Täytyy sanoa, ettenpä olisi uskonut hamsterin olevan näin HAUSKA lemmikki. Sen puuhailuja on mukava seurailla ja sen älynväläyksille on kyllä irronnut jo ihan naurutkin.
No, eilen pohdimme miehen kanssa, miten saisimme Karamellin kiinnostumaan JR Farmin mansikkaherkkutikun jämästä. Ne Prestigen herkkutikut järsitään alta aikayksikön aivan loppuun asti, mutta se mansikkatikku ei ilmeisesti ollut yhtään niin hyvä, koska siitä jäi yläosa syömättä, sieltä mihin ei yltänyt enää helposti. Otin tikun irti dunan kattoritilästä ja laitoin alas, mutta se ei oikein kelvannut.
Pari päivää se lojui lipaston reunalla odottamassa aikoja parempia. Kokeilimme eilen laittaa sen häkkiin uudestaan. Ritilästä roikkuen se ei jaksanut kiinnostaa, mutta kun mies tiputti sen häkkiin kokonaan, Karamelli innostui. Se nappasi koko tikun hampaisiinsa ja lähti kiikuttamaan sitä kohti pesäänsä! Mitä sitä nyt turhaa jyrsimään palasia kun voi sen viedä suoraan pesäänsä? Olimme varmoja että matka tyssää viimeistään pesän ovelle, josta tikku ei poikittain mahdu sisään, mutta pah. Karamelli muilutti tikun pesäänsä oikein kätevästi.
Keksimme eilen Karamellille pienen älytehtävänkin. Hiiru on hulluna pähkinöihin, joten taittelin wc-rullan hylsyn toisen pään kiinni, laitoin sisälle pähkinöitä ja taitoin toisenkin pään puoliksi kiinni, niin ettei Karamelli mahtunut rullan sisälle. Kauniiksi lopuksi työnsin rullan toisen pään onton puun yhteen reikään, jolloin Karamelli ei saanut kääntelemällä pähkinöitä itselleen. Kuva selittänee enemmän.
Karamelli haistoi pähkinät putkesta ja yritti ensin joka puolelta kierrellä, että miten putkilon sisälle pääsee käsiksi. No ei oikein mitenkään. Äly ei nyt auta, on käytettävä väkivaltaa, totesi Karamelli. Se kääri kuvaannollisesti hihat ja kävi hampaiksi hylsyyn. Enpä ole aiemmin sen nähnyt tuhoavan rullaa niin nopeasti kuin nyt! Rullasta tuli suikaleita ja hiiru sai pähkinänsä, jotka vietiin tarkasti talteen.
Tänään hankin Karamellille isomman pahviputken, jotain 7-8 cm halkaisijaltaan, jonne se mahtuu sisälle hienosti. Ja äänestä päätellen siihen sopii hampaitaankin sovitella. Karamelli innostui putkesta ja viettää nytkin siellä aikaansa. Täytin ruoka-astian ja laitoin sen nurkkaan, suoraan putken suuaukolle. Miksi kuljettaa sapuskoita osa kerrallaan poskipusseissaan, kun tuon koko kupin voisi saada vedettyä piiloon, tuumi Karamelli putkessaan ja kävi kupin reunaan kiinni vetääkseen sen putken sisälle. Mutta voi! Kuppi olikin isompi kuin putkilon halkaisija eikä siis mahtunut mitenkään sisälle, vaikka Karamelli kokeili jyrsiä ensin putkea ja sitten kuppia. Tarmokkaasti se kuitenkin raastoi kuppia. Minä kuitenkin tylsänä ihmisenä päätin ettei tuo ole kiva leikki ja siirsin kupin pois putken lähettyviltä.
14.10.08
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti