Avomies suhtautui alkuunsa hamsterin adoptointiin vähän penseästi: "Plääh, mutta jos nyt on ihan pakko, niin menköön..." Ääni on muuttunut kellossa aika täydelleen, vaikkei mies sitä varmasti suostu ääneen myöntämään. Joka tapauksessa vilkkaan ja suloisen otuksen touhuilu kiinnostaa kovasti myös miestäkin, ei vain minua. Vähältä piti ettemme saaneet aikaiseksi jo nahistelua häkin sisustuksesta. Päällystin juoksupyörän paperilla, jottei Karamellin jalat lipsuisi sen välistä. Mies oli sitä mieltä, että Karamellin epäluuloinen haistelu tarkoittaa sitä, ettei se pidä uudistuksesta vaikkakin juoksemaan pääsee nyt paremmin.
Häkin viereen täytyy kyllä sijoittaa kohta toinenkin nojatuoli, että mahdumme molemmat katselemaan uutta perheenjäsentä.
Tällä hetkellä Karamelli vetelee vielä sikeitä, joten kuvaa ei ole tarjolla.
1 kommentti:
Heh... kiva huomata, että se pikku hamsu olikin teille loppujen lopuksi varsin tervetullut veijari.
t: Velipoika
Lähetä kommentti