No niin, Elvis palautettiin näyttelyreissulta kotiinsa ja sain samalla myös sen arvostelukaavakkeet. Se osallistui sekä ulkomuotoluokkaan että lemmikkiluokkaan. Ulkkiksessa ei mennyt kovin kummoisesti, kokonaisarvosana oli hyvä ja tuomarina oli Marjut Kaakinen. Kokonaisuudessaan lappunen kertoo tällaista:
Pää, silmät, korvat: hyvä leveys, erottuva kuono-osa, liian suuret korvat
Tyyppi, koko: hyvä, tasainen tyyppi, koko erittäin hyvä
Väri: erinomaiset, hyvinrajautuneet merkit, turhan harmaa perusväri
Turkki: saisi olla tiheämpi, riittävä pituus
Kunto: hyvä
Lemmikkiluokassa sen sijaan oltiin suopeampia, tuomarina Niina Hämäläinen.
Yleiskunto: sopiva massa, löysä, saisi olla lihaksikkaampi. Tasapainoinen kokonaisuus kuitenkin.
Turkki: Tiheys ok, pehmeälaatuinen vauvaturkki
Korvat, silmät, hampaat: hampaat ok, silmät kauniit, kivat korvat
Kynnet: terävät, muuten ok
Käsiteltävyys, luonne: erittäin rauhallinen, rento, hyvä käsitellä
Yleisvaikutelma: kaunis nuori poika, tosi kiltti
Kokonaisarvosanaksi tuli erittäin hyvä ja olenkin tosi ylpeä Elviksestä. Ei tuo ulkomuotoluokankaan arvostelu vielä mikään katastrofi ole, Elvis on vielä nuori ja sen turkki, toivottavasti myös väri, kehittyy vielä. Ja ehkä sen korvat ovat kasvaneet ensin ja hamsteri kasvaa sitten perästä. Lemmikkiluokan käsiteltävyyskommentit ovat ihanaa luettavaa, mutteivät mikään suunnaton yllätys, Elviksen rinnalla viilipyttykin vaikuttaa hermostuneelta. Ilmeisesti vissiin tuomari osasi sitten katsoa ne hampaatkin ilman suurempia räpiköintejä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste näyttelyt. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste näyttelyt. Näytä kaikki tekstit
13.8.16
12.8.16
Elvis keikkailee
Meidän karvaturri on saanut itselleen kutsumanimen, mutta minun piti se esitellä virallisesti täällä blogissa kuvan kera. Arvatkaa onko siitä (tärähtämätöntä) kuvaa? No ei tietenkään. Niin tai näin, kaverista tuli Elvis ja se on ihan törkeän söpö perskarvoineen!
Elvis lähtikin tänään jo kasvattaja-omistaja Karoliinalle edustustehtäviin, huomenna on nimittäin näyttelyt Jurvassa ja Karoliina on ilmoittanut meidän pitkätukkapojan sinne. En lähde mukaan sinne itse, mutta vähän kyllä sydän syrjälläni odottelen, että mitähän sieltä mahtaa tulokseksi tulla. Katsos kun Elvis on kovin kiltti ja herttainen käsiteltävä, mutta hammaskaluston tarkistuksesta se ei sanottavasti pidä vaan yrittää kääntyä nahkansa sisällä. No, kai tuomarit osaavat paremmin käsitellä ja ehkä antavat nuorukaiselle vähän anteeksi, pienihän se vielä on eikä voi osata kaikkia hienouksia.
Elvis lähtikin tänään jo kasvattaja-omistaja Karoliinalle edustustehtäviin, huomenna on nimittäin näyttelyt Jurvassa ja Karoliina on ilmoittanut meidän pitkätukkapojan sinne. En lähde mukaan sinne itse, mutta vähän kyllä sydän syrjälläni odottelen, että mitähän sieltä mahtaa tulokseksi tulla. Katsos kun Elvis on kovin kiltti ja herttainen käsiteltävä, mutta hammaskaluston tarkistuksesta se ei sanottavasti pidä vaan yrittää kääntyä nahkansa sisällä. No, kai tuomarit osaavat paremmin käsitellä ja ehkä antavat nuorukaiselle vähän anteeksi, pienihän se vielä on eikä voi osata kaikkia hienouksia.
22.11.15
SHY:n vuoden voittajatulokset julkaistu
Näyttelyvuosi saatiin pakettiin viime viikonloppuna. Itse en osallistunut näyttelyihin tällä kertaa, Moriarty alkaa olla hoikassa kunnossa ja muutenkin vanha, ja Ada... no, hullun söpö se on ja ehkä tuomarit osaisivat käsitellä sitä paremmin ja varmemmin kuin minä. Se on nimittäin edelleen liian vikkelä meikäläiselle!
Vuoden viimeiset näyttelyt tarkoittavat myös sitä, että vuoden voittaja-pisteet on laskettu ja tulokset julkistettu. Ne löytyvät SHY:n foorumilta.
Mikä toki ilahduttavinta, Moriartykin mainitaan, se on sijalla 5. lyhkis-syyrialaisten luokassa ja minä olen tietysti pakahtua ylpeyteeni. Hieno poika!
Vuoden viimeiset näyttelyt tarkoittavat myös sitä, että vuoden voittaja-pisteet on laskettu ja tulokset julkistettu. Ne löytyvät SHY:n foorumilta.
Mikä toki ilahduttavinta, Moriartykin mainitaan, se on sijalla 5. lyhkis-syyrialaisten luokassa ja minä olen tietysti pakahtua ylpeyteeni. Hieno poika!
23.5.15
Juhlanäyttely 23.5.15 Liedossa
(Ihan kuin olisi päässyt blogi pikkuisen unohtumaan, vaikka oikeasti olisi kirjoitettavaakin. Yritämme korjata tilanteen.)
Tänään oli vuorossa SHY:n juhlanäyttely Liedossa, Lujalan seurantalolla. Olin ilmoittanut Moriartyn mukaan vain ulkomuotoluokkaan, kun sain sen ilmaiseksi siihen edellisistä näyttelyistäni saamalla talkookortilla. Aamulla ei ollut ihan yhtä kamalan aikainen herätys kuin joskus, Google Maps oli antanut ajoajaksi 1h 45 min, eikä tällä kertaa mukana ollut ketään sellaista, jonka olisi pitänyt olla paikalla aikaisemmin. Keli toki oli haastava, Tampereen tihkusade muuttui Viialan ja Urjalan kohdilla rankemmaksi eikä asiaa auttanut yhtään ysitien kulumaurat. Vesiliirto uhkasi jatkuvasti. Onneksi keli poutaantui Loimaan nurkilla ja paluumatkalla oli enemmän tarvetta aurinkolaseille kuin pyyhkijöille. Tosin on sanottava, että tuuli oli ihan tarpeeksi navakkaa (sanoo ihminen, jolla on korkeahko, mutta kevyt auto...).
Olin jo hyvissä ajoin varannut itselleni pestin Veera Kujansuun sihteerinä. Veera tuomaroi lasten lemmikkiluokan, ja talvikoiden ja kiinankääpiöiden ulkomuotoluokat. Eläinmäärät olivat maltilliset ja saimme hommat pakettiin hyvissä ajoin alkuiltapäivästä. LK-syyrialaisia sen sijaan oli ulkomuotoluokassa jonkin verran ja niiden arvostelu venyi lähemmäs neljää. Tosin olin päättänyt, että lähtisin näyttelypaikalta heti kun kehtaisin, jos Moriartyn arvostelu näyttäisi siltä, ettei mitään erityistä ole tulossa.
Mutta niinpä vain kävi, että pakko siellä oli istua loppuun asti! Moriartyn kaavake näytti tältä (tuomarina Päivi Virtanen).
Pää, silmät, korvat: mukavan leveä pää ja otsa, päässä kauniit mittasuhteet. Kauniit silmät.
Tyyppi, koko: tyyppi sopusuhtainen, koko mukava.
Perusväri, värimerkit, kuvio: perusvärissä melko hyvä sävy, voisi olla voimakkaampi ja punertavampi. Tikkaus voisi olla voimakkaampi. Hyvin piirtynyt hilkka ja poskimerkit. Pohjavärin sävy hyvä.
Turkki: melko hyvässä kunnossa ikäisekseen, saisi olla lyhyempi, melko tiheä, hyvä vatsaturkki ikäisekseen.
Kunto: irtonahkaa hieman.
Yleisvaikutelma: charmantti herrasmies.
Luonteesta tuli hyvä ja tällä litanialla sai kokonaisarvosanan ERI-.
Luokan tuloksia kuunnellessa jännittikin kovasti. Lopputulos oli se, että Moriarty sai kunniamaininnan päästä (paras pää -ruusuke), parhaan veteraanin tittelin ja sitten se vielä sijoittuikin kolmanneksi ja pokkasi itselleen toisen sertinsä. Ylpeä täytyy olla meidän hienosta pojasta!
Tänään oli vuorossa SHY:n juhlanäyttely Liedossa, Lujalan seurantalolla. Olin ilmoittanut Moriartyn mukaan vain ulkomuotoluokkaan, kun sain sen ilmaiseksi siihen edellisistä näyttelyistäni saamalla talkookortilla. Aamulla ei ollut ihan yhtä kamalan aikainen herätys kuin joskus, Google Maps oli antanut ajoajaksi 1h 45 min, eikä tällä kertaa mukana ollut ketään sellaista, jonka olisi pitänyt olla paikalla aikaisemmin. Keli toki oli haastava, Tampereen tihkusade muuttui Viialan ja Urjalan kohdilla rankemmaksi eikä asiaa auttanut yhtään ysitien kulumaurat. Vesiliirto uhkasi jatkuvasti. Onneksi keli poutaantui Loimaan nurkilla ja paluumatkalla oli enemmän tarvetta aurinkolaseille kuin pyyhkijöille. Tosin on sanottava, että tuuli oli ihan tarpeeksi navakkaa (sanoo ihminen, jolla on korkeahko, mutta kevyt auto...).
Olin jo hyvissä ajoin varannut itselleni pestin Veera Kujansuun sihteerinä. Veera tuomaroi lasten lemmikkiluokan, ja talvikoiden ja kiinankääpiöiden ulkomuotoluokat. Eläinmäärät olivat maltilliset ja saimme hommat pakettiin hyvissä ajoin alkuiltapäivästä. LK-syyrialaisia sen sijaan oli ulkomuotoluokassa jonkin verran ja niiden arvostelu venyi lähemmäs neljää. Tosin olin päättänyt, että lähtisin näyttelypaikalta heti kun kehtaisin, jos Moriartyn arvostelu näyttäisi siltä, ettei mitään erityistä ole tulossa.
Mutta niinpä vain kävi, että pakko siellä oli istua loppuun asti! Moriartyn kaavake näytti tältä (tuomarina Päivi Virtanen).
Pää, silmät, korvat: mukavan leveä pää ja otsa, päässä kauniit mittasuhteet. Kauniit silmät.
Tyyppi, koko: tyyppi sopusuhtainen, koko mukava.
Perusväri, värimerkit, kuvio: perusvärissä melko hyvä sävy, voisi olla voimakkaampi ja punertavampi. Tikkaus voisi olla voimakkaampi. Hyvin piirtynyt hilkka ja poskimerkit. Pohjavärin sävy hyvä.
Turkki: melko hyvässä kunnossa ikäisekseen, saisi olla lyhyempi, melko tiheä, hyvä vatsaturkki ikäisekseen.
Kunto: irtonahkaa hieman.
Yleisvaikutelma: charmantti herrasmies.
Luonteesta tuli hyvä ja tällä litanialla sai kokonaisarvosanan ERI-.
Luokan tuloksia kuunnellessa jännittikin kovasti. Lopputulos oli se, että Moriarty sai kunniamaininnan päästä (paras pää -ruusuke), parhaan veteraanin tittelin ja sitten se vielä sijoittuikin kolmanneksi ja pokkasi itselleen toisen sertinsä. Ylpeä täytyy olla meidän hienosta pojasta!
27.4.15
Helsingin hamsterinäyttelyiden kuulumiset
Eilen oli SHY:n näyttelyt Helsingissä ja olin ilmoittanut Moriartyn mukaan toisen sertin toivossa (ja tietenkin myös kannatuksen vuoksi), varsinkin kun Karoliina tarjosi taas kyydin pelipaikalle ja pois.
No, serti jäi saamatta, mutta muuten Moriarty sai kyllä hienot arvostelut. Koska itse toimin Andrew Bryanin, lyhytkarvaisten syyrialaisten ulkomuototuomarin sihteerinä, näin kaikki Moriartyn kilpakumppanit. Ja voin sanoa, ettei Moriarty huonoille hamstereille hävinnyt!
Hamstereita oli ilmoitettu mukaan varsin kohtuullinen lukumäärä, lyhytkarvaisten ulkomuotoluokassa oli vain 30 hamsteria (itse pitäisin 50-60 hamsteria normaalina ja on niitä sadankin hamsterin luokkia ollut, tosin niissä saattoi olla lyhkikset ja pitkikset samassa vielä). Koe- ja ei-standardiluokissa oli kummassakin alle 10 osallistujaa.
Minun täytyy sanoa, että vaikka melko monelle tuomarille olenkin sihteerinä tähän mennessä ollut, niin kukaan ei kyllä vedä mukavuudessa vertoja Andrew'lle ja Susanille. Tietenkin tällä kertaa asiaa auttoi tuo hamstereiden vähäinen määrä, jos olisi ollut isompi määrä mukana, en olisi kyllä uskaltanut kysellä yhtään mitään ylimääräistä.
Ulkomuotoluokassa Andrew tykkäsi Moriartysta ja arvosana oli EH (erittäin hyvä), mutta koska mukana oli useampia ERIn saaneita eläimiä, ei EH:lla irronnut sijoitusta. Moriarty oli kuitenkin paras veteraani (veteraani-ikäisiä oli vain kaksi) ja se sai myös erikoispalkinnon päivän parhaasta normaali-väristä. Itse arvostelukaavake näyttää tältä:
Pää, silmät, korvat: hienot
Tyyppi, koko: hyvä
Perusväri, värimerkit, kuvio: kaunis, rikas väri, hyvä tikkaus
Turkki: hieman rasvainen
Kunto: hyvä ikäisekseen
Lemmikkiluokassa arvostelu oli kriittisempi, mutta sieltäkin Moriarty sai kunniamaininnan käsiteltävyydestä. Luulen että Moriarty on ollut niin uninen, ettei ole jaksanut kiemurrella.
Yleiskunto: hyvässä massassa, melko löysä, ikäisekseen hyvä
Turkki: iho kuiva ja hilseilee, turkki rasvainen
Korvat, silmät, hampaat: kauniit silmät, puhtaat korvat, alahampaat liian pitkät
Kynnet: hyvät
Käsiteltävyys, luonne: kärsivällinen, jaksaa vääntelyä ja kääntelyä
Yleisvaikutelma: kauniin värinen
Kokonaisarvosana jäi tällä litanialla Hyvään.
Minua huolestuttaa tuo alahampaiden pituus, koska en todellakaan osaa lyhentää hampaita itse (puhumattakaan siitä että Moriarty räpiköi ihan kiitettävästi jo pelkkää hampaiden tsekkausta vastaan). Lisäksi tämä "helppoluonteinen, kiltti uros" ei jyrsi dunaansa eikä juuri kaltereitakaan, vaatekomerossa myös lattialistat ja oven alareuna jäävät rauhaan. Herra ei kohta kyllä saa muuta ruokaa kuin näkkileipää...
Moriarty unisena luttakorvana:
No, serti jäi saamatta, mutta muuten Moriarty sai kyllä hienot arvostelut. Koska itse toimin Andrew Bryanin, lyhytkarvaisten syyrialaisten ulkomuototuomarin sihteerinä, näin kaikki Moriartyn kilpakumppanit. Ja voin sanoa, ettei Moriarty huonoille hamstereille hävinnyt!
Hamstereita oli ilmoitettu mukaan varsin kohtuullinen lukumäärä, lyhytkarvaisten ulkomuotoluokassa oli vain 30 hamsteria (itse pitäisin 50-60 hamsteria normaalina ja on niitä sadankin hamsterin luokkia ollut, tosin niissä saattoi olla lyhkikset ja pitkikset samassa vielä). Koe- ja ei-standardiluokissa oli kummassakin alle 10 osallistujaa.
Minun täytyy sanoa, että vaikka melko monelle tuomarille olenkin sihteerinä tähän mennessä ollut, niin kukaan ei kyllä vedä mukavuudessa vertoja Andrew'lle ja Susanille. Tietenkin tällä kertaa asiaa auttoi tuo hamstereiden vähäinen määrä, jos olisi ollut isompi määrä mukana, en olisi kyllä uskaltanut kysellä yhtään mitään ylimääräistä.
Ulkomuotoluokassa Andrew tykkäsi Moriartysta ja arvosana oli EH (erittäin hyvä), mutta koska mukana oli useampia ERIn saaneita eläimiä, ei EH:lla irronnut sijoitusta. Moriarty oli kuitenkin paras veteraani (veteraani-ikäisiä oli vain kaksi) ja se sai myös erikoispalkinnon päivän parhaasta normaali-väristä. Itse arvostelukaavake näyttää tältä:
Pää, silmät, korvat: hienot
Tyyppi, koko: hyvä
Perusväri, värimerkit, kuvio: kaunis, rikas väri, hyvä tikkaus
Turkki: hieman rasvainen
Kunto: hyvä ikäisekseen
Lemmikkiluokassa arvostelu oli kriittisempi, mutta sieltäkin Moriarty sai kunniamaininnan käsiteltävyydestä. Luulen että Moriarty on ollut niin uninen, ettei ole jaksanut kiemurrella.
Yleiskunto: hyvässä massassa, melko löysä, ikäisekseen hyvä
Turkki: iho kuiva ja hilseilee, turkki rasvainen
Korvat, silmät, hampaat: kauniit silmät, puhtaat korvat, alahampaat liian pitkät
Kynnet: hyvät
Käsiteltävyys, luonne: kärsivällinen, jaksaa vääntelyä ja kääntelyä
Yleisvaikutelma: kauniin värinen
Kokonaisarvosana jäi tällä litanialla Hyvään.
Minua huolestuttaa tuo alahampaiden pituus, koska en todellakaan osaa lyhentää hampaita itse (puhumattakaan siitä että Moriarty räpiköi ihan kiitettävästi jo pelkkää hampaiden tsekkausta vastaan). Lisäksi tämä "helppoluonteinen, kiltti uros" ei jyrsi dunaansa eikä juuri kaltereitakaan, vaatekomerossa myös lattialistat ja oven alareuna jäävät rauhaan. Herra ei kohta kyllä saa muuta ruokaa kuin näkkileipää...
Moriarty unisena luttakorvana:
9.4.15
Moriartyn poikasista
Vähän päivitystä tuohon poikasasiaan. Poikaset ovat nyt pariviikkoisia ja poikueesta on jäljellä 3. Niistä kaksi urosta ovat hyvänkokoisia ja sitten on yksi naaras, joka on melko pienikokoinen veljiinsä verrattuna. Se selviäminen ei ole vielä varmaa, mutta vaikka se selviäisikin elossa aikuiseksi asti, ei sitä uskalla jalostukseen käyttää.
Nimiksi rääpäleille on Karoliina päättänyt seuraavat:
normaali u. Cutiepie's Ivo Insomin
suklaa u. Cutiepie's Ian Inovelon
normaali n. Cutiepie's Ivy Indivina
Karoliinalla oli toiveissa saada itselleen normaali naaras jalostuskäyttöön ja tästä poikueesta sitä nyt ei sitten tullut. Koska Neela on vielä nuori, on suunnitelmissa mahdollisesti teettää sillä toinen poikue joskus vähän myöhemmin. Kun Moriartykaan ei ole vielä ihan ikäloppu, se kelpaisi isäksi toisellekin poikueelle, kun muutenkin on sopiva uros.
Ilmoitin muuten Moriartyn Helsingin näyttelyihin 26.4. Toisen sertin metsästys jatkukoon!
Nimiksi rääpäleille on Karoliina päättänyt seuraavat:
normaali u. Cutiepie's Ivo Insomin
suklaa u. Cutiepie's Ian Inovelon
normaali n. Cutiepie's Ivy Indivina
Karoliinalla oli toiveissa saada itselleen normaali naaras jalostuskäyttöön ja tästä poikueesta sitä nyt ei sitten tullut. Koska Neela on vielä nuori, on suunnitelmissa mahdollisesti teettää sillä toinen poikue joskus vähän myöhemmin. Kun Moriartykaan ei ole vielä ihan ikäloppu, se kelpaisi isäksi toisellekin poikueelle, kun muutenkin on sopiva uros.
Ilmoitin muuten Moriartyn Helsingin näyttelyihin 26.4. Toisen sertin metsästys jatkukoon!
22.2.15
Kouvolan kuulumiset
Eilen oli se Kouvolan näyttely ja päivä matkoineen venähti sen verran pitkäksi, että illalla ei enää huvittanut päivittää blogia.
Aamulla auto starttasi Hervannasta klo 6 kohti Kouvolaa tai tarkemmin ottaen Anjalaa, näyttelyt pidettiin Anjalan kartanon alueella, Kouvolan seudun ammattiopiston tiloissa. Yhdeksäksi piti olla paikalla, arvostelut alkoivat kello kymmenen ja matkaa oli parisataa kilometriä, niin ei muuta kuin viideltä pystyyn ja kuudelta matkaan. Karoliina tarjosi kyydin, mukana oli minun lisäksi Marjut ja Iina sekä tietenkin aimo läjä hamstereita, niin että tunnelma oli suhteellisen tiivis.
Moriarty osallistui siis ensimmäistä kertaa sekä lemmikki- että ulkomuotoluokkaan. Ensinmainitussa tuomarina oli Sarita Kokkoniemi, ulkomuotoluokassa Ely Vihavainen. Näyttelypaikalla odotti myös kasvattaja Jonna Tikka, jolle Moriartyn hienoutta piti tietenkin esitellä. Komea poika on, se tuli todettua.
Itse puuhailin näyttelypaikalla sekalaisissa tehtävissä, tuurasin jonkin aikaa robo- ja talvikkoluokan sihteeriä (oli aivan ihania talvikoita, kyllä olisin vienyt muutaman kotiin ihan mielelläni!), kannoin bokseja parillekin koearvostelua tekevälle tuomarikokelaalle ja kuuntelin Jonnan ajatuksia campbellien ulkomuotoarvostelusta. Campbelleissäkin oli pari kolmen uroksen laumaa, jotka olisin mielihyvin kaapannut taskuuni kaikessa hiljaisuudessa. Niin ja jännitin tietenkin Moriartyn arvosteluita.
Lemmikkiluokassa arvosanaksi tuli erittäin hyvä - ja arvostelukaavake näyttää tältä:
Yleiskunto: Melko tuhti. Tarkista ruokavalio, lisää liikuntaa. Lihaksia kuitenkin löytyy.
Turkki: Iho kuiva, hilseilee. Puhdas ja pehmeä turkki.
Korvat, silmät, hampaat: Kaikki kunnossa.
Kynnet: Hieman pistelee.
Käsiteltävyys, luonne: Jännittää välillä, kuitenkin rauhallinen.
Yleisvaikutelma: Kaunis norre. Sympaattinen <3
Minä vaikka vannon että Moriarty paisui näyttelyitä edeltävän yön aikana! Sillä ei se ole minusta niin paksu ollut kuin se eilen oli. Mutta joo, pähkinä- ja popcorn-tarjoilua kiristetään, vaaka kaivetaan taas esille ja ulkoilua vaatekomerossa lisätään. Huhtikuun lopulla on näyttelyt Helsingissä ja siellä pitää olla rantakunnossa! Mutta lemmikkiluokasta ei siis hienon yleisarvosanan lisäksi muuta palkintoa.
Ulkomuotoluokan kaavakkeesta löytyy tällaiset merkinnät:
Pää, silmät, korvat: Leveys ok, erinomainen pituus. Hyvät silmät ja korvat, korvat saisivat olla edemmäs sijoittuneet.
Tyyppi, koko: Tyyppi ja koko hyvä.
Perusväri, värimerkit, kuvio: Perusväri hyvä, erinomaiset merkit ja tikkaus.
Turkki: Hyvä tiheys ja pituus.
Kunto: Erittäin hyvä.
Luonteestakin tuli hyvä (kuten ulkomuototuomareilta yleensä) ja kokonaisarvosana erittäin hyvä. Tämä sitten riittikin luokan kolmanteen sijaan, ruusukkeeseen ja sertiin. Tiedotin tuloksia Karrille suoraan näyttelypaikalta ja totesimme hetken ynnäilyn jälkeen, että olipahan muuten ensimmäinen serti meidän talouteen!
Karamellia ei koskaan käytetty näyttelyissä meidän aikana, eikä Perttiäkään. Hilma kunnostautui pääosin lemmikkiluokissa, eikä tainnut monessa ulkomuotoluokassa ollakaan. Jane ja Loviisa eivät koskaan pärjänneet ulkomuotoluokissa, kummankaan tyyppi ei ollut kovin kummoinen ja värissäkin oli sanomista. Sirinkään väri ei ollut kovin hyvä vaan epätasainen eikä sekään koskaan sijoittunut ulkomuotoluokissa. Katariina oli meidän menestyksekkäin hamsteri, mutta se kilpaili aikanaan värinsä takia koestandardiluokassa ja vaikka sijoituksia saikin jokusen, ei sille ks-sertiä koskaan annettu.
Joten olemme nyt hyvin ylpeitä serti-palkitun hamsterin omistajia, jo pelkästään tämän takia kannatti lähteä Kouvolaan. Tämä tietää myös hyvää Moriartyn suunniteltua jalostuskäyttöä ajatellen: muotoseikat ovat kunnossa!
Ja sitten se, mihin vihjaisin jo edellisessä postauksessa: meille todellakin kotiutui uusi hamsteri. Lajiksi valikoitui tällä kertaa... kiinankääpiöhamsteri! Kyseessä on 8.10.14 syntynyt naaras Goldilock's Keisarin Morsian Goldilock's-kasvattajalta Veeralta Helsingistä. Olin SHY:n foorumilla osoittanut sortumisen merkkejä ja Veera tietenkin iski heti tehden tarjouksen tästä tytöstä. Olin aluksi hieman epäröivällä kannalla, tokihan sitä voisi kiinariakin kokeilla ja olihan tyttö tosi söpö, mutta kun minä olin salaa haaveillut helmiäs- tai norretalvikosta tai jostain kivanvärisestä campbellista tai parista. Varasin kiinarin alustavasti, sillä varauksella tosin että jos näyttelyissä on myynnissä maailman ihanin talvikko tai campbelli, jota ilman elämä ei jatku, niin ostan sen sitten, muussa tapauksessa lähtee Keisarin Morsian mukaan.
No, tiesin olevani koko lailla turvassa, kun Tarinan-kasvattaja sanoi ettei hänellä ole myynnissä muita kuin syyrialaisia ja aamusella myyntipöytä näytti muutenkin kovin syyrispainotteiselta. Totesin että turha sitä valintaa sen enempää on miettiä, marssin Veeran luo, löin rahat kouraan ja sitten aloin ihmetellä, miten saan pienen ja vikkelän kiinarin edes siirrettyä uuteen kuljetusboksiinsa. Veeraahan siinä vielä tarvittiin auttamaan, ja iltasella kotona tyttö siirrettiin pahviputkilossa uuteen kotidunaansa. Kuvia pienestä ujopiimästä ei vielä ole, mutta alan tänä iltana ihmetellä että miten tuo kiinari oikein toimii. Kutsumanimikin sille pitäisi keksiä.
Aamulla auto starttasi Hervannasta klo 6 kohti Kouvolaa tai tarkemmin ottaen Anjalaa, näyttelyt pidettiin Anjalan kartanon alueella, Kouvolan seudun ammattiopiston tiloissa. Yhdeksäksi piti olla paikalla, arvostelut alkoivat kello kymmenen ja matkaa oli parisataa kilometriä, niin ei muuta kuin viideltä pystyyn ja kuudelta matkaan. Karoliina tarjosi kyydin, mukana oli minun lisäksi Marjut ja Iina sekä tietenkin aimo läjä hamstereita, niin että tunnelma oli suhteellisen tiivis.
Moriarty osallistui siis ensimmäistä kertaa sekä lemmikki- että ulkomuotoluokkaan. Ensinmainitussa tuomarina oli Sarita Kokkoniemi, ulkomuotoluokassa Ely Vihavainen. Näyttelypaikalla odotti myös kasvattaja Jonna Tikka, jolle Moriartyn hienoutta piti tietenkin esitellä. Komea poika on, se tuli todettua.
Itse puuhailin näyttelypaikalla sekalaisissa tehtävissä, tuurasin jonkin aikaa robo- ja talvikkoluokan sihteeriä (oli aivan ihania talvikoita, kyllä olisin vienyt muutaman kotiin ihan mielelläni!), kannoin bokseja parillekin koearvostelua tekevälle tuomarikokelaalle ja kuuntelin Jonnan ajatuksia campbellien ulkomuotoarvostelusta. Campbelleissäkin oli pari kolmen uroksen laumaa, jotka olisin mielihyvin kaapannut taskuuni kaikessa hiljaisuudessa. Niin ja jännitin tietenkin Moriartyn arvosteluita.
Lemmikkiluokassa arvosanaksi tuli erittäin hyvä - ja arvostelukaavake näyttää tältä:
Yleiskunto: Melko tuhti. Tarkista ruokavalio, lisää liikuntaa. Lihaksia kuitenkin löytyy.
Turkki: Iho kuiva, hilseilee. Puhdas ja pehmeä turkki.
Korvat, silmät, hampaat: Kaikki kunnossa.
Kynnet: Hieman pistelee.
Käsiteltävyys, luonne: Jännittää välillä, kuitenkin rauhallinen.
Yleisvaikutelma: Kaunis norre. Sympaattinen <3
Minä vaikka vannon että Moriarty paisui näyttelyitä edeltävän yön aikana! Sillä ei se ole minusta niin paksu ollut kuin se eilen oli. Mutta joo, pähkinä- ja popcorn-tarjoilua kiristetään, vaaka kaivetaan taas esille ja ulkoilua vaatekomerossa lisätään. Huhtikuun lopulla on näyttelyt Helsingissä ja siellä pitää olla rantakunnossa! Mutta lemmikkiluokasta ei siis hienon yleisarvosanan lisäksi muuta palkintoa.
Ulkomuotoluokan kaavakkeesta löytyy tällaiset merkinnät:
Pää, silmät, korvat: Leveys ok, erinomainen pituus. Hyvät silmät ja korvat, korvat saisivat olla edemmäs sijoittuneet.
Tyyppi, koko: Tyyppi ja koko hyvä.
Perusväri, värimerkit, kuvio: Perusväri hyvä, erinomaiset merkit ja tikkaus.
Turkki: Hyvä tiheys ja pituus.
Kunto: Erittäin hyvä.
Luonteestakin tuli hyvä (kuten ulkomuototuomareilta yleensä) ja kokonaisarvosana erittäin hyvä. Tämä sitten riittikin luokan kolmanteen sijaan, ruusukkeeseen ja sertiin. Tiedotin tuloksia Karrille suoraan näyttelypaikalta ja totesimme hetken ynnäilyn jälkeen, että olipahan muuten ensimmäinen serti meidän talouteen!
Karamellia ei koskaan käytetty näyttelyissä meidän aikana, eikä Perttiäkään. Hilma kunnostautui pääosin lemmikkiluokissa, eikä tainnut monessa ulkomuotoluokassa ollakaan. Jane ja Loviisa eivät koskaan pärjänneet ulkomuotoluokissa, kummankaan tyyppi ei ollut kovin kummoinen ja värissäkin oli sanomista. Sirinkään väri ei ollut kovin hyvä vaan epätasainen eikä sekään koskaan sijoittunut ulkomuotoluokissa. Katariina oli meidän menestyksekkäin hamsteri, mutta se kilpaili aikanaan värinsä takia koestandardiluokassa ja vaikka sijoituksia saikin jokusen, ei sille ks-sertiä koskaan annettu.
Joten olemme nyt hyvin ylpeitä serti-palkitun hamsterin omistajia, jo pelkästään tämän takia kannatti lähteä Kouvolaan. Tämä tietää myös hyvää Moriartyn suunniteltua jalostuskäyttöä ajatellen: muotoseikat ovat kunnossa!
Ja sitten se, mihin vihjaisin jo edellisessä postauksessa: meille todellakin kotiutui uusi hamsteri. Lajiksi valikoitui tällä kertaa... kiinankääpiöhamsteri! Kyseessä on 8.10.14 syntynyt naaras Goldilock's Keisarin Morsian Goldilock's-kasvattajalta Veeralta Helsingistä. Olin SHY:n foorumilla osoittanut sortumisen merkkejä ja Veera tietenkin iski heti tehden tarjouksen tästä tytöstä. Olin aluksi hieman epäröivällä kannalla, tokihan sitä voisi kiinariakin kokeilla ja olihan tyttö tosi söpö, mutta kun minä olin salaa haaveillut helmiäs- tai norretalvikosta tai jostain kivanvärisestä campbellista tai parista. Varasin kiinarin alustavasti, sillä varauksella tosin että jos näyttelyissä on myynnissä maailman ihanin talvikko tai campbelli, jota ilman elämä ei jatku, niin ostan sen sitten, muussa tapauksessa lähtee Keisarin Morsian mukaan.
No, tiesin olevani koko lailla turvassa, kun Tarinan-kasvattaja sanoi ettei hänellä ole myynnissä muita kuin syyrialaisia ja aamusella myyntipöytä näytti muutenkin kovin syyrispainotteiselta. Totesin että turha sitä valintaa sen enempää on miettiä, marssin Veeran luo, löin rahat kouraan ja sitten aloin ihmetellä, miten saan pienen ja vikkelän kiinarin edes siirrettyä uuteen kuljetusboksiinsa. Veeraahan siinä vielä tarvittiin auttamaan, ja iltasella kotona tyttö siirrettiin pahviputkilossa uuteen kotidunaansa. Kuvia pienestä ujopiimästä ei vielä ole, mutta alan tänä iltana ihmetellä että miten tuo kiinari oikein toimii. Kutsumanimikin sille pitäisi keksiä.
15.2.15
Kouvolaan näyttelemään 21.2.
Tulipa sitten ilmoitettua Moriarty Kouvolan näyttelyihin 21.2.! Syy tähän oli pääasiassa se, että Karoliina tarjoaa kyydin suoraan Hervannasta näyttelypaikalle ja takaisin, ei sitä kai muuten Kouvolaan asti olisi lähdetty, varsinkin kun ei ole itsellä autoa käytössä. Siitä onkin kauan kun olen viimeksi näyttelyissä ollut, vajaa pari vuotta.
Ilmoitin Moriartyn mukaan sekä ulkomuoto- että lemmikkiluokkiin. Pääsee sekin esittelemään hienouttaan virallisille tuomareille, saa sitten nähdä mitä ne tykkäävät Moriartysta. Minusta se on kovin hieno poika, turkki on tiheä ja samettinen ja väri tumma, mutta oikeasti minä en noista kyllä tiedä mitään.
"Näyttelyihin? Ei kai nyt helkkarissa sentään uroshamsteria missikisoihin..."
Ilmoitin Moriartyn mukaan sekä ulkomuoto- että lemmikkiluokkiin. Pääsee sekin esittelemään hienouttaan virallisille tuomareille, saa sitten nähdä mitä ne tykkäävät Moriartysta. Minusta se on kovin hieno poika, turkki on tiheä ja samettinen ja väri tumma, mutta oikeasti minä en noista kyllä tiedä mitään.
"Näyttelyihin? Ei kai nyt helkkarissa sentään uroshamsteria missikisoihin..."
17.8.13
Lempäälän näyttelyn kuulumiset
Kas niin, olen hädin tuskin ehtinyt kotiutua Lempäälän näyttelyistä. Pitkä päivä, mutta mukava ja molemmat neidit saivat hienot arvostelut. Itse puuhasin koko päivän Susan Washbrookin sihteerinä, Susanin pöydällä kävi yli 90 syyrialaista tänään, pitkäkarvaisia oli 31, lyhytkarvaisia 41, ja ei-standardeja 20. Joten sihteerin kirjoituskäpälä on hieman rasittunut!
Yleisesti ottaen tämän päivän hamstereilla on pielessä pää ja koko. Todella monella, voisin jopa väittää että yli puolella hamstereista oli kapea pää. Samoin monet hamsterit olivat pienikokoisia, Susan sanoi että viimeksi käydessä pari vuotta sitten oli näytillä enemmän isoja, massiivisia (muttei lihavia) hamstereita, joten suunta on mennyt siinä mielessä heikompaan päin. En osannut vastata, mistä tämä mahtaa johtua. Ruotsissa kuulemma on perinteisesti ollut isoja hamstereita, mutta liekö viime aikoina ollut vähemmän tuontia Ruotsista. Sen tiedän, että Hollannista on tuotu jonkin verran hamstereita viime aikoina.
Jostain syystä tänään oli myös aika paljon hieman äksyjä hamstereita. Yksi lyhytkarvainen uros puri Susania aika pahasti sormeen heti aamupäivästä. Tietenkin se myös pääsi karkuun ja putosi sylin kautta lattialle, mutta saatiin onneksi kiinni. Muutama muukin hamsteri yritti purra, mutta Susan oli oppinut tavoille ja osasi varoa. Joitain selvästi hermostuneitakin eläimiä oli. No, minä en ole pitkään aikaan ollut syyrialaistuomarin sihteerinä, joten en ehkä voi väittää, että niitä nyt olisi ollut jotenkin poikkeuksellisen paljon.
Värien kanssa Susan oli varsin tarkka ja lopulta aika harva hamsteri sai pelkkiä kehuja väristään. Joitain tällaisiakin oli ja toisaalta jokainen omistaja, jonka hamsterin paperissa lukee "hyvä" jossain värikohdasta, voi olla ylpeä omastaan. Turkit olivat yleensä ottaen melko hyviä, mutta harvoja huippuja oli joukossa. Knikkejä ei osunut vastaan yhtään, pari hylkyä tuli, toinen urokselle, jonka kiveksessä tuntui olevan kasvain tai jokin muu möykky ja toinen naaraalle, jolla oli huulessa kasvain, paise, tai rakko. Jälkimmäinen kuitenkin tuomaroitiin muuten.
*EDIT!*
Oli miltei unohtua, mutta erityismaininta meidän assareille. Homma toimi loistavasti, ei tarvinnut yhtään odotella hamstereiden kanssa. Kiitokset!
Meidän tytöt olivat siis mukana omien lajiensa luokissa, sekä lemmikissä että ulkomuotoluokassa. Kannattaa näyttelyttää vetreitä veteraaneja, ilmoittautuminen ei maksa mitään ja ruusukkeita satelee!
Aamulla ärtynyt ja kuljetusboksiaan jyrsinyt Jane ei esittänyt tuomarille purevaa mielipidettään häiritsemisestä kesken unien vaan oli ihan nätisti. Näin sen itse, kun Susan sen tuomaroi. Ulkomuotoluokasta ei kuitenkaan ollut odotettavissa mitään eikä siitä tullutkaan mitään huippuarvosteluja. Ulkomuotokaavake näyttää tältä:
Tyyppi ja rakenne
Pää: kapea
Silmät: hyvät
Korvat: ok
Tyyppi & sukupuolileima: ok
Koko: ok, pienehkö
Värit, värimerkit ja kuvio
Perusväri: vaalea, rusehtava
Pohjaväri: tasainen, rusehtava
Kuvio (eli nauha tässä tapauksessa): toispuoleinen, rikkonainen
Turkki
Tiheys: ok, tasainen
Pituus: hyvä
Tasaisuus: ok
Vatsaturkki: ohuehko takajaloista
Terveys
Yleiskunto: hyvä
Turkin ja ihon kunto: hyvä
Kynnet ja hampaat: hyvä
Kokonaisarvosanaksi tuli "melko hyvä", häntä oli suora ja luonne hyvä. Hyvin sennäköinen arvostelu, mitä odotinkin. Tuomarina siis Susan Washbrook
Sirin ulkomuotoluokan arvostelu tarjosi yllätyksen, kokonaisarvosana "erittäin hyvä" Jean Tyeltä oli mahtava saalis. Kaavake näyttää tältä:
Tyyppi ja rakenne
Pää: erittäin hyvä (!)
Silmät: hyvät, kauniit
Korvat: hyvät, pienet
Tyyppi ja sukupuolileima: sopusuhtainen ja kananmunan mallinen, mutta saisi olla pyöreämpi
Väri, värimerkit ja kuvio
Selkäjuova: voimakas, epätasaisen vahvuinen
Tikkaus: hieman liian tumma ja voimakas
Turkki
Vatsaturkki: hieman ohut
Terveys
Kynnet ja hampaat: ok
En jäänyt kuuntelemaan talvikkojen ulkomuotoluokan palkintojen jakoa, mutta tulosluetteloa vilkaistessani ei meille tainnut tulla mitään erityisempää palkintoa. Tuo arvostelu on palkinto jo ihan itsessään.
Ja sitten ne lemmikkiluokat! Janen paperi näyttää tältä:
Yleiskunto: ikäisekseen hyväkuntoinen ja kiinteä
Turkki: puhdas ja pehmeä, hieman elottoman oloinen, iholla hilsettä
Korvat, silmät, hampaat: ok
Kynnet: ok
Käsiteltävyys: hieman rauhaton, mutta hyvin käsiteltävissä
Yleisvaikutelma: Sporttinen mamma
Tuomarina Saana Kankare ja yleisarvosana "erittäin hyvä+". Sijoitusta ei tullut, mutta pieni KuMa-ruusuke kokonaisuudesta. Siis tismalleen sama tulos kuin Ikuristakin helmikuulta.
Sirin lemmikkiarvostelua seurasinkin sydän kylmänä viereisestä pöydästä, mutta tällä kertaa meidän telaketjutalvikko osasi käyttäytyä. Arvostelukaavake oli oikeastaan yhtä suitsutusta:
Yleiskunto: nuorekas ikäisekseen. Massaa ja lihaksia mukavasti
Turkki: tuuhealaatuinen, tiheä, pehmeä, palautuvuus ok
Silmät, korvat, hampaat: silmät suuret ja kauniit, ilmeikkäät. Korvat ok. Ylähampaat kasvavat vinoon, alahampaissa mutka tai kasvuhäiriö yms.
Kynnet: hyvät (omistaja ottaa tästä kaiken kunnian, koska Sirin kynsienleikkuu ei ole edelleenkään sieltä helpoimmasta päästä)
Käsiteltävyys: pirteä, ulospäinsuuntautunut. Reipas tyttö! Elämäniloinen (lukekaa nyt tuota!)
Yleisvaikutelma: herttainen pieni eläin. Söötti (näin sanoo asiantuntija!!)
Tuomarina Niina Hämäläinen, yleisarvosanaksi tuli "erinomainen" ja minä olin keikahtaa tuoliltani. Lisäksi tämä riitti viidenteen sijaan kääpiöiden lemmikkiluokassa. Meidän kultainen pikku-Siri! Kyllä sydän paisuu ylpeydestä. Ruusuke on tietenkin paljon isompi kuin Siri itse, pitäisi ehkä ottaa poseerauskuva meidän tähtitalvikosta.
Yleisesti ottaen tämän päivän hamstereilla on pielessä pää ja koko. Todella monella, voisin jopa väittää että yli puolella hamstereista oli kapea pää. Samoin monet hamsterit olivat pienikokoisia, Susan sanoi että viimeksi käydessä pari vuotta sitten oli näytillä enemmän isoja, massiivisia (muttei lihavia) hamstereita, joten suunta on mennyt siinä mielessä heikompaan päin. En osannut vastata, mistä tämä mahtaa johtua. Ruotsissa kuulemma on perinteisesti ollut isoja hamstereita, mutta liekö viime aikoina ollut vähemmän tuontia Ruotsista. Sen tiedän, että Hollannista on tuotu jonkin verran hamstereita viime aikoina.
Jostain syystä tänään oli myös aika paljon hieman äksyjä hamstereita. Yksi lyhytkarvainen uros puri Susania aika pahasti sormeen heti aamupäivästä. Tietenkin se myös pääsi karkuun ja putosi sylin kautta lattialle, mutta saatiin onneksi kiinni. Muutama muukin hamsteri yritti purra, mutta Susan oli oppinut tavoille ja osasi varoa. Joitain selvästi hermostuneitakin eläimiä oli. No, minä en ole pitkään aikaan ollut syyrialaistuomarin sihteerinä, joten en ehkä voi väittää, että niitä nyt olisi ollut jotenkin poikkeuksellisen paljon.
Värien kanssa Susan oli varsin tarkka ja lopulta aika harva hamsteri sai pelkkiä kehuja väristään. Joitain tällaisiakin oli ja toisaalta jokainen omistaja, jonka hamsterin paperissa lukee "hyvä" jossain värikohdasta, voi olla ylpeä omastaan. Turkit olivat yleensä ottaen melko hyviä, mutta harvoja huippuja oli joukossa. Knikkejä ei osunut vastaan yhtään, pari hylkyä tuli, toinen urokselle, jonka kiveksessä tuntui olevan kasvain tai jokin muu möykky ja toinen naaraalle, jolla oli huulessa kasvain, paise, tai rakko. Jälkimmäinen kuitenkin tuomaroitiin muuten.
*EDIT!*
Oli miltei unohtua, mutta erityismaininta meidän assareille. Homma toimi loistavasti, ei tarvinnut yhtään odotella hamstereiden kanssa. Kiitokset!
Meidän tytöt olivat siis mukana omien lajiensa luokissa, sekä lemmikissä että ulkomuotoluokassa. Kannattaa näyttelyttää vetreitä veteraaneja, ilmoittautuminen ei maksa mitään ja ruusukkeita satelee!
Aamulla ärtynyt ja kuljetusboksiaan jyrsinyt Jane ei esittänyt tuomarille purevaa mielipidettään häiritsemisestä kesken unien vaan oli ihan nätisti. Näin sen itse, kun Susan sen tuomaroi. Ulkomuotoluokasta ei kuitenkaan ollut odotettavissa mitään eikä siitä tullutkaan mitään huippuarvosteluja. Ulkomuotokaavake näyttää tältä:
Tyyppi ja rakenne
Pää: kapea
Silmät: hyvät
Korvat: ok
Tyyppi & sukupuolileima: ok
Koko: ok, pienehkö
Värit, värimerkit ja kuvio
Perusväri: vaalea, rusehtava
Pohjaväri: tasainen, rusehtava
Kuvio (eli nauha tässä tapauksessa): toispuoleinen, rikkonainen
Turkki
Tiheys: ok, tasainen
Pituus: hyvä
Tasaisuus: ok
Vatsaturkki: ohuehko takajaloista
Terveys
Yleiskunto: hyvä
Turkin ja ihon kunto: hyvä
Kynnet ja hampaat: hyvä
Kokonaisarvosanaksi tuli "melko hyvä", häntä oli suora ja luonne hyvä. Hyvin sennäköinen arvostelu, mitä odotinkin. Tuomarina siis Susan Washbrook
Sirin ulkomuotoluokan arvostelu tarjosi yllätyksen, kokonaisarvosana "erittäin hyvä" Jean Tyeltä oli mahtava saalis. Kaavake näyttää tältä:
Tyyppi ja rakenne
Pää: erittäin hyvä (!)
Silmät: hyvät, kauniit
Korvat: hyvät, pienet
Tyyppi ja sukupuolileima: sopusuhtainen ja kananmunan mallinen, mutta saisi olla pyöreämpi
Väri, värimerkit ja kuvio
Selkäjuova: voimakas, epätasaisen vahvuinen
Tikkaus: hieman liian tumma ja voimakas
Turkki
Vatsaturkki: hieman ohut
Terveys
Kynnet ja hampaat: ok
En jäänyt kuuntelemaan talvikkojen ulkomuotoluokan palkintojen jakoa, mutta tulosluetteloa vilkaistessani ei meille tainnut tulla mitään erityisempää palkintoa. Tuo arvostelu on palkinto jo ihan itsessään.
Ja sitten ne lemmikkiluokat! Janen paperi näyttää tältä:
Yleiskunto: ikäisekseen hyväkuntoinen ja kiinteä
Turkki: puhdas ja pehmeä, hieman elottoman oloinen, iholla hilsettä
Korvat, silmät, hampaat: ok
Kynnet: ok
Käsiteltävyys: hieman rauhaton, mutta hyvin käsiteltävissä
Yleisvaikutelma: Sporttinen mamma
Tuomarina Saana Kankare ja yleisarvosana "erittäin hyvä+". Sijoitusta ei tullut, mutta pieni KuMa-ruusuke kokonaisuudesta. Siis tismalleen sama tulos kuin Ikuristakin helmikuulta.
Sirin lemmikkiarvostelua seurasinkin sydän kylmänä viereisestä pöydästä, mutta tällä kertaa meidän telaketjutalvikko osasi käyttäytyä. Arvostelukaavake oli oikeastaan yhtä suitsutusta:
Yleiskunto: nuorekas ikäisekseen. Massaa ja lihaksia mukavasti
Turkki: tuuhealaatuinen, tiheä, pehmeä, palautuvuus ok
Silmät, korvat, hampaat: silmät suuret ja kauniit, ilmeikkäät. Korvat ok. Ylähampaat kasvavat vinoon, alahampaissa mutka tai kasvuhäiriö yms.
Kynnet: hyvät (omistaja ottaa tästä kaiken kunnian, koska Sirin kynsienleikkuu ei ole edelleenkään sieltä helpoimmasta päästä)
Käsiteltävyys: pirteä, ulospäinsuuntautunut. Reipas tyttö! Elämäniloinen (lukekaa nyt tuota!)
Yleisvaikutelma: herttainen pieni eläin. Söötti (näin sanoo asiantuntija!!)
Tuomarina Niina Hämäläinen, yleisarvosanaksi tuli "erinomainen" ja minä olin keikahtaa tuoliltani. Lisäksi tämä riitti viidenteen sijaan kääpiöiden lemmikkiluokassa. Meidän kultainen pikku-Siri! Kyllä sydän paisuu ylpeydestä. Ruusuke on tietenkin paljon isompi kuin Siri itse, pitäisi ehkä ottaa poseerauskuva meidän tähtitalvikosta.
16.8.13
Lempäälä: näyttelykuumetta
Huomenna on sitten taas aikainen herätys ja lähtö Lempäälän hamsterinäyttelyihin. Boksit on valmiina ja kaikki tavarat tuoreruokia lukuunottamatta on pakattu mukaan myös. Meiltä on siis lähdössä mukaan molemmat elukat ja kaikkiin luokkiin, kun menevät veteraani-ikäisinä ilmaiseksi, vaikka olisi minulla ollut vielä pari PiNan talkookorttiakin. Ja kuten aiemmin sanoin, itse toimin sihteerinä syyrialaisten ulkomuototuomarille, joka on joko Susan Washbrook tai Jean Tye. Syyrialaisten lemmikkiluokan tuomaroi Saana Kankare ja kääpiöt Niina Hämäläinen. Ja paikkahan on vanha, tuttu Piippo-keskus, joka on ihan lähellä rautatieasemaa. Harmi kyllä, lauantaiaamuisin ei mene paikkareita niin kovin tiheään ja minun on lähdettävä jo puoli yhdeksältä Tampereelta, olen varttia vaille yhdeksän Lempäälässä ja näyttely alkaa vasta kymmeneltä. Toivottavasti siellä on joku paikalla jo aikaisemmin.
21.7.13
Päivittelyä pitkästä aikaa
Hamsterit ovat hengissä siitä huolimatta, että blogi ei ole. Ja kun tässä viime aikoina ei ole tullut napsittua mitään sopivia kuviakaan edes noista kahdesta.
Suunnittelin tässä vaihteen vuoksi syksyn näyttelykiertuettakin. Elokuussa olisi sopivasti PiNan näyttelyt Lempäälässä (kutsu) ja siellä on tarjolla sekä ulkomuoto- että lemmikkiluokat hamstereille. Ulkomuototuomarit ovat Briteistä, Susan Washbrook ja itselleni ihan uusi nimi Jean Tye. Lemmikkituomarit ovat Hämäläisen Niina ja Kankareen Saana. Ilmoittauduin jo taas vapaaehtoiseksi sihteeriksi ainakin noille brittituomareille.
Ja kai sitä pitää ilmoittaa nuo elukatkin mukaan kaikkiin mahdollisiin luokkiin, vaikka eipä nuo ulkomuotoluokissa ole juuri juhlineet. Niina on kääpiöiden lemmikkituomarina, joten toiveita on, että jospa hän löytäisi Sirin kanssa heti yhteisen sävelen, ettei tällä kertaa tarvitsisi omistajan kärsiä ja hävetä... Minun täytyy tarkistaa nuo veteraaniluokkien ikärajat, Siri varmaankin menee jo komeasti veteraaniksi, onhan se näyttelypäivänä yli puolitoistavuotias. Jane on vähän reilu 15kk.
Tähän perään pari kuvaa blogin päätähdistä.
Suunnittelin tässä vaihteen vuoksi syksyn näyttelykiertuettakin. Elokuussa olisi sopivasti PiNan näyttelyt Lempäälässä (kutsu) ja siellä on tarjolla sekä ulkomuoto- että lemmikkiluokat hamstereille. Ulkomuototuomarit ovat Briteistä, Susan Washbrook ja itselleni ihan uusi nimi Jean Tye. Lemmikkituomarit ovat Hämäläisen Niina ja Kankareen Saana. Ilmoittauduin jo taas vapaaehtoiseksi sihteeriksi ainakin noille brittituomareille.
Ja kai sitä pitää ilmoittaa nuo elukatkin mukaan kaikkiin mahdollisiin luokkiin, vaikka eipä nuo ulkomuotoluokissa ole juuri juhlineet. Niina on kääpiöiden lemmikkituomarina, joten toiveita on, että jospa hän löytäisi Sirin kanssa heti yhteisen sävelen, ettei tällä kertaa tarvitsisi omistajan kärsiä ja hävetä... Minun täytyy tarkistaa nuo veteraaniluokkien ikärajat, Siri varmaankin menee jo komeasti veteraaniksi, onhan se näyttelypäivänä yli puolitoistavuotias. Jane on vähän reilu 15kk.
Tähän perään pari kuvaa blogin päätähdistä.
23.2.13
Näyttelykuulumiset
Kas niin, olen juuri kotiutunut näyttelyistä hamstereiden kanssa. Täytyy sanoa, että oli kyllä mielenkiintoinen päivä.
Minä itse toimin taas kerran Sebastianin sihteerinä, hänellä oli tällä kertaa kaikki robojen ja campbellien ulkomuotoluokat tuomaroitavana. Kumpiakaan ei ollut kovin paljon. Roboja oli ilmoitettu 32 (18 standardia, 6 koestandardia ja 8 ei-standardia) ja campbelleja 13 (7 standardia, 4 koestandardia ja 2 ei-standardia), mutta poissaolevia eläimiä oli molemmissa lajeissa joitain. Tyydyttäviä ei kummassakaan lajissa tullut yhtään, melko hyviä vain yksi muistaakseni, hyviä paljon, erittäin hyviä joitain, samoin kuin erinomaisiakin. Cambpellien luokassa oli monia sellaisia, joille olisin voinut jakaa "sihteerin suosikki" - palkinnon, jos olisin niitä jakanut tällä kertaa. Niillä vain on niin kauniita värejä! Opalit ovat hienoja, samoin sininen argente ja sitten oli yksi mikälienee-täplikäs, se oli toinen ei-standardiluokan hamstereista ja väriltään tosi hieno. Kyllä meille tarttee campbelli tai pari hommata jossain vaiheessa, ei auta mikään...
Sitten näihin meidän omiin otuksiin. Kuten olin jo aiemmin maininnut, sekä Jane että Siri osallistuivat omien lajiensa ulkomuotoluokkiin ja lemmikkiluokkiin. Alustavasti epäilin, että Siri voisi saada hienot arvostelut lemmikistä ja että sen käytöstapoihin voi luottaa, mutta ulkomuodosta tuskin tulee mitään. Janen kohdalla epäilin sitä vähän pulskaksi ja että se mahdollisesti ei tykkäisi hirveästi käsittelystä tai ainakaan hampaiden katsomisesta ja ulkomuotoluokastakaan en hirveästi odottanut mitään.
Vähänpä taas tiesin.
No, Janen ulkomuotoluokan arvostelu oli kokolailla odotettu:
TYYPPI JA RAKENNE
Pää: saisi olla leveämpi, kuono erottuu, melko lyhyt, hyvä otsa
Silmät: pyöreät
Korvat: ok
Tyyppi ja sukupuolileima: hyvä tyyppi
Koko: ok
VÄRI, VÄRIMERKIT JA KUVIO
Perusväri: saisi olla voimakkaampi, rusehtaa
Pohjaväri: saisi olla voimakkaampi
Kuvio: erittäin epätasainen nauha
TURKKI
Tiheys: saisi olla huomattavasti tiheämpi
Pituus: saisi olla lyhyempi
Tasaisuus: melko epätasainen
Vatsaturkki: riittävä
TERVEYS
Yleiskunto (massa, lihaksisto, virkeystaso): silmät väsyneet, ok
Turkin ja ihon kunto: ok
Kynnet ja hampaat: ok
Häntä oli suora, luonne hyvä ja arvosanaksi melko hyvä -. Tuomarina oli Päivi Virtanen. Ei siis juuri kehuja eikä palkintoa. Nauhan huonouden näkee itsekin ja olen tuota värin sävyä katsellut myös, että kovin on rusehtava kun pitäisi kuitenkin olla enemmän sinne hopeisen suuntaan mennä. Ja joo, varmasti oli väsyneet silmät, Jane ei viitsinyt juuri silmiään raottaa.
Perin uninen Jane
Janen lemmikkiluokan arvostelu oli kokolailla toisenlainen mitä olin pahimmissa painajaisissani pelännyt:
Yleiskunto: timmissä kunnossa ja hurmaavan fitness-leidin oloinen.
Turkki: hyvä palautuvuus, takapäästä hieman kuiva
Korvat, silmät, hampaat: siistit hampaat, hauskat korvat, kirkkaat silmät
Kynnet: kunnossa
Käsiteltävyys: oman arvonsa tunteva, mutta kertakaikkisen hurmaava
Yleisvaikutelma: ihana kuviointi
Häntä tässäkin tuomittiin suoraksi ja kokonaisarvosana erittäin hyvä +. Tuomarina Marjut Kaakinen.
Syyrialaisnaaraiden lemmikkiluokassa taso oli kova ja sijoituksen saamiseen olisi vaadittu se ERI, mutta EH+:lla Jane sai KuMa-ruusukkeen, jonka kiinnitin jo sen dunaan. Oikein sydän paisui ylpeydestä, kun luin tuota arvostelua, mutten nähnyt, miten Jane käyttäytyi tuomarin käsittelyssä. Siinä on saattanut olla toivomisen varaa. Nimittäin Siristä sanottiin myös, että on omanarvontuntoinen rouva ja sen minä taas näin miten Siri käyttäytyi...
Sirin ulkomuotoluokan arvostelukaavakkeessa oli pahimmoinen yllätys: hylkäys. Tuomari Lotta Ling oli löytänyt sen etukäpälästä pienen kasvaimen ja sairaat eläimet hylätään. Kuitenkin hän oli arvostellut Sirin, joten paperi näyttää tältä:
TYYPPI JA RAKENNE
Pää: hyvä
Silmät: hyvä
Korvat: isot
Tyyppi ja sukupuolileima: hyvä
Koko: hyvä
VÄRI, VÄRIMERKIT JA KUVIO
Perusväri: epätasainen
Pohjaväri: epätasainen
Vatsaväri: hyvä
Tikkaus: hieman epätasainen
Kuvio: epätasainen, mutta päivän paras helmikuvio
TURKKI
Tiheys: hieman pehmeä
Pituus: hieman pitkä
Tasaisuus: epätasainen
Vatsaturkki: hyvä
TERVEYS
Yleiskunto: pieni kasvain jalassa (etutassu)
Suora häntä, hyvä luonne ja ei kokonaisarvosanaa sen hylkäyksen takia. Värin epätasaisuus tiedettiin jo etukäteen ja noin muuten tuo arvostelu ei ole mitenkään yllättävä, mutta tuo kasvaimen löytyminen oli totaalinen yllätys, koska enpä itse ole moista huomannut. Kysyin sitä tuomarilta arvostelun jälkeen ja totta on kyllä, että vasemman etutassun "peukalon" kohdalla on jotain, mikä voi todellakin olla kasvain. Sitä tassua katsoivat kyllä muutkin kokeneet harrastajat ja moni oli vähän sitä mieltä, että on aika tulkinnanvaraista, että onko se kasvain vai ei, mutta sitä täytyy nyt seurailla ekstratarkasti.
Siri oli kääpiöiden lemmikkiluokan viimeinen hamsteri ja (pahaksi) onnekseni satuin olemaan juuri sopivasti tuomaripöydän tienoilla, kun Siri tuli Saana Kankareen arvosteltavaksi.
Minä en voinut uskoa silmiäni! Meidän kiltti lässykkä-Siri, jonka käytöstä olin kasvattajallekin ehtinyt jo kehua, pakenee tuomarin kättä, rääkyy kuin tapettava sika ja kertakaikkiaan ei halua tulla tuomarin käteen. Oli vissiin hyvin lähellä, ettei se saanut hylkyä lemmikkituomariltakin sen takia, että oli mahdoton käsitellä. Ja olen aika varma, ettei Siri kiroillut ulkomuototuomarillekaan, Lotalla oli muutamia rähinä-roopeja, mutta minun mielestä pöydällä oli hiljaista kun Siri oli arvostelussa. Saanan kanssa ei Sirin kemiat vain kohdanneet.
No, Siri saatiin arvosteltavaksi, kun viereisessä pöydässä tuomaroinut Hämäläisen Niina sen boksista taltutti käteensä ja antoi Saanalle. Kädessä Siri sitten rauhoittui sen verran, että sitä saatettiin jopa arvioida. Arvostelu oli käytöstä lukuunottamatta vallan hyvä:
Yleiskunto: lihaksikas, hyvä massa, kuitenkin hieman tuhdissa kunnossa, tarkista ruokavalio
Turkki: hieman elottoman oloinen, hieman rasvainen, kuitenkin oikein pehmeä ja tiheä
Korvat, silmät, hampaat: puhtaat korvat, hampaat kunnossa, suuret ja hieman ulkonevat silmät
Kynnet: epätasaisesti leikatut
Käsiteltävyys: boksista otettaessa on todella hermostunut ja jännittynyt, rauhoittuu käsiteltäessä. Tarrautuu takajaloilla käteen kiinni
Yleisvaikutelma: arvonsa tunteva rouva :)
Häntä todettiin suoraksi ja arvosanaksi tuli hyvä.
Ja kas kummaa, kun Sirikin sai oman ruusukkeensa, niin epätodennäköiseltä kuin se tuntuikin. Se sai erikoismaininnan viimeisestä arvostelukohdasta "arvonsa tunteva rouva". Ehkä se oli vähän niinkuin salainen tsemppipalkinto omistajaraukalle ja "arvonsa tunteva rouva" voidaan ymmärtää synonyyminä termeille "käsittelemätön" tai "luonnevikainen". Meidän kiltti pikku-Siri...
Maailman viattomin talvikko takaisin kotona:
Semmoinen päivä siis meillä. Ruusukkeet kummallekin ja molemmat ovat vähintäänkin hyviä lemmikkejä.
Näiden lisäksi näin monta muuta hienoa hamsteria. Lk syyrialaisten ulkomuototuomarin pöydällä oli taas kerran yksi hurmaavanvärinen musta valkokirjokilppari naaras, oikein sellainen muhkea, ei tuollainen timmi fitness-mimmi kuin Jane. Sitten oli yksi musta täplikäs syyrialainen, joka oli aivan kuin dalmatiankoira väritykseltään. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt sellaista, se oli upea. Sitten oli yksi valkoinen (olisikohan ollut ms valkoinen?) pk satiini rex, josta tuomarikin sanoi, ettei ole koskaan nähnyt yhtä selkeää rexiä. Se oli todellakin oikeasti kiharakarvainen, kuin pieni lammas! Janen veli, Kardos Kaakaopisara pokkasi itselleen myös jonkin KuMa-ruusukkeen lemmikkiluokasta, mutta minun ottamani kuvat siitä eivät onnistuneet. Voin kuitenkin kertoa, että oli tosi suloinen poika. Tikan Jonnalla eli Loviisan kasvattajalla oli hopeasoopeli roan uros, siitä on jonkinlainen kuva alla ja sekin oli aivan mahtavan värinen.
Hopeasoopeli roan:
Samoin Jonnalla oli mukana myös arosopuleita, hän nimittäin toi syksyllä Suomen ensimmäiset arosopulit Hollannista. Ne olivat tuolla näytteillä myös ja sain jopa jonkinlaisen kuvan niistä:
Minä itse toimin taas kerran Sebastianin sihteerinä, hänellä oli tällä kertaa kaikki robojen ja campbellien ulkomuotoluokat tuomaroitavana. Kumpiakaan ei ollut kovin paljon. Roboja oli ilmoitettu 32 (18 standardia, 6 koestandardia ja 8 ei-standardia) ja campbelleja 13 (7 standardia, 4 koestandardia ja 2 ei-standardia), mutta poissaolevia eläimiä oli molemmissa lajeissa joitain. Tyydyttäviä ei kummassakaan lajissa tullut yhtään, melko hyviä vain yksi muistaakseni, hyviä paljon, erittäin hyviä joitain, samoin kuin erinomaisiakin. Cambpellien luokassa oli monia sellaisia, joille olisin voinut jakaa "sihteerin suosikki" - palkinnon, jos olisin niitä jakanut tällä kertaa. Niillä vain on niin kauniita värejä! Opalit ovat hienoja, samoin sininen argente ja sitten oli yksi mikälienee-täplikäs, se oli toinen ei-standardiluokan hamstereista ja väriltään tosi hieno. Kyllä meille tarttee campbelli tai pari hommata jossain vaiheessa, ei auta mikään...
Sitten näihin meidän omiin otuksiin. Kuten olin jo aiemmin maininnut, sekä Jane että Siri osallistuivat omien lajiensa ulkomuotoluokkiin ja lemmikkiluokkiin. Alustavasti epäilin, että Siri voisi saada hienot arvostelut lemmikistä ja että sen käytöstapoihin voi luottaa, mutta ulkomuodosta tuskin tulee mitään. Janen kohdalla epäilin sitä vähän pulskaksi ja että se mahdollisesti ei tykkäisi hirveästi käsittelystä tai ainakaan hampaiden katsomisesta ja ulkomuotoluokastakaan en hirveästi odottanut mitään.
Vähänpä taas tiesin.
No, Janen ulkomuotoluokan arvostelu oli kokolailla odotettu:
TYYPPI JA RAKENNE
Pää: saisi olla leveämpi, kuono erottuu, melko lyhyt, hyvä otsa
Silmät: pyöreät
Korvat: ok
Tyyppi ja sukupuolileima: hyvä tyyppi
Koko: ok
VÄRI, VÄRIMERKIT JA KUVIO
Perusväri: saisi olla voimakkaampi, rusehtaa
Pohjaväri: saisi olla voimakkaampi
Kuvio: erittäin epätasainen nauha
TURKKI
Tiheys: saisi olla huomattavasti tiheämpi
Pituus: saisi olla lyhyempi
Tasaisuus: melko epätasainen
Vatsaturkki: riittävä
TERVEYS
Yleiskunto (massa, lihaksisto, virkeystaso): silmät väsyneet, ok
Turkin ja ihon kunto: ok
Kynnet ja hampaat: ok
Häntä oli suora, luonne hyvä ja arvosanaksi melko hyvä -. Tuomarina oli Päivi Virtanen. Ei siis juuri kehuja eikä palkintoa. Nauhan huonouden näkee itsekin ja olen tuota värin sävyä katsellut myös, että kovin on rusehtava kun pitäisi kuitenkin olla enemmän sinne hopeisen suuntaan mennä. Ja joo, varmasti oli väsyneet silmät, Jane ei viitsinyt juuri silmiään raottaa.
Perin uninen Jane
Janen lemmikkiluokan arvostelu oli kokolailla toisenlainen mitä olin pahimmissa painajaisissani pelännyt:
Yleiskunto: timmissä kunnossa ja hurmaavan fitness-leidin oloinen.
Turkki: hyvä palautuvuus, takapäästä hieman kuiva
Korvat, silmät, hampaat: siistit hampaat, hauskat korvat, kirkkaat silmät
Kynnet: kunnossa
Käsiteltävyys: oman arvonsa tunteva, mutta kertakaikkisen hurmaava
Yleisvaikutelma: ihana kuviointi
Häntä tässäkin tuomittiin suoraksi ja kokonaisarvosana erittäin hyvä +. Tuomarina Marjut Kaakinen.
Syyrialaisnaaraiden lemmikkiluokassa taso oli kova ja sijoituksen saamiseen olisi vaadittu se ERI, mutta EH+:lla Jane sai KuMa-ruusukkeen, jonka kiinnitin jo sen dunaan. Oikein sydän paisui ylpeydestä, kun luin tuota arvostelua, mutten nähnyt, miten Jane käyttäytyi tuomarin käsittelyssä. Siinä on saattanut olla toivomisen varaa. Nimittäin Siristä sanottiin myös, että on omanarvontuntoinen rouva ja sen minä taas näin miten Siri käyttäytyi...
Sirin ulkomuotoluokan arvostelukaavakkeessa oli pahimmoinen yllätys: hylkäys. Tuomari Lotta Ling oli löytänyt sen etukäpälästä pienen kasvaimen ja sairaat eläimet hylätään. Kuitenkin hän oli arvostellut Sirin, joten paperi näyttää tältä:
TYYPPI JA RAKENNE
Pää: hyvä
Silmät: hyvä
Korvat: isot
Tyyppi ja sukupuolileima: hyvä
Koko: hyvä
VÄRI, VÄRIMERKIT JA KUVIO
Perusväri: epätasainen
Pohjaväri: epätasainen
Vatsaväri: hyvä
Tikkaus: hieman epätasainen
Kuvio: epätasainen, mutta päivän paras helmikuvio
TURKKI
Tiheys: hieman pehmeä
Pituus: hieman pitkä
Tasaisuus: epätasainen
Vatsaturkki: hyvä
TERVEYS
Yleiskunto: pieni kasvain jalassa (etutassu)
Suora häntä, hyvä luonne ja ei kokonaisarvosanaa sen hylkäyksen takia. Värin epätasaisuus tiedettiin jo etukäteen ja noin muuten tuo arvostelu ei ole mitenkään yllättävä, mutta tuo kasvaimen löytyminen oli totaalinen yllätys, koska enpä itse ole moista huomannut. Kysyin sitä tuomarilta arvostelun jälkeen ja totta on kyllä, että vasemman etutassun "peukalon" kohdalla on jotain, mikä voi todellakin olla kasvain. Sitä tassua katsoivat kyllä muutkin kokeneet harrastajat ja moni oli vähän sitä mieltä, että on aika tulkinnanvaraista, että onko se kasvain vai ei, mutta sitä täytyy nyt seurailla ekstratarkasti.
Siri oli kääpiöiden lemmikkiluokan viimeinen hamsteri ja (pahaksi) onnekseni satuin olemaan juuri sopivasti tuomaripöydän tienoilla, kun Siri tuli Saana Kankareen arvosteltavaksi.
Minä en voinut uskoa silmiäni! Meidän kiltti lässykkä-Siri, jonka käytöstä olin kasvattajallekin ehtinyt jo kehua, pakenee tuomarin kättä, rääkyy kuin tapettava sika ja kertakaikkiaan ei halua tulla tuomarin käteen. Oli vissiin hyvin lähellä, ettei se saanut hylkyä lemmikkituomariltakin sen takia, että oli mahdoton käsitellä. Ja olen aika varma, ettei Siri kiroillut ulkomuototuomarillekaan, Lotalla oli muutamia rähinä-roopeja, mutta minun mielestä pöydällä oli hiljaista kun Siri oli arvostelussa. Saanan kanssa ei Sirin kemiat vain kohdanneet.
No, Siri saatiin arvosteltavaksi, kun viereisessä pöydässä tuomaroinut Hämäläisen Niina sen boksista taltutti käteensä ja antoi Saanalle. Kädessä Siri sitten rauhoittui sen verran, että sitä saatettiin jopa arvioida. Arvostelu oli käytöstä lukuunottamatta vallan hyvä:
Yleiskunto: lihaksikas, hyvä massa, kuitenkin hieman tuhdissa kunnossa, tarkista ruokavalio
Turkki: hieman elottoman oloinen, hieman rasvainen, kuitenkin oikein pehmeä ja tiheä
Korvat, silmät, hampaat: puhtaat korvat, hampaat kunnossa, suuret ja hieman ulkonevat silmät
Kynnet: epätasaisesti leikatut
Käsiteltävyys: boksista otettaessa on todella hermostunut ja jännittynyt, rauhoittuu käsiteltäessä. Tarrautuu takajaloilla käteen kiinni
Yleisvaikutelma: arvonsa tunteva rouva :)
Häntä todettiin suoraksi ja arvosanaksi tuli hyvä.
Ja kas kummaa, kun Sirikin sai oman ruusukkeensa, niin epätodennäköiseltä kuin se tuntuikin. Se sai erikoismaininnan viimeisestä arvostelukohdasta "arvonsa tunteva rouva". Ehkä se oli vähän niinkuin salainen tsemppipalkinto omistajaraukalle ja "arvonsa tunteva rouva" voidaan ymmärtää synonyyminä termeille "käsittelemätön" tai "luonnevikainen". Meidän kiltti pikku-Siri...
Maailman viattomin talvikko takaisin kotona:
Semmoinen päivä siis meillä. Ruusukkeet kummallekin ja molemmat ovat vähintäänkin hyviä lemmikkejä.
Näiden lisäksi näin monta muuta hienoa hamsteria. Lk syyrialaisten ulkomuototuomarin pöydällä oli taas kerran yksi hurmaavanvärinen musta valkokirjokilppari naaras, oikein sellainen muhkea, ei tuollainen timmi fitness-mimmi kuin Jane. Sitten oli yksi musta täplikäs syyrialainen, joka oli aivan kuin dalmatiankoira väritykseltään. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt sellaista, se oli upea. Sitten oli yksi valkoinen (olisikohan ollut ms valkoinen?) pk satiini rex, josta tuomarikin sanoi, ettei ole koskaan nähnyt yhtä selkeää rexiä. Se oli todellakin oikeasti kiharakarvainen, kuin pieni lammas! Janen veli, Kardos Kaakaopisara pokkasi itselleen myös jonkin KuMa-ruusukkeen lemmikkiluokasta, mutta minun ottamani kuvat siitä eivät onnistuneet. Voin kuitenkin kertoa, että oli tosi suloinen poika. Tikan Jonnalla eli Loviisan kasvattajalla oli hopeasoopeli roan uros, siitä on jonkinlainen kuva alla ja sekin oli aivan mahtavan värinen.
Hopeasoopeli roan:
Samoin Jonnalla oli mukana myös arosopuleita, hän nimittäin toi syksyllä Suomen ensimmäiset arosopulit Hollannista. Ne olivat tuolla näytteillä myös ja sain jopa jonkinlaisen kuvan niistä:
22.2.13
Näyttelykuumetta
Eipä ole tullut kuukauteen kirjoiteltua mitään, mutta toisaalta ei ole ollut oikein asiaakaan. Hamsterielo sujuu kommelluksitta.
Nyt kuitenkin huomenna on näyttelyt Ikurissa ja emännällä alkaa jännitys nousta. Ekat näyttelyt vuoteen ja ekat myös molemmille tytöille. Survival kit on jo jotakuinkin kasassa, boksit tarttis vielä laittaa ja taksi on tilattu huomisaamuksi. Joo, tämä laiskiainen tuo hamsterinsa näyttelyyn taksikyydillä Samsoniten laukussa...
Siri aiheutti keskiviikkoiltana jännitystä: kun se illalla heräsi, sen toinen silmä oli ummessa. Olin nähnyt sen aiemmin puuhailevan heinällä täytetyssä pahvilaatikossa, joka sillä terrassa oli virikkeenä ja pelkäsin heti, että joku korsi olisi osunut silmään. Keitin vettä, että saisin puhdistettua silmää, mutta silmä aukesi sinä aikana kun vesi jäähtyi. Se näytti auenneenakin vähän oudolta, joten ajattelin katsoa aamuun asti ja lähteä eläinlääkärille, jos se vielä olisi kiinni tai muuten outo. Myöhemmin illalla silmä kuitenkin näytti ihan tavalliselta eikä mitään outoa ole ollut nyt myöhemminkään, joten olikohan Sirillä sitten vain tavallista pahemmat iltarähmät keskiviikkona, en tiedä. Niin että näyttelyreissu ei ole ainakaan toistaiseksi vaarassa.
Itse puuhastelen päivän Sebastian Mårtenssonin sihteerinä, hän tuomaroi kaikki robot ja campbellit, joten en (taaskaan) pääse katsomaan lähietäisyydeltä, miten omat elukat käyttäytyvät tuomarien käsittelyssä. Sirin käytöstapoihin voi luottaa, se korkeintaan alkaa näkertää tuomarin sormia. Jane sen sijaan on välillä vähän pököpää, tuskin sekään puree, mutta voi keksiä jotain muuta päätöntä. Ja sitten se saattaa jännittää eikä toisaalta välttämättä yhtään innostu hampaiden tarkistamisesta.
Sitten tässä on vielä yksi kuva vuoden takaisesta näyttelystä, joka sekin oli Ikurissa. Ja ihan eka kuva Siristä, joka tuolloin oli vielä nimetön ja kiroili paljon. Siitä on tosiaan vuosi aikaa kun Siri meille tuommoisena pikkuisena tirriäisenä tuli.
Ja ettei Jane tule mustasukkaiseksi, niin tässä kuva siitäkin. Tämä kuva kertonee sen, miksi Janesta on niin vähän kuvia. Jos se pysyy joskus paikoillaan, se näyttää kuvassa jotenkin epämuodostuneelta.
Nyt kuitenkin huomenna on näyttelyt Ikurissa ja emännällä alkaa jännitys nousta. Ekat näyttelyt vuoteen ja ekat myös molemmille tytöille. Survival kit on jo jotakuinkin kasassa, boksit tarttis vielä laittaa ja taksi on tilattu huomisaamuksi. Joo, tämä laiskiainen tuo hamsterinsa näyttelyyn taksikyydillä Samsoniten laukussa...
Siri aiheutti keskiviikkoiltana jännitystä: kun se illalla heräsi, sen toinen silmä oli ummessa. Olin nähnyt sen aiemmin puuhailevan heinällä täytetyssä pahvilaatikossa, joka sillä terrassa oli virikkeenä ja pelkäsin heti, että joku korsi olisi osunut silmään. Keitin vettä, että saisin puhdistettua silmää, mutta silmä aukesi sinä aikana kun vesi jäähtyi. Se näytti auenneenakin vähän oudolta, joten ajattelin katsoa aamuun asti ja lähteä eläinlääkärille, jos se vielä olisi kiinni tai muuten outo. Myöhemmin illalla silmä kuitenkin näytti ihan tavalliselta eikä mitään outoa ole ollut nyt myöhemminkään, joten olikohan Sirillä sitten vain tavallista pahemmat iltarähmät keskiviikkona, en tiedä. Niin että näyttelyreissu ei ole ainakaan toistaiseksi vaarassa.
Itse puuhastelen päivän Sebastian Mårtenssonin sihteerinä, hän tuomaroi kaikki robot ja campbellit, joten en (taaskaan) pääse katsomaan lähietäisyydeltä, miten omat elukat käyttäytyvät tuomarien käsittelyssä. Sirin käytöstapoihin voi luottaa, se korkeintaan alkaa näkertää tuomarin sormia. Jane sen sijaan on välillä vähän pököpää, tuskin sekään puree, mutta voi keksiä jotain muuta päätöntä. Ja sitten se saattaa jännittää eikä toisaalta välttämättä yhtään innostu hampaiden tarkistamisesta.
Sitten tässä on vielä yksi kuva vuoden takaisesta näyttelystä, joka sekin oli Ikurissa. Ja ihan eka kuva Siristä, joka tuolloin oli vielä nimetön ja kiroili paljon. Siitä on tosiaan vuosi aikaa kun Siri meille tuommoisena pikkuisena tirriäisenä tuli.
Ja ettei Jane tule mustasukkaiseksi, niin tässä kuva siitäkin. Tämä kuva kertonee sen, miksi Janesta on niin vähän kuvia. Jos se pysyy joskus paikoillaan, se näyttää kuvassa jotenkin epämuodostuneelta.
9.1.13
SHY:n näyttelyt 23.2. Tampereella!
Hamsteriyhdistys järjestää 23.2. näyttelyt Tampereella, Ikurin Virelässä, kutsu. En ole hetkiin seuraillut SHY:n keskustelupalstaa, Facebook hoitaa hyvin pitkälle hamsterikommunikoinnin tarpeet ja nyt sieltä sitten bongasin tiedon siitä, että Virelässä on helmikuun lopulla viralliset näyttelyt. On ulkomuoto- ja lemmikkiluokat, tuomareista ei ole vielä tietoa, mutta kun yhdistyksen näyttelyt ovat, niin viralliset tuomarit tulee.
Ilmoitin jo molemmat tytöt mukaan sekä ulkomuoto- että lemmikkiluokkiin, niin että tulossa ollaan. Kummallekin se on ensimmäinen näyttely ikinä. Yritän myös pyydystää itselleni jonkin sihteerinpestin, niin päivä kuluu rattoisasti siinä. Suurempaa menestystä en odota, Siri ei ainakaan uml:ssä pärjää epätasaisen tikkauksensa takia. Janen väristä en tiedä (ilmoitin sen mukaan ihan vain hopeasoopelina, unohdin kilpikonnan ja toisaalta minä en ainakaan näe kilpparilaikkuja sillä missään), mutta nauha ei ole silläkään maailman paras vaan vähän rikkonainen ja epätasainen. Lemmikkiluokasta Siri voisi saada ihan kivat arvostelut, kunhan vain saan siltä kynnet leikattua ennen näyttelyitä. Ja miksei Janekin, vaikka se onkin aika vilkas. Käsissä pitämistä täytyy kyllä treenata ja pienimuotoinen laihdutuskuurikaan ei tekisi pahaa, se vähän nimittäin joulun tienoilla pääsi plösähtämään ja paino on yli 160 grammaa.
Ilmoitin jo molemmat tytöt mukaan sekä ulkomuoto- että lemmikkiluokkiin, niin että tulossa ollaan. Kummallekin se on ensimmäinen näyttely ikinä. Yritän myös pyydystää itselleni jonkin sihteerinpestin, niin päivä kuluu rattoisasti siinä. Suurempaa menestystä en odota, Siri ei ainakaan uml:ssä pärjää epätasaisen tikkauksensa takia. Janen väristä en tiedä (ilmoitin sen mukaan ihan vain hopeasoopelina, unohdin kilpikonnan ja toisaalta minä en ainakaan näe kilpparilaikkuja sillä missään), mutta nauha ei ole silläkään maailman paras vaan vähän rikkonainen ja epätasainen. Lemmikkiluokasta Siri voisi saada ihan kivat arvostelut, kunhan vain saan siltä kynnet leikattua ennen näyttelyitä. Ja miksei Janekin, vaikka se onkin aika vilkas. Käsissä pitämistä täytyy kyllä treenata ja pienimuotoinen laihdutuskuurikaan ei tekisi pahaa, se vähän nimittäin joulun tienoilla pääsi plösähtämään ja paino on yli 160 grammaa.
18.2.12
Tampereen näyttelyt 18.2.12
No niin, näyttelypäivä on ohitse ja olen kotiutunut kahden hamsterin kera.
Loviisan ulkomuotoluokka
Aloitetaan vaikka Loviisan arvosteluista. Ulkomuotoluokassa tuomarina oli Heidi Harju ja kaavake näyttää tältä:
Tyyppi & rakenne
Pää: luisu mutta leveä, kaunis kuono
Korvat: kauniit
Silmät: kauniit
Tyyppi: kaulakas, takapainoinen
Koko: erinomainen, ei saa olla yhtään suurempi
Väri, värimerkit & kuvio
Perusväri: vaalea, epätasainen
Pohjaväri: saisi olla selvempi
Puolikuut ja vatsaväri: epäselvät
Poskimerkit ja hilkka: epäselvät
Kuvio: nauha saisi olla selvempi, umborous "puuttuu"
Turkki
Tiheys: saisi olla tiheämpi
Pituus: pitkä
Tasaisuus: hyvä
Vatsaturkki: ok
Terveys
Yleiskunto: ikäisekseen ok, pieniä kasvaimia? vatsassa
Turkin ja ihon kunto: hilseilee
Kynnet, hampaat: alahampaiden pituutta tarkkailtava
Häntä suora, luonne hyvä ja yleisarvosanana tyydyttävä.
No joo, ei mitään kamalan yllättävää. Olemme tässä Karrin kanssa katselleet Loviisan vatsaa vähän huolissamme, kun siellä näyttää olevan yhdessä kohtaa rupi, se on joskus vuotanut vertakin, mutta joinain päivinä näyttänyt olevan lähestulkoon siisti. Kasvainta epäilimme mekin, mutta tänään siitä kyselin kokeneemmilta, oli kommentti sama kuin tuomarin: voi olla kasvain, voi olla olematta, mahdotonta sanoa. Tilanne ja Loviisan terveys muutenkin on tietysti tarkassa seurannassa. Ja aina kannattaa muistaa, että kaikki kasvaimet eivät välttämättä ole pahanlaatuisia.
Alahampaiden lyhentämiseen kyselin neuvoa, varsinaiset lyhentämisohjeet kuitenkin sisältävät sivuleikkurit tai kynsiviilan, joten ehkäpä täytyy antaa Loviisalle enemmän kovaa pureskeltavaa jatkossa, ettei näitä lyhennyskonsteja tarvita. Tietenkin sen voisi siirtää takaisin muovidunaansa, jonka kanssa kamppaillessa hampaat näppärästi kuluvat...
Loviisan lemmikkiluokka
Lemmikkiluokan tuomari oli Saija Kukkohovi ja arvostelu kuuluu näin:
Yleiskunto: mukavan massakas ikäisekseen
Turkki: ikä näkyy turkissa, erittäin kuiva ja hilseilevä iho
Korvat, silmät, hampaat: ok
Kynnet: ok
Käsiteltävyys: rauhallinen ja mukava käsitellä
Yleisvaikutelma: mukava mummo :)
Ja tässäkin häntä suora ja yleisarvosana hyvä.
Ihmettelen hieman, ettei lemmikkituomari sanonut mitään hampaista tai mahasta. Tietysti lk syyrialaisia oli ilmoitettu vain 29 kappaletta ja syyrialaisnaaraiden lemmikkiluokassa oli jotakuinkin 50 hamsteria, niin että lemmikkituomarilla oli enemmän hommaa arvosteluidensa kanssa.
Joka tapauksessa turkin ja ihon kunnon heikkous ei yllätä. Loviisa ei ole koskaan ollut yhtä upeaturkkinen kuin esimerkiksi Katariina oli, kaikkia vain ei siunata upealla samettiturkilla ja tietenkin ikä harventaa ja kuivattaa turkkia. Eikä talvi ja sisälämmitys eli kuiva ilma taatusti paranna asiaa. Lemmikkiluokasta kuitenkin saatiin se, mitä sinne lähdettiin hakemaan: rauhallinen ja mukava hamsteri käsitellä, ihan kuin emme sitä itse tietäisi.
Sebastianin sihteerinä
Minä puuhailin päivän Sebastian Mårtenssonin sihteerinä, Sebastian tuomaroi ei-standardi robot, kaikki cambpellit ja kiinarit. Hamstereita oli yhteensä muutama kymmenen. Ruotsalaistuomarit eli Sebastian ja loput kääpiöt tuomaroinut Lotta Ling saapuivat näyttelypaikalle vasta puolen päivän maissa, he olivat tulleen aamulla laivalla Suomeen ja sieltä junalla Tampereelle, joten he ehtivät vasta tuolloin paikalle. Meidän arvostelutahti oli ripeä, Sebastianin lyhyt ja ytimekäs arvostelutyyli teki hommasta helppoa ja nopeaa. Itseäni pitää sen verran kehua, että taidan minäkin olla aika nopea kirjoittaja ja jo suhteellisen rutinoitunut sihteerin puuhissa, mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että käsialan suhteen voisi olla toivomisen varaa... Se ei nimittäin ainakaan parane kun nopeasti kirjoittaa.
Mitä noista luokista voisi sanoa, niin turkit olivat kautta linjan hyvässä kunnossa, monet saivat kaavakkeisiin merkinnän "erittäin hyvä" tai jopa "erinomainen" tiheydestä. Vatsassa oli kaljua vain muutamilla, pääasiassa roboilla. Muutamia lohkeilevia turkkeja oli, mutta pääosin kuitenkin turkit olivat hyvät. Yleisesti ottaen myös yleiskunto oli useimmmilla hyvä.
Eniten sanomista löytyi väreistä, jos tosin joukossa oli useitakin yksilöitä, jotka saivat pelkkiä erittäin hyviä kaikista värien arvostelukohdista. Värien lisäksi tyyppi&rakenne-osiossa oli enemmän huomauttamista. Kapeita päitä, liian lähekkäin olevia korvia, erottuvia vyötäröitä ja muutamat mulkosilmätkin.
En muista antoiko Sebastian yhtäkään erinomaista kokonaisarvosanana, mutta jos antoi, niin niitä tuskin oli enempää kuin yksi. Yhtään tyydyttävääkään ei tullut, eläimet siis sijoittuivat välille melko hyvä - erittäin hyvä +.
Uusi tulokas
Kuten sanottua, olin hieman epävirallisesti varannut helmiäisnaaraan Myllylän Arjalta, Tarinan-kasvattajalta. No, lopulta hänellä oli mukana vain yksi, jota hän oli kaavaillut minulle, mutta koska se ei välttämättä kaikkien mielestä vastaisi maailman parhaan hamsterin mielikuvaa, hän esitteli minulle toistakin hamsteria.
Se helmiäisnormaali tyttö oli melkoinen räyhähenki, vilkas, kiroileva eikä ainakaan halua tulla vapaaehtoisesti käteen. Ja muutenkin varsin temperamenttinen kaveri. Tikkaus on epätasainen ja Arja antoikin takuun siitä, että tämä eläin ei tule pärjäämään ulkomuotoluokissa mitenkään. Ja muutenkin se on tyypiltään sellainen sporttinen, kapea ja hoikanlainen kaikinpuolin.
Toinen esitelty hamsteri oli safiiri naaras, siis samanvärinen kuin Hilmakin oli. Se oli todella kiltti lössykkä, möllötti kädessä ihan paikoillaan ja katseli ihmeissään, että mitä nyt. Muutenkin todella kiltti luonteeltaan, kuulemma. Väri olisi hyvä tai peräti erinomainen, sen kanssa saisi todennäköisesti jonkinlaista menestystä näyttelyissä. Tyypiltään se oli ihan erilainen kuin tämä sporttimimmi, leveä ja pallomainen, juuri sitä tyyppiä mitä näyttelyissä yleensä halutaan. Kuitenkin parista asiasta Arja varoitteli tämän kanssa: jos tämä safiirityttö pääsee lihomaan (ja luultavasti lihoo erittäin herkästi), se plösähtää sitten jotakuinkin lopullisesti. Lisäksi suvussa on ollut taipumusta ulkoneviin silmiin vanhemmiten, ylipaino ei ainakaan paranna asiaa.
No siitä sopii sitten valita. Ei ollut edes vaikea valinta, oikeasti. Helmiäistä olen halunnut jo niin kauan ja näyttelymenestyksellä ei ole mitään merkitystä, saati sitten rakenteella, kun emme jalostukseen sitä kaavaile. Kiltti hamsteri olisi tietysti kiva, mutta jos se on pelkkä paikallaan nököttävä pallero, niin ei kiitos. Luonnetta pitää olla, vaikka sitten olisi vähän hankalakin. Niin että meille tuli se rääkyvä sporttimimmi.
Tässä olen jo naureskellut sen edesottamuksille, neiti katsoo asiakseen rähistä vaikka ihan vain varmuuden vuoksi vähän joka asiasta. Näyttelypaikalta en saanut siitä mitenkään kuvaa miehelle lähetettäväksi, koska tyttö joko kaivautui puruihin tai piiloutui putkeen, heti kun avasin kuljetusboksin kannen. Sitten kun kotiin päästiin, se esitteli itseään auliisti miehelle, mutta annas olla kun tämä aukaisi boksin kannen, niin jo alkoi rähinä. Olen ihan varma, että tämän kanssa ei tule tylsää!
Tyttö on nimeltään Tarinan Ahvatuuli, se on syntynyt eli 27.12.2011 eli se on ihan kohta tasan 2 kuukautta. Väri oli siis helmiäisnormaali ja samassa poikueessa on viisi muuta poikasta:
Tarinan Ajomies, normaali uros
Tarinan Ahmantaival, normaali naaras
Tarinan Aropaimen, normaali naaras
Tarinan Ansalanka, helmiäisnormaali naaras
Tarinan Ahaaelämys, helmiäisnormaali naaras
Ahvatuulen isä on Englannista Ruotsin kautta tullut uros Wessex Emmeth (safiiri) ja emä Chrystal's Maailma Ilman Vihaa (helmiäisnormaali). Lähes koko suku on jotain muuta kuin Arjan omia Tarinan-talvikoita, ainoastaanm eiie. on safiiri naaras Tarinan Olympiahopea.
Pikkuneidillä ei ole vielä kutsumanimeä, kun virallisesta nimestä en ainakaan minä saa väännettyä mitään hyvää. Mietin jo pitää blogissa kilpailun sen lempinimestä ja tarjota palkinnoksi jotain pientä kivaa parhaan nimen keksijälle. Sillä lempinimen tuo tarvitsee, muuten sitä tulee väistämättä kutsuneeksi nimellä "Hullu toukka". Matkalla näyttelyistä kotiin kyllä mietin, että tällä voisi olla nyt potentiaalia ottaa itselleen nimeksi se Louhi, jonka mies teilasi Loviisan kohdalla vedoten siihen ettei kiltille hamsterille voi sellaista nimeä antaa. Toisaalta Justiinakin olisi ihan passeli.
Täytyy miettiä. Kutsuttakoon uutta tulokasta toistaiseksi nimellä pikkutalvikko. Valitettavasti kuvia ei ole julkaistavaksi vielä, viitaten edellä esitettyihin syihin ja toisaalta annamme pikkuneidin nyt ensimmäisen illa tutustua rauhassa dunaansa.
Loviisan ulkomuotoluokka
Aloitetaan vaikka Loviisan arvosteluista. Ulkomuotoluokassa tuomarina oli Heidi Harju ja kaavake näyttää tältä:
Tyyppi & rakenne
Pää: luisu mutta leveä, kaunis kuono
Korvat: kauniit
Silmät: kauniit
Tyyppi: kaulakas, takapainoinen
Koko: erinomainen, ei saa olla yhtään suurempi
Väri, värimerkit & kuvio
Perusväri: vaalea, epätasainen
Pohjaväri: saisi olla selvempi
Puolikuut ja vatsaväri: epäselvät
Poskimerkit ja hilkka: epäselvät
Kuvio: nauha saisi olla selvempi, umborous "puuttuu"
Turkki
Tiheys: saisi olla tiheämpi
Pituus: pitkä
Tasaisuus: hyvä
Vatsaturkki: ok
Terveys
Yleiskunto: ikäisekseen ok, pieniä kasvaimia? vatsassa
Turkin ja ihon kunto: hilseilee
Kynnet, hampaat: alahampaiden pituutta tarkkailtava
Häntä suora, luonne hyvä ja yleisarvosanana tyydyttävä.
No joo, ei mitään kamalan yllättävää. Olemme tässä Karrin kanssa katselleet Loviisan vatsaa vähän huolissamme, kun siellä näyttää olevan yhdessä kohtaa rupi, se on joskus vuotanut vertakin, mutta joinain päivinä näyttänyt olevan lähestulkoon siisti. Kasvainta epäilimme mekin, mutta tänään siitä kyselin kokeneemmilta, oli kommentti sama kuin tuomarin: voi olla kasvain, voi olla olematta, mahdotonta sanoa. Tilanne ja Loviisan terveys muutenkin on tietysti tarkassa seurannassa. Ja aina kannattaa muistaa, että kaikki kasvaimet eivät välttämättä ole pahanlaatuisia.
Alahampaiden lyhentämiseen kyselin neuvoa, varsinaiset lyhentämisohjeet kuitenkin sisältävät sivuleikkurit tai kynsiviilan, joten ehkäpä täytyy antaa Loviisalle enemmän kovaa pureskeltavaa jatkossa, ettei näitä lyhennyskonsteja tarvita. Tietenkin sen voisi siirtää takaisin muovidunaansa, jonka kanssa kamppaillessa hampaat näppärästi kuluvat...
Loviisan lemmikkiluokka
Lemmikkiluokan tuomari oli Saija Kukkohovi ja arvostelu kuuluu näin:
Yleiskunto: mukavan massakas ikäisekseen
Turkki: ikä näkyy turkissa, erittäin kuiva ja hilseilevä iho
Korvat, silmät, hampaat: ok
Kynnet: ok
Käsiteltävyys: rauhallinen ja mukava käsitellä
Yleisvaikutelma: mukava mummo :)
Ja tässäkin häntä suora ja yleisarvosana hyvä.
Ihmettelen hieman, ettei lemmikkituomari sanonut mitään hampaista tai mahasta. Tietysti lk syyrialaisia oli ilmoitettu vain 29 kappaletta ja syyrialaisnaaraiden lemmikkiluokassa oli jotakuinkin 50 hamsteria, niin että lemmikkituomarilla oli enemmän hommaa arvosteluidensa kanssa.
Joka tapauksessa turkin ja ihon kunnon heikkous ei yllätä. Loviisa ei ole koskaan ollut yhtä upeaturkkinen kuin esimerkiksi Katariina oli, kaikkia vain ei siunata upealla samettiturkilla ja tietenkin ikä harventaa ja kuivattaa turkkia. Eikä talvi ja sisälämmitys eli kuiva ilma taatusti paranna asiaa. Lemmikkiluokasta kuitenkin saatiin se, mitä sinne lähdettiin hakemaan: rauhallinen ja mukava hamsteri käsitellä, ihan kuin emme sitä itse tietäisi.
Sebastianin sihteerinä
Minä puuhailin päivän Sebastian Mårtenssonin sihteerinä, Sebastian tuomaroi ei-standardi robot, kaikki cambpellit ja kiinarit. Hamstereita oli yhteensä muutama kymmenen. Ruotsalaistuomarit eli Sebastian ja loput kääpiöt tuomaroinut Lotta Ling saapuivat näyttelypaikalle vasta puolen päivän maissa, he olivat tulleen aamulla laivalla Suomeen ja sieltä junalla Tampereelle, joten he ehtivät vasta tuolloin paikalle. Meidän arvostelutahti oli ripeä, Sebastianin lyhyt ja ytimekäs arvostelutyyli teki hommasta helppoa ja nopeaa. Itseäni pitää sen verran kehua, että taidan minäkin olla aika nopea kirjoittaja ja jo suhteellisen rutinoitunut sihteerin puuhissa, mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että käsialan suhteen voisi olla toivomisen varaa... Se ei nimittäin ainakaan parane kun nopeasti kirjoittaa.
Mitä noista luokista voisi sanoa, niin turkit olivat kautta linjan hyvässä kunnossa, monet saivat kaavakkeisiin merkinnän "erittäin hyvä" tai jopa "erinomainen" tiheydestä. Vatsassa oli kaljua vain muutamilla, pääasiassa roboilla. Muutamia lohkeilevia turkkeja oli, mutta pääosin kuitenkin turkit olivat hyvät. Yleisesti ottaen myös yleiskunto oli useimmmilla hyvä.
Eniten sanomista löytyi väreistä, jos tosin joukossa oli useitakin yksilöitä, jotka saivat pelkkiä erittäin hyviä kaikista värien arvostelukohdista. Värien lisäksi tyyppi&rakenne-osiossa oli enemmän huomauttamista. Kapeita päitä, liian lähekkäin olevia korvia, erottuvia vyötäröitä ja muutamat mulkosilmätkin.
En muista antoiko Sebastian yhtäkään erinomaista kokonaisarvosanana, mutta jos antoi, niin niitä tuskin oli enempää kuin yksi. Yhtään tyydyttävääkään ei tullut, eläimet siis sijoittuivat välille melko hyvä - erittäin hyvä +.
Uusi tulokas
Kuten sanottua, olin hieman epävirallisesti varannut helmiäisnaaraan Myllylän Arjalta, Tarinan-kasvattajalta. No, lopulta hänellä oli mukana vain yksi, jota hän oli kaavaillut minulle, mutta koska se ei välttämättä kaikkien mielestä vastaisi maailman parhaan hamsterin mielikuvaa, hän esitteli minulle toistakin hamsteria.
Se helmiäisnormaali tyttö oli melkoinen räyhähenki, vilkas, kiroileva eikä ainakaan halua tulla vapaaehtoisesti käteen. Ja muutenkin varsin temperamenttinen kaveri. Tikkaus on epätasainen ja Arja antoikin takuun siitä, että tämä eläin ei tule pärjäämään ulkomuotoluokissa mitenkään. Ja muutenkin se on tyypiltään sellainen sporttinen, kapea ja hoikanlainen kaikinpuolin.
Toinen esitelty hamsteri oli safiiri naaras, siis samanvärinen kuin Hilmakin oli. Se oli todella kiltti lössykkä, möllötti kädessä ihan paikoillaan ja katseli ihmeissään, että mitä nyt. Muutenkin todella kiltti luonteeltaan, kuulemma. Väri olisi hyvä tai peräti erinomainen, sen kanssa saisi todennäköisesti jonkinlaista menestystä näyttelyissä. Tyypiltään se oli ihan erilainen kuin tämä sporttimimmi, leveä ja pallomainen, juuri sitä tyyppiä mitä näyttelyissä yleensä halutaan. Kuitenkin parista asiasta Arja varoitteli tämän kanssa: jos tämä safiirityttö pääsee lihomaan (ja luultavasti lihoo erittäin herkästi), se plösähtää sitten jotakuinkin lopullisesti. Lisäksi suvussa on ollut taipumusta ulkoneviin silmiin vanhemmiten, ylipaino ei ainakaan paranna asiaa.
No siitä sopii sitten valita. Ei ollut edes vaikea valinta, oikeasti. Helmiäistä olen halunnut jo niin kauan ja näyttelymenestyksellä ei ole mitään merkitystä, saati sitten rakenteella, kun emme jalostukseen sitä kaavaile. Kiltti hamsteri olisi tietysti kiva, mutta jos se on pelkkä paikallaan nököttävä pallero, niin ei kiitos. Luonnetta pitää olla, vaikka sitten olisi vähän hankalakin. Niin että meille tuli se rääkyvä sporttimimmi.
Tässä olen jo naureskellut sen edesottamuksille, neiti katsoo asiakseen rähistä vaikka ihan vain varmuuden vuoksi vähän joka asiasta. Näyttelypaikalta en saanut siitä mitenkään kuvaa miehelle lähetettäväksi, koska tyttö joko kaivautui puruihin tai piiloutui putkeen, heti kun avasin kuljetusboksin kannen. Sitten kun kotiin päästiin, se esitteli itseään auliisti miehelle, mutta annas olla kun tämä aukaisi boksin kannen, niin jo alkoi rähinä. Olen ihan varma, että tämän kanssa ei tule tylsää!
Tyttö on nimeltään Tarinan Ahvatuuli, se on syntynyt eli 27.12.2011 eli se on ihan kohta tasan 2 kuukautta. Väri oli siis helmiäisnormaali ja samassa poikueessa on viisi muuta poikasta:
Tarinan Ajomies, normaali uros
Tarinan Ahmantaival, normaali naaras
Tarinan Aropaimen, normaali naaras
Tarinan Ansalanka, helmiäisnormaali naaras
Tarinan Ahaaelämys, helmiäisnormaali naaras
Ahvatuulen isä on Englannista Ruotsin kautta tullut uros Wessex Emmeth (safiiri) ja emä Chrystal's Maailma Ilman Vihaa (helmiäisnormaali). Lähes koko suku on jotain muuta kuin Arjan omia Tarinan-talvikoita, ainoastaanm eiie. on safiiri naaras Tarinan Olympiahopea.
Pikkuneidillä ei ole vielä kutsumanimeä, kun virallisesta nimestä en ainakaan minä saa väännettyä mitään hyvää. Mietin jo pitää blogissa kilpailun sen lempinimestä ja tarjota palkinnoksi jotain pientä kivaa parhaan nimen keksijälle. Sillä lempinimen tuo tarvitsee, muuten sitä tulee väistämättä kutsuneeksi nimellä "Hullu toukka". Matkalla näyttelyistä kotiin kyllä mietin, että tällä voisi olla nyt potentiaalia ottaa itselleen nimeksi se Louhi, jonka mies teilasi Loviisan kohdalla vedoten siihen ettei kiltille hamsterille voi sellaista nimeä antaa. Toisaalta Justiinakin olisi ihan passeli.
Täytyy miettiä. Kutsuttakoon uutta tulokasta toistaiseksi nimellä pikkutalvikko. Valitettavasti kuvia ei ole julkaistavaksi vielä, viitaten edellä esitettyihin syihin ja toisaalta annamme pikkuneidin nyt ensimmäisen illa tutustua rauhassa dunaansa.
Näyttelykuumetta
Näin näyttelypäivän aamuna lentelee perhosia mahassa. Onhan toki jännittettävä Loviisan puolesta ja sitten tulee se uusi pikkutalvikko, jota varten eilen jo laittelin dunan valmiiksi. Pikkuneiti saa ensimmäiseksi kodikseen 75-senttisen dunan. Katsotaan sitten iltapäivällä, millainen pikkuvipeltäjä meille tulee.
13.2.12
Näyttelysihteerin survival kit
Teoriassa hamsterituomarin sihteerin ei tarvitse tuoda näyttelyihin mitään muuta kuin itsensä (vrt. oma hamsterinäyttelyissä), mutta jonkinasteinen kokemus on osoittanut, että muutamia juttuja kannattaa kyllä pakkailla mukaan:
- kyniä, mielellään sellaisia kyniä, joilla on hyvä kirjoittaa. Mielellään myös pari varakynää, siltä varalta, että joku tarvitsee tai oma kynä alkaa temppuilla.
- paperia, parasta olisi ehkä A4-kokoinen ruutupaperi, mutta mikä tahansa kelpaa, jos siitä on puutetta. Olen joskus raapustanut käsin tuomarille eläinlistaa, kun se oli jäänyt uupumaan ja joskus ei ole ollut arvostelukaavakkeita tarvittavaa määrää, jolloin on sitten tehty puhtaalle paperille arvostelu.
- teippi, siitä on aina huutava pula, kun pitää numerolappusia kiinnittää boksien kansiin ja roskasäkkejä tuomaripöytien reunoille. Hyvä idea on kirjoittaa teippirullaan oma nimi, niin se saattaa kierroksen jälkeen päätyä takaisin alkuperäiselle omistajalleen.
- sakset, näitäkin kaipaillaan aina silloin tällöin.
- paperinenäliinoja, erilaisia yllättäviä tarpeita varten. Tuomaripöydillä yleensä on ainakin muutama siivu käsipaperia ja buffetissa talouspaperia, mutta aina se ei riitä. Nenäliinoilla on pyyhitty muun muassa pöydälle kaatuneita kahveja ja kaniluokan assistentin käteensä saamaa haavaa.
Minulla alkaa olla pahimmoista näyttelykuumetta menossa, koska ensi lauantaina on se pitkään ja hartaasti odotettu Tampereen näyttely, johon Loviisa päättää näyttelyuransa ja toivon mukaan saamme matkaan pikkutalvikon (ai niin, pitäisi hakea lisää purua). Onnistuin taas tunkemaan itseni sihteeriksi, mutta toisin kuin aiemmin kirjoitin, en olekaan lemmikkikääpiöiden sihteeri vaan campbellien, kiinareiden ja ei-standardirobojen sihteeri. Niitä tulee taas tuomaroimaan Sebastian Ruotsista, kuten oli Hyvinkään Grand Galassakin.
- kyniä, mielellään sellaisia kyniä, joilla on hyvä kirjoittaa. Mielellään myös pari varakynää, siltä varalta, että joku tarvitsee tai oma kynä alkaa temppuilla.
- paperia, parasta olisi ehkä A4-kokoinen ruutupaperi, mutta mikä tahansa kelpaa, jos siitä on puutetta. Olen joskus raapustanut käsin tuomarille eläinlistaa, kun se oli jäänyt uupumaan ja joskus ei ole ollut arvostelukaavakkeita tarvittavaa määrää, jolloin on sitten tehty puhtaalle paperille arvostelu.
- teippi, siitä on aina huutava pula, kun pitää numerolappusia kiinnittää boksien kansiin ja roskasäkkejä tuomaripöytien reunoille. Hyvä idea on kirjoittaa teippirullaan oma nimi, niin se saattaa kierroksen jälkeen päätyä takaisin alkuperäiselle omistajalleen.
- sakset, näitäkin kaipaillaan aina silloin tällöin.
- paperinenäliinoja, erilaisia yllättäviä tarpeita varten. Tuomaripöydillä yleensä on ainakin muutama siivu käsipaperia ja buffetissa talouspaperia, mutta aina se ei riitä. Nenäliinoilla on pyyhitty muun muassa pöydälle kaatuneita kahveja ja kaniluokan assistentin käteensä saamaa haavaa.
Minulla alkaa olla pahimmoista näyttelykuumetta menossa, koska ensi lauantaina on se pitkään ja hartaasti odotettu Tampereen näyttely, johon Loviisa päättää näyttelyuransa ja toivon mukaan saamme matkaan pikkutalvikon (ai niin, pitäisi hakea lisää purua). Onnistuin taas tunkemaan itseni sihteeriksi, mutta toisin kuin aiemmin kirjoitin, en olekaan lemmikkikääpiöiden sihteeri vaan campbellien, kiinareiden ja ei-standardirobojen sihteeri. Niitä tulee taas tuomaroimaan Sebastian Ruotsista, kuten oli Hyvinkään Grand Galassakin.
22.1.12
Näyttelyt 18.2.12
Ilmoitin sitten Loviisan mukaan 18.2. täällä Tampereella pidettäviin SHYn näyttelyihin. Paikka on vanha tuttu Virelä Ikurissa, jonne menee täältä Hervannasta bussilinja 13 ihan suoraan. Itse puuhastelen päivän lemmikkikääpiöiden sihteerinä, varsinainen tuomari on Janika Skofelt.
Loviisa menee sekä lemmikki- että ulkomuotoluokkiin, ajattelin vähän niinkuin kannatuksen vuoksi ilmoittaa sen molempiin. Olenhan jo jonkin aikaa miettinyt, että se pitäisi viedä vielä kerran lemmikkiluokkaan kun se on niin ihana käsitellä ja minun mielestäni muutenkin nuorekas ollakseen kohta jo kaksivuotias. Nähtäväksi jää, jakaako syyrialaisten lemmikkituomari Satu Karjalainen saman mielipiteen.
Ulkomuotoluokasta en odota sen suurempaa menestystä, Loviisa ei ole koskaan ollut tyypiltään mikään loistohamsteri ja yleensä nämä veteraani-ikäiset eivät pärjää nuoremmille. Parasta mitä ulkkiksesta voi olla tulossa on luultavasti "paras veteraani"-titteli (varsinkin jos on ainoa veteraani-ikäinen). Heidi Harju tuomaroi tällä tietoa lyhytkarvaiset syyrialaiset.
Ja sittenhän voi tietysti olla niinkin, että näyttelystä tarttuu mukaan talvikkotenava...
Loviisa menee sekä lemmikki- että ulkomuotoluokkiin, ajattelin vähän niinkuin kannatuksen vuoksi ilmoittaa sen molempiin. Olenhan jo jonkin aikaa miettinyt, että se pitäisi viedä vielä kerran lemmikkiluokkaan kun se on niin ihana käsitellä ja minun mielestäni muutenkin nuorekas ollakseen kohta jo kaksivuotias. Nähtäväksi jää, jakaako syyrialaisten lemmikkituomari Satu Karjalainen saman mielipiteen.
Ulkomuotoluokasta en odota sen suurempaa menestystä, Loviisa ei ole koskaan ollut tyypiltään mikään loistohamsteri ja yleensä nämä veteraani-ikäiset eivät pärjää nuoremmille. Parasta mitä ulkkiksesta voi olla tulossa on luultavasti "paras veteraani"-titteli (varsinkin jos on ainoa veteraani-ikäinen). Heidi Harju tuomaroi tällä tietoa lyhytkarvaiset syyrialaiset.
Ja sittenhän voi tietysti olla niinkin, että näyttelystä tarttuu mukaan talvikkotenava...
27.11.11
Grand Gala Hyvinkäällä
Eilen pidettiin SHY:n näyttelyvuoden kohokohta, vuotuinen Grand Gala ja pitopaikkana oli Hyvinkään järjestötalo, Munckinkatu 49. Ihan yksikseen emme siellä olleet vaan valoisan salin toisella sivulla oli hiiriyhdistyksen näyttelyt. Ehdin hieman vilkuilla hiirulaisiakin ennen arvostelujen alkua ja olivathan ne kovin vekkuleita otuksia.
Minulla oli pitkästä aikaa sihteerinpesti, Ruotsista oli tullut peräti kolme tuomaria: Lotta Ling (uml, pk syyrialaiset), Sebastian Mårtensson (uml talvikot ja robot) ja Pernilla Rehnqvist (uml ei-standardisyyrialaiset, pet syyrialaisurokset). Minä oli tällä kertaa Sebastianin sihteerinä eli talvikoita ja roboja kulki meidän pöydän kautta.
Tämä on toinen kerta kun olen sihteeröinyt Sebastiania, ensimmäinen kerta oli puolitoista vuotta sitten juhlanäyttelyssä Littoisissa. Niinpä Sebastianin lyhyt ja ytimekäs arvostelutyyli oli jo tuttu. Sebastian käyttää paljon termejä good, very good ja excellent (hyvä, erittäin hyvä, erinomainen) eikä välttämättä anna sen enempää kommenttia niistä arvostelukohdista, jotka arvioi hyviksi. Sitten jos jotain on pielessä, tulee enemmän tekstiä, esimerkiksi tikkauksesta voi sanoa että on liian vaalea ja epätasainen.
Noita kääpiöitä ei ollutkaan tarjolla hirveitä määriä, talvikoita oli reilu 30 ja roboja parisenkymmentä ja kun Sebastian tuomaroi varsin sutjakasti, olimme sut nopeasti valmiita. Esimerkiksi Lotalla oli arvosteltavana käsittääkseni lähemmäs 80 pitkäkarvaista hamsteria... Itse en ehtinyt valitettavasti jäädä palkintojen jakoon, kun minun piti lähteä jo muualle.
Niin ja pitäähän minun mainita vielä meidän assistentti eli näyttelyissä se raukka, joka juoksuttaa hamsteribokseja boksipöydältä tuomaripöydälle ja takaisin. Meidän assistenttina oli pieneläinhoitajaksi opiskeleva Henna, joka otti hommansa vakavissaan. Bokseja tuli ja meni niin jouhevasti ja nämä kaikki kuvioihin kuuluvat satunnaiset "boksi kateissa"-, "arvosteluseteli jäi pöydälle"- ja "mikä hamsteri tää on?"-ongelmat hoituivat kädenkäänteessä.
Niin, meidän elukoita ei ollut mukana, tulin itse Nurmijärvelle jo perjantaina ja lähden täältä vasta tiistaina takaisin enkä voi ottaa terroja tai dunia mukaan kun kuljen junalla. Eikä Karri ole niin innostunut näyttelyistä että olisi lähtenyt kiikuttamaan lauantaiaamuna hamstereita Hyvinkäälle. Vielä joskus tekisi mieli viedä Loviisa ainakin lemmikkiluokkaan, se on näet niin ihana käsitellä, että tiedä vaikka pärjäisikin. Valitettavasti muiden menojen takia joudumme jättämään PiNan näyttelyt 10.12. väliin vaikka niin uhkasinkin ne sinne vielä.
Minulla oli pitkästä aikaa sihteerinpesti, Ruotsista oli tullut peräti kolme tuomaria: Lotta Ling (uml, pk syyrialaiset), Sebastian Mårtensson (uml talvikot ja robot) ja Pernilla Rehnqvist (uml ei-standardisyyrialaiset, pet syyrialaisurokset). Minä oli tällä kertaa Sebastianin sihteerinä eli talvikoita ja roboja kulki meidän pöydän kautta.
Tämä on toinen kerta kun olen sihteeröinyt Sebastiania, ensimmäinen kerta oli puolitoista vuotta sitten juhlanäyttelyssä Littoisissa. Niinpä Sebastianin lyhyt ja ytimekäs arvostelutyyli oli jo tuttu. Sebastian käyttää paljon termejä good, very good ja excellent (hyvä, erittäin hyvä, erinomainen) eikä välttämättä anna sen enempää kommenttia niistä arvostelukohdista, jotka arvioi hyviksi. Sitten jos jotain on pielessä, tulee enemmän tekstiä, esimerkiksi tikkauksesta voi sanoa että on liian vaalea ja epätasainen.
Noita kääpiöitä ei ollutkaan tarjolla hirveitä määriä, talvikoita oli reilu 30 ja roboja parisenkymmentä ja kun Sebastian tuomaroi varsin sutjakasti, olimme sut nopeasti valmiita. Esimerkiksi Lotalla oli arvosteltavana käsittääkseni lähemmäs 80 pitkäkarvaista hamsteria... Itse en ehtinyt valitettavasti jäädä palkintojen jakoon, kun minun piti lähteä jo muualle.
Niin ja pitäähän minun mainita vielä meidän assistentti eli näyttelyissä se raukka, joka juoksuttaa hamsteribokseja boksipöydältä tuomaripöydälle ja takaisin. Meidän assistenttina oli pieneläinhoitajaksi opiskeleva Henna, joka otti hommansa vakavissaan. Bokseja tuli ja meni niin jouhevasti ja nämä kaikki kuvioihin kuuluvat satunnaiset "boksi kateissa"-, "arvosteluseteli jäi pöydälle"- ja "mikä hamsteri tää on?"-ongelmat hoituivat kädenkäänteessä.
Niin, meidän elukoita ei ollut mukana, tulin itse Nurmijärvelle jo perjantaina ja lähden täältä vasta tiistaina takaisin enkä voi ottaa terroja tai dunia mukaan kun kuljen junalla. Eikä Karri ole niin innostunut näyttelyistä että olisi lähtenyt kiikuttamaan lauantaiaamuna hamstereita Hyvinkäälle. Vielä joskus tekisi mieli viedä Loviisa ainakin lemmikkiluokkaan, se on näet niin ihana käsitellä, että tiedä vaikka pärjäisikin. Valitettavasti muiden menojen takia joudumme jättämään PiNan näyttelyt 10.12. väliin vaikka niin uhkasinkin ne sinne vielä.
15.11.11
PiNan pikkujoulunäyttelyt 10.12.
Pirkanmaan Nakertajat järjestää pikkujoulunäyttelyn 10.12. Kutsu. Viimeinen ilmoittautumispäivä on 30.11.
Tarjolla on siis lemmikkiluokkia hamstereillekin ja hamstereiden tuomarina on SHY:n virallinen tuomari Martina Munther. Ohjeet ilmoittautumiseen löytyvät PiNan sivuilta myös.
Koska tämä on näin lähellä ja veteraani-ikäiset hamsut kilpailevat ilmaiseksi (tosin olisi minulla talkooseteleitä käytettävänä muutamista edellisistä PiNan näyttelyistä, jos vain löytäisin ne), ajattelin viedä meidän molemmat ikänestorit sinne. En ole vielä ilmoittautunut, tarvitsee tuossa vielä vähän katsella miltä otusten turkit näyttävät ja kunto muuten.
BTW, muutaman viikon päästä eli 26.11. on myös SHY:n oma Grand Gala Hyvinkäällä. Minä olen menossa sinne, sain tuttuun tapaan homman ruotsalaisen Sebastian Mårtenssonin sihteerinä. Sebastian arvostelee talvikkojen ja robojen ulkomuotoluokat. Tällä hetkellä talvikkoja on alustavasti ilmoitettu mukaan 36 ja roboja 20, joten mitään törkeän suurta eläinmäärää ei ole Sebastianille tulossa. Verrataan vaikka siihen että pitkäkarvaisia syyrialaisia on ilmoitettu 80... Meidän elukat eivät ole Hyvinkäälle tulossa enkä ole tällä kertaa kyytiäkään tarjoamassa, koska olen todennäköisesti koko viikonlopun tuolla suunnalla ja liikkeellä julkisilla.
Tarjolla on siis lemmikkiluokkia hamstereillekin ja hamstereiden tuomarina on SHY:n virallinen tuomari Martina Munther. Ohjeet ilmoittautumiseen löytyvät PiNan sivuilta myös.
Koska tämä on näin lähellä ja veteraani-ikäiset hamsut kilpailevat ilmaiseksi (tosin olisi minulla talkooseteleitä käytettävänä muutamista edellisistä PiNan näyttelyistä, jos vain löytäisin ne), ajattelin viedä meidän molemmat ikänestorit sinne. En ole vielä ilmoittautunut, tarvitsee tuossa vielä vähän katsella miltä otusten turkit näyttävät ja kunto muuten.
BTW, muutaman viikon päästä eli 26.11. on myös SHY:n oma Grand Gala Hyvinkäällä. Minä olen menossa sinne, sain tuttuun tapaan homman ruotsalaisen Sebastian Mårtenssonin sihteerinä. Sebastian arvostelee talvikkojen ja robojen ulkomuotoluokat. Tällä hetkellä talvikkoja on alustavasti ilmoitettu mukaan 36 ja roboja 20, joten mitään törkeän suurta eläinmäärää ei ole Sebastianille tulossa. Verrataan vaikka siihen että pitkäkarvaisia syyrialaisia on ilmoitettu 80... Meidän elukat eivät ole Hyvinkäälle tulossa enkä ole tällä kertaa kyytiäkään tarjoamassa, koska olen todennäköisesti koko viikonlopun tuolla suunnalla ja liikkeellä julkisilla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)