Ei halvalla hyvää saa

Jos metrinen duna maksaa 61 euroa, on se halvaksi luettavissa, monista saa pulittaa satasenkin. Mutta 61 eurolla ei saa satasen dunaa (en tosin tiedä millaisia ne ovat laadultaan).
En siis ole yhtään tyytyväinen Gabber Garda-dunan laatuun, harkitsin jopa sen palauttamista, mutta koska hiirulle se nyt kuitenkin on ihan turvallinen, niin annan asian olla. Lisäksi palauttamisesta aiheutuu sen verran kuluja ja ylimääräistä sähläämistä, että kiitos ei.

Ensimmäisen ongelman huomasin jo purkaessani dunaa paketistaan. Siinä ei ole minkäänlaisia klipsejä, jotka kiinnittäisivät pohjan yläosaan kiinni. Yläosa vain lasketaan pohjan päälle. Onhan se tietysti sen verran iso ja painava, ettei Karamelli saa sitä yläosaa ängettyä paikoiltaan ja pääse karkaamaan, mutta silti tuntisin oloni kyllä turvallisemmaksi, jos siinä olisi jonkinlainen kiinnityssysteemi. Varsinkin kun netissä olevissa kuvissa tällaisia on näkynyt! En tiedä olenko saanut jonkin maanantaikappaleen vai minkä.

Toinen pettymys oli muovin laatu, erityisesti pohjan. Iso pohja tuntuu yksikseen käsitellessä varsin "pletkulta", löysältä ja taipuisalta eikä yhtään jämäkältä. Toki se on yläosan kanssa duna vaikuttaa kohtuullisen jämerältä. Vaan ei se yläosankaan kovempi, läpinäkyvä muovi mitään priimatavaraa ole, käsitellessä sen reunaan tuli jo pieni särö vaikken suinkaan paiskonut sitä. Vai mahtoiko särö olla jo ennen paketin avaamistakin, kuljetusdamagea tai jotain? No, se on kuitenkin sellaisessa paikassa ettei se näy eikä se haittaa mitenkään, joten toistaiseksi se on ihan vain kosmeettinen ongelma.

Sen sijaan dunan viimeistely on ala-arvoista tasoa. Siellä täällä on teräväksi jääneitä kulmia ja itse asiassa koko yläosan ulkoreuna on suorastaan veitsenterävä. Teloin jo varpaani siihen pestessäni uutta dunaa kylppärin lattialla. Sisäpuolelta duna kuitenkin on turvallinen, sen tarkistin huolellisesti ja Karamelli ei pääse itseään loukkaamaan mihinkään terävään. Ainoa, joka siis repii itseään on dunaa käsittelevä omistaja eli minä.

Dunan luukkuunkaan en ole tyytyväinen, koska se on naurettava. Katossahan on iso ritilä, jonka kyllä saa pujotettua kokonaan irti, mutta siinä ritilässä on vain pieni luukku. Sen luukun kautta ei ylety edes dunan sisäkulmiin, joten jos jotakin aikoo tehdä dunan sisällä, on koko ritilä otettava pois. Se ei sinänsä ole mikään kovin monimutkainen homma mutta koska sitten dunan katto on kokonaan auki, ei sitä parane jättää hetkeksikään vahtimatta.

Kaikenkaikkiaan tuon dunan kanssa siis pystyy elämään, joten siinäkin yksi syy miksen sitten kuitenkaan palauta sitä. Missään määrin tyytyväinen en ole enkä voi kellekään suositella Gabberin dunia, jos ne ovat kautta linjan tätä laatua.

Karamelli kuitenkin kotiutettiin eilen uuteen dunaansa. Voi sitä nuuskutuksen, vipellyksen ja ihmettelyn määrää! Olin ripotellut suurimman osan vanhan häkin puruista uuteen dunaan, uusien kuivikkeiden sekaan. Raukkaparka oli silti ihan pyörällä päästään eikä tiennyt edes minne perustaisi pesän. Yhdessä vaiheessa se tunki poskipussinsa aivan tupaten täyteen vessapaperisilppua ja lähti kuljettamaan sitä, ajatellen kai sisustaa pesänsä sillä, mutta kun sitten ei tuttua pesää löytynytkään. Se juoksi ympäri dunaa, kaivoi, juoksi juoksupyörässäkin, mutta ei. Ja aina välillä se kävi ahtaamassa lisää tavaraa poskiinsa niin että me miehen kanssa jo pelkäsimme sen joko tukehtuvan tai ainakin halkaisevan poskensa. Pitkällisen etsinnän jälkeen se tyhjensi posket siltamökkiinsä, jonne olin siirtänyt vanhasta pesästä osan sen vanhoja ruokavarastoja, mutta Karamelli ei tainnut niitä juuri arvostaa. Edes ruoka ei sitä suunnattomasti kiinnostanut, koska eihän sillä ole paikkaa, minne varastoida. Jopa kattoon ripustettu Prestigesin siementanko sai olla rauhassa, mikä on jo melkein huolestuttavaa.

Aamulla Karamelli oli kuitenkin asettunut johonkin nukkumaan ja ajoittaisesta rapistelusta päättelin, ettei se ole kerännyt yön aikana kaikkea tahdonvoimaansa ja teleportannut itseään jonnekin huomattavasti tutumpiin ympyröihin. Eiköhän se sopeudu kuitenkin uuteen dunaansa. Ja on sillä nyt ainakin ruhtinaallisesti tilaa!

Vesipullolle täytyy kuitenkin keksiä jokin fiksumpi kiinnityssysteemi. Nyt se roikkuu häkin ulkopuolella epämääräisessä rautalanka-teippi-virityksessä. Siihen on oltava fiksumpikin konsti.