Kirjoitan tähän nyt itse tarkemmin tuosta Katariinan kuolemasta. Kuten kirjoitin päivällä, Katariina on käyttäytynyt tänään varsin omituisesti. Se vain paheni illasta, kun Katariina alkoi heräillä ja liikuskella. Se liikkui todella vaivalloisen ja kömpelön näköisesti ja lisäksi se haukkoi henkeään ihan suu auki. Kun se alkoi kävellessään kaatuilla, tartuin kiireesti puhelimeen soittaakseni pieneläinklinikan yöpäivystykseen, jossa käskettiin tulla heti sinne, mutta paljon toivoa ei annettu selitettyäni tilanteen.
Se oli kuitenkin myöhäistä, heti puhelun loputtua Katariina kuoli dunaansa vesipullon alle. Sen nenänpieliin oli tullut jotain valkoista nestettä, joten ehkä sen keuhkoihin oli kertynyt nestettä ja ne tulivat kuollessa ulos.
Kuolinsyy on siis epäselvä, oireet viittaavat sydänoireisiin ja ehkä myös influenssaan ja sen aiheuttamaan korvatulehdukseen (hoipertelu, kaatuilu), mutta oli miten oli, desinfioin jo suurimman osan Katariinan tavaroista ja kaikki Hilman tavarat lukuunottamatta puumökkejä. Hilman tavarat eivät kuitenkaan ole olleet suorassa kontaktissa Katariinan kanssa. Tietysti jos Hilmakin nyt sairastuu, en anna tuota ikinä itselleni anteeksi... Toivotaan kuitenkin että meidän pikkuharmaa säilyisi terveenä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Katariina. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Katariina. Näytä kaikki tekstit
30.4.10
29.4.10
Katariina Pieni on kuollut.
Katariina Pieni kuoli tänä iltana 29.4.2010 ihan silmiemme edessä. Aamulla Katariinalla oli jo selvästi paha olla ja illalla rakas lemmikkimme ei enää jaksanut pysyä pystyssä, vaikka urhoollisesti tulikin esiin piilostaan. Katariina kuoli niin kuin oli elänytkin, vauhdikkaasti ja ihanana. Kaipaamaan kovasti jäivät Sirpa ja Karri.
Hyvästi Katariina, tälläisenä ihanana hamsterina me sinut muistamme.
Terveyshuolia
Kirjoitin jo aikaisemmin, että Katariina on paitsi laihtunut myös rauhoittunut. Nyt taitaa olla jo suurempia huolia edessä, sillä viime viikosta Katariinan paino on noussut 5 grammaa ja se on todella selkeästi rauhoittunut. Tänä aamuna ilmeni viimeisimmät ongelmat, sen hengityksen näkee selkeästi kyljistä (on se tosin aiemminkin näkynyt, muttei niin selkeästi) ja muutenkin se käyttäytyi tänä aamuna todella oudosti. Se oli hereillä ennen puolta päivää ja vaelteli ympäri häkkiään, torkahdellen vähän minne sattuu. Se on aivan poikkeuksellista käytöstä, Katariina nimittäin ei yleensä juuri heräile päiväsaikaan ja jos heräileekin, se käy syömässä ja painuu äkkiä takaisin pehkuihin. Nyt se ei kuitenkaan halunnut mennä takaisin mökkiinsä vaan on nukkunut koko päivän isommassa mökissään, jossa se ei ole koskaan pitänyt pesäänsä, se on kaiketi liian iso ja avoin pesäksi.
Sydänongelmiin viittaisivat tuo laihtuminen, rauhoittuminen ja puuskuttava hengitys eivätkä sydänongelmat olekaan harvinaisia hamstereilla, varsinkaan vanhemmilla naarailla. Ylipaino on tietysti yksi altistava tekijä eikä Katariinakaan ole missään vaiheessa ainakaan liian laiha ollut, jos nyt ei ihan mikään tajuttoman tuhtikaan. Sydänongelmiin liittyy joskus myös nesteen kertyminen, joka voisi selittää tuon yhtäkkisen viiden gramman painon nousun.
Satumetsän nettisivujen hoito-ohjeen mukaan voi sydänsairaalle hamsterille antaa pikkuisen murenan asetyylisalisyylihappoa eli Aspirinia tai Disperiniä, niitähän käytetään ihmisillä myös sydän- ja verenkierto-ongelmien hoidossa. Mailitse käydyssä keskustelussa Satumetsän Niina antoi toivoa siitä, että Disperiini auttaisi Katariinaakin, kävin nimittäin sitä jo ostamassa apteekista. Ensimmäinen miniannos lääkettä onkin jo murennettu kermaviilin sekaan ja se odottelee Katariinaa ruokakupissa. Toivottavasti Katariina ei nyt heittäydy yhtä epäluuloiseksi kuin kissat matolääkkeiden kanssa (kokemusta...) vaan söisi kiltisti kermaviilit ja lääkkeen siinä samalla. Ja toivon kovasti, että se myös auttaisi Katariinaa!
Kävi miten kävi, Katariina ei välttämättä näe kaksivuotispäiväänsä, sillä Disperin ei poista ongelmaa sinänsä, se vain poistaa oireet hetkeksi. Ja kesäkin vielä tulossa, toivon mahdollisimman kylmää kesää, sillä kesähelteet eivät yleensäkään ole hamstereiden suosikkijuttuja ja sydänvikaiselle ne voivat olla kohtalokkaita. Vaan ei meillä kyllä todellakaan ole onnea näiden hamstereiden kanssa, jos Katariina kuolee vielä nuorempana kuin Karamelli (1v 8kk). Muut kertoilevat juttuja parivuotiaista hamstereistaan, jotka ovat vielä pirteitä ja aktiivisia ja meillä käy näin... Ei ole reilua tämä.
Sydänongelmiin viittaisivat tuo laihtuminen, rauhoittuminen ja puuskuttava hengitys eivätkä sydänongelmat olekaan harvinaisia hamstereilla, varsinkaan vanhemmilla naarailla. Ylipaino on tietysti yksi altistava tekijä eikä Katariinakaan ole missään vaiheessa ainakaan liian laiha ollut, jos nyt ei ihan mikään tajuttoman tuhtikaan. Sydänongelmiin liittyy joskus myös nesteen kertyminen, joka voisi selittää tuon yhtäkkisen viiden gramman painon nousun.
Satumetsän nettisivujen hoito-ohjeen mukaan voi sydänsairaalle hamsterille antaa pikkuisen murenan asetyylisalisyylihappoa eli Aspirinia tai Disperiniä, niitähän käytetään ihmisillä myös sydän- ja verenkierto-ongelmien hoidossa. Mailitse käydyssä keskustelussa Satumetsän Niina antoi toivoa siitä, että Disperiini auttaisi Katariinaakin, kävin nimittäin sitä jo ostamassa apteekista. Ensimmäinen miniannos lääkettä onkin jo murennettu kermaviilin sekaan ja se odottelee Katariinaa ruokakupissa. Toivottavasti Katariina ei nyt heittäydy yhtä epäluuloiseksi kuin kissat matolääkkeiden kanssa (kokemusta...) vaan söisi kiltisti kermaviilit ja lääkkeen siinä samalla. Ja toivon kovasti, että se myös auttaisi Katariinaa!
Kävi miten kävi, Katariina ei välttämättä näe kaksivuotispäiväänsä, sillä Disperin ei poista ongelmaa sinänsä, se vain poistaa oireet hetkeksi. Ja kesäkin vielä tulossa, toivon mahdollisimman kylmää kesää, sillä kesähelteet eivät yleensäkään ole hamstereiden suosikkijuttuja ja sydänvikaiselle ne voivat olla kohtalokkaita. Vaan ei meillä kyllä todellakaan ole onnea näiden hamstereiden kanssa, jos Katariina kuolee vielä nuorempana kuin Karamelli (1v 8kk). Muut kertoilevat juttuja parivuotiaista hamstereistaan, jotka ovat vielä pirteitä ja aktiivisia ja meillä käy näin... Ei ole reilua tämä.
19.4.10
Nyt ei huvittais olla mannekiinina
"Noni, mee pois sen salamavalos kanssa. Ei jaksais ny."
"Ihan oikeesti, mä en arvosta nyt tätä. Sitä paitsi mä näytän tässä kuvassa ihan sfinksiltä."
14.4.10
Hamster Rock!
Animotolla saa tälläistä aikaan Flickr:ssä olevista hamsterikuvista:
Paremman nimen puutteessa video sai nimen Hamster Rock.
Create your own video slideshow at animoto.com.
Paremman nimen puutteessa video sai nimen Hamster Rock.
9.4.10
30.3.10
Tyttöjen juttuja
Kuten todettu, syyrialaisnaarailla on kiima neljän päivän välein. Tutustuimme tähän ilmiöön jo Karamellin aikana, ensin säikähdin kun en tiennyt mikä se on, mutta onneksi asia selvisi nopeasti.
Kiiman ehkä tärkein tuntomerkki on "kökötys": kun hamsteria silittää, varsinkin takaosasta ja/tai kyljistä, se jäykistyy paikoilleen tunnusomaiseen asentoon ja häntäkin sojottaa ylöspäin kuin antenni. Itse asiassa ainakin Katariinalla nimenomaan se häntä on se tärkein seikka, mistä huomaa kiiman. Joskus alkuillasta, kun kiima ei ole vielä kunnolla "päällä", ei Katariina välttämättä kökötä kovinkaan selkeästi, mutta silitettäessä häntä elää omaa elämäänsä jo ja siitä tietää, että tänä iltana on tulossa kiima.
Muita kiiman merkkejä on lähinnä kai haju, tosin Katariina haisee harvoin kovinkaan selkeästi. Jotkut naaraat puolestaan tuoksahtavat hyvinkin voimakkaasti, esimerkiksi Lempäälän näyttelyissä oli Susanilla tuomaroitavana muutama naarassyyrialainen, jotka haisivat todella voimakkaasti ja kauas. En tiedä sitten voiko tuohon haisemiseen vaikuttaa se, että siellä näyttelyissä oli toki uroshamstereitakin, mahdollisesti jopa ihan lähibokseissa.
Meille kiimapäivillä ei sinänsä ole merkitystä, koska emme kasvata hamstereita eikä niin ollen Katariinaa siis olla astuttamassa. Kiimapäivät ovat niitä ainoita päiviä, jolloin naarashamsteri hyväksyy uroksen, muina päivinä tulee epäröimättä turpiin. Kasvattajille kiimapäivien havainnointi onkin varsin tärkeätä.
Kiimapäivän kökötysilmiö on kuitenkin niin selkeä, että sen johdosta kiima onkin saanut meillä muutamia lempinimiä, kuten häntäpäivä, antennipäivä ja tönkkis, muutaman mainitakseni.
Kiiman ehkä tärkein tuntomerkki on "kökötys": kun hamsteria silittää, varsinkin takaosasta ja/tai kyljistä, se jäykistyy paikoilleen tunnusomaiseen asentoon ja häntäkin sojottaa ylöspäin kuin antenni. Itse asiassa ainakin Katariinalla nimenomaan se häntä on se tärkein seikka, mistä huomaa kiiman. Joskus alkuillasta, kun kiima ei ole vielä kunnolla "päällä", ei Katariina välttämättä kökötä kovinkaan selkeästi, mutta silitettäessä häntä elää omaa elämäänsä jo ja siitä tietää, että tänä iltana on tulossa kiima.
Muita kiiman merkkejä on lähinnä kai haju, tosin Katariina haisee harvoin kovinkaan selkeästi. Jotkut naaraat puolestaan tuoksahtavat hyvinkin voimakkaasti, esimerkiksi Lempäälän näyttelyissä oli Susanilla tuomaroitavana muutama naarassyyrialainen, jotka haisivat todella voimakkaasti ja kauas. En tiedä sitten voiko tuohon haisemiseen vaikuttaa se, että siellä näyttelyissä oli toki uroshamstereitakin, mahdollisesti jopa ihan lähibokseissa.
Meille kiimapäivillä ei sinänsä ole merkitystä, koska emme kasvata hamstereita eikä niin ollen Katariinaa siis olla astuttamassa. Kiimapäivät ovat niitä ainoita päiviä, jolloin naarashamsteri hyväksyy uroksen, muina päivinä tulee epäröimättä turpiin. Kasvattajille kiimapäivien havainnointi onkin varsin tärkeätä.
Kiimapäivän kökötysilmiö on kuitenkin niin selkeä, että sen johdosta kiima onkin saanut meillä muutamia lempinimiä, kuten häntäpäivä, antennipäivä ja tönkkis, muutaman mainitakseni.
24.3.10
Vuosi sitten...
Kuinkas moni muistaa vielä tämän pienen mönkijän vuoden takaa? Tai ei nyt niin pienenkään, mutta kuitenkin. Muutama päivä sitten tuli täyteen tasan vuosi siitä, kun haimme Katariinan Helsingistä.
Tämän vuoden aikana olemme tutustuneet moneen uuteen asiaan: kaltereiden järsimiseen, dunan järsimiseen, näyttelyihin ja sitä kautta muihin harrastajiin, hamsterin juoksuttamiseen vapaana, uusiin lempi- ja inhokkiruokiin, hamsterin itsepäisyyteen, vain muutaman asian mainitakseni. Osin Katariinan syytä on sekin, että meille tuli Hilma.
Katariina on osoittautunut yhtä suureksi persoonaksi kuin Karamelli oli, mutta monissa asioissa aivan erilaiseksi, vaikka samaa lajia Karamellin kanssa edustavat. Mikään ei ole palkitsevampaa kuin se, että pieni eläin on niin luottavainen, että kiipeää kädelle tai jalkojen päälle tai olkapäille päästäkseen parempiin tähystysasemiin. Ja mainio stressinpoistajakin Katariina on.
Niin että eipä olla kyllä yhtään mitään hävitty, kun Katariina ostettiin!
Tämän vuoden aikana olemme tutustuneet moneen uuteen asiaan: kaltereiden järsimiseen, dunan järsimiseen, näyttelyihin ja sitä kautta muihin harrastajiin, hamsterin juoksuttamiseen vapaana, uusiin lempi- ja inhokkiruokiin, hamsterin itsepäisyyteen, vain muutaman asian mainitakseni. Osin Katariinan syytä on sekin, että meille tuli Hilma.
Katariina on osoittautunut yhtä suureksi persoonaksi kuin Karamelli oli, mutta monissa asioissa aivan erilaiseksi, vaikka samaa lajia Karamellin kanssa edustavat. Mikään ei ole palkitsevampaa kuin se, että pieni eläin on niin luottavainen, että kiipeää kädelle tai jalkojen päälle tai olkapäille päästäkseen parempiin tähystysasemiin. Ja mainio stressinpoistajakin Katariina on.
Niin että eipä olla kyllä yhtään mitään hävitty, kun Katariina ostettiin!
18.3.10
Katariinan päänvaiva
Ostin Katariinaa ajatellen pienen pussillisen koirille tarkoitettuja maissikeksejä. Ne ovat malliltaan tuollaisia rinkuloita, siis juuri sopivia ripustettavaksi vähän haastavampiin paikkoihin. Ripustinkin ensimmäisen katon tikapuiden kiinnityshakaan.
"No mikäs tämä juttu nyt on? Jotain syötävääkinkö?"
"Selkeesti joo"
"No on se nyt kumma jumaliste! Ei irtoa vaikka kuinka vetäisi ja kiskoisi!"
"Täytyy kokeilla toista lähestymistapaa asiaan"
"Syönkin tän metallilenkin poikki. Hähhää! Mitäs sit sanot, nii?!"
"Pidä prkl tunkkis. Pahaa se olis ollut kuitenkin"
"No mikäs tämä juttu nyt on? Jotain syötävääkinkö?"
"Selkeesti joo"
"No on se nyt kumma jumaliste! Ei irtoa vaikka kuinka vetäisi ja kiskoisi!"
"Täytyy kokeilla toista lähestymistapaa asiaan"
"Syönkin tän metallilenkin poikki. Hähhää! Mitäs sit sanot, nii?!"
"Pidä prkl tunkkis. Pahaa se olis ollut kuitenkin"
8.3.10
Hamsteri hamstraa... atk:ta?
Katariina pääsi mallinhommiin, kun mies sai idean bonkkihamsterista(*).
(*) Bonkki on käyttökelvotonta kierrätystavaraa, meidän tapauksessa siis vanhaa atk-roinaa, jolla ei oikeasti ole enää mitään käyttöä, mutta jota ei kuitenkaan voi mitenkään heittää pois. Ilmiö on nörteillä yleinen.
Emme suosittele kokeilemaan tätä itse, koska atk-romun melko vaarallisen luonteen ja hamsterin järsimisvimman huomioon ottaen on kuvauksissa oltava kaksi ihmistä: toinen kuvaa, toinen on kädet ojossa koko ajan valmiina nappaamaan hamsterin pois jostain vaarallisesta paikasta. Näissä kuvauksissa ei kuitenkaan eläimiä vahingoitettu eikä atk:takaan paljon.
(*) Bonkki on käyttökelvotonta kierrätystavaraa, meidän tapauksessa siis vanhaa atk-roinaa, jolla ei oikeasti ole enää mitään käyttöä, mutta jota ei kuitenkaan voi mitenkään heittää pois. Ilmiö on nörteillä yleinen.
Emme suosittele kokeilemaan tätä itse, koska atk-romun melko vaarallisen luonteen ja hamsterin järsimisvimman huomioon ottaen on kuvauksissa oltava kaksi ihmistä: toinen kuvaa, toinen on kädet ojossa koko ajan valmiina nappaamaan hamsterin pois jostain vaarallisesta paikasta. Näissä kuvauksissa ei kuitenkaan eläimiä vahingoitettu eikä atk:takaan paljon.
7.3.10
Katariina söpönä
Joskus vain on päiviä, että Katariina on tavallistakin suloisempi. Yleensä se on silloin myös tavallista hankalammin kuvattavissa. Tässä pari yritystä.
20.2.10
Hellyttävä kerjäläinen
Sitä ei ihminen voi tietää, miten julmetun suloiselta hamsteri näyttää silloin kun se vainuaa lihaa.
Mies paistoi tänään pihviä ja tietysti herkulliset lemut levisivät työhuoneeseenkin. Ja mitäpä tästä seurasi muuta kuin se, että Katariina oli hereillä puoli 7 illalla, mikä on ihan tavatonta. Se istua napotti tyhjän ruokakuppinsa vieressä pää kallellaan ja oikein söpönä, kuin kysyen, että missä hänen lihapalasensa viipyy, kun hän niin kovasti tahtoisi myös. Onneksi kaapista löytyi huomiselle vielä lihaa emmekä olleet syöneet kaikkia itse.
Tämä ei ole edes ensimmäinen kerta kun Katariina haistaa sen, että keittiössä paistetaan jotain lihaa ja päättää kömpiä mökistään jaolle. Kai se osaa yhdistää sen siihen, että usein tällaisina päivinä myös sen ruokakuppiin tipahtaa pieni murena lihaa. Mitä ruokaan ja sen saamiseen tulee, Katariina ei ole mikään tyhmyri.
Mies paistoi tänään pihviä ja tietysti herkulliset lemut levisivät työhuoneeseenkin. Ja mitäpä tästä seurasi muuta kuin se, että Katariina oli hereillä puoli 7 illalla, mikä on ihan tavatonta. Se istua napotti tyhjän ruokakuppinsa vieressä pää kallellaan ja oikein söpönä, kuin kysyen, että missä hänen lihapalasensa viipyy, kun hän niin kovasti tahtoisi myös. Onneksi kaapista löytyi huomiselle vielä lihaa emmekä olleet syöneet kaikkia itse.
Tämä ei ole edes ensimmäinen kerta kun Katariina haistaa sen, että keittiössä paistetaan jotain lihaa ja päättää kömpiä mökistään jaolle. Kai se osaa yhdistää sen siihen, että usein tällaisina päivinä myös sen ruokakuppiin tipahtaa pieni murena lihaa. Mitä ruokaan ja sen saamiseen tulee, Katariina ei ole mikään tyhmyri.
17.2.10
Arkistojen kätköistä
Katariinasta on olemassa niin paljon kuva- ja videomateriaalia, että kaikkia niitä ei tulla varmasti julkaisemaan ikinä. Mutta ajattelin nyt kaivella vähän vanhoja arkistoja.
"Jos täst viä pääsis vähä ylöspäin, niin sieltä vois päästä vaikka karkuun"
© KH
Tappajan elkeet
Vielä mahtuu!
Taistelua kepukan kanssa.
"Koskapa olen sangen viattoman näköinen pieni hamsteri, et voi ainakaan minua syyttää mistään" (kiitos ylivalottumisen, tässä näkyvät viikset oikein hienosti)
Kurkistus
"Jos täst viä pääsis vähä ylöspäin, niin sieltä vois päästä vaikka karkuun"
© KH
Tappajan elkeet
Vielä mahtuu!
Taistelua kepukan kanssa.
"Koskapa olen sangen viattoman näköinen pieni hamsteri, et voi ainakaan minua syyttää mistään" (kiitos ylivalottumisen, tässä näkyvät viikset oikein hienosti)
Kurkistus
16.2.10
Hamsterin ikääntyminen
Ystävänpäivänäyttelyn arvostelut kertoivat tylyllä tavalla sen, että meidän Katariina ei ole enää ihan nuori hamsteri. Hamsteri on parhaimmillaan suunnilleen puolen vuoden ikäisestä vuoden ikäiseksi ja Katariinahan on jo toisella vuodellaan.
Itse asiassa reilun parin kuukauden kuluttua se näyttelyiden ulkomuotoluokassakin kuuluisi jo veteraanisarjaan! Syyrialaisilla avoimen ja veteraaniluokan raja menee 16 kuukaudessa ja Katariinahan "täyttää" sen verran 28.4.2010.
Tuntuu jokseenkin hämmentävältä, että meidän pikkuinen Katariina on jo hyvinkin keski-ikäinen hamsteri. Vastahan se meille tuli vähän vielä keskenkasvuisena poikasena! Mutta ei vanheneminen kuitenkaan tarkoita mitään katastrofia, hyvällä tuurilla Katariina elää vielä vuoden päivät tai jopa enemmänkin. Todennäköisesti ja toivottavasti se pysyy vielä pitkään pirteänä ja terhakkana, vaikka vähän ehkä hoikistuisikin ja turkki menettäisi parhaan teränsä.
Mietin tuossa, että jos Katariina pysyy nyt tällaisessakin kunnossa kuin se nyt on, se saattaa olla veteraaniluokissa varsin luja vastus kelle tahansa. Tosin ainakaan Lempäälän veteraaniluokassa ei lopulta ollut kuin yksi varsinaisen veteraani-iän ylittänyt hamsteri. Niin vanhoja hamstereita ei paljon enää näyttelyissä käytetä eivätkä ne yleensä pärjää ulkomuotoarvosteluissa nuorempia kilpakumppaneitaan vastaan. Kuitenkin aina tai ainakin lähes aina valitaan luokkavoittajien ja parhaan nuoren hamsterin lisäksi myös paras veteraani.
Itse asiassa reilun parin kuukauden kuluttua se näyttelyiden ulkomuotoluokassakin kuuluisi jo veteraanisarjaan! Syyrialaisilla avoimen ja veteraaniluokan raja menee 16 kuukaudessa ja Katariinahan "täyttää" sen verran 28.4.2010.
Tuntuu jokseenkin hämmentävältä, että meidän pikkuinen Katariina on jo hyvinkin keski-ikäinen hamsteri. Vastahan se meille tuli vähän vielä keskenkasvuisena poikasena! Mutta ei vanheneminen kuitenkaan tarkoita mitään katastrofia, hyvällä tuurilla Katariina elää vielä vuoden päivät tai jopa enemmänkin. Todennäköisesti ja toivottavasti se pysyy vielä pitkään pirteänä ja terhakkana, vaikka vähän ehkä hoikistuisikin ja turkki menettäisi parhaan teränsä.
Mietin tuossa, että jos Katariina pysyy nyt tällaisessakin kunnossa kuin se nyt on, se saattaa olla veteraaniluokissa varsin luja vastus kelle tahansa. Tosin ainakaan Lempäälän veteraaniluokassa ei lopulta ollut kuin yksi varsinaisen veteraani-iän ylittänyt hamsteri. Niin vanhoja hamstereita ei paljon enää näyttelyissä käytetä eivätkä ne yleensä pärjää ulkomuotoarvosteluissa nuorempia kilpakumppaneitaan vastaan. Kuitenkin aina tai ainakin lähes aina valitaan luokkavoittajien ja parhaan nuoren hamsterin lisäksi myös paras veteraani.
15.2.10
Katariinan poseeraukset
Tässä on vielä pari kuvaa eiliseltä. Esittelin Katariinaa Eeville, Katariinan isän omistajalle ja hän otti muutaman kuvan. Kiitokset Eeville luvasta käyttää kuvia täällä!
14.2.10
PiNan ystävänpäivänäyttely: minä voitin, Katariina ei
Tänään oli siis Lempäälässä Pirkanmaan Nakertajien jyrsijänäyttely. Hamsteripikavuoro starttasi aamulla jo hyvissä ajoin täältä Hervannasta ja bensa-aseman, Jankan ja Ylöjärven kautta pääsimme hyvissä ajoin ja ilman kommelluksia näyttelypaikalle. Auto oli todellakin täynnä, hamsterikasseja oli takakontissa, penkillä, sylissä, jaloissa... Olen kiitollinen, että olin itse kuski ja sain siis istua aika tilavasti.
Kuten kirjoitin aiemmin, paikalla oli hamstereiden lisäksi muitakin pikkujyrsijöitä sekä kaneja. Ajattelin, että tulisi olemaan ihan mielenkiintoista katsella niitäkin päivän mittaan. Niinhän minä luulin...
Katariina kuitenkaan ei pärjännyt tällä kertaa kovin hyvin ulkomuotoluokassa ja lemmikkiluokassakin oli monta parempaa kilpakumppania. Ulkomuotoluokan arvostelu oli tällainen:
Pää, silmät, korvat: pää ok, korvat kuivat, silmät ok
Tyyppi: tarvitsee lihaksia
Koko: hyvä
Perusväri, merkit, kuvio: rikas mutta epätasainen väri, tikkausta puuttuu, himmeät poskimerkit
Turkki: ohut erityisesti lonkissa, ei palaudu
Kunto: lihakseton
Luonne hyvä ja lisämainintana "lovely"
L1-maininta kuitenkin tuli, kokonaisarvosanaksi "hyvä" ja tuomari oli siis Susan Washbrook (GB). Aika tavalla siis sitä samaa rataa, mitä Katariina on muistakin näyttelyistä saanut arvosteluiksi, ilmeisesti kuitenkin ikä syö ja talvi (lämmitys = kuiva ilma) syövät tuota turkin kuntoa ja ikä myös lihaksia.
Lemmikkiluokassa tuomarina oli Saana Kankare ja arviointi näytti tältä:
Turkki: iho hilseilee, turkki hieman eloton
Yleiskunto: erinomainen massa
Korvat, silmät, hampaat: hampaat ok, korvat puhtaat. Haaveilevat silmät
Kynnet: ok
Käsiteltävyys: oikein miellyttävä käsitellä. Luottavainen hamsteri
Yleisvaikutelma: Ahne hamstraaja (meinasi syödä palkinnot pöydältä :) ) [niin sitä pitää, Katariina!]
Yleisarvosanana jälleen erittäin hyvä.
Lemmikkiluokan taso oli kuulemma erittäin korkea tällä kerralla ja sijoitusten saamiseksi olisi kaiketi pitänyt saada se erinomainen arvosanaksi. Niinpä Katariina ei saanut sijoitusta lainkaan, mutta jonkin kunniapalkinnon kuitenkin. Valitettavasti minulta meni hieman ohitse, että mistä se pieni ruusuke ja herkkupussi oikein tulivat, mutta joka tapauksessa ei tarvinnut tälläkään kertaa tulla tyhjin käsin kotiin.
*edit* Aivan totta, se palkintohan oli KUMA käsiteltävyydestä.
Myös Katariinan emo Pai oli paikalla ja näin sen nyt ensimmäistä kertaa sitten maaliskuun, kun kävimme Katariinan hakemassa. Pai oli lyhytkarvaisissa standardisyyrialaisissa paras veteraani (jos tosin myös ainoa) ja sai sen takia ruusukkeen ja ruokapalkintoja.
Minä en todentotta ehtinyt katsoa Katariinan perään näyttelypäivänä, saati sitten mitään muita eläimiä tai edes valokuvata hamstereita missään. Minulla oli muuta puuhaa! Aamulla ennen tuomarointien alkamista satuin juuri luumuilemaan sopivasti, kun järjestäjät puhuivat, että brittituomareilla ei ole sihteereitä, koska on tullut joitain peruutuksia. Koska sihteeerin pitäisi sekä ymmärtää että puhua kohtuullisen hyvin englantia, ei sihteerin hankkiminen ollut ihan läpihuutojuttu. Minä kysyin siinä sitten, että puhun ja ymmärrän kyllä englantia ihan kohtalaisesti, mitä muuta sihteerin pitää osata. No vähän hamsterisanastoa sekä suomeksi että englanniksi sekä täyttää kaavakkeet, ei varsinaisesti mitään ydinfysiikkaa siis.
Niinpä istuin koko päivän Susanin sihteerinä! Koko päiväksi oma istuin sekä "työläisille" tarjoiltu lämmin lounas ovat hamsterinäyttelyissä melkoinen lottovoitto, sanoisin. Ja lisäksi sihteerinä toimiminen oli todella, todella mielenkiintoista.
Susan tuomaroi lyhytkarvaiset ja koestandardisyyrialaiset sekä talvikot, joten opin aivan mielettömästi näiden näyttelyarvostelusta. Minunhan piti koko ajan tietää täsmälleen, mitä kirjoitan arvostelukaavakkeeseen suomeksi vaikka tuomari hoiti arvostelun englanniksi. Monta kertaa minun piti tietysti esittää tarkentavia kysymyksiä, että mitä hän tarkoittaa jollain termillä ja että onko jokin mainittu piirre hyvä vai huono.
Aluksi haastavinta oli se, että itse puhuin englantia, tuomari puhui englantia, mutta minun piti kuitenkin kirjoittaa asiat ihan suomeksi arvostelukaavakkeeseen. Tietysti asiaa helpotti se, kun ajan mittaan termit selvisivät, mutta silti monet kerrat tahtoi kaavakkeeseen tulla kommentit englanniksi. Pahoittelen siis kaikkia sotkuja, joita kirjoittamistani arvostelukaavakkeista löytyy. Ja myös käsialaa, mutta siinä vetoan tähän.
Näin siinä ohessa tietysti kaikki tuomaroidut hamsterit ja varsinkin talvikoiden puolella oli muutamia aivan ylimaallisen suloisia otuksia. Muutaman suloisen helmiäisvärisen talvikkonaaraan olisin mieluusti pannut taskuuni ja vienyt kotiin :)
Päivä oli pitkä ja raskas, mutta mielenkiintoinen, aivan hirvittävän mielenkiintoinen. Kiitokset kaikille järjestäjille, varsinkin ruuasta ja muista järjestelyistä. Niin ja kiitos myös kaikille kyytiläisille, auton kaikki tila tuli hyvin käytettyä ja toki sitä mieluummin ajaa niin että on muitakin autossa kuin että ihan yksikseen. Ja jos joskus tulevaisuudessa on tarvetta sihteereille, joko suomen- tai englanninkielisille tuomareille, niin olen kyllä ihan vapaaehtoinen.
Kuten kirjoitin aiemmin, paikalla oli hamstereiden lisäksi muitakin pikkujyrsijöitä sekä kaneja. Ajattelin, että tulisi olemaan ihan mielenkiintoista katsella niitäkin päivän mittaan. Niinhän minä luulin...
Katariina kuitenkaan ei pärjännyt tällä kertaa kovin hyvin ulkomuotoluokassa ja lemmikkiluokassakin oli monta parempaa kilpakumppania. Ulkomuotoluokan arvostelu oli tällainen:
Pää, silmät, korvat: pää ok, korvat kuivat, silmät ok
Tyyppi: tarvitsee lihaksia
Koko: hyvä
Perusväri, merkit, kuvio: rikas mutta epätasainen väri, tikkausta puuttuu, himmeät poskimerkit
Turkki: ohut erityisesti lonkissa, ei palaudu
Kunto: lihakseton
Luonne hyvä ja lisämainintana "lovely"
L1-maininta kuitenkin tuli, kokonaisarvosanaksi "hyvä" ja tuomari oli siis Susan Washbrook (GB). Aika tavalla siis sitä samaa rataa, mitä Katariina on muistakin näyttelyistä saanut arvosteluiksi, ilmeisesti kuitenkin ikä syö ja talvi (lämmitys = kuiva ilma) syövät tuota turkin kuntoa ja ikä myös lihaksia.
Lemmikkiluokassa tuomarina oli Saana Kankare ja arviointi näytti tältä:
Turkki: iho hilseilee, turkki hieman eloton
Yleiskunto: erinomainen massa
Korvat, silmät, hampaat: hampaat ok, korvat puhtaat. Haaveilevat silmät
Kynnet: ok
Käsiteltävyys: oikein miellyttävä käsitellä. Luottavainen hamsteri
Yleisvaikutelma: Ahne hamstraaja (meinasi syödä palkinnot pöydältä :) ) [niin sitä pitää, Katariina!]
Yleisarvosanana jälleen erittäin hyvä.
Lemmikkiluokan taso oli kuulemma erittäin korkea tällä kerralla ja sijoitusten saamiseksi olisi kaiketi pitänyt saada se erinomainen arvosanaksi. Niinpä Katariina ei saanut sijoitusta lainkaan, mutta jonkin kunniapalkinnon kuitenkin. Valitettavasti minulta meni hieman ohitse, että mistä se pieni ruusuke ja herkkupussi oikein tulivat, mutta joka tapauksessa ei tarvinnut tälläkään kertaa tulla tyhjin käsin kotiin.
*edit* Aivan totta, se palkintohan oli KUMA käsiteltävyydestä.
Myös Katariinan emo Pai oli paikalla ja näin sen nyt ensimmäistä kertaa sitten maaliskuun, kun kävimme Katariinan hakemassa. Pai oli lyhytkarvaisissa standardisyyrialaisissa paras veteraani (jos tosin myös ainoa) ja sai sen takia ruusukkeen ja ruokapalkintoja.
Minä en todentotta ehtinyt katsoa Katariinan perään näyttelypäivänä, saati sitten mitään muita eläimiä tai edes valokuvata hamstereita missään. Minulla oli muuta puuhaa! Aamulla ennen tuomarointien alkamista satuin juuri luumuilemaan sopivasti, kun järjestäjät puhuivat, että brittituomareilla ei ole sihteereitä, koska on tullut joitain peruutuksia. Koska sihteeerin pitäisi sekä ymmärtää että puhua kohtuullisen hyvin englantia, ei sihteerin hankkiminen ollut ihan läpihuutojuttu. Minä kysyin siinä sitten, että puhun ja ymmärrän kyllä englantia ihan kohtalaisesti, mitä muuta sihteerin pitää osata. No vähän hamsterisanastoa sekä suomeksi että englanniksi sekä täyttää kaavakkeet, ei varsinaisesti mitään ydinfysiikkaa siis.
Niinpä istuin koko päivän Susanin sihteerinä! Koko päiväksi oma istuin sekä "työläisille" tarjoiltu lämmin lounas ovat hamsterinäyttelyissä melkoinen lottovoitto, sanoisin. Ja lisäksi sihteerinä toimiminen oli todella, todella mielenkiintoista.
Susan tuomaroi lyhytkarvaiset ja koestandardisyyrialaiset sekä talvikot, joten opin aivan mielettömästi näiden näyttelyarvostelusta. Minunhan piti koko ajan tietää täsmälleen, mitä kirjoitan arvostelukaavakkeeseen suomeksi vaikka tuomari hoiti arvostelun englanniksi. Monta kertaa minun piti tietysti esittää tarkentavia kysymyksiä, että mitä hän tarkoittaa jollain termillä ja että onko jokin mainittu piirre hyvä vai huono.
Aluksi haastavinta oli se, että itse puhuin englantia, tuomari puhui englantia, mutta minun piti kuitenkin kirjoittaa asiat ihan suomeksi arvostelukaavakkeeseen. Tietysti asiaa helpotti se, kun ajan mittaan termit selvisivät, mutta silti monet kerrat tahtoi kaavakkeeseen tulla kommentit englanniksi. Pahoittelen siis kaikkia sotkuja, joita kirjoittamistani arvostelukaavakkeista löytyy. Ja myös käsialaa, mutta siinä vetoan tähän.
Näin siinä ohessa tietysti kaikki tuomaroidut hamsterit ja varsinkin talvikoiden puolella oli muutamia aivan ylimaallisen suloisia otuksia. Muutaman suloisen helmiäisvärisen talvikkonaaraan olisin mieluusti pannut taskuuni ja vienyt kotiin :)
Päivä oli pitkä ja raskas, mutta mielenkiintoinen, aivan hirvittävän mielenkiintoinen. Kiitokset kaikille järjestäjille, varsinkin ruuasta ja muista järjestelyistä. Niin ja kiitos myös kaikille kyytiläisille, auton kaikki tila tuli hyvin käytettyä ja toki sitä mieluummin ajaa niin että on muitakin autossa kuin että ihan yksikseen. Ja jos joskus tulevaisuudessa on tarvetta sihteereille, joko suomen- tai englanninkielisille tuomareille, niin olen kyllä ihan vapaaehtoinen.
1.2.10
PiNan ystävänpäivänäyttelyt 14.2.
Noin, Katariina on tänään ilmoitettu ja maksettu Pirkanmaan Nakertajien järjestämään ystävänpäivänäyttelyyn, joka pidetään Lempäälässä sunnuntaina 14.2. Katariina osallistuu sekä ulkomuoto- että lemmikkiluokkaan. Ulkomuotoluokkien tuomareina ovat brittiläisen Susan Washbrook ja Andrew Bryan, syyrialaisten lemmikkiluokan tuomaroi Saana Kankare. Saana ei ole Katariinaa aiemmin tuomaroinut, joten jos Katariina saa lemmikkiluokassa nyt PLH-sijoituksen, voisin hakea sille valiolemmikin arvonimeä. Mutta jos ei, niin tuleepahan ainakin osallistuttua.
Hilma ei lähde näyttelyihin lainkaan, vaikka mikään ei olisi estänyt sen ottamista mukaan. Se on itse asiassa ollut näyttelyissä ja saanut L1-maininnankin joskus aikoinaan.
Näyttelyissä on hamstereiden lisäksi luokat muillekin pikkujyrsijöille sekä kaneille, joten pelkkiä nakkihäntiä (lue: hamstereita) ei siis ole esillä. Yleisöliput maksavat lapsille euron ja aikuisille kaksi euroa.
Hilma ei lähde näyttelyihin lainkaan, vaikka mikään ei olisi estänyt sen ottamista mukaan. Se on itse asiassa ollut näyttelyissä ja saanut L1-maininnankin joskus aikoinaan.
Näyttelyissä on hamstereiden lisäksi luokat muillekin pikkujyrsijöille sekä kaneille, joten pelkkiä nakkihäntiä (lue: hamstereita) ei siis ole esillä. Yleisöliput maksavat lapsille euron ja aikuisille kaksi euroa.
22.1.10
Pari vanhempaa kuvaa
Kun kerran ei ole uusia kuvia saatavilla, niin kaivellaan sitten vähän kuvavarastoja!
Katariina posket täynnä. Huomatkaa viikset!
Hilma söpöilee, kuten yleensäkin.
Katariina posket täynnä. Huomatkaa viikset!
Hilma söpöilee, kuten yleensäkin.
21.1.10
Kuulumisia
Hetkeen ei ole tullut kirjoiteltua eikä esiteltyä edes uusia kuvia. Täytyisi yrittää houkutella mies taas Katariinan ja kameran kanssa vaatekomeroon, itse en saa omalla kamerallani kovinkaan hyviä kuvia vilkkaasta otuksesta. Ja Hilma on puuhaboksissaan vielä epäkiitollisempi kuvattava!
Hilman vuorokausirytmi on muuten ihan ihmeellinen. Se saattaa olla hereillä melkein mihin aikaan päivästä tahansa, päivälläkin. Kun olin joulukuussa kotona päivät, se oli monta kertaa pyytämässä ulos dunastaan iltapäivällä ja usein se pääsikin tuolloin hetkeksi puuhaboksiin touhuamaan. Alkuillastakin se usein saattaa olla aktiivinen, mutta myöhäisempi loppuilta, kun Katariina alkaa olla hyvin pirteä, Hilma on usein jo nukkumassa. Kyllä se sitten taas yölläkin on hereillä, sen verran kuopimista ja kalusteiden siirtelyä on aamuisin havaittavissa.
Katariinan kanssa huolenaiheena on sen ylähuuleen ilmestynyt patti, jonka huomasimme jotakuinkin puolitoista viikkoa sitten. Se on pikkuinen patti vain, ihan kuin pieni finni tai rakko, mutta se ei ole kadonnut mihinkään ajan mittaan. Ei tosin suurentunutkaan, mutta seurailemme sitä miehen kanssa tarkasti.
Erilaiset kasvaimet eivät ole lainkaan harvinaisia näillä pikkujyrsijöillä, mutta niitäkin kaiketi on sekä hyvän- että pahanlaatuisia. Niin kauan kuin patti ei Katariinaa haittaa ja se pysyy virkeänä ja muuten terveenoloisena, en huolestu asiasta ainakaan paljon.
Hilman vuorokausirytmi on muuten ihan ihmeellinen. Se saattaa olla hereillä melkein mihin aikaan päivästä tahansa, päivälläkin. Kun olin joulukuussa kotona päivät, se oli monta kertaa pyytämässä ulos dunastaan iltapäivällä ja usein se pääsikin tuolloin hetkeksi puuhaboksiin touhuamaan. Alkuillastakin se usein saattaa olla aktiivinen, mutta myöhäisempi loppuilta, kun Katariina alkaa olla hyvin pirteä, Hilma on usein jo nukkumassa. Kyllä se sitten taas yölläkin on hereillä, sen verran kuopimista ja kalusteiden siirtelyä on aamuisin havaittavissa.
Katariinan kanssa huolenaiheena on sen ylähuuleen ilmestynyt patti, jonka huomasimme jotakuinkin puolitoista viikkoa sitten. Se on pikkuinen patti vain, ihan kuin pieni finni tai rakko, mutta se ei ole kadonnut mihinkään ajan mittaan. Ei tosin suurentunutkaan, mutta seurailemme sitä miehen kanssa tarkasti.
Erilaiset kasvaimet eivät ole lainkaan harvinaisia näillä pikkujyrsijöillä, mutta niitäkin kaiketi on sekä hyvän- että pahanlaatuisia. Niin kauan kuin patti ei Katariinaa haittaa ja se pysyy virkeänä ja muuten terveenoloisena, en huolestu asiasta ainakaan paljon.
8.1.10
Varastointi
Hamsterithan ovat tunnettuja siitä, että ne hamstraavat ruokaa varastoihinsa. Katariina on tässä lajissa aivan ekspertti, tosin hyvin ennalta-arvattava sellainen. Sen kaikki ruokavarastot ovat aina pesämökissä. Toisessa nurkassa on nukkumapaikka pehmusteineen, toisessa ruokavarasto ja papanat. Katariinan dunaan onkin helppo tehdä siivous, juuri muuta ei koskaan tarvitse tarkistaa kuin pesämökki, sieltä löytyy kaikki siivottava.
Hilma sen sijaan ei ole yhtä ahkera varastoija ja sen metodit ovat monimutkaisemmat. Sillä on nukkumapehmusteet yleensä yhdessä pesässä, mutta joskus saattaa löytyä ilmeinen varapesä jostain toisesta pahvilaatikosta. Ruokavarastoja se ei kerää samaan malliin kuin Katariina, mutta toisaalta niitä löytyykin sitten sieltä ja täältä. Usein nukkumapesässä on ainakin vähän ruokaa varastossa. Tuoreruokia Hilma kuitenkin pemottaa kupin ympäristöön eikä vaivaudu niitä varastoimaan. Mutta silti siivotessa saa kuitenkin katsoa läpi kaikki pahviputket ja muut paikat, koska se saattaa viedä ruokapalasen piiloon ihan minne vain. Tänään löytyi pitkästä pahviputkesta parsakaalia!
Hilma sen sijaan ei ole yhtä ahkera varastoija ja sen metodit ovat monimutkaisemmat. Sillä on nukkumapehmusteet yleensä yhdessä pesässä, mutta joskus saattaa löytyä ilmeinen varapesä jostain toisesta pahvilaatikosta. Ruokavarastoja se ei kerää samaan malliin kuin Katariina, mutta toisaalta niitä löytyykin sitten sieltä ja täältä. Usein nukkumapesässä on ainakin vähän ruokaa varastossa. Tuoreruokia Hilma kuitenkin pemottaa kupin ympäristöön eikä vaivaudu niitä varastoimaan. Mutta silti siivotessa saa kuitenkin katsoa läpi kaikki pahviputket ja muut paikat, koska se saattaa viedä ruokapalasen piiloon ihan minne vain. Tänään löytyi pitkästä pahviputkesta parsakaalia!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)