Salaisuus

*psst* Älkää kertoko avomiehelleni että paljastin asian täällä, mutta Karamelli on kietonut miehenkin tiukasti pikkutassunsa ympärille.
Mies jo juttelee Karamellille ihan noin huomaamatta ja silloin kun luulee etten minä kuule. Häkkiin ilmestyy pientä aivojumppaa hiirulle, milloin on laitettu pähkinöitä vessapaperihylsyn sisälle, milloin löytyy hyväntuoksuista ruokaa pahvilaatikon päältä. Ja nyt mies kuulemma jo uskaltautui tarjoamaan Karamellille syötävää kädestä. Nähtyään Karamellin minulle aiheuttamat puremavammat mies piti mieluummin kätensä pois hampaiden ulottuvilta, mutta nyt sitten näemmä on uskaltautunut tekemään lähempää tuttavuutta. Ja paljonhan me molemmat vietämme aikaa dunan vierellä katsellen hiirulaisen edesottamuksia. Niissä riittääkin seuraamista!

Olen lähdössä viikonlopuksi pois ja tuli puhetta Karamellista, sanoin että se pärjäilee kyllä pari päivää ilman varsinaista hoitoakin, kunhan lähtiessä katsoo että on vettä ja on kuivaa ruokaa, joka ei pilaannu. Mies totesi, että jos hän jää viikonlopuksi kotiin, niin eiköhän hiirun voi ruokkia. Sama mies hamsterinhankintaa suunnitellessa totesi, ettei hän sitten ainakaan hoida sitä. En aio muistuttaa miestä tuosta lauseesta.

Karamellista itsestään muutama sananen. Olemme huomanneet, että sitä kiinnostaa ruoka enemmän silloin, kun se ei ole kupissa vaan jossain vähän haastavammassa paikassa. Mökkinsä yläkerrasta se kokoaa auringonkukansiemenet tarkasti talteen vaikka sama tavara saa ruokakupissa olla ihan rauhassa. Katon ritilään kiinnitettävä siementanko myös järsitään alta aikayksikön ja pahvilaatikon katolla olevia ruokia himoitaan suurella sitkeydellä, laatikon päälle pääseminen vaatii nimittäin hieman urheilua. Mutta että sama sapuska ruokakupissa? Booriing.