Pertin kuulumisia

Kas niin, terveisiä taas Veterin eläinlääkäriasemalta, kävin näyttämässä laihtunutta ja kauhtunutta Perttiä siellä. Tällä kertaa emme valitettavasti saaneet aikaa Kirsi Kemppaiselle, joka on paikan eksoottisempiin lemmikeihin erikoistunut eläinlääkäri, mutta ei Riitta Vikbergkään ensimmäistä kertaa pitänyt roboa kädessään.

Kokonaistilanne, eli edelleen jatkuvat hengitysongelmat, karvanlähtö ja laihtuminen, ei näytä lupaavalta. Kun kyseessä on pieni eläin, tutkimusten tekeminen on vaikeata ja tälläkään kertaa ei lääkäri sormin tunnustelemalla pystynyt havaitsemaan esimerkiksi kasvainta tai muuta sellaista selkeätä vikaa. Kylkien karva on sennäköistä, että se on rapsuteltu pois, ei itsestään lähtenyttä ja rapsutteluun viittaavat ruvetkin iholla. Jokin asia siis kiusaa Perttiä, joko iholla tai syvemmällä, kutina tai kipu.
Ulkoloisiin eläinlääkäri ei oikein sanonut uskovansa, mutta Pertti sai iholleen tipan niitä karkoittavaa lääkettä, siltä varalta, että jos kyseessä kuitenkin olisi jokin loinen. Ulkoloiset tuskin kuitenkaan selittävät laihtumista ja hengityksen vinkumista.
Sen lisäksi Pertti sai uutta antibioottia, tällä kertaa Ditrimin sijaan Baytriliä jota annetaan tippa (n. 0,01 ml) aamuin illoin. Se on hengitystieoireisiin ja vähän niinkuin kokeilu myös, katsotaan jos siitä on apua. Ihan hirveästi lääkäri ei antanut kuitenkaan toiveita, että kokonaistilanne paranisi välttämättä näillä keinoilla.

Tuota kipuasiaa olemme Karrinkin kanssa pohtineet ja se on sellainen juttu, että jos näillä lääkkeillä ei nyt tapahdu selkeätä paranemista tilassa, on lopetuspiikki lähellä. Niin ikävää kuin se onkin, mutta ainakin mahdolliset kivut loppuvat 100% varmasti siihen. Katsomme nyt viikon tai sitä luokkaa, että miten nuo lääkkeet vaikuttavat. Jos karva ei kasva eikä paino nouse, yritän saada vielä uudelleen ajan Kemppaiselle, Veterin hamsteriekspertille, mutta jos hänellä ei ole tarjota kristallinkirkasta selvitystä syihin ja parannuskeinoihin, lienee hyvästien paikka.

Jos Perttikin joudutaan lopettamaan näin nuorena, on ehkä syytä miettiä koko hamsteriharrastusta uudelleen, koska meiltä on tähän mennessä kaikki hamsterit kuolleet alle 2-vuotiaina. Kahta vuotta voitaneen pitää jonkinlaisena keski-ikänä hamsterille ja yleiseksi ikähaarukaksi sanotaan 1,5-2,5 vuotta. Karamelli oli karvan vajaa 1v 8kk kun se lopetettiin. Katariina kuoli 1v 4kk:n iässä, Hilma oli kuukautta vaille kaksivuotias (ja sillä oli muuten hengitystieongelmia lukuunottamatta samoja oireita kuin Pertillä!) ja robojen pitäisi olla vielä hieman pitkäikäisempiä kuin syyrialaisten ja talvikoiden. Teemmekö me hoidossa jotain kriittisellä tavalla väärin? Vai onko meillä vain ollut tuhottoman huonoa onnea?