Luonteista muutama sananen

Nyt kun Janeenkin on tullut tutustuttua vähän paremmin, voinen sanoa muutaman sanan sen luonteesta tai ainakin käytöksestä. Nimittäin meillä ei ole noin hankalaa hamsteria ollut tai sitten aika vain kultaa muistot. Kun tarkkaan miettii, niin olihan se Loviisakin kakarana välillä vähän haastava, mutta että oliko se noin haastava...

Jane on itsepäinen, jos se ei halua tulla pois dunastaan, se todellakaan ei tule. Rapistelut, kolistelut, ruokakupin ravistelut ei auta yhtään, se saattaa ehkä käydä pesämökkinsä suuaukolla katsomassa, että mikä hiton möykkä täällä ja painuu takaisin pehkuihin. Ei se kättä pelkää millään tavoin, kyllä se ihan käsiteltävissä on, mutta kiinnisaaminen on työn ja tuskan takana jos neidillä ei satu olemaan omia haluja tulla pois. Yleensä ei ole tai sitten on vasta joskus hyvän matkaa aamuyön puolella.

Lisäksi Jane on pakkomielteinen kaltereiden järsijä vaatekomerossa. Olemme suojanneet vaatekomeron takaseinän meidän juoksutusaitauksen kaltereilla, koska aiemmat hamsterit ovat olleet kovin jyrsimään lattialistoja. No, Jane jyrsii kaltereita eikä sitä toistaiseksi ole listat kiinnostaneet lainkaan. Oven alareunaan se ei ole koskenutkaan, vaikka selä Katariina että Loviisa olivat into piukassa sen kimpussa. Mutta olkapäälle kiipeämisen jalon taidon Janekin on oppinut muutaman ulkoilukerran jälkeen.

Jane on myös ihan puhdasverinen hämäräeläin. Niin kauan kuin hamsterihuoneessa on valot päällä ja mahdollisesti joku paikalla, se ei juuri käy hakemassa tuoreruokia eikä juokse pyörässään. Muutama minuutti valojen sammuttamisen jälkeen alkaa juoksupyörän kitinä ja yön mittaan katoavat niin tuoreruuat kuin vessapaperisilppukin.

Siri sen sijaan on helpompi tapaus, se tulee aina ulos mökistä kun terrarra rapistellaan puruja. Se on myös helpompi napata käsiin kun sen on saanut mökistä ulos, osasyy voi tietysti olla se, että se ei ole ihan niin vikkelä kuin Jane. Vaikka kyllä Siristäkin tarvittaessa vauhtia löytyy, se on kuin lentävä lumipallo kun se saa jalat alleen.

Tuoreruokien suhteen Siri on ihan tuulellakäyvä: mikä kelpaa tänään, ei kelpaa huomenna, mutta ylihuomenna saattaa taas kadota kupista kuin suurin herkku. Mansikka jäi kuppiin pari kertaa, mutta viime yönä mansikat olivat kadonneet, mutta kesäkurpitsa ei ollut kelvannut lainkaan. Ja vaikka aikaisemmin pelkäsin, että isommassa terrassa Siristä tulisi entistä raivokkaampi reviirinsä puolustaja, niin se pelko ei kyllä ole toteutunut. Siri ei näyki kättä juuri lainkaan, joskus se saattaa kokeilla vähän hampaillaan, mutta minun nähdäkseni se ei ole mitään raivoisaa "painu helvettiin täältä!" -puremista. Ja käsissähän tuo on ihan mussukka.