Hyvästi Hilma!

Tänään on meillä taas yksi murhen päivä: Hilma-talvikko lopetettiin tänä iltana.
Tulin kotiin Tampereelle vähän ennen kahdeksaa illalla ja kävin katsomassa miten hamsterit jakselevat. Loviisa veti tietysti sikeitä, mutta Hilma oli ruokakupissaan mutustelemassa. Katsoessani sitä tarkemmin huomasin, että sen toinen silmä oli rähminyt umpeen ja näytti muutenkin turvonneelta ja ikävältä. Lopetuspäätös syntyi sekunneissa, Hilmahan on kesästä lähtien vain laihtunut, toisinaan liikkuminenkin on ollut kömpelömpää ja on sillä kieltämättä ikääkin. Olin jo aikaisemmin miettinyt, että mahtaakohan Hilmalla olla jotain pahemminkin vialla sen laihtumisen lisäksi, eläinlääkärihän heitti sen mahdollisuuden että sillä voisi olla esimerkiksi maksan vajaatoimintaa.
Tämä oli sitten viimeinen niitti, en halunnut lähteä hoitamaan Hilman silmää enää, koska ei ole varmuutta siitä, mikä sillä varsinaisesti on vialla. Niin Hilma päästettiin paremmille hamstrausmaille. Se ehti elää yhden vuoden ja 11 kuukauden ikäiseksi ja olla meidän ilona hieman toista vuotta.


© KH

Hilma kasvattaa karvaa

Lokakuussa kirjoitin kuvien kera Hilman vanhenemisesta eli siitä, miten se on laihtunut ja karva harventunut kovasti. Nyt on jo jonkin aikaa näyttänyt siltä, kuin se olisi vähäsen kasvattamassa karvaa tuonne korviensa taakse, mistä turkki on ollut kovasti harventunutta. Tosin painokin on pudonnut, se on pitkän aikaa jo pyörinyt 38 gramman tienoilla, mikä on todella vähän.
Tänään kuitenkin aloin katsella tarkemmin sitä turkkia ja kyllä se on myönnettävä, että karvaa on tullut takaisin! Iho ei paist korvien takaa enää yhtään samaan malliin mitä tuossa lokakuisessa kuvassa, itse asiassa ei lainkaan! Mahtaakohan se johtua lähestyvästä talvesta ja talvikarvan kasvattamisesta, tosin viime talvena Hilma ei vaihtanut talviturkkia vaan pysyi ihan tavallisen värisenä koko pimeän ajan.
Ruokintaankaan ei ole tehty kovin suuria muutoksia, tosin yritän tietysti ruokkia meidän mummoa mahdollisimman monipuolisesti ja se saa joka ilta vaihtelevaa tuoreruokaa. No, eilisiltaiset porkkanat ja lantut eivät olleet kyllä kelvanneet, mutta se todennäköisesti johtuu siitä että kumpikaan juures ei kuulu Hilman suosikkeihin. Kuivaruokakupissa Hilma viettää mielellään aikaansa ja auringonkukansiemenet maistuvat edelleen yli kaiken.

Niin ja kynsiä leikatessa se pyristelee edelleen niin ettei sitä saa paikoillaan pidettyä...

Arkistojen kätköistä

Täällä ei ole viime aikoina tapahtunut mitään erityisen mainitsemisen arvoista, mutta ajattelin nyt kuitenkin kaivella kuva-arkistoista jotakin suloista piristämään marraskuista sunnuntaita.

"Kuningatar Loviisa III Suuri tervehtii alamaisiaan" © KH


Hlma, © KH

Kuvapäivitys

Ei ole ollut aikoihin mitään tähdellistä kirjoitettavaa, täällä ei siis tapahdu mitään erityisen jännittävää. Loviisan laihdutuskuuri on sujunut melko hyvin, paino on pyörinyt jo pidemmän aikaa siinä 188-194 gramman välissä. Ja se vastikään esitelty uusi ruoka, Hamster Complete ei kelpaa Loviisalle.
Hilma ei ole lihonut yhtään ja turkkikin harvenee koko ajan, mutta vielä se jaksaa silti touhuta kovasti dunassaan ja syödä erikoisesti auringonkukansiemeniä. Hilma täyttää huomenna tasan 1 vuoden ja 10 kuukautta.

Tässä meidän Loviisa

© KH

Popkornia!

Meidän taloudessa ihmiset ovat hurahtaneet popkorniin, ihan itse tehtyyn eikä mihinkään mikroversioihin. Joskus aina tekee mieli jotain suolaista pikkunaposteltavaa ja popkornit ovat osoittautuneet siinä hommassa mainioiksi. Ne ovat edullisia, pussillinen siemeniä maksaa euron ja siitä tekee kattilallisen monta monituista kertaa. Lisäksi niissä ei ole rasvan ja suolan lisäksi mitään perunalastuista tuttuja arominvahventeita tai muita lisäaineita.
No, päätimme kokeilla jonain iltana, miten mahtaisi meidän nelijalkaisille neideille maistua oliiviöljyssä paahdettu, suolaamaton poppari. Sehän on siis vain poksahtanut maissinjyvä ja sekä maalaisjärjen että muutaman nettilähteen perusteella käy myös hamsterille.

Loviisa rakastui popkorneihin täysin välittömästi. En ymmärrä mikä siinä oikein on, rasvako vai tuoksuuko se jotenkin vain niin hyvältä, mutta oli syy mikä tahansa, Loviisa himoitsee poppareita. Ne napataan talteen valoakin nopeammin, heti kun vain nenään käy popkorneista kertova tuoksu ja kerjätään kovasti lisää. Puhumattakaan siitä, mitä tapahtui kun yksi popkorni sijoitettiin dunan kattokalterin päälle. Loviisa vietti sen kanssa tehokkaan jumppavartin roikkuen kaltereissa ja jyrsien popkornia pinnojen välistä. Sitten mies heltyi antamaan popkornin sitkeälle yrittäjälle.
Hilmaa sen sijaan ei voisi vähempää kiinnostaa. Tai no söi se ensimmäisen testipopparin mutta sen jälkeen niitä on löytynyt vähän näverrettyinä sieltä täältä dunasta.

Emme anna popkorneja hamstereille kovinkaan usein, nyt vasta parina kertana on kokeiltu. En usko niiden olevan erityisen terveellisiä sen rasvan takia, joten ne jäävät tulevaisuudessakin satunnaisiksi herkuiksi. Ja määrät ovat pieniä, vain muutama poppari per ilta.

Sikaripunkkeja? Tuskin

Hilman harvenneesta turkista on puhuttu miltei joka kerta kun Hilman täällä blogissa mainitsen eikä tilanne ole muuttunut siitä mihinkään. Iho paistaa edelleen turkista läpi. Kuitenkin eilen mies huomasi Hilman rapsuttelevan sitä kaljua kohtaa joskus ohimennessään. Ei se sitä kuitenkaan usein tee, aivan satunnaisesti vain. Heräsin kuitenkin miettimään, että voihan hamstereilla olla ulkoloisiakin ja lensin tietysti selaamaan ylintä hamsteriraamattua, Satumetsän sivuja.
Sieltä löytyikin kuvaus sikaripunkeista:

Hamsterin sikaripunkkeja, Demodex criceti ja D. aurati, esiintyy hyvin yleisesti opportunisteina ihon karvatupissa. Terveelle ja hyväkuntoiselle eläimelle ne eivät aiheuta ongelmaa, mutta vastustuskyvyn laskiessa syystä tai toisesta oireet ilmenevät. Demodikoosi aiheuttaa ei-kutisevaa karvanlähtöä ja pieniä papuloita varsinkin takaraajojen ja selän alueelle. Notandres -suvun laji, myös pääkapina tunnettu, kaivautuu hamsterinaarailla tavallisesti korvanseudun ihoon aiheuttaen hilseilyä ja karvan lähtöä korvien ympäriltä.

Ihan just niinkuin Hilmalla! Naarashamsteri, ei-kutisevaa karvanlähtöä ja korvien ympärillä. Ja vastustuskyvyn laskuun olisi voinut vaikuttaa ne helteet kesällä (paitsi että johan jo alkukesän näyttelyistä tuli kommenttia harvenneesta turkista). Sikaripunkkihälytys!

Niinpä tämän aamun ensimmäinen työ oli saada ell Inka-Mari Autti linjan päähän ja aikaa varaamaan tohtorille tai ainakin kysymään, mitä pitäisi tehdä (Autti sen takia, että hän on esimerkiksi juuri Satumetsän hamstereita hoitanut jo kauan ja tietää oikeasti jotakin näistä pikkujyrsijöistä). Sainkin hänet puhelimenvarteen ja selitin huoleni. Sikaripunkkeja torjutaan Stronghold-loislääkkeellä, jota tiputetaan hamsterin niskaan. Sitä saisi sopivassa muodossa ja hamsterille sopivina pakkauksina eläinlääkäriltä.
Kuultuaan Hilman jo suht kunnioitettavan iän (1v 10kk) sekä loppukesän laihtumisen Autti kuitenkin alkoi epäillä, että kyse ei ole sikaripunkista vaan siitä mitä minäkin olen luullut: vanhenemisesta. Mahdollisesti esimerkiksi maksa ei toimi enää täydellä teholla ja siitä johtuisi sekä karvan harveneminen että laihtuminen. Loishäädöstä ei siis hänen mukaansa olisi todennäköisesti juuri mitään apua. Ja kun karvanlähdön lisäksi muita iho-oireita ei ole, ei kutise eikä huomattavasti hilseile.
Hoito-ohjeeksi siis sain ruokkia mahdollisimman monipuolisesti, hoitaa muutenkin hyvin ja katsoa, miten pitkälle Hilma-mummo jaksaa porhaltaa.

Talvikkovanhus

Hilman paino- ja turkkiongelmista on puhuttu viime aikoina aika usein. Tässä nyt ihan vielä kuvia siitä, missä mennään.

Paino on jumittunut siihen 45 gramman tienoille ja koko hamsteri näyttää puikulalta. Ero on todella selvä kun vertaa esimerkiksi vanhoihin kuviin, erityisesti tuohon näppäimistökuvaan alimpana, ennen videota.


Ja tässä se karvaongelma. Vasemman hartian ja yläselän karva on todella ohutta, iho paistaa läpi. Harva alue on laajentunut pikkuhiljaa, vielä 13.6. näyttelyissä sanottiin vain että turkki on ohentunut korvien takaa ja 6.6. tuomio oli "paikoin ohut".


Mutta ruoka sentään maittaa!

Paino-ongelmia

Loviisan paino ei ole laskenut sitten grammaakaan sen jälkeen kun se Hyvinkään näyttelyissä tuomittiin pulskaksi. Paino pyörii edelleen siinä 200 gramman tienoilla, joskus vähän yli, joskus vähän alle. Lueskelin taas joutessani Satumetsän sivuja ja sieltä osui silmiin ohje, että jos hamsteri saa usein tuoreruokaa, voi jyväsekoitus olla kevyempää. Ja päinvastoin, jos tuoretta tulee harvoin, kuivamuonan pitäisi olla tukevampaa. Meillähän annetaan tuoretta joka päivä, tosin laihdutuskuurin takia herkku-piltit ja liha ovat pääasiassa pannassa. Ruokinta koostuu kasviksista ja joskus maitotuotteista. Täytyy tarkistaa vielä tuota kuivaruokaa ja keventää sitä. On tuo Loviisa aika tuhti täti omaankin silmään.

Hilmalla puolestaan on toisen suuntaisia paino-ongelmia: se laihtuu. Aiemmin se painoi jotain 56-57 grammaa, nyt siitä on pudonnut kymmenen grammaa ja se on kokoon nähden melkoinen pudotus. Koko hamsterin yleiskuvakin on muuttunut pallosta puikulaksi. Vanheneva hamsterihan se on, sitä ei voi kieltää. Turkin ohentumisestakin olen täällä maininnut. Edelleen se kyllä puuhailee dunassaan ahkerasti, ruoka maistuu, vesikin kelpaa muttei ylenmääräisesti ja liikkuminen on suunnilleen yhtä vikkelää kuin aikaisemminkin. Turkin ohenemista ja laihtumista lukuunottamatta ei mitään muita ulkoisia oireita ole, tarkistin tässä joku päivä hampaatkin ja ne olivat mielestäni ihan siistit ja sopivan pituiset. Haluaisin uskoa, että sillä on kaikki hyvin mutta silti tuo laihtuminen huolestuttaa. Yritän ruokkia Hilmaa mahdollisimman monipuolisesti eikä se todellakaan ole yhtä tiukalla dieetillä kuin Loviisa. Mitään kovin rasvaisia ruokia ei vanhenevalle hamsterille suositella, se rasittaa elimistöä turhaan eivätkä elintasosairaudet ole tuntematon käsite hamstereillakaan.

Arkistojen kätköistä

Arkistoista näemmä löytyy Hilmastakin vanhoja kuvia ja myös video. Nämä on otettu viime marraskuulla, silloin kun Hilma meille tuli ja asusteli vielä pienemmässä, keltaisessa dunassa.
Kuvista huomaa selvästi että turkki on mennyt noista ajoista heikompaan suuntaan ja värikin muuttunut rusehtavammaksi, mutta vauhti ei ole vähentynyt eikä söpöily.

Vahdinvaihto

Meidän tytöt taitavat suorittaa vahdinvaihdon seitsemän aikaan aamulla. Loviisa oli tänäkin aamuna vielä hereillä tai ainakin se mönki mökistään katsomaan, että mistä nyt tuuli käy kun molemmat omistajat ovat siihen aikaan hereillä. Sitten se painui unilleen nukkuakseen koko päivän taas iltaan asti.
Hilma heräili samaan aikaan myös päivän touhuihin. Se ei ollut syönyt juuri lainkaan illalla dunaan laitettuja ruokia, mutta aamun jälkeen ne ovat kelvanneet. Mietinkin että pitäisiköhän Hilman tuoreruokinta siirtää aamuun, vaikka kyllä se iltaisinkin usein käy syömässä. Kukaan ei ole muistanut kai kertoa Hilmalle, että sen kuuluisi olla yö- tai ainakin ilta-aktiivinen, kun se touhuilee päiväsaikaan kovasti kaikenlaista.

Hilma poseeraa

Hilma ei olisi oikein halunnut poseerata käsissä, mutta saimme sentään napattua siitä jonkin onnistuneenkin kuvan.


© KH

Hilma juomassa

© KH

Kuva-arvoitus

Kuva-arvoitus: mitä tässä tapahtuu?

© KH

No, sen mekin oikeastaan haluaisimme tietää, että mitä tässä on meneillään. Kuten väristä voi päätellä, se on Hilma. Ja luultavasti siitä näkyy myös takajalka. Hilman viime päivien rakkain projekti on ollut pahvilaatikon kurittaminen. Se on kaivanut tuon pahvilaatikon alta nurkasta purut pois. Se änkeää itsensä sen alle selällään ja alkaa jyrsiä pahvilaatikon pohjaa. Huvinsa tietysti kullakin.

Hamsterikuulumiset

Helle ei ole sentään nyytistänyt hamstereita sen paremmin kuin omistajiakaan, vaikka blogitauosta niin voisi joku päätelläkin. Täällä vain ei ole tapahtunut mitään erikoista hamstereiden suhteen, emme ole onnistuneet nappaamaan edes mitään hyviä hamsterikuvia. Nämäkin kuvat on kaiveltu kesäkuun arkistosta.

Loviisa esittelee Pringles-putkeaan.


Kuikuileva hamsteri.


Hilma ruokakupillaan.

Hilma, the meat eating monster

Vaihteeksi vähän lihansyöjäkuvia Hilmasta...

PiNan näyttelyt 13.6.

No niin, nyt on selvitty tyttöjen kanssa kotiin Ikurista. Päivä alkoi hieman kehnosti, koska aamulla Loviisa ei olisi mitenkään halunnut tulla pois pesämökistään ja kun viimein nostin mökin pois, se yritti purra minua. Myönnän kyllä, että olisin ansainnut sen, mutta eipä antanut varsin lupaavia ennusteita lemmikkiarviointia varten.
Itse ahkeroin aamupäivän marsujen sihteerinä. Marsuja oli mukana nelisenkymmentä kappaletta, mutta tuomari oli varsin nopea ja sai ne arvosteltua muutamassa tunnissa. Marsujen, kuten kanienkin arvostelu on helppoa sihteerin kannalta, koska ne pisteytetään ja pisteistä tuomari sitten katsoo parhaat, sihteeriä ei tarvita enää tulosten kirjaamisessa. Joskus hamsteripuolella vain olen ollut vähän pihalla noista palkinto-kaavakkeista sun muista.

Mutta sitten meidän hamstereihin. Loviisaa selkeästi jännitti uusi tilanne ja se näkyi arvostelutuloksissa:
Yleiskunto: erinomainen massa ja lihakset. Tiivis paketti. Kuolaa.
Turkki: tiheys ok, voisi olla palautuvampi
Korvat, silmät, hampaat: hampaat värjäytyneet (ei painomustetta boxiin)
Kynnet: ok
Käsiteltävyys: Jännittää, pyrkii pois kädeltä. Stressaantunut. Rutinoituu vanhetessaan.
Yleisvaikutelma: ei tänään parhaimmillaan ( = jännittää). Upea yleiskunto
Kokonaisarvosanaksi tuli erittäin hyvä miinus.

Erittäin kiva kuulla, että Loviisa on tuomarin mielestä mainiossa kunnossa. Ruokinta ja liikunta ovat siis edes jossain suhteessa keskenään. Käsittelyä täytyy harjoitella vielä paljon ennen seuraavia näyttelyitä. Loviisa oli koko päivän uneliaan ja kettuuntuneen näköinen niin että minun kävi sitä jo sääliksi kovasti ja tunnen itseni huonoksi omistajaksi, kun noin pientä kiusaan. Tiedänhän minä ettei hamsteri rikki mene satunnaisista näyttelypäivistä, mutta Loviisaa kyllä näytti ärsyttävän.
Loviisa muuten tuomittiin väriltään hunaja umboroukseksi. Olen ihan varma, että vielä vähän aikaa sitten sen pohjakarva oli tummanharmaa, mutta tänään se olikin ihan vaalea. Epäilin jo, että Loviisa on kiukusta kalvennut niin että aluskarvakin on vaalea tai sitten se on vaihtanut väriä saadakseen minut näyttämään täysidiootilta... Mutta kyllä se vain tänään on ihan selkeän vaalea. Hunaja umborous on ei-standardiväri, joten niihin luokkiin se sitten ulkomuotopuolella ilmoitetaan.

Hilma nappasi upeat arvostelut viimeisistä näyttelyistään. Arvostelu näyttää tältä:
Yleiskunto: lihaksikas, sopiva massa. Hyvä massa ikäisekseen
Turkki: ohut korvien takaa. Tiheys ok, saisi olla palautuvampi. Turkki kuivan oloinen
Korvat, silmät, hampaat: silmät suuret ja ulkonevat
Kynnet: hyvät, leikattu
Käsiteltävyys: pirteä ikäisekseen, eloisa ja aktiivinen. Kiltti ja mukava käsitellä.
Yleisvaikutelma: persoonallinen tyttö
Kokonaisarvosana erittäin hyvä plus. Kotiin oli siis tuomisina kaksi erittäin hyvää lemmikkihamsteria!

Hilma ei sijoittunut, mutta sai kunniamaininnan. Voi sanoa ihan hyvällä syyllä, että Hilma lopettaa huipulta, todella positiivinen tuo arvostelu. Turkki on vähän sellainen mitä se on, en tiedä voiko sille mitään oikeastaan tehdä kun kyse on melkein puolitoistavuotiaasta talvikosta. Jossain kai iän täytyy näkyä ja kun kerran ei vauhti ole hiljentynyt, niin turkissa sitten.

Oli kaikkinensa mukava päivä, kiva nähdä taas kerran näitä hamsteriporukoita ja juoruta sydämensä kyllyydestä hamstereista ja vähän muustakin. Tietysti pääsi myös näkemään mahtavia hamstereita.

Hilma-video

No niin, saadaan vähän Hilmankin videota nettiin. Tämä on kuvattu eilisiltana mökin siivouksen jälkeen. Mökki on siis tyhjennetty vanhoista pehmikkeistä ja uusia on levitelty pitkin dunaa. Tytöllä on tietysti kiire kiikuttaa ne talteen. Videota ei ole nopeutettu, se huomatkaa.

Hilman tulokset

Kääpiöiden lemmikkiluokan tulokset on julkistettu ja ehdinpä bloggaamaan ne nettiin. Ne näyttävät tältä:
arvosana hyvä
yleiskunto: hyvässä kunnossa ikäisekseen
turkki: ikä näkyy turkissa. elottoman oloinen ja paikoitellen ohut. Iholla hilsettä.
korvat, silmät, hampaat: ok
kynnet: ok
käsiteltävyys: rauhallinen ja mukava käsitellä
yleisvaikutelma: ihana nappisilmä

Eli hyvä arvio mutta palkintoa ei tullut minkäänlaista. Ja tällä kertaa Hilma oli riehunut itsensä kai väsyksiin matkalla kun se ei vipottanut tuomarin käsissä. Muuten tuota rauhallinen-kommenttia ei voi selittää...

Loviisan kuulumisia ja vähän Hilmankin

Loviisasta on tullut jo iso tyttö! Tai ainakin melkein iso, tämän päivän paino oli 117 grammaa. Paino on ollut tasaisessa noususuunnassa, paitsi toissapäivänä, jolloin tuli jostain syystä vähän takapakkia ja paino oli pudonnut edelliseltä päivältä. En tiedä mikä tähän oli syynä, mutta nyt suunta on jatkunut taas nätisti ylöspäin. Tietenkään mittaukset eivät ole ihan grammalleen tarkkoja, kun mitattava kohde on hieman liikkuvaista sorttia ja mittaustuloksissa on helposti virhemarginaali ± 2g.
Juttelin viikonloppuna Minskin kanssa, joka on kasvattanut useita poikueita ja hänen mukaansa tämän ikäiselle hamsterille on vallan hyvä kasvuvauhti 2-3 grammaa päivässä. Sen verran Loviisakin on kartuttanut painoaan. Saa nähdä, saammeko aikaiseksi jollain konstilla tehdä netissä näkyvän, punnitusten mukaan päivittyvän kasvukäyrän Loviisasta. Oli vähän suunnitelmissa sellainen.

Olemme alkaneet ulkoiluttaa Loviisaa pikkudunan lisäksi myös isommassa aitauksessa, jossa se pääsee paremmin liikunnan makuun. Isossa aitauksessa vain on se huono puoli, että siellä ei meidän kädet kiinnosta lainkaan ja käsittelyharjoituksia varten Loviisa saa viettää aikaansa edelleen myös pikkudunassa. Eilen esittelimme Loviisalle ensimmäistä kertaa myös juoksupyörän siellä ulkoiluaitauksessa, mutta ihan vielä se hoksannut ainakaan täysin jutun ideaa.

Pikkudunassa Loviisa suorastaan rakastaa käsiä, se on melkein jatkuvasti tassut ojossa odottamassa, että joku käsi tulisi. Tietenkin sillä on toiveissa, että jos vaikka vahingossa pääsisi karkuun käsiä pitkin kiipeilemällä. Sitä ei onneksi ole tapahtunut (koputetaanpas puuta), mutta tarkkana sen kanssa saa olla, sen verran vikkelä kaveri se on.
Yleensä annan Loviisan kiivetä vähän matkaa kättä pitkin ja nappaan sen siitä käsivarrelta sitten toisella kädellä ja pallottelen sitä vähän aikaa käsissäni ennen kuin lasken sen takaisin dunaan. Se sujuu oikein hyvin, mutta edelleenkään Loviisa ei pidä yhtään siitä, että se tullaan maasta nappaamaan käsiin. Sitä pitäisi harjoitella kovasti, mutta milläs harjoittelet, kun mokomaa pikkuviikaria ei ole toiveissakaan saada kiinni. Se osaa kyllä väistää nappausta suunnittelevan käden.
Sen sijaan putkeenmenon se on oppinut melkeinpä kiitettävästi. Nostan Loviisan nimittäin aina pois dunasta ja takaisin dunaan talouspaperiputken avulla. Otan putken käteen ja tarjoilen sen toista päätä Loviisalle, joka sinne hyvin nopeasti vilahtaakin. Sitten laitan kädet molempien päiden eteen ja nostan putkilon pois. Sillä tavalla Loviisan siirtely sujuu turvallisesti ja mukavasti. Paitsi ne pari kertaa, jolloin L. on koittanut hampaitaan kämmeneen siltä varalta, että tielle tullut este olisi jyrsittävissä pois... No, onneksi se ei ole kovaa haukannut.

Pari iltaa sitten Loviisalla oli myös ensimmäinen aivan selkeä kiima. Se on haiskahdellut joinain iltoina, mutta nyt maanantaina se ei niinkään haissut, mutta jäykisteli heti kun vähän koskikin siihen. Sen illan käsittelyharjoitukset jäivätkin vähälle, eihän siitä tullut mitään, kun toinen tönöttää jatkuvasti häntä pystyssä.

Hilmasta ja sen jyrsimispuuhista sunnuntain näyttelyissä on tullut yleinen naurunaihe kyseisen näyttelyn keskustelussa. Kaikkien sen touhun nähdeiden mielestä se oli koko näyttelyn hauskin hamsteri. Tässä muutama lainaus:

Ammie: Toinen hamsteri, joka mulle jäi mieleen, oli Sirpan talvikko, joka oli aivan ihana tapaus. Voi jösses sillä veijarilla riitti puhtia ja intoa tuhota sitä wc-paperirullaa ja ei siltä tyylipisteitäkään voi vähentää.

Minski: ...millä tyylillä ja vauhdilla Hilma sen homman teki; aaina vaan uudestaan pahviputken sisään, käännös selälleen ja hampailla hirvee putken järsintä selällään maaten, sitten pois putkesta, kierros boksia ympäri ja taas selälleen putken sisään järsimään, tätä toistui varmaan kymmenisen kertaa. Ja kaikki oli Marlan "syytä", joka assarina kantoi boksia ja Hilma oli siellä putken sisässä silloin ja se putki vähän keikahti ja Hilma pyörähti siellä putkessa ja sitten se päätti kostaa koko episodin putkelle.

Mietinkin tässä, että jos niissä 13.6. PiNan näyttelyissä on kääpiöillä sama tuomari (Saana Kankare), niin kehtaankohan minä viedä Hilmaa sinne näytille lainkaan. Ei muuten, mutta jos (ja todennäköisesti kun) se pitää samanlaista veuhtaamista, niin tuomari varmasti tunnistaa, kuka on kyseessä...

Hilma on Loviisan tulon myötä päässyt herkuttelemaan. Katariinan aikanahan meillä ei ollut mössöjä tarjolla kuin ehkä kerran tai pari viikossa, ei aina niinkään usein. Nyt erilaisia mössöjä on melkein joka ilta ja monessa niistä on myös lihaa mukana tai sitten mukana tulee maitorahkaa tai juustoa, kasvava hamsteri tarvitsee ravitsevaa ruokaa. Kun Loviisalle kerran lastataan tällaiset herkkuateriat, Hilmakin saa niistä osansa. Mössöjen kanssa on tietysti se, että ne kestävät jääkaapissa avattuina vain pari vuorokautta ja koska yhdelle hamsterille ei edes pieni purkki mene parin, kolmen illan aikana, niin osa on pakko pakastaa. Antamalla myös Hilmalle mössöjä, vähennän tuota pakastettavan mössön määrää, koska inhoan folioiden ja muovipussien kanssa nysväämistä (pakkaan näet mössöt kerta-annoksina folioon tai pieneen muovipussiin.

Yön pimeydessä talvikko vaanii saalistaan...

Tällä kertaa lievästi epäonnistuneessa, mutta ah niin taiteellisessa kuvassa talvikkomme Hilma: