Tyttöjen kuulumisia

Totesimme, että hamsterinpoikanen kasvaa, vaikkei sitä punnitakaan joka ilta. Loviisan kanssahan olimme kovin tarkkoja, se punnittiin joka ilta ja paino kirjattiin tarkasti ylös. Nyt Jane punnitaan vähän milloin sattuu eikä lukemia aina kirjata ylös. Ylöspäin paino on kuitenkin menossa ja pikkuneiti kasvaa miltei silmissä. Nyt mennään jo jo 110 grammassa, tosin Janen mittauksissa on aina heittoa, joska pikkuneiti Elohopea ei pysy paikoillaan sitten sitäkään vähää mitä Loviisa. Vai kultaako aika vain muistot?

Joka tapauksessa Jane on kovin ponteva ja puolen yön aikaan erittäin aktiivinen, eilisiltana aloin jo epäillä, että joku on syöttänyt sille kofeiinia, mutta ehkä syy viirupäisyyteen oli juoksupyörä, ei kofeiini. Janella ei ole ollut juoksupyörää vielä dunassaan ennen eilisiltaa. Juoksutusaitauksessa se on siihen kyllä jo tutustunut ja vähän hoksannutkin, mikä sen funktio on. Se on kuitenkin juossut siinä vain lyhyitä spurtteja kerrallaan. Ajattelin eilen kuitenkin panna pyörän dunaan. Jane villiintyi siitä aivan täysin! Vauhtia ei otettu pelkästään pyörässä vaan se sinkoili pitkin seiniä muuallakin. Otin pyörän pois vaihtaakseni siihen uuden suojuspaperin ja Jane-raukka hätääntyi aivan, että mihin hänen pyöränsä meni. Karri otti Janen paperin vaihdon ajaksi juoksutusaitaukseen, jotta se saisi purkaa energiaansa siellä ja se juosta vilisti käsissä niin vauhdikkaasti ettei perässä ollut pysyä.

Palautimme Janen ja pyörän uudelleen dunaan ja pitkin yötä sieltä kuului tasainen läpyti-läpyti, kun se juoksi oikein sydämensä halusta. Harmi ettei tullut asennettua pyörään matkamittaria, olisi ollut mielenkiintoista tietää yön saldo.

Siriä juoksupyörä sen sijaan ei kiinnosta tippaakaan. En tiedä onko se koskaan edes hoksannut, mitä siinä pitäisi tehdä. No, se ei ole kuulemma talvikoille mitenkään erikoista, osa on rakennellut pesiäänkin pyörään. Sen sijaan Siri antaa mielellään kyytiä kananmunakennolle. Kun uuden kennon laittaa rikkijärsityn tilalle, ei mene kuin pari päivää kuin uudestakin on pohja riekaleina. Päällisosa näyttää ihan ehjältä, mutta totuus valkenee kun sen nostaa ylös: pohjasta on jäljellä vain rippeet.

Ostin paikallisesta Ruohonjuuresta riisi-pinaatti-vauvanruokaa, joka oli aikoinaan Katariinan herkkua. Jostain syystä se ei kelpaa Janelle kovinkaan hyvin. Kyllä se sitä maistelee, mutta suurin osa jää kuppiin. Sen sijaan mangosose on aivan ehdottomasti nou-nou, ruokaan ei kosketa jos siinä on vähänkin mangososetta seassa!

Siri sen sijaan on kuin jätemylly, se syö ihan mitä vaan. Paitsi lihaa, ei ole uponnut kokoliha eikä jauheliha. Ja epäilen, että se todellakin syö kaiken, koska sen jäljiltä ei löydy varastoja. Ihme jos paino huitelee jo 60 grammassa! Siri on pienimuotoisella dieetillä ja saa tuoreruokaa monipuolisesti mutta rajoitettuja määriä.