Meidän taloudessa ihmiset ovat hurahtaneet popkorniin, ihan itse tehtyyn eikä mihinkään mikroversioihin. Joskus aina tekee mieli jotain suolaista pikkunaposteltavaa ja popkornit ovat osoittautuneet siinä hommassa mainioiksi. Ne ovat edullisia, pussillinen siemeniä maksaa euron ja siitä tekee kattilallisen monta monituista kertaa. Lisäksi niissä ei ole rasvan ja suolan lisäksi mitään perunalastuista tuttuja arominvahventeita tai muita lisäaineita.
No, päätimme kokeilla jonain iltana, miten mahtaisi meidän nelijalkaisille neideille maistua oliiviöljyssä paahdettu, suolaamaton poppari. Sehän on siis vain poksahtanut maissinjyvä ja sekä maalaisjärjen että muutaman nettilähteen perusteella käy myös hamsterille.
Loviisa rakastui popkorneihin täysin välittömästi. En ymmärrä mikä siinä oikein on, rasvako vai tuoksuuko se jotenkin vain niin hyvältä, mutta oli syy mikä tahansa, Loviisa himoitsee poppareita. Ne napataan talteen valoakin nopeammin, heti kun vain nenään käy popkorneista kertova tuoksu ja kerjätään kovasti lisää. Puhumattakaan siitä, mitä tapahtui kun yksi popkorni sijoitettiin dunan kattokalterin päälle. Loviisa vietti sen kanssa tehokkaan jumppavartin roikkuen kaltereissa ja jyrsien popkornia pinnojen välistä. Sitten mies heltyi antamaan popkornin sitkeälle yrittäjälle.
Hilmaa sen sijaan ei voisi vähempää kiinnostaa. Tai no söi se ensimmäisen testipopparin mutta sen jälkeen niitä on löytynyt vähän näverrettyinä sieltä täältä dunasta.
Emme anna popkorneja hamstereille kovinkaan usein, nyt vasta parina kertana on kokeiltu. En usko niiden olevan erityisen terveellisiä sen rasvan takia, joten ne jäävät tulevaisuudessakin satunnaisiksi herkuiksi. Ja määrät ovat pieniä, vain muutama poppari per ilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti