Voi naaraat ja niiden tulehtuvat kohdut

Eipä ollut kiva yllätys eilen siivota Adan pesää ja löytää pehmikkeistä verta. Hamsteria tarkastaessani totesin heti, että veri tulee hännän alta, joten todennäköisin ongelma on kohtutulehdus, naaras kun on kyseessä. Tämän aamun ensimmäinen tehtävä olikin soitella eläinlääkäriin ja sain ajan Nokian Pieneläinklinikalle puoleksi päiväksi. Kohtutulehdus, sanoi lääkärikin. Antibioottia voidaan kokeilla, kuurin tuloksesta tosin ei anneta takeita. Leikkaustakin lääkäri tarjosi, mutta minä suhtaudun edelleen hamstereiden leikkauksiin hieman epäillen. Ei niin etteikö nukutus ja leikkaus onnistuisi, mutta sitten se jälkihoito, miten onnistuu kivunlievitys, miten saa hamsterin olemaan riehumatta tai nuolematta leikkaushaavaa, repimättä tikkejä ja niin edelleen (kuvittelin jo Adan päälle maailman pienimmän sukkapuvun ja miten se kiemurtelisi siitä eroon alle 30 sekunnissa). Ja toisaalta Ada on jo hieman iäkkäämmän puoleinen, lähes kaksivuotias, vaikka kiinarit ovatkin hamsterilajeista pitkäikäisin eikä kolmivuotias kiinari ole ymmärtääkseni edes harvinaisuus. Eli jos antibiootti ei auta, niin vaihtoehdoksi jää lopetus.

Sain mukaan siis tuttua Baytriliä, ohjeena antaa 0,05 millilitraa aamuin illoin, 10 päivän kuuri (minun täytynee vielä soittaa klinikalle, sillä mielestäni lääkäri puhui kylläkin viidestä päivästä, mutta paperissa lukee 10 päivää). Ensimmäisen annoksen Ada sai jo päivällä, kun kotiuduimme, toinen annos meni juuri äsken. Toistaiseksi tippanen on mennyt suuhun ja mitä ilmeisimmin siitä myös eteenpäin aika tuskattomasti, vaikka Adan käsittely ei olekaan mitenkään erityisen helppoa minulle, se on edelleen vähän liian notkea ja nopea. Mutta tällä hetkellä minä kuitenkin johdan siis 2–0. Saa sitten nähdä missä kohtaa Ada suivaantuu tähän lääkintärumbaan ja alkaa purra, kuten Pertin kohdalla kävi.

Ikävä vaiva tämä kohtutulehdus, Janehan sellaisen sai myös ja se ei siitä toennut. Aiheesta on myös artikkeli Hamsterit.netissä: Kohtutulehdus hamsterinaarailla, siinäkin todetaan, että antibiooteilla ei välttämättä saada tulehdusta hoidettua täydellisesti. Kohtutulehduksen syistä siinä ei kerrota, ilmeisesti niitä ei tiedetä, mutta epäilen että siihen asiaan ei voi hoidolla mitenkään vaikuttaa. Meillä on taas vain huonoa tuuria. Taidan siirtyä kohta kokonaan uroshamstereihin, yksi ongelma vähemmän.

Vaan kyllä taas sai tuntea itsensä tyhmäksi klinikalla. ELL kysyi ensimmäiseksi että onko Ada tottunut käsittelyyn. Vastasin että on se, mutta on kyllä kovin vikkelä. Mitä teki Ada? Se käyttäytyi kuin herran enkeli, istui kaikessa rauhassa lääkärin kädessäkin. Lääkäri kommentoi, että kylläpä on kiltti ja rauhallinen hamsteri, kun on joskus nähnyt sellaisia kauheita viipottajia. Minä tyydyin vain hymyilemään ja ajattelin hiljaa mielessäni, että kyllä sitä nyt ollaan vieraskoreita, annas olla kun päästään taas kotiin, sikäli kuin tuo viilipytty nyt meidän hamsteri edes on.

Kovemmat lääkkeet

Tosiaan, edellisessä postauksessa oltiin toiveikkaita Janen suhteen, muttei julistettu vielä mitään. Ja hyvä olikin, sillä eilisiltana oli hännän alla taas tuoretta verta. Vielä ei heitetty hanskoja tiskiin ihan kokonaan, soittelin tilanteesta eläinlääkärille ja hän määräsi kovempaa antibioottia ja kipulääkettä sen lisäksi. Nyt tuli sitä tuttua Baytriliä, 0,1 milliä kerran päivässä kahden viikon ajan. Kipulääkkeeksi määrättiin Loxicomia 0,2 milliä kerran päivässä 5 päivän ajan.

Baytrilin pitäisi nyt kuitenkin ruveta tehoamaan tuon kipulääkekuurin kestäessä ja tietenkään yleisvoinnissa ei saa tapahtua mitään laskua. Mutta jos se ei auta, niin sitten edessä on se viimeinen piikki. NYT sopisi kaikkien lukijoiden pitää niitä sormia ja varpaita pystyssä, että antibiootti alkaisi todella tehota. Meillä ei olisi mitään halua lopettaa tätäkin hamsteria alta kaksivuotiaana – olkoonkin että ne naaraat ovat lyhytikäisempiä –, mutta eihän siinä auta muukaan jos toinen sairastaa ja pahimmassa tapauksessa kärsii. Ja kun nämä pienet penteleet eivät edes näytä sitä kipuaan ja huonoa oloaan jos vain voivat ne peittää.

Näinä päivinä kuitenkin mielessä käy yhä useammin ajatus siitä, että jos sitä keskittyisi harrastamaan saintpaulioiden kasvatusta. Ei saintpaulioita. Nekin kuolevat kaikki. Vain postimerkkien keräämistä.

Janen kuulumisia

Terveisiä sairastuvalta. Janelle meni juuri äsken viides annos Ditrimiä. Lääkkeen antaminen on sujunut nätisti, Jane ei ole lainkaan niin kettuuntunut käsittelystä kuin Pertti oli. Näyttäisi vähän siltä, että ilmeisen makealta maistuva Ditrim (ainakin se haisee sellaiselta makealta) saattaisi Janesta olla jopa hyvää. Ainakin se nuolee huulensa lääkkeen antamisen jälkeen huolella, jos on vähänkään mennyt lääkettä ohi suun.

Janen vointi on vaikuttanut normaalilta, nytkin se tonkii dunassaan puruja. Tänään ei ole ainakaan toistaiseksi näkynyt tuoretta verta hännän alla, vanhaa kuivunutta vain, jota olemme yrittäneet pyyhkiä pois kostealla vanulapulla. Eikä se nyt haissutkaan. Vielä ei uskalla kuitenkaan sanoa sitä eikä tätä, mutta toivomme edelleen, että Jane tuosta toipuisi.

Jane sairastaa

Voi mitä murheita meillä taas onkaan.
Tarina alkaa tiistailta, jolloin Karri huomasi vaatekomeroulkoilulla, että Jane on vähän vaisu, ei viipota ja hengityskin on kovin näkyvää. Tosin se oli kyllä kesken uniensa herätetty ulkoilemaan (eli pois häkinsiivouksen alta), mutta silti. Erityistarkkailu siis päälle. Itse huomasin keskiviikkona, että sen hännänalus on likainen. Siis ripulia, kun se otus vähän haiskahtikin. Seurauksena tuoreruokapaasto.
Eilisiltana pikkupotilas taas kaahittiin dunastaan esille, tällä kertaa se oli pirteä ja tuli ihan itse käsiin poisnostettavaksi. Hännän alla oli enemmän sotkua, mutta tarkemmassa syynissä se paljastuikin vereksi. Ja se haisi edelleen. Kiireesti sitten puhelu pieneläinpäivystykseen ja kun en osannut edes sitä tarkentaa, oliko veri peräisin peräaukosta vai emättimestä, lähdimme kiikuttamaan neitiä päivystykseen.

Eläinlääkäri selvitti veren alkuperän, se tulee emättimen aukosta ja ensimmäinen epäily on kohtutulehdus. Siihen saattaisi viitata paha hajukin. Klinikalla Jane oli oma pirteä itsensä, jyrsi raivoisasti kuljetusboksiaan ja räpiköi hyvinkin terhakkaasti. Antibioottikuurin se sai, Ditrimiä pitää syöttää viikon ajan aamuin illoin pieni tippanen. Jos verinen vuoto ei lopu tai yleiskunnossa tapahtuu heikentymistä, kipin kapin takaisin lääkäriin.

Ell antoi vaihtoehdoksi kohdunpoistoleikkauksen, jos ei antibiootti tehoa tai tulehdus toistuu. Nokian pieneläinklinikalla kuulemma olisi tietotaitoa tehdä tällaisia, mutta itse epäröin, että kannattaako moinen Janen kannalta, jos sitä leikkausta nyt joudutaan miettimään. Ensinnäkin Jane ei ole kovin nuori enää, riskit pienen eläimen nukuttamisessa ja operoinnissa ovat suuret, kivunlievitys pikkujyrsijöillä on vähän kysymysmerkki ja miten sen muka saa olemaan repimättä tikkejä tai riehumatta niin, että haava ei parannu. Minä olen vähän sitä mieltä, että jos Jane ei antibiooteilla parannu, emme me sitä leikkauta. Täytyy neuvotella Karrin kanssa.

Minä ehdin FB:n hamsterikeskustelussa jo murehtia sitä, että kuinka meillä nämä hamsterit aina kuolevat näin nuorina, ennen kahden vuoden ikää. Pari kokeneempaa harrastajaa sanoi, että heidän kokemuksensa perusteella naaraat kuolevat usein nuorempina, urokset ovat pitkäikäisempiä. Sinänsä tietysti lohduttavaa, että ehkä meidän hoitotavoissa ei ole mitään perusteellisen väärin, mutta tällä hetkellä ei lohduta yhtään ajatus siitä, että pahimmassa tapauksessa Jane joudutaan lopettamaan pikapuolin. Joten nyt kaikki sormet ja varpaat pystyyn, että tuo antibiootti tehoaisi!

Lisää papovasta

Huhtikuussahan kirjoittelin täälläkin, että Ruotsissa oli tavattu varma papova-tapaus, mutta sen jäi tuolloin siihen yksittäiseen tapaukseen.

Nyt Ruotsin hamsteriyhdistys tiedottaa sivullaan, että epäiltyjä papova-tapauksia on tullut nyt ainakin kaksi. Niitä ei ole varmistettu, mutta oireet ovat samanlaisia kuin papovassa ja hamsterit ovat kuolleet nopeasti. Koska tapaukset on todettu eri puolilta Ruotsia, Skånesta ja Södermanlannista ja molemmat oireilleet hamsterit ovat olleet ymmärtääkseni eläinkaupasta ostettuja, niin on todennäköistä että tartunnan lähteenä on jokin eläintukku.

Pahinta asiassa on se, että eläintukut ovat paljolti kansainvälisiä eikä mikään takaa sitä, etteikö samasta tukusta olisi tuotu hamstereita Suomeenkin ja näillä siis saattaa olla papovaa matkassa. Mikä tietysti on hemmetin ikävää, jos Suomeen papova tulee. Suomi on ollut vuosikausia papova-vapaa maa, mutta perimätieto kertoo, että jossain vaiheessa näyttelytoiminta oli jäissä pitkiä aikoja, jotta papovan leviäminen erityisesti jalostushamstereiden joukossa saatiin estettyä.

Sinänsä papovan mahdollinen esiintyminen eläinkauppahamstereilla on ongelmallista. Eläimet luultavasti hyvin usein myydää sellaisille ihmisille, jotka eivät ole koskaan kuulleetkaan papovasta eivätkä osaa edes ajatella, että oireet ja ennenaikainen kuolema voisivat olla mitään muuta kuin huonoa onnea. Papovan leviämisen estämiseksi olisi tärkeää saada kiinni kaikki epäillyt tapaukset ja lähettää ne Eviraan tutkittaviksi (ohjeet), mutta se ei ole halpaa lystiä ja toisaalta jos ei tiedä mitään papovasta ja sen vakavuudesta, ei moista tule edes ajatelleeksi. Enkä tiedä kiinnostaako eläinkauppojakaan alkaa valistaa ostajia papovasta, sellaisen mainitseminenhan tarkoittaisi ainakin epäsuorasti sen myöntämistä, että eläinkaupat eivät tiedä mistä ja millaisista oloista heidän eläimensä tulevat ja että he saattavat myydä sairaita eläimiä. Papovan itämisaika on 5-30 viikkoa, joten luovutusikäisenä (5 viikkoa) myyty hamsteri saattaa elää useita kuukausia ihan terveen näköisenä ennen sairastumistaan. Eikä kokematon tai aina kokeneempikaan harrastaja osaa epäillä, että itsellä monta kuukautta olleen hamsterin oireiden ja kuoleman takana olisi jokin, mikä on eläinkaupasta peräisin.

Sinänsä en itse ole huolissani, eläinkauppahamsterit harvoin päätyvät näyttelyihin ja vien Janen ihan hyvillä mielin Tampereen näyttelyihin vaikka siellä on ruotsalaistuomareita. Ei tässä nyt mitään paniikkia kannata alkaa itselleen kehittää. Ja toisaalta jos suomalaisilta harrastajilta alkaa kantautua huhuja mahdollisista papovatapauksista, meidän varotoimiksi riittää näyttelylakko. Ja jatkossakin aion ostaa hamsterini kasvattajilta.

Ruotsissa papovaa

Tiedote SHY:n sivuilla. Ruotsissa on tavattu yksi papova-tapaus, sairastunut eläin oli tuontihamsteri Tsekeistä.

Lyhyesti papovasta: se on syyrialaisilla ja eurooppalaisilla hamstereilla esiintyvä tappava virus, sitä ei toistaiseksi ole tavattu kääpiöillä. Se aiheuttaa ihokasvaimia, lymfoomia ja munuaistulehduksen. Se leviää ainakin virtsan kautta. Siihen ei ole hoitokeinoa. SHY:n tietojen mukaan Ruotsista tai Tsekeistä ei ole viime aikoina tuotu syyrialaisia Suomeen eikä Suomessa ole vuosiin esiintynyt papovaa, mutta papovatapauksen, vaikkakin toistaiseksi vain yksittäisen löytyminen Ruotsista on hälyttävä merkki.

Ei se nyt kovin hyvältä näytä...

Pertin antibioottikuuria on jatkunut nyt viikon verran, mutta tilanne ei ole sanottavasti parantunut. Turkki ei tietysti tässä ajassa ehdi juuri kasvaa eikä suurimmat ruvetkaan kadota, mutta painokaan ei ole noussut ja varsinkin ärsyyntyneenä Pertin hengitys vinkuu vielä.

Antibiootti on mennyt sittenkin parhaiten alas pakkosyötöllä eli roboa niskasta kiinni ja pikku tippa lääkettä suupieleen, Pertti on sen siitä mutustellut sitten suuhunsa. Siinä on vain se vika, että Perttiä selkeästi alkaa vituttaa joka-aamuinen ja -iltainen räpeltäminen. Myönnän ettemme ole käsitelleet Perttiä järin paljon sen vilkkauden takia, yleensä siirto kuljetusboksiin siivoamisen ajaksi on hoitunut paperirullan avulla ja niskaotetta on tarvittu vain kynsiä leikatessa. Pertti ei ole sanottavasti ollut innoissaan niistäkään, mutta sietänyt käpälöinnin kohteliaasti. Nyt se lähtee karkumatkalle heti kun dunan kattokalteri kolisee ja se on puraissutkin meitä molempia, Karria ihan niin että meni verille asti. Herrasmiesmäisyys on kaukana. Niskaotteen saaminen on aina vain vaikeampaa, kun ei tahtoisi ihan järjettömiä puremavammoja itselleenkään hommata ja mitä kauemmin hommassa menee, sen enemmän Pertti stressaa. Ja tietysti on aina myös se mahdollisuus, että Pertti puree ja vastustelee sen takia että siihen sattuu (kasvain tms).

Vaikka kuuria olisi vielä toinen viikko jäljellä, varasin torstaiksi ajan Veterin hamsteriekspertille ja katsotaan mitä hän on asiasta mieltä. Tämä ei oikeasti ole enää kivaa kenenkään kannalta.

Pertti-päivitystä

Pertin tilanne ei ole suuremmin muuttunut keskiviikkoisesta. Antibioottia on mennyt nyt muutama annos, painoa seuraillaan ahkerasti, mutta se ei ole tullut ylöspäin, jos ei tippunutkaan. Karvatilanne nyt ei tässä ajassa ole ehtinyt parantua, jos ei pahentuakaan.
Pertti on jo useammin kuin kerran esittänyt show'n nimeltä "Olen aivan terve robo". Pikkukaveri jaksaa vipeltää ja puuhailla omiaan useampia kertoja päivässä/illassa/yössä. Ruokakin maistuu tai ainakin sitä pemotetaan antaumuksella pois kupista, jäljistä päätellen meillä ei asu hamsteri vaan sika. Puutunnelia täytyy vihata jostain syystä niin paljon, että se saa hammasta usein ja herkkutikkuakin pitää järsiä ohimennen.
Pieni toive on koko ajan olemassa, entä jos sittenkin...

Pertin kuulumisia

Kas niin, terveisiä taas Veterin eläinlääkäriasemalta, kävin näyttämässä laihtunutta ja kauhtunutta Perttiä siellä. Tällä kertaa emme valitettavasti saaneet aikaa Kirsi Kemppaiselle, joka on paikan eksoottisempiin lemmikeihin erikoistunut eläinlääkäri, mutta ei Riitta Vikbergkään ensimmäistä kertaa pitänyt roboa kädessään.

Kokonaistilanne, eli edelleen jatkuvat hengitysongelmat, karvanlähtö ja laihtuminen, ei näytä lupaavalta. Kun kyseessä on pieni eläin, tutkimusten tekeminen on vaikeata ja tälläkään kertaa ei lääkäri sormin tunnustelemalla pystynyt havaitsemaan esimerkiksi kasvainta tai muuta sellaista selkeätä vikaa. Kylkien karva on sennäköistä, että se on rapsuteltu pois, ei itsestään lähtenyttä ja rapsutteluun viittaavat ruvetkin iholla. Jokin asia siis kiusaa Perttiä, joko iholla tai syvemmällä, kutina tai kipu.
Ulkoloisiin eläinlääkäri ei oikein sanonut uskovansa, mutta Pertti sai iholleen tipan niitä karkoittavaa lääkettä, siltä varalta, että jos kyseessä kuitenkin olisi jokin loinen. Ulkoloiset tuskin kuitenkaan selittävät laihtumista ja hengityksen vinkumista.
Sen lisäksi Pertti sai uutta antibioottia, tällä kertaa Ditrimin sijaan Baytriliä jota annetaan tippa (n. 0,01 ml) aamuin illoin. Se on hengitystieoireisiin ja vähän niinkuin kokeilu myös, katsotaan jos siitä on apua. Ihan hirveästi lääkäri ei antanut kuitenkaan toiveita, että kokonaistilanne paranisi välttämättä näillä keinoilla.

Tuota kipuasiaa olemme Karrinkin kanssa pohtineet ja se on sellainen juttu, että jos näillä lääkkeillä ei nyt tapahdu selkeätä paranemista tilassa, on lopetuspiikki lähellä. Niin ikävää kuin se onkin, mutta ainakin mahdolliset kivut loppuvat 100% varmasti siihen. Katsomme nyt viikon tai sitä luokkaa, että miten nuo lääkkeet vaikuttavat. Jos karva ei kasva eikä paino nouse, yritän saada vielä uudelleen ajan Kemppaiselle, Veterin hamsteriekspertille, mutta jos hänellä ei ole tarjota kristallinkirkasta selvitystä syihin ja parannuskeinoihin, lienee hyvästien paikka.

Jos Perttikin joudutaan lopettamaan näin nuorena, on ehkä syytä miettiä koko hamsteriharrastusta uudelleen, koska meiltä on tähän mennessä kaikki hamsterit kuolleet alle 2-vuotiaina. Kahta vuotta voitaneen pitää jonkinlaisena keski-ikänä hamsterille ja yleiseksi ikähaarukaksi sanotaan 1,5-2,5 vuotta. Karamelli oli karvan vajaa 1v 8kk kun se lopetettiin. Katariina kuoli 1v 4kk:n iässä, Hilma oli kuukautta vaille kaksivuotias (ja sillä oli muuten hengitystieongelmia lukuunottamatta samoja oireita kuin Pertillä!) ja robojen pitäisi olla vielä hieman pitkäikäisempiä kuin syyrialaisten ja talvikoiden. Teemmekö me hoidossa jotain kriittisellä tavalla väärin? Vai onko meillä vain ollut tuhottoman huonoa onnea?

Lisää Pertti-murheita

Joulukuun puolivälissähän Perttiä kiikutettiin lääkäriin vinkuvan hengityksen takia ja se sai sieltä antibioottikuurin. Kuuri syötiin (melkein) kiltisti ja vinkuminenkin väheni huomattavasti, vaikkei loppunutkaan kokonaan.
Olin joulun ja välipäivät poissa Tampereelta ja kun perjantaina palasin sinne reilun viikon jälkeen (Karri oli ollut kotosalla välipäivät, eivät hamsterit niin kauaa olleet yksikseen), minua odotti laihtunut, kyljistään lähes kalju Pertti. Toisessa kyljessä oli vielä isohko rupikin, lieneekö rapsutellut itsensä rikki vai mikä lie syynä. Karri oli kyllä raportoinut minulle, että kyljet näyttävät vään pahoilta ja että paino on laskusuunnassa, mutta mitäpä minä olisin osannut asiaan sanoa näkemättä. Muuten Pertti on kyllä vaikuttanut kohtuullisen pirteältä, syö, juo ja touhuilee.

Otin tänä aamuna ensitöikseni puhelun taas eläinlääkäriasemalle ja vien Pertin sinne näytille keskiviikkona. Katsotaan sitten mikä on tuomio. Perttihän ei ole roboksi vielä mikään ikäloppu, ne ovat kuuleman mukaan hivenen pitkäikäisempiä kuin talvikot ja syyrialaiset ja yli kaksivuotias robo on aivan yleinen näky.

Lisää Pertti-päivitystä

Kirjoitan nyt lisää tuosta Pertin voinnista ja lääkityksestä. Eläinlääkärin määräämä antibiootti on nimeltään Ditrim ja sitä annetaan 0,04 ml kaksi kertaa päivässä. Kyseessä on tosiaan siis pikkuinen tippanen lääkettä. Tällä hetkellä parhaaksi keinoksi on osoittautunut tiputtaa lääketippa salaatinlehden päälle. Sen verran yhteistä Loviisalla ja Pertillä tuntuu olevan, että salaattia ei kumpikaan jätä haaskuulle! Myös popcornin kanssa lääke on mennyt, mutta suoraan suuhun syöttämistä emme ole kokeilleet. Voi olla, ettei Pertti toipuisi siitä traumasta, kun se jo kynsienleikkuun jälkeen menee paperikasaansa tärisemään dramaattisesti.

Pertin vointi vaikuttaa muuten ihan normaalilta. Vinkumista kuuluu edelleen silloin tällöin, mutta mielestäni se on vähentynyt siitä, mitä se oli ennen lääkekuuria. Silmät ovat kirkkaat, vauhti ja ruoka maistuvat, ripulia ei ole ollut havaittavissa ja kaiken kaikkiaan meillä tuntuu olevan hyvin pirteä roboherra. Lääkekuuria kestää vielä jouluun asti.

Pertti-päivitystä

Päivän aikana Pertti oli pistellyt poskeensa myös eläinlääkäristä saadun antibiootin ovelasti popcorniin imeytettynä versiona. Myös muu tuoreruoka oli kelvannut, joten ruokahalu ei Pertiltä ollut kadonnut missään vaiheessa.

Varmuuden vuoksi säädin myös huoneen patteria vähän lämpimämmäksi niin, että lämpötila Pertin dunan päällä ja sisällä sai nostettua asteen tuonne 22-23 asteeseen.

Siivotessani dunaa Pertti vaikutti varsin aktiiviselta ja muutenkin vähemmän ahdistuneelta kuin eilen yöllä. Yöksi laitoin uuden lääkepopcornin houkuttelemaan Perttiä ja toivoakseni tämä tapa toimii tässä jatkossakin. Voin vain kuvitella minkälainen operaatio olisi yrittää ruutata ruiskulla lääkettä suoraan roborowskin suuhun, kun hädin tuskin saan sitä pyydystettyä kuljetusboksiinsa.

En myöskään ole vielä haudannut epäilystä, että tämä oli Pertin toistaiseksi ovelin juoni karata dunasta tai vähintään päästä huviajelulle. Eikös ne vankilaleffoissakin melkein aina karkaa sieltä sairastuvalta käsin?

Pertti-murheita

Pertti on jo jonkin aikaa pitänyt silloin tällöin vinkuvaa ääntä hengittäessään. Yleensä se on kuulunut nukkuessa, mutta joskus vähän muulloinkin. Viime aikoina se on vain lisääntynyt.
Kaivelin infoa Hamsteriyhdistyksen foorumista ja yhdestä viestiketjusta löytyi ihan äänitodistetta siitä, miten hieman vanhempi talvikko pitää tismalleen samanlaista ääntä. Asiantuntija antoi vastaukseksi, ettei ainakaan talvikoiden kohdalla ole syytä huoleen, varsinkin nukkuessaan ne saattavat sellaista ääntä pitää. Niinpä en kantanut suurempaa huolta Pertin vinkumisesta, vaikka se onkin robo. Ja muuten se on ollut oma vauhdikas itsensä.

Mietin kyllä sitäkin vaihtoehtoa, että jos Pertin duna on lähellä ikkunaa ja ikkunasta vetää sen verran, että pikkuherra on saanut kylmää ja vilustunut. Vinkuminen on nimittäin alkanut nyt vasta syksyllä ilmojen kylmetessä ja sen jälkeen kun rymsteerasimme hamsterihuonetta uuteen uskoon ja siirsimme Pertin dunan alla olleen lipaston toiselle seinustalle, lähemmäs ikkunaa. Ehkä meidän täytyy siirtää lipastoa ja dunaa vähän kauemmas, sitten kuitenkin.

Nyt aamulla (olen tällä hetkellä taas Nukarilla/Helsingissä) mieheltä viestiä, että ovat menossa Pertin kanssa eläinlääkäriin. Pertti oli vaikuttanut illalla liian rauhalliselta ja jollain tavoin ahdistuneelta ja hengitys oli edelleen vinkunut, kuulemma hieman toisella tavalla kuin aiemmin. Karri soitti päivystykseen, varasi tälle aamulle ajan sieltä ja ovat nyt juuri poliklinikalla odottelemassa. Luonnollisesti Pertti pöheltää kuljetusboksissaan ihan normaalisti eikä pidä minkäänlaista ylimääräistä ääntä...

Karrin pikkuveli oli lähtenyt aamulla hamsteritaksiksi, kun minä olen tosiaan poissa Tampereelta ja auto samoin. Olisihan toki taksilla päässyt, mutta halvempi se näin. Olisi kuulemma ollut valmis lähtemään yölläkin kyytimään, jos olisi ollut kiiretilanne. Hienoa, että apua löytyy siitäkin suunnasta.

Sikaripunkkeja? Tuskin

Hilman harvenneesta turkista on puhuttu miltei joka kerta kun Hilman täällä blogissa mainitsen eikä tilanne ole muuttunut siitä mihinkään. Iho paistaa edelleen turkista läpi. Kuitenkin eilen mies huomasi Hilman rapsuttelevan sitä kaljua kohtaa joskus ohimennessään. Ei se sitä kuitenkaan usein tee, aivan satunnaisesti vain. Heräsin kuitenkin miettimään, että voihan hamstereilla olla ulkoloisiakin ja lensin tietysti selaamaan ylintä hamsteriraamattua, Satumetsän sivuja.
Sieltä löytyikin kuvaus sikaripunkeista:

Hamsterin sikaripunkkeja, Demodex criceti ja D. aurati, esiintyy hyvin yleisesti opportunisteina ihon karvatupissa. Terveelle ja hyväkuntoiselle eläimelle ne eivät aiheuta ongelmaa, mutta vastustuskyvyn laskiessa syystä tai toisesta oireet ilmenevät. Demodikoosi aiheuttaa ei-kutisevaa karvanlähtöä ja pieniä papuloita varsinkin takaraajojen ja selän alueelle. Notandres -suvun laji, myös pääkapina tunnettu, kaivautuu hamsterinaarailla tavallisesti korvanseudun ihoon aiheuttaen hilseilyä ja karvan lähtöä korvien ympäriltä.

Ihan just niinkuin Hilmalla! Naarashamsteri, ei-kutisevaa karvanlähtöä ja korvien ympärillä. Ja vastustuskyvyn laskuun olisi voinut vaikuttaa ne helteet kesällä (paitsi että johan jo alkukesän näyttelyistä tuli kommenttia harvenneesta turkista). Sikaripunkkihälytys!

Niinpä tämän aamun ensimmäinen työ oli saada ell Inka-Mari Autti linjan päähän ja aikaa varaamaan tohtorille tai ainakin kysymään, mitä pitäisi tehdä (Autti sen takia, että hän on esimerkiksi juuri Satumetsän hamstereita hoitanut jo kauan ja tietää oikeasti jotakin näistä pikkujyrsijöistä). Sainkin hänet puhelimenvarteen ja selitin huoleni. Sikaripunkkeja torjutaan Stronghold-loislääkkeellä, jota tiputetaan hamsterin niskaan. Sitä saisi sopivassa muodossa ja hamsterille sopivina pakkauksina eläinlääkäriltä.
Kuultuaan Hilman jo suht kunnioitettavan iän (1v 10kk) sekä loppukesän laihtumisen Autti kuitenkin alkoi epäillä, että kyse ei ole sikaripunkista vaan siitä mitä minäkin olen luullut: vanhenemisesta. Mahdollisesti esimerkiksi maksa ei toimi enää täydellä teholla ja siitä johtuisi sekä karvan harveneminen että laihtuminen. Loishäädöstä ei siis hänen mukaansa olisi todennäköisesti juuri mitään apua. Ja kun karvanlähdön lisäksi muita iho-oireita ei ole, ei kutise eikä huomattavasti hilseile.
Hoito-ohjeeksi siis sain ruokkia mahdollisimman monipuolisesti, hoitaa muutenkin hyvin ja katsoa, miten pitkälle Hilma-mummo jaksaa porhaltaa.

Hamsterit ja flunssa

Tässä omaa nenää niistäessäni noin tuhannetta kertaa viimeisen tunnin aikana ajattelin kirjoitella tännekin vähän ihmisen flunssasta ja hamstereista. Ihmisten flunssavirukset voivat ainakin joskus tarttua myös hamsteriin ja aiheuttaa samankaltaisia influenssaoireita: aivastelua, sierainvuotoa, kuumetta, vakavimmissa tapauksissa hengitysoireita ja korvatulehduksen. Hoitamaton influenssa voi johtaa keuhkotulehdukseen tai -kuumeeseen, joiden hoitoennuste on jo huonompi. Antibioottikuuri ei tehoa virustauteihin, mutta estää tulehdusten ja keuhkokuumeen syntyä. (lähde: Satumetsä)

Tämän takia meillä vältetään hamsterien käsittelyä flunssaisena. Useimmiten tilanne onkin niin, että vain toinen meistä on flunssassa kerrallaan ja hamsterien hoitovastuu onkin aina sillä terveellä osapuolella.
Eilen kuitenkin tilanne oli se, että minä olin alkavassa flunssassa ja mies jo vähän toipumisvaiheessa, mutta ei silti vielä terve. Hamsterien mökit piti silti siivota ja Loviisa halusi ulkoilemaan, kuten joka ilta muutenkin. Ei siinä sitten auta muu kuin pestä kädet mahdollisimman hyvin ja tehdä työt. Ja tietenkin toivoa, että moiset varotoimenpiteet riittäisivät siihen, etteivät mumsterit ainakaan meiltä saa mitään pöpöjä.

Päivitystä kuolinsyystä

Luultavasti Katariinalla ei ollut muuta vikaa kuin sydänongelmia. Minua itseäni hämäsi se kaatuilu, mutta konsultoituani ylintä hamsteritietopankkia (tunnetaan myös nimellä Satumetsän Niina) se kaatuilu sopii hyvin myös sydänoireisiin. Kun sydämen toiminta heikkenee, tietysti ääreisverenkierto myös heikkenee, aivoihinkaan ei riitä verta tarpeeksi ja hamsteria alkaa yksinkertaisesti huimata. Olisihan minun pitänyt tajuta tämä itsekin.
Niin että todennäköisesti nyt se eilisen iltayön vimmainen hamsteritarvikkeiden desinfiointioperaatio oli aika turha, mutta tulipa nyt tehtyä. Ei siitä varmaan haittaakaan ole ja ainoa varsinainen menetys oli keitettäessä mutkalle mennyt Hilman juomapullo, mutta onneksi meillä on varapulloja kyllä. Katariinan puukalusteet taidan tyytyä pesemään kuumalla vedellä ja harjalla kunhan ehdin.

Terveyshuolia

Kirjoitin jo aikaisemmin, että Katariina on paitsi laihtunut myös rauhoittunut. Nyt taitaa olla jo suurempia huolia edessä, sillä viime viikosta Katariinan paino on noussut 5 grammaa ja se on todella selkeästi rauhoittunut. Tänä aamuna ilmeni viimeisimmät ongelmat, sen hengityksen näkee selkeästi kyljistä (on se tosin aiemminkin näkynyt, muttei niin selkeästi) ja muutenkin se käyttäytyi tänä aamuna todella oudosti. Se oli hereillä ennen puolta päivää ja vaelteli ympäri häkkiään, torkahdellen vähän minne sattuu. Se on aivan poikkeuksellista käytöstä, Katariina nimittäin ei yleensä juuri heräile päiväsaikaan ja jos heräileekin, se käy syömässä ja painuu äkkiä takaisin pehkuihin. Nyt se ei kuitenkaan halunnut mennä takaisin mökkiinsä vaan on nukkunut koko päivän isommassa mökissään, jossa se ei ole koskaan pitänyt pesäänsä, se on kaiketi liian iso ja avoin pesäksi.

Sydänongelmiin viittaisivat tuo laihtuminen, rauhoittuminen ja puuskuttava hengitys eivätkä sydänongelmat olekaan harvinaisia hamstereilla, varsinkaan vanhemmilla naarailla. Ylipaino on tietysti yksi altistava tekijä eikä Katariinakaan ole missään vaiheessa ainakaan liian laiha ollut, jos nyt ei ihan mikään tajuttoman tuhtikaan. Sydänongelmiin liittyy joskus myös nesteen kertyminen, joka voisi selittää tuon yhtäkkisen viiden gramman painon nousun.

Satumetsän nettisivujen hoito-ohjeen mukaan voi sydänsairaalle hamsterille antaa pikkuisen murenan asetyylisalisyylihappoa eli Aspirinia tai Disperiniä, niitähän käytetään ihmisillä myös sydän- ja verenkierto-ongelmien hoidossa. Mailitse käydyssä keskustelussa Satumetsän Niina antoi toivoa siitä, että Disperiini auttaisi Katariinaakin, kävin nimittäin sitä jo ostamassa apteekista. Ensimmäinen miniannos lääkettä onkin jo murennettu kermaviilin sekaan ja se odottelee Katariinaa ruokakupissa. Toivottavasti Katariina ei nyt heittäydy yhtä epäluuloiseksi kuin kissat matolääkkeiden kanssa (kokemusta...) vaan söisi kiltisti kermaviilit ja lääkkeen siinä samalla. Ja toivon kovasti, että se myös auttaisi Katariinaa!

Kävi miten kävi, Katariina ei välttämättä näe kaksivuotispäiväänsä, sillä Disperin ei poista ongelmaa sinänsä, se vain poistaa oireet hetkeksi. Ja kesäkin vielä tulossa, toivon mahdollisimman kylmää kesää, sillä kesähelteet eivät yleensäkään ole hamstereiden suosikkijuttuja ja sydänvikaiselle ne voivat olla kohtalokkaita. Vaan ei meillä kyllä todellakaan ole onnea näiden hamstereiden kanssa, jos Katariina kuolee vielä nuorempana kuin Karamelli (1v 8kk). Muut kertoilevat juttuja parivuotiaista hamstereistaan, jotka ovat vielä pirteitä ja aktiivisia ja meillä käy näin... Ei ole reilua tämä.

Päivitys Hilman juomiseen

Joulukuun alussa olin huolissani Hilman runsaahkosta juomisesta. Kyselin tuolloin asiasta SHY:n foorumillakin ja sitä kautta myös Hilman kasvattaja, Martina Munther otti minuun yhteyttä. Hän tarjoutui lähettämään minulle muutaman testiliuskan, jolla voi testata virtsan sokeripitoisuutta.

Kuitenkin Hilman juominen on mystisesti vähentynyt. Tai en tiedä siitä mystisyydestä, juominen väheni aika lailla sen jälkeen kun Hilma sai suuremman dunan! Hilmahan oli Veeran luona ollut ainakin jonkin aikaa 70-senttisessä terraariossa ja meille tullessaan joutui pienempään dunaan. Nyt kun duna vaihtui 70-senttiseen ja aktiviteettia mahtuu tietysti enemmän, on Hilma samalla myös vähentänyt juomistaan. Tietysti Hilma ei enää ole tuossa valvovan silmäni alla, mutta kyllä minä selkäni takaakin kuulen hyvin, milloin pikkuharmaa on vesipullonsa kimpussa. Väitän siksi, että Hilman juomiskerrat ovat vähentyneet ja myös lyhentyneet.

En tiedä johtuuko se nimenomaisesti isommasta dunasta, mutta aika lailla samoihin aikoihin nuo muutokset tapahtuivat. Voi siis olla, että Hilma oli hieman tylsistynyt pikkudunassaan eikä keksinyt muuta tekemistä kuin juomisen. Ehkä se olisi ajan myötä muuttunut juomapullon rynkyttämiseksi juomisen sijaan.

Aion silti testata Hilman virtsan sokeripitoisuuden tässä joskus kun ehdin, mutten tällä hetkellä ole suuremmin huolissani.

Kääpiöistä, diabeteksesta ja Hilman juomisesta

Nämä ovat taas näitä tuoreen hamsterinomistajan, tässä tapauksessa siis tuoreen talvikonomistajan murheita. Olen ollut viime päivinä kotona ja istunut paljon tietokoneella. Hilman duna on ihan tuossa vieressä ja huomaan tietysti kaikki rapinat. Hilma on varsin aktiivinen puuhailija päivisinkin.
Olen kuitenkin huomannut, että Hilma juo usein. Vertailukohtana on tietysti Katariina, joka ei juo juuri ikinä. Ihan totta, olen nähnyt Katariinan juovat vesipullostaan ehkä kerran tai pari tämän reilun puolen vuoden aikana, minkä Katariina on meillä asunut! Se ei ole ihme sinänsä, syyrialaiset juovat vähän ja jos tarjolla on vesipitoisia kasviksia (kuten meillä melkein joka päivä), niiden vedentarve vähenee entisestään.
Siksi Hilman viihtyminen juomapullonsa kimpussa onkin huolettanut. Se nimittäin juo useinkin pari kertaa päivässä! Ja todellakin juo, ei siis vain ränklää juomapulloaan. Jotkin tylsistyneet hamsterit nimittäin saattavat harrastaa juomapullonsa rynkyttämistä, mutta silloin ainakin osa vedestä valuu puruille ja ehkä myös hamsterin turkille. Hilman pullon alla purut kuitenkin ovat kuivia eikä sen turkkikaan märkä ole ollut juomisen jälkeen.

Surffailin SHY:n foorumille etsiskelemään lisäinfoa asiantilaan. Runsas juominen kun on diabeteksen tärkeimpiä oireita. Tosin diabetes on enemmänkin kiinankääpiöhamstereiden ja campbellien ongelma. Esiintyy sitä kyllä talvikoillakin, mutta harvinaisempana.
Lueskelin sokeritaudista kirjoitettua viestiketjua, joka tosin käsitteli ongelmaa enimmäkseen kasvatuksen näkökulmasta, mutta löytyi sieltä seasta yleistäkin tietoa diabeteksesta. Diabetes voi olla jopa hengenvaarallinen ja hamsterin kunto voi huonontua diabeteksen puhjettua hyvinkin radikaalisti. Hilma tosin vaikuttaa muuten ihan terveeltä, syö, on touhukas ja pirteä ja muutenkin normaalin oloinen.

Laitoinkin palstalle kyselyä, että miten paljon diabeetikkotalvikot juovat vettä päivän tai kahden aikana. Pahimmat juopot kuulemma saattavat kuluttaa desilitran päivän tai parin aikana. No eihän Hilman juomisessa puhuta lainkaan sellaisista määristä! Vesi ei pullosta kulu silminnähden päivän eikä kahdenkaan aikana, saati että pullo olisi koskaan huomattavan tyhjä.
Kokeneempi hamsteriharrastaja totesikin talvikoiden juovan yleensä enemmän kuin suurin osa syyrialaisista. Katariinan ja Hilman juomisia ei siis kannata vertailla keskenään. Huoli valahti sydämeltä, ei siis liene syytä epäillä Hilmalla diabetesta ja tosiaan se aika harvinainen talvikoilla onkin.

Tuosta viestiketjusta opin kuitenkin muutamia kasvattajien huomaamia asioita diabeteksesta. Ensinnäkin taipumus siihen lienee jossain määrin periytyvää. Siksi sairasta eläintä tai sen sukulaisia ei tulisi käyttää jalostukseen. Tosin diabetesta putkahtelee täysin terveinäkin pidettyihin linjoihin joskus, joten diabeteksen esiintyminen hamsterilla ei mitenkään kerro siitä, että kasvattaja olisi ollut välinpitämätön.
Tosin joskus sattuu vahinkojakin, kun diabetes puhkeaa hamsterille vasta myöhemmällä iällä, niin että se on ehtinyt jo jatkaa sukua. Monet talvikkokasvattajat käyttävät uroksia jalostuksessa vasta vuoden ikäisinä, niiden kanssa voi odotella sinne yhteen ikävuoteen asti ja siihen mennessä mitä todennäköisimmin on ehtinyt mahdollinen diabetes jo puhjeta. Naaraiden kanssa ei voi tehdä niin, niiden hedelmällinen aika on aika lyhyt ja parhaan astutusajan sanotaan olevan 3-5 kuukauden iässä.

Insuliini on hormoni ja se toimii ilmeisesti jonkinlaisessa yhteistyössä muiden hormonien kanssa. Siksi talvisaikaan, kun hormonitoiminta on muutenkin heikompaa, saattaa hamstereille tulla diabetesoireita, jotka kesän tullen ja mahdollisen talviturkin (talvikoilla) lähdettyä katoavat.

Varmimmin diabeteksen voi selvittää mittaamalla hamsterin virtsan sokeripitoisuuden. Apteekissa myydään testiliuskoja, jotka haistelevat tätä sokeripitoisuutta. Ihmettelin ensin, että millä ihmeellä voi saada jostain tuoretta virtsaa testiä varten, kun ei tuo Hilmanen ole kädelle pissinyt eikä muutenkaan minun nähden tarpeitaan toimitellut. Tähän oli kuitenkin tarjolla yksinkertainen kikka: laitetaan hamsteri ja vesipullo puhtaaseen ja tyhjään (siis puruttomaankin) kuljetusboksiin ja aletaan odotella. Jos kyse on diabeetikosta, se juo paljon ja virtsaa tietysti samaan malliin, joten kovin montaa tuntia ei pitäisi joutua odottelemaan, että boksin pohjalle ilmestyy pieni lätäkkö. Testiliuska siihen ja sitten vertailemaan tulosta.

Muita diabeteksen oireita ovat runsaan juomisen lisäksi myös runsas virtsaaminen, usein virtsa myös haisee joko makealta tai asetonimaiselta. Ilmeisesti juuri sokeripitoisuuden takia pissaiset purut homehtuvat helposti, niiden päälle kasvaa joskus nopeastikin härmäistä kasvustoa. Diabeteksesta kärsivä hamsteri voi olla myös joko erityisen epäaktiivinen tai aktiivinen ja usein myös sairaan oloinen noin muuten. Ruokahaluunkin voi tulla muutoksia jompaankumpaan suuntaan.
Nämä kaikki oireet eivät päde kaikissa tapauksissa ja esimerkiksi kiinankääpiöhamsterit voivat sairastaa diabetestä lähes oireettomana. Eräs kasvattaja (tai kiinareita kasvattanut) sanoikin tekevänsä niille sokeritestejä pistokokeina aina silloin tällöin.

Syyrialaisilla diabetestä ei tiettävästi esiinny lainkaan.

Lähdeluettelo:
Sokeritauti - viestiketju
Is Your Dwarf Hamster Diabetic?
Kääipöhamsteri talvikko ja poikasten hoito

Pesävanuasiaa

Monet eläinkaupat, niin perinteiset kuin nettiliikkeetkin myyvät kirkasväristä vanua hamstereille pesävanuksi. Mikäpä olisi sen ihanampaa kuin ajatus omasta hamsterista nukkumassa pehmoisessa vanussa?

Jep.
Mikä sen ihanampaa kuin suolitukos hamsterilla? Pahimmassa tapauksessa kuolemaan johtava tila, joka aiheutuu syödystä pesävanusta. Mikäpä sen mukavampaa kuin pahimmassa tapauksessa kuolioon joutunut käpälä tai varvas, jonka on aiheuttanut raajan ympärille kietoutunut vanukuitu. Aivan ihastuttavaa, pehmoista vanua. Valitettavasti vain hamstereille vaarallista ja ennen kaikkea turhaa.

Huolimatta siitä, mitä myyjät sanovat ja mitä eläinkauppojen tarjoamissa hamsterinhoito-ohjeissa sanotaan tai mitä tavaroita hamsterin dunan mukana tulee, hamsterille ei saa laittaa pesävanua. Pesävanun ainoa tarkoitus on herttaisen mielikuvan perusteella tahkota rahaa tuotteen valmistajille ja siinä välissä myös vähän myyjille. Siinä sen ainoa tarkoitus. Se, että eläin kärsii tai pahimmassa tapauksessa kuolee, ei näitä tahoja kiinnosta. Sehän on vain eläin.

Karamelli ja Katariina ovat oikein makeasti nukkuneet revityssä vessa- tai talouspaperissa, kuten monien kasvattajien ohjeissa neuvotaan. Karamelli kokosi kaikki paperisuikaleet alleen patjaksi, taisipa se joskus kaivautua niiden sekaan kokonaan. Muutama suikale sai kuitenkin jäädä ruokavarastojen peitoksi. Karamelli oli myös erittäin tarkka keräämään ympäri dunaa levitellyt suikaleet tarkasti talteen.
Katariinan suhtautuminen suikaleisiin on huolettomampaa, se ei niin tarkasti kerää kaikkia talteen, jos olemme levitelleet niitä sinne tänne. Kyllä se ne talteen kerää, mutta ei niin tarkasti. Samanlaisen nukkumapaikan se myös kasaa niistä itselleen mökin sisälle, mutta toisaalta suikaleita löytyy myös mökin oviaukolta, jonka se yleensä tukkii päivän ajaksi puruilla ja näillä vessapaperisuikaleilla.