Vielä se elää

Taisi olla eilinen väärä hälytys. Olen melkoisen varma siitä, että Karamellin suurin "vaiva" oli kiima.
No ensinnäkin se haiskahti koko elukka. Siksi epäilin ripulia vaikka hännänalus oli ihan siisti. Kiima-aikaan syyrialaisnaaraat saattavat todellakin haista sellaiselle jokseenkin epämääräiselle, haju tarttuu helposti käsiin ja vaatteisiin. Ainakaan Karamellilla haju ei kuitenkaan ole niin voimakas, että se juuri dunan ulkopuolelle haisisi.
Hajuun ja kiimaan liittyy myös se rapsuttelu ja peseskely, Karamelli levittelee hajujaan ympäriinsä.
Ensimmäistä kertaa näin myös sellaisen sahapukkiasennon, Karamelli jäykistyi seisomaan silitellessäni sitä, häntäkin sojotti jäykkänä ylöspäin. Pelästyin totaalisesti, olin varma, että nyt se sai shokin, halvauksen ja jäykkäkouristuksen yhtä aikaa ja kuolee ihan varmasti. Hetken päästä se kuitenkin lähti siitä liikkeelle niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Mitä tulee siihen rauhallisuuteen, niin kellon lähestyessä puolta yötä se vilkastui taas, liekö riehunut itsensä väsyksiin alkuillasta kun me emme olleet kotona vai oliko muuten vain väsypäivä. Luulen siis ettei akuuttia hätää taida olla. Ruoka kelpaa, vesi kelpaa, papanoi normaalisti, näyttää ihan normaalilta. Tunnen itseni jokseenkin tyhmäksi, mutta myös kovin, kovin helpottuneeksi.