Tässä on sitten ylpeä isä, tosin kuvattu jo joitain aikoja sitten ja taas Karoliinan ottamia kuvia.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kasvatus ja jalostus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kasvatus ja jalostus. Näytä kaikki tekstit
21.2.17
Elvis ja sen poikaset
Pixin pesässä on tusinan verran kakaroita, syntyivät 13.2.17. Toistaiseksi puolet näyttäisivät normaaleilta, sitten on 3 cinnamonia, yksi kyyhkynharmaa ja kaksi mustaa. Alla ensimmäisen kuva poikueesta, kuvaajana kasvattaja eli Karoliina Vainio. Vähän saattaisi poltella joku cinnamon sieltä, varsinkin jos olisi lyhytkarvainen uros...
Tässä on sitten ylpeä isä, tosin kuvattu jo joitain aikoja sitten ja taas Karoliinan ottamia kuvia.
Tässä on sitten ylpeä isä, tosin kuvattu jo joitain aikoja sitten ja taas Karoliinan ottamia kuvia.
9.2.17
Poikasia luvassa!
Elviksen tyttöystävällä alkaa olla sen verran kookas maha jo muutama päivä ennen laskettua aikaa, että kyllä sieltä luulisi olevan poikasia tulossa. Meidän Elviksestä tulee siis isä! Toivottavasti kaikki menee hyvin emon ja poikasten kanssa. Kannattaa seurailla Cutiepie'sin FB-sivuja, sinne varmasti tulee tietoja poikasista, kun niiden aika on.
2.11.15
Moriartyn poikaset, osa 2
Kuten aiemmassa poikasesittelyssä mainitsin, Moriarty pääsi uudestaan tositoimiin Neelan kanssa. Karoliinan mukaan kuitenkin näytti siltä, ettei olisi tärpännyt, Neelalle ei kasvanut minkäänlaista vauvamahaa ja laskettu aika oli ja meni ilman sen kummempia tapahtumia. Huono juttu, ajattelin, noinkohan Moriarty olisi alkanut käydä jo niin vanhaksi ettei saa naarasta tiinehtymään.
Kuitenkin jonkin aikaa arvioidun syntymäpäivän jälkeen Karoliina löysi pesästä kaksi hyvävoimaista poikasta! Väriä oli päässyt kehittymään jo sen verran, että toinen näytti normaalilta ja toinen suklaalta, siis sama kombinaatio kuin edellisessäkin poikueessa. Aluksi molemmat myös näyttivät uroksilta, mutta myöhemmin poikasten kasvettua molemmat osoittautuivatkin naaraiksi. Ja se on hyvä, koska Karoliina itse oli vailla sitä norre-naarasta!
Paitsi sukupuolet, myös värit ja turkinpituudet ovat varmistuneet ja nyt tyttöset ovat saaneet nimetkin:
– Cutiepie's Hakuna Matata, pk normaali
– Cutiepie's Lala Salama, lk suklaa
Tässä on niistä muutamia kuvia, kuvaajana kasvattaja eli Karoliina Vainio
Kuitenkin jonkin aikaa arvioidun syntymäpäivän jälkeen Karoliina löysi pesästä kaksi hyvävoimaista poikasta! Väriä oli päässyt kehittymään jo sen verran, että toinen näytti normaalilta ja toinen suklaalta, siis sama kombinaatio kuin edellisessäkin poikueessa. Aluksi molemmat myös näyttivät uroksilta, mutta myöhemmin poikasten kasvettua molemmat osoittautuivatkin naaraiksi. Ja se on hyvä, koska Karoliina itse oli vailla sitä norre-naarasta!
Paitsi sukupuolet, myös värit ja turkinpituudet ovat varmistuneet ja nyt tyttöset ovat saaneet nimetkin:
– Cutiepie's Hakuna Matata, pk normaali
– Cutiepie's Lala Salama, lk suklaa
Tässä on niistä muutamia kuvia, kuvaajana kasvattaja eli Karoliina Vainio
10.10.15
Moriartyn poikaset ja jatkoa seuraa
En keväällä muistanut/ehtinyt tehdä esittelypostausta Moriartyn poikasista, vaikka kävimme niitä kertaalleen katsomassa Karrin kanssa, kun ne olivat neliviikkoisia saippuanpalasia. Itse otetut kuvat poikasista eivät oikein onnistuneet, mutta onneksi kasvattaja Karoliina on räpsinyt niistä riittävästi kuvia.
Kakarat ovat siis tässä (kaikkien © Karoliina Vainio):
suklaa naaras Cutiepie's Ina Introna
normaali naaras Cutiepie's Ivy Indivina
normaali uros Cutiepie's Ivo Insomin
Näistä Ivy oli se "pahnanpohjimmainen", poikasena sisaruksiaan pienikokoisempi, ja sen takia sitä ei myyty jalostuskäyttöön lainkaan, vaan lemmikiksi. Inaa luultiin aluksi urokseksi, mutta sittemmin selvisi että se onkin naaras ja nimi muuttui Ian Inovelonista Ina Intronaksi. Ja porukan ainoa uros Ivo oli kuin Moriarty pienoiskoossa, minun silmääni todella kauniin näköinen ja värinen pieni hamsupoika! Ivo saattoikin mennä sellaiseen kotiin, jossa olisi mahdollisesti tarjolla jalostuskäyttöä.
Minulla ei ole mitään hajua siitä, mihin nuo poikaset päätyivät, joten jos omistajat sattuvat lukemaan tätä blogia, niin ihan mielelläni lukisin kuulumisia ja näkisin vaikka kuviakin.
Mutta koska poikue jäi noin pieneksi eikä siinä ollut sitä Karoliinan kaipaamaa jalostuskelpoista norre-naarasta, hän kyseli Moriartya lainaan uudestaankin. Kesä kuitenkin meni vähän siinä, ettei ehtinyt mutta pari viikkoa sitten Neelalta löytyi kiima ja minäkin satuin olemaan kaupungissa. Astutus onnistui ainakin teknisesti, poikasia voisi odotella pikapuolin syntyväksi, joten taas vähän jännittää, että tuleeko mitään ja mitä tulee.
Kakarat ovat siis tässä (kaikkien © Karoliina Vainio):
suklaa naaras Cutiepie's Ina Introna
normaali naaras Cutiepie's Ivy Indivina
normaali uros Cutiepie's Ivo Insomin
Näistä Ivy oli se "pahnanpohjimmainen", poikasena sisaruksiaan pienikokoisempi, ja sen takia sitä ei myyty jalostuskäyttöön lainkaan, vaan lemmikiksi. Inaa luultiin aluksi urokseksi, mutta sittemmin selvisi että se onkin naaras ja nimi muuttui Ian Inovelonista Ina Intronaksi. Ja porukan ainoa uros Ivo oli kuin Moriarty pienoiskoossa, minun silmääni todella kauniin näköinen ja värinen pieni hamsupoika! Ivo saattoikin mennä sellaiseen kotiin, jossa olisi mahdollisesti tarjolla jalostuskäyttöä.
Minulla ei ole mitään hajua siitä, mihin nuo poikaset päätyivät, joten jos omistajat sattuvat lukemaan tätä blogia, niin ihan mielelläni lukisin kuulumisia ja näkisin vaikka kuviakin.
Mutta koska poikue jäi noin pieneksi eikä siinä ollut sitä Karoliinan kaipaamaa jalostuskelpoista norre-naarasta, hän kyseli Moriartya lainaan uudestaankin. Kesä kuitenkin meni vähän siinä, ettei ehtinyt mutta pari viikkoa sitten Neelalta löytyi kiima ja minäkin satuin olemaan kaupungissa. Astutus onnistui ainakin teknisesti, poikasia voisi odotella pikapuolin syntyväksi, joten taas vähän jännittää, että tuleeko mitään ja mitä tulee.
9.4.15
Moriartyn poikasista
Vähän päivitystä tuohon poikasasiaan. Poikaset ovat nyt pariviikkoisia ja poikueesta on jäljellä 3. Niistä kaksi urosta ovat hyvänkokoisia ja sitten on yksi naaras, joka on melko pienikokoinen veljiinsä verrattuna. Se selviäminen ei ole vielä varmaa, mutta vaikka se selviäisikin elossa aikuiseksi asti, ei sitä uskalla jalostukseen käyttää.
Nimiksi rääpäleille on Karoliina päättänyt seuraavat:
normaali u. Cutiepie's Ivo Insomin
suklaa u. Cutiepie's Ian Inovelon
normaali n. Cutiepie's Ivy Indivina
Karoliinalla oli toiveissa saada itselleen normaali naaras jalostuskäyttöön ja tästä poikueesta sitä nyt ei sitten tullut. Koska Neela on vielä nuori, on suunnitelmissa mahdollisesti teettää sillä toinen poikue joskus vähän myöhemmin. Kun Moriartykaan ei ole vielä ihan ikäloppu, se kelpaisi isäksi toisellekin poikueelle, kun muutenkin on sopiva uros.
Ilmoitin muuten Moriartyn Helsingin näyttelyihin 26.4. Toisen sertin metsästys jatkukoon!
Nimiksi rääpäleille on Karoliina päättänyt seuraavat:
normaali u. Cutiepie's Ivo Insomin
suklaa u. Cutiepie's Ian Inovelon
normaali n. Cutiepie's Ivy Indivina
Karoliinalla oli toiveissa saada itselleen normaali naaras jalostuskäyttöön ja tästä poikueesta sitä nyt ei sitten tullut. Koska Neela on vielä nuori, on suunnitelmissa mahdollisesti teettää sillä toinen poikue joskus vähän myöhemmin. Kun Moriartykaan ei ole vielä ihan ikäloppu, se kelpaisi isäksi toisellekin poikueelle, kun muutenkin on sopiva uros.
Ilmoitin muuten Moriartyn Helsingin näyttelyihin 26.4. Toisen sertin metsästys jatkukoon!
27.3.15
Kakaroita on syntynyt
Kuten sanottu, ei pitäisi koskaan hehkuttaa, mutta fakta nyt kuitenkin on että 24.3. syntyi kuulemma peräti 9 poikasta Moriartyn tyttöstävälle. Nähtäväksi jää, miten monta niistä selviää luovutusikään, sinänsä 9 poikasta on isohko poikue, mutta isompiakin on selvinnyt täysimääräisenä aikuisiksi asti. Mitään siis ei voida sanoa vielä eikä oikeastaan tehdäkään, tärkeintä on antaa emon hoitaa rauhassa poikasiaan pari viikkoa ja toivoa, että ensikertalainenkin osaa hoitaa kersansa kunnialla (kuten ne yleensä osaavat, mutta kaikenlaista voi sattua).
Palataan aiheeseen siis muutaman viikon kuluttua!
Palataan aiheeseen siis muutaman viikon kuluttua!
23.3.15
Onko se... poikasmaha?
© Karoliina Vainio
Kyllä se on Moriartyn morsian sen verran tuhdissa kunnossa päivä ennen laskettua aikaa, että luulisi sieltä pentusia tulevan.
Koskaanhan ei pitäisi hehkuttaa etukäteen mitään, kun kyse on kuitenkin elävistä eläimistä, joiden kanssa voi sattua mitä tahansa. Pidetään nyt peukkuja pystyssä, että kaikki menisi hyvin ja maailmaan tupsahtaisi elävä ja hyvinvoiva kasa pikku-Moriartyja ja -Neeloja.
9.3.15
K18: Moriarty heilastelemassa
Minähän tarjosin loppuvuodesta Moriartya astutuslainaan Karoliinalle (Arvovieraita), jolla muuten nykyään on SHY:n virallinen kasvattajanimi Cutiepie's. Tarkoitus oli alunperin astuttaa naaras vasta loppukeväästä, mutta muiden poikassuunnitelmien takia Karoliina kyselikin Moriartya lainaan jo nyt. Kiimapäivä löytyi naaraalta eilen ja niinpä minä lähdin illalla kiikuttamaan Moriartya naisiin.
Astuminen sujui hyvin, Moriarty sai hetken nuuskuttelun jälkeen juonen päästä kiinni, että mitä tässä pitää oikein tehdä. Olen kasvattajilta kuullut toisinaan tarinoita siitä, että jotain urosta ei kertakaikkiaan kiinnosta naaras tai astuminen, tai että kiinnostaisi kyllä, mutta tekniikkapuolessa on hiomisen varaa. No tietenkin hommat useimmiten sujuvat, luonto ja tikanpojat jne. Nyt sitten odotamme jännityksellä, vieläkö naaras näyttää kiimoja vai tärppäsikö heti kerrasta. Ja jos tärppäsi, niin mitä sieltä tulee. Meillä itsellämme ei ole poikueeseen varausta, koska yksi syyrialainen on meille ihan sopiva määrä ja tuskin Moriarty tässä välissä ehtii veiviään heittää. Poikasjuttuja varmaan tulee kyllä kerrottua täällä blogissakin jonkin verran, jos ja toivottavasti kun sellaiseen on aihetta.
Ja sitten se K18-osuus, kun Bloggerkin perui aikuisviihde-pykälänsä: Moriarty tositoimissa.
Astuminen sujui hyvin, Moriarty sai hetken nuuskuttelun jälkeen juonen päästä kiinni, että mitä tässä pitää oikein tehdä. Olen kasvattajilta kuullut toisinaan tarinoita siitä, että jotain urosta ei kertakaikkiaan kiinnosta naaras tai astuminen, tai että kiinnostaisi kyllä, mutta tekniikkapuolessa on hiomisen varaa. No tietenkin hommat useimmiten sujuvat, luonto ja tikanpojat jne. Nyt sitten odotamme jännityksellä, vieläkö naaras näyttää kiimoja vai tärppäsikö heti kerrasta. Ja jos tärppäsi, niin mitä sieltä tulee. Meillä itsellämme ei ole poikueeseen varausta, koska yksi syyrialainen on meille ihan sopiva määrä ja tuskin Moriarty tässä välissä ehtii veiviään heittää. Poikasjuttuja varmaan tulee kyllä kerrottua täällä blogissakin jonkin verran, jos ja toivottavasti kun sellaiseen on aihetta.
Ja sitten se K18-osuus, kun Bloggerkin perui aikuisviihde-pykälänsä: Moriarty tositoimissa.
9.12.14
Arvovieraita
Meillä kävi tänään sellaisia vieraita, että Moriartylta meni pasmat vähäksi aikaa ihan sekaisin. Toisaalta sen kyllä ymmärtääkin, vannoutunut poikamies kun on.
Tarina alkoi muutama viikko sitten, kun Karoliina (Janen kasvattaja) kyseli norreurosta jalostuslainaan joskus ensi keväänä. Minulla kesti vähän aikaa ennen kuin tajusin, että hei, meillähän on uros. Ja vielä normaali! Joten ei muuta kuin raapustamaan viestiä, että meillä olisi ja kun satutaan nykyisin asumaan samassa kaupungissakin, niin käytännössäkin jalostuslaina onnistuisi helposti.
Sukukin natsasi kohdilleen, asiaa tietysti auttaa se, että Moriartyn sukupuusta 75% on brittiläisiä hamstereita ja se kotimainenkin osuus soveltui hyvin kaavaillun morsiamen sukuun. Joten ainoa murhe olikin se, että kun herralla ei ole minkään valtakunnan näyttelykokemusta eli en yhtään tiedä, mitä asiantuntijat tykkäisivät sen rakenteesta ja ulkonäöstä. Söpöhän se on ja minun mielestäni ihan hamsterin näköinenkin, mutta kun ei minun arvostelukykyyn ole luottamista. Niinpä kutsuin Karoliinan katsomaan aiottua sulhasta.
No, Karoliina kävi tänään ja toi näytille myös naaraan, itse kasvattamansa pk norre-tytön. Karoliinakaan ei ole ulkomuototuomari, mutta totesi hänkin, että kyllä se Moriarty hamsterista menee. Kuviot on tummat ja tikkaus myös, pää on hyvänmuotoinen ja häntäkin suora. Että kyllä siitä kelvollinen sulhanen tulee.
Moriarty itse oli ensin ihmeissään kun kesken unien kaivetaan lääpittäväksi, mutta nopeasti se haistoi meidän käsistä huumaavat tuoksut (olimme käsitelleet sitä naarasta ensin). Siitä alkoi sellainen toheltaminen, ettei Moriarty rauhoittunut lainkaan ennen kuin Karoliina neitokaisen kanssa lähti. Se mennä veuhtasi pitkin dunaansa, mallin vuoksi jyrsi kaltereitakin (yleensä se ei niihin koskekaan!), juoksi pyörässä ja kello oli vasta neljä iltapäivällä.
Niin että jos Moriartyn mielipidettä kysytään, niin vastaus on kyllä: naisiin on päästävä. Mieluiten heti. Ikävä kyllä, herra joutuu odottelemaan loppukevääseen asti. Onneksi urokset eivät vanhene jalostuskäyttöä ajatellen niin nopeasti kuin naaraat.
Tässä muutaman päivän takainen vipellyskuva vaatekomerosta.
Tarina alkoi muutama viikko sitten, kun Karoliina (Janen kasvattaja) kyseli norreurosta jalostuslainaan joskus ensi keväänä. Minulla kesti vähän aikaa ennen kuin tajusin, että hei, meillähän on uros. Ja vielä normaali! Joten ei muuta kuin raapustamaan viestiä, että meillä olisi ja kun satutaan nykyisin asumaan samassa kaupungissakin, niin käytännössäkin jalostuslaina onnistuisi helposti.
Sukukin natsasi kohdilleen, asiaa tietysti auttaa se, että Moriartyn sukupuusta 75% on brittiläisiä hamstereita ja se kotimainenkin osuus soveltui hyvin kaavaillun morsiamen sukuun. Joten ainoa murhe olikin se, että kun herralla ei ole minkään valtakunnan näyttelykokemusta eli en yhtään tiedä, mitä asiantuntijat tykkäisivät sen rakenteesta ja ulkonäöstä. Söpöhän se on ja minun mielestäni ihan hamsterin näköinenkin, mutta kun ei minun arvostelukykyyn ole luottamista. Niinpä kutsuin Karoliinan katsomaan aiottua sulhasta.
No, Karoliina kävi tänään ja toi näytille myös naaraan, itse kasvattamansa pk norre-tytön. Karoliinakaan ei ole ulkomuototuomari, mutta totesi hänkin, että kyllä se Moriarty hamsterista menee. Kuviot on tummat ja tikkaus myös, pää on hyvänmuotoinen ja häntäkin suora. Että kyllä siitä kelvollinen sulhanen tulee.
Moriarty itse oli ensin ihmeissään kun kesken unien kaivetaan lääpittäväksi, mutta nopeasti se haistoi meidän käsistä huumaavat tuoksut (olimme käsitelleet sitä naarasta ensin). Siitä alkoi sellainen toheltaminen, ettei Moriarty rauhoittunut lainkaan ennen kuin Karoliina neitokaisen kanssa lähti. Se mennä veuhtasi pitkin dunaansa, mallin vuoksi jyrsi kaltereitakin (yleensä se ei niihin koskekaan!), juoksi pyörässä ja kello oli vasta neljä iltapäivällä.
Niin että jos Moriartyn mielipidettä kysytään, niin vastaus on kyllä: naisiin on päästävä. Mieluiten heti. Ikävä kyllä, herra joutuu odottelemaan loppukevääseen asti. Onneksi urokset eivät vanhene jalostuskäyttöä ajatellen niin nopeasti kuin naaraat.
Tässä muutaman päivän takainen vipellyskuva vaatekomerosta.
16.5.12
Uudesta pikkuhamsterista juttua
Juttelin tuossa pikkutulokkaan kasvattajan kanssa ja hän kertoi, että poikueen isän epäillään olevan luullun cremen sijasta kehnonvärinen keltainen, mikä taas tarkoittaa sitä, että kun se on risteytetty hopeasoopelin kanssa, ollaan tultu vahingossa risteyttäneeksi cremepohjainen väri ja keltainen. Miksi tämä ei ole hyvä juttu, siitä on paljonkin tarinaa SHY:n foorumilla, mutta yleisesti ottaen creme ja keltainen sotkevat toisensa. Jos poikueen isä on siis keltainen, kaikki naaraspoikaset ovat kilpikonnavärisiä, mutta ilmeisesti siis cremen takia kilpikonnalaikkuja ei näy, joten niitä kutsutaan myös nimellä piilokilpikonna.
Noh, meitähän asia ei haittaa, kun emme etsi jalostushamsteria vaan maailman täydellisintä lemmikkiä, väristä viis. Näyttelykäyttöäkään se tuskin haittaa, ainakin jos väri genotyypistä huolimatta näyttää hyvältä ja toisaalta hamsterin arvostelussa on paljon muitakin kohtia kuin väri. Minua vain naurattaa kovin kun tähän mennessä meidän kaikki syyrialaiset ovat olleet nimenomaan keltapohjaisia, Karamelli selkeä musta valkokirjokilpikonna, Katariina kyyhkynharmaa-hunaja ja Loviisa hunaja umborous. Lisäksi 2010 PetExpossa brittituomarit kertoivat, että keltapohjaiset värit ja aivan erityisesti naaraat ovat luonteeltaan vähän napakampia kuin muut. Nyt siis piti saada ihan vain cremepohjainen "lässykkähamsteri", mutta jos isä on keltainen, niin kilpikonnahan tuokin on, näkyi se tai ei. Keltasukuiset värit tai ainakin keltaista kantavat hamsterit taitavat olla meidän kohtalo! Toisaalta, ei meillä ole ollut valittamista yhdenkään syyrialaisemme luonteessa vaikka ne eivät ehkä olekaan sieltä helpoimmasta päästä. Jos haluaisimme helpon syyrialaisen, ottaisimme uroksen, mutta nämä naaraat ovat toistaiseksi olleet varsinaisia persoonia.
Pikkusintille pitäisi myös keksiä kutsumanimi ja kun nuo muut syyrialaiset Karamellia lukuunottamatta ovat olleet nimetty kuningattarien mukaan, niin tällekin pitäisi jokin sellainen keksiä. Silvia, Victoria, Elisabet ja Estelle olivat ensimmäiset helpot ehdotukset, mutta Karri tyrmäsi ne. Minusta kyllä Siri ja Silvia rimmaisivat kivasti keskenään. Tähän mennessä kannatusta on saaneet Margaret (viittaa myös "rautarouva" Margaret Thatcheriin), Sofia ja Hedwig (Karrin sanojen mukaan meidän pikkuisen vaaleissa "silmälaseissa" on jotain pöllömäistä ja Hedwighän on myös Harry Potterin pöllö). Minusta myös Kristiina olisi hyvä ehdotus eikä Cleopatrakaan olisi hullumpi, tosin vähän pitkä. Mutta kutsumanimi julkistetaan sitten vasta kun pikkuinen meille tulee (toivottavasti keksimme jonkin hyvän ennen sitä).
10.2.12
Uusia kasvattajia
Viime aikoina on tuntunut putkahtelevan hamsteripiireistä tutuille ihmisille virallisia kasvattajanimiä, ei vain Jonnalle ja muutenkin SHY:n kasvattajalistalla on käynyt kuhinaa.
Uusin bongaamani on Saana Kankareen Alexandrian. Saana on käsittääkseni jo pitkään ollut SHY:n suorastaan kantavia voimia ja Tampereen alueen luultavasti aktiivisimpia hamsteriharrastajia. Puhumattakaan nyt siitä, että hän on kaikkien lajien lemmikkituomari, lemmikkituomarien koulutusvastaava ja robojen ja kiinarien ulkomuototuomariharjoittelija.
Veeran Goldilock's-kasvattajanimi nyt ei ole mikään uusi, hän taisi saada sen jotakuinkin vuosi sitten. Harmi vain että talvikkokasvatus on tällä hetkellä tauolla.
Elyn Lavender's - blogi kuuluu meidänkin seuraamiin blogeihin ja olen mielenkiinnolla seurannut projektia sinisen värin kasvattamisen tiimoilta. Nyt hänellä on myös kasvattajanimenään Lavender's.
Karoliinan Regalis-kasvattajanimi on sekin saatu jo vuosi sitten, mutta minä olen sen missannut ihan tyystin. Talvikkokasvattajia ei kuitenkaan voi koskaan olla liikaa, sanoo talvikkokuumeilija.
Wonderland's on myös uusi kasvattajanimi ja jotenkin minusta tuntuu, että myös Yours on ainakin itselleni vieras eli aika todennäköisesti suht uusi kasvattajatunnus vaikka sen omistaja Mirja onkin vanha tuttu nimi hamsterinäyttelyistä.
Niin että onnea ja menestystä kaikille uusille kasvattajille!
Uusin bongaamani on Saana Kankareen Alexandrian. Saana on käsittääkseni jo pitkään ollut SHY:n suorastaan kantavia voimia ja Tampereen alueen luultavasti aktiivisimpia hamsteriharrastajia. Puhumattakaan nyt siitä, että hän on kaikkien lajien lemmikkituomari, lemmikkituomarien koulutusvastaava ja robojen ja kiinarien ulkomuototuomariharjoittelija.
Veeran Goldilock's-kasvattajanimi nyt ei ole mikään uusi, hän taisi saada sen jotakuinkin vuosi sitten. Harmi vain että talvikkokasvatus on tällä hetkellä tauolla.
Elyn Lavender's - blogi kuuluu meidänkin seuraamiin blogeihin ja olen mielenkiinnolla seurannut projektia sinisen värin kasvattamisen tiimoilta. Nyt hänellä on myös kasvattajanimenään Lavender's.
Karoliinan Regalis-kasvattajanimi on sekin saatu jo vuosi sitten, mutta minä olen sen missannut ihan tyystin. Talvikkokasvattajia ei kuitenkaan voi koskaan olla liikaa, sanoo talvikkokuumeilija.
Wonderland's on myös uusi kasvattajanimi ja jotenkin minusta tuntuu, että myös Yours on ainakin itselleni vieras eli aika todennäköisesti suht uusi kasvattajatunnus vaikka sen omistaja Mirja onkin vanha tuttu nimi hamsterinäyttelyistä.
Niin että onnea ja menestystä kaikille uusille kasvattajille!
28.4.11
Jos joskus kasvattaisi hamstereita...
Littoisten näyttelyreissulla tuli juteltua Veeran kanssa noista kasvatutasioista, Veerahan kasvattaa talvikoita ja roboja ja oli tuolloin hakenut kasvattajanimeä molemmille lajeille. Ja sen hän saikin heti kun täytti 18 vuotta.
Samalla tuli jutusteltua myös kasvattajanimen valinnasta ja sen kriteereistä, joita nyt en muista kaikkia. Mietin tuossa yksi päivä, että minullahan olisi jo montakin hyvää ehdotusta kasvattajanimeksi, jos jonain päivänä päättäisin alkaa kasvattaa hamstereita ja myöhemmin hakisin niille kasvattajanimeä.
Ensimmäinen vaihtoehto olisi luonnollisesti Karamellin, meidän ensimmäisen hamsterimme kunniaksi. Siitähän koko juttu alunperin alkoi ja olisi vähintäänkin sopivaa valita Karamelli kasvattajanimeksi. Ongelmana siinä on se, että karamelli on myös yksi värinimitys syyrialaisilla, joten se voisi tulla torpatuksi sen takia.
Toinen vaihtoehto olisi Pikkunörtin, joka sopisi hienosti meidän nörttihamstereille ja vähän omistajillekin... Ikävä kyllä se muistuttaa ihan liiaksi jo olemassa olevaa tunnusta Pikkumökin.
Kolmas vaihtoehto olisi Tuulenviemän, joka tulee luonnollisesti suosikkikirjani mukaan. Harmi että englanninkielinen Gone With The Wind's on liian pitkä.
Neljäs vaihtoehto olisi kansainväliseenkin käyttöön soveltuva Stendals. Stendal on lapsuudenkotini vanha, ruotsinkielinen nimi. Nykyinen nimi Anttila ei oikein sovellu käytettäväksi mitenkään päin, mutta Stendal olisi ihan hyvä.
No, ensin pitäisi kuitenkin kasvattaa ja kun siihen ei ole kiinnostusta, niin se siitä.
Samalla tuli jutusteltua myös kasvattajanimen valinnasta ja sen kriteereistä, joita nyt en muista kaikkia. Mietin tuossa yksi päivä, että minullahan olisi jo montakin hyvää ehdotusta kasvattajanimeksi, jos jonain päivänä päättäisin alkaa kasvattaa hamstereita ja myöhemmin hakisin niille kasvattajanimeä.
Ensimmäinen vaihtoehto olisi luonnollisesti Karamellin, meidän ensimmäisen hamsterimme kunniaksi. Siitähän koko juttu alunperin alkoi ja olisi vähintäänkin sopivaa valita Karamelli kasvattajanimeksi. Ongelmana siinä on se, että karamelli on myös yksi värinimitys syyrialaisilla, joten se voisi tulla torpatuksi sen takia.
Toinen vaihtoehto olisi Pikkunörtin, joka sopisi hienosti meidän nörttihamstereille ja vähän omistajillekin... Ikävä kyllä se muistuttaa ihan liiaksi jo olemassa olevaa tunnusta Pikkumökin.
Kolmas vaihtoehto olisi Tuulenviemän, joka tulee luonnollisesti suosikkikirjani mukaan. Harmi että englanninkielinen Gone With The Wind's on liian pitkä.
Neljäs vaihtoehto olisi kansainväliseenkin käyttöön soveltuva Stendals. Stendal on lapsuudenkotini vanha, ruotsinkielinen nimi. Nykyinen nimi Anttila ei oikein sovellu käytettäväksi mitenkään päin, mutta Stendal olisi ihan hyvä.
No, ensin pitäisi kuitenkin kasvattaa ja kun siihen ei ole kiinnostusta, niin se siitä.
14.10.09
Ruokintaan päivityksiä
SHY:n foorumilla on keskusteltu häntäknikeistä ja ruokinnan mahdollisesta vaikutuksesta siihen. Muutamalla kasvattajalla on kokemusta siitä, että kovin proteiinipitoinen ruokinta voisi ehkä aiheuttaa knikin syntymistä tai ainakin vaikuttaa siihen, että knikki tulee helpommin.
Katariinallahan knikkiä ei ole ainakaan toistaiseksi, mutta sen isälle todettiin poikasten syntymän jälkeen tulleen knikin. Se on siis tapaturmainen knikki, eikä sinänsä periytyvä, mutta taipumus knikin saamiseen voi olla olemassa. Ilmeisesti knikin syntyä edesauttaa jonkinlainen luuston hauraus, jolloin hännänkin nikamat vaurioituvat herkemmin ja häntään tulee knikki. Tämä luuston hauraus puolestaan voi hyvinkin olla periytyvää.
Sinälläänhän knikillä ei ole väliä, koska Katariinaa ei koskaan tulla käyttämään jalostukseen, juurikin tämän häntäasian takia. Näyttelyissä knikki on hylkäävä tekijä ulkomuotoluokissa, mutta lemmikkiluokassa sillä ei ole mitään merkitystä. Mahdollinen knikki merkitään kyllä arvostelulomakkeeseen kommentilla "ei saa käyttää jalostukseen", mutta arvosteluun se ei vaikuta mitenkään. Mutta olisi se tietysti kiva, jos Katariinalle ei knikkiä tulisi.
Katariina on saanut proteiinia (lihaa, juustoa, maitotuotteita, koirannapuja) pari-kolme kertaa viikossa, mutta koska se on kasvuiän nyt ohittanut ihan komeasti, päätin tiputtaa määrän tiukasti yhteen kertaan viikossa. Aina sunnuntaisin se saa tästä lähin jotakin proteiinipitoista, muulloin ei. Tiedän, että Katariinaa moinen varmasti keljuttaa, koska liha on sen suurherkkua ja nuo koirannaput se kiikuttaa varastoon suurella kiireellä.
Katariinallahan knikkiä ei ole ainakaan toistaiseksi, mutta sen isälle todettiin poikasten syntymän jälkeen tulleen knikin. Se on siis tapaturmainen knikki, eikä sinänsä periytyvä, mutta taipumus knikin saamiseen voi olla olemassa. Ilmeisesti knikin syntyä edesauttaa jonkinlainen luuston hauraus, jolloin hännänkin nikamat vaurioituvat herkemmin ja häntään tulee knikki. Tämä luuston hauraus puolestaan voi hyvinkin olla periytyvää.
Sinälläänhän knikillä ei ole väliä, koska Katariinaa ei koskaan tulla käyttämään jalostukseen, juurikin tämän häntäasian takia. Näyttelyissä knikki on hylkäävä tekijä ulkomuotoluokissa, mutta lemmikkiluokassa sillä ei ole mitään merkitystä. Mahdollinen knikki merkitään kyllä arvostelulomakkeeseen kommentilla "ei saa käyttää jalostukseen", mutta arvosteluun se ei vaikuta mitenkään. Mutta olisi se tietysti kiva, jos Katariinalle ei knikkiä tulisi.
Katariina on saanut proteiinia (lihaa, juustoa, maitotuotteita, koirannapuja) pari-kolme kertaa viikossa, mutta koska se on kasvuiän nyt ohittanut ihan komeasti, päätin tiputtaa määrän tiukasti yhteen kertaan viikossa. Aina sunnuntaisin se saa tästä lähin jotakin proteiinipitoista, muulloin ei. Tiedän, että Katariinaa moinen varmasti keljuttaa, koska liha on sen suurherkkua ja nuo koirannaput se kiikuttaa varastoon suurella kiireellä.
9.4.09
Kuulumisia ja mietteitä
Tällä kertaa ei ole esittää kuvia tai videota, joten täytyy tyytyä vain tekstiin. Katariina voi edelleen hyvin. Olen juoksuttanut sitä vaatehuoneessa vapaana miltei joka ilta tunnin ajan jos vain suinkin olen ehtinyt. Se on aivan hurmaava pieni vipottaja! Se on myös lopettanut ainakin suurimmat kalterien järsimiset eikä sitä kiinnosta enää jyrsiä dunan lyhyiden sivujen aukkoja. Jälkimmäisellä voi olla jotain tekemistä tabascon kanssa...
Tuskastuimme nimittäin siihen dunan jyrsimiseen varsinkin kun mikään ei tuntunut auttavan, mutta sitten Hamsteriyhdistyksen foorumilta luin juttua, että tabascoa voi kokeilla levittää jyrsittäviin kohtiin. Se on tehonnut toistaiseksi yllättävänkin hyvin, kunhan muistaa lisäillä sitä ajoittain. Kovin paljoa sitä ei tarvita, mekin olemme levittäneet sitä vanupuikon avulla vain juuri sille alueelle, mistä Katariina jyrsii. Nyt tuntuu siltä, että vaikka tabascoa ei ole aikoihin lisäiltykään, Katariina antaa niiden paikkojen silti olla rauhassa.
Olen tässä katsellut vaivihkaa myös uusia, vieläkin isompia häkkejä, mutta näyttää siltä, että jos hamsterille aikoo isoa häkkiä hankkia, on tuo 95*50cm (tai jotain siihen suuntaan) Gabber oikeastaan ainoa vaihtoehto. Suurempia häkkejä ja dunia löytyy toki, mutta kaikissa taitaa olla vikana se, että kalteriväli on liian suuri. Hamsterille suositeltava kalteriväli on sentti, näissä pääasiassa kaneille ja marsuille tarkoitetuissa häkeissä se on hyvinkin pari senttiä. Tosin nettikauppojen sivuilla kalteriväli ilmoitetaan vain äärimmäisen harvoin, olettavat kai asiakkaiden olevan selvännäkijöitä tai luottavat siihen, että kuvasta sen voi päätellä, varsinkin kun kuva on pieni eikä minkäänlaista mittakaavaa ole merkitty.
Jostain bongasin tosin freteille ja rotille tarkoitettuja, korkeita häkkejä, joissa on ainakin kaksi kerrosta ja tasoja tarpeen mukaan. Näillä on hintaa sitten jo muutama satanen ja vähän mietin niiden sopivuutta hamsterille. Tokihan Katariina kiipeilee mielellään, mutta vähän turhan helposti se kyllä mätkähtää maahankin. Ehkä tuo nykyinen häkki kuitenkin riittää sille.
Petsien kautta tuli mielenkiintoinen kysely Katariinasta: kunhan se kasvaa vielä vähän, olisimmekohan halukkaita antamaan sen astutuslainaan eräälle kasvattajalle? Tämä ei vaatisi meiltä muuta kuin sen, että "lainaisimme" Katariinaa kasvattajalle pariksi, kolmeksi kuukaudeksi. Kasvattaja hoitaisi tänä aikana astutuksen, kantoajan, synnytyksen ja poikasten hoidon luovutusikään asti. Syynä tähän lienee kai ensisijaisesti se, että nyt kun on todettu Katariinan värin kelvollisuus jalostukseen, se kiinnostaa koska hunaja-kyyhkynharmaa on kuulemma melko harvinainen väri Suomessa. Hyviä jalostusyksilöitä on vähän. Katariinaa on muutamakin hamsteri-ihminen pitänyt ainakin kuvien perusteella melko onnistuneena yksilönä, jos tosin se on edelleenkin vähän sen näköinen, että ruoka-aikaan on oltu kotona.
Tietysti astutukseen, kantoaikaan ja synnytykseen liittyy aina riskejä, kaikki ei mene aina mallikkaasti, mutta useimmiten kuitenkin. Lisäksi tämä kiinnostunut kasvattaja täytyy tietysti haastatella perusteellisesti, meidän ainokainen kun on kultaakin kalliimpi. Luultavasti kasvattaja tulisi saamaan hermoromahduksen, koska kuitenkin soittaisimme vähintään kerran päivässä kysyäksemme, mitä Katariinalle kuuluu...
Tuosta jalostusasiasta pääsenkin seuraavaan juttuu, nimittäin näyttelyihin. Itse asiassa olisi mielestäni järkevää, jos kävisimme ensin näyttelyssä näyttämässä Katariinaa ja katsomassa, mitä hamstereihin perehtyneet tuomarit ovat mieltä tytöstä. Jos kommentit olisivat positiivisia ja menestystäkin ehkä tulisi, olisi huomattavasti järkevämpää alkaa suunnitella Katariinan käyttöä jalostuksessa. Minä kun en noista hamstereista ja niiden standardeista tiedä, vaikka olenkin ne Hamsteriyhdistyksen sivuilta lukenut, joten itse en osaa yhtään arvioida mikä kannattaa ja mikä ei. Suloinenhan Katariina on kuin mikä, mutta se ei yksinomaan kelpaa jalostusperusteeksi.
Noh, 16.5. olisi Jyväskylässä Hamsteriyhdistyksen 20-vuotisjuhlanäyttely, ilmoittautumisaikaa on 6.5. asti. Vähän alkoi poltella, että jos sitä menisi kokeilemaan. SHY:n sivuilta löytyi hyvät ohjeet näyttelyn kulusta, eiä se nyt niin monimutkaiselta kuulosta joten eiköhän tällainen keltanokkakin noiden perusteella uskaltautuisi mukaan. Tätä täytyy harkita perusteellisesti, jos saisi miehenkin innostumaan...
Tuskastuimme nimittäin siihen dunan jyrsimiseen varsinkin kun mikään ei tuntunut auttavan, mutta sitten Hamsteriyhdistyksen foorumilta luin juttua, että tabascoa voi kokeilla levittää jyrsittäviin kohtiin. Se on tehonnut toistaiseksi yllättävänkin hyvin, kunhan muistaa lisäillä sitä ajoittain. Kovin paljoa sitä ei tarvita, mekin olemme levittäneet sitä vanupuikon avulla vain juuri sille alueelle, mistä Katariina jyrsii. Nyt tuntuu siltä, että vaikka tabascoa ei ole aikoihin lisäiltykään, Katariina antaa niiden paikkojen silti olla rauhassa.
Olen tässä katsellut vaivihkaa myös uusia, vieläkin isompia häkkejä, mutta näyttää siltä, että jos hamsterille aikoo isoa häkkiä hankkia, on tuo 95*50cm (tai jotain siihen suuntaan) Gabber oikeastaan ainoa vaihtoehto. Suurempia häkkejä ja dunia löytyy toki, mutta kaikissa taitaa olla vikana se, että kalteriväli on liian suuri. Hamsterille suositeltava kalteriväli on sentti, näissä pääasiassa kaneille ja marsuille tarkoitetuissa häkeissä se on hyvinkin pari senttiä. Tosin nettikauppojen sivuilla kalteriväli ilmoitetaan vain äärimmäisen harvoin, olettavat kai asiakkaiden olevan selvännäkijöitä tai luottavat siihen, että kuvasta sen voi päätellä, varsinkin kun kuva on pieni eikä minkäänlaista mittakaavaa ole merkitty.
Jostain bongasin tosin freteille ja rotille tarkoitettuja, korkeita häkkejä, joissa on ainakin kaksi kerrosta ja tasoja tarpeen mukaan. Näillä on hintaa sitten jo muutama satanen ja vähän mietin niiden sopivuutta hamsterille. Tokihan Katariina kiipeilee mielellään, mutta vähän turhan helposti se kyllä mätkähtää maahankin. Ehkä tuo nykyinen häkki kuitenkin riittää sille.
Petsien kautta tuli mielenkiintoinen kysely Katariinasta: kunhan se kasvaa vielä vähän, olisimmekohan halukkaita antamaan sen astutuslainaan eräälle kasvattajalle? Tämä ei vaatisi meiltä muuta kuin sen, että "lainaisimme" Katariinaa kasvattajalle pariksi, kolmeksi kuukaudeksi. Kasvattaja hoitaisi tänä aikana astutuksen, kantoajan, synnytyksen ja poikasten hoidon luovutusikään asti. Syynä tähän lienee kai ensisijaisesti se, että nyt kun on todettu Katariinan värin kelvollisuus jalostukseen, se kiinnostaa koska hunaja-kyyhkynharmaa on kuulemma melko harvinainen väri Suomessa. Hyviä jalostusyksilöitä on vähän. Katariinaa on muutamakin hamsteri-ihminen pitänyt ainakin kuvien perusteella melko onnistuneena yksilönä, jos tosin se on edelleenkin vähän sen näköinen, että ruoka-aikaan on oltu kotona.
Tietysti astutukseen, kantoaikaan ja synnytykseen liittyy aina riskejä, kaikki ei mene aina mallikkaasti, mutta useimmiten kuitenkin. Lisäksi tämä kiinnostunut kasvattaja täytyy tietysti haastatella perusteellisesti, meidän ainokainen kun on kultaakin kalliimpi. Luultavasti kasvattaja tulisi saamaan hermoromahduksen, koska kuitenkin soittaisimme vähintään kerran päivässä kysyäksemme, mitä Katariinalle kuuluu...
Tuosta jalostusasiasta pääsenkin seuraavaan juttuu, nimittäin näyttelyihin. Itse asiassa olisi mielestäni järkevää, jos kävisimme ensin näyttelyssä näyttämässä Katariinaa ja katsomassa, mitä hamstereihin perehtyneet tuomarit ovat mieltä tytöstä. Jos kommentit olisivat positiivisia ja menestystäkin ehkä tulisi, olisi huomattavasti järkevämpää alkaa suunnitella Katariinan käyttöä jalostuksessa. Minä kun en noista hamstereista ja niiden standardeista tiedä, vaikka olenkin ne Hamsteriyhdistyksen sivuilta lukenut, joten itse en osaa yhtään arvioida mikä kannattaa ja mikä ei. Suloinenhan Katariina on kuin mikä, mutta se ei yksinomaan kelpaa jalostusperusteeksi.
Noh, 16.5. olisi Jyväskylässä Hamsteriyhdistyksen 20-vuotisjuhlanäyttely, ilmoittautumisaikaa on 6.5. asti. Vähän alkoi poltella, että jos sitä menisi kokeilemaan. SHY:n sivuilta löytyi hyvät ohjeet näyttelyn kulusta, eiä se nyt niin monimutkaiselta kuulosta joten eiköhän tällainen keltanokkakin noiden perusteella uskaltautuisi mukaan. Tätä täytyy harkita perusteellisesti, jos saisi miehenkin innostumaan...
22.3.09
Turbomyyrä
Pikkuvilpertillä on taas vauhti päällä. Katariina heräili tuossa kahdeksan kierteillä ja on nyt aloittanut samanlaisen riehumisen kuin eilenkin. Yhden ikävän tavankin se on ehtinyt jo kehittää, nimittäin kaltereiden järsimisen. Korkean mökin katolta se pääsee hampaiksi kattokaltereihin ja niitä se jäystää innolla, vaikka dunassa olisi kaikenlaista kivempaankin jyrsittävää, pahvilaatikoita ja puukalusteita. Tänään se pääsi vähäksi aikaa juoksentelemaan isoon pahvilaatikkoon, jossa oli kaikenlaista uutta aktiviteettia.
Katariinalla ei näytä olevan minkäänlaista itsesuojeluvaistoa kun se koheltaa pitkin dunaansa. Aina silloin tällöin dunasta kuuluu erilaisia mätkis-ääniä, kun se mätkähtää alas milloin mistäkin. Onneksi ei sentään korkealta ja purukin on aika pehmeätä.
Käsittelimmekin sitä jo vähäsen. Erona Karamelliin on se, että Katariinaa ei käsi sinänsä kiinnosta. Karamelli oli heti ensimmäisesti päivästä alkaen kiinnostunut kädestä, oli siinä ruokaa tai ei ja se tuli uteliaana nuuskimaan. Katariina sen sijaan nuuhkaisee kättä jos sattuu olemaan lähellä, mutta muuten se mennä touhottaa omiaan kädestä piittaamatta. Tosin silloin käsi kiinnostaa jos sitä pitkin pääsee kiipeämään ylöspäin pois dunasta.
Katariinan väristä sen verran, että se ei ole siis hunaja vaan hunaja-kyyhkynharmaa. Ja lisäksi sen emä ei ole creme vaan keltainen. Tämä siis tarkoittaa sitä, että Kata ei olekaan "värivirheellinen", molemmat vanhemmat ovat keltapohjaisia ja Katariina itse on oikein hieno hunaja-kyyhkynharmaa. Mikään ei estäisi teettämästä Katariinalla pentuja, mutta se ei edelleenkään kuulu suunnitelmiin.
Mahdottoman suloinen tuo pieni kyllä on!
Katariinalla ei näytä olevan minkäänlaista itsesuojeluvaistoa kun se koheltaa pitkin dunaansa. Aina silloin tällöin dunasta kuuluu erilaisia mätkis-ääniä, kun se mätkähtää alas milloin mistäkin. Onneksi ei sentään korkealta ja purukin on aika pehmeätä.
Käsittelimmekin sitä jo vähäsen. Erona Karamelliin on se, että Katariinaa ei käsi sinänsä kiinnosta. Karamelli oli heti ensimmäisesti päivästä alkaen kiinnostunut kädestä, oli siinä ruokaa tai ei ja se tuli uteliaana nuuskimaan. Katariina sen sijaan nuuhkaisee kättä jos sattuu olemaan lähellä, mutta muuten se mennä touhottaa omiaan kädestä piittaamatta. Tosin silloin käsi kiinnostaa jos sitä pitkin pääsee kiipeämään ylöspäin pois dunasta.
Katariinan väristä sen verran, että se ei ole siis hunaja vaan hunaja-kyyhkynharmaa. Ja lisäksi sen emä ei ole creme vaan keltainen. Tämä siis tarkoittaa sitä, että Kata ei olekaan "värivirheellinen", molemmat vanhemmat ovat keltapohjaisia ja Katariina itse on oikein hieno hunaja-kyyhkynharmaa. Mikään ei estäisi teettämästä Katariinalla pentuja, mutta se ei edelleenkään kuulu suunnitelmiin.
Mahdottoman suloinen tuo pieni kyllä on!
11.3.09
Hamsterinetsintää, osa 2
Poikastilannetta kysellessäni sain vinkin eräästä kasvattajasta, jolla olisi luovutusikäinen poikue, jossa olisi sopivia naaraspoikasia, mutta vihjeen antajalla ei ollut tietoa, onko poikasia vielä vapaana. Laittelinpa sitten sähköpostia kasvattajelle kyselläkseni tilannetta. Kasvattajasta ei ole kuitenkaan kuulunut moneen päivään mitään, joten mitään tietoa poikasista ei ole. Harmin paikka!
Bongasin erään nettiportaalin kautta toisenkin kiinnostavan poikueen, jossa oli vielä vapaana hunajan värinen lk naaras. Kyselin siitä vähäsen, vaikutti ihan kohtalaiselta, mutta koska minulla kuitenkin on tuonne toisaalle koukku vetämässä, en uskaltanut varata tätä hunajapoikasta.
Törmäsin myös muutamaan jalostusjuttuun tuosta hunajapoikasesta kysellessäni. Omistaja painotti ehdottomasti että poikasia ei saa käyttää jalostukseen, ne ovat vain lemmikkihamstereita. Syyksi mainittiin se, että poikueen emä on väriltään creme ja isä hunaja-kyyhkynharmaa. Ihmettelin että mitä vikaa tällaisessa yhdistelmässä oikein on, mutta se selvisi Vivaldinen nettisivulta, jossa kerrotaan keltaisen värin jalostamisesta.
Hunajakyyhkynharmaa on siis geneettisesti keltapohjainen väri. Creme puolestaan on ihan oma värinsä. Keltaista väriä tulee jalostaa niinsanotusti puhtaana, ilman cremenvärisiä tai sen sukulaisvärejä (soopelivärit, minkki, kupari, karamelli, mustasilmäinen valkoinen, norsunluu ja luonnonvalkoinen). Jos keltaiseen sekoitetaan cremeä, creme sotkee keltaisen värin eikä tällaisen hamsterin jälkeläisistäkään luultavasti saada edes muutaman sukupolven aikana kovin hyvää keltaista tai edes kovin hyvää cremeä. Joten creme-keltainen-yhdistelmiä ei saisi teettää tai jos nyt on sattunut niin käymään, ei poikasia tulisi koskaan käyttää jalostuksessa, vaikka ne näyttäisivät kuinka hyviltä tahansa. Mitään terveysriskiä tällainen yhdistelmä ei aiheuta, vain väriongelmia.
Tämän poikueen teettänyt tyttö kertoi, ettei ollut tiennyt tästä jutusta ennen poikasten teettämistä, joten "vahinko" pääsi käymään ja nyt poikaset myydään vain sellaisiin koteihin, joissa ei poikasia käytetä jalostukseen. Toivoa sopii että kaikki poikasen ostaneet todellakin ymmärtävät tämän. Meillehän tämä sopisi ihan hyvin, kun ei kasvattamiseen ole kiinnostusta. Tai olisi noin teoriassa, mutta kokemusta ei ole tarpeeksi, en ole perehtynyt tarpeeksi genetiikkapuoleen ja sitten se kasvatushomma kuitenkin karkaisi käsistä ja meillä olisi kohta kolme ja puoli sataa hamsteria... Lemmikkiä siis etsimme ja lopulta väriä tai sen täydellisyyttä tärkeämpi tekijä olisi hyvä luonne.
Sinällään kummallinen juttu kuitenkin, etten ole tärmännyt tähän cremen ja keltaisen epäsopivaan yhdistelmään missään muualla kuin tuolla Vivaldinen sivuilla. Hamsteriyhdistyksen sivuilta en ole huomannut minkäänlaista mainintaa tästä, eri asia sitten on, onko yhdistyksen Poskipussi-lehdessä ollut puhetta. Toivottavasti on, se vain ei tavoita kuin yhdistyksen jäsenet... Arcticanin kielletyt yhdistelmät-sivullakaan ei käydä läpi kuin lähinnä noita letaaleja yhdistelmiä, jotka tietysti ovat tärkeämpiä, koska niiden kanssa voidaan menettää poikasia.
Bongasin erään nettiportaalin kautta toisenkin kiinnostavan poikueen, jossa oli vielä vapaana hunajan värinen lk naaras. Kyselin siitä vähäsen, vaikutti ihan kohtalaiselta, mutta koska minulla kuitenkin on tuonne toisaalle koukku vetämässä, en uskaltanut varata tätä hunajapoikasta.
Törmäsin myös muutamaan jalostusjuttuun tuosta hunajapoikasesta kysellessäni. Omistaja painotti ehdottomasti että poikasia ei saa käyttää jalostukseen, ne ovat vain lemmikkihamstereita. Syyksi mainittiin se, että poikueen emä on väriltään creme ja isä hunaja-kyyhkynharmaa. Ihmettelin että mitä vikaa tällaisessa yhdistelmässä oikein on, mutta se selvisi Vivaldinen nettisivulta, jossa kerrotaan keltaisen värin jalostamisesta.
Hunajakyyhkynharmaa on siis geneettisesti keltapohjainen väri. Creme puolestaan on ihan oma värinsä. Keltaista väriä tulee jalostaa niinsanotusti puhtaana, ilman cremenvärisiä tai sen sukulaisvärejä (soopelivärit, minkki, kupari, karamelli, mustasilmäinen valkoinen, norsunluu ja luonnonvalkoinen). Jos keltaiseen sekoitetaan cremeä, creme sotkee keltaisen värin eikä tällaisen hamsterin jälkeläisistäkään luultavasti saada edes muutaman sukupolven aikana kovin hyvää keltaista tai edes kovin hyvää cremeä. Joten creme-keltainen-yhdistelmiä ei saisi teettää tai jos nyt on sattunut niin käymään, ei poikasia tulisi koskaan käyttää jalostuksessa, vaikka ne näyttäisivät kuinka hyviltä tahansa. Mitään terveysriskiä tällainen yhdistelmä ei aiheuta, vain väriongelmia.
Tämän poikueen teettänyt tyttö kertoi, ettei ollut tiennyt tästä jutusta ennen poikasten teettämistä, joten "vahinko" pääsi käymään ja nyt poikaset myydään vain sellaisiin koteihin, joissa ei poikasia käytetä jalostukseen. Toivoa sopii että kaikki poikasen ostaneet todellakin ymmärtävät tämän. Meillehän tämä sopisi ihan hyvin, kun ei kasvattamiseen ole kiinnostusta. Tai olisi noin teoriassa, mutta kokemusta ei ole tarpeeksi, en ole perehtynyt tarpeeksi genetiikkapuoleen ja sitten se kasvatushomma kuitenkin karkaisi käsistä ja meillä olisi kohta kolme ja puoli sataa hamsteria... Lemmikkiä siis etsimme ja lopulta väriä tai sen täydellisyyttä tärkeämpi tekijä olisi hyvä luonne.
Sinällään kummallinen juttu kuitenkin, etten ole tärmännyt tähän cremen ja keltaisen epäsopivaan yhdistelmään missään muualla kuin tuolla Vivaldinen sivuilla. Hamsteriyhdistyksen sivuilta en ole huomannut minkäänlaista mainintaa tästä, eri asia sitten on, onko yhdistyksen Poskipussi-lehdessä ollut puhetta. Toivottavasti on, se vain ei tavoita kuin yhdistyksen jäsenet... Arcticanin kielletyt yhdistelmät-sivullakaan ei käydä läpi kuin lähinnä noita letaaleja yhdistelmiä, jotka tietysti ovat tärkeämpiä, koska niiden kanssa voidaan menettää poikasia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)