Moriarty kasvaa

Moriarty on ollut meillä nyt kuukauden ja ikää sillä on jo vähän yli kaksi kuukautta. Se olisi siis jo näyttelyikäinen, menisi nuorten luokkaan. Minusta se kuitenkin näyttää jo ihan isolta hamsterilta! Hiirimäisestä pikkuluikerosta on kasvanut kohtuullinen mötkäle. Kasvunvaraa kuitenkin lienee vielä, muutama päivä sitten punnitessa paino oli 138 grammaa. Kasvutahti on ollut siis oikein hyvä, Loviisa aikoinaan kasvoi tämän ikäisenä samaan tahtiin, 2-3 grammaa vuorokaudessa.

Eikä kasvaminen ole mikään ihme, Moriarty syö kuin hevonen tai ainakin varastoi. Mielestäni nämä meidän aikaisemmat naaraat eivät ole hoksanneet hamstraamisen jaloa aatetta ihan vielä poikasina, vaikka vanhempina ovatkin kiikuttaneet kaiken mahdollisen suojaan. Moriartylla kuitenkin on hirvittävät ruokavarastot pesämökissä. Tuoreruokakuppi tyhjenee yön aikana säännöllisesti ja kuivaruokaakin saa olla antamassa aina siivouksen jälkeen, kun kupista pohja paistaa. Ja minä kuvittelin, että naaraat ovat ahneita! Kyllä eivät ole mitään Moriartyyn verrattuna. Sukupuolenmäärityksessä ei kuitenkaan ole tapahtunut mitään mokaa, Moriartylla on niin selkeät sukukalleudet ahterin jatkona, ettei erehtymisen vaaraa kertakaikkiaan ole.

Pesämökistä löytyy siivottaessa, paitsi huolella kerätyt varastot, myös aimo kasa papanoita. Pikkuherra on järjettömän tuottelias, mielestäni aiemman syyrialaiset eivät ole tuollaista papanamäärää saaneet aikaiseksi kahdessa vuorokaudessa. Ja kun vessa-asioihin päästiin, niin ensimmäisen kerran meidän hamsteri on oppinut käyttämään erillistä vessaa. Kaikillehan olen tarjonnut vessakuppia nuorempana ja vanhempana, erilaisia astioita, pannut sinne hiekkaa ja pissaisia puruja, mutta ei: tytöt ovat tonkineet vessasta hiekat pihalle, haudanneet sen puruihin tai jyrsineet laatikon reunoja ja jatkaneet pissaamista mökkiin. Moriarty sen sijaan hoksasi heti mistä on kyse ja tekee nyt pissat vessalaatikkoon. On se vaan ihme epeli!

Jane ja paino

Jane alkaa olla kasvaa vaille viisikuinen eli aivan jo täysikokoinen. Loviisa oli samanikäisenä jo likimain 200-grammainen eli aivan aikuispainossaan. Niinpä olenkin ollut vähän ihmeissäni, kun Janen paino pysyy sitkeästi vähän yli 140 grammassa. Ruokinta ja liikutus kuitenkin ovat olleet samankaltaisia kuin Loviisalla aikoinaan.

Tietenkin hamsterit ovat erikokoisia johtuen jo ihan suvusta ja perintötekijöistä eikä kahta hamsteria kannata vertailla keskenään. Ainoa keneen kannattaa vertailuja tehdä ovat sisarukset ja ehkä muu lähisuku. Aloinkin Petsiessä kysellä sinne rekisteröityjen sisarusten painoja. Yksi veli painaa tällä hetkellä noin 110 grammaa, mutta syyrialaisurokset ovat naaraita pienempiä. Siskon löysin Petsiestä myös ja sen paino on omistajan mukaan noin 150 grammaa. Hyvin on siis samoissa mitoissa Janen kanssa, joten ilmeisesti tämä pesue on sitten tällaisia hyttyssarjalaisia Loviisaan verrattuna.

Sikäli kuin itse mitään ymmärrän hamsterien kunnon päälle, Jane ei ole liian laiha, muttei siinä ole ylimääräistä rasvaakaan. Kädessä se tuntuu hyvin napakalta. Lihaksikkuus ja jäntevyys on varmastikin perua innokkaasta juoksupyöräilystä ja kiipeilystä, ehkä osansa tekee myös iso duna, jossa on tilaa harrastaa. Haaveissa olisi kuitenkin vielä Jane (ja Siri) näyttelyihin tässä syksyllä, niin saataisiin vähän asiantuntija-arviota neitien kunnosta. Lokakuun lopulla olisi Turussa näyttelyt ja marraskuussa Grand Gala Hyvinkäällä. Jälkimmäiseen ainakin suunnittelin meneväni.

Loviisakin ruokakupillaan

Parin päivän takainen syömiskuva Loviisasta.
Viimeisen viikon ajan Loviisan paino on jumittanut 165 ja 170 gramman välissä. Joskus se on pudonnut muutaman gramman, joskus on tullut muutama gramma lisää, mutta varsinaisesti paino ei ole noussut kuitenkaan. Paitsi eilen, jolloin vaaka näytti jo 176 grammaa eli Loviisa ei ehkä vielä olekaan lopettanut kasvamistaan.
Alla on Loviisan painokäyrä siitä asti, kun se meille tuli. Kannattaa klikata isommaksi tuo graafi.

Voi viiperrys!

Loviisa on nyt ulkoillut joka ilta vaatekomerossa puolesta tunnista tuntiin. Oli aika mikä tahansa, niin vauhtia piisaa. Kun Katariina joskus äityi järsimään pahvilaatikoita, ei Loviisaa kiinnosta sellainen toiminta yhtään. Se ihan valehtelematta juoksee pitkin ja poikin koko ajan. Kiipeilee joskus jonkun laatikon päälle tai jää kuuntelemaan jotain ääntä, mutta jo kohta taas viiperrys jatkuu. Ja jos ei lattialla juoksentelu riitä, niin sitten otetaan vauhtia juoksupyörässä, joka on majoitettu komeroon myös.

Loviisa alkaa olla kohta samassa iässä kuin Katariina meille tullessaan. Katariinahan oli viikkoa vaille kolmikuinen, kun me sen haimme. Loviisa täyttää 3kk 5.7. Onkin siis sopivaa, että paino alkaa olla jo melkein aikuisen naaraan lukemissa, tänään punnittiin jo 170 grammaa. Kolmikuislahjaksi Loviisa saa juoksupyörän dunaansa, tähän mennessä juoksupyöräily on ollut pelkästään ulkoilutuokioiden huvi.

Pringles-putki ja Loviisan paino

Hamsterit tunnetusti rakastavat putkia ja tunneleita, missä vipeltää. Jos putkilo on vielä jyrsittävä, mikäs sen parempi! Mutta mistä saisi syyrialaiselle sopivia pahviputkia, kun vessa- ja talouspaperirullat ovat vähän liian ahtaita eikä omistaja satu olemaan töissä kangaskaupassa tai muussa sellaisessa paikassa, johon tulisi tavaraa rullissa ja mistä saisi niitä pahviputkia pihistettyä itselleen? Ja sitä paitsi ainakin huhujen mukaan jotkin tamperelaiset kangaskaupat pyytävät pahviputkistaan jo pientä hintaa, kai niitä on sen verran kyselty eri tarkoituksiin, että ovat katsoneet sen olevan jonkinlainen bisnes.

Itse olen harmitellut aina Pringles-purkkeja, jotka olisivat sopivankokoisia, mutta typerästi alumiinifoliolla sisustettuja. Kunnes viime hamsterinäyttelyissä joku kokeneempi hamsteri-ihminen antoi vinkin: sen alumiinifolion saa revittyä pois! Ja ei kun tuumasta toimeen...

Ensin Pringles-purkista leikataan pohja pois. Ainakaan minulla ei tuo leikkuujälki ole mitenkään siistiä, mutta onneksi Loviisa ei valita ja siitä hapsottaa sopivasti tuota alumiinifoliotakin, mistä saa kiinni.


Näin se folio lähtee repeytymään pahviputkilon pinnasta. Tarkista että varmasti kaikki alumiini lähtee, ettei ylä- tai alapäähän jää mihinkään folionpalasia kiinni.


Ja tadaa, tässä on valmis, syyrialaiskokoinen pahviputkilo!

Otsikon toinen asia eli Loviisan paino aiheuttaa päänvaivaa. Jo ennen viime sunnuntain näyttelyä Loviisan paino nousi 150 grammaan. Näyttelypäivä oli sen verran aktiivinen, että sinä iltana paino oli pudonnut muutaman gramman. Sen jälkeen paino nousi nätisti pari päivää, kunnes se pysähtyi päiväksi kohdalleen ja putosi sitten pari grammaa. Eilen Loviisalle (ja Hilmalle myös, vähän pienemmässä mittakaavassa kylläkin) tarjoiltiinkin jos jonkinlaista herkkua.
Ja se näkyi tänään! Paino oli pompsahtanut 160 grammaan, lisäystä eilisestä siis 9 grammaa! Tosin edelleen noissa mittauksissa on virhemarginaalia, jos Loviisa nojaa paljonkin etutassuilla punnitusämpärin reunaan, vaaka näyttää pienempää lukemaa. Siksi se täytyisikin pitää punnituksen ajan eli edes muutaman sekunnin siellä ämpärin pohjalla suunnilleen paikoillaan. Mikä tietysti on helpommin sanottu kuin tehty... Kuitenkin piirtelin tuossa käyrää tuosta Loviisan painosta ja eipä tuo tämän päivän pompsahdus siinä käyrällä näy oikein minkäänlaisena, trendi on varsin tasaisesti ylöspäin. Loviisa onkin muuten melkein tuplannut painonsa siitä, mitä se oli kun se tuli meille vajaa 6 viikkoa sitten. Silloinhan se painoi 82 grammaa, nyt jo siis 160.

Jänskättää

Huomenna on sitten Loviisan SUURI päivä: sen ensimmäiset näyttelyt! Se osaa olla jo nätisti käsissä, kunhan se vain malttaisi pysytellä paikoillaan. Tai edes vähän rauhallisemmin. Se saattaa edelleen keksiä vaikka minkälaisia temppuloikkia päästäkseen karkuun.
Kasvukin on hyvällä mallilla, vaikka tuossa olikin pari hiljaisempaa päivää, paino pysyi samana tai ehkä putosikin gramman, pari. Eilen oli tullut taas 3 grammaa lisää ja tänään saattaa mennä jo 150 grammaa rikki. Siitä alkaa tulla ihan ison hamsterin kokoinen vähitellen. Viime viikonloppuna Littoisten juhlanäyttelyissä pääsin sylittelemään paria aikuista hamsteria ja muistin taas miten ihanan muhkeita ne ovatkaan! Se vähän pääsi jo unohtumaan, kun tässä on monta viikkoa katsellut vain tuota pikkuista sinttiä.
Se vähän jännittää, että mitä mieltä tuomari on Loviisan yleiskunnosta. Miehen mielestä se on vähän plösö, minusta se ei ole niinkään plösö vaan vaikka se onkin isonlainen eikä ainakaan laiha, niin silti se on suht napakan oloinen pakkaus. Tuota lihavuusastetta on vähän paha arvioida kun ei ole oikein mitään verrokkia ja muutenkaan ei ole paljon kokemusta tai näkemystä hamstereista.

Hilmakin lähtee mukaan ja luulen, että se saa olla vanhan rouvan viimeinen näyttely. Onhan se ikäisekseen pirteä ja hyvässä kunnossa, mutta ikä alkaa näkyä turkissa eikä se siitä ainakaan enää nuorru. Ja tiedetäänhän se jo muutenkin, että Hilma on ihan mahtilemmikki.

Vaan mitähän mahtaa Loviisa tuumia huomenna, kun kaivelen enemmän tai vähemmän väkisin kesken unien kuljetusboksiinsa? Boksit täytyy tänään laittaa kuntoon ja katsoa tuo laukkukin valmiiksi. Kahta boksia ei enää ihan kanna kainalossa, viime näyttelyreissut Hilman kanssa onkin mennyt ihan sillä, että minulla on vain pelkkä boksi kannossa.
Huomisaamuna on suht aikainen lähtö ja lisäksi lupasin olla rautatieasemalla vastassa paria Helsingistä tulevaa hamsteri-ihmistä, joiden kanssa sitten mennään yhdessä bussilla Ikuriin.

Uusia juttuja

Se on aina hieno asia kun lapsukaiset oppivat uusia juttuja.
Loviisa oppi eilen, mikä on juoksupyörän tarkoitus: vauhti! Se on parina iltana ulkoiluaitauksessaan vähän kokeillut sitä pyörää, muttei ole oikein saanut juonesta kiinni. Eilen illalla kuitenkin alkoi löytyä vauhtiakin pyörän kanssa. Sitä Loviisa ei ihan vielä tajua, että vaikka kuinka juoksisi, niin aina lopulta kuitenkin päätyy samaan paikkaan. Juoksupyörä ei ole sen häkissä, vaan juoksuaitauksessa tarjolla käytettäväksi iltaulkoilun yhteydessä.

Ja oppi se toisenkin asian jo toissailtana. Nimittäin sen, että kiipeämällä voi päästä pois aitauksesta. Tosin ei se kauas pääse, aina on kädet ottamassa vastaan ja nostamassa karkulaisen takaisin aitaukseen. Mutta vahtimatta sitä ei voi tuohon aitaukseen jättää hetkeksikään. Tuon konstin se kyllä olisi voinut jättää opettelematta, mutta myöhäistä se nyt on.

Painoakin on kertynyt taas ja 120 grammaa meni jo rikki. Eilisen paino oli 122 grammaa.

Loviisan kuulumisia ja vähän Hilmankin

Loviisasta on tullut jo iso tyttö! Tai ainakin melkein iso, tämän päivän paino oli 117 grammaa. Paino on ollut tasaisessa noususuunnassa, paitsi toissapäivänä, jolloin tuli jostain syystä vähän takapakkia ja paino oli pudonnut edelliseltä päivältä. En tiedä mikä tähän oli syynä, mutta nyt suunta on jatkunut taas nätisti ylöspäin. Tietenkään mittaukset eivät ole ihan grammalleen tarkkoja, kun mitattava kohde on hieman liikkuvaista sorttia ja mittaustuloksissa on helposti virhemarginaali ± 2g.
Juttelin viikonloppuna Minskin kanssa, joka on kasvattanut useita poikueita ja hänen mukaansa tämän ikäiselle hamsterille on vallan hyvä kasvuvauhti 2-3 grammaa päivässä. Sen verran Loviisakin on kartuttanut painoaan. Saa nähdä, saammeko aikaiseksi jollain konstilla tehdä netissä näkyvän, punnitusten mukaan päivittyvän kasvukäyrän Loviisasta. Oli vähän suunnitelmissa sellainen.

Olemme alkaneet ulkoiluttaa Loviisaa pikkudunan lisäksi myös isommassa aitauksessa, jossa se pääsee paremmin liikunnan makuun. Isossa aitauksessa vain on se huono puoli, että siellä ei meidän kädet kiinnosta lainkaan ja käsittelyharjoituksia varten Loviisa saa viettää aikaansa edelleen myös pikkudunassa. Eilen esittelimme Loviisalle ensimmäistä kertaa myös juoksupyörän siellä ulkoiluaitauksessa, mutta ihan vielä se hoksannut ainakaan täysin jutun ideaa.

Pikkudunassa Loviisa suorastaan rakastaa käsiä, se on melkein jatkuvasti tassut ojossa odottamassa, että joku käsi tulisi. Tietenkin sillä on toiveissa, että jos vaikka vahingossa pääsisi karkuun käsiä pitkin kiipeilemällä. Sitä ei onneksi ole tapahtunut (koputetaanpas puuta), mutta tarkkana sen kanssa saa olla, sen verran vikkelä kaveri se on.
Yleensä annan Loviisan kiivetä vähän matkaa kättä pitkin ja nappaan sen siitä käsivarrelta sitten toisella kädellä ja pallottelen sitä vähän aikaa käsissäni ennen kuin lasken sen takaisin dunaan. Se sujuu oikein hyvin, mutta edelleenkään Loviisa ei pidä yhtään siitä, että se tullaan maasta nappaamaan käsiin. Sitä pitäisi harjoitella kovasti, mutta milläs harjoittelet, kun mokomaa pikkuviikaria ei ole toiveissakaan saada kiinni. Se osaa kyllä väistää nappausta suunnittelevan käden.
Sen sijaan putkeenmenon se on oppinut melkeinpä kiitettävästi. Nostan Loviisan nimittäin aina pois dunasta ja takaisin dunaan talouspaperiputken avulla. Otan putken käteen ja tarjoilen sen toista päätä Loviisalle, joka sinne hyvin nopeasti vilahtaakin. Sitten laitan kädet molempien päiden eteen ja nostan putkilon pois. Sillä tavalla Loviisan siirtely sujuu turvallisesti ja mukavasti. Paitsi ne pari kertaa, jolloin L. on koittanut hampaitaan kämmeneen siltä varalta, että tielle tullut este olisi jyrsittävissä pois... No, onneksi se ei ole kovaa haukannut.

Pari iltaa sitten Loviisalla oli myös ensimmäinen aivan selkeä kiima. Se on haiskahdellut joinain iltoina, mutta nyt maanantaina se ei niinkään haissut, mutta jäykisteli heti kun vähän koskikin siihen. Sen illan käsittelyharjoitukset jäivätkin vähälle, eihän siitä tullut mitään, kun toinen tönöttää jatkuvasti häntä pystyssä.

Hilmasta ja sen jyrsimispuuhista sunnuntain näyttelyissä on tullut yleinen naurunaihe kyseisen näyttelyn keskustelussa. Kaikkien sen touhun nähdeiden mielestä se oli koko näyttelyn hauskin hamsteri. Tässä muutama lainaus:

Ammie: Toinen hamsteri, joka mulle jäi mieleen, oli Sirpan talvikko, joka oli aivan ihana tapaus. Voi jösses sillä veijarilla riitti puhtia ja intoa tuhota sitä wc-paperirullaa ja ei siltä tyylipisteitäkään voi vähentää.

Minski: ...millä tyylillä ja vauhdilla Hilma sen homman teki; aaina vaan uudestaan pahviputken sisään, käännös selälleen ja hampailla hirvee putken järsintä selällään maaten, sitten pois putkesta, kierros boksia ympäri ja taas selälleen putken sisään järsimään, tätä toistui varmaan kymmenisen kertaa. Ja kaikki oli Marlan "syytä", joka assarina kantoi boksia ja Hilma oli siellä putken sisässä silloin ja se putki vähän keikahti ja Hilma pyörähti siellä putkessa ja sitten se päätti kostaa koko episodin putkelle.

Mietinkin tässä, että jos niissä 13.6. PiNan näyttelyissä on kääpiöillä sama tuomari (Saana Kankare), niin kehtaankohan minä viedä Hilmaa sinne näytille lainkaan. Ei muuten, mutta jos (ja todennäköisesti kun) se pitää samanlaista veuhtaamista, niin tuomari varmasti tunnistaa, kuka on kyseessä...

Hilma on Loviisan tulon myötä päässyt herkuttelemaan. Katariinan aikanahan meillä ei ollut mössöjä tarjolla kuin ehkä kerran tai pari viikossa, ei aina niinkään usein. Nyt erilaisia mössöjä on melkein joka ilta ja monessa niistä on myös lihaa mukana tai sitten mukana tulee maitorahkaa tai juustoa, kasvava hamsteri tarvitsee ravitsevaa ruokaa. Kun Loviisalle kerran lastataan tällaiset herkkuateriat, Hilmakin saa niistä osansa. Mössöjen kanssa on tietysti se, että ne kestävät jääkaapissa avattuina vain pari vuorokautta ja koska yhdelle hamsterille ei edes pieni purkki mene parin, kolmen illan aikana, niin osa on pakko pakastaa. Antamalla myös Hilmalle mössöjä, vähennän tuota pakastettavan mössön määrää, koska inhoan folioiden ja muovipussien kanssa nysväämistä (pakkaan näet mössöt kerta-annoksina folioon tai pieneen muovipussiin.

Loviisa kasvaa melkein silmissä

Punnitsin Loviisan taas tänään parin päivän tauon jälkeen. Nyt meni jo 100 grammaa rikki, tänään painoa oli 102 grammaa! Varsin hurjaa vauhtia tuo pikkuinen kasvaa. Tai enhän minä tiedä, kun en tiedä millaista vauhtia hamsterien kuuluu kasvaa tässä iässä. Pitäisi ehkä kysellä joltain kasvattajalta tai pitkäaikaiselta harrastajalta, ovatko he pitäneet minkäänlaista kirjaa hamsterinpoikasten kasvamisesta ja miltä käyrä näyttää tässä 5-6 viikon kohdalla.
Ja muuttuu muutenkin, huomasin tänään, että sen silmät alkavat olla enemmän mustat kuin punaiset. Meille tullessaan Loviisan silmät olivat selkeän punaiset, mutteivät enää. Vaan niinpä Loviisa täyttikin viime maanantaina 6 viikkoa.

Hilmakin muuten joutui punnitukseen. Sen paino on lähestulkoon sama kuin muutama viikko sitten, tänään se oli 54 grammaa.

Päivän Loviisa

Loviisa on meillä ollut nyt viikon ja päivän. Ilta illalta se tulee vain rohkeammaksija rohkeammaksi, tänään sain jo ihan oikeasti pideltyä sitä käsissäni vähän pidemmän aikaa kuin vain sen sekunnin, ennen kuin Loviisa tajuaa, mitä tapahtui.
Ja kasvanutkin se on! Viikossa on tullut yli 10 grammaa painoa lisää, eilisen tulos oli nimittäin 95 grammaa. No, kyllä ruoka maistuukin siihen tahtiin, etten ihmettele yhtään.