Ada karkuteillä, osa 2

Johan siitä edellisestä kerrasta puolitoista kuukautta ehti kuluakin, kun havahduin lauantaiaamuna siihen, että keittiöstä kuuluu metkaa rapinaa. Mitään ei näkynyt ja rapinakin lakkasi kun menin keittiöön. Minulle tuli paha aavistus, todella paha, ja säntäsin laskemaan hamsterit. Jep, Adaa ei ole taaskaan missään. Tällä kertaa sen on ollut pakko luikerrella dunansa kattokalterista läpi, väliä niissä on melko tasan sentin verran, että aika mato saa olla vaikka aina kyllä sanotaan, että syyrialaisille sentti ja kääpiöille vähän vähemmän. Mutta ei voi todellakaan kuvitella, että joku meidän talvikoista olisi mahtunut tai edes yrittänyt tuollaisesta raosta, mutta Ada onkin kiinari, notkea pieni pirulainen.

Hetken hakemisen jälkeen bongasimme Adan jääkaapin alta. Ihan hyvä tietysti että se on siellä, onpahan näköhavainto ja Karrikin uskalsi alkaa pakata matkalaukkuaan työmatkalle Singaporeen ilman pelkoa salamatkustajista. Mutta eihän Ada sieltä pois suostunut tulemaan eikä sitä mitenkään saanut edes koukittua sieltä. Tarjotut popcornit houkuttelivat kyllä kovasti, mutta eivät kuitenkaan niin paljon, että olisimme saaneet Adan niillä kiikkiin. Ei auttanut muu kuin rakennella aitaus jääkaapin ympärille ja sinne sisään elävänäpyytävä hamsterinpyydys. Ensimmäinen versio näytti tältä:

No, ei Ada siihen mennyt, mahtoiko tuo kiipeilyosuus olla liian epäilyttävä. Rakentelin yöksi seuraavaa ansaa ja olin itse paljon pois kotoa, että kotona olisi hiljaista ja rauhallista, ja että arka pikkuhamsteri uskaltautuisi pois turvapaikastaan tutkimaan ansan ruokatarjontaa. Mutta ei.

Sitten minun piti lähteä muutamaksi päiväksi käymään Ruokolahdella ja hamsteri on edelleen sitkeästi jääkaapin alla. Rakentelin matkan ajaksi uudenlaisen ansan:

Siinä oli oikein hienot, kirjoista rakennetut portaat (niille oli ripoteltu vähän ruokaakin) ja varsinaisen ansan houkuttimena popcornia. Dunassa itsessään oli tarjolla vettä ja lisää ruokaa (vettä oli myös ansan ulkopuolella, ettei raukka ihan kuivuisi vaikkei ansaan menisikään). Siellä hamsteri selviäisi kyllä muutaman yön. Takaisin tullessani vessapaperi oli pudonnut dunaan kyllä, mutta Ada ei ollut pudonnut mukana. Se oli liian herkkä. Taskulampun valossa ja hieman popcornilla houkuttelemalla sain eilenkin Adan näköpiiriini siellä jääkaapin alla, joten oli se edelleen elossa.

Viime yöksi virittelin samanlaisen ansan, mutta dunan päällä oli pyyhe taiteltuna sopivasti ja keskellä pyyhkeen päällä oli muutama popcorni. Ada on kuitenkin niin pieni ja kevyt, että vähän epäilin, jos tuo ansa toimisi sen alla. Aamulla herätessäni piti ensimmäiseksi mennä tarkistamaan ansa. Näytti lupaavalta, pyyhe oli pudonnut. Ja mikä kaikkein parasta, Ada löytyi pyyhkeen mutkasta, vahingoittumattomana ja ihan hyvävointisen näköisenä, jos tosin naamalta saattoi paistaa tympääntyminen. Kuuden päivän vapaus jääkaapin alla oli päättynyt. Jännä yö sillä kyllä on ollut, sillä meidän vessan nurkasta löytyi papanoita ja ruokavarasto (syytin mielessäni jo Moriartya tästä, mutta Moriarty oli turvallisesti tallessa omassa asunnossaan).

Mitäs nyt sitten?
No, Ada päätyi meidän pienempään dunaan, jossa kalteriväli on 8 milliä. Sen päällä on vielä tiuhasilmäisempi metalliritilä. Pienempi asumus on ollut harkinnassa aiemminkin, jospa se siellä olisi vähän enemmän kiinnostunut käsistä. Tuossa olisi toki tuo iso lasiterraariokin, jossa on tiheä kattokalteri, mutta Adan kokoinen hamsteri hukkuisi kyllä 120-senttiseen terraan. Pitäisi ehkä miettiä jonkinlainen väliseinä, jolla terrasta saisi käyttöön vain puolikkaan.

Sitten siihen terran toiseen puolikkaaseen voisi ottaa vaikka toisen kääpiöhamsterin. Ei kiinaria, Ada on ensimmäinen kiinari meillä ikinä ja näiden tempauksiensa jälkeen saattaa hyvinkin olla viimeinen. Se pikku vihulainen.

Hamsteri karkuteillä

Tapahtuipa tänään sellaista, mitä ei ole koskaan vielä tapahtunut. Eikä toivottavasti tule tapahtumaankaan. Hamsteri oli lähtenyt karkuteille dunastaan.

Illalla kotiin tullessa aloin siivota Adan dunaa. Karri alkoi siinä vaiheessa puhua, että onko se Ada nyt oikeasti dunassaan. Ihmettelin, että miksei olisi, mutta järkytys oli suuri kun Adaa todellakaan ei löytynyt mistään. Kyllä minä sen tänne panin takaisin toissailtana siivouksen jälkeen! Ja eilen se kävi päivällä rapistelemassa puruja ja oli eilisiltana tarjoiltuun maissiin käynyt hampaitaan kokeilemassa. Duna oli ehjä, luukku kiinni, mutta hamsteria ei ole missään.

Karrilla oli onneksi havainto asiasta. Viime yönä hän oli herännyt olohuoneessa ja kirjahyllyn päältä oli pudonnut pelikortti, pakka kun on siinä ylähyllyn päällä ihan sinällään. Rapinaakin oli kuulunut, mutta hän oli kuitannut sen tuulenvireenä (koska ikkunat kuitenkin olivat yön kiinni, ilmavirran syntymiselle ei ollut oikein selitystä). Minä vielä äimistelin tyhjää dunaa kun Karri alkoi tyhjentää varovasti ylähyllyä ja totesi Adan kurkkivan sieltä.

Helpotus! On se vielä tallessa ja elossa. Vaan miten se on päässyt kirjahyllyn päälle, kuitenkin parin metrin korkeuteen? Ja ennen kaikkea: millä ihmeellä me saamme sen sieltä kiinni?! Varsinkin kun Ada ei todellakaan arvosta käsiä tai käsissä olemista ja on vikkelä kuin... no, kiinankääpiöhamsteri.

Meille selvisi hyvin äkkiä, miten Ada oli hyllyn päälle päässyt. Kirjahyllyssä on takaseinä, jonka ulkopinta on karheaa levyä. Takaseinän ja seinän välissä on juuri sellainen Adan mentävä rako ja se sitä pitkin on onnistunut kinkeämään itsensä ylös. Sitä pitkin onnistui myös alaspäin meneminen, kuten huomasimme, nimittäin heti kun Ada totesi, että nyt hänen vaivalla hankittua vapautta uhataan, se lähti rapistelemaan hyllyn ja seinän väliä pitkin alaspäin. Popkorni houkuttimena yritimme houkutella Adaa takaisin ylöspäin, mutta itsepäinen neiti palasi vasta siinä vaiheessa kun tunsi olonsa turvalliseksi.

Vahtaamista jatkui jonkin aikaa, sitten Karri sai Adan pyydystettyä pahviputkeen ja sitä kautta karkulainen joutui ensin kuljetusboksiinsa ja sitten dunaan. Joten tarinalla on siis onnellinen loppu, jos Adalta itseltään ei kysytä.

Mitä tästä opimme? Emme yhtään mitään. Emme vieläkään tajua, miten Ada on päässyt pois dunastaan. Yhtään hamsterinmentävää reikää se ei ole jyrsinyt muoviosiin, joten vaihtoehdoiksi jää dunan yläosassa olevat about sormenpään mentävät pyöreät aukot tai kaltereiden läpi luikertelu. Myönnän toki, että olin viimeksi siivotessa laittanut kattokaltereihin kiinni puutikkaat, joten niitä pitkin Ada on päässyt kiipeämään kattokaltereihin. Vaan pääsisihän se kiipeämään kaltereihin myös kaksikerrosmökkinsä katolta! Tuskin Ada sentään on osannut häkin luukkua sulkea perässään... Mutta niin tai näin, kovin pieniä nuo mainitut aukot ovat ja minä kyllä elin siinä uskossa, ettei edes Adan kaltainen luikero mahtuisi niistä ulos.

No, nyt ne reiät on tukittu ja kalterinkin päällä on ylimääräinen metalliritilä, että jos se nyt tuolta pääsee karkuun, niin vaihtoehdoiksi jää teleportautuminen tai yhdennentoista ulottuvuuden madonreikä. Kuvia tähän postaukseen ei ole saatavilla, kas kun ensimmäiseksi ei tullut mieleen ottaa kuvaa Adasta kirjahyllyn päällä.

Hamsteriunia

Se tunne, kun keskellä yötä herää unesta, jossa hamsteri on järsinyt itsensä karkuun dunastaan ja on pakko mennä tarkistamaan, että otus on vielä dunassaan. Oli se. Dunassaan. Hamsteri. Ainakin vielä. Näyttäen viattomalta. Parempi varmaan tarkistaa uudelleen.

Kuulumisia

Loviisa on asustellut nyt pari viikkoa uudessa terrassaan. Valitettavasti siitä ei ole vielä kuvia saatavana, koska kamera on ollut minulla täällä Nurmijärvellä. Terraarion silikonitiivisteet ovat saaneet kyytiä neidin etsiessä raivoisasti pakoreittiä, mutta muuten Loviisa on kotiutunut hyvin uuteen asumukseensa.

Sitten voin sen verran raottaa salaperäisyyden verhoa, että olen kaavailemassa meille karvaista perheenlisäystä, mutta siitä sitten tarkemmin myöhemmin, kun juttu varmistuu.