Blogin mahdollisesti uusia lukijoita varten olen kirjoitellut
esittelyt meidän kaikista hamstereista ja nyt on vuorossa meidän talvikkovahvistus,
Cheersbigears Queen of the Nightclubs aka Hilma.
© KH
Olin ihastellut suloisten talvikoiden kuvia jo kauan, mutta näin niitä livenä enemmän vasta ensimmäisissä hamsterinäyttelyissä, 2.8.2009. Ja siitä sai alkunsa
pahimmoinen talvikkokuume. Mies ei koskaan ole innostunut talvikoista niin paljon kuin minä ja talvikon hankkiminen olikin vähän niin kuin ilmoitusluonteinen asia: meille tulee talvikko, piste. Mutinoita ei kuunnella.
Otinkin yhteyttä
Veeraan, jonka tunsin netin kautta jo muista yhteyksistä ja hän kasvattaa talvikoita. Yksi poikue oli juuri sopivasti suunnitteilla alkusyksyksi ja kävinkin
katsomassa kaavailtuja vanhempia Helsingissä ja muutenkin tutustumassa näihin pikkuotuksiin.
Poikueen kanssa oli kuitenkin ongelmia. Ensin ei naaras tullut tiineeksi, toisella yrittämällä se tuli, mutta se hylkäsi muutaman päivän ikäiset poikasensa ja myöhemmin uudelleen yritettäessä se sai kaksi poikasta. Toinen oli varattu toiselle kasvattajalle ja urospoikasen Veera piti itse. Minulle ei siis riittänyt hamsterinpoikasta.
Veeralla oli kuitenkin ehdotus: jospa haluaisin jo aikuisen talvikkonaaraan? Hänellä olisi yksi vuoden 2009 alussa syntynyt naaras, jonka suvusta on löytynyt hybridiepäilyjä ja näinollen sitä ei siis käytetä enää jalostukseen. Kasvatuksen kannalta se on siis turha, mutta lemmikkinä hyvin herttainen. Niinpä kävin marraskuun puolivälissä
hakemassa Hilman meille!
Alunperin minulla oli haaveissa helmiäisvärinen urostalvikko, mutta en voi sanoa olevani pettynyt, kun todellisuus onkin safiiri naarastalvikko. Hilma on osoittautunut varsin mielenkiintoiseksi pikkukaveriksi. Pienen, pyöreän ulkomuodon ei kannata antaa huijata. Hilma osaa nimittäin halutessaan olla vikkelääkin vikkelämpi! Sitä ei usko, millaisella vauhdilla se vipottaa käsissä ja puuhaboksissaan. Se puuhailee paljon päivisinkin ja niinpä tämä hamsterielo onkin rytmittynyt hyvin, kun Hilma on hereillä päiväsaikaan ja syyrialaiset enemmän taas iltaisin. Hilma on kova tyttö kehittelemään kaikenlaisia sisustusprojekteja, joihin liittyy kaivamista, jyrsimistä ja muuta sutimista pahviputkien sisällä.
Ajan mittaan mieskin on ihastunut Hilmaan, vaikka syyrialaiset ovatkin valloittaneet ykkössijan. Hilma on varsin mukava vekkuli ja luulenpa, että meillä tulee jatkossakin olemaan talvikoita, vaikka ehkä joskus haluaisin kokeilla muitakin kääpiölajeja.
Hilma alkoi vanhentua kesällä 2010, sen turkki harveni ja se laihtui melkoisesti. Muuten se pysyi vielä pirteänä ja puuhakkaana. Se lopetettiin joulukuussa 2010, koska sillä ilmeni silmäoireita ja paino- ja turkkiongelmat viittasivat mitä luultavimmin jonkin sisäelimen vajaatoimintaan. Olihan Hilmalla ikääkin jo 1 vuosi ja 11 kuukautta.
