Pertti päätyi tänään ensimmäistä kertaa puntarille. Selvisi että meillä on 47-grammainen hämmästynyt roborovskipoika. Se oli punnitusämpärissä ihan paikallaan, niin hämmentynyt se oli.
Loviisaa sen sijaan on punnittu vähän ahkerammin, melkein säännönmukaisesti joka ilta se pääsee komeroon ulkoilemaan vaa'an kautta. Nyt kun kasvuvaihe on ohitse, ei säännöllinen punnitseminen ja painon seuraaminen ole enää niin tähdellistä, mutta tapa on jäänyt. Ja onpahan jossain dokumentoituna, jos paino alkaa yhtäkkiä muuttua radikaalisti suuntaan tai toiseen. Loviisan paino keikkuu säännönmukaisest siitä 190-195 gramman tienoilla, joskus vähän allekin, joskus vähän yli, mutta nykyisin harvemmin enää mennään edes 200 grammaan asti.
Paino yksistään ei tietysti kerro koko totuutta hamsterin kunnosta. Loviisa kuitenkin vaikuttaa tässä painossa olevan ainakin kohtuullisen tiivis paketti, jolla ei lölly ylimääräistä rasvaa vyötäröllä, muttei sitä missään tapauksessa voi hoikaksikaan sanoa.
Pertistä ei ole käsihavaintoja, kun eihän sitä käsiin saa edelleenkään, mutta silmämääräisesti arvioituna se on aika pallomainen, kuten robon pitääkin. En osaa sanoa onko se ollut kenties liiankin hyvällä ruokinnalla.
6 kommenttia:
Meillä kans Hertan paino kieppui siellä 190-200g kohdilla. Honey painaa tällä hetkellä noin 150g, se tosin on aina ollut suht pienikokoinen. Hertta yhtäkkiä alkoi laihtua ja sitten se jo menikin paremmille pähkinämaille :/.
Pojat meillä on olleet aina pienikokoisia (tosin yleensä kai Syrkeissä muutenkin urokset on pienempiä kuin naaraat). Harry oli jotenkin olemukseltaan suht iso (pitkä) muttei painanut kuitenkaan kovinkaan paljoa. Artsi taas oli aina tosi pienikokoinen.
En muista, että oltais koskaan Roborovskeja tai Talvikoita punnittu.
Kuulostaapa Pertti painavalta! Meillä robojen keskimääräinen paino on kieppunut siinä 25-40 gramman välimaastossa.
Toisaalta onhan Pertti kooltaan aika iso. :) Eikö käsittely vieläkään onnaa?
Kyllä se käsittely onnistuu, silloin kun herran vaan saa kiinni dunastaan (mikä luonnollisesti ei ole helppoa kun dunassa on kokoa ja kaikenlaisia piiloja, johon voi mennä karkuun). Helpoiten sen saakin pyydystettyä johonkin pahviputkiloon, vaikkei sekään kovin helppoa ole, koska Pertti tajuaa kyllä että putkeen meno ei ole fiksua, koska silloin joutuu helposti poisnostetuksi :) Mutta kädessä pitäminen ei kyllä onnistu ilman niskaotetta ja siitä ei vieläkään selvitä ilman kiroilua.
Eva painoi vielä viimeisinä aikoinaan n. 50 grammaa! Se oli käsissä tuntien kuitenkin lihaksikas eikä löllyvä eli en koskaan huolestunut. Se oli hieno pallo. Hyvän kokoinen. Perttikin varmaan on samaa tyyppiä, pallomainen ja lihaksikas. :)
Mulla on jotain sulle mun käsityöblogissa, Narukerä. Ota sieltä jos haluat mutta ei sitä ole pakko julkistaa mut kuitenni sulle ja sun blogille. :)
Blogissa kilpailu! http://klementiinin.blogspot.com/2011/09/kilpailu.html :)
Lähetä kommentti