Loviisasta on tullut jo iso tyttö! Tai ainakin melkein iso, tämän päivän paino oli 117 grammaa. Paino on ollut tasaisessa noususuunnassa, paitsi toissapäivänä, jolloin tuli jostain syystä vähän takapakkia ja paino oli pudonnut edelliseltä päivältä. En tiedä mikä tähän oli syynä, mutta nyt suunta on jatkunut taas nätisti ylöspäin. Tietenkään mittaukset eivät ole ihan grammalleen tarkkoja, kun mitattava kohde on hieman liikkuvaista sorttia ja mittaustuloksissa on helposti virhemarginaali ± 2g.
Juttelin viikonloppuna Minskin kanssa, joka on kasvattanut useita poikueita ja hänen mukaansa tämän ikäiselle hamsterille on vallan hyvä kasvuvauhti 2-3 grammaa päivässä. Sen verran Loviisakin on kartuttanut painoaan. Saa nähdä, saammeko aikaiseksi jollain konstilla tehdä netissä näkyvän, punnitusten mukaan päivittyvän kasvukäyrän Loviisasta. Oli vähän suunnitelmissa sellainen.
Olemme alkaneet ulkoiluttaa Loviisaa pikkudunan lisäksi myös isommassa aitauksessa, jossa se pääsee paremmin liikunnan makuun. Isossa aitauksessa vain on se huono puoli, että siellä ei meidän kädet kiinnosta lainkaan ja käsittelyharjoituksia varten Loviisa saa viettää aikaansa edelleen myös pikkudunassa. Eilen esittelimme Loviisalle ensimmäistä kertaa myös juoksupyörän siellä ulkoiluaitauksessa, mutta ihan vielä se hoksannut ainakaan täysin jutun ideaa.
Pikkudunassa Loviisa suorastaan rakastaa käsiä, se on melkein jatkuvasti tassut ojossa odottamassa, että joku käsi tulisi. Tietenkin sillä on toiveissa, että jos vaikka vahingossa pääsisi karkuun käsiä pitkin kiipeilemällä. Sitä ei onneksi ole tapahtunut (koputetaanpas puuta), mutta tarkkana sen kanssa saa olla, sen verran vikkelä kaveri se on.
Yleensä annan Loviisan kiivetä vähän matkaa kättä pitkin ja nappaan sen siitä käsivarrelta sitten toisella kädellä ja pallottelen sitä vähän aikaa käsissäni ennen kuin lasken sen takaisin dunaan. Se sujuu oikein hyvin, mutta edelleenkään Loviisa ei pidä yhtään siitä, että se tullaan maasta nappaamaan käsiin. Sitä pitäisi harjoitella kovasti, mutta milläs harjoittelet, kun mokomaa pikkuviikaria ei ole toiveissakaan saada kiinni. Se osaa kyllä väistää nappausta suunnittelevan käden.
Sen sijaan putkeenmenon se on oppinut melkeinpä kiitettävästi. Nostan Loviisan nimittäin aina pois dunasta ja takaisin dunaan talouspaperiputken avulla. Otan putken käteen ja tarjoilen sen toista päätä Loviisalle, joka sinne hyvin nopeasti vilahtaakin. Sitten laitan kädet molempien päiden eteen ja nostan putkilon pois. Sillä tavalla Loviisan siirtely sujuu turvallisesti ja mukavasti. Paitsi ne pari kertaa, jolloin L. on koittanut hampaitaan kämmeneen siltä varalta, että tielle tullut este olisi jyrsittävissä pois... No, onneksi se ei ole kovaa haukannut.
Pari iltaa sitten Loviisalla oli myös ensimmäinen aivan selkeä kiima. Se on haiskahdellut joinain iltoina, mutta nyt maanantaina se ei niinkään haissut, mutta jäykisteli heti kun vähän koskikin siihen. Sen illan käsittelyharjoitukset jäivätkin vähälle, eihän siitä tullut mitään, kun toinen tönöttää jatkuvasti häntä pystyssä.
Hilmasta ja
sen jyrsimispuuhista sunnuntain näyttelyissä on tullut yleinen naurunaihe kyseisen näyttelyn keskustelussa. Kaikkien sen touhun nähdeiden mielestä se oli koko näyttelyn hauskin hamsteri. Tässä muutama lainaus:
Ammie: Toinen hamsteri, joka mulle jäi mieleen, oli Sirpan talvikko, joka oli aivan ihana tapaus. Voi jösses sillä veijarilla riitti puhtia ja intoa tuhota sitä wc-paperirullaa ja ei siltä tyylipisteitäkään voi vähentää.
Minski: ...millä tyylillä ja vauhdilla Hilma sen homman teki; aaina vaan uudestaan pahviputken sisään, käännös selälleen ja hampailla hirvee putken järsintä selällään maaten, sitten pois putkesta, kierros boksia ympäri ja taas selälleen putken sisään järsimään, tätä toistui varmaan kymmenisen kertaa. Ja kaikki oli Marlan "syytä", joka assarina kantoi boksia ja Hilma oli siellä putken sisässä silloin ja se putki vähän keikahti ja Hilma pyörähti siellä putkessa ja sitten se päätti kostaa koko episodin putkelle.
Mietinkin tässä, että jos niissä 13.6. PiNan näyttelyissä on kääpiöillä sama tuomari (Saana Kankare), niin kehtaankohan minä viedä Hilmaa sinne näytille lainkaan. Ei muuten, mutta jos (ja todennäköisesti kun) se pitää samanlaista veuhtaamista, niin tuomari varmasti tunnistaa, kuka on kyseessä...
Hilma on Loviisan tulon myötä päässyt herkuttelemaan. Katariinan aikanahan meillä ei ollut mössöjä tarjolla kuin ehkä kerran tai pari viikossa, ei aina niinkään usein. Nyt erilaisia mössöjä on melkein joka ilta ja monessa niistä on myös lihaa mukana tai sitten mukana tulee maitorahkaa tai juustoa, kasvava hamsteri tarvitsee ravitsevaa ruokaa. Kun Loviisalle kerran lastataan tällaiset herkkuateriat, Hilmakin saa niistä osansa. Mössöjen kanssa on tietysti se, että ne kestävät jääkaapissa avattuina vain pari vuorokautta ja koska yhdelle hamsterille ei edes pieni purkki mene parin, kolmen illan aikana, niin osa on pakko pakastaa. Antamalla myös Hilmalle mössöjä, vähennän tuota pakastettavan mössön määrää, koska inhoan folioiden ja muovipussien kanssa nysväämistä (pakkaan näet mössöt kerta-annoksina folioon tai pieneen muovipussiin.
