Jane 20.4.12 – 28.1.14

Ei sitten uudet lääkkeet ehtineet ajoissa. Eilisiltana Janen hännän alla ei ollut tuoretta verta, mutta sen sijaan verta oli nenänpielissä, selkeästi sieraimista tullutta. Jos kyseessä oli siis tulehdus, se oli ehtinyt jo levitä tai sitten hengityselimiin oli iskenyt jokin toinen pöpö vastutustuskyvyn heikennyttyä. Niin jouduimme viemään Janen viimeiselle piikille. Asiaa ei yhtään auttanut se, että klinikalle päästyämme Jane pöhelsi kuljetuskopassaan kuin ei mitään heikkoa olisikaan eikä tietenkään voinut estää taas sitä tuttua ajatusta: "Jos se nyt kuitenkin vielä...".
Tosin pirteyteen saattoi vaikuttaa se, että huolimatta lopetuspäätöksestä olimme antaneet sille illan satsin kipulääkettä ja uutta antibioottia. Varsinkin jos se kipulääke alkoi jo toimia, niin tokihan olo oli varmasti parempi. Ja sen verran voin sanoa, että se Baytril ei taida olla yhtään niin hyvänmakuista kuin Ditrim, sillä sen syöminen näytti olevan Janelle ehdottoman vastenmielistä. Jos siis jotain edes vähän positiivista tästä yrittää keksiä, niin eipä tarvitse kiusata Janea ilmeisen pahanmakuisella lääkkeellä kerran päivässä kahden viikon ajan. Muuten mieli on kyllä maassa ja postimerkkeily on melkein vakavastiotettava vaihtoehto.

Kovemmat lääkkeet

Tosiaan, edellisessä postauksessa oltiin toiveikkaita Janen suhteen, muttei julistettu vielä mitään. Ja hyvä olikin, sillä eilisiltana oli hännän alla taas tuoretta verta. Vielä ei heitetty hanskoja tiskiin ihan kokonaan, soittelin tilanteesta eläinlääkärille ja hän määräsi kovempaa antibioottia ja kipulääkettä sen lisäksi. Nyt tuli sitä tuttua Baytriliä, 0,1 milliä kerran päivässä kahden viikon ajan. Kipulääkkeeksi määrättiin Loxicomia 0,2 milliä kerran päivässä 5 päivän ajan.

Baytrilin pitäisi nyt kuitenkin ruveta tehoamaan tuon kipulääkekuurin kestäessä ja tietenkään yleisvoinnissa ei saa tapahtua mitään laskua. Mutta jos se ei auta, niin sitten edessä on se viimeinen piikki. NYT sopisi kaikkien lukijoiden pitää niitä sormia ja varpaita pystyssä, että antibiootti alkaisi todella tehota. Meillä ei olisi mitään halua lopettaa tätäkin hamsteria alta kaksivuotiaana – olkoonkin että ne naaraat ovat lyhytikäisempiä –, mutta eihän siinä auta muukaan jos toinen sairastaa ja pahimmassa tapauksessa kärsii. Ja kun nämä pienet penteleet eivät edes näytä sitä kipuaan ja huonoa oloaan jos vain voivat ne peittää.

Näinä päivinä kuitenkin mielessä käy yhä useammin ajatus siitä, että jos sitä keskittyisi harrastamaan saintpaulioiden kasvatusta. Ei saintpaulioita. Nekin kuolevat kaikki. Vain postimerkkien keräämistä.

Janen kuulumisia

Terveisiä sairastuvalta. Janelle meni juuri äsken viides annos Ditrimiä. Lääkkeen antaminen on sujunut nätisti, Jane ei ole lainkaan niin kettuuntunut käsittelystä kuin Pertti oli. Näyttäisi vähän siltä, että ilmeisen makealta maistuva Ditrim (ainakin se haisee sellaiselta makealta) saattaisi Janesta olla jopa hyvää. Ainakin se nuolee huulensa lääkkeen antamisen jälkeen huolella, jos on vähänkään mennyt lääkettä ohi suun.

Janen vointi on vaikuttanut normaalilta, nytkin se tonkii dunassaan puruja. Tänään ei ole ainakaan toistaiseksi näkynyt tuoretta verta hännän alla, vanhaa kuivunutta vain, jota olemme yrittäneet pyyhkiä pois kostealla vanulapulla. Eikä se nyt haissutkaan. Vielä ei uskalla kuitenkaan sanoa sitä eikä tätä, mutta toivomme edelleen, että Jane tuosta toipuisi.

Jane sairastaa

Voi mitä murheita meillä taas onkaan.
Tarina alkaa tiistailta, jolloin Karri huomasi vaatekomeroulkoilulla, että Jane on vähän vaisu, ei viipota ja hengityskin on kovin näkyvää. Tosin se oli kyllä kesken uniensa herätetty ulkoilemaan (eli pois häkinsiivouksen alta), mutta silti. Erityistarkkailu siis päälle. Itse huomasin keskiviikkona, että sen hännänalus on likainen. Siis ripulia, kun se otus vähän haiskahtikin. Seurauksena tuoreruokapaasto.
Eilisiltana pikkupotilas taas kaahittiin dunastaan esille, tällä kertaa se oli pirteä ja tuli ihan itse käsiin poisnostettavaksi. Hännän alla oli enemmän sotkua, mutta tarkemmassa syynissä se paljastuikin vereksi. Ja se haisi edelleen. Kiireesti sitten puhelu pieneläinpäivystykseen ja kun en osannut edes sitä tarkentaa, oliko veri peräisin peräaukosta vai emättimestä, lähdimme kiikuttamaan neitiä päivystykseen.

Eläinlääkäri selvitti veren alkuperän, se tulee emättimen aukosta ja ensimmäinen epäily on kohtutulehdus. Siihen saattaisi viitata paha hajukin. Klinikalla Jane oli oma pirteä itsensä, jyrsi raivoisasti kuljetusboksiaan ja räpiköi hyvinkin terhakkaasti. Antibioottikuurin se sai, Ditrimiä pitää syöttää viikon ajan aamuin illoin pieni tippanen. Jos verinen vuoto ei lopu tai yleiskunnossa tapahtuu heikentymistä, kipin kapin takaisin lääkäriin.

Ell antoi vaihtoehdoksi kohdunpoistoleikkauksen, jos ei antibiootti tehoa tai tulehdus toistuu. Nokian pieneläinklinikalla kuulemma olisi tietotaitoa tehdä tällaisia, mutta itse epäröin, että kannattaako moinen Janen kannalta, jos sitä leikkausta nyt joudutaan miettimään. Ensinnäkin Jane ei ole kovin nuori enää, riskit pienen eläimen nukuttamisessa ja operoinnissa ovat suuret, kivunlievitys pikkujyrsijöillä on vähän kysymysmerkki ja miten sen muka saa olemaan repimättä tikkejä tai riehumatta niin, että haava ei parannu. Minä olen vähän sitä mieltä, että jos Jane ei antibiooteilla parannu, emme me sitä leikkauta. Täytyy neuvotella Karrin kanssa.

Minä ehdin FB:n hamsterikeskustelussa jo murehtia sitä, että kuinka meillä nämä hamsterit aina kuolevat näin nuorina, ennen kahden vuoden ikää. Pari kokeneempaa harrastajaa sanoi, että heidän kokemuksensa perusteella naaraat kuolevat usein nuorempina, urokset ovat pitkäikäisempiä. Sinänsä tietysti lohduttavaa, että ehkä meidän hoitotavoissa ei ole mitään perusteellisen väärin, mutta tällä hetkellä ei lohduta yhtään ajatus siitä, että pahimmassa tapauksessa Jane joudutaan lopettamaan pikapuolin. Joten nyt kaikki sormet ja varpaat pystyyn, että tuo antibiootti tehoaisi!

Kommentti musiikkimausta

Päivitin eilisiltana Youtuben poppilistaa kotona, siis työhuoneessa, missä myös meidän hamsterit majailevat. Ilmeisesti minun ja Janen musiikkimaut eivät mene yhtään yksiin, koska Jane alkoi jyrsiä dunaansa ja lopetti kun lopetin musiikin soittamisen. Ihme elukka, ei vanha E-Type voi noin pahaa olla.

Optimoiva insinööri

Lady Janesssa on selkeästi optimoivan insinöörin vikaa. Tänä aamuna löysimme pesäpehmusterullan näin kätevästi paikalleen sijoitettuna. :)

Jane 1v!

Aivan törkeästi unohdimme Janen yksivuotissynttäripäivän 20.4.! No, vetoan siihen, että Karri oli joka tapauksessa poissa maasta tuolloin ja itsekin olin kyseisen viikonlopun muualla kuin kotosalla. Joka tapauksessa paljon onnea kaikille sisaruksille.

In English: Siri & Jane

It's been a while since I wrote anything about our hamsters to the blog in English (Brief introduction in Apr 2nd, 2012). Since then we have celebrated Loviisa's 2nd birthday and soon afterwards Loviisa was euthanized due to a big tumor in its belly/flank. We got a new Syrian puppy in June 2012, officially Kimatra Kuukrokantti, but we call it Jane.

© Karri

Jane is short-haired female and its color is silver sable white-banded. It's also a tortoiseshell but the yellow spots are not visible. It was born in Apr 20th 2012, so next Saturday we'll be celebrating its first birthday. The most strange thing in Jane is its size: when compared to our previous Syrian females it's very small. Loviisa and Katariina weighed some 200 gr and they weren't that fat. Jane isn't fat at all but weighs only about 150 gr. Well, not all hamsters are that big and most of Jane's sisters and brothers are approximately the same size. Jane participated the pet class in February and judge commented that it was a "charming fitness lady".

Siri has its first birthday soon after Christmas. It's a lovely Winter White even though it sometimes bites our fingers in its terrarium. I think it's just being a bit territorial because it doesn't bite at all when hold on hands. And when something is so cute and pretty as Siri, it doesn't matter if it bites every now and then, does it? Siri is also a little bit of a fitness lady, every night when the lights go off, it starts running in its wheel.

Lady Jane peuhaa lakanoissa, katso kohuvideo!

Saimme juuri kohukuvamateriaalia, jossa ruusukkeen myöhemmin näyttelyssä voittanut Lady Jane peuhaa lakanoissa. Katso kohuvideo!

Videokokeilua

Uusi työkännykkä osaa tallentaa jo vaikka FullHD-tasoista videota ja tulipa sitten kokeiltua, josko Lady Janen seikkailuista saisi muutama pätkiä tallennettua. Tässä tuleekin niistä ensimmäinen ja tarkoitus olisi ottaa näitä enemmänkin ihan pelkkien kuvienkin lisäksi. Samalla tässä tulee harjoiteltua Youtuben käyttöä paremmin nyt kun se laajeni Suomeen ja avautui myös Google Appsin käyttäjille.



Videosta löytyy myös Youtubesta tuo ihan alkuperäinen 1280x720 eli 720p versio. Tässä nyt kuitenkin ensin pienempänä versiona suoraan sivulla. Kannattaa bongata lyhyestä videosta tuo Lady Janen kahdella jalalla tepastelu.

Eläinkokeen hämmästyttävät tulokset

Kas niin, edellisessä postauksessa kuvailtu eläinkoe on jatkunut viikon verran ja on tapahtunut seuraavaa:
1. ensimmäisenä aamuna Janen rulla näytti siltä kuin siihen ei olisi koskettukaan. Olimme huolissamme, onko meidän prinsessa joutunut nukkumaan ilman lakanoita. Niin surkeasti asiat eivät onneksi olleet, sillä kurkistus pesään osoitti että rullasta oli nätisti nypitty ilmeisen sopiva määrä paperia, jossa hamsterin sopii nukkua.
2. ensimmäisen siivouksen jälkeen sama tilanne toistui, rullasta oli napsittu hyvin nätisti riittävä määrä paperia pehmustetarpeiksi.

Vessapaperirulla kuitenkin tuhoutui maanantain ja tiistain välisenä yönä, mutta tuhoutumistapa oli varsin erikoinen. Jane oli tonkinut niin paljon puruja, että purukasa ylsi juomapullon putkeen asti, jokin puru oli osunut venttiiliin ja pullo oli vuotanut tyhjiin. Lähellä seisoskellut vessapaperirulla oli kuitenkin imenyt itseensä suurimman osan vedestä, purut olivat jotakuinkin kuivia pullon ympärillä, mutta paperirulla oli märkä! Koskaan aiemmin meillä ei ole tapahtunut tätä, että pullo vuotaisi tyhjiin, mutta kokeneemmat harrastajat ovat siitä varoitelleet kyllä, että näinkin voi käydä. Näköjään siis voi!

Tässä vielä meidän koe-eläin söpöilemässä:

Hamsteriasiaa meiltä ja muualta

Anteeksi pitkä blogihiljaisuus, meillä vain ei ole tapahtunut mitään uutta ja toisaalta söpöjä kuviakaan ei ole tullut räpsittyä viime aikoina. Nyt olisi sitten kertynyt muutama asia kerrottavaksi.

Ensimmäiseksi ihan asiaa. Veera ja Ely omien sanojensa mukaan löivät viisaat päänsä yhteen ja tekaisivat uuden nettisivuston: Hamsterit.net!
Periaatteessa siellä ei ainakaan tällä hetkellä ole kovinkaan paljon uutta materiaalia, monet noista kirjoituksista on julkaistu aiemmin jossain: kirjoittajien blogeissa, Poskipussissa tai muualla. Nyt ne on kuitenkin koottu yhteen, helposti löydettävään paikkaan. Toivottavasti tästä tulee jatkossa olemaan paljon iloa aloitteleville ja jo vähän vanhemmillekin hamsterinomistajille.

Sitten törmäsin japanilaistutkimukseen, jonka mukaan suloisten eläinten kuvien katselu parantaa kykyä keskittyä tarkkuutta vaativiin tehtäviin. Kysyin jo työpaikalla, voisinko laskuttaa firmalta toimistolle raahaamani hamsterikalenterit, sehän nyt sentään on luettavissa ympärivuotiseksi työtehon parantamisvälineeksi. Lisäksi tein ehdotuksen tehokkuuskonsultin palkkaamisesta ja ehdotin tehtävään osa-aikaiseksi Siriä. Palkkatoive söpöilyn ammattilaisella on tietysti kova, pähkinä per tunti.

Kalentereista kun tuli puhe, jos olen oikein ymmärtänyt, SHY saattaisi tarjota hamsteriaiheisia seinäkalentereita ensi vuodelle. Ainakin Poskipussissa ja foorumilla julkaistiin hamsterikuvakisa kalenteria varten. Odotan sitä kuin kuuta nousevaa, saadaan kerrankin ERILAINEN hamsterikalenteri. Ostin kyllä jo Musti&Mirristä hamsterikalenterin ensi vuodelle, mutta se on vähän pettymys, koska siinä kierrätetään aika paljon samoja kuvia mitä tämän vuoden kalenterissa on. Ensi vuoden kalenterissa ei ole yhtään kääpiöhamsterin kuvaa, tämän vuoden kalenterissa oli, mutta minua nyppi pahasti kun syyskuun robolla oli niin kamalan rasvaisen näköinen turkki.

SHY tarjoaa jäsenilleen myös mahdollisuuden tilata yhdistyksen logolla varustettuja t-paitoja ja huppareita. Linkki tiedotukseen. Minulla on kaksi hupparia, mutta kumpikin on päätynyt Nukarille, koska ne ovat äärimmäisen käteviä siellä ulkoilukäytössä ja muutenkin. Nyt voisin ostaa tänne Tampereellekin hupparin tai vaikka pari eikä t-paitojakaan koskaan ole liikaa.

Jane osoittaa nykyisin bodarin taipumuksia. Sillä on ollut jonkinlainen massakausi menossa ja paino oli viimeksi punnittaessa jotakuinkin 157 grammaa. Se on tullut kymmenen grammaa ylöspäin viimeisen kuukauden aikana. Kestävyysharjoittelua Jane on tehnyt jo kauan juoksupyörässään, notkeus- ja kiipeilyharjoitteita se tekee vaatekomerossa ja nyt mukaan on lisätty siis voimaharjoittelukin. Karri oli Janen kanssa eilen vaatekomerossa ja poistullessaan näytti isoa kiveä, joka meillä on vaatekomerossa: tätä Jane puski pois tieltään menestyksekkäästi. Kiven punnitus kertoi, että se painaa melkein puoli kiloa, siis kolme kertaa sen verran kuin hamsteri itse. Ja tällaista siis punnerretaan pois tieltä...

Hamsteritaidetta

Eilisiltana Jane sai kunnian toimia inspiraationlähteenä, kun Karri oli komerossa sen, iPadin ja iPadin piirrossoftan kanssa. Tässä tulos. Arvannette varmaan, minkälaista aktiviteettia Jane kuvassa harrastaa.

Jane ja paino

Jane alkaa olla kasvaa vaille viisikuinen eli aivan jo täysikokoinen. Loviisa oli samanikäisenä jo likimain 200-grammainen eli aivan aikuispainossaan. Niinpä olenkin ollut vähän ihmeissäni, kun Janen paino pysyy sitkeästi vähän yli 140 grammassa. Ruokinta ja liikutus kuitenkin ovat olleet samankaltaisia kuin Loviisalla aikoinaan.

Tietenkin hamsterit ovat erikokoisia johtuen jo ihan suvusta ja perintötekijöistä eikä kahta hamsteria kannata vertailla keskenään. Ainoa keneen kannattaa vertailuja tehdä ovat sisarukset ja ehkä muu lähisuku. Aloinkin Petsiessä kysellä sinne rekisteröityjen sisarusten painoja. Yksi veli painaa tällä hetkellä noin 110 grammaa, mutta syyrialaisurokset ovat naaraita pienempiä. Siskon löysin Petsiestä myös ja sen paino on omistajan mukaan noin 150 grammaa. Hyvin on siis samoissa mitoissa Janen kanssa, joten ilmeisesti tämä pesue on sitten tällaisia hyttyssarjalaisia Loviisaan verrattuna.

Sikäli kuin itse mitään ymmärrän hamsterien kunnon päälle, Jane ei ole liian laiha, muttei siinä ole ylimääräistä rasvaakaan. Kädessä se tuntuu hyvin napakalta. Lihaksikkuus ja jäntevyys on varmastikin perua innokkaasta juoksupyöräilystä ja kiipeilystä, ehkä osansa tekee myös iso duna, jossa on tilaa harrastaa. Haaveissa olisi kuitenkin vielä Jane (ja Siri) näyttelyihin tässä syksyllä, niin saataisiin vähän asiantuntija-arviota neitien kunnosta. Lokakuun lopulla olisi Turussa näyttelyt ja marraskuussa Grand Gala Hyvinkäällä. Jälkimmäiseen ainakin suunnittelin meneväni.

Kiltti Jane

Edellisessä postauksessa Janea syytettiin törkeästi huliganismista, yleisestä riehumisesta ja henkilökunnan paheksunnan herättämisestä. Eilisiltana näistä vähintäänkin epäilyttävistä touhuista yritettiin saada kuvatodisteita.
Arvata saattaa, halusiko Jane esitellä kameralle edesottamuksiaan luvattoman kiipeilyn tiimoilta. No ei tietenkään!

"Mitä että? Kiipeillä? Minäkö? En minä koskaan tee sellaista. Jyrsin tästä mieluummin vähän."

"Ai näinkö tarkoitat? Meinaatko että olisin koskaan tällaista tehnyt muka? Ei voi pitää paikkaansa!"

"No okei sitten, kerran voin vähän malliksi esittää. Näin tästä pääsee kurkottamalla ylös hyllylle..."

"... paitsi että sitä päätyy heti takaisin henkilökunnan syliin vaikkei ollut vielä lähelläkään kenkähyllyä. Kaiken hauskan pilaavat. Kostan mielipahani näille housuille."

Luonteista muutama sananen

Nyt kun Janeenkin on tullut tutustuttua vähän paremmin, voinen sanoa muutaman sanan sen luonteesta tai ainakin käytöksestä. Nimittäin meillä ei ole noin hankalaa hamsteria ollut tai sitten aika vain kultaa muistot. Kun tarkkaan miettii, niin olihan se Loviisakin kakarana välillä vähän haastava, mutta että oliko se noin haastava...

Jane on itsepäinen, jos se ei halua tulla pois dunastaan, se todellakaan ei tule. Rapistelut, kolistelut, ruokakupin ravistelut ei auta yhtään, se saattaa ehkä käydä pesämökkinsä suuaukolla katsomassa, että mikä hiton möykkä täällä ja painuu takaisin pehkuihin. Ei se kättä pelkää millään tavoin, kyllä se ihan käsiteltävissä on, mutta kiinnisaaminen on työn ja tuskan takana jos neidillä ei satu olemaan omia haluja tulla pois. Yleensä ei ole tai sitten on vasta joskus hyvän matkaa aamuyön puolella.

Lisäksi Jane on pakkomielteinen kaltereiden järsijä vaatekomerossa. Olemme suojanneet vaatekomeron takaseinän meidän juoksutusaitauksen kaltereilla, koska aiemmat hamsterit ovat olleet kovin jyrsimään lattialistoja. No, Jane jyrsii kaltereita eikä sitä toistaiseksi ole listat kiinnostaneet lainkaan. Oven alareunaan se ei ole koskenutkaan, vaikka selä Katariina että Loviisa olivat into piukassa sen kimpussa. Mutta olkapäälle kiipeämisen jalon taidon Janekin on oppinut muutaman ulkoilukerran jälkeen.

Jane on myös ihan puhdasverinen hämäräeläin. Niin kauan kuin hamsterihuoneessa on valot päällä ja mahdollisesti joku paikalla, se ei juuri käy hakemassa tuoreruokia eikä juokse pyörässään. Muutama minuutti valojen sammuttamisen jälkeen alkaa juoksupyörän kitinä ja yön mittaan katoavat niin tuoreruuat kuin vessapaperisilppukin.

Siri sen sijaan on helpompi tapaus, se tulee aina ulos mökistä kun terrarra rapistellaan puruja. Se on myös helpompi napata käsiin kun sen on saanut mökistä ulos, osasyy voi tietysti olla se, että se ei ole ihan niin vikkelä kuin Jane. Vaikka kyllä Siristäkin tarvittaessa vauhtia löytyy, se on kuin lentävä lumipallo kun se saa jalat alleen.

Tuoreruokien suhteen Siri on ihan tuulellakäyvä: mikä kelpaa tänään, ei kelpaa huomenna, mutta ylihuomenna saattaa taas kadota kupista kuin suurin herkku. Mansikka jäi kuppiin pari kertaa, mutta viime yönä mansikat olivat kadonneet, mutta kesäkurpitsa ei ollut kelvannut lainkaan. Ja vaikka aikaisemmin pelkäsin, että isommassa terrassa Siristä tulisi entistä raivokkaampi reviirinsä puolustaja, niin se pelko ei kyllä ole toteutunut. Siri ei näyki kättä juuri lainkaan, joskus se saattaa kokeilla vähän hampaillaan, mutta minun nähdäkseni se ei ole mitään raivoisaa "painu helvettiin täältä!" -puremista. Ja käsissähän tuo on ihan mussukka.

Vaatekomerokomennus

Päätimme eilen viedä Janen ensimmäistä kertaa ikinä ulkoilemaan vaatehuoneeseen. Minua vähän hirvitti, Jane ei ole vieläkään ihan niin ihastunut käsiin kuin sen soisi olevan. Välillä se on tulossa dunastaan tassut ojossa käsiin ja pois, välillä se taas pikkudunassakin lähinnä väistelee käsiä: "Eiii, emmä haluu, mä mieluummin kaivan tästä nurkasta". Niinpä vähän mietin, että miten me saamme Janen pois sieltä vaatehuoneesta sitten kun se aika tulee.

Kuten arvattavaa, Jane oli vähän aikaa hämillään vaatehuoneessa, mutta nopeasti sekin otti tilan omakseen ja vipelteli siellä. Se tuli rohkeasti myös kiipeilemään meidän syliin ja jalkojen päälle. Se ei kuitenkaan (vielä) hoksannut lähteä kiipeilemään olkapäille, mitä Katariina ja Loviisa ovat tehneet, vaikka Janellakin oli ihan sama suunta kuin edeltäjillään: ylöspäin. Hyllylle sekin olisi mielellään kiivennyt minun polven päältä, mutta tällä kertaa ei moista harrastusta tuettu riittävällä tavalla vaan neiti palautettiin maanpinnalle keksimään uusia konsteja.

Ja saimme sen sieltä takaisin kuljetusboksiinkin, seiniä tai lähinnä lattialistoja suojaavaa kalteria jyrsivä hamsteri on helppo saalis napattavaksi käsiin ja koppaan. Lisäksi Janella taisi olla eilen ehkä jotain kiiman alkua, koska se haisi. Luin sille jo lakia, että joka päivä ei sitten sovi haista, kuten Loviisa, kiimapäivinä vain. Kiimakökötystä ei kyllä vielä havaittu.

Lady Jane yllättyi ... Katso kuvat!

Eräs aamupäivä Jane oli arvatenkin henkilökunnan valvovan silmän välttääkseen tuhoamassa herkkutikkuaan poikkeuksellisesti aamupäivällä. Eipä tiennyt Jane, että henkilökunta olikin paikalla ja oikein kameran kanssa valmiina ikuistamaan paikalleen jähmettyneen hamsterin.

Lady Jane Greystoke

Kun kerran oli jo puhetta siitä, että Lady Janen nimi voi viitata Jane Greyhyn tai Lady Jane Greystokeen, niin tässä demonstraatiota tuosta Tarzanin vaimon ketteryydestä...

Kreegah! Lady Jane tappaa... kalterit!

Pelkät leuanvedot ovat turhan helppoa treeniä.

Voin tehdä tätä vaikka koko illan.

Noh, jospas vaikka katselisi löytyisikö joku helpompikin reitti.

Mutta mikäs se täällä on? Näyttää liian luukulta.

Sulkeneet ovat sen lurjukset. Jane ei nyt arvosta.

Tyttöjen kuulumisia

Totesimme, että hamsterinpoikanen kasvaa, vaikkei sitä punnitakaan joka ilta. Loviisan kanssahan olimme kovin tarkkoja, se punnittiin joka ilta ja paino kirjattiin tarkasti ylös. Nyt Jane punnitaan vähän milloin sattuu eikä lukemia aina kirjata ylös. Ylöspäin paino on kuitenkin menossa ja pikkuneiti kasvaa miltei silmissä. Nyt mennään jo jo 110 grammassa, tosin Janen mittauksissa on aina heittoa, joska pikkuneiti Elohopea ei pysy paikoillaan sitten sitäkään vähää mitä Loviisa. Vai kultaako aika vain muistot?

Joka tapauksessa Jane on kovin ponteva ja puolen yön aikaan erittäin aktiivinen, eilisiltana aloin jo epäillä, että joku on syöttänyt sille kofeiinia, mutta ehkä syy viirupäisyyteen oli juoksupyörä, ei kofeiini. Janella ei ole ollut juoksupyörää vielä dunassaan ennen eilisiltaa. Juoksutusaitauksessa se on siihen kyllä jo tutustunut ja vähän hoksannutkin, mikä sen funktio on. Se on kuitenkin juossut siinä vain lyhyitä spurtteja kerrallaan. Ajattelin eilen kuitenkin panna pyörän dunaan. Jane villiintyi siitä aivan täysin! Vauhtia ei otettu pelkästään pyörässä vaan se sinkoili pitkin seiniä muuallakin. Otin pyörän pois vaihtaakseni siihen uuden suojuspaperin ja Jane-raukka hätääntyi aivan, että mihin hänen pyöränsä meni. Karri otti Janen paperin vaihdon ajaksi juoksutusaitaukseen, jotta se saisi purkaa energiaansa siellä ja se juosta vilisti käsissä niin vauhdikkaasti ettei perässä ollut pysyä.

Palautimme Janen ja pyörän uudelleen dunaan ja pitkin yötä sieltä kuului tasainen läpyti-läpyti, kun se juoksi oikein sydämensä halusta. Harmi ettei tullut asennettua pyörään matkamittaria, olisi ollut mielenkiintoista tietää yön saldo.

Siriä juoksupyörä sen sijaan ei kiinnosta tippaakaan. En tiedä onko se koskaan edes hoksannut, mitä siinä pitäisi tehdä. No, se ei ole kuulemma talvikoille mitenkään erikoista, osa on rakennellut pesiäänkin pyörään. Sen sijaan Siri antaa mielellään kyytiä kananmunakennolle. Kun uuden kennon laittaa rikkijärsityn tilalle, ei mene kuin pari päivää kuin uudestakin on pohja riekaleina. Päällisosa näyttää ihan ehjältä, mutta totuus valkenee kun sen nostaa ylös: pohjasta on jäljellä vain rippeet.

Ostin paikallisesta Ruohonjuuresta riisi-pinaatti-vauvanruokaa, joka oli aikoinaan Katariinan herkkua. Jostain syystä se ei kelpaa Janelle kovinkaan hyvin. Kyllä se sitä maistelee, mutta suurin osa jää kuppiin. Sen sijaan mangosose on aivan ehdottomasti nou-nou, ruokaan ei kosketa jos siinä on vähänkin mangososetta seassa!

Siri sen sijaan on kuin jätemylly, se syö ihan mitä vaan. Paitsi lihaa, ei ole uponnut kokoliha eikä jauheliha. Ja epäilen, että se todellakin syö kaiken, koska sen jäljiltä ei löydy varastoja. Ihme jos paino huitelee jo 60 grammassa! Siri on pienimuotoisella dieetillä ja saa tuoreruokaa monipuolisesti mutta rajoitettuja määriä.