Moriarty 2v!

Meidän hamsteriherra Moriarty täyttää tänään kaksi vuotta! Hoikistunuthan tuo on eikä turkkikaan ole enää ihan samanlaisessa kunnossa kuin nuorempana, mutta muuten on kyllä kovin nuorekas ja pirteä vanha herra. Ja sehän on tärkeintä. Tämä on siis toinen syyrialainen joka meillä on kaksivuotiaaksi elänyt ja toivottavasti jaksaa porskuttaa menemään vielä kauan.

Mutta yksi vika tämän päivän juhlatuulessa oli: Moriarty ei olisi halunnut yhtään poseerata kameralle. Tässä vähiten epäonnistuneet otokset synttärisankarista.

Hamster of Doom

Normilauantai kotona. Moriarty ja henkilökunta (tai ainakin se toinen henkilökunnasta) suunnittelevat maailman valloitusta oluen äärellä -- perinteinen poikien lauantai-ilta siis.

Helsingin hamsterinäyttelyiden kuulumiset

Eilen oli SHY:n näyttelyt Helsingissä ja olin ilmoittanut Moriartyn mukaan toisen sertin toivossa (ja tietenkin myös kannatuksen vuoksi), varsinkin kun Karoliina tarjosi taas kyydin pelipaikalle ja pois.

No, serti jäi saamatta, mutta muuten Moriarty sai kyllä hienot arvostelut. Koska itse toimin Andrew Bryanin, lyhytkarvaisten syyrialaisten ulkomuototuomarin sihteerinä, näin kaikki Moriartyn kilpakumppanit. Ja voin sanoa, ettei Moriarty huonoille hamstereille hävinnyt!
Hamstereita oli ilmoitettu mukaan varsin kohtuullinen lukumäärä, lyhytkarvaisten ulkomuotoluokassa oli vain 30 hamsteria (itse pitäisin 50-60 hamsteria normaalina ja on niitä sadankin hamsterin luokkia ollut, tosin niissä saattoi olla lyhkikset ja pitkikset samassa vielä). Koe- ja ei-standardiluokissa oli kummassakin alle 10 osallistujaa.
Minun täytyy sanoa, että vaikka melko monelle tuomarille olenkin sihteerinä tähän mennessä ollut, niin kukaan ei kyllä vedä mukavuudessa vertoja Andrew'lle ja Susanille. Tietenkin tällä kertaa asiaa auttoi tuo hamstereiden vähäinen määrä, jos olisi ollut isompi määrä mukana, en olisi kyllä uskaltanut kysellä yhtään mitään ylimääräistä.

Ulkomuotoluokassa Andrew tykkäsi Moriartysta ja arvosana oli EH (erittäin hyvä), mutta koska mukana oli useampia ERIn saaneita eläimiä, ei EH:lla irronnut sijoitusta. Moriarty oli kuitenkin paras veteraani (veteraani-ikäisiä oli vain kaksi) ja se sai myös erikoispalkinnon päivän parhaasta normaali-väristä. Itse arvostelukaavake näyttää tältä:

Pää, silmät, korvat: hienot
Tyyppi, koko: hyvä
Perusväri, värimerkit, kuvio: kaunis, rikas väri, hyvä tikkaus
Turkki: hieman rasvainen
Kunto: hyvä ikäisekseen

Lemmikkiluokassa arvostelu oli kriittisempi, mutta sieltäkin Moriarty sai kunniamaininnan käsiteltävyydestä. Luulen että Moriarty on ollut niin uninen, ettei ole jaksanut kiemurrella.

Yleiskunto: hyvässä massassa, melko löysä, ikäisekseen hyvä
Turkki: iho kuiva ja hilseilee, turkki rasvainen
Korvat, silmät, hampaat: kauniit silmät, puhtaat korvat, alahampaat liian pitkät
Kynnet: hyvät
Käsiteltävyys, luonne: kärsivällinen, jaksaa vääntelyä ja kääntelyä
Yleisvaikutelma: kauniin värinen

Kokonaisarvosana jäi tällä litanialla Hyvään.
Minua huolestuttaa tuo alahampaiden pituus, koska en todellakaan osaa lyhentää hampaita itse (puhumattakaan siitä että Moriarty räpiköi ihan kiitettävästi jo pelkkää hampaiden tsekkausta vastaan). Lisäksi tämä "helppoluonteinen, kiltti uros" ei jyrsi dunaansa eikä juuri kaltereitakaan, vaatekomerossa myös lattialistat ja oven alareuna jäävät rauhaan. Herra ei kohta kyllä saa muuta ruokaa kuin näkkileipää...

Moriarty unisena luttakorvana:

K18: Moriarty heilastelemassa

Minähän tarjosin loppuvuodesta Moriartya astutuslainaan Karoliinalle (Arvovieraita), jolla muuten nykyään on SHY:n virallinen kasvattajanimi Cutiepie's. Tarkoitus oli alunperin astuttaa naaras vasta loppukeväästä, mutta muiden poikassuunnitelmien takia Karoliina kyselikin Moriartya lainaan jo nyt. Kiimapäivä löytyi naaraalta eilen ja niinpä minä lähdin illalla kiikuttamaan Moriartya naisiin.

Astuminen sujui hyvin, Moriarty sai hetken nuuskuttelun jälkeen juonen päästä kiinni, että mitä tässä pitää oikein tehdä. Olen kasvattajilta kuullut toisinaan tarinoita siitä, että jotain urosta ei kertakaikkiaan kiinnosta naaras tai astuminen, tai että kiinnostaisi kyllä, mutta tekniikkapuolessa on hiomisen varaa. No tietenkin hommat useimmiten sujuvat, luonto ja tikanpojat jne. Nyt sitten odotamme jännityksellä, vieläkö naaras näyttää kiimoja vai tärppäsikö heti kerrasta. Ja jos tärppäsi, niin mitä sieltä tulee. Meillä itsellämme ei ole poikueeseen varausta, koska yksi syyrialainen on meille ihan sopiva määrä ja tuskin Moriarty tässä välissä ehtii veiviään heittää. Poikasjuttuja varmaan tulee kyllä kerrottua täällä blogissakin jonkin verran, jos ja toivottavasti kun sellaiseen on aihetta.

Ja sitten se K18-osuus, kun Bloggerkin perui aikuisviihde-pykälänsä: Moriarty tositoimissa.

Poskipussit

Koska ikinä ei tiedä, milloin vessapaperi loppuu maailmasta:

Arvovieraita

Meillä kävi tänään sellaisia vieraita, että Moriartylta meni pasmat vähäksi aikaa ihan sekaisin. Toisaalta sen kyllä ymmärtääkin, vannoutunut poikamies kun on.

Tarina alkoi muutama viikko sitten, kun Karoliina (Janen kasvattaja) kyseli norreurosta jalostuslainaan joskus ensi keväänä. Minulla kesti vähän aikaa ennen kuin tajusin, että hei, meillähän on uros. Ja vielä normaali! Joten ei muuta kuin raapustamaan viestiä, että meillä olisi ja kun satutaan nykyisin asumaan samassa kaupungissakin, niin käytännössäkin jalostuslaina onnistuisi helposti.

Sukukin natsasi kohdilleen, asiaa tietysti auttaa se, että Moriartyn sukupuusta 75% on brittiläisiä hamstereita ja se kotimainenkin osuus soveltui hyvin kaavaillun morsiamen sukuun. Joten ainoa murhe olikin se, että kun herralla ei ole minkään valtakunnan näyttelykokemusta eli en yhtään tiedä, mitä asiantuntijat tykkäisivät sen rakenteesta ja ulkonäöstä. Söpöhän se on ja minun mielestäni ihan hamsterin näköinenkin, mutta kun ei minun arvostelukykyyn ole luottamista. Niinpä kutsuin Karoliinan katsomaan aiottua sulhasta.

No, Karoliina kävi tänään ja toi näytille myös naaraan, itse kasvattamansa pk norre-tytön. Karoliinakaan ei ole ulkomuototuomari, mutta totesi hänkin, että kyllä se Moriarty hamsterista menee. Kuviot on tummat ja tikkaus myös, pää on hyvänmuotoinen ja häntäkin suora. Että kyllä siitä kelvollinen sulhanen tulee.

Moriarty itse oli ensin ihmeissään kun kesken unien kaivetaan lääpittäväksi, mutta nopeasti se haistoi meidän käsistä huumaavat tuoksut (olimme käsitelleet sitä naarasta ensin). Siitä alkoi sellainen toheltaminen, ettei Moriarty rauhoittunut lainkaan ennen kuin Karoliina neitokaisen kanssa lähti. Se mennä veuhtasi pitkin dunaansa, mallin vuoksi jyrsi kaltereitakin (yleensä se ei niihin koskekaan!), juoksi pyörässä ja kello oli vasta neljä iltapäivällä.

Niin että jos Moriartyn mielipidettä kysytään, niin vastaus on kyllä: naisiin on päästävä. Mieluiten heti. Ikävä kyllä, herra joutuu odottelemaan loppukevääseen asti. Onneksi urokset eivät vanhene jalostuskäyttöä ajatellen niin nopeasti kuin naaraat.

Tässä muutaman päivän takainen vipellyskuva vaatekomerosta.

Vaihteeksi kuvaa

On se söpö.

Moriarty ei arvosta

Moriarty on näin vanhemmiten selvästi kiinnostunut enemmän ympäröivästä maailmasta ja onkin siinä puolen yön lähestyessä valmis lähtemään ulkoilemaan vaatehuoneeseen. Luukun avausäänestä ei kestä kauaa, kun herrasmies on jo kiivennyt luukun lähelle kuikuilemaan, että jokos pääsisi pois. Joskus Moriarty on jo valmiiksi odottelemassa henkilökuntaa luukulla vaikka ääntä ei kuuluisikaan.

Sen sijaan suuremmasta maailmasta takaisin pienempään maailmaan paluu ei maailmanmatkaajaa niin kiinnosta ja ilmeetkin ovat olleet sen mukaisia, kun Moriarty on säälimättömästi kaapattu kiinni kesken ulkoiun vaatehuoneessa. Eräällä kerralla oli kännykkäkin mukana ja tässäpä sitten kuva Moriartysta:

Moriarty ei arvosta.

Muutama kuva Moriartysta

Joskus kun henkilökunta säälimättömästi katkaisee Moriartyn oleskelun vaatehuoneessa viedäkseen sen takaisin dunaansa, on herrasmies näyttänyt niin kypsyneeltä, että on harmittanut, että ei ole kameraa ollut mukana. Nyt oli sitten kamera mukana, joten Moriarty selvästi pelasi varman päälle ja päätti näyttää lähinnä söpöltä. Kannattaa muuten myös huomata poikkeuksena meidän moniin muihin hamstereihin, että Moriarty pysyi liikkumatta kädessä niin, että tälläisen kuvat pystyi kännykkäkameralla ottamaan.

Moriartyn ensikuvia

Tänään tutustuminen jatkui ja Sirpa pääsi kesyttämään Moriartya. Itselläni on vähän flunssaa, joten hommakseni jäi vauhdikkaan herrasmiehemme kuvaaminen. Tässäpä siis ensimmäisiä enemmän tai vähemmän onnistuneita valokuvia uudesta tulokkaastamme.

Kättä enemmän kiinnostivat mahdollisuudet dunasta pois pääsyyn, joten seuraavat kuvat ovatkin sitten turvallisesta kotidunasta.

Ilmeisesti illan aktiviteetit olivat tarpeeksi jännittäviä ja väsyttäviä, sillä Moriarty päätti käpertyä torkkumaan paljaan taivaan alle. Kieltämättä ainakin minua huolestutti tälläinen, koska ensi kertaa näemme tälläistä syyrialaisilla. Perttihän (roborovski) meillä kasasi itselleen pesän vapaan taivaan alle. Aika varmaan näyttää, onko kyse siitä, että Moriarty on vielä poikanen, vai vain vapaudenhaluinen poikamies kuten Perttikin.

Kertaakaan ei ole muuten Moriarty kiroillut tänään, joten ilmeisesti henkilökunnan palvelualttius täyttää brittiherran standardit.

Ps. Moriarty joutui myös puntarille: 88 grammaa. Se on hyvin samankokoinen kuin Loviisa aikoinaan.