Kesäherkkuja

Elviksellä on uusi herkkuruoka: tuoreet koivunlehdet!
Kävin taannoin pienellä maakuntamatkalla kaverin kanssa ja nappasin mukaan muutaman koivunoksan, joissa oli jo isohkot lehdet. Ajattelin antaa ne Elvikselle, jos se vaikka tykkäisi niistä. Pesin oksat ja lehdet huolellisesti kuumassa vedessä ja virittelin ne herran dunaan. Seuraavana aamuna oksat olivat kokolailla paikoillaan, mutta lehdet oli kerätty tarkasti parempaan talteen. Kokeilin parin päivän kuluttua samaa, nyt ihan vain kotipihasta nypityillä oksilla. Elvis heräsi uniltaan kun laitoin oksia sen dunaan ja virkistyi sen verran että kävi nyppimässä lehdet varastoon. Se on kyllä hauska, oksia se ei vie mökkiinsä lainkaan eikä muutenkaan siirtele, mutta lehdet se parturoi erittäin tarkasti.

Viikonloppuna ostin myös tuoreita, kotimaisia mansikoita ja Elvis sai muutaman siivun niitäkin. Ensin näytti siltä, että mansikat eivät herralle kelpaa, mutta yön aikana nekin oli kerätty kupista parempaan suojaan.

A proper presentation

"Now this is what I am talking about. Excellent components, a proper presentation, good selection of textures and some extra crunchy bits. I approve this dish." 

-- Sir Picus Moriarty, Duke of Bluecage

(Suomennos: Tätä minä tarkoitin. Erinomaiset raaka-aineet, asianmukainen esillepano, hyvä valikoima erilaisia tekstuureita ja muutama rapea palanen. Hyväksyn tämän annoksen.

Sir Picus Moriarty, Sinihäkin herttua)

Uusi herkkuruoka

Meidän tytöillä on uusi herkku: keitetty maissi! Meillä keitellään toisinaan maissintähkiä ruuan lisukkeeksi ja nykyisin niistä leikataan aina siivu tai pari hamstereillekin. Puhtaaksi kaluttu "runko" löytyy sitten seuraavana aamuna... jostain. Siri raahaa sen jonnekin tuulensuojaan ja hautaa puruihin, joten se voi olla ihan missä vain. Jane kiikuttaa sen pesäänsä ja yleensä myös hautaa puruihin.

Tarina hyönteishyökkäyksestä

Kokeneet hamsteriharrastajat puhuvat usein siitä, että pakastavat ennen avaamista kaikki ruokapussit. Tällä torjutaan erinnäisiä hyönteisiä, joita kuivaruokien mukana saattaa tulla kotiin. Niin minäkin tein silloin alkuunsa, mutta jossain vaiheessa se sitten unohtui...

Viime kevättalvella meillä lenteli ajoittain koin näköisiä ötököitä. Koska ne pyörivät pääasiassa työhuoneessa ja joskus jopa hamstereiden dunissa, oli melko helppo paikallistaa alkusyy hamstereiden ruokiin. Jokin ruokasatsi kantoi mukanaan toukkia, joista kuoriutui lentäviä perhosia. Yksi koteloitunut toukka löytyi työhuoneen katosta ja kun toinen löytyi keittiöstä riisipussista, alkoi todellinen puolustustaistelu.

Olimme kotitunnistaneet ötökät jauhokoisa-nimisiksi perhosiksi, mutta tarkemmin ajatellen se voi olla keittiökoisa (lisää tietoa hyönteismaailmasta), koska jauhokoisa on isompi ja toisaalta toukat elelivät mitä ilmeisimmin siementen seassa, eivät jauhoissa.

Meidän vastahyökkäys lähti siitä, että hävitimme saastuneeksi epäilemämme kuivaruokaerät, sen riisipussin sisältöineen ja keittiön kuiva-ainekaapista lähti kävelemään kaikki vähänkään vanhentunut tavara. Kuiva-ainekaappi pyyhittiin huolellisesti ja tarkastettiin. Hamsterien jäljelle jääneet kuivaruuat pakastettiin vähintään 3-4 päivän ajan ja ruokalaatikoissa tehtiin yleinen siivous myös. Sen jälkeen kaikki ruokapussit on pakastettu huolellisesti, joskus vähän turhankin huolellisesti. Löysin nimittäin tänään pakastinta tonkiessani ruokapussin, joka on ollut pakastimessa hyvinkin pari kuukautta... No, miksipä kuiva ruoka siellä menisi.

Olemme selvinneet ötökkäinvaasiostamme näillä toimilla, ei ole tarvittu mitään pyretriinivalmisteita tai muita rajumpia toimenpiteitä. Perhosia ei ole aikoihin näkynyt. Sopii kuitenkin koputtaa puuta, sain jostain sellaisen käsityksen, että pakastaminen tappaisi toukat ja aikuiset perhoset, mutta kotelot selviäisivät siitä.

Ja lopuksi koisaa suloisempi ötökkä.

Vehnälyhteet

Kävin vähän naapurin viljapellossa varkaissa. Pysyvät hamsterit vehnässä pitkälle talveen.

Luonteista muutama sananen

Nyt kun Janeenkin on tullut tutustuttua vähän paremmin, voinen sanoa muutaman sanan sen luonteesta tai ainakin käytöksestä. Nimittäin meillä ei ole noin hankalaa hamsteria ollut tai sitten aika vain kultaa muistot. Kun tarkkaan miettii, niin olihan se Loviisakin kakarana välillä vähän haastava, mutta että oliko se noin haastava...

Jane on itsepäinen, jos se ei halua tulla pois dunastaan, se todellakaan ei tule. Rapistelut, kolistelut, ruokakupin ravistelut ei auta yhtään, se saattaa ehkä käydä pesämökkinsä suuaukolla katsomassa, että mikä hiton möykkä täällä ja painuu takaisin pehkuihin. Ei se kättä pelkää millään tavoin, kyllä se ihan käsiteltävissä on, mutta kiinnisaaminen on työn ja tuskan takana jos neidillä ei satu olemaan omia haluja tulla pois. Yleensä ei ole tai sitten on vasta joskus hyvän matkaa aamuyön puolella.

Lisäksi Jane on pakkomielteinen kaltereiden järsijä vaatekomerossa. Olemme suojanneet vaatekomeron takaseinän meidän juoksutusaitauksen kaltereilla, koska aiemmat hamsterit ovat olleet kovin jyrsimään lattialistoja. No, Jane jyrsii kaltereita eikä sitä toistaiseksi ole listat kiinnostaneet lainkaan. Oven alareunaan se ei ole koskenutkaan, vaikka selä Katariina että Loviisa olivat into piukassa sen kimpussa. Mutta olkapäälle kiipeämisen jalon taidon Janekin on oppinut muutaman ulkoilukerran jälkeen.

Jane on myös ihan puhdasverinen hämäräeläin. Niin kauan kuin hamsterihuoneessa on valot päällä ja mahdollisesti joku paikalla, se ei juuri käy hakemassa tuoreruokia eikä juokse pyörässään. Muutama minuutti valojen sammuttamisen jälkeen alkaa juoksupyörän kitinä ja yön mittaan katoavat niin tuoreruuat kuin vessapaperisilppukin.

Siri sen sijaan on helpompi tapaus, se tulee aina ulos mökistä kun terrarra rapistellaan puruja. Se on myös helpompi napata käsiin kun sen on saanut mökistä ulos, osasyy voi tietysti olla se, että se ei ole ihan niin vikkelä kuin Jane. Vaikka kyllä Siristäkin tarvittaessa vauhtia löytyy, se on kuin lentävä lumipallo kun se saa jalat alleen.

Tuoreruokien suhteen Siri on ihan tuulellakäyvä: mikä kelpaa tänään, ei kelpaa huomenna, mutta ylihuomenna saattaa taas kadota kupista kuin suurin herkku. Mansikka jäi kuppiin pari kertaa, mutta viime yönä mansikat olivat kadonneet, mutta kesäkurpitsa ei ollut kelvannut lainkaan. Ja vaikka aikaisemmin pelkäsin, että isommassa terrassa Siristä tulisi entistä raivokkaampi reviirinsä puolustaja, niin se pelko ei kyllä ole toteutunut. Siri ei näyki kättä juuri lainkaan, joskus se saattaa kokeilla vähän hampaillaan, mutta minun nähdäkseni se ei ole mitään raivoisaa "painu helvettiin täältä!" -puremista. Ja käsissähän tuo on ihan mussukka.

Tyttöjen kuulumisia

Totesimme, että hamsterinpoikanen kasvaa, vaikkei sitä punnitakaan joka ilta. Loviisan kanssahan olimme kovin tarkkoja, se punnittiin joka ilta ja paino kirjattiin tarkasti ylös. Nyt Jane punnitaan vähän milloin sattuu eikä lukemia aina kirjata ylös. Ylöspäin paino on kuitenkin menossa ja pikkuneiti kasvaa miltei silmissä. Nyt mennään jo jo 110 grammassa, tosin Janen mittauksissa on aina heittoa, joska pikkuneiti Elohopea ei pysy paikoillaan sitten sitäkään vähää mitä Loviisa. Vai kultaako aika vain muistot?

Joka tapauksessa Jane on kovin ponteva ja puolen yön aikaan erittäin aktiivinen, eilisiltana aloin jo epäillä, että joku on syöttänyt sille kofeiinia, mutta ehkä syy viirupäisyyteen oli juoksupyörä, ei kofeiini. Janella ei ole ollut juoksupyörää vielä dunassaan ennen eilisiltaa. Juoksutusaitauksessa se on siihen kyllä jo tutustunut ja vähän hoksannutkin, mikä sen funktio on. Se on kuitenkin juossut siinä vain lyhyitä spurtteja kerrallaan. Ajattelin eilen kuitenkin panna pyörän dunaan. Jane villiintyi siitä aivan täysin! Vauhtia ei otettu pelkästään pyörässä vaan se sinkoili pitkin seiniä muuallakin. Otin pyörän pois vaihtaakseni siihen uuden suojuspaperin ja Jane-raukka hätääntyi aivan, että mihin hänen pyöränsä meni. Karri otti Janen paperin vaihdon ajaksi juoksutusaitaukseen, jotta se saisi purkaa energiaansa siellä ja se juosta vilisti käsissä niin vauhdikkaasti ettei perässä ollut pysyä.

Palautimme Janen ja pyörän uudelleen dunaan ja pitkin yötä sieltä kuului tasainen läpyti-läpyti, kun se juoksi oikein sydämensä halusta. Harmi ettei tullut asennettua pyörään matkamittaria, olisi ollut mielenkiintoista tietää yön saldo.

Siriä juoksupyörä sen sijaan ei kiinnosta tippaakaan. En tiedä onko se koskaan edes hoksannut, mitä siinä pitäisi tehdä. No, se ei ole kuulemma talvikoille mitenkään erikoista, osa on rakennellut pesiäänkin pyörään. Sen sijaan Siri antaa mielellään kyytiä kananmunakennolle. Kun uuden kennon laittaa rikkijärsityn tilalle, ei mene kuin pari päivää kuin uudestakin on pohja riekaleina. Päällisosa näyttää ihan ehjältä, mutta totuus valkenee kun sen nostaa ylös: pohjasta on jäljellä vain rippeet.

Ostin paikallisesta Ruohonjuuresta riisi-pinaatti-vauvanruokaa, joka oli aikoinaan Katariinan herkkua. Jostain syystä se ei kelpaa Janelle kovinkaan hyvin. Kyllä se sitä maistelee, mutta suurin osa jää kuppiin. Sen sijaan mangosose on aivan ehdottomasti nou-nou, ruokaan ei kosketa jos siinä on vähänkin mangososetta seassa!

Siri sen sijaan on kuin jätemylly, se syö ihan mitä vaan. Paitsi lihaa, ei ole uponnut kokoliha eikä jauheliha. Ja epäilen, että se todellakin syö kaiken, koska sen jäljiltä ei löydy varastoja. Ihme jos paino huitelee jo 60 grammassa! Siri on pienimuotoisella dieetillä ja saa tuoreruokaa monipuolisesti mutta rajoitettuja määriä.

Mössöilyä

Alkuvuodesta moni hamsteribloggaaja esitteli blogeissaan itsetehtyjen mössöjen reseptejä ja maistuvuutta elikoille. Periaatteessahan vauvoille tarkoitetut soseet käyvät hamstereillekin, kunhan katsoo tarkasti tuoteselosteen, ei saa olla mausteita, sipulia tai hedelmäsokeria ainakaan. Parhaita ovat yleensä aivan pienille tarkoitetut soseet, isommille lapsille tarkoitetuissa soseissa on jo sitten mausteita, suolaa, sipulia ja semmoisia. Mutta onhan se omatekemä aina omatekemä ja tietää ainakin ihan tarkkaan mitä ruuassa on.

Meidän mössöön tuli seuraavia aineksia:

bataattia

porkkanaa

perunaa (vähän)

riisiä

kukkakaalia

parsakaalia

Ensimmäisenä laitoin kattilaan perunat ja pilkottuina bataatin, porkkanat ja lantun. Annoin niiden kiehua vedessä hieman reilu 10 minuuttia. Sen jälkeen lisäsin riisiä sekä lisää vettä (kiehuvaa keittimestä, niin ei päässyt hyvin alkanut kiehuminen juuri lakkaamaan) ja viiden minuutin kuluttua riisin lisäyksestä laitoin pilkotut kukka- ja parsakaalit. Annoin kiehua vielä 5 minuuttia, sen jälkeen käänsin hellasta lämmön pois, mutta jätin kattilan levylle kansi kiinni ja annoin olla aikansa. Sitten vain vesi pois ja sauvasekoittimella soseeksi. Jotkut ovat lisänneet keitinvettä mössöön ettei siitä tule liian kuivaa, mutta itse en lisännyt, mössö vaikutti ihan hyvältä. Kovin tasaiseksi en sitä soseuttanut.

Muut ovat panneet mössöihinsä kaikenlaista muutakin, proteiinia eri muodoissa ja öljyä ja pähkinärouhetta ja ties mitä. Tämä minun tekemä mössö on tällainen "Siri-sose". Kas kun meillä on oikeastaan aina ruokittu kaikki hamsterit samalla tavalla, ruoka-aineet ovat samat, mutta kääpiöt saavat pienemmän annoksen. Nyt kun Loviisa on jo vanha ja painokin vähän laskusuunnassa, niin sillehän täytyy syöttää kaikki herkut ja vielä kun on oletettava, että se ei kuitenkaan enää kovin pitkiä aikoja elä, vuoden aivan maksimissaan, niin miksipä sitä ei vähän hemmottelisi? No Siri on siinä sivussa sitten saanut kaikenmoista hyvää syötävää ja on päässyt pikkuisen, sanoisimmeko, pyöristymään. Eilen illalla puntarilla oli 54-grammainen talvikko, mikä on aika paljon siihen nähden, että meille tullessaan kaksi kuukautta sitten se painoi 42 grammaa ja alkaa muutenkin kolkutella jo 4 kuukauden ikää, missä sen katsotaan olevan jotakuinkin aikuinen ja kasvun loppuneen. Ja vaikkei Sirin paino niin paljon ehkä olisikaan, niin aika turpealta se tuntuu käsitellessä.

Niin että tähän mössöön voi sitten lisäillä proteiineja ja pähkinöitä ja öljyä kelle on tarvista, mutta pohja on ihan vain kasviksia. Vähän jännittää, miten mössö kelpaa meidän tytöille. Siri on perinteisesti tykännyt mössöistä, Loviisalta sen sijaan on saattanut jäädä joskus kuppiinkin mokomat vauvanruuat. Bataattia ei ole tarjoiltu koskaan aiemmin, otinkin yhden keitetyn bataatinpalasen erilleen ja testaan, mikä on menekki. Parasta olisi kuitenkin kelvata, koska mössöä on iso kattilallinen! Laitan sitä toki pakastimeen säilöön.

Tältä se näyttää. Ei esteettisesti kovin kaunista, mutta onneksi hamstereilla on kehno näkö.

En ole ahne, olen perusteellinen...

Ruokapäiväkirja, osa 4

Jahas, paino oli tänään 199 grammassa. Painonnousu sinänsä ei ollut ihme, koska tuoreruokien lisäksi myös kuivaruokakuppi oli tyhjennetty. Kuivaruokaa Loviisa sai lisää, mutta tänään pidetäänkin sitten tuoreruokapaastoa eli ei anneta mitään.

Huomenna täytyykin käydä hakemassa uusi säkki mörttiä paikallisesta ja ehkä teen täyssiivon Loviisan terraan. Lähiaikoina se on tehtävä joka tapauksessa.

Ruokapäiväkirja, osa 3

Eilinen suppeampi menu näkyi puntarissa heti tänään, paino oli 198 grammaa. Tämän päivän tarjoilu on vähän monipuolisempaa, mutta katsotaan sitten miten painon käy.
Kupista löytyy seuraavia juttuja:
- maitorahkaa
- oliiviöljyä (meidän salainen ase helmikuun näyttelyitä ja turkkia varten)
- keitettyä perunaa
- porkkanaa
- manteli
- näkkileipää (sis. mm. kurpitsansiemeniä ja hieman juustoa)

Keitetty peruna ja porkkana ovat jotenkin olleet Loviisalle sellaisia plääh-ruokia, ne katoavat kupista viimeisenä, saattavat joskus todella huonona päivänä jäädä kuppiin lojumaan. Yritän muistaa katsoa aamulla ruokakupin tilanteen ja raportoida sen tänne.

Ps. puolisen tusinaa postausta enää, niin olemme kirjoittaneet 500 hamsteriaiheista blogipostausta!

*Päivitys aamulta*
Kaikki on kadonnut kupista. Ruokaahan siis ei jätetä haaskuulle.

Ruokapäiväkirja, osa 2

Eilinen herkuttelu näkyi tänään vaa'alla: noin 201 grammaa! Yleensä Loviisan paino pyörii siinä 190 ja 200 gramman välissä, maksimi on 204 grammaa koko sen elinajalta (tosin eihän meillä ihan joka päivä punnita tuotaa nyt aikuisena).
Tämän päivän menu onkin vaatimattomampi:
- salaattia
- omenaa
- kesäkurpitsaa

Ruokakuppi tyhjeni noin 20 sekunnissa. En liioittele, Loviisalta meni todellakin vain parikymmentä sekunttia kaikkien ruokien ahtaamiseen poskiin ja kiikuttamiseen mökkiin turvaan. Tietosanakirjassa sanan "ahne" kohdalla on varmasti Loviisan kuva.

Ruokapäiväkirja, osa 1

Muutamassa hamsteriblogissa ovat omistajat kertoneet kuvien kera, mitä tuoreruokaa heillä hamstereille syötetään. Hävyttömänä ideavarkaana ajattelin nyysiä aiheen myös meidän blogiin.
Loviisalla oli tänään herkkupäivä, lautaselta löytyi monipuolinen valikoima tuoreruokaa:
- keitettyä riisiä
- soijahiutaleita
- omenaa
- luumua
- salaattia
- maitorahkaa

Varsinkin soijahiutaleet ja maitorahka ovat harvinaista herkkua. Soijahiutaleet ovat suosittuja, mutta maitorahkaa Loviisa maisteli aika varovaisesti ja sitä on kupissa edelleen. Ehkä se katoaa siitä yön aikana.

Päivitys aamulta:
Kaikki ruuat on kadonneet kupista.

Hamstrauksen ammattilainen

Olipa kerran kippo, joka oli täynnä ruokaa. Tässä se on tosin jo puolillaan, koska eräs nimeltä mainitsematon neiti (kutsutaan häntä nyt vaikka Loviisaksi) kävi ennen kameran hakemista tyhjentämässä siitä puolet.

Tulee jotenkin mieleen Asterix-sarjakuvien Obelix, joka toteaa jostain ruuasta, todennäköisesti paistetusta villisiasta: "Villisika, ihan ypöyksin jätetty ruokaparka. Parempi korjata se talteen." Ilmeisesti Loviisalla on ollut nyt pari iltaa samankaltaisia ajatuksia sillä eihän sitä nyt voi jättää hamstrausta vain puolitiehen vaan...

Meidän ikioma vasarahai hamsteri...

Sivistynyt hamsteri tarvitsee luonnollisesti myös pöytäliinan mukaansa...

Äiti ja julma maailma ovat opettaneet, että ruokaa ei jätetä lautaselle muuta kuin vähän kohteliaisuussyistä:

Sen pituinen se ruokailu -- murut vain jäivät. Jos olisin ollut kuvaamassa vähän aikaisemmin olisi tässäkin kuvassa varmaan Loviisa katsellut, että tässäkö tämä nyt kaikki sitten oli, eikö olisi ollut jotain lisää?

Millä saa hamsterista sylihamsterin?

No tietysti yrittämällä syödä popcorneja samalla, kun ulkoiluttaa hamsteria vaatekomerossa. Loviisalla toki oli omat eväänsäkin taktisesti sijoiteltuna ympäri vaatehuonetta eri tasoilla, mutta ne löydettyään päätti arvon neiti lähteä metsästämään bonuspopcorneja henkilökunnan lautasilta. Koskaan ei ole Loviisa pyrkinyt yhtä innokkaasti syliin tai kommentoimaan blogiin.

Kirjeenvaihtajamme sai tuoreet kommentit Loviisalta aiheeseen:

ä,ääc         lä,,,,,,,,,,,,,,,,,,,ä
?j                      ,s§kääääääääääääääääääääääkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkå.‬'

Herkkutikku

Mitäs, mitäs, mitäs täältä tällä kertaa löytyi? Herkkutikku ihan ypöyksin roikkumassa.




Tilannetta selvästi pitää tutkia tarkemmin.




Kyllä se syötävää on -- kimppuun vain.




Ärr... minä tapan ...

Loviisan peliliike

Taitaa Loviisa tietää, että Sirpa on tulossa tänään kotiin. Yön aikana nimittäin oli ruokakipot tyhjentyneet pohjiaan myöten. Illalla dunasta löytyy sitten filmaava hamsteri: "Ruokaakaan en ole ikinä täällä saanut. Nälässä on Karri minua pitänyt!"

Terveisiä maalta

Olin viikonloppuna käymässä kotona ja vihdoin muistin ottaa mukaan maalaisserkun tuliaisia meidän hamstereille. Napsin omenapuista muutamia oksia jyrsimismateriaaliksi. Jos nyt saisin kevättalvella tehtyä edes vähän leikkausta omenapuille, sieltä saattaisi löytyä sitten tukevampiakin oksia, jotka sopisivat myös kiipeilytelineiksi.
Niiden lisäksi nappasin matkaan myös muutamia mustikanvarpuja. Lehdettömiähän ne nyt ovat, mutta ei sen niin väliä ole. Loviisa on jo korjannut mustikanvarpunsa talteen ja Hilmakin tutki omaansa tarkoin kun sen sille annoin.

Ps. tämä on 400. hamsteripostaus!

Ruokinta-juttua!

Löysin netistä Elyn hamsulan sivut ja sieltä mielenkiintoisen artikkelin ruokinnasta. Se löytyy pdf- tai rtf-muodossa tämän linkin takaa. En lähde tässä sen enempää asiaa kommentoimaan, sanon vain että sen verran vaikuttavia lähteitä löytyy tuon tekstin takaa, että siihen kannattaa hamsterinomistajien perehtyä ihan huolella.

Sen verran täytyy sanoa, että auringonkukansiemenhän näyttää olevan varsinainen ravintoainepommi. Siinä on rasvaa, proteiinia, fosforia, seleeniä, molybdeeniä, E-vitamiinia ja tiamiinia.
Ilmeisesti maitotuotteiden syöttäminen ei välttämättä ole tarpeellista tai edes hyödyllistä, kalkkia saa paremmin basilikasta ja seesaminsiemenistäkin. Ja kaikki hedelmäsokeria sisältävät vauvanruuat saavat jäädä tästä lähin hyllyyn (en ole yleensä niitä ostanutkaan, syynään kyllä tuoteselosteet läpi).

Informaatiokatkos ja Loviisa kiittää!

Laittelin eilen molemmille hamstereille illalla tuoreruokaa, kuten tavallisestikin. Hilma kävi katsomassa ja järsi vähän parhaita paloja. Loviisa tapansa mukaan kiikutti kaiken, siis aivan kaiken varastoon ennen kuin ehdin sanoa: "Senkin ahne hamsteri". Nappasin supervauhtia tyhjentyneen ruokakupin pois dunasta.
Eipä siinä mitään, myöhemmin illalla Karri meni vaatekomeroon ulkoiluttamaan Loviisaa. Palauttaessaan neitiä häkkiinsä Karri katsoi, että hei, Loviisalla ei ole tuoreruokakuppia ollenkaan. Hilmalla kyllä oli, joten Karri päätteli minun jättäneen Loviisan ilman tuoreruokaa (en ollut muistanut sanoa antaneeni molemmille tuoretta jo). Tietysti hän antoi Loviisalle uuden kupillisen. Ja Loviisa, tavoilleen uskollisena, tyhjensi ruokakupin aivan kuin ei olisi koko päivänä ruokaa nähnytkään.
Minä aamulla ihmettelin, miksi Loviisan dunassa on tyhjä tuoreruokakuppi, kun minä sen muistaakseni otin pois. Kysyin asiaa Karrilta ja niinhän se oli, että Loviisa oli ruokittu kahteen kertaan. Ei se itse varmaan valita asiaintilasta, taisi olla tyytyväinen.


"Ai minä muka ahne?!"