Tässä on sitten ylpeä isä, tosin kuvattu jo joitain aikoja sitten ja taas Karoliinan ottamia kuvia.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muita kuvia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muita kuvia. Näytä kaikki tekstit
21.2.17
Elvis ja sen poikaset
Pixin pesässä on tusinan verran kakaroita, syntyivät 13.2.17. Toistaiseksi puolet näyttäisivät normaaleilta, sitten on 3 cinnamonia, yksi kyyhkynharmaa ja kaksi mustaa. Alla ensimmäisen kuva poikueesta, kuvaajana kasvattaja eli Karoliina Vainio. Vähän saattaisi poltella joku cinnamon sieltä, varsinkin jos olisi lyhytkarvainen uros...
Tässä on sitten ylpeä isä, tosin kuvattu jo joitain aikoja sitten ja taas Karoliinan ottamia kuvia.
Tässä on sitten ylpeä isä, tosin kuvattu jo joitain aikoja sitten ja taas Karoliinan ottamia kuvia.
2.11.15
Moriartyn poikaset, osa 2
Kuten aiemmassa poikasesittelyssä mainitsin, Moriarty pääsi uudestaan tositoimiin Neelan kanssa. Karoliinan mukaan kuitenkin näytti siltä, ettei olisi tärpännyt, Neelalle ei kasvanut minkäänlaista vauvamahaa ja laskettu aika oli ja meni ilman sen kummempia tapahtumia. Huono juttu, ajattelin, noinkohan Moriarty olisi alkanut käydä jo niin vanhaksi ettei saa naarasta tiinehtymään.
Kuitenkin jonkin aikaa arvioidun syntymäpäivän jälkeen Karoliina löysi pesästä kaksi hyvävoimaista poikasta! Väriä oli päässyt kehittymään jo sen verran, että toinen näytti normaalilta ja toinen suklaalta, siis sama kombinaatio kuin edellisessäkin poikueessa. Aluksi molemmat myös näyttivät uroksilta, mutta myöhemmin poikasten kasvettua molemmat osoittautuivatkin naaraiksi. Ja se on hyvä, koska Karoliina itse oli vailla sitä norre-naarasta!
Paitsi sukupuolet, myös värit ja turkinpituudet ovat varmistuneet ja nyt tyttöset ovat saaneet nimetkin:
– Cutiepie's Hakuna Matata, pk normaali
– Cutiepie's Lala Salama, lk suklaa
Tässä on niistä muutamia kuvia, kuvaajana kasvattaja eli Karoliina Vainio
Kuitenkin jonkin aikaa arvioidun syntymäpäivän jälkeen Karoliina löysi pesästä kaksi hyvävoimaista poikasta! Väriä oli päässyt kehittymään jo sen verran, että toinen näytti normaalilta ja toinen suklaalta, siis sama kombinaatio kuin edellisessäkin poikueessa. Aluksi molemmat myös näyttivät uroksilta, mutta myöhemmin poikasten kasvettua molemmat osoittautuivatkin naaraiksi. Ja se on hyvä, koska Karoliina itse oli vailla sitä norre-naarasta!
Paitsi sukupuolet, myös värit ja turkinpituudet ovat varmistuneet ja nyt tyttöset ovat saaneet nimetkin:
– Cutiepie's Hakuna Matata, pk normaali
– Cutiepie's Lala Salama, lk suklaa
Tässä on niistä muutamia kuvia, kuvaajana kasvattaja eli Karoliina Vainio
10.10.15
Moriartyn poikaset ja jatkoa seuraa
En keväällä muistanut/ehtinyt tehdä esittelypostausta Moriartyn poikasista, vaikka kävimme niitä kertaalleen katsomassa Karrin kanssa, kun ne olivat neliviikkoisia saippuanpalasia. Itse otetut kuvat poikasista eivät oikein onnistuneet, mutta onneksi kasvattaja Karoliina on räpsinyt niistä riittävästi kuvia.
Kakarat ovat siis tässä (kaikkien © Karoliina Vainio):
suklaa naaras Cutiepie's Ina Introna
normaali naaras Cutiepie's Ivy Indivina
normaali uros Cutiepie's Ivo Insomin
Näistä Ivy oli se "pahnanpohjimmainen", poikasena sisaruksiaan pienikokoisempi, ja sen takia sitä ei myyty jalostuskäyttöön lainkaan, vaan lemmikiksi. Inaa luultiin aluksi urokseksi, mutta sittemmin selvisi että se onkin naaras ja nimi muuttui Ian Inovelonista Ina Intronaksi. Ja porukan ainoa uros Ivo oli kuin Moriarty pienoiskoossa, minun silmääni todella kauniin näköinen ja värinen pieni hamsupoika! Ivo saattoikin mennä sellaiseen kotiin, jossa olisi mahdollisesti tarjolla jalostuskäyttöä.
Minulla ei ole mitään hajua siitä, mihin nuo poikaset päätyivät, joten jos omistajat sattuvat lukemaan tätä blogia, niin ihan mielelläni lukisin kuulumisia ja näkisin vaikka kuviakin.
Mutta koska poikue jäi noin pieneksi eikä siinä ollut sitä Karoliinan kaipaamaa jalostuskelpoista norre-naarasta, hän kyseli Moriartya lainaan uudestaankin. Kesä kuitenkin meni vähän siinä, ettei ehtinyt mutta pari viikkoa sitten Neelalta löytyi kiima ja minäkin satuin olemaan kaupungissa. Astutus onnistui ainakin teknisesti, poikasia voisi odotella pikapuolin syntyväksi, joten taas vähän jännittää, että tuleeko mitään ja mitä tulee.
Kakarat ovat siis tässä (kaikkien © Karoliina Vainio):
suklaa naaras Cutiepie's Ina Introna
normaali naaras Cutiepie's Ivy Indivina
normaali uros Cutiepie's Ivo Insomin
Näistä Ivy oli se "pahnanpohjimmainen", poikasena sisaruksiaan pienikokoisempi, ja sen takia sitä ei myyty jalostuskäyttöön lainkaan, vaan lemmikiksi. Inaa luultiin aluksi urokseksi, mutta sittemmin selvisi että se onkin naaras ja nimi muuttui Ian Inovelonista Ina Intronaksi. Ja porukan ainoa uros Ivo oli kuin Moriarty pienoiskoossa, minun silmääni todella kauniin näköinen ja värinen pieni hamsupoika! Ivo saattoikin mennä sellaiseen kotiin, jossa olisi mahdollisesti tarjolla jalostuskäyttöä.
Minulla ei ole mitään hajua siitä, mihin nuo poikaset päätyivät, joten jos omistajat sattuvat lukemaan tätä blogia, niin ihan mielelläni lukisin kuulumisia ja näkisin vaikka kuviakin.
Mutta koska poikue jäi noin pieneksi eikä siinä ollut sitä Karoliinan kaipaamaa jalostuskelpoista norre-naarasta, hän kyseli Moriartya lainaan uudestaankin. Kesä kuitenkin meni vähän siinä, ettei ehtinyt mutta pari viikkoa sitten Neelalta löytyi kiima ja minäkin satuin olemaan kaupungissa. Astutus onnistui ainakin teknisesti, poikasia voisi odotella pikapuolin syntyväksi, joten taas vähän jännittää, että tuleeko mitään ja mitä tulee.
23.3.15
Onko se... poikasmaha?
© Karoliina Vainio
Kyllä se on Moriartyn morsian sen verran tuhdissa kunnossa päivä ennen laskettua aikaa, että luulisi sieltä pentusia tulevan.
Koskaanhan ei pitäisi hehkuttaa etukäteen mitään, kun kyse on kuitenkin elävistä eläimistä, joiden kanssa voi sattua mitä tahansa. Pidetään nyt peukkuja pystyssä, että kaikki menisi hyvin ja maailmaan tupsahtaisi elävä ja hyvinvoiva kasa pikku-Moriartyja ja -Neeloja.
18.2.15
Jännitystä ilmassa
No, kuten aiemmin mainitsin, päätin vähän extempore lähteä sinne Kouvolaan näyttelyihin. Pari päivää kesti ennen kuin tajusin seuraavat seikat:
a. Meillä on tyhjä duna.
b. Näyttelyihin on tulossa kasvattajia ympäri maata.
Tässä voisi siis olla nyt vihdoin sopiva sauma hankkia Sirille seuraaja.
Mutta mikä? Talvikko on aina ihana ja söpö, helmiäisten tilannetta en tiedä, mutta kelpaisi minulle norrekin. Campbellejä ei ole tullut kokeiltua, niistäkin löytyisi kyllä hienoja värejä. Kiinariakin voisi harkita, mutta robot jätän ehkä suosiolla pois laskuista.
Yhden tarjouksen jo sain ja harkitsen sitä vakavasti, mutta enpäs vielä kerrokaan että mitä on mietinnässä. Ja koska asia tosiaan on harkinta-asteella, en ole luvannut kyseistä eläintä vielä 100% varmasti itselleni ostaa, sen näkee sitten vasta lauantaina mitä Kouvolasta kotiutuu.
19.9.14
A proper presentation
"Now this is what I am talking about. Excellent components, a proper presentation, good selection of textures and some extra crunchy bits. I approve this dish."
-- Sir Picus Moriarty, Duke of Bluecage
(Suomennos: Tätä minä tarkoitin. Erinomaiset raaka-aineet, asianmukainen esillepano, hyvä valikoima erilaisia tekstuureita ja muutama rapea palanen. Hyväksyn tämän annoksen.
Sir Picus Moriarty, Sinihäkin herttua)
2.9.13
Sirin uusvanha asumus
Huolimatta siitä, että Siri nappasi Lempäälän näyttelyistä kääpiöiden lemmikkiluokan 5. sijan ja sai ylistävät arvostelut, on se kotona käyttäytynyt vähemmän mallikelpoisesti. Kait se vain on sitä reviirinsä vartioimista, mutta viime aikoina se on raivokkaasti puolustanut terraariotaan tunkeilevia sormia vastaan ja vaikkei se toistaiseksi ole saanut purtua ihoa rikki niin että verta tulisi, ei sitä voi yrittämisen puutteesta syyttää. Ja nipistäähän ne pienetkin hampaat toki ikävästi.
Niinpä päätin kokeilla, miten Siri käyttäytyy pienemmässä asumuksessa ja 120-senttinen terra vaihtui sen vanhaan 75-senttiseen dunaan. Vähän tuntuu inhottavalta tällainen asunnon pienentäminen, mutta sitäkös ei käyttäytynyt nätisti... Lemmikkihamsterin kuitenkin sopisi olla edes vähän kohtelias eikä mikään terroristi. Tällä hetkellä Siri tonkii uutta asuntoaan läpi ja jatkossa katsotaan, vähenevätkö frouvan puremishalut.
No, koska Jane on kuitenkin ollut kiltisti eikä jyrsinyt (suuremmin) dunaansa, ei sitä ole toistaiseksi tarpeen siirtää isosta dunasta terraariota asuttamaan (terra on leveämpi mutta kapeampi ja sen pinta-ala on pienempi kuin 95-senttisen dunan), niin meillä pyörii nyt sitten ylimääräinen iso terraario. Koska sille ei ole mitään järkevää sijoituspaikkaa, tuskailin sen kanssa jo, mutta sain sitten päivän idean: käännetään sen senkin päälle kyljelleen ja Sirin duna sen päälle.
Tadaa:
Niinpä päätin kokeilla, miten Siri käyttäytyy pienemmässä asumuksessa ja 120-senttinen terra vaihtui sen vanhaan 75-senttiseen dunaan. Vähän tuntuu inhottavalta tällainen asunnon pienentäminen, mutta sitäkös ei käyttäytynyt nätisti... Lemmikkihamsterin kuitenkin sopisi olla edes vähän kohtelias eikä mikään terroristi. Tällä hetkellä Siri tonkii uutta asuntoaan läpi ja jatkossa katsotaan, vähenevätkö frouvan puremishalut.
No, koska Jane on kuitenkin ollut kiltisti eikä jyrsinyt (suuremmin) dunaansa, ei sitä ole toistaiseksi tarpeen siirtää isosta dunasta terraariota asuttamaan (terra on leveämpi mutta kapeampi ja sen pinta-ala on pienempi kuin 95-senttisen dunan), niin meillä pyörii nyt sitten ylimääräinen iso terraario. Koska sille ei ole mitään järkevää sijoituspaikkaa, tuskailin sen kanssa jo, mutta sain sitten päivän idean: käännetään sen senkin päälle kyljelleen ja Sirin duna sen päälle.
Tadaa:
6.8.13
Kuva-arvoitus
Seuraa kuva-arvoitus:
Siinä on sipsipussi, joka roikkuu katossa olevasta koukusta. Kuvan ulkopuolelta kerrottakoon, että pussissa oli vielä sipsejä. Mitä tämä tarkoittaa? Miksi se pussi roikkuu katosta? Ja miten se liittyy hamstereihin?
Meidän hamstereista kumpikaan ei ole karkuteillä, joten meidän ei tarvitse suojella sipsipussia ahneilta eläimiltä. Kyseessä on kosto.
Eilen oli taas elukoiden siivouspäivä ja päätin tuoreruuan sijaan antaa hamstereille jotain muuta. Koska Jane on pienimuotoisen dieetin tarpeessa ennen näyttelyitä, päätin antaa sille herkkujen lisäksi myös jumppaa ja pujotin vehnäntähkän kiinni dunan kattoritilään sellaiseen paikkaan, josta se joutuu kurottelemaan sitä.
Karri oli sitä mieltä, että Jane ei ylety tähkään edes pajusiltansa päältä ja että tähkän sijoittaminen noin on silkkaa hamsteriparan kiusaamista. Minä puolestani olin sitä mieltä, että hyvin se meidän ahnuri sen tähkän yltää kurottamaan ja jos joutuu vähän jumppaamaan sen saadakseen, niin aina parempi. No, aamulla nähtäisiin.
Aamulla (siis päivällä, olen näet lomalla) minua odotti sipsipussi katossa. Sen lisäksi dunan katossa majaili edelleen vehnäntähkä koskemattomana. Ymmärsin asiayhteyden vasta nähdessäni Karrin pöydälle jättämän lapun: "Viattoman hamsterin kiusaaja! Ps. Kostin Janen puolesta, katso ylös". Niin, hyi minua.
Tässä vielä tähkä todisteeksi.
Siinä on sipsipussi, joka roikkuu katossa olevasta koukusta. Kuvan ulkopuolelta kerrottakoon, että pussissa oli vielä sipsejä. Mitä tämä tarkoittaa? Miksi se pussi roikkuu katosta? Ja miten se liittyy hamstereihin?
Meidän hamstereista kumpikaan ei ole karkuteillä, joten meidän ei tarvitse suojella sipsipussia ahneilta eläimiltä. Kyseessä on kosto.
Eilen oli taas elukoiden siivouspäivä ja päätin tuoreruuan sijaan antaa hamstereille jotain muuta. Koska Jane on pienimuotoisen dieetin tarpeessa ennen näyttelyitä, päätin antaa sille herkkujen lisäksi myös jumppaa ja pujotin vehnäntähkän kiinni dunan kattoritilään sellaiseen paikkaan, josta se joutuu kurottelemaan sitä.
Karri oli sitä mieltä, että Jane ei ylety tähkään edes pajusiltansa päältä ja että tähkän sijoittaminen noin on silkkaa hamsteriparan kiusaamista. Minä puolestani olin sitä mieltä, että hyvin se meidän ahnuri sen tähkän yltää kurottamaan ja jos joutuu vähän jumppaamaan sen saadakseen, niin aina parempi. No, aamulla nähtäisiin.
Aamulla (siis päivällä, olen näet lomalla) minua odotti sipsipussi katossa. Sen lisäksi dunan katossa majaili edelleen vehnäntähkä koskemattomana. Ymmärsin asiayhteyden vasta nähdessäni Karrin pöydälle jättämän lapun: "Viattoman hamsterin kiusaaja! Ps. Kostin Janen puolesta, katso ylös". Niin, hyi minua.
Tässä vielä tähkä todisteeksi.
23.2.13
Näyttelykuulumiset
Kas niin, olen juuri kotiutunut näyttelyistä hamstereiden kanssa. Täytyy sanoa, että oli kyllä mielenkiintoinen päivä.
Minä itse toimin taas kerran Sebastianin sihteerinä, hänellä oli tällä kertaa kaikki robojen ja campbellien ulkomuotoluokat tuomaroitavana. Kumpiakaan ei ollut kovin paljon. Roboja oli ilmoitettu 32 (18 standardia, 6 koestandardia ja 8 ei-standardia) ja campbelleja 13 (7 standardia, 4 koestandardia ja 2 ei-standardia), mutta poissaolevia eläimiä oli molemmissa lajeissa joitain. Tyydyttäviä ei kummassakaan lajissa tullut yhtään, melko hyviä vain yksi muistaakseni, hyviä paljon, erittäin hyviä joitain, samoin kuin erinomaisiakin. Cambpellien luokassa oli monia sellaisia, joille olisin voinut jakaa "sihteerin suosikki" - palkinnon, jos olisin niitä jakanut tällä kertaa. Niillä vain on niin kauniita värejä! Opalit ovat hienoja, samoin sininen argente ja sitten oli yksi mikälienee-täplikäs, se oli toinen ei-standardiluokan hamstereista ja väriltään tosi hieno. Kyllä meille tarttee campbelli tai pari hommata jossain vaiheessa, ei auta mikään...
Sitten näihin meidän omiin otuksiin. Kuten olin jo aiemmin maininnut, sekä Jane että Siri osallistuivat omien lajiensa ulkomuotoluokkiin ja lemmikkiluokkiin. Alustavasti epäilin, että Siri voisi saada hienot arvostelut lemmikistä ja että sen käytöstapoihin voi luottaa, mutta ulkomuodosta tuskin tulee mitään. Janen kohdalla epäilin sitä vähän pulskaksi ja että se mahdollisesti ei tykkäisi hirveästi käsittelystä tai ainakaan hampaiden katsomisesta ja ulkomuotoluokastakaan en hirveästi odottanut mitään.
Vähänpä taas tiesin.
No, Janen ulkomuotoluokan arvostelu oli kokolailla odotettu:
TYYPPI JA RAKENNE
Pää: saisi olla leveämpi, kuono erottuu, melko lyhyt, hyvä otsa
Silmät: pyöreät
Korvat: ok
Tyyppi ja sukupuolileima: hyvä tyyppi
Koko: ok
VÄRI, VÄRIMERKIT JA KUVIO
Perusväri: saisi olla voimakkaampi, rusehtaa
Pohjaväri: saisi olla voimakkaampi
Kuvio: erittäin epätasainen nauha
TURKKI
Tiheys: saisi olla huomattavasti tiheämpi
Pituus: saisi olla lyhyempi
Tasaisuus: melko epätasainen
Vatsaturkki: riittävä
TERVEYS
Yleiskunto (massa, lihaksisto, virkeystaso): silmät väsyneet, ok
Turkin ja ihon kunto: ok
Kynnet ja hampaat: ok
Häntä oli suora, luonne hyvä ja arvosanaksi melko hyvä -. Tuomarina oli Päivi Virtanen. Ei siis juuri kehuja eikä palkintoa. Nauhan huonouden näkee itsekin ja olen tuota värin sävyä katsellut myös, että kovin on rusehtava kun pitäisi kuitenkin olla enemmän sinne hopeisen suuntaan mennä. Ja joo, varmasti oli väsyneet silmät, Jane ei viitsinyt juuri silmiään raottaa.
Perin uninen Jane
Janen lemmikkiluokan arvostelu oli kokolailla toisenlainen mitä olin pahimmissa painajaisissani pelännyt:
Yleiskunto: timmissä kunnossa ja hurmaavan fitness-leidin oloinen.
Turkki: hyvä palautuvuus, takapäästä hieman kuiva
Korvat, silmät, hampaat: siistit hampaat, hauskat korvat, kirkkaat silmät
Kynnet: kunnossa
Käsiteltävyys: oman arvonsa tunteva, mutta kertakaikkisen hurmaava
Yleisvaikutelma: ihana kuviointi
Häntä tässäkin tuomittiin suoraksi ja kokonaisarvosana erittäin hyvä +. Tuomarina Marjut Kaakinen.
Syyrialaisnaaraiden lemmikkiluokassa taso oli kova ja sijoituksen saamiseen olisi vaadittu se ERI, mutta EH+:lla Jane sai KuMa-ruusukkeen, jonka kiinnitin jo sen dunaan. Oikein sydän paisui ylpeydestä, kun luin tuota arvostelua, mutten nähnyt, miten Jane käyttäytyi tuomarin käsittelyssä. Siinä on saattanut olla toivomisen varaa. Nimittäin Siristä sanottiin myös, että on omanarvontuntoinen rouva ja sen minä taas näin miten Siri käyttäytyi...
Sirin ulkomuotoluokan arvostelukaavakkeessa oli pahimmoinen yllätys: hylkäys. Tuomari Lotta Ling oli löytänyt sen etukäpälästä pienen kasvaimen ja sairaat eläimet hylätään. Kuitenkin hän oli arvostellut Sirin, joten paperi näyttää tältä:
TYYPPI JA RAKENNE
Pää: hyvä
Silmät: hyvä
Korvat: isot
Tyyppi ja sukupuolileima: hyvä
Koko: hyvä
VÄRI, VÄRIMERKIT JA KUVIO
Perusväri: epätasainen
Pohjaväri: epätasainen
Vatsaväri: hyvä
Tikkaus: hieman epätasainen
Kuvio: epätasainen, mutta päivän paras helmikuvio
TURKKI
Tiheys: hieman pehmeä
Pituus: hieman pitkä
Tasaisuus: epätasainen
Vatsaturkki: hyvä
TERVEYS
Yleiskunto: pieni kasvain jalassa (etutassu)
Suora häntä, hyvä luonne ja ei kokonaisarvosanaa sen hylkäyksen takia. Värin epätasaisuus tiedettiin jo etukäteen ja noin muuten tuo arvostelu ei ole mitenkään yllättävä, mutta tuo kasvaimen löytyminen oli totaalinen yllätys, koska enpä itse ole moista huomannut. Kysyin sitä tuomarilta arvostelun jälkeen ja totta on kyllä, että vasemman etutassun "peukalon" kohdalla on jotain, mikä voi todellakin olla kasvain. Sitä tassua katsoivat kyllä muutkin kokeneet harrastajat ja moni oli vähän sitä mieltä, että on aika tulkinnanvaraista, että onko se kasvain vai ei, mutta sitä täytyy nyt seurailla ekstratarkasti.
Siri oli kääpiöiden lemmikkiluokan viimeinen hamsteri ja (pahaksi) onnekseni satuin olemaan juuri sopivasti tuomaripöydän tienoilla, kun Siri tuli Saana Kankareen arvosteltavaksi.
Minä en voinut uskoa silmiäni! Meidän kiltti lässykkä-Siri, jonka käytöstä olin kasvattajallekin ehtinyt jo kehua, pakenee tuomarin kättä, rääkyy kuin tapettava sika ja kertakaikkiaan ei halua tulla tuomarin käteen. Oli vissiin hyvin lähellä, ettei se saanut hylkyä lemmikkituomariltakin sen takia, että oli mahdoton käsitellä. Ja olen aika varma, ettei Siri kiroillut ulkomuototuomarillekaan, Lotalla oli muutamia rähinä-roopeja, mutta minun mielestä pöydällä oli hiljaista kun Siri oli arvostelussa. Saanan kanssa ei Sirin kemiat vain kohdanneet.
No, Siri saatiin arvosteltavaksi, kun viereisessä pöydässä tuomaroinut Hämäläisen Niina sen boksista taltutti käteensä ja antoi Saanalle. Kädessä Siri sitten rauhoittui sen verran, että sitä saatettiin jopa arvioida. Arvostelu oli käytöstä lukuunottamatta vallan hyvä:
Yleiskunto: lihaksikas, hyvä massa, kuitenkin hieman tuhdissa kunnossa, tarkista ruokavalio
Turkki: hieman elottoman oloinen, hieman rasvainen, kuitenkin oikein pehmeä ja tiheä
Korvat, silmät, hampaat: puhtaat korvat, hampaat kunnossa, suuret ja hieman ulkonevat silmät
Kynnet: epätasaisesti leikatut
Käsiteltävyys: boksista otettaessa on todella hermostunut ja jännittynyt, rauhoittuu käsiteltäessä. Tarrautuu takajaloilla käteen kiinni
Yleisvaikutelma: arvonsa tunteva rouva :)
Häntä todettiin suoraksi ja arvosanaksi tuli hyvä.
Ja kas kummaa, kun Sirikin sai oman ruusukkeensa, niin epätodennäköiseltä kuin se tuntuikin. Se sai erikoismaininnan viimeisestä arvostelukohdasta "arvonsa tunteva rouva". Ehkä se oli vähän niinkuin salainen tsemppipalkinto omistajaraukalle ja "arvonsa tunteva rouva" voidaan ymmärtää synonyyminä termeille "käsittelemätön" tai "luonnevikainen". Meidän kiltti pikku-Siri...
Maailman viattomin talvikko takaisin kotona:
Semmoinen päivä siis meillä. Ruusukkeet kummallekin ja molemmat ovat vähintäänkin hyviä lemmikkejä.
Näiden lisäksi näin monta muuta hienoa hamsteria. Lk syyrialaisten ulkomuototuomarin pöydällä oli taas kerran yksi hurmaavanvärinen musta valkokirjokilppari naaras, oikein sellainen muhkea, ei tuollainen timmi fitness-mimmi kuin Jane. Sitten oli yksi musta täplikäs syyrialainen, joka oli aivan kuin dalmatiankoira väritykseltään. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt sellaista, se oli upea. Sitten oli yksi valkoinen (olisikohan ollut ms valkoinen?) pk satiini rex, josta tuomarikin sanoi, ettei ole koskaan nähnyt yhtä selkeää rexiä. Se oli todellakin oikeasti kiharakarvainen, kuin pieni lammas! Janen veli, Kardos Kaakaopisara pokkasi itselleen myös jonkin KuMa-ruusukkeen lemmikkiluokasta, mutta minun ottamani kuvat siitä eivät onnistuneet. Voin kuitenkin kertoa, että oli tosi suloinen poika. Tikan Jonnalla eli Loviisan kasvattajalla oli hopeasoopeli roan uros, siitä on jonkinlainen kuva alla ja sekin oli aivan mahtavan värinen.
Hopeasoopeli roan:
Samoin Jonnalla oli mukana myös arosopuleita, hän nimittäin toi syksyllä Suomen ensimmäiset arosopulit Hollannista. Ne olivat tuolla näytteillä myös ja sain jopa jonkinlaisen kuvan niistä:
Minä itse toimin taas kerran Sebastianin sihteerinä, hänellä oli tällä kertaa kaikki robojen ja campbellien ulkomuotoluokat tuomaroitavana. Kumpiakaan ei ollut kovin paljon. Roboja oli ilmoitettu 32 (18 standardia, 6 koestandardia ja 8 ei-standardia) ja campbelleja 13 (7 standardia, 4 koestandardia ja 2 ei-standardia), mutta poissaolevia eläimiä oli molemmissa lajeissa joitain. Tyydyttäviä ei kummassakaan lajissa tullut yhtään, melko hyviä vain yksi muistaakseni, hyviä paljon, erittäin hyviä joitain, samoin kuin erinomaisiakin. Cambpellien luokassa oli monia sellaisia, joille olisin voinut jakaa "sihteerin suosikki" - palkinnon, jos olisin niitä jakanut tällä kertaa. Niillä vain on niin kauniita värejä! Opalit ovat hienoja, samoin sininen argente ja sitten oli yksi mikälienee-täplikäs, se oli toinen ei-standardiluokan hamstereista ja väriltään tosi hieno. Kyllä meille tarttee campbelli tai pari hommata jossain vaiheessa, ei auta mikään...
Sitten näihin meidän omiin otuksiin. Kuten olin jo aiemmin maininnut, sekä Jane että Siri osallistuivat omien lajiensa ulkomuotoluokkiin ja lemmikkiluokkiin. Alustavasti epäilin, että Siri voisi saada hienot arvostelut lemmikistä ja että sen käytöstapoihin voi luottaa, mutta ulkomuodosta tuskin tulee mitään. Janen kohdalla epäilin sitä vähän pulskaksi ja että se mahdollisesti ei tykkäisi hirveästi käsittelystä tai ainakaan hampaiden katsomisesta ja ulkomuotoluokastakaan en hirveästi odottanut mitään.
Vähänpä taas tiesin.
No, Janen ulkomuotoluokan arvostelu oli kokolailla odotettu:
TYYPPI JA RAKENNE
Pää: saisi olla leveämpi, kuono erottuu, melko lyhyt, hyvä otsa
Silmät: pyöreät
Korvat: ok
Tyyppi ja sukupuolileima: hyvä tyyppi
Koko: ok
VÄRI, VÄRIMERKIT JA KUVIO
Perusväri: saisi olla voimakkaampi, rusehtaa
Pohjaväri: saisi olla voimakkaampi
Kuvio: erittäin epätasainen nauha
TURKKI
Tiheys: saisi olla huomattavasti tiheämpi
Pituus: saisi olla lyhyempi
Tasaisuus: melko epätasainen
Vatsaturkki: riittävä
TERVEYS
Yleiskunto (massa, lihaksisto, virkeystaso): silmät väsyneet, ok
Turkin ja ihon kunto: ok
Kynnet ja hampaat: ok
Häntä oli suora, luonne hyvä ja arvosanaksi melko hyvä -. Tuomarina oli Päivi Virtanen. Ei siis juuri kehuja eikä palkintoa. Nauhan huonouden näkee itsekin ja olen tuota värin sävyä katsellut myös, että kovin on rusehtava kun pitäisi kuitenkin olla enemmän sinne hopeisen suuntaan mennä. Ja joo, varmasti oli väsyneet silmät, Jane ei viitsinyt juuri silmiään raottaa.
Perin uninen Jane
Janen lemmikkiluokan arvostelu oli kokolailla toisenlainen mitä olin pahimmissa painajaisissani pelännyt:
Yleiskunto: timmissä kunnossa ja hurmaavan fitness-leidin oloinen.
Turkki: hyvä palautuvuus, takapäästä hieman kuiva
Korvat, silmät, hampaat: siistit hampaat, hauskat korvat, kirkkaat silmät
Kynnet: kunnossa
Käsiteltävyys: oman arvonsa tunteva, mutta kertakaikkisen hurmaava
Yleisvaikutelma: ihana kuviointi
Häntä tässäkin tuomittiin suoraksi ja kokonaisarvosana erittäin hyvä +. Tuomarina Marjut Kaakinen.
Syyrialaisnaaraiden lemmikkiluokassa taso oli kova ja sijoituksen saamiseen olisi vaadittu se ERI, mutta EH+:lla Jane sai KuMa-ruusukkeen, jonka kiinnitin jo sen dunaan. Oikein sydän paisui ylpeydestä, kun luin tuota arvostelua, mutten nähnyt, miten Jane käyttäytyi tuomarin käsittelyssä. Siinä on saattanut olla toivomisen varaa. Nimittäin Siristä sanottiin myös, että on omanarvontuntoinen rouva ja sen minä taas näin miten Siri käyttäytyi...
Sirin ulkomuotoluokan arvostelukaavakkeessa oli pahimmoinen yllätys: hylkäys. Tuomari Lotta Ling oli löytänyt sen etukäpälästä pienen kasvaimen ja sairaat eläimet hylätään. Kuitenkin hän oli arvostellut Sirin, joten paperi näyttää tältä:
TYYPPI JA RAKENNE
Pää: hyvä
Silmät: hyvä
Korvat: isot
Tyyppi ja sukupuolileima: hyvä
Koko: hyvä
VÄRI, VÄRIMERKIT JA KUVIO
Perusväri: epätasainen
Pohjaväri: epätasainen
Vatsaväri: hyvä
Tikkaus: hieman epätasainen
Kuvio: epätasainen, mutta päivän paras helmikuvio
TURKKI
Tiheys: hieman pehmeä
Pituus: hieman pitkä
Tasaisuus: epätasainen
Vatsaturkki: hyvä
TERVEYS
Yleiskunto: pieni kasvain jalassa (etutassu)
Suora häntä, hyvä luonne ja ei kokonaisarvosanaa sen hylkäyksen takia. Värin epätasaisuus tiedettiin jo etukäteen ja noin muuten tuo arvostelu ei ole mitenkään yllättävä, mutta tuo kasvaimen löytyminen oli totaalinen yllätys, koska enpä itse ole moista huomannut. Kysyin sitä tuomarilta arvostelun jälkeen ja totta on kyllä, että vasemman etutassun "peukalon" kohdalla on jotain, mikä voi todellakin olla kasvain. Sitä tassua katsoivat kyllä muutkin kokeneet harrastajat ja moni oli vähän sitä mieltä, että on aika tulkinnanvaraista, että onko se kasvain vai ei, mutta sitä täytyy nyt seurailla ekstratarkasti.
Siri oli kääpiöiden lemmikkiluokan viimeinen hamsteri ja (pahaksi) onnekseni satuin olemaan juuri sopivasti tuomaripöydän tienoilla, kun Siri tuli Saana Kankareen arvosteltavaksi.
Minä en voinut uskoa silmiäni! Meidän kiltti lässykkä-Siri, jonka käytöstä olin kasvattajallekin ehtinyt jo kehua, pakenee tuomarin kättä, rääkyy kuin tapettava sika ja kertakaikkiaan ei halua tulla tuomarin käteen. Oli vissiin hyvin lähellä, ettei se saanut hylkyä lemmikkituomariltakin sen takia, että oli mahdoton käsitellä. Ja olen aika varma, ettei Siri kiroillut ulkomuototuomarillekaan, Lotalla oli muutamia rähinä-roopeja, mutta minun mielestä pöydällä oli hiljaista kun Siri oli arvostelussa. Saanan kanssa ei Sirin kemiat vain kohdanneet.
No, Siri saatiin arvosteltavaksi, kun viereisessä pöydässä tuomaroinut Hämäläisen Niina sen boksista taltutti käteensä ja antoi Saanalle. Kädessä Siri sitten rauhoittui sen verran, että sitä saatettiin jopa arvioida. Arvostelu oli käytöstä lukuunottamatta vallan hyvä:
Yleiskunto: lihaksikas, hyvä massa, kuitenkin hieman tuhdissa kunnossa, tarkista ruokavalio
Turkki: hieman elottoman oloinen, hieman rasvainen, kuitenkin oikein pehmeä ja tiheä
Korvat, silmät, hampaat: puhtaat korvat, hampaat kunnossa, suuret ja hieman ulkonevat silmät
Kynnet: epätasaisesti leikatut
Käsiteltävyys: boksista otettaessa on todella hermostunut ja jännittynyt, rauhoittuu käsiteltäessä. Tarrautuu takajaloilla käteen kiinni
Yleisvaikutelma: arvonsa tunteva rouva :)
Häntä todettiin suoraksi ja arvosanaksi tuli hyvä.
Ja kas kummaa, kun Sirikin sai oman ruusukkeensa, niin epätodennäköiseltä kuin se tuntuikin. Se sai erikoismaininnan viimeisestä arvostelukohdasta "arvonsa tunteva rouva". Ehkä se oli vähän niinkuin salainen tsemppipalkinto omistajaraukalle ja "arvonsa tunteva rouva" voidaan ymmärtää synonyyminä termeille "käsittelemätön" tai "luonnevikainen". Meidän kiltti pikku-Siri...
Maailman viattomin talvikko takaisin kotona:
Semmoinen päivä siis meillä. Ruusukkeet kummallekin ja molemmat ovat vähintäänkin hyviä lemmikkejä.
Näiden lisäksi näin monta muuta hienoa hamsteria. Lk syyrialaisten ulkomuototuomarin pöydällä oli taas kerran yksi hurmaavanvärinen musta valkokirjokilppari naaras, oikein sellainen muhkea, ei tuollainen timmi fitness-mimmi kuin Jane. Sitten oli yksi musta täplikäs syyrialainen, joka oli aivan kuin dalmatiankoira väritykseltään. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt sellaista, se oli upea. Sitten oli yksi valkoinen (olisikohan ollut ms valkoinen?) pk satiini rex, josta tuomarikin sanoi, ettei ole koskaan nähnyt yhtä selkeää rexiä. Se oli todellakin oikeasti kiharakarvainen, kuin pieni lammas! Janen veli, Kardos Kaakaopisara pokkasi itselleen myös jonkin KuMa-ruusukkeen lemmikkiluokasta, mutta minun ottamani kuvat siitä eivät onnistuneet. Voin kuitenkin kertoa, että oli tosi suloinen poika. Tikan Jonnalla eli Loviisan kasvattajalla oli hopeasoopeli roan uros, siitä on jonkinlainen kuva alla ja sekin oli aivan mahtavan värinen.
Hopeasoopeli roan:
Samoin Jonnalla oli mukana myös arosopuleita, hän nimittäin toi syksyllä Suomen ensimmäiset arosopulit Hollannista. Ne olivat tuolla näytteillä myös ja sain jopa jonkinlaisen kuvan niistä:
12.12.12
Eläinkoe
Meillä on jatkuvasti Karrin kanssa kränää siitä, mikä on riittävä määrä lakanoita (lue: vessapaperia) meidän hamstereille. Minusta 10 siivua Janelle ja 8-9 siivua Sirille saa luvan riittää. Karri puolestaan on sitä mieltä, että meidän pilallehemmotellut kermaperseet tarvitsevat vähintään rullan per nenä!
Niinpä päätin tänä iltana tehdä eläinkokeen: mitä hamsterit tekevät, jos saavat dunaansa/terraansa kokonaisen vessapaperirullan. Siri kylläkin sai vain rullanjämän, jossa ei paperia ollut enää kovin paljon. Se ei tajunnut siitä mitään, ei koskenutkaan. Heti kun silppusin paperit pienemmiksi, se haali ne pesäänsä kiireellä.
Janen dunan koeasemelma on kuvattuna tässä, koe-eläin itse on vetäytynyt pahvilabyrinttiinsa miettimään asioita. Testi on siis tylsässä vaiheessa: rullaa ei olla käyty edes haistelemassa. Lupaan kuitenkin raportoida asiasta myöhemmin.
Niinpä päätin tänä iltana tehdä eläinkokeen: mitä hamsterit tekevät, jos saavat dunaansa/terraansa kokonaisen vessapaperirullan. Siri kylläkin sai vain rullanjämän, jossa ei paperia ollut enää kovin paljon. Se ei tajunnut siitä mitään, ei koskenutkaan. Heti kun silppusin paperit pienemmiksi, se haali ne pesäänsä kiireellä.
19.9.12
Hamsteritaidetta
Eilisiltana Jane sai kunnian toimia inspiraationlähteenä, kun Karri oli komerossa sen, iPadin ja iPadin piirrossoftan kanssa. Tässä tulos. Arvannette varmaan, minkälaista aktiviteettia Jane kuvassa harrastaa.
20.8.12
Vehnälyhteet
2.6.12
Hamstereita Dublinin luonnonhistoriallisessa museossa
Dublinin luonnonhistoriallinen museo sijaitsi varsin näppärästi aivan kaupungin keskustassa, Trinity Collegen vieressä samassa korttelissa kuin kansallismuseokin. Se kuului siis meidän "käy täällä" - listalle. Luonnonhistoriallisen museon kokoelmissa on suuri määrä täytettyjä eläimiä, sekä irlantilaisia että muualta kotoisin olevia.
Ja löytyipä sieltä myös hamstereita!
© KHTässä on kääpiöhamsteri, tieteellisen nimensä perusteella siis talvikko, mutta ei tuo kyllä minusta oikein muistuta nykyistä lemmikkinä pidettävää talvikkoa. Kuvassa se ei näy kunnolla, mutta sillä oli myös häntä, vähän lyhyempi kuin kiinankääpiöhamstereiden häntä, mutta selkeä häntä kuitenkin, ei sellainen pieni töpö kuin lemmikkitalvikoilla on totuttu näkemään.
© KHTässä on sitten iso eurooppalainen hamsteri, Cricetus cricetus. Varsin mahtava näky!
© KHJa tässä on eurooppalaisen hamsterin luuranko, johon on yhdistetty myös poskipussit näyttämään, minkäkokoiset ne ovat ja miten ne sijoittuvat. Käsittääkseni nuo vielä venyvät tuosta, joten kyllä niihin tavaraa mahtuu!
Tässä näitä lajiasioita selvittäessäni törmäsin myös Suomen luonnontieteellisen museon nisäkäsnimistö - sivulle, jossa on lueteltuna kaikki tällä hetkellä suositeltavat lajinimet eri nisäkkäille. Hamstereiden kohdalla nimistö on varsin poikkeavaa siitä, mitä lemmikkipuolella käytetään. Cricetulus barabensis tunnetaan täällä kiinankääpiöhamsterina, mutta tuolla sivulla siitä käytetään nimeä juovapikkuhamsteri. Syyrialaisen hamsterin nimenä on edelleen vanha kultahamsteri, joka on lemmikkipuolella hylätty käytöstä sen takia, että lemmikkihamstereilla on niin paljon eri värejä nykyään, että alkuperäiseen väriin viittaava kultahamsteri ei ole enää kovin kuvaava nimi. Talvikkoa kutsutaan nimellä dzungarianhamsteri, campbellia nimellä mongolianaavikkohamsteri ja roborovskia nimellä aavikkohamsteri.
Ja löytyipä sieltä myös hamstereita!
© KH
© KH
© KH
Tässä näitä lajiasioita selvittäessäni törmäsin myös Suomen luonnontieteellisen museon nisäkäsnimistö - sivulle, jossa on lueteltuna kaikki tällä hetkellä suositeltavat lajinimet eri nisäkkäille. Hamstereiden kohdalla nimistö on varsin poikkeavaa siitä, mitä lemmikkipuolella käytetään. Cricetulus barabensis tunnetaan täällä kiinankääpiöhamsterina, mutta tuolla sivulla siitä käytetään nimeä juovapikkuhamsteri. Syyrialaisen hamsterin nimenä on edelleen vanha kultahamsteri, joka on lemmikkipuolella hylätty käytöstä sen takia, että lemmikkihamstereilla on niin paljon eri värejä nykyään, että alkuperäiseen väriin viittaava kultahamsteri ei ole enää kovin kuvaava nimi. Talvikkoa kutsutaan nimellä dzungarianhamsteri, campbellia nimellä mongolianaavikkohamsteri ja roborovskia nimellä aavikkohamsteri.
25.5.12
Hamsterin hoito-ohjeet
Kuten sanottua, olemme lähdössä lomamatkalle ja Karrin pikkuveli on nakitettu hoitamaan Siriä sen ajan. Tässä on vähän hoito-ohjeistusta näin julkisesti.
Tältä Sirin valtakunta näyttää ulkoapäin. Terraarion eteen on sijoitettu kaikki tarvittava: kannellisessa pakasterasiassa kuivaruokasekoitusta, lusikka sitä varten, kukkaruukku, jossa on puhtaita kippoja tuoreruokaa varten (myös pilttipurkkien yms. kansia, käyvät hyvin ruokakupeiksi), rullallinen biojätepusseja ja vessapaperirulla. Hamsterin tiedot ovat tarralapussa terran ylänurkassa, siltä varalta, että niitä tarvitaan johonkin.
Perussiivous tehdään joka toinen päivä. Vesipullo tyhjennetään, huuhtaistaan kertaalleen ja täytetään uudelleen raikkaalla vedellä. Se roikkuu terran verkkokatosta rautalangan varassa. Vedenvaihdon jälkeen tarkistetaan sormella, että pullon mekaniikka toimii. Pullon kohdalla täytyy olla myös jokin koroke, tällä hetkellä se on puusilta, jotta Siri yltää juomaan pullosta.
Samalla siivotaan myös Sirin pesä. Viime aikoina pesä on ollut terran oikeassa takanurkassa oleva pahvilaatikko, jonka edessä on "eteinen" eli kaareva pajusilta. Alla olevassa kuvassa pesälaatikko, jonka edestä on poistettu pajusilta.
Pesästä poistetaan sinne kannetut pesätarpeet, mahdolliset ruokavarastot ja papanat. Helpointa se on tehdä kauhaisemalla pesälaatikolla aimo kasa puruja pois pesän kohdalta. Alla olevasta kuvasta saa varmaan jotain käsitystä asiasta. Purut ja muut pannaan biojätepussiin. Sitten tasoitetaan pesän pohja, lisätään uusia puruja jos tarpeen ja pannaan mökki uudelleen paikoilleen.
Puusilta sijoitetaan mökin suuaukon eteen.
Ja lopuksi koko komeus kuorrutetaan purukerroksella. Puruja löytyy valkoisesta säkistä lattialta terran edestä. Säkin päällä on pieni ämpäri, jota on kätevä käyttää purujen kauhomiseen. Purut ovat tällä hetkellä kyllä aika vähissä, mutta niiden pitäisi riittää vielä jonkin aikaa. Siri on yleensä tykännyt kun pesää ja sinne johtavaa tunnelia on vähän peitelty puruilla.
Joskus Siri vaihtaa pesänsä paikkaa ja laatikon alla ei olekaan pehmikkeitä tai papanoita. Silloin pesä yleensä löytyy joko puisesta kulmamökistä vastakkaisesta nurkasta tai puruihin haudatusta kanamunakennosta toisesta takanurkasta. Toisinaan tuoreruokaa löytyy myös muualta terraariosta, joten terraa täytyy vähän katsella ja korjata sieltä vanhat tuoreruuat pois.
Siivouksen ajaksi Sirin voi siirtää pois terrasta, vaikkei se yleensä ole tiellä. Työhuoneen lattialla on iso pahvilaatikko, jonka pohjalla on puruja ja pahviputkiloita sun muuta. Sirin voi siirtää sinne siivouksen ajaksi. Siri ei välttämättä ole näkyvissä kun tulet siivoamaan eikä se reagoi kattokalterien kolisteluunkaan kovin äkkiä. Yleensä sen saa esille pesästään rahistelemalla terran puruja tarpeeksi kauan. Sirin voi siirtää pahvilaatikkoon käsissä, se on yleensä varsin kiltti käsitellä, vaikkei välttämättä halua antaa ottaa itseään kiinni terrassa. Onneksi se ei kuitenkaan ole ihan järjettömän vikkelä, joten sen saa napattua käsiin yleensä aika helposti. Kannattaa kuitenkin olla varovainen siirtämisessä, se voi olla aika vikkelä käsissä ja tehdä tyhmiä temppuja.
Toinen konsti on houkutella Siri pahviputkeen (terrassa on muutama ja siinä pahvilaatikossa lisää), tukkia molemmat päät käsillään ja siirtää Siri sen avulla pahvilaatikkoon tai sieltä takaisin terraan. Siirtoon voi käyttää myös sitä pientä puruämpäriä, houkutella Siri siihen ja siirtää siinä paikasta toiseen.
Kun siivous on tehty, laita terraarioon lisää vähän pienemmäksi revittyjä vessapaperinpalasia pesätarpeiksi, Siri terraan ja kattokalterit alas.
RUOKINTAKuivaruokaa Sirillä pitäisi olla aina. Kuivaruokakuppi on terran vasemmassa etunurkassa kulmamökin päällä. Tarkista ruokatilanne siivouksen yhteydessä ja laita lisää ruokaa, jos siltä näyttää. Kuivaruokaseosta on pakastepurkissa terran edessä.
Tuoreruokaa (omenaa, päärynää, kukkakaalia) löytyy jääkaapista vasemmasta alalokerosta. Sitä voi antaa myös joka toinen päivä, aina siivouksen jälkeen. Huuhtele kukkakaalin palaset ja kuori omenasta ja päärynästä kuoret ennen Sirille antamista. Yleensä jääkaapin viereisellä tasolla on pieni terävä veitsi juuri tätä varten. Siri ei tarvitse kovin suurta määrää tuoretta, pilttipurkin kannelle mahtuva ruokamäärä on ihan sopiva.
HÄTÄTILANTEETSitten jos sattuu jotain odottamatonta tai Siri käyttäytyy oudosti (se että se kärisee, ei ole outoa, se vain tarkoittaa että olet mennyt sorminesi liian lähelle tai liian äkkiä), etkä saa meitä kiinni, ota yhteys eläinlääkäriasemaan. Veter on kokemuksen perusteella hyvä, mutta Tuhatjalalla on 24h puhelinpäivystys, josta saa ainakin eläintenhoitajan kiinni aina. Tätä varten saatat tarvita Sirin tietoja, lähinnä lajia (venäjänkääpiöhamsteri talvikko), syntymäaikaa (27.12.11) ja sukupuolta (naaras).
Jos tarvitsee lähteä viemään Siriä eläinlääkärille, harmaakansinen, läpinäkyvä kuljetusboksi on lattialla pahvilaatikon vieressä. Sen pohjalla on valmiiksi vähän puruja, laita sinne vähän lisää tutunhajuisia pesätarpeita ja puruja terrasta ja muutama pala tuoreruokaa (pitää nestetasapainoa yllä vaikka reissu venyisikin). Älä kanna boksia koskaan kannessa olevasta kahvasta, siltä varalta, että lukitusmekanismi pettää. Kanna aina pohjasta. Huoneen nurkassa on iso putkikassi, jonka sisällä on pyyhe, sitä voi käyttää kuljettamisessa, mutta näin kesällä tuskin on vaaraa siitä, että kuljetuksen aikana tulisi kylmä. Ennemminkin pidä boksi pois suorasta auringonvalosta.
Ikävä kyllä ainakaan Veter ei kirjoita ell-käynnistä laskua, luultavasti ei Tuhatjalkakaan, joten sen joutuu maksamaan paikan päällä. Korvaamme kaikki kulut kyllä. Kuitenkin on erittäin epätodennäköistä, että mitään tällaista hätätilannetta sattuisi, Siri on nuori eläin ja hamsterit ovat yleensä varsin terveitä.
16.4.12
Hamsteri-varoituskyltti
10.4.12
Mössöilyä
Alkuvuodesta moni hamsteribloggaaja esitteli blogeissaan itsetehtyjen mössöjen reseptejä ja maistuvuutta elikoille. Periaatteessahan vauvoille tarkoitetut soseet käyvät hamstereillekin, kunhan katsoo tarkasti tuoteselosteen, ei saa olla mausteita, sipulia tai hedelmäsokeria ainakaan. Parhaita ovat yleensä aivan pienille tarkoitetut soseet, isommille lapsille tarkoitetuissa soseissa on jo sitten mausteita, suolaa, sipulia ja semmoisia. Mutta onhan se omatekemä aina omatekemä ja tietää ainakin ihan tarkkaan mitä ruuassa on.
Meidän mössöön tuli seuraavia aineksia:
Ensimmäisenä laitoin kattilaan perunat ja pilkottuina bataatin, porkkanat ja lantun. Annoin niiden kiehua vedessä hieman reilu 10 minuuttia. Sen jälkeen lisäsin riisiä sekä lisää vettä (kiehuvaa keittimestä, niin ei päässyt hyvin alkanut kiehuminen juuri lakkaamaan) ja viiden minuutin kuluttua riisin lisäyksestä laitoin pilkotut kukka- ja parsakaalit. Annoin kiehua vielä 5 minuuttia, sen jälkeen käänsin hellasta lämmön pois, mutta jätin kattilan levylle kansi kiinni ja annoin olla aikansa. Sitten vain vesi pois ja sauvasekoittimella soseeksi. Jotkut ovat lisänneet keitinvettä mössöön ettei siitä tule liian kuivaa, mutta itse en lisännyt, mössö vaikutti ihan hyvältä. Kovin tasaiseksi en sitä soseuttanut.
Muut ovat panneet mössöihinsä kaikenlaista muutakin, proteiinia eri muodoissa ja öljyä ja pähkinärouhetta ja ties mitä. Tämä minun tekemä mössö on tällainen "Siri-sose". Kas kun meillä on oikeastaan aina ruokittu kaikki hamsterit samalla tavalla, ruoka-aineet ovat samat, mutta kääpiöt saavat pienemmän annoksen. Nyt kun Loviisa on jo vanha ja painokin vähän laskusuunnassa, niin sillehän täytyy syöttää kaikki herkut ja vielä kun on oletettava, että se ei kuitenkaan enää kovin pitkiä aikoja elä, vuoden aivan maksimissaan, niin miksipä sitä ei vähän hemmottelisi? No Siri on siinä sivussa sitten saanut kaikenmoista hyvää syötävää ja on päässyt pikkuisen, sanoisimmeko, pyöristymään. Eilen illalla puntarilla oli 54-grammainen talvikko, mikä on aika paljon siihen nähden, että meille tullessaan kaksi kuukautta sitten se painoi 42 grammaa ja alkaa muutenkin kolkutella jo 4 kuukauden ikää, missä sen katsotaan olevan jotakuinkin aikuinen ja kasvun loppuneen. Ja vaikkei Sirin paino niin paljon ehkä olisikaan, niin aika turpealta se tuntuu käsitellessä.
Niin että tähän mössöön voi sitten lisäillä proteiineja ja pähkinöitä ja öljyä kelle on tarvista, mutta pohja on ihan vain kasviksia. Vähän jännittää, miten mössö kelpaa meidän tytöille. Siri on perinteisesti tykännyt mössöistä, Loviisalta sen sijaan on saattanut jäädä joskus kuppiinkin mokomat vauvanruuat. Bataattia ei ole tarjoiltu koskaan aiemmin, otinkin yhden keitetyn bataatinpalasen erilleen ja testaan, mikä on menekki. Parasta olisi kuitenkin kelvata, koska mössöä on iso kattilallinen! Laitan sitä toki pakastimeen säilöön.
Tältä se näyttää. Ei esteettisesti kovin kaunista, mutta onneksi hamstereilla on kehno näkö.
25.1.12
Talvikkoa tulosuunnassa
500. postaus blogiin on aiheeltaan mitä mukavin: nyt voinee julistaa jo kohtuullisella varmuudella, että Tampereen näyttelyistä 18.2. meille taitaapi kotiutua pikkuinen talvikkovauveli!
Tarinan-kasvattajalla Arja Myllylällä on kuulemma useampi kuin yksi talvikkopoikue tulossa silloin luovutusikään ja poikasten seasta löytyy niitä kauan himoitsemiani helmiäistalvikoita ja vieläpä naaraita. Tosin aivan alunperinhän minun toivelistallani oli helmiäis-uros, mutta Hilma oli sen verran persoonallinen rouvashamsteri, että sukupuolitoive on muuttunut vaikka väritoive on pysynyt samana.
Tarkempaa tietoa poikasesta ei vielä ole, koska niitä useampia ja katsotaan sitten paikan päällä, että kuka miellyttää eniten. Kaikki kuulemma ovat ainakin väritykseltään lemmikkitasoisia, tikkaus ei ole tasainen ja muutenkaan Arja ei panosta niinkään helmiäisvärien jalostukseen. No, meitähän se ei haittaa, jalostukseen emme niitä tarvitse ja näyttelyistäkään emme erityisesti odota mitään menestystä.
Tässä vielä Helmi-Orvokki näyttää mallia siitä, miten kaunis tuo miltei valkoinen helmiäissafiiri oikein on.
Tarinan-kasvattajalla Arja Myllylällä on kuulemma useampi kuin yksi talvikkopoikue tulossa silloin luovutusikään ja poikasten seasta löytyy niitä kauan himoitsemiani helmiäistalvikoita ja vieläpä naaraita. Tosin aivan alunperinhän minun toivelistallani oli helmiäis-uros, mutta Hilma oli sen verran persoonallinen rouvashamsteri, että sukupuolitoive on muuttunut vaikka väritoive on pysynyt samana.
Tarkempaa tietoa poikasesta ei vielä ole, koska niitä useampia ja katsotaan sitten paikan päällä, että kuka miellyttää eniten. Kaikki kuulemma ovat ainakin väritykseltään lemmikkitasoisia, tikkaus ei ole tasainen ja muutenkaan Arja ei panosta niinkään helmiäisvärien jalostukseen. No, meitähän se ei haittaa, jalostukseen emme niitä tarvitse ja näyttelyistäkään emme erityisesti odota mitään menestystä.
Tässä vielä Helmi-Orvokki näyttää mallia siitä, miten kaunis tuo miltei valkoinen helmiäissafiiri oikein on.
24.1.12
Epämiellyttävien todisteiden hävitys
Kuten tunnettua, meillä punnitaan hamsulaiset aika usein, vaikka kasvuikä alkaakin olla kaukana takanapäin. Tapa on jäänyt niiltä ajoilta kun Loviisa meille pienenä sinttinä tuli ja kasvua piti seurailla. Meillä on olemassa Google Docsissa ihan taulukko ja graafi painon seuraamista varten, mutta yleensä punnitustilanteessa paino kirjataan päivämäärän mukaan epämääräisille paperilappusille.
Paitsi että lappuset ovat alttiita katoamaan, on Loviisa myös keksinyt miten voidaan hävittää ikävät todisteet neidin alati nousevasta painosta: silputaan lappusesta ainakin osa tärkeistä tiedoista! Alla mallia, Loviisa suosittelee metodia kaikille hamstereille, joiden henkilökunta on samanlainen painonatsi kuin täällä.
Paitsi että lappuset ovat alttiita katoamaan, on Loviisa myös keksinyt miten voidaan hävittää ikävät todisteet neidin alati nousevasta painosta: silputaan lappusesta ainakin osa tärkeistä tiedoista! Alla mallia, Loviisa suosittelee metodia kaikille hamstereille, joiden henkilökunta on samanlainen painonatsi kuin täällä.
12.12.11
Mielenosoitus
Mistä tietää ettei Loviisa ole saanut tarpeeksi popcornia eikä päässyt illalla ulkoilemaan?
No siitä, että maisema terrassa näyttää seuraavana päivänä tältä:
Ei ole nimittäin suinkaan ensimmäinen kerta, kun Loviisa ruopii terran pohjaa paljaaksi puruista ja hautaa mökkiään niihin sen jälkeen kun ei pääse ulkoilemaan illalla. Meidän tekosyymme eiliselle hylkäämiselle ja laiminlyönnille oli se, että molemmilla oli aamulla aikainen herätys ja menoa. Lupaamme tänä iltana ulkoiluttaa Loviisaa ekstra-kauan ja tarjoilla popcornia ja muita herkkuja.
No siitä, että maisema terrassa näyttää seuraavana päivänä tältä:
Ei ole nimittäin suinkaan ensimmäinen kerta, kun Loviisa ruopii terran pohjaa paljaaksi puruista ja hautaa mökkiään niihin sen jälkeen kun ei pääse ulkoilemaan illalla. Meidän tekosyymme eiliselle hylkäämiselle ja laiminlyönnille oli se, että molemmilla oli aamulla aikainen herätys ja menoa. Lupaamme tänä iltana ulkoiluttaa Loviisaa ekstra-kauan ja tarjoilla popcornia ja muita herkkuja.
2.12.11
Hamsteriyhdistyksen joulukalenteri
Muistakaahan sitten kaikki SHY:n joulukalenteri!
Eilisestä jouluaattoon asti foorumin jäsenet julkaisevat jouluaiheiden hamsterikuvan kerran päivässä. Ja kalenteria voi tietysti kommentoida omassa ketjussaan.
Eilisestä jouluaattoon asti foorumin jäsenet julkaisevat jouluaiheiden hamsterikuvan kerran päivässä. Ja kalenteria voi tietysti kommentoida omassa ketjussaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)