset ovat yleensä menneetkin suoraan parhaiden otosten kategoriaan.
Blogista on saattanut olla hyötyä myös uusien hamstereiden hankinnassa. Se on toiminut jonkinlaisena referenssinä: kun olen kysellyt kasvattajilta poikasia, olen samalla kertonut vähän siitä, millaiseen talouteen se olisi tulossa ja antanut linkin blogiin. En tiedä miten tarkasti nämä kasvattajat perehtyneet blogiin, mutta sieltä kuitenkin selviää ainakin jossain määrin se, miten meillä hamstereita on tähän mennessä hoidettu.
Hamsumaailman julkkiksia
Yllättäen blogin ansiosta meidän hamstereista on tullut jopa jonkinasteisia julkkiksia hamsterimaailmassa. Ainakin niiden nimet tiedetään. Kun olen näyttelyissä ilmoittanut hamsterin nimen ilmoittautumisen yhteydessä, on tullut useammin kuin kerran jostain kommentti: ”Hei, pidätkö sä sitä hamsteriblogia?” Myöntävästi vastattuani on juttua yleensä riittänyt enemmänkin, jos vain on ollut aikaa, onhan se helpompi jutella muuten ventovieraan ihmisen kanssa, kun tietää jotain edes tämän lemmikeistä. Ja hamstereista on aina kiva jutella toisen hamsteri-ihmisen kanssa!
Bloginpitäjän murheita
Kun aloitin hamsteribloggauksen, ei ainakaan suomalaisia hamsteriblogeja ollut juuri lainkaan enkä löytänyt oikein ulkomaisiakaan. Erilaisia kissa- ja koirablogeja kuitenkin oli vaikka kuinka paljon esimerkeiksi lemmikkiblogeista ja muutamissa blogeissa sivuttiin hamstereita muiden aiheiden ohessa. Myöhemmin on nettiin tupsahdellut pelkkiin hamstereihin liittyviä blogeja, mutta ainakin tällä hetkellä niistä valitettavan harva päivittyy säännöllisesti ja usein.
Eipä silti, ei oma bloginikaan mitenkään erityisen säännöllisesti päivity. Harvoin kuitenkaan on viikkoa tai kahta pidempiä taukoja. Nykyisin on joskus vähän vaikea keksiä päivityksen aiheita, koska ihan tikusta ei viitsisi kuitenkaan kirjoittaa. Kahden hamsterin kanssa ei joka päivä tapahdu mitään niin jännittävää, että niistä riittäisi raportoitavaa. Yleisesti hoitamisesta, ruokinnasta, saati sitten kasvatuksesta tai sairauksien hoidosta en juuri kirjoita enkä suuremmin haluakaan. Kahdesta viimeksi mainitusta en edes tiedä mitään ja muutenkin kaikki tietoni pohjautuvat lähinnä SHY:n nettisivujen, foorumin ja eri kasvattajien nettisivujen tietoihin. En halua esittää muualta löydettyjä tietoja ominani ja jos jotain väitänkin blogissa, pyrin yleensä tarjoamaan myös linkit käyttämiini tietolähteisiin.
Joskus jopa vähän ahdistaa, kun ajattelee että jotain pitäisi kirjoittaa, mutta ei oikein keksi mitään aihetta. Kuvat ovat tietysti aina hyvä aihe päivitykselle, mutta ei niitä hyviä hamsterikuviakaan ole vallan tavatonta määrää vaikka vähän kaivelisi arkistojakin. Blogia käy kuitenkin päivittäin lukemassa varsin säännöllisesti noin parisenkymmentä lukijaa, aktiivisia kommentoijia on perheenjäsenten lisäksi muutama ja heille olisi kiva tarjota uutta materiaalia suht usein. Kuitenkin kommentoijat ja melko kiva lukijamäärä ovat niitä tekijöitä, joiden takia tuota blogia jaksaa viikosta ja kuukaudesta toiseen päivittää. Toivon että blogista on ollut iloa monelle ja hyötyäkin ehkä joillekuille.
16.2.11
Hamsterin muistin pituus
edisteantti kertoo Twitterissä seuraavaa:
Mutta mikä on esim. syyrialaisen hamsterin työmuistin tai muistin pituus? Google löysi nopeastikin erilaisia vastauksia erilaisilta ihmisiltä, mutta ihan heti ei osunut silmään mitään varsinaista tieteellistä tutkimusta. Voin myös varoittaa pikaisen googlauksen tuloksena, että etsimällä hamsteriin ja muistiin liittyviä tieteellisiä tuloksia, löytää sitten kaikenlaisia muitakin tieteellisiä tutkimuksia, jotka eivät sitten tunnu mukavilta.
Täytynee kyllä itse yrittää googlata tätä asiaa ja palata, kun tietoa löytyy.
Kultakalan työmuistin pituus on noin 7 sekuntia. Se tarkoittaa, että fisu aloittaa elämänsä puhtaalta pöydältä noin 514 kertaa tunnissa.
Mutta mikä on esim. syyrialaisen hamsterin työmuistin tai muistin pituus? Google löysi nopeastikin erilaisia vastauksia erilaisilta ihmisiltä, mutta ihan heti ei osunut silmään mitään varsinaista tieteellistä tutkimusta. Voin myös varoittaa pikaisen googlauksen tuloksena, että etsimällä hamsteriin ja muistiin liittyviä tieteellisiä tuloksia, löytää sitten kaikenlaisia muitakin tieteellisiä tutkimuksia, jotka eivät sitten tunnu mukavilta.
Täytynee kyllä itse yrittää googlata tätä asiaa ja palata, kun tietoa löytyy.
5.7.10
Hamsterimiitti
Hamsteriharrastus on perusteiltaan varsin yksinäistä puuhaa, jos luette tuon hamsterinhoitolistani, niin minkäänlaisesta sosiaalisuudesta ei voida kyllä puhua. Asia ei kuitenkaan ole ihan näin yksiselitteinen, SHY:llä on varsin aktiivinen keskustelupalsta, missä puhutaan hamstereista ja vähän muustakin. Myös Petsiessä voi harrastaa jonkinlaista vuorovaikutusta toisten harrastajien kanssa.
Ja sitten on tietenkin hamsterinäyttelyt, joihin kerääntyy samanhenkistä porukkaa joskus pitkienkin matkojen takaa. Siellä tutustuu helposti muihin harrastajiin, erityisesti jos on jo vähän tehnyt tuttavuutta vaikkapa juuri SHY:n foorumilla. Tai sitten pitää tällaista blogia, meidän ensimmäisissä hamsterinäyttelyissä kukaan ei tunnistanut minua (tietenkään) niin kauan kuin en sanonut hamsterin nimeä, mutta heti kun Katariina Pieni mainittiin, moni tiesi jo ainakin hamsterin tämän blogin tai Petsien perusteella.
Tällä Tampereella ainakin on tällainen oma hamsteriporukkansa, järjestetään kimppakyytejä näyttelyihin ja sen sellaista. Täksi iltapäiväksi oli kuitenkin sovittu Satumetsän Niinan luona Kalkussa pidettävä hamsterimiitti ilman hamstereita: päivänpaistattelua, grillausta ja yleistä höpinää hamstereista. Harmi kyllä miitti vähän kutistui alkuperäisestä suunnitelmasta, yksi oli pahoinvoiva auringonpistoksen takia, toinen ei ollut saanut vaihdettua työvuoroaan ja yhdellä pariskunnalla oli ollut epäselvyyttä päivän kanssa ja he olivat nyt mökillään. Mutta saatiin se miitti pidettyä pienemmälläkin porukalla. Tällä kertaa mieskin oli mukana, vaikka hän ei noissa näyttelyissä olekaan kulkenut, mutta hamsteri-ihminen yhtä kaikki.
Ilma oli mitä hienoin, grilli kuumana ja hyvää seuraa kauniilla pihalla niin mitenkäs sitä muuten voisi kesäpäivää paremmin viettää? Lisäksi meidän hamsterit hyötyivät tuosta reissusta myös, sain mukaani pari omenapuun oksaa tytöille jyrsittäväksi.
Tämä täytyy tehdä joskus uudestaan.
Ja sitten on tietenkin hamsterinäyttelyt, joihin kerääntyy samanhenkistä porukkaa joskus pitkienkin matkojen takaa. Siellä tutustuu helposti muihin harrastajiin, erityisesti jos on jo vähän tehnyt tuttavuutta vaikkapa juuri SHY:n foorumilla. Tai sitten pitää tällaista blogia, meidän ensimmäisissä hamsterinäyttelyissä kukaan ei tunnistanut minua (tietenkään) niin kauan kuin en sanonut hamsterin nimeä, mutta heti kun Katariina Pieni mainittiin, moni tiesi jo ainakin hamsterin tämän blogin tai Petsien perusteella.
Tällä Tampereella ainakin on tällainen oma hamsteriporukkansa, järjestetään kimppakyytejä näyttelyihin ja sen sellaista. Täksi iltapäiväksi oli kuitenkin sovittu Satumetsän Niinan luona Kalkussa pidettävä hamsterimiitti ilman hamstereita: päivänpaistattelua, grillausta ja yleistä höpinää hamstereista. Harmi kyllä miitti vähän kutistui alkuperäisestä suunnitelmasta, yksi oli pahoinvoiva auringonpistoksen takia, toinen ei ollut saanut vaihdettua työvuoroaan ja yhdellä pariskunnalla oli ollut epäselvyyttä päivän kanssa ja he olivat nyt mökillään. Mutta saatiin se miitti pidettyä pienemmälläkin porukalla. Tällä kertaa mieskin oli mukana, vaikka hän ei noissa näyttelyissä olekaan kulkenut, mutta hamsteri-ihminen yhtä kaikki.
Ilma oli mitä hienoin, grilli kuumana ja hyvää seuraa kauniilla pihalla niin mitenkäs sitä muuten voisi kesäpäivää paremmin viettää? Lisäksi meidän hamsterit hyötyivät tuosta reissusta myös, sain mukaani pari omenapuun oksaa tytöille jyrsittäväksi.
Tämä täytyy tehdä joskus uudestaan.
19.5.10
Loviisa kasvaa melkein silmissä
Punnitsin Loviisan taas tänään parin päivän tauon jälkeen. Nyt meni jo 100 grammaa rikki, tänään painoa oli 102 grammaa! Varsin hurjaa vauhtia tuo pikkuinen kasvaa. Tai enhän minä tiedä, kun en tiedä millaista vauhtia hamsterien kuuluu kasvaa tässä iässä. Pitäisi ehkä kysellä joltain kasvattajalta tai pitkäaikaiselta harrastajalta, ovatko he pitäneet minkäänlaista kirjaa hamsterinpoikasten kasvamisesta ja miltä käyrä näyttää tässä 5-6 viikon kohdalla.
Ja muuttuu muutenkin, huomasin tänään, että sen silmät alkavat olla enemmän mustat kuin punaiset. Meille tullessaan Loviisan silmät olivat selkeän punaiset, mutteivät enää. Vaan niinpä Loviisa täyttikin viime maanantaina 6 viikkoa.
Hilmakin muuten joutui punnitukseen. Sen paino on lähestulkoon sama kuin muutama viikko sitten, tänään se oli 54 grammaa.
Ja muuttuu muutenkin, huomasin tänään, että sen silmät alkavat olla enemmän mustat kuin punaiset. Meille tullessaan Loviisan silmät olivat selkeän punaiset, mutteivät enää. Vaan niinpä Loviisa täyttikin viime maanantaina 6 viikkoa.
Hilmakin muuten joutui punnitukseen. Sen paino on lähestulkoon sama kuin muutama viikko sitten, tänään se oli 54 grammaa.
3.5.10
Marketit ja jyrsijätarvikevalikoima
Hölmö otsikko, koska nuo kaksi eivät näemmä sovellu mitenkään päin yhteen.
Kuten kirjoitin, torstai-illan tavaroiden keitto-operaatiossa meni Hilman juomapullo kelvottomaksi muovisen pullon kupruiltua itsensä muodottomaksi. Onneksi hätä ei ole tämännäköinen, koska meillä on varapullo kyllä, mutta varapullo ei ole osoittautunut kovin hyväksi.
Kävimme eilen Turtolan Citymarketissa ja sen vieressä olevassa Kodin Ykkösessä. Turtolan Faunatar ei ollut sunnuntain takia auki. Mieleeni tuli ajatus, että onhan näissä tavallisissa marketeissakin lemmikkiosasto, ruokaa ja joitain tarvikkeita, kai sieltä nyt yksi jyrsijän juomapullokin löytyisi?
Citymarketista ei löytynyt, mutta siellä tarvikevalikoima oli muutenkin niukka. Kodin Ykkösestäkin etsin lemmikkiosaston, jonka muistin siellä jossain nähneeni. Siellä ei ollut tarjolla ruokia vaan kaikenlaista muuta tavaraa kissoille ja koirille. Mutta ei jyrsijöille! Ihan oikeasti, siellä oli yksi hyllyväli täynnä kissojen ja koirien tavaroita, oli kuulkaa makuupaikkoja, ruokakuppeja, harjoja, leluja, turkinhoitoaineita, valjaita, flexejä ja vieläpä strassikoristeisia kaulapantoja, mutta ei yhtä ainoata perusjuomapulloa jyrsijöille.
Kuten kirjoitin, torstai-illan tavaroiden keitto-operaatiossa meni Hilman juomapullo kelvottomaksi muovisen pullon kupruiltua itsensä muodottomaksi. Onneksi hätä ei ole tämännäköinen, koska meillä on varapullo kyllä, mutta varapullo ei ole osoittautunut kovin hyväksi.
Kävimme eilen Turtolan Citymarketissa ja sen vieressä olevassa Kodin Ykkösessä. Turtolan Faunatar ei ollut sunnuntain takia auki. Mieleeni tuli ajatus, että onhan näissä tavallisissa marketeissakin lemmikkiosasto, ruokaa ja joitain tarvikkeita, kai sieltä nyt yksi jyrsijän juomapullokin löytyisi?
Citymarketista ei löytynyt, mutta siellä tarvikevalikoima oli muutenkin niukka. Kodin Ykkösestäkin etsin lemmikkiosaston, jonka muistin siellä jossain nähneeni. Siellä ei ollut tarjolla ruokia vaan kaikenlaista muuta tavaraa kissoille ja koirille. Mutta ei jyrsijöille! Ihan oikeasti, siellä oli yksi hyllyväli täynnä kissojen ja koirien tavaroita, oli kuulkaa makuupaikkoja, ruokakuppeja, harjoja, leluja, turkinhoitoaineita, valjaita, flexejä ja vieläpä strassikoristeisia kaulapantoja, mutta ei yhtä ainoata perusjuomapulloa jyrsijöille.
17.4.10
Hamsterinpidon kustannukset
Harmittaa hieman, etten huomannut heti alusta lähtien alkaa pitää kirjaa kaikesta siitä, mitä olen hamstereille ostanut. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten paljon rahaa noihin pikkuveijareihin onkaan tullut kulutettua. Nyt kirjanpidon aloittaminen on hieman myöhäistä, koska en muista enää kaikkien hankkimieni kalusteiden, häkkien ynnä muiden kestävien tavaroiden hintoja. Toisaalta, kirjanpidon tekeminen olisi voinut olla jokseenkin monimutkaista, koska esimerkiksi tuoreruuasta iso osa on sellaista, että niistä menee osa hamstereille ja loput syömme itse.
Kuitenkin voisin heitellä tähän jonkinlaisia arvioita rahankulusta. Luulen, että suurin menoerä on kuivikkeet eli Mörtti-Röpö, jota kuluu nykyisin hyvinkin pari, kolme 20 litran säkkiä kuukaudessa (á n. 10 euroa). Tähän voitaisiin vaikuttaa ostamalla Mörttiä isoissa säkeissä, varsinkin kun vielä on auto käytössä, se tulisi luullakseni ainakin jonkin verran halvemmaksi. Plus ettei tarvitsisi olla jatkuvasti raahaamassa Mörtti-pusseja kotiin.
Siinä ne hamsterin kulut sitten melkein ovatkin. Ihan totta. Vaikka meillä on kaksi hamsteria, ne eivät kuluta kuivaruokaa paljon ja yksi tuollainen 0,7-1 kilon pussi kestää kuukausia ja maksaa jotain 3-7 euron välillä. Tosin meillä on useampaa ruokaa yleensä varastossa, miksailen niistä jonkinlaisen sekoituksen hamstereille. Mutta oli miten oli, kuivaruokaa ei tosiaan tarvitse kovin usein olla ostamassa.
Hamsterin oma ostohinta on yleensä suorastaan mitättömän pieni, eläinkaupat saattavat pyytää 25-30 euroa yhdestä hamsterista, kasvattajat yleensä 5-10 euroa vähemmän, vähän kasvattajasta riippuen. Me maksoimme Katariinasta 10 euroa ja Hilma oli käytännössä ilmainen, kun sain sen aikuisena.
Häkki (tai duna tai terra) on yksittäisistä menoeristä ilman muuta suurin ja häkkiin voikin upottaa luultavasti ihan niin paljon rahaa kuin ikinä haluaa. Nyrkkisääntö häkin ostamisessa on se, että vaikka SHY onkin antanut minimisuosituskoot hamstereiden häkkien koolle, niin silti on parempi valita se reilusti niitä suurempi kuin karvan verran pienempi häkki.
Häkkien kanssa hintavertailu kannattaa, eri lemmikkiliikkeiden ja nettikauppojen hinnoissa voi olla isojakin eroja. Eikä kannata mitenkään väheksyä käytettyjen häkkien ostamista, esimerkiksi Huuto.netistä tai SHY:n myyntipalstalta voi löytää hyvän, ison käytetyn häkin jopa pilkkahinnalla.
Häkin kalusteista tärkeimmät lienevät juomapullo ja ruokakupit, jotka eivät montaa euroa maksa. Kuivaruualle on hyvä olla olemassa oma kuppinsa, mutta tuoreruuat voi tarjoilla esim. pilttipurkin kansista tms.
Pesämökkiä ei ole pakko ostaa, hamsterille käy aivan yhtä hyvin sopivankokoinen pahvilaatikko pesäksi ja ne on myös helppo vaihtaa uusiin, kun ne jyrsitään ja pissataan piloille. Muoviset mökit eivät ole suositeltavia, mutta puisten kanssa tulee vastaan tämä pissausongelma. Pesän pehmusteeksi kelpaa vessa- tai talouspaperisilppu. Usein hamsterit hoitavat sen silppuamisenkin itse.
Muuhun häkin sisustukseen ja hamsterin viihdyttämiseen voi käyttää rahaa ihan niin paljon kuin haluaa tai olla käyttämättä. Lemmikkiliikkeet pursuavat mitä erilaisimpia tuotteita hamstereille ja muille pikkujyrsijöille. Kaikkien tuotteiden kohdalla ei kuitenkaan ole ajateltu eläinten parasta, vain omistajien rahastusta. Pesävanu, juoksupallot, hamsterinvaljaat ja useimmat muovitavarat ovat turhia ja vaarallisiakin tavaroita.
Mutta hamsterit eivät katsele tavaroiden hintalappuja. Pahvilaatikot, keraamiset kukkaruukut, pahvitunnelit, puhtaat puunoksat, kivet ja muut sellaiset kelpaavat hamstereille virikkeiksi ihan yhtä hyvin kuin kalliit, kaupasta ostetut puumökit ja muut systeemit.
Häkki ja useat kalusteet ovat kuitenkin pitkäikäisiä tavaroita. Kun kerralla ostaa kunnolliset, voi niitä käyttää jatkossa seuraavilla hamstereilla hamaan tulevaisuuteen asti.
Näyttelyihin ei kovin paljon rahaa mene, jos on vain muutama hamsteri. Näyttelyiden osallistumismaksut ovat aika pienet ja yleensä enemmän rahaa meneekin matkoihin, jos näyttelyt ovat jossain kauempana. Liittymällä SHY:n jäseneksi saa ainakin joistain näyttelymaksuista alennusta. SHY:n jäsenmaksu on naurettavan pieni, 16 euroa vuodessa yli 15-vuotiaalta ja sillä saa liityttyään Hoitopussi-tietovihkosen ja vuoden Poskipussi-lehdet, niin että se kannattaa vaikkei näyttelyihin osallistuisikaan.
Eläinlääkärikulut ovat sitten asia erikseen. Harvoin terve, hyvin hoidettu hamsteri lääkäriä tarvitsee, mutta sitten jos tarvitsee, kulut nousevat helposti korkeiksi. Mutta tämä on sellainen asia, josta ei hamsterinomistaja voi tinkiä. Kun eläimen on vapaaehtoisesti ottanut, on siitä huolehdittava kunnolla.
Kuitenkin voisin heitellä tähän jonkinlaisia arvioita rahankulusta. Luulen, että suurin menoerä on kuivikkeet eli Mörtti-Röpö, jota kuluu nykyisin hyvinkin pari, kolme 20 litran säkkiä kuukaudessa (á n. 10 euroa). Tähän voitaisiin vaikuttaa ostamalla Mörttiä isoissa säkeissä, varsinkin kun vielä on auto käytössä, se tulisi luullakseni ainakin jonkin verran halvemmaksi. Plus ettei tarvitsisi olla jatkuvasti raahaamassa Mörtti-pusseja kotiin.
Siinä ne hamsterin kulut sitten melkein ovatkin. Ihan totta. Vaikka meillä on kaksi hamsteria, ne eivät kuluta kuivaruokaa paljon ja yksi tuollainen 0,7-1 kilon pussi kestää kuukausia ja maksaa jotain 3-7 euron välillä. Tosin meillä on useampaa ruokaa yleensä varastossa, miksailen niistä jonkinlaisen sekoituksen hamstereille. Mutta oli miten oli, kuivaruokaa ei tosiaan tarvitse kovin usein olla ostamassa.
Hamsterin oma ostohinta on yleensä suorastaan mitättömän pieni, eläinkaupat saattavat pyytää 25-30 euroa yhdestä hamsterista, kasvattajat yleensä 5-10 euroa vähemmän, vähän kasvattajasta riippuen. Me maksoimme Katariinasta 10 euroa ja Hilma oli käytännössä ilmainen, kun sain sen aikuisena.
Häkki (tai duna tai terra) on yksittäisistä menoeristä ilman muuta suurin ja häkkiin voikin upottaa luultavasti ihan niin paljon rahaa kuin ikinä haluaa. Nyrkkisääntö häkin ostamisessa on se, että vaikka SHY onkin antanut minimisuosituskoot hamstereiden häkkien koolle, niin silti on parempi valita se reilusti niitä suurempi kuin karvan verran pienempi häkki.
Häkkien kanssa hintavertailu kannattaa, eri lemmikkiliikkeiden ja nettikauppojen hinnoissa voi olla isojakin eroja. Eikä kannata mitenkään väheksyä käytettyjen häkkien ostamista, esimerkiksi Huuto.netistä tai SHY:n myyntipalstalta voi löytää hyvän, ison käytetyn häkin jopa pilkkahinnalla.
Häkin kalusteista tärkeimmät lienevät juomapullo ja ruokakupit, jotka eivät montaa euroa maksa. Kuivaruualle on hyvä olla olemassa oma kuppinsa, mutta tuoreruuat voi tarjoilla esim. pilttipurkin kansista tms.
Pesämökkiä ei ole pakko ostaa, hamsterille käy aivan yhtä hyvin sopivankokoinen pahvilaatikko pesäksi ja ne on myös helppo vaihtaa uusiin, kun ne jyrsitään ja pissataan piloille. Muoviset mökit eivät ole suositeltavia, mutta puisten kanssa tulee vastaan tämä pissausongelma. Pesän pehmusteeksi kelpaa vessa- tai talouspaperisilppu. Usein hamsterit hoitavat sen silppuamisenkin itse.
Muuhun häkin sisustukseen ja hamsterin viihdyttämiseen voi käyttää rahaa ihan niin paljon kuin haluaa tai olla käyttämättä. Lemmikkiliikkeet pursuavat mitä erilaisimpia tuotteita hamstereille ja muille pikkujyrsijöille. Kaikkien tuotteiden kohdalla ei kuitenkaan ole ajateltu eläinten parasta, vain omistajien rahastusta. Pesävanu, juoksupallot, hamsterinvaljaat ja useimmat muovitavarat ovat turhia ja vaarallisiakin tavaroita.
Mutta hamsterit eivät katsele tavaroiden hintalappuja. Pahvilaatikot, keraamiset kukkaruukut, pahvitunnelit, puhtaat puunoksat, kivet ja muut sellaiset kelpaavat hamstereille virikkeiksi ihan yhtä hyvin kuin kalliit, kaupasta ostetut puumökit ja muut systeemit.
Häkki ja useat kalusteet ovat kuitenkin pitkäikäisiä tavaroita. Kun kerralla ostaa kunnolliset, voi niitä käyttää jatkossa seuraavilla hamstereilla hamaan tulevaisuuteen asti.
Näyttelyihin ei kovin paljon rahaa mene, jos on vain muutama hamsteri. Näyttelyiden osallistumismaksut ovat aika pienet ja yleensä enemmän rahaa meneekin matkoihin, jos näyttelyt ovat jossain kauempana. Liittymällä SHY:n jäseneksi saa ainakin joistain näyttelymaksuista alennusta. SHY:n jäsenmaksu on naurettavan pieni, 16 euroa vuodessa yli 15-vuotiaalta ja sillä saa liityttyään Hoitopussi-tietovihkosen ja vuoden Poskipussi-lehdet, niin että se kannattaa vaikkei näyttelyihin osallistuisikaan.
Eläinlääkärikulut ovat sitten asia erikseen. Harvoin terve, hyvin hoidettu hamsteri lääkäriä tarvitsee, mutta sitten jos tarvitsee, kulut nousevat helposti korkeiksi. Mutta tämä on sellainen asia, josta ei hamsterinomistaja voi tinkiä. Kun eläimen on vapaaehtoisesti ottanut, on siitä huolehdittava kunnolla.
16.4.10
Talvikko ja haiseminen
Viime kesänä kun kuumeisesti pohdin talvikon hankintaa, mieleen juolahti myös kysymys siitä, mahtavatko talvikot haista enemmän kuin syyrialaiset. Syyrialainenhan on käytännössä hajuton otus, ainakin jos häkin siivous on kunnossa eikä naaraalla ole kiimapäivä.
Talvikoista sen sijaan liikkui erilaisia mielipiteitä hamsteriyhdistyksen foorumilla. Toisten mielestä se on ihan yhtä hajuton kuin syyrialainenkin, toisten mielestä talvikkourokset saattavat lievästi haista, toisten mielestä ennemminkin taas talvikkonaaraat ja joidenkin mielestä haiseminen on jopa yksilökohtaista. Missään ei kuitenkaan väitetty talvikon hajuhaittoja mitenkään suuriksi tai häiritseviksi, ja kun Satumetsän Niinakin totesi, ettei talvikko juuri haise, niin ajattelin ettei ainakaan hajun takia pitäisi jättää ottamatta talvikkoa.
Hajut, varsinkin pahat hajut ovat minulle toisinaan varsin hankalia sietää. Syy on migreenini, kohtauksen sattuessa hajuaistini käy ylikierroksilla ja pahat hajut pahentavat myös oloani. Ja vaikka saisin säryn nitistettyä lääkkeillä, hajut häiritsevät silti. Ymmärrettävää siis että haiseva lemmikki ei juuri houkuttele.
Hilma on osoittautunut likimain yhtä hajuttomaksi kaveriksi kuin Katariinakin. Sellainen aivan pieni ominaishaju Hilmalla tuntuu kuitenkin olevan, kuvailisin sitä ehkä sanalla "hiirimäinen", mutta se on todellakin hyvin, hyvin kevyt haju. Sen huomaa oikeastaan vain silloin kun pitää Hilmaa kädessään. Ainakaan siis asunnon hajusta ei voi kukaan sanoa, että meillä olisi ainoatakaan lemmikkiä.
Talvikoista sen sijaan liikkui erilaisia mielipiteitä hamsteriyhdistyksen foorumilla. Toisten mielestä se on ihan yhtä hajuton kuin syyrialainenkin, toisten mielestä talvikkourokset saattavat lievästi haista, toisten mielestä ennemminkin taas talvikkonaaraat ja joidenkin mielestä haiseminen on jopa yksilökohtaista. Missään ei kuitenkaan väitetty talvikon hajuhaittoja mitenkään suuriksi tai häiritseviksi, ja kun Satumetsän Niinakin totesi, ettei talvikko juuri haise, niin ajattelin ettei ainakaan hajun takia pitäisi jättää ottamatta talvikkoa.
Hajut, varsinkin pahat hajut ovat minulle toisinaan varsin hankalia sietää. Syy on migreenini, kohtauksen sattuessa hajuaistini käy ylikierroksilla ja pahat hajut pahentavat myös oloani. Ja vaikka saisin säryn nitistettyä lääkkeillä, hajut häiritsevät silti. Ymmärrettävää siis että haiseva lemmikki ei juuri houkuttele.
Hilma on osoittautunut likimain yhtä hajuttomaksi kaveriksi kuin Katariinakin. Sellainen aivan pieni ominaishaju Hilmalla tuntuu kuitenkin olevan, kuvailisin sitä ehkä sanalla "hiirimäinen", mutta se on todellakin hyvin, hyvin kevyt haju. Sen huomaa oikeastaan vain silloin kun pitää Hilmaa kädessään. Ainakaan siis asunnon hajusta ei voi kukaan sanoa, että meillä olisi ainoatakaan lemmikkiä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)