30.10.08

Salaisuus

*psst* Älkää kertoko avomiehelleni että paljastin asian täällä, mutta Karamelli on kietonut miehenkin tiukasti pikkutassunsa ympärille.
Mies jo juttelee Karamellille ihan noin huomaamatta ja silloin kun luulee etten minä kuule. Häkkiin ilmestyy pientä aivojumppaa hiirulle, milloin on laitettu pähkinöitä vessapaperihylsyn sisälle, milloin löytyy hyväntuoksuista ruokaa pahvilaatikon päältä. Ja nyt mies kuulemma jo uskaltautui tarjoamaan Karamellille syötävää kädestä. Nähtyään Karamellin minulle aiheuttamat puremavammat mies piti mieluummin kätensä pois hampaiden ulottuvilta, mutta nyt sitten näemmä on uskaltautunut tekemään lähempää tuttavuutta. Ja paljonhan me molemmat vietämme aikaa dunan vierellä katsellen hiirulaisen edesottamuksia. Niissä riittääkin seuraamista!

Olen lähdössä viikonlopuksi pois ja tuli puhetta Karamellista, sanoin että se pärjäilee kyllä pari päivää ilman varsinaista hoitoakin, kunhan lähtiessä katsoo että on vettä ja on kuivaa ruokaa, joka ei pilaannu. Mies totesi, että jos hän jää viikonlopuksi kotiin, niin eiköhän hiirun voi ruokkia. Sama mies hamsterinhankintaa suunnitellessa totesi, ettei hän sitten ainakaan hoida sitä. En aio muistuttaa miestä tuosta lauseesta.

Karamellista itsestään muutama sananen. Olemme huomanneet, että sitä kiinnostaa ruoka enemmän silloin, kun se ei ole kupissa vaan jossain vähän haastavammassa paikassa. Mökkinsä yläkerrasta se kokoaa auringonkukansiemenet tarkasti talteen vaikka sama tavara saa ruokakupissa olla ihan rauhassa. Katon ritilään kiinnitettävä siementanko myös järsitään alta aikayksikön ja pahvilaatikon katolla olevia ruokia himoitaan suurella sitkeydellä, laatikon päälle pääseminen vaatii nimittäin hieman urheilua. Mutta että sama sapuska ruokakupissa? Booriing.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Et arvaakaan kuinka on mukava lukea tällaista juttua. Ja minä kun olin yhdes vaihees jo hiukan huolissani karamelli paran kohtalosta. Taidanpa olla tämän blogin ahkerin lukija:)
-M-

Anonyymi kirjoitti...

Täällä toinen ahkera lukija. =) Niin ne miehet pehmenee, vaikkei ne sitä ikinä ääneen tunnusta.

-Rättäriryömäri

Anonyymi kirjoitti...

Ja täällä myös yksi vakituinen lukija :) Mun miehelle kävi myös ihan samoin, taitaa jo olla hamsuun kiintyneempi kuin minä, heh ;)

Anonyymi kirjoitti...

Älkääpä luulkokaan,että en lukisi
Karamellin blogia.Joka päivä käyn
monta kertaa kurkkaamassa onko tullut mitään uutta.Kommenttejakin
olen useasti rustaillut ja ihmetel-
lyt kun niitä ei ole ilmestynyt.
No,se oli alkuvaikeuksia se.

-MUR-MUR-

Anonyymi kirjoitti...

Minä sain maanataina uuden hamsterin. Jatänään kun tulin kotiin ( olin poissa 4.30 min. ) Katoin sen häkkiin mutta en nähnyt sitä missään. Päätin herättää sen vasta kun salattelämt alkaa, koska ottaisin sen silloin syliini. Kun silloin menin sinne tonkimaan, en löytänyt sitä. Pyysin äitini katsomaan ( olen 10v ) Ei hänkään löytänyt sitä. Känsimme koko duunan ympäri mutta ei missään ollut. :( Sitten alkoi koko huushollin etsinä, kesti noin 60/90 min. Eme löytäneet. :'( O tosi kurja olo. Oli vasta lauantain luovutus ikäinen. Nyt jo ehkä tuola tuntemattomassa. :'(