Jos joskus kasvattaisi hamstereita...

Littoisten näyttelyreissulla tuli juteltua Veeran kanssa noista kasvatutasioista, Veerahan kasvattaa talvikoita ja roboja ja oli tuolloin hakenut kasvattajanimeä molemmille lajeille. Ja sen hän saikin heti kun täytti 18 vuotta.
Samalla tuli jutusteltua myös kasvattajanimen valinnasta ja sen kriteereistä, joita nyt en muista kaikkia. Mietin tuossa yksi päivä, että minullahan olisi jo montakin hyvää ehdotusta kasvattajanimeksi, jos jonain päivänä päättäisin alkaa kasvattaa hamstereita ja myöhemmin hakisin niille kasvattajanimeä.

Ensimmäinen vaihtoehto olisi luonnollisesti Karamellin, meidän ensimmäisen hamsterimme kunniaksi. Siitähän koko juttu alunperin alkoi ja olisi vähintäänkin sopivaa valita Karamelli kasvattajanimeksi. Ongelmana siinä on se, että karamelli on myös yksi värinimitys syyrialaisilla, joten se voisi tulla torpatuksi sen takia.

Toinen vaihtoehto olisi Pikkunörtin, joka sopisi hienosti meidän nörttihamstereille ja vähän omistajillekin... Ikävä kyllä se muistuttaa ihan liiaksi jo olemassa olevaa tunnusta Pikkumökin.

Kolmas vaihtoehto olisi Tuulenviemän, joka tulee luonnollisesti suosikkikirjani mukaan. Harmi että englanninkielinen Gone With The Wind's on liian pitkä.

Neljäs vaihtoehto olisi kansainväliseenkin käyttöön soveltuva Stendals. Stendal on lapsuudenkotini vanha, ruotsinkielinen nimi. Nykyinen nimi Anttila ei oikein sovellu käytettäväksi mitenkään päin, mutta Stendal olisi ihan hyvä.

No, ensin pitäisi kuitenkin kasvattaa ja kun siihen ei ole kiinnostusta, niin se siitä.

Alas valvontayhteiskunta!

Herkkutikkua ennen Loviisa oli eräänä päivänä päättänyt esittää radikaalin vastalauseensa valvontayhteiskuntaa vastaan ja tuhota henkilökunnan asentaman lämpömittarin.

Tai sitten kyseessä oli protesti radikaalia avoimuutta vastaan ja Loviisan keino suojella dunansa lämpötilan yksityisyyttä. Mene ja tiedä. Seuraavan kerran henkilökunta piilottaa anturit paremmin Loviisan ulottumattomiin.

Herkkutikku

Mitäs, mitäs, mitäs täältä tällä kertaa löytyi? Herkkutikku ihan ypöyksin roikkumassa.




Tilannetta selvästi pitää tutkia tarkemmin.




Kyllä se syötävää on -- kimppuun vain.




Ärr... minä tapan ...

Loviisa 1v kiittää

Loviisa 1v kiittää kaikkia onnittelijoita!



Jälkihuomautuksena Loviisa haluaa myös mainittavan, että vaikka kuvaushenkilökunta nyt vaatikin saada laittaa tämän vähemmän edustavasta kuvakulmasta otetun kuvan esille, on Loviisan paino tänään 189g -- ainakin ennen synttäriherkuttelua. :)

Ahne Loviisa

Loviisan unia ei häirinnyt tippaakaan se, että iltapäivällä keittiössä paistettiin lihaa. Varsinkin Katariina oli tällaisina päivinä usein tulossa jaolle, mutta ehkä Loviisa ei ole vielä sitä hoksannut, vaikka liha sillekin maistuu kovin hyvin. Sen sijaan myöhemmin illalla, kun mies teki popkorneja oli meillä dunassa yksi kappale hamstereita kuono pitkällä vartomassa omaa osuuttaan. Yksi annettiin ja L kerjäsi lisää. Toinen annettiin eikä sekään vielä riittäny, mutta me päätimme napata ahneen hamsterin dunasta iltaulkoilulle, kun se niin innokkaasti oli tulossa pois sieltä. Täällä minä nyt sitten istun Loviisan kanssa vaatekomerossa. Otin muutaman popkornin mukaan virikkeeksi. Yhden Loviisa saikin jo ja toisen pihisti hyllyltä omine lupineen kun minun silmä vältti. Päivän popkornikiintiö taitaa olla täynnä!
Harmi ettei huomattu ottaa kuvia meidän pikku-kerjäläisestä.

Loviisa muuten täyttääkin ensi tiistaina kokonaisen vuoden ja siitä viiden viikon päästä tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun Loviisa tuli meille. Niin äkkiä se aika on kulunut!