Roborovskiherra Opossums Bertil eli Pertti oli täydellinen vastaus salaisiin robohaaveisiini. Näin "kokeilumielessä" laumasieluisten robojen ongelma on se, että niitä pitäisi olla aina kaksi tai vaikka enemmänkin ja sitten kävisi tietysti niin että kun ikää tulee, toinen kuolee ja jäljelle jääneelle pitäisi seuraa etsiä jostain ja se olisi nuorempi, jolloin vanha robo kuolisi kuitenkin aikaisemmin ja taas olisi robo ilman kaveria. Seurauksena ikuinen kierre.
Sitten näin netissä ilmoitukset myynnissä olevasta aikuisesta robouroksesta, joka tappeli laumassa ja asusteli sen takia yksin. Opossums Bertil oli alunperin tuotu Ruotsista Opossums-hamsterikasvattajalta. Se oli jo kahden isohkon poikueen isä, joten se oli tehnyt oman osansa jalostuksen kannalta ja nyt siis vailla lemmikkikotia eläkepäiviksi. Ja minä olin vailla yksinäistä roboa...
Juhannusviikolla 2011 kävin hakemassa Pertin itselleni ja sen jälkeen tässä olenkin päätäni puistellen katsellut vauhdikkaan vintiön joskus aivan päätöntä menoa. Tiesinhän minä toki, että robot ovat hamstereista vilkkaimpia, mutta että näin vilkkaita... Pertistä tulikin käytettyä yleisimmin termiä "hullu robo", vaikkei se varmaan roboksi poikkeuksellisen vauhdikas ollut. Pertti ei robojen tavoin ollut lainkaan syliteltävä lemmikki, kuten meidän syyrialaiset ja toistaiseksi ainoa talvikkomme Hilma, mutta sen touhuissa on ollut rutkasti seurailtavaa.
Pertti alkoi sairastella joulukuussa 2011, oltuaan meillä vain puoli vuotta. Ensin sillä oli hengitystieongelmia, joihin ensimmäinen antibioottikuuri auttoi jonkin verran, muttei poistanut vinkumista kokonaan. Sitten alkoi raju painon putoaminen, karvanlähtö ja kutina. Kävimme Pertin kanssa yhteensä kolme kertaa eläinlääkärin vastaanotolla ja viimeisellä kerralla, torstaina 12.1.12 se ei enää palannut sieltä kotiin.
