Loviisan joulumättö

Joulun jälkeen tuli tarkastettua hamstereiden kunto. Loviisa oli erityisesti vahtinut linjojaan eikä ollut joulun aikaan varastoiduista herkuista huolimatta lihonut yhtään. Pertti oli jopa laihtunut muutaman gramman ja painoi nyt 42g, mutta vaikutti muuten voivan hyvin. Loviisalle palkinnoksi ja lohdutukseksi pitikin varastojen siivouksen jälkeen järjestää oikein kunnollinen tapaninpäivän illallinen, josta kuvasarja alla.

Koska en jaksa kirjoittaa yli 5000 sanaa, puhukoon kuvasarja puolestaan...

Sen pituinen se.

Joululahjoja

Aatonaattona ennen kuin pukki oli edes lähtenyt matkaan, henkilökuntatonttu viritteli pukin puolesta Loviisalle joululahjaa.

Munarasiaan kerättiin jouluherkkuja ja pienen haasteen luomiseksi vähän heinää.

Jouluherkkuihin kuuluivat herkulliset pähkinät, popcornit, mantelit ja kaikki sellaiset, mitä ei hamsterikaan ihan joka päivä saa.

Pelkästään herkkujen tuoksukin sai jo Loviisan vääntäytymään uniltaan päiväaikaan katsomaan, että mistä ihmeestä moiset sulotuoksut tulevat.

Tarkastuskäynnille oli pakko lähteä, vaikka vähän korvat littanassa ja unisena.

Eipä löytynyt vieä mitään kummempaa kuin normaali ruokakuppi, mutta sitäkin toki kannatti varmuuden vuoksi tyhjentää siltä varalta, että henkilökunta syyllisyyden tunnosta täyttäisi sitä ehkä lisää.

Loviisan touhutessa ruokakuppinsa kimpussa, henkilökuntatonttu valmisti varmuuden vuoksi toisen lahjan, jossa vastaavia herkkuja oli jemmattu ja kiilattu laatikon kattoon heinällä ja vessapaperin palasilla. Tämä lahja ei kuitenkaan jäänyt valppaalta Loviisalta huomaamatta, vaan se tottuneen taitavasti tyhjennettiin niin nopeasti, että henkilökuntatonttu ei onnistunut edes kuvaa saamaan muuta tehdessään. Sen jälkeen Loviisa vetäytyi nukkumaan.

Loviisan nukkuessa henkilökuntatonttu sai vielä viimeisen lahjansa paketoitua ja sijoitettua valppaan hamsterin huomaamatta lahjan paikalleen. Joulun jälkeen nähdään, mitä paketista jäi jäljelle.

Sen pituinen tällä kertaa se.

Lisää Pertti-päivitystä

Kirjoitan nyt lisää tuosta Pertin voinnista ja lääkityksestä. Eläinlääkärin määräämä antibiootti on nimeltään Ditrim ja sitä annetaan 0,04 ml kaksi kertaa päivässä. Kyseessä on tosiaan siis pikkuinen tippanen lääkettä. Tällä hetkellä parhaaksi keinoksi on osoittautunut tiputtaa lääketippa salaatinlehden päälle. Sen verran yhteistä Loviisalla ja Pertillä tuntuu olevan, että salaattia ei kumpikaan jätä haaskuulle! Myös popcornin kanssa lääke on mennyt, mutta suoraan suuhun syöttämistä emme ole kokeilleet. Voi olla, ettei Pertti toipuisi siitä traumasta, kun se jo kynsienleikkuun jälkeen menee paperikasaansa tärisemään dramaattisesti.

Pertin vointi vaikuttaa muuten ihan normaalilta. Vinkumista kuuluu edelleen silloin tällöin, mutta mielestäni se on vähentynyt siitä, mitä se oli ennen lääkekuuria. Silmät ovat kirkkaat, vauhti ja ruoka maistuvat, ripulia ei ole ollut havaittavissa ja kaiken kaikkiaan meillä tuntuu olevan hyvin pirteä roboherra. Lääkekuuria kestää vielä jouluun asti.

Pertti-päivitystä

Päivän aikana Pertti oli pistellyt poskeensa myös eläinlääkäristä saadun antibiootin ovelasti popcorniin imeytettynä versiona. Myös muu tuoreruoka oli kelvannut, joten ruokahalu ei Pertiltä ollut kadonnut missään vaiheessa.

Varmuuden vuoksi säädin myös huoneen patteria vähän lämpimämmäksi niin, että lämpötila Pertin dunan päällä ja sisällä sai nostettua asteen tuonne 22-23 asteeseen.

Siivotessani dunaa Pertti vaikutti varsin aktiiviselta ja muutenkin vähemmän ahdistuneelta kuin eilen yöllä. Yöksi laitoin uuden lääkepopcornin houkuttelemaan Perttiä ja toivoakseni tämä tapa toimii tässä jatkossakin. Voin vain kuvitella minkälainen operaatio olisi yrittää ruutata ruiskulla lääkettä suoraan roborowskin suuhun, kun hädin tuskin saan sitä pyydystettyä kuljetusboksiinsa.

En myöskään ole vielä haudannut epäilystä, että tämä oli Pertin toistaiseksi ovelin juoni karata dunasta tai vähintään päästä huviajelulle. Eikös ne vankilaleffoissakin melkein aina karkaa sieltä sairastuvalta käsin?

Blogin uudistusta

Tein muutamia pieniä muokkailuja blogiin. Ensinnäkin vaihdoin nimen pelkästä Hamsteriblogista muotoon "Sirpan ja Karrin hamsteriblogi". Silloin alkuunsa kun tätä blogia aloiteltiin, ei hamsteriblogeja ollut ja oli luonnollista nimetä blogi yksinkertaisesti vain hamsteriblogiksi. Nyt erilaisia hamsteriblogeja on useampia aktiivisiakin ja tuntui vähän siltä, ettemme me voi "omia" nimitystä hamsteriblogi yksinomaan itsellemme. Eipä tuota "Sirpan ja Karrin hamsteriblogi"-nimeäkään voitane pitää minään lentävän mielikuvituksen tuotteena, mutta menköön nyt niin kauan kunnes tulee jotain parempaa mieleen.

Sitten tuossa oikeassa reunassa on ensin haku, sitten arkisto, esittelyt, tunnisteet ja alimmaisena lista muista hamsteriblogeista. Päivitin sinne nyt kaikki seuraamani hamsteriblogit, listassa näkyy aina 10 viimeksi päivitettyä blogia. Otankin vastaan linkkejä sekä suomalaisiin että ulkomaisiin hamsteriblogeihin, joita listalla ei vielä ole.

Pertti-murheita

Pertti on jo jonkin aikaa pitänyt silloin tällöin vinkuvaa ääntä hengittäessään. Yleensä se on kuulunut nukkuessa, mutta joskus vähän muulloinkin. Viime aikoina se on vain lisääntynyt.
Kaivelin infoa Hamsteriyhdistyksen foorumista ja yhdestä viestiketjusta löytyi ihan äänitodistetta siitä, miten hieman vanhempi talvikko pitää tismalleen samanlaista ääntä. Asiantuntija antoi vastaukseksi, ettei ainakaan talvikoiden kohdalla ole syytä huoleen, varsinkin nukkuessaan ne saattavat sellaista ääntä pitää. Niinpä en kantanut suurempaa huolta Pertin vinkumisesta, vaikka se onkin robo. Ja muuten se on ollut oma vauhdikas itsensä.

Mietin kyllä sitäkin vaihtoehtoa, että jos Pertin duna on lähellä ikkunaa ja ikkunasta vetää sen verran, että pikkuherra on saanut kylmää ja vilustunut. Vinkuminen on nimittäin alkanut nyt vasta syksyllä ilmojen kylmetessä ja sen jälkeen kun rymsteerasimme hamsterihuonetta uuteen uskoon ja siirsimme Pertin dunan alla olleen lipaston toiselle seinustalle, lähemmäs ikkunaa. Ehkä meidän täytyy siirtää lipastoa ja dunaa vähän kauemmas, sitten kuitenkin.

Nyt aamulla (olen tällä hetkellä taas Nukarilla/Helsingissä) mieheltä viestiä, että ovat menossa Pertin kanssa eläinlääkäriin. Pertti oli vaikuttanut illalla liian rauhalliselta ja jollain tavoin ahdistuneelta ja hengitys oli edelleen vinkunut, kuulemma hieman toisella tavalla kuin aiemmin. Karri soitti päivystykseen, varasi tälle aamulle ajan sieltä ja ovat nyt juuri poliklinikalla odottelemassa. Luonnollisesti Pertti pöheltää kuljetusboksissaan ihan normaalisti eikä pidä minkäänlaista ylimääräistä ääntä...

Karrin pikkuveli oli lähtenyt aamulla hamsteritaksiksi, kun minä olen tosiaan poissa Tampereelta ja auto samoin. Olisihan toki taksilla päässyt, mutta halvempi se näin. Olisi kuulemma ollut valmis lähtemään yölläkin kyytimään, jos olisi ollut kiiretilanne. Hienoa, että apua löytyy siitäkin suunnasta.

Mielenosoitus

Mistä tietää ettei Loviisa ole saanut tarpeeksi popcornia eikä päässyt illalla ulkoilemaan?

No siitä, että maisema terrassa näyttää seuraavana päivänä tältä:


Ei ole nimittäin suinkaan ensimmäinen kerta, kun Loviisa ruopii terran pohjaa paljaaksi puruista ja hautaa mökkiään niihin sen jälkeen kun ei pääse ulkoilemaan illalla. Meidän tekosyymme eiliselle hylkäämiselle ja laiminlyönnille oli se, että molemmilla oli aamulla aikainen herätys ja menoa. Lupaamme tänä iltana ulkoiluttaa Loviisaa ekstra-kauan ja tarjoilla popcornia ja muita herkkuja.

Hamsteriyhdistyksen joulukalenteri

Muistakaahan sitten kaikki SHY:n joulukalenteri!
Eilisestä jouluaattoon asti foorumin jäsenet julkaisevat jouluaiheiden hamsterikuvan kerran päivässä. Ja kalenteria voi tietysti kommentoida omassa ketjussaan.

Grand Gala Hyvinkäällä

Eilen pidettiin SHY:n näyttelyvuoden kohokohta, vuotuinen Grand Gala ja pitopaikkana oli Hyvinkään järjestötalo, Munckinkatu 49. Ihan yksikseen emme siellä olleet vaan valoisan salin toisella sivulla oli hiiriyhdistyksen näyttelyt. Ehdin hieman vilkuilla hiirulaisiakin ennen arvostelujen alkua ja olivathan ne kovin vekkuleita otuksia.

Minulla oli pitkästä aikaa sihteerinpesti, Ruotsista oli tullut peräti kolme tuomaria: Lotta Ling (uml, pk syyrialaiset), Sebastian Mårtensson (uml talvikot ja robot) ja Pernilla Rehnqvist (uml ei-standardisyyrialaiset, pet syyrialaisurokset). Minä oli tällä kertaa Sebastianin sihteerinä eli talvikoita ja roboja kulki meidän pöydän kautta.
Tämä on toinen kerta kun olen sihteeröinyt Sebastiania, ensimmäinen kerta oli puolitoista vuotta sitten juhlanäyttelyssä Littoisissa. Niinpä Sebastianin lyhyt ja ytimekäs arvostelutyyli oli jo tuttu. Sebastian käyttää paljon termejä good, very good ja excellent (hyvä, erittäin hyvä, erinomainen) eikä välttämättä anna sen enempää kommenttia niistä arvostelukohdista, jotka arvioi hyviksi. Sitten jos jotain on pielessä, tulee enemmän tekstiä, esimerkiksi tikkauksesta voi sanoa että on liian vaalea ja epätasainen.
Noita kääpiöitä ei ollutkaan tarjolla hirveitä määriä, talvikoita oli reilu 30 ja roboja parisenkymmentä ja kun Sebastian tuomaroi varsin sutjakasti, olimme sut nopeasti valmiita. Esimerkiksi Lotalla oli arvosteltavana käsittääkseni lähemmäs 80 pitkäkarvaista hamsteria... Itse en ehtinyt valitettavasti jäädä palkintojen jakoon, kun minun piti lähteä jo muualle.

Niin ja pitäähän minun mainita vielä meidän assistentti eli näyttelyissä se raukka, joka juoksuttaa hamsteribokseja boksipöydältä tuomaripöydälle ja takaisin. Meidän assistenttina oli pieneläinhoitajaksi opiskeleva Henna, joka otti hommansa vakavissaan. Bokseja tuli ja meni niin jouhevasti ja nämä kaikki kuvioihin kuuluvat satunnaiset "boksi kateissa"-, "arvosteluseteli jäi pöydälle"- ja "mikä hamsteri tää on?"-ongelmat hoituivat kädenkäänteessä.

Niin, meidän elukoita ei ollut mukana, tulin itse Nurmijärvelle jo perjantaina ja lähden täältä vasta tiistaina takaisin enkä voi ottaa terroja tai dunia mukaan kun kuljen junalla. Eikä Karri ole niin innostunut näyttelyistä että olisi lähtenyt kiikuttamaan lauantaiaamuna hamstereita Hyvinkäälle. Vielä joskus tekisi mieli viedä Loviisa ainakin lemmikkiluokkaan, se on näet niin ihana käsitellä, että tiedä vaikka pärjäisikin. Valitettavasti muiden menojen takia joudumme jättämään PiNan näyttelyt 10.12. väliin vaikka niin uhkasinkin ne sinne vielä.

PiNan pikkujoulunäyttelyt 10.12.

Pirkanmaan Nakertajat järjestää pikkujoulunäyttelyn 10.12. Kutsu. Viimeinen ilmoittautumispäivä on 30.11.

Tarjolla on siis lemmikkiluokkia hamstereillekin ja hamstereiden tuomarina on SHY:n virallinen tuomari Martina Munther. Ohjeet ilmoittautumiseen löytyvät PiNan sivuilta myös.
Koska tämä on näin lähellä ja veteraani-ikäiset hamsut kilpailevat ilmaiseksi (tosin olisi minulla talkooseteleitä käytettävänä muutamista edellisistä PiNan näyttelyistä, jos vain löytäisin ne), ajattelin viedä meidän molemmat ikänestorit sinne. En ole vielä ilmoittautunut, tarvitsee tuossa vielä vähän katsella miltä otusten turkit näyttävät ja kunto muuten.

BTW, muutaman viikon päästä eli 26.11. on myös SHY:n oma Grand Gala Hyvinkäällä. Minä olen menossa sinne, sain tuttuun tapaan homman ruotsalaisen Sebastian Mårtenssonin sihteerinä. Sebastian arvostelee talvikkojen ja robojen ulkomuotoluokat. Tällä hetkellä talvikkoja on alustavasti ilmoitettu mukaan 36 ja roboja 20, joten mitään törkeän suurta eläinmäärää ei ole Sebastianille tulossa. Verrataan vaikka siihen että pitkäkarvaisia syyrialaisia on ilmoitettu 80... Meidän elukat eivät ole Hyvinkäälle tulossa enkä ole tällä kertaa kyytiäkään tarjoamassa, koska olen todennäköisesti koko viikonlopun tuolla suunnalla ja liikkeellä julkisilla.

Hamsterien asumusvertailu

Hamstereille, kuten muillekin pikkujyrsijöille on tarjolla ainakin neljää erilaista asumustyyppiä: muovinen duna, lasinen terraario (kai niitä muovisinakin saa?), säilytyslaatikosta askarreltu boksi ja häkki. Meillä on kokemusta kahdesta ensinmainitusta, mutta maalaisjärjellä voinee päätellä jotain muidenkin vaihtoehtojen plussista ja miinuksista.
Tässä jotain listaa eri asumustyyppien plussista ja miinuksista.

Duna (omakohtaista kokemusta)
+ kevyt, helppo liikutella
+ purettavissa
+ saatavilla useimmista lemmikkiliikkeistä ja nettikaupoista
+ ainakin kolmea kokovariaatiota saatavilla suht yleisesti: 50 cm, 75 cm ja 95 cm (harvinaisempi)
+ värivaihtoehtoja on jonkin verran
- umpiseinäinen, ilmanvaihto ei paras mahdollinen
- hamsteri voi jyrsiä itsensä läpi muovista
- yleensä melko rumannäköinen, värivaihtoehdot usein melkoisen räikeitä
- pissasta jää pahat tahrat muovipintaan
- 95-senttistä löytää melko harvoin, suuremmissa on hamsterille liian iso kalteriväli (tarkoitettu marsuille ja kaneille)
- kalliihko
- seiniin ei voi kiinnittää tasoja tai muita, toisinaan vesipullonkin kiinnitys vaatii melkoisia virityksiä

Lasiterraario (omakohtaista kokemusta)
+ yleensä hyvin siistin näköisiä
+ ei voi jyrsiä
+ erittäin laaja kokovalikoima, akvaarioista löytyy parimetrisiäkin
+ pissa ei juuri tartu lasipintaan
+ saatavuus yleensä vähintäänkin kohtuullinen
- painava, varsinkin isommat vaikeita liikutella, voi mennä rikki, kuljetus ongelmallista
- ei voi purkaa, vie tyhjänä paljon tilaa
- hinta kasvaa koon mukana, usein kalliita, säilyttää kuitenkin yleensä arvonsa jossain määrin
- umpiseinäinen, ilmanvaihto ei paras mahdollinen
- seiniin ei voi kiinnittää tasoja tai muita, vesipullon kiinnitystä joutuu miettimään usein
- kunnollinen katto, jonka kautta ilma vaihtuu, mutta josta hamsteri ei pääse karkuun

Häkki (ei omakohtaista kokemusta)
+ hyvä ilmanvaihto
+ kaltereihin helppo kiinnittää tasoja, virikkeitä, juomapullo jne
+ monista löytyy sivuluukku
+ kevyt, purettavissa
- muovipohjassa samoja ongelmia kuin dunassa: pissatahrat, jyrsiminen, värit
- innokas kaivelija tonkii puruja häkin ulkopuolelle
- kokovalikoima taitaa olla varsin rajattu, harvoin näkee yli 80-senttistä häkkiä, jossa on hamsterikalterit (kalteriväli max. 1 cm)

Itsetehty muoviboksi (ei omakohtaista kokemusta)
+ selkeästi edullisin näistä kaikista
+ kevyt, helppo liikutella ja kuljettaa
+ helppo pinota bokseja päällekkäin suurempikin määrä
+ kokovaihtoehtoja riittää ainakin kääpiöille
+ hyvä kansi
+ ilmanvaihto vähintäänkin kohtalainen
- vaatii askartelua
- ei erityisen esteettinen
- hamsterin puuhailua ei voi oikein seurailla koska muovista ei näy kunnolla läpi
- todennäköisesti samoja ongelmia kuin dunissa: pissatahrat, jyrsiminen
- luultavasti näistäkin kaivelijat sutivat puruja ulkopuolelle

Panosta ja pihistä

Ajattelin tässä kertoilla vähän omia näkemyksiänisiitä, missä asioissa voi hamsterinomistajana pihistellä rahan kanssa ja mihin kannattaa ehdottomasti panostaa. Hamsterin omistaminenhan ei pääsääntöisesti ole mitenkään erityisen kallista ja tietyissä asioissa voi säästää pitkän pennin rahaakin, mutta on myös sellaisia asioita, joissa ei kannata rahoja laskea.

Näissä älä pihtaa:
- Hamsterin asumus
Hamsterin häkki/terra/duna on luultavasti kaikkein kallein hankinta, yleensä se maksaa moninkertaisesti enemmän kuin hamsteri itse. Kannattaa ottaa kuitenkin huomioon, että hamsteri elää siinä käytännössä koko elämänsä. Itse voi miettiä, että suostuisiko asustelemaan koko elämänsä 15 neliön parvekkeettomassa kerrostalokämpässä vai olisiko se tilava rivarikolmio sittenkin miellyttävämpi vaihtoehto. Kun kerralla ostaa hyvälaatuisen asumuksen, se kestää yleensä useamman lemmikin ajan eikä sitä tarvitse päivittää uuteen ellei niin halua.
Hamsterille tärkeintä on asumuksen tilavuus, turvallisuus ja riittävä ilmanvaihto, omistajan kannattaa miettiä helppoa siivottavuutta ja liikuteltavuutta sekä ulkonäköä.
Tosin varsinkin monet kääpiökasvattajat tekevät hamstereilleen asumuksia erilaisista muovisista säilytyslaatikoista (ohjeita), joten hyvä asumus ei välttämättä tarkoita kallista. Lisäksi kannattaa katsoa tarjontaa esimerkiksi Huuto.netistä tai muilta kirpputoreilta, joista voi löytää esimerkiksi täysin käyttökelpoisia terraarioita hyvinkin edullisesti.

- Eläinlääkärikulut
Hamsterit ovat yleensä varsin terveitä eläimiä ja tarvitsevat eläinlääkäriä harvoin. Jos kuitenkin tarve on, sinne on mentävä eikä se ole halpaa lystiä, voin kertoa. Lemmikin omistaja on kuitenkin aina vastuussa sen hyvinvoinnista ja siihen kuuluu myös se, että lemmikki saa asianmukaista hoitoa sitä tarvitessaan (taitaa kuulua ihan eläinsuojelulain pykäliin).

Näissä voi säästää:
- Virikkeet
En tarkoita etteikö hamsteri tarvitsisi virikkeitä, mutta niiden ei tarvitse olla mitään lemmikkiliikkeistä ostettuja hienoja (lue: kalliita) virikkeitä. Oikeastaan ainoat välttämättömät ostotavarat ovat kunnollisen kokoinen juoksupyörä ja vesipullo.
Pesäksi käy pahvilaatikko (paitsi meidän diivoille, joille kelpaa vain tilava puumökki...), pahviset putkilot, laatikot ja muut sellaiset sopivat virikkeiksi muutenkin, pehmikkeeksi vessapaperi lienee parasta ja oksista ja laudoista voi rakennella itse vaikka miten hienoja juttuja. Nämä itsetehdyt tavarat saattavat hyvinkin olla hamsterille mieluisampia kuin ostotavarat.
Ruokakupiksi kelpaa melkein mikä vain, meillä Pertti syö tuoreruokansa pilttipurkin kannelta ja joskus on käytetty paperisia muffinssivuokia kertakäyttöisinä ruokakuppeina. Kuivaruokaa ei välttämättä tarvitse tarjoilla edes kupista, nämä pienet ahmatit löytävät ruokansa kyllä vaikka se olisi kuivikkeiden seassa jossain nurkassa.

- Hamsterin hankintahinta
Niin yllättävää kuin se onkin, hamsterit maksavat kasvattajalta ostettuina usein hieman vähemmän kuin eläinkaupoissa. Hintaero ei ole suurensuuri ja kasvattajienkin hinnoissa on eroja, lisäksi kaikilla paikkakunnilla ei ole aktiivisia kasvattajia eikä heilläkään jatkuvasti ole myynnissä hamstereita. Kasvattajalta ostaessa saa yleensä kuitenkin paljon ja asiantuntevasti käsitellyn poikasen, jonka suku on tiedossa johonkin asti. Sen lisäksi monet antavat poikasen mukana asiantuntevat hoito-ohjeet ja useimmat myös koko hamsterin elinajan kestävän "neuvontapalvelun".

Mitä lemmikkisi viestii hännällään?

Maikkarin nettisivuilta löytyi otsikko "Mitä lemmikkisi viestii hännällään?", mutta siinä käsiteltiin vain kissa ja koira. Skaalassa on hamsterin mentävä aukko, joten nyt perehdytään siihen, mitä syyrialainen viestii hännällään.


Ensin se häntä. Kyllä, syyrialaisella on häntä. Se sijaitsee hamsterin takalistossa ja muistuttaa pikkiriikkistä nakkia. Pitkäkarvaisilla se jää helposti karvojen alle piiloon. Hännän tulisi olla suora; mutkat, patit ja muut ovat tietysti persoonallisia, mutta tällaista hamsteria ei tulisi käyttää jalostuksessa, koska knikki periytyy. Vauhtia käkkyrähäntä ei kuitenkaan hidasta.


Tässä kuvassa havainnollistetaan sitä, miten häntä, vaikka se onkin pieni ja tarpeettoman oloinen nysä, toimii loistavana tukena kun hamsteri seisoo takajaloillaan. Fysiikkaa lukeneet tietävät, että kaksi tukipistettä ei riitä vaan niitä tarvitaan kolme, jotka eivät ole samalla linjalla. Hamsterin takatassut ja häntä muodostavat tasakylkisen kolmion, joka on optimaalinen tukemaan eläintä. Meidänkin hamsterit ovat olleet kiinnostuneita fysiikasta, mutta toisaalta niille maistuu myös muu kirjallisuus, varsinkin jos se on niiden tiellä.
Tällainen hännän asento viestittää yleensä hamsterin uteliaisuudesta, karkailusuunnitelmista tai ahneudesta (erityisesti silloin kun kurkotellaan ruokapalan perään).


© KH
Tästä ei voi erehtyä: nyt ollaan miestä vailla!


"Pitäkää tunkkinne!"
Kun hamsteri istuu häntänsä päällä, selkä omistajaan päin, sitä ei selkeästikään kiinnosta.

Vain muutaman tähkän tähden

Kas, taas on syötävää jätetty katosta roikkumaan ...



... ja venyyyyytys ...

Terraariokilpailu

Pienillä tassuilla - blogissa on menossa äänestys parhaasta terraarion sisustuksesta, joten sinne vain katsomaan kuvia ja äänestämään mielestään paras sisustus. Äänestysaikaa on 22.10 asti eli ensi viikko.
Terraariot ovat nimettömiä, mutta voinen ehkä paljastaa sen verran, että meidän terraariosta ei ole kuvaa tuohon kilpailuun lähetetty. En ole siis kalastelemassa ääniä omalle sisustukselle.

Pari söpöilykuvaa tähän väliin

VAROITUS! SISÄLTÄÄ SÖPÖJÄ HAMSTEREITA!

Uutta Stockmannin Hulluilta Päiviltä ostettua objektiivia piti tietysti testata ja mikäpä sen parempi kohde kuin vilkasliikkeiset hamsterit. Tässäpä siis kaksi onnistunutta otosta blogin päätähdistä:

Robojen kynsienleikkaus

Veera on ladannut YouTubeen videon roborovskien kynsienleikkuusta, joten ainakin teoriassa tiesin, miten siitä selvitään. Niskaotetta onkin Pertin kanssa satunnaisesti treenailtu ja se sujuu aina vain paremmin. Se näyttää vähän hurjalta, mutta eipä tuon räpistäjän kynsiä olisi muuten toivoakaan nähdä...

Eilen katsoin, että on aika suorittaa Pertille ensimmäinen kynsienleikkaus ikinä (tai siis minun tekemänäni). Ei muuta kuin sakset hollille, nappaus herraa niskasta kiinni ja sitten leikkaamaan. Se sujuikin yllättävän helposti, ei lainkaan samanlaista räpiköintiä kuin Hilman kynsienleikkuu oli, tuo niskaote kun ei kuulemma tehoa talvikoihin. En tiedä, en koskaan kokeillut sitä, mutta niinpä Hilman kynsienleikkuu olikin melkoista taistelua. Pertin ja niskaotteen kanssa sujui sen sijaan kivasti.

Leikkauksen jälkeen Pertti paineli loukkaantuneena dunansa nurkkaan vessapaperisuikaleiden alle ja tärisi siellä dramaattisesti niin kauan kuin joku oli katselemassa. Se jatkoi kasassa piileskelyä ja tärinäänsä vielä tänäänkin iltapäivästä. Yön aikana oli kuitenkin käyty levittelemässä ruokia pitkin dunaa ja juoksupyörässäkin on pyöritty, joten tuomio kuuluu: jää henkiin.

Karri tuossa mietiskeli Pertin elämää ja totesi, että sen lempipuuhaa elämässä on kaivaa itselleen kuoppa ja haista ja mulkoilla sieltä käsin (Pertti nimittäin haisee jossain määrin, ei kauas eikä kovin voimakkaasti, mutta kuitenkin). Siis ihan normaali mies. Jos se kävisi kaljalla, sen kantabaari olisi varmaan Monttu Tampereen keskustassa.

Eläinten päivän ajatuksia

Eilen vietettiin maailman eläinten päivää, vaikka toisaalta nettisivuilla kyllä huomautetaankin, että jokainen päivä on eläinten päivä. Ja niinhän se on. Veera kirjoitteli jo omia ajatuksiaan eläimistä eilen. Minulta ei ihan tuollaista tekstiä irtoa, jo ihan pelkästään sen takia että meillä tuo lemmikkiharrastus on suunnattomasti pienempää kuin Veeralla ja monella muulla.

Mutta miksi meillä on juuri hamstereita lemmikkinä?
- ne ovat aivan armottoman suloisia!
- ne ovat jollain tapaa inhimillisen oloisia käyttäessään etutassuja mm. syömisessä
- ne ovat ahneita, ovelia ja itsepäisiä, pystyvät keksimään yllättäviäkin tempauksia
- ne ovat helppohoitoisia ja tulevat hätätilanteessa toimeen muutaman päivän yksikseenkin. Perushoito ei vaadi paljoakaan aikaa päivässä.
- ne ovat aktiivisia silloin kun me olemme kotona (tai jo nukkumassa...)
- varsinkin syyrialaisissa riittää värivalikoimaa yli kaiken tarpeen
- lajivalikoimaakin riittää, jos sattuisi yhteen lajiin kyllästymään
- niiden kanssa voi harrastaa näyttelyitä ja tutustua sitä kautta muihin hamsteriharrastajiin
- ne ovat siistejä, hajuttomia ja pääasiassa myös hiljaisia (note to self: rasvaa ne juoksupyörät!)
- hankkiminen on suhteellisen helppoa, kasvattajia on aika paljon
- pääsääntöisesti ne ovat myös halpoja hankkia ja pitää, ainakin sen jälkeen kun dunat/terrat on hankittu
- ne ovat persoonallisia, jokaisella hamsterillamme tähän mennessä on ollut omat metkunsa, vaikka samojakin piirteitä löytyy
- niiden puuhailuja on hauska seurailla
- varsinkin syyrialaisia ja talvikoita voi silitellä ja paijailla jonkin verran
- sanoinko jo että ne ovat suloisia?
- niitä voi olla enemmänkin kuin yksi ilman että siitä tulee kohtuutonta lisätyötä

Blogitunnustus

Meidän karvalauma sai Hamsterixilta tunnustuksen, kiitos siitä ja laitetaan eteenpäin.


Säännöt ovat seuraavanlaiset:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Kahdeksan satunnaista asiaa taitaa tällä kertaa koskea meidän hamstereita, kun hamsteriblogille tämä tunnustus tuli.

1. Pertti jaksoi eilen olla vähän aikaa käsissä melkein paikallaan. Tosin sillä kyllä oli suunta lähteä käsiä pitkin ylöspäin kun se halusi karkuun.
2. Loviisa on kovasti popcornien perään, mutta vehnäntähkä yltää sen suosikkilistalla aivan yhtä ylös. Vehnäntähkä ei kauaa sen dunassa ehdi vanheta.
3. Olen suunnittelemassa kohtalaisen vakavasti talvikon hankkimista kolmanneksi. Mies vastustaa, vaikka minulla olisi kiikarissa aikuinen helmiäisvärinen naaras.
4. Pertti on stereotyyppinen mies siinä suhteessa, ettei se tajua sisustamisesta juuri mitään. Huolimatta siitä, että sillä on dunassaan puumökkejä ja yksi pahvinenkin mökintapainen, se nukkuu yleensä "taivasalla" vessapaperi-kasassa. Eikä se juuri kuljettele vessapaperia ympäriinsä vaan tyytyy siihen, mitä jossain nurkassa on valmiina.
5. Mietin kovasti olisiko Loviisan ja Pertin raahaaminen joulukuiseen (vai oliko se jo marraskuussa?) Grand Galaan huono idea. Itse ajattelin käydä ainakin katsomassa ja vaihteen vuoksi yrittää lykätä itseni taas sihteeriksikin, jos sattuu sopimaan.
6. Haluaisin joskus satiiniturkkisen syyrialaisen. Mies ei tiettävästi vastusta tätä.
7. En ole nähnyt Loviisan koskaan haukottelevan, Katariinankin vain kerran, sen ensimmäisissä näyttelyissä.
8. Kolme hamsteria on sitten ehdoton ja ylikäymätön maksimimäärä elukoita. Eipä meillä olisi asumuksiakaan enempää, ei tilaa niille ja joku raja sentään on oltava.

Haaste lähtee eteenpäin seuraaville blogeille:
1. Elyn hamsterit
2. Hamsteriblogi
3. Jennan hamsula
4. Karvaiset ystäväni (tänne en voinut ilmoittaa tunnustuksesta, kun en keksinyt miten sinne jätetään kommentteja)
5. Klementiinin hamsublogi
6. It was just my imagination - hamsteriblogi
7. Even hamsteriblogi
8. Goldilock's hamsterikasvatus

(ps. osa näistä blogeista on aiemmin täällä esittelemättömiä, kannattaa käydä tutustumassa näihinkin blogeihin)

Painot

Pertti päätyi tänään ensimmäistä kertaa puntarille. Selvisi että meillä on 47-grammainen hämmästynyt roborovskipoika. Se oli punnitusämpärissä ihan paikallaan, niin hämmentynyt se oli.

Loviisaa sen sijaan on punnittu vähän ahkerammin, melkein säännönmukaisesti joka ilta se pääsee komeroon ulkoilemaan vaa'an kautta. Nyt kun kasvuvaihe on ohitse, ei säännöllinen punnitseminen ja painon seuraaminen ole enää niin tähdellistä, mutta tapa on jäänyt. Ja onpahan jossain dokumentoituna, jos paino alkaa yhtäkkiä muuttua radikaalisti suuntaan tai toiseen. Loviisan paino keikkuu säännönmukaisest siitä 190-195 gramman tienoilla, joskus vähän allekin, joskus vähän yli, mutta nykyisin harvemmin enää mennään edes 200 grammaan asti.

Paino yksistään ei tietysti kerro koko totuutta hamsterin kunnosta. Loviisa kuitenkin vaikuttaa tässä painossa olevan ainakin kohtuullisen tiivis paketti, jolla ei lölly ylimääräistä rasvaa vyötäröllä, muttei sitä missään tapauksessa voi hoikaksikaan sanoa.
Pertistä ei ole käsihavaintoja, kun eihän sitä käsiin saa edelleenkään, mutta silmämääräisesti arvioituna se on aika pallomainen, kuten robon pitääkin. En osaa sanoa onko se ollut kenties liiankin hyvällä ruokinnalla.

Pertti pyöräilee

Ai ettei Pertti ymmärrä mitään juoksupyörän päälle? Jouduin eilen perumaan puheeni moneen kertaan.

Pertti on muuttanut!

Pertti sai viikonloppuna meidän ison dunan itselleen! Siinä on nyt herralla tilaa vipeltää, kun kokoa on 95*55 cm ja se on pinta-alaltaan suurempi kuin Loviisan terra.
Se sai sinne myös juoksupyörän, mutten ole nähnyt Pertin juoksevan siinä koskaan. Onkohan se mahtanut hoksata lainkaan, mikä sen idea on?

10 suosikkirotuani

Otsikko on hieman hämäävä, koska hamstereissahan ei esiinny rotuja vaan eri lajeja ja sitten niiden sisällä on väri- ja turkkimuunnoksia. Mutta otsikko, samoin kuin haaste onkin pöllitty Karvahelvetti-blogin puolelta, missä lueteltiin suosikkikoirarotuja.

Soveltaen minun melkein 10 suosikki-juttuani hamsteripuolelta.

1. lyhytkarvainen syyrialaisnaaras
No näitähän meillä on ollut ja tulee jatkossakin varmasti olemaan. Syyrialainen on se numero yksi, lyhyt karva miellyttää omaa silmääni ja ainakin näiden meidän naaraiden luonteet ovat olleet aivan mainioita.
Suosikkiväreistä voisin listata kilpikonnavärit, erityisesti musta-valkokirjokilppari ja kyyhkynharmaa-valkokirjokilppari, hopeanharmaan, hopeasoopelin ja muut soopelivärit, minkin ja niin monta, monta muuta väriä! Helpompaa olisi ehkä luetella ne värit, mistä en ole niin erityisen kiinnostunut: normaali ja musta eikä mustassakaan olisi mitään vikaa muuten, mutta kun ne yleensä tapaavat muuttua hyvin nopeasti vanhetessan ruskehtaviksi. Täysin musta hamsteri on upea ilmestys.

2. talvikko (naaras?)
Talvikko on vähintään yhtä söpö ilmestys kuin roborovskikin, mutta käyttäytyy järkevämmin (lue: rauhallisempi). Naarashan meillä on ollut tähän mennessä ja oli aivan ihastuttava, mutta urostakin voisi harkita.
Väreistä kelpaavat kaikki, pidän tosin paljon noista melkein valkoisista helmiisväreistä, mutta myös normaali on erittäin hieno. Safiiri oli aikaisemmin se, josta ehkä pidin vähiten, mutta sitten kun meille tuli se safiiri Hilma, totesin, ettei värillä ole väliä!

3. campbelli
Campbellejä meillä ei ole ollutkaan, mutta se kiinnostaisi kovasti sen takia että sillä on paljon värivaihtomuunnoksia ja osa niistä on erittäin kauniita. Sininen argente ja opal lienevät kuvien perusteella suosikkejani, mutta myös sandyn kelpuuttaisin. Campsyissä epäilyttää hieman kuitenkin diabetes ja luonne sekä niiden hankintaa hankaloittaa niiden pienehkö määrä.

4. roborovski
Robo taistelee söpöyspuolella tasavertaisesti talvikoiden kanssa ja täytyy myöntää, että meidän roboherra Pertti on aika vekkuli tapaus muutenkin. Minä kaipaan kuitenkin enemmän "sylihamsteria" ja roboista ei tällaiseen ole, ei ainakaan Pertistä. Hauskoja veitikoita kuitenkin.

5. kiinankääpiöhamsteri
Campsyn ohella tuntemattomimmaksi jäänyt laji eikä meillä ole näitäkään ollut koskaan itsellämme. Muihin hamstereihin nähden varsin persoonallisen näköinen laji, jonka jättäminen listan viimeiseksi ei tee sille kyllä minkäänlaista oikeutta. Jos jostain tupsahtaisi eteen sopiva kiinari ja meillä olisi tyhjä duna, harkitsisin kiinaria varsin vakavasti.

Tämä on siis minun listani, miehen lista saattaisi alkaa samalla tavoin lk syyrialaisnaaraasta ja päättyä myös siihen. Värisuosikeista joudumme tappeluun.

Iltatoimet

Ensin sisustetaan ja sitten syödään vasta pöytäliina.

From Hamsteriblogi

Loviisa ja popcornit

Meillä tehtiin taas popcornia ihan henkilökuntaa varten eikä hamstereille, vaikka näistä kuvista voisi toisin luullakin.

"No mutta huomenta. Haistoinkos minä popcornia?"


"Ei ole kyllä ruokakuppiin tullut mitään. Huonompi juttu. Kuka panttaa popcornia?!"


"Ahaa, täällähän herkkua on. Anna nyt yksi!"


"Sainpas!"


"Hei, lisää vielä, jooko?"


"Ja kiinni on."

Muita hamsteriblogeja

Tällä hetkellä minulla on aktiivisessa seurannassa seuraavat 5 hamsteriblogia, jotka haluan jakaa muillekin. Blogit ovat lähinnä aakkos- eivät paremmuusjärjestyksessä.

Elyn hamsteriblogi
Löysin tämän blogin vasta äskettäin, mikä sinänsä on noloa, koska blogi on ollut suht aktiivinen jo melkein vuoden ajan. Blogien parhaimmistoa, ellei peräti se kaikkein paras. Hirmusti kaikenlaista hyödyllistä asiaa esimerkiksi ruokinnasta.

Hamsterix
Blogissa vipeltää tällä hetkellä syyrialaisuros Yoda ja robotyttö Eva. Blogi tarjoaa sekä suloisia kuvia, hamsterihauskaa (tämänpäiväinen hamstrausopas on ihan paras) että vakavampaa tietoa hoidosta ja sen sellaisesta.

Klementiinin talvikot
Uusi, mutta toistaiseksi ihan kivan aktiivinen blogi. Tähän mennessä kirjoitellut lähinnä kuulumisia astutusten ja tiineyksien tiimoilta, mutta sekaan mahtuu myös ylisuloisia talvikkokuvia. Toivottavasti jatkaa aktiivisesti samalla linjalla hamaan tulevaisuuteen asti.

Miran hamsterit
Menossa on mukana tällä hetkellä syyrialaiset Bilbo ja Venice. Enemmänkin asia-aiheisiin ja näyttelyihin panostava blogi, mutta seasta löytyy kyllä kuviakin näistä kahdesta hurmaajasta (olen nimittäin nähnyt molemmat otukset ihan livenäkin näyttelyissä).

Pienillä tassuilla
Even pitämä, hyvin asiapitoinen blogi. Mikäli nyt olen vähänkään mitään ymmärtänyt, kyse on joko virallisesta tai muuten vain vakavastiotettavasta kasvattajasta ja blogin otsikon perusteella lajeina ovat syyrialaiset ja roborovskit. Odotan innolla, miten sinisen värin kasvatusprojekti luonnistuu.

Pumpkin's talvikot
Kuten nimikin sanoo, talvikoita löytyy, mutta niiden lisäksi myös muita lajeja, ainakin kiinareita ja roboja nopealla selailulla. Tarjoilee monipuolisesti päivityksiä hamsterien ja kasvatuksen kuulumisista, kuvia ja vinkkejä. Noita(kaan) kuvia ei suositella talvikkokuumeisille.

Goldilock's hamsterikasvatus
Sekä Hilma että Pertti ovat tulleet tämän blogin pitäjältä eli Veeralta. Hän kasvattaa virallisesti talvikoita ja roboja, mutta eläinkatraasta taitaa löytyä kaikkia muitakin hamsterilajeja sekä marsuja. Kasvatuskuulumisten ja kuvien lisäksi löytyy myös kaikenlaista hyödyllistä tietoa ja vinkkiä hamsterinomistajille.

Jos kuitenkin tiedät muita aktiivisia hamsteriblogeja, anna toki kuulua.

Pertin kuvia

Pertistäkin onnistui ottaa muutama kuva siivouksen yhteydessä tässä parina iltana. Tässä muutamia parhaimpia.

Kaksi ensimmäistä ovat tuollaisia sopivan pehmeitä:





Seuraavan kahden ollessa sitten terävämpiä:

Uusin Poskipussi

Eilen oli postiluukkuun kolahtanut uusin Poskipussi (SHY:n jäsenlehti), jos nyt laskin oikein niin olisi jo kolmas tälle vuodelle. Ja ylpeänä voin kertoa, että ihan kannessa komeilee meikäläisen kuvaama SusaErma's-campbellipoikaset. Olin lentää pyrstölleni kun näin lehden! (selvennyksenä: SHY:llä on lupa käyttää meikäläisen hamsteriotoksia ilman erillistä lupaa tai ilmoittamista Poskipussissa, joten tällaisia ylläreitä saattaa siis tulla ja se on luonnollisesti kovin positiivista.)

Minulla ei ole sitä lehteä tässä nyt saatavilla, mutta siitä löytyi taas paljon mukavaa hamsteriasiaa, mm. yksi kirja-arvostelu. Palaan asiaan myöhemmin.

Pertti-kuvia

Napsin Pertistä muutamia kuvia kun se oli siivouksen ajan kuljetusboksissa. Varoituksen sana on sitten paikallaan: Pertti ei ole söpö, se on super-söpö. Kuvat saattavat siis aiheuttaa herkimmissä katsojissa hallitsemattomia awww-ääniä sekä akuuttia hamsterikuumetta.

"Ensin pitää peseytyä ja sukia kaikki karvat ojennukseen."


"Sitten vähän poseerataan. Juu, olen näin nätti poika."


"Nyt riitti, joku raja sitä hamsterillakin on. Mä haluan POIS!"

Näyttelykalenteria

Hamsterinäyttelyiden kesätauko on ohitse ja huomenna lauantaina on syksyn ensimmäiset näyttelyt Jyväskylässä. Sen yhteydessä on myös hamsteri-ihmisten miitti samalla suunnalla. Itse en ole kuitenkaan ilmoittanut sinne kumpaakaan meidän jyrsimistä enkä ole itsekään menossa edes turistiksi tai sihteerinhommiin.

SHY järjestää syksyn mittaan pari muutakin näyttelyä, kalenteri löytyy foorumilta, mutta lyhyesti sanoen syyskuun lopussa näytellään Lahdessa ja Grand Gala on marraskuun lopussa Hyvinkäällä. Lahtea harkitsen (tietysti riippuen hamstereiden kunnosta), Hyvinkää on melko varma.
Sen lisäksi PiNa järjestää elonäyttelyt 3.9. Lempäälässä, siellä on tarjolla lemmikkiluokka ja tuomarina SHYn hyväksymä Saana Kankare. Sinnekin voisi olla kiva tulla katsomaan näyttelypuuhia pitkästä aikaa.

Hamstrauksen ammattilainen

Olipa kerran kippo, joka oli täynnä ruokaa. Tässä se on tosin jo puolillaan, koska eräs nimeltä mainitsematon neiti (kutsutaan häntä nyt vaikka Loviisaksi) kävi ennen kameran hakemista tyhjentämässä siitä puolet.

Tulee jotenkin mieleen Asterix-sarjakuvien Obelix, joka toteaa jostain ruuasta, todennäköisesti paistetusta villisiasta: "Villisika, ihan ypöyksin jätetty ruokaparka. Parempi korjata se talteen." Ilmeisesti Loviisalla on ollut nyt pari iltaa samankaltaisia ajatuksia sillä eihän sitä nyt voi jättää hamstrausta vain puolitiehen vaan...

Meidän ikioma vasarahai hamsteri...

Sivistynyt hamsteri tarvitsee luonnollisesti myös pöytäliinan mukaansa...

Äiti ja julma maailma ovat opettaneet, että ruokaa ei jätetä lautaselle muuta kuin vähän kohteliaisuussyistä:

Sen pituinen se ruokailu -- murut vain jäivät. Jos olisin ollut kuvaamassa vähän aikaisemmin olisi tässäkin kuvassa varmaan Loviisa katsellut, että tässäkö tämä nyt kaikki sitten oli, eikö olisi ollut jotain lisää?

Kiltti Pertti

Vaikka jokin aika sitten kirjoitin Pertin olevan kova poika kiroilemaan ja Veerakin siitä varoitteli, on Pertti viime aikoina ollut hyvinkin hiljaista poikaa. Dunan siivous ja uudelleenjärjestely sujuvat täysin moitteettomasti (siis Pertti ei näe asiakseen moittia ääneen), en yleensä ota Perttiä kuljetusboksiin siivouksen ajaksi, koska se ei ole tiellä siivotessa. Putkesta sen saa pyydystettyä kädelle ja se vipeltää käsissä ilman rähinöitä. Suoraan dunasta käteen en nykyisin edes yritä sitä napata, koska se nyt vain on paljon vikkelämpi kuin minä. Kai sekin onnistuisi jos ottaisi dunasta pois suurimman osan laatikoista ja putkista, mihin se pääsee karkuun.

Eilisen ainoat kirosanat tulivat siitä, kun yritin kokeilla robojen niskaotetta, jolla sen saisi pidettyä paikoillaan. Tekniikka ei ole todellakaan hallussa ja siinä kohdassa Pertiltä paloi käämit. Noo, joutaahan tässä harjoittelemaan.

Huh hellettä!

No, tänään ei ole ihan niin kuuma kuin tässä joinain päivinä on ollut, mutta lämmintä piisaa silti omiksi tarpeiksi ja hamstereiden mielestä todennäköisesti liiaksikin. Tuttua juttua jo viime kesältä, jolloin kehittelimme juttuja pitääksemme hamsulaiset viileinä. Tänä vuonna ei Tampereen asunnon lämpötila ole noussut vielä samoihin lukemiin kuin viime vuonna, 27C näyttäisi olevan korkeinta, mitä viimeisimmän kuukauden aikana on mitattu. Paljon sekin on toki.

Loviisaa ei ole vielä tänä vuonna kiikutettu häkkivarastoon päiväksi, vaan Karri on viilentänyt sen asumusta muilla keinoilla. Työhuoneessa (jota ei nyt käytetä, koska minä olen viikot muualla) on verhot olleet kiinni kesäkuusta lähtien, ne blokkaavat aurinkoa ainakin jossain määrin. Terran päällä majailee jäädytettyjä vesipulloja ja puruihin on haudattu pakastimessa olleita kiviä. Terrassa ei ole ollut nyt lämpötila-anturia, kun sille kävi vähän huonosti, mutta lämpömittari majailee terran päällä. Eilisiltanakin siinä oli vain noin 22 astetta.

Pertti on siinä onnellisessa tilanteessa, että se asustelee Nukarilla, missä on suht vilpoisena pysyvä omakotitalo. Pahimpina päivänä makuuhuoneen lämpötila oli 25 astetta, mutta se laski siitä sitten yön aikana. Verhot sielläkin ovat kiinni päiväsaikaan ja viikonlopuksi nostin dunan tasolta lattialle, lattiatasossa kun on viileämpää.

Helteet on tietysti kiva juttu kun talvi oli niin kylmä ja luminen, mutta näiden karvakaverien takia sitä odottaa innolla vähän viileämpiä kelejä. Toivottavasti muidenkin hamsterit ovat selvinneet helteistä hyvin.

Paholais-Pertti päätyy kohta lasipurkkiin

On kieltämättä valaisevaa, mutta väsyttävää yrittää nukkua yönsä samassa huoneessa hamsterin kanssa. Tampereellahan meidän hamsterit ovat työhuoneessa ja ovat saaneet mellastaa siellä miten haluavat ilman että se sanottavasti häiritsee meitä. Ei ole tietenkään mitään uutta, että herään yöllä Pertin telmuamiseen ja tungen tulpat korviin ollakseni välittämättä metelistä.

Viime yönä lojuin kuitenkin puolinukuksissa ihan muuten vain ja havahduin jyrsimisääniin. Ne kuulostivat pahemmilta kuin pelkän pahvin jyrsiminen, joten hiljaa pystyyn, taskulamppu ojoon ja katsomaan, mitä se jätkä tekee.
Pertti jukoliste jyrsii dunaansa! Samalla tavalla kuin Loviisa yrittäessään nakertaa itselleen pakoreittiä. Se on kaivanut yhdestä nurkasta purut pois ja onnessaan munakennon alla jäkertää itselleen kulkuaukkoa. Kiittämätön otus, sillä on paljon virikkeitä ja isonlainen duna ja herra jyrsii dunaansa! Hätäapuna käänsin dunan toisin päin ja annoin vähän lisää ruokaa, mutta koko loppuyö meni siinä, että kuuntelin toisella korvalla dunasta kuuluvia ääniä. Ja eikös Pertti alkanut jyrsiä munakennoa, josta luonnollisesti kuuluu samanlainen nakerrusääni...

En kyllä ymmärrä, onko tässä kesässä jotain ihmeellistä kun isossa dunassa on ollut kaksi syyrialaista ja pikkudunassakin Hilma eikä kukaan näistä ole järsinyt itseään läpi dunan pohjasta. Sitten tulee Loviisa ja Pertti, kumpikin on hampaineen dunaparan kimpussa.
Otsikon lasipurkki viittaa luonnollisesti lasiterraarioon, jota meillä ei ole kuin yksi kappale ja sitä hallinnoi Loviisa. Mutta saisihan niitä ostettua joko uutena tai käytettynäkin.
Okei, näissä Gabberin dunissa on tuo ongelma, että pohja ei ole tasainen, kuten noista Loviisan karkuaukkokuvista näkee. Reunoilla on tuollainen ylimääräinen taite, johon saa kätevästi sisäpuolelta hampaat upotettua. Viikonloppuna näin Turtolan Faunattaressa käsittääkseni Savicin dunia, joiden pohjalaatikko oli ihan sileä ja luulen sen olevan fiksumpi vaihtoehto. Harmi vain että tuon ison dunan kokoista (95*50 cm) dunaa en ole nähnyt muilla valmistajilla, en ainakaan sellaista, jossa olisi hamsterikokoinen kalteri. Lasiterraarion etuna kuitenkin on sen siistimpi ulkoasu hampaankestävyyden lisäksi, mutta toisaalta niiden liikuttelu on vaikeampaa, koska ne ovat painavia, särkyviä eikä niitä saa osiin.

Lisää villihamstereita

Löysin Facebookin Hamstern Communityn kautta linkin Feldhamster in Wien-blogiin, jota ymmärtääkseni ylläpitää itävaltalainen valokuvaaja. Hän on innostunut kuvaamaan eurooppalaisia villihamstereita ja omien sanojensa mukaan pitää campbellejä lemmikkeinä.
Täytyy sanoa että ovat aika mahtavannäköisiä otuksia nuo villihamsterit. Olisi kiva päästä joskus näkemään.

Popcornihaukka

ja viikon luontokuva popcornihaukasta:



"Olin haistavinani popcornia..."

Bonsaihamsteri

Loviisa päätti tarkistaa vielä kerran olisiko siellä kulmassa sittenkin potentiaalinen pakoreitti.

Varokaa roboja!

Ei ole olemassa petollisempaa hamsteria kuin roborovski. Katsokaa nyt esimerkiksi näitä kuvia robopoikasista. Miten suloisia nappisilmiä ja viiksikuonoja! Aivan viattoman näköisiä ja pehmoisia, kilttejäkin vielä, ihan varmasti noin nätit hamsterit!

Totuus kuitenkin on joka puolella samanlainen kuin meidän riehuva hamsteriherra: vauhtia riittää niin, ettei siinä ehdi mukana ja vaikka robot eivät mitään sylilemmikkejä olekaan, niin olisi silti joskus hyödyllistä, että ne saisi napattua dunastaan käsiin. Ei ole muuten toivoakaan tai sitten minä olen liian hidas niille. Eikä sekään kelpaa ratkaisuksi, että pyydystää vauhdikkaan villipedon pahviputken avulla pieneen kuljetusboksiin ja kuvittelee nappaavansa sen helpommin sieltä käsiinsä. Kuljetusboksista on helpompi karata ja jos ihminen vielä lykkää kätensä sinne, homma helpottuu entisestään. Kyllä, Pertti yritti jo kertaalleen, niin hidas en sentään ole ettenkö saanut pakomatkaa katkaistua heti alkuunsa.

Kaiken lisäksi tämä vekkuli myös herättelee minua yleensä kahden aikoihin aamuyöstä sutimalla dunan seiniä aivan kuin yrittäisi kiivetä niitä pitkin karkuun. No eihän tassu pystysuoralla muovilla pidä mitenkään, muttei se estä Perttiä yrittämästä. Juoksupyöräänsä Pertti joko ei osaa tai halua käyttää, ehkä minun pitää ostaa sille juoksulautanen, jollaiseen se on tottunut Veeran luona.


"Ai mä vai?!"

No joo, onhan se myönnettävä, että harvinaisen suloinen kaveri Pertti on ja sen touhuja on hauska seurailla (silloin kun sitä ei yritä kiinni vaan tyytyy katselemaan).

Järkijättö, kiroileva hamsteriherra

Jo hakiessani Perttiä Veera varoitteli, että se on kova poika "kiroilemaan" ja huomasin sen toki itsekin: kun herraa vähän häirittiin, se vipelsi seuraavan mökin alle piiloon ja aloitti paheksuvat riiiks-riiiks-vastalauseet. Ja niitä sitten riitti siihen asti, kunnes saimme pojan pyydystettyä vanhasta asuinboksista kuljetusboksiin. Uuteen dunaan sain Pertin siirrettyä vain muutaman kirosanan saattelemana.

Eilen oli siivouspäivä ja vielä yhdentoista aikaan illalla Pertillä ei ollut suunnitelmissa lähteä yhtään mihinkään nukkumapaikastaan. Se on siinä suhteessa erilainen syyrialaisiin ja Hilmaan verrattuna, että se ei ole tippaakaan utelias. Jos muiden hamsterien dunassa rapisuttelee puruja aikansa, ne yleensä tulevat katsomaan, että mikä möykkä nyt oikein kuuluu. Vaan ei Pertti, se vetäytyy entistä tiiviimmin mökkiinsä (joka on kylläkin puusillan alusta, muttei kerrota sitä Pertille) ja todennäköisesti tunkee vessapaperisuikaleita korviinsa, eikä ainakaan liiku mihinkään. Niinpä ei auttanut muu kuin nostella vähän puusiltaa ja sillä tavoin ehdotella, että sieltä pitäisi nyt tulla pois. Närkästynyt hamsteri ryntäsi munakennon sisään ja aloitti manaamisen.

Päätin siirtää sen siivouksen ajaksi kuljetusboksiin, mutta se oli helpommin sanottu kuin tehty. Pertti sinkoili robomaisella vauhdilla piilosta toiseen rääkyen vastalauseitaan. Ja minä en edes yrittänyt sitä kiinni, katselin vain sen menoa kun olin mennyt liikauttamaan munakennoa! Hilman ja syyrialaiset on saanut yleensä helposti napattua tarjoilemalla niiden kulkureitille jotain pahviputkea, jonne ne sujahtavat yleensä sukkana sisään, mutta Perttipä on fiksumpi poika ja kiertää kaikki epäilyttävät pahviputket kaukaa. Munakennoon se kuitenkin haksahti ja niin nostin sen munakennossa kuljetusboksiin. Luonnollisesti närkästyneen marinan saattelemana.

Kuljetusboksin kantta ei sitten kannata pitää auki, koska tuo pieni superpallo pomppaa vielä jonain kauniina päivänä sieltä karkuun. Pertti valehtelematta hyppi pitkin boksin seiniä ja oli ihan hilkulla ettei se olisi päässyt laidasta ylitse. Siivouksen jälkeen päätin vähän aikaa kokeilla, mitä se tekisi kädelleni, jos sen panisin kuljetusboksiin. Pertti on näet tuntunut vähän aralta käden suhteen.
No joo, ei se kättä ainakaan pelkää. Aivan rohkeasti se vipelsi käden vierestä ja alta ja vähän suunnitteli kädelle kiipeämistäkin. Se nyt vain ei selkeästikään näe mitään syytä, miksi hänen pitäisi olla erityisen kiinnostunut ihmisen kädestä.

Takaisin siivottuun dunaan mentiin vessapaperiputkessa tuttujen riiks-kirosanojen säestyksellä. Tästä aivan kamalasta koettelemuksesta Pertti sai lohdutukseksi uutta ruokaa, koivunlehden ja pätkän mustikanvarpua. Mutta Pertin menoa täytyy joskus videoida, että roboja tuntemattomat lukijat saavat jonkinlaisen käsityksen sen päättömästä vauhdista.

Ekat kuvat Pertistä

Pertin kuvia onkin jo kärtetty siitä asti, kun herra meille kotiutui. No, aluksi se vaikutti vähän ujolta ja sitten liian vauhdikkaalta ja sitten olin juhannuksenkin poissa enkä voinut tietenkään kuvata Perttiä. Eilisiltana kuitenkin onnistuin nappaamaan siitä muutamia kuvia ja tässä se meidän uusin söpöläinen nyt on!

Pertti on kotiutunut!

Kävin tänään hakemassa Pertin Veeralta Laajasalosta ja matka Nurmijärvelle sujui mainiosti. Heitin kotona kaverin valmiiksi sisustettuun dunaansa ja lähdin itse kauppaan. Ensin Pertti vipelsi ihmeissään pitkin ja poikin, mutta kun tulin kaupasta, se oli majoittunut johonkin piiloon, kuten yöeläimelle sopiikin. Eli kai se on sitten kotiutunut ainakin jonkin verran. En viitsi mennä sitä erityisesti käpälöimään, tutustukoon tämän illan uuteen kotiinsa. Katsotaan huomenna sitten.

Käsittelin Perttiä kyllä jo vähän Veeran luona ja ensivaikutelma on vilkas. No, robohan se onkin, mutta tätä kaveria ei pallotella yhtä huolettomasti käsissä kuten Loviisaa ja Hilmaakin. Ei, kyllä se täytyy pitää tiiviisti kämmenten sisällä ja mieluusti vielä dunan tai kuljetusboksin yläpuolella, siltä varalta että se päättää tehdä kamikaze-loikan. Mutta söpö kaveri se on, kertakaikkiaan!
Kuvia ei valitettavasti ole uudesta kodista, kas kun se tosiaan on vetäytynyt piiloon.

Pertin uusi koti

Minun pitäisi hakea huomenna meidän robopoika Opossums Bertil eli työnimeltään Pertti. Sisustin sille jo dunan tänään valmiiksi, juoksupyörä puuttuu vielä, sen verran täytyy tehdä uudelleenjärjestelyä että se mahtuu. Juomapullo on valmiina ja ruuat pakastimessa ötökkäkaranteenissa.

Perheenlisäystä

Olen vihjaillut erinnäisille tahoille meille mahdollisesti saapuvasta karvaisesta perheenlisäyksestä ja nyt kun osto on sovittu, voinen paljastaa mitä meille on oikein tulossa.
Toinen syyrialainen? Ei...
Talvikko varmaan! Ei, ei talvikkoakaan toistaiseksi.
No ihan varmaan kissa sitten, sinähän sanoit olevasi kissaihminen. No ei, kyllä jyrsijöissä pysytään edelleen.

Meille on tulossa roborovskipoika!
Robot ovat suloisia ja erittäin vilkkaita hamstereita, jotka muista poikkeavasti ovat yleensä laumaeläimiä ja viihtyvät parhaiten pareittain tai pienessä laumassa saman sukupuolen kera. Tässä onkin robon ongelma ollut, olen halunnut "kokeilla" roboa lemmikkinä, mutta sitten siinä kuitenkin kävisi niin että jos vaikka parin hankkisi, toinen kuitenkin kuolisi ennen toista ja sitten olisi yksinäinen robo, jolle pitäisi kaveri hankkia, tietysti nuorempi ja sitten tämä vanha kaveri kuolisi ja nuori jäisi taas yksin ja niin edelleen. Olisimme siis roboloukussa.

Sattuipa sitten silmään Veeran myynti-ilmoitus yksinäisestä robouroksesta, joka ei enää tahdo sulattaa kämppäkaveria ja eleleekin siis yksikseen. Kyseinen uros on alunperin Ruotsista tuotu ja se on jättänyt jo pari poikuetta, joten se on osansa siis tehnyt robojalostuksen hyväksi. Nyt se on hieman reilun vuoden ikäinen ja kaipailisi eläkekotia. Mikäpä parempi ratkaisu meille!

Ensi viikonloppuna siis haen Tampereelta Nurmijärvelle meidän kääpiödunan ja kalusteita ja juhannusviikolla lupasin hakea Opossums Bertilin. Vähänkö odotan jo innolla?

Euroopan serkut

Ylen sivuilta silmiin osui harvinainen hamsteriaiheinen uutisotsikko: EU-tuomioistuin: Ranska ei ole suojellut hamstereita. Eurooppalainen hamsteri (Cricetus cricetus) ei ole yleisesti ottaen uhanalainen, mutta monessa Euroopan maassa se on hyvin harvinainen. Sitä on pidetty viljelytuholaisena ja osin niitä on tapettu myös turkin vuoksi.
Eurooppalainen hamsteri on syyrialaista huomattavasti suurempi, sen ruumiin pituus on Wikipedian mukaan 20-30 cm ja painokin voi lähennellä kiloa. Lisäksi sillä on pitkähkö häntä (4-6 cm). Melkoinen pakkaus siis!
Toivottavasti Ranskan harvinaiset hamsterit jäävät jatkossa rauhaan.

Nuokkuuko hamsterit?

Tässä olen Loviisan kanssa jälleen vaatehuoneessa, jossa se on touhunnut vähän aikaa, mutta nyt tuntuu vauhti hieman hyytyneen. Tässä ei nyt ole ihan sopivassa nurkassa mökkiä, minne hamsteri pääsisi torkkumaan, mutta noissa rauhallisissa nurkissa seurasin, kun Loviisa jäi siihen paikalleen jököttämään. Hiljakseltaan tuntui että sitä alkoi väsyttää ja näytti ihan siltä kuin se pilkkisi kuin isäntänsä ikään pään sillä lailla nyökähdellessä, mutta sitten kuitenkin herätessä takaisin toimintaan. Nyt se taas tuossa touhuaa täydellä teholla ja meinasi syödä sukkiani, mutta taitaa olla hamsterikin väsynyt, vaikka helteet ovat jo hellittäneet.

Täytynee raukalle laittaa tänne unimökki, jos meinaa hamsteria alkaa nukuttamaan. Ensimmäisen kerran tuollaista huomasin, joten toivottavasti tuo on ihan vain hamsterien väsymyksen merkkejä, eikä mitään oireita mistään vakavammasta. Kameraa ei valitettavasti ollut, että olisin voinut tallentaa nuokkuvan hamsterin. Melkein kyllä itseänikin alkoi unettaa sen katseleminen.

Harvinaista herkkua

Jo alusta asti, kun meillä on hamstereita ollut, on pitänyt saada eräs hetki ikuistettua blogia varten. Tänään se sitten onnistui. Tässä on Loviisan jumppavideo, olkaapa hyvä:

Kuulumisia

Loviisa on asustellut nyt pari viikkoa uudessa terrassaan. Valitettavasti siitä ei ole vielä kuvia saatavana, koska kamera on ollut minulla täällä Nurmijärvellä. Terraarion silikonitiivisteet ovat saaneet kyytiä neidin etsiessä raivoisasti pakoreittiä, mutta muuten Loviisa on kotiutunut hyvin uuteen asumukseensa.

Sitten voin sen verran raottaa salaperäisyyden verhoa, että olen kaavailemassa meille karvaista perheenlisäystä, mutta siitä sitten tarkemmin myöhemmin, kun juttu varmistuu.

Millä saa hamsterista sylihamsterin?

No tietysti yrittämällä syödä popcorneja samalla, kun ulkoiluttaa hamsteria vaatekomerossa. Loviisalla toki oli omat eväänsäkin taktisesti sijoiteltuna ympäri vaatehuonetta eri tasoilla, mutta ne löydettyään päätti arvon neiti lähteä metsästämään bonuspopcorneja henkilökunnan lautasilta. Koskaan ei ole Loviisa pyrkinyt yhtä innokkaasti syliin tai kommentoimaan blogiin.

Kirjeenvaihtajamme sai tuoreet kommentit Loviisalta aiheeseen:

ä,ääc         lä,,,,,,,,,,,,,,,,,,,ä
?j                      ,s§kääääääääääääääääääääääkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkå.‬'

Uusi terraario

Huuto.netistä löytyi sopuhintainen ja sopivankokoinenkin lasiterraario meidän pakoa suunnittelevalle hamsterille. Sattuupa vielä niin sopivasti että on Tampereella, täytyy nyt toivoa, että myös saan sen huudon itselleni. Kokoa lasipurnukalla on 120*35 cm eli pohjapinta-ala on hieman pienempi kuin nykyisessä 95*50 cm dunassa, mutta sille nyt ei voi mitään. Terra on vähän korkeampi kuin duna, joten siihen saa paremmin tasoja. Ajattelinkin katsoa, jos täältä maalta löytyisi sopivaa rakennusmateriaalia, niin voisin askarrella Loviisalle mahdollisesti muitakin puukalusteita.

Ja lasista tuskin tulee läpi itsepäisinkään hamsteri. Parempi kuitenkin olla vannomatta....

Itsepäisyys vie läpi vaikka sinisen muovin

Tänään ennen reissuun lähtöä päätin vielä kuitenkin siivota Loviisan mökin, vaikka tyypillisesti siivousten välillä on päivä tai pari. Loviisaa nuo siivousvälien vaihtelu ei ole tuntunut haittaavan, eikä sitä ehkä olisi tälläkään kertaa haitannut -- tosin aivan toisenlaisesta syystä. Nimittäin siinä siivotessani unisen hamsterin mökkiä siellä normaalien varastojen lisäksi olikin jostain syystä sellaista sinistä muovipurua ihan pinnalla asti. Epäluulothan siitä sitten heräsi kun kerran dunakin pohjaosa oli vastaava väriä ja tuli kaivettua vähän syvemmälle puruihin, josta sitten löytyi tälläinen projekti.

From Hamsteriblogi

Nähtävästi Loviisa on öiden hiljaisina tunteina jo pitemmän aikaa hautonut juonia ja suunnitelmaa paosta. Niin hyvin oli hamsteri piilottanut operaationsa, että ilman tämän päivän yllätyssiivousta olisikin varmasti joku päivä saanut ihmetellä nurkissa vilistelevää karkulaista. Sekin tosin olisi ollut parempi vaihtoehto, sillä se olisi tarkoittanut, että Loviisa olisi selvinnyt pudotuksesta dunan alustana olevan lipaston korkeudelta ehjänä. Kuten näkyy, reikä on oikeasti läpi tuollaisesta perusmuovidunasta.

From Hamsteriblogi

Loviisa tietysti kiisti kaiken ja yritti esittää vielä unisen yllättynyttä: "Kas, mistäs ihmeestä tuollainen reikä dunan kylkeen on yllättäen ilmestynyt?".

From Hamsteriblogi

Vartij... Henkilökunta piti nopean puhelinneuvottelun ja tuloksena nopeasti päätettiin kasata hieman isompi haaste Loviisan kunnianhimoisille karkaussuunnitelmille.

From Hamsteriblogi

Samalla duna siirrettiin lattialle ja myös muut nurkat tarkistettiin vastaavanlaisien projektien varalta. Yhdestä nurkasta löytyikin jo vanhemman projektin alkua.

From Hamsteriblogi

Tämäkin nurkka sai hieman haastavammat esteet ja henkilökunta päätti vielä hieman dunan järjestystä muuttamalla antaa Loviisalle muutakin mietittävää kuin tunnelien järsiminen dunan läpi.

From Hamsteriblogi

Nyt duna on lattialla. Henkilökunta seuraa jännityksellä Loviisan seuraavaa siirtoa.