20.9.18

Elvis has left the building

Aamu alkoi suru-uutisella: Karri oli löytänyt Elviksen aamulla kuolleena dunastaan. Se oli ollut jo eilisiltana kuulemma vähän vaisun oloinen, mutta varsinainen kuolinsyy on arvoitus. Ehkä sydän oli pettänyt, ilmeisesti ja toivottavasti kuolema oli ollut nopea, koska Elvis oli kuollut juoksupyöränsä viereen, ei mökkiin tai muuhun pieneen koloon. Meidän pitkätukkapoika vietiin yhteistuhkaukseen eläinlääkäriasemalle.


© Karoliina Vainio

Sinänsä kuolema ei ollut yllätys, olihan Elvis jo 2v 3kk ja pari viikkoa päälle. Se on ihan hyvä ikä syyrialaiselle ja taisipa Elvis olla meidän pitkäikäisin syyrialainen. Moriarty kuoli hieman nuorempana, vähän vajaa 2v 3kk ja naaraat nyt ovat kaikki menneet alle kaksivuotiaina Loviisaa lukuunottamatta, mutta sekään ei elänyt kuin pari viikkoa yli kahden vuoden.

Siitä on nyt kymmenen vuotta kun meille ensimmäinen hamsteri tuli ja näihin kymmeneen vuoteen on mahtunut paljon iloa, jos toki suruakin. Elvis jää kuitenkin meidän viimeiseksi hamsteriksi, emme ota enää uutta lemmikkiä. Yksi syy on se, että minä olen tainnut jossain määrin allergisoitua näille. En onneksi pahasti, mutta mökin siivoaminen tuntuu nenässä ja silmissä. Karri onkin hoitanut siivoukset jo pidemmän aikaa (ja nyt tietenkin kun olen viikot pois kotoa töiden takia). Hamsterien käsittely ei ole aiheuttanut oireita, mutta olen varmuuden vuoksi vähän sitäkin vältellyt. Toinen syy on se, että alamme molemmat ehkä vähän kyllästyä hamstereihin, niiden kanssa ei enää tule niin paljon puuhailtua. Eihän hamsteri sillä tavalla odota tai välttämättä haluakaan käsittelyä ja sylittelyä ja sellaista huomiota, ruokinta, siivous ja kunnon tarkastaminen riittää varsin pitkälle. Mutta kuitenkin, aika aikaansa kutakin. Luulen että saan päivittäisen söpöys-kiintiön täyteen FB:n hamsteriryhmien kuvia katselemalla ja satunnaisilla näyttelyvierailuilla.

6.6.18

Elvis 2v

Elvis on ehtinyt varttua tänään 6.6.2018 jo 2 vuoden kunnioitettavaan ikään. Tämän vuoksi henkilökunta järjestikin paparazzin paikalle kuvaamaan artistia itseään estradilla.

"No just, olisit edes voinut stylistin hommata ensin ennen kuin viet kuvaajan eteen."

"No nyt on letti hyvin. Vieläks se paparazzi on maisemissa."


"Jos yhden popcornin ottaisi näin syntymäpäivän kunniaksi..."

"Tai no, parempi kai nää on kaikki hoitaa pois. Ettei pilaannu nääs."

"Kyl nää salaatitkin vielä menee..."

"Mahtuu... mahtuu..."

"Tässäks nää nyt oli?"

"Meitsi poistuu nyt näyttämöltä. Ootte olleet upea yleisö, mutta places to go, people to see, you know?"



31.5.17

Kesäherkkuja

Elviksellä on uusi herkkuruoka: tuoreet koivunlehdet!
Kävin taannoin pienellä maakuntamatkalla kaverin kanssa ja nappasin mukaan muutaman koivunoksan, joissa oli jo isohkot lehdet. Ajattelin antaa ne Elvikselle, jos se vaikka tykkäisi niistä. Pesin oksat ja lehdet huolellisesti kuumassa vedessä ja virittelin ne herran dunaan. Seuraavana aamuna oksat olivat kokolailla paikoillaan, mutta lehdet oli kerätty tarkasti parempaan talteen. Kokeilin parin päivän kuluttua samaa, nyt ihan vain kotipihasta nypityillä oksilla. Elvis heräsi uniltaan kun laitoin oksia sen dunaan ja virkistyi sen verran että kävi nyppimässä lehdet varastoon. Se on kyllä hauska, oksia se ei vie mökkiinsä lainkaan eikä muutenkaan siirtele, mutta lehdet se parturoi erittäin tarkasti.

Viikonloppuna ostin myös tuoreita, kotimaisia mansikoita ja Elvis sai muutaman siivun niitäkin. Ensin näytti siltä, että mansikat eivät herralle kelpaa, mutta yön aikana nekin oli kerätty kupista parempaan suojaan.

21.2.17

Elvis ja sen poikaset

Pixin pesässä on tusinan verran kakaroita, syntyivät 13.2.17. Toistaiseksi puolet näyttäisivät normaaleilta, sitten on 3 cinnamonia, yksi kyyhkynharmaa ja kaksi mustaa. Alla ensimmäisen kuva poikueesta, kuvaajana kasvattaja eli Karoliina Vainio. Vähän saattaisi poltella joku cinnamon sieltä, varsinkin jos olisi lyhytkarvainen uros...


Tässä on sitten ylpeä isä, tosin kuvattu jo joitain aikoja sitten ja taas Karoliinan ottamia kuvia.

9.2.17

Poikasia luvassa!

Elviksen tyttöystävällä alkaa olla sen verran kookas maha jo muutama päivä ennen laskettua aikaa, että kyllä sieltä luulisi olevan poikasia tulossa. Meidän Elviksestä tulee siis isä! Toivottavasti kaikki menee hyvin emon ja poikasten kanssa. Kannattaa seurailla Cutiepie'sin FB-sivuja, sinne varmasti tulee tietoja poikasista, kun niiden aika on.

30.1.17

Elvis reissun päällä

Elvis on taas edustanut tämän vuoden näyttelyissä. Viialasta se saalisti lemmikkiluokasta kunniamaininnan käsiteltävyydestä, mikä sinänsä ei ole ihme, koska se ei turhia hötkyile käsissä. Nurmijärven näyttelyissä viime viikonloppuna se osallistui vain ulkomuotoluokkaan (koska omistaja-Karoliina oli lemmikkiluokan tuomari), mutta sieltä ei tullut muuta kuin H+ arvosanaksi.
Samalla kertaa kun Elvis oli muutaman päivän Karoliinan hoivissa, päätti Karoliina yhdistää Elviksen ja sille kaavaillun morsiamen. Astutus sujui kuulemma ilman ongelmia, sitten vain pitämään peukkuja sen suhteen, että naaras tulee kantavaksi ja ehkä Karoliinalla on kohta lauma pikku-Elviksiä!

*edit* Ja Elviksen morsmaikkuhan on lk norre Goldilock's Vulpix eli Pixi. Aivan jäätävän nätinnäköinen leidi, mitä olen kuvissa sitä nähnyt!

3.12.16

Yritettiin ottaa Elviksestä kuvia...

Joo siis niin. Meillä on edelleen Elvis, maailman ehkä suloisin karvaturri. Valitettavasti King of Cage on hieman haastava valokuvattava...

Onko se Tribble? Onko se Donald Trumpin suivaantunut peruukki? Ei, se on Elvis...

Ihan oikeasti sillä on pääkin olemassa. Ja turkkia.

Kuljetusboksissa kuvaaminen oli hieman haastavaa, joten otettiin se sitten käteen. Kuvien laatu ei parantunut sanottavasti. Toki tässä kuvassa Elvis oli jo niin rääkätty hamsteriparka, ettei parempaa voinut odottaakaan. Ajatelkaa, siivottiin se PÄIVÄLLÄ! Herätettiin julmasti unilta ja sitten vielä sohotettiin kameralla.

© Karoliina Vainio.
Tässä on sitten Karoliinan ottama kuva Elviksestä elo-syyskuun vaihteessa, kun Elvis ja Ada olivat lomareissun ajan Karoliinalla hoidossa. Elvis oli silloin ihan rantakunnossa, turkki koostui lähinnä pitkistä pers- ja korvatupsuista. Nyt talveksi Elvis kasvatti itselleen kunnon villapaidan ja karvahousut.

"OMG, kamera!" © Karoliina Vainio

30.9.16

Hyvästit Adalle

Sain tosiaan eilen syötettyä Adalle ensimmäiset antibioottiannokset, mutta kun tänä aamuna kaivelin sen dunasta esille lääkkeenantoa varten, huomasin heti että vointi on mennyt huonompaan. Ada kyyhötti pesämökkinsä edustalla eikä ollut yön aikana koskenut ruokakupissaan olleisiin pähkinöihin. Nappasin sen kiinni, jaksoi se vielä karkuun yrittää, mutta vähän ponnettomasti. Hännän alla oli verta. Laitoin sen kuitenkin kuljetusboksiin odottamaan lääkkeenantoa, mse kyhjötti kyyryssä nurkassa silmät puoliummessa. Otin sen kiinni antaakseni lääkkeen, mutta se oli niin vaisu käsissä, että päätin olla kiusaamatta sitä yhtään enempää. Laskin sen takaisin kuljetusboksiin ja soitin klinikalle, että milloin saisi lopetusajan. Se järjestyi yhdeksi ja niin päättyi meidän kiinariaikakausi ainakin tältä erää.

29.9.16

Voi naaraat ja niiden tulehtuvat kohdut

Eipä ollut kiva yllätys eilen siivota Adan pesää ja löytää pehmikkeistä verta. Hamsteria tarkastaessani totesin heti, että veri tulee hännän alta, joten todennäköisin ongelma on kohtutulehdus, naaras kun on kyseessä. Tämän aamun ensimmäinen tehtävä olikin soitella eläinlääkäriin ja sain ajan Nokian Pieneläinklinikalle puoleksi päiväksi. Kohtutulehdus, sanoi lääkärikin. Antibioottia voidaan kokeilla, kuurin tuloksesta tosin ei anneta takeita. Leikkaustakin lääkäri tarjosi, mutta minä suhtaudun edelleen hamstereiden leikkauksiin hieman epäillen. Ei niin etteikö nukutus ja leikkaus onnistuisi, mutta sitten se jälkihoito, miten onnistuu kivunlievitys, miten saa hamsterin olemaan riehumatta tai nuolematta leikkaushaavaa, repimättä tikkejä ja niin edelleen (kuvittelin jo Adan päälle maailman pienimmän sukkapuvun ja miten se kiemurtelisi siitä eroon alle 30 sekunnissa). Ja toisaalta Ada on jo hieman iäkkäämmän puoleinen, lähes kaksivuotias, vaikka kiinarit ovatkin hamsterilajeista pitkäikäisin eikä kolmivuotias kiinari ole ymmärtääkseni edes harvinaisuus. Eli jos antibiootti ei auta, niin vaihtoehdoksi jää lopetus.

Sain mukaan siis tuttua Baytriliä, ohjeena antaa 0,05 millilitraa aamuin illoin, 10 päivän kuuri (minun täytynee vielä soittaa klinikalle, sillä mielestäni lääkäri puhui kylläkin viidestä päivästä, mutta paperissa lukee 10 päivää). Ensimmäisen annoksen Ada sai jo päivällä, kun kotiuduimme, toinen annos meni juuri äsken. Toistaiseksi tippanen on mennyt suuhun ja mitä ilmeisimmin siitä myös eteenpäin aika tuskattomasti, vaikka Adan käsittely ei olekaan mitenkään erityisen helppoa minulle, se on edelleen vähän liian notkea ja nopea. Mutta tällä hetkellä minä kuitenkin johdan siis 2–0. Saa sitten nähdä missä kohtaa Ada suivaantuu tähän lääkintärumbaan ja alkaa purra, kuten Pertin kohdalla kävi.

Ikävä vaiva tämä kohtutulehdus, Janehan sellaisen sai myös ja se ei siitä toennut. Aiheesta on myös artikkeli Hamsterit.netissä: Kohtutulehdus hamsterinaarailla, siinäkin todetaan, että antibiooteilla ei välttämättä saada tulehdusta hoidettua täydellisesti. Kohtutulehduksen syistä siinä ei kerrota, ilmeisesti niitä ei tiedetä, mutta epäilen että siihen asiaan ei voi hoidolla mitenkään vaikuttaa. Meillä on taas vain huonoa tuuria. Taidan siirtyä kohta kokonaan uroshamstereihin, yksi ongelma vähemmän.

Vaan kyllä taas sai tuntea itsensä tyhmäksi klinikalla. ELL kysyi ensimmäiseksi että onko Ada tottunut käsittelyyn. Vastasin että on se, mutta on kyllä kovin vikkelä. Mitä teki Ada? Se käyttäytyi kuin herran enkeli, istui kaikessa rauhassa lääkärin kädessäkin. Lääkäri kommentoi, että kylläpä on kiltti ja rauhallinen hamsteri, kun on joskus nähnyt sellaisia kauheita viipottajia. Minä tyydyin vain hymyilemään ja ajattelin hiljaa mielessäni, että kyllä sitä nyt ollaan vieraskoreita, annas olla kun päästään taas kotiin, sikäli kuin tuo viilipytty nyt meidän hamsteri edes on.

13.8.16

Jurvan tulokset

No niin, Elvis palautettiin näyttelyreissulta kotiinsa ja sain samalla myös sen arvostelukaavakkeet. Se osallistui sekä ulkomuotoluokkaan että lemmikkiluokkaan. Ulkkiksessa ei mennyt kovin kummoisesti, kokonaisarvosana oli hyvä ja tuomarina oli Marjut Kaakinen. Kokonaisuudessaan lappunen kertoo tällaista:

Pää, silmät, korvat: hyvä leveys, erottuva kuono-osa, liian suuret korvat
Tyyppi, koko: hyvä, tasainen tyyppi, koko erittäin hyvä
Väri: erinomaiset, hyvinrajautuneet merkit, turhan harmaa perusväri
Turkki: saisi olla tiheämpi, riittävä pituus
Kunto: hyvä

Lemmikkiluokassa sen sijaan oltiin suopeampia, tuomarina Niina Hämäläinen.

Yleiskunto: sopiva massa, löysä, saisi olla lihaksikkaampi. Tasapainoinen kokonaisuus kuitenkin.
Turkki: Tiheys ok, pehmeälaatuinen vauvaturkki
Korvat, silmät, hampaat: hampaat ok, silmät kauniit, kivat korvat
Kynnet: terävät, muuten ok
Käsiteltävyys, luonne: erittäin rauhallinen, rento, hyvä käsitellä
Yleisvaikutelma: kaunis nuori poika, tosi kiltti

Kokonaisarvosanaksi tuli erittäin hyvä ja olenkin tosi ylpeä Elviksestä. Ei tuo ulkomuotoluokankaan arvostelu vielä mikään katastrofi ole, Elvis on vielä nuori ja sen turkki, toivottavasti myös väri, kehittyy vielä. Ja ehkä sen korvat ovat kasvaneet ensin ja hamsteri kasvaa sitten perästä. Lemmikkiluokan käsiteltävyyskommentit ovat ihanaa luettavaa, mutteivät mikään suunnaton yllätys, Elviksen rinnalla viilipyttykin vaikuttaa hermostuneelta. Ilmeisesti vissiin tuomari osasi sitten katsoa ne hampaatkin ilman suurempia räpiköintejä.