Draamaa ja karjumista? No ei ihan

Kas niin, Cutiepie's Iloinen Intiaanikesä on kotiutunut (sille tulee kyllä kutsumanimikin, mutta se on vielä hakusessa sijoituskotinsa henkilökunnan linjariitojen takia)! Muistan oikein hyvin, mitä tapahtui viime kerralla kun haimme syyrialaispoikasen kotiin, ensikohtaaminen nimittäin videoitiin ja julkaistiin täällä blogissa. Moriartylla oli paljon sanottavaa eikä se epäröinyt sitä päästää ilmoille, oikein kunnon drama king. Ja kuten todettua, Moriartyhan on tämän nykyisen pikkuhamsterin emon isä.

Intiaanikesä sen sijaan on tyyni kuin kesäilta Saimaalla. Se on aivan täysin käsiteltävissä, siis jopa niin rauhallinen, että minäkin uskalsin sitä pitää kädessä eikä se ujostellut yhtään. Tällä hetkellä tyyppi suorittaa tupatarkastusta rauhalliseen tahtiin. Ruokakuppi löytyi jo, joten maailma näyttää olevan mallillaan ja pikkuinen istuu ruokakuppinsa vieressä. Se varmaan joogaa. Ja ettäkö Intiaanikesä olisi päästänyt ääntäkään? Ei sinne päinkään! Kyllä en ole tuollaista poikasta aiemmin nähnyt, kaikki ovat kaahottaneet uudessa dunassaan kuin reikäpäiset.

Onkohan se rikki?

(Kuvia tulee kun ehtii. Siis kun minä ehdin. Hamsteri näyttää siltä, että se ehtisi poseerata loputtomiin.)

Syö periaatteesi, jos ne ovat hyviä

Meidän hamsterivalinnoissa on noudatettu hyviä periaatteita, minähän joskus täälläkin niitä listasin. Pitää olla naaras ja lyhytkarvainen. Väreistä normaali oli se, jota en oikein halunnut. Ja nyt sitten viimeiseksi olimme sitä mieltä, että otamme seuraavan syyrialaispoikasen vasta syksyllä, kun saamme parin viikon lomamatkan pakettin.

Nnoh. Moriartyn kanssa tuli luovuttua niistä sukupuoli- ja värikriteereistä ja todettua että ne olivat aika turhia. Moriarty oli mahtavaluonteinen herrasmies eivätkä lopulta sitten ne ulkonevat kivekset haitanneet yhtään mitään. Ja ettäkö normaali olisi tylsä väri? Kaikkea muuta, sehän oli hieno. Toki Moriartyn väri oli ainakin tuomareiden mukaan hyvä, Andrew palkitsi sen Helsingissä päivän parhaana norrena.
Nyt samaan myllyyn on menossa nuo loputkin periaatteet. Cutiepie's-Karoliina lähestyi minua taannoin ja teki tarjouksen, josta ei vain voinut kieltäytyä: saisimme sijoitukseen Moriartyn tyttärenpojan, pitkäkarvaisen normaalin poikasen nimeltään Cutiepie's Iloinen Intiaanikesä, s. 6.6.16. Pienihän se vielä on, mutta näyttää kuulemma ainakin väriltään todella lupaavalta eikä tyypiltäänkään vissiin täysin toivoton. Niinpä Karoliina haluaisi jättää sen jalostuskäyttöön ja tuli tarjonneeksi sitä meille sijoitukseen. Ja lomahoitokin järjestyy samalla kertaa. Vähän se pitkäkarvaisuus mietitytti, mutta hei haloo: Moriartyn tyttärenpoika! Haemme poikasen ensi viikolla.

Entäs Ada sitten? No tuolla se on edelleen, mihinkän se olisi joutunut. Toistaiseksi se on myös pysynyt dunassaan, kiitos tiheän kattokalterin. Siitä ei ole tullut otettua nyt juuri kuviakaan, kun se on huomattavasti kameraa vikkelämpi.

Neuvot hamsteria harkitsevalle

En ole esimerkiksi töissä pyrkinyt mitenkään peittelemään sitä, että meillä on hamstereita lemmikkinä. Vaikea sitä olisi peitelläkään, jos sattuu työkoneen työpöydän taustakuvana komeilemaan vaikkapa Katariina. Suunnilleen samanikäisillä työkavereilla on eri-ikäisiä lapsia ja monessa lapsiperheessä joudutaan kuuntelemaan kärttämistä aiheesta "Mä haluan lemmikin!". Aika moni kollega onkin minulta kysynyt, että heillä saattaisi olla lemmikin hankkiminen ajankohtaista, mitenkäs hamstereiden kanssa, sopisivatko ne lasten lemmikeiksi.

Yksiselitteinen vastaus tuohon nimenomaiseen kysymykseen on "Ei". Lapsi ei pysty pitämään huolta edes itsestään itsenäisesti, saati sitten elävästä eläimestä. Jos lemmikki hankitaan, se on myös vanhempien lemmikki, vaikka lapsi olisikin siitä nimellisesti vastuussa. Tästä olen kirjoittanut jo aikaisemmin: Hamsterisaarna ja yleisestikin lemmikeistä.

Joillekin vanhemmille tämä asia on ihan itsestäänselvyys. Joskus pohdinta sitten menee siihen pisteeseen, että he kysyvät minulta mitä pitäisi ottaa huomioon hamsteria hankittaessa ja hoidettaessa. Minä tietäisin noin miljoona asiaa, joita pitäisi ottaa huomioon ja mitä voi tulla vastaan varsinkin hoidossa, mutta koska päivän kestävä paasaus karkottaisi kaikki vähänkään kiinnostuneet, olen tiivistänyt ohjeeni kahteen seikkaan:

1. Ostakaa se ensimmäinen hamsteri kasvattajalta.
2. Ostakaa tarpeeksi iso asumus.

Koska se ensimmäinen hamsteri nyt vain kannattaa ostaa kasvattajalta. Kasvattaja oletusarvoisesti myy käsiteltyjä eläimiä, joiden tausta on tiedossa, ja jotka ovat kasvaneet koko elinikänsä kelvollisissa olosuhteissa. Ainakin jotkin eläinkaupat myyvät tukkuhamstereita, joista tätä ei voida sanoa ja eläinkaupoissa poikasten käsittely voi jäädä melko vähäiseksi, jos henkilökunnalla ei ole aikaa ja kokemusta. Toki jotkit eläinkaupat myyvät kotimaisilta kasvattajilta tulleita eläimiä. Kasvattaja saattaa pystyä myös valikoimaan monen poikasen joukosta sen, joka on esimerkiksi luonteeltaan rauhallisin ja näin sopivin ensimmäiseksi lemmikiksi.

Tällä tavoin delegoin sen paasaus-osuuden kasvattajalle. Kasvattajaa kiinnostaa millaiseen kotiin kasvatti on menossa ja miten sitä hoidetaan, ei raha. Kasvattaja myös tietää eläinten hoidosta ehkä enemmän kuin eläinkaupan myyjät, jotka eivät välttämättä ole lainkaan perehtyneet pikkujyrsijöihin ja ainoa hoito-ohje saattaa olla puutteellinen ja pahimmassa tapauksessa virheellinen lappunen, joka annetaan eläimen mukana. Yleensä kasvattajat myös tarjoavat elinikäisen tuen poikasen ostajille, sen lisäksi että moni tarjoaa perushoito-ohjeet myös kirjallisena ostettaessa. Jos siis hoidossa tai hamsterin käyttäytymisessä tulee vastaan jotain outoa, voi ensimmäiseksi ottaa yhteyttä kasvattajaan ja kysyä neuvoa.

Ja sitten kun raha tuntuu olevan joillekin se tärkein seikka, hamsterinpoikanen saattaa hyvinkin olla hinnaltaan halvempi kasvattajalla kuin eläinkaupassa. Saat enemmän, maksat vähemmän, kuulostaa hyvältä diililtä. Kannattaa kuitenkin muistaa hamsterinostajan etiketti. Kasvattajalta ostettaessa saattaa poikasen joutua hakemaan kauempaa tai odottelemaan sopivaa poikasta. Meille on haettu useampi kuin yksi hamsteri pääkaupunkiseudulta, varsinaisesti Tampereella tai lähialueilla ei taida olla yksikään niistä syntynyt.

Kakkoskohdasta, eli riittävän suuresta asumuksesta, kasvattajakin varmasti sanoo, mutta mielestäni tämä on sen verran tärkeä asia, että kertaus on opintojen äiti. Asumus on yleensä kallein yksittäisistä hankinnoista, moninkertaisesti hamsterin itsensä hintainen, mutta siitä huolimatta siinä ei kannata pihistellä. Käytettyjä kannattaa katsella ja toisaalta kannattaa muistaa se, että jos hamsteriharrastus ei pidemmän päälle kiinnosta, on asumuksilla yleensä jonkinlaista jälleenmyyntiarvoa.

Kannattaa käydä lukemassa myös Astan tämänpäiväinen blogipostaus Hankkimassa ensimmäistä hamsteria? Tässäpä hieman ohjeita!

Kouvolan kuulumiset

Eilen oli se Kouvolan näyttely ja päivä matkoineen venähti sen verran pitkäksi, että illalla ei enää huvittanut päivittää blogia.

Aamulla auto starttasi Hervannasta klo 6 kohti Kouvolaa tai tarkemmin ottaen Anjalaa, näyttelyt pidettiin Anjalan kartanon alueella, Kouvolan seudun ammattiopiston tiloissa. Yhdeksäksi piti olla paikalla, arvostelut alkoivat kello kymmenen ja matkaa oli parisataa kilometriä, niin ei muuta kuin viideltä pystyyn ja kuudelta matkaan. Karoliina tarjosi kyydin, mukana oli minun lisäksi Marjut ja Iina sekä tietenkin aimo läjä hamstereita, niin että tunnelma oli suhteellisen tiivis.

Moriarty osallistui siis ensimmäistä kertaa sekä lemmikki- että ulkomuotoluokkaan. Ensinmainitussa tuomarina oli Sarita Kokkoniemi, ulkomuotoluokassa Ely Vihavainen. Näyttelypaikalla odotti myös kasvattaja Jonna Tikka, jolle Moriartyn hienoutta piti tietenkin esitellä. Komea poika on, se tuli todettua.
Itse puuhailin näyttelypaikalla sekalaisissa tehtävissä, tuurasin jonkin aikaa robo- ja talvikkoluokan sihteeriä (oli aivan ihania talvikoita, kyllä olisin vienyt muutaman kotiin ihan mielelläni!), kannoin bokseja parillekin koearvostelua tekevälle tuomarikokelaalle ja kuuntelin Jonnan ajatuksia campbellien ulkomuotoarvostelusta. Campbelleissäkin oli pari kolmen uroksen laumaa, jotka olisin mielihyvin kaapannut taskuuni kaikessa hiljaisuudessa. Niin ja jännitin tietenkin Moriartyn arvosteluita.

Lemmikkiluokassa arvosanaksi tuli erittäin hyvä - ja arvostelukaavake näyttää tältä:

Yleiskunto: Melko tuhti. Tarkista ruokavalio, lisää liikuntaa. Lihaksia kuitenkin löytyy.
Turkki: Iho kuiva, hilseilee. Puhdas ja pehmeä turkki.
Korvat, silmät, hampaat: Kaikki kunnossa.
Kynnet: Hieman pistelee.
Käsiteltävyys, luonne: Jännittää välillä, kuitenkin rauhallinen.
Yleisvaikutelma: Kaunis norre. Sympaattinen <3

Minä vaikka vannon että Moriarty paisui näyttelyitä edeltävän yön aikana! Sillä ei se ole minusta niin paksu ollut kuin se eilen oli. Mutta joo, pähkinä- ja popcorn-tarjoilua kiristetään, vaaka kaivetaan taas esille ja ulkoilua vaatekomerossa lisätään. Huhtikuun lopulla on näyttelyt Helsingissä ja siellä pitää olla rantakunnossa! Mutta lemmikkiluokasta ei siis hienon yleisarvosanan lisäksi muuta palkintoa.

Ulkomuotoluokan kaavakkeesta löytyy tällaiset merkinnät:

Pää, silmät, korvat: Leveys ok, erinomainen pituus. Hyvät silmät ja korvat, korvat saisivat olla edemmäs sijoittuneet.
Tyyppi, koko: Tyyppi ja koko hyvä.
Perusväri, värimerkit, kuvio: Perusväri hyvä, erinomaiset merkit ja tikkaus.
Turkki: Hyvä tiheys ja pituus.
Kunto: Erittäin hyvä.

Luonteestakin tuli hyvä (kuten ulkomuototuomareilta yleensä) ja kokonaisarvosana erittäin hyvä. Tämä sitten riittikin luokan kolmanteen sijaan, ruusukkeeseen ja sertiin. Tiedotin tuloksia Karrille suoraan näyttelypaikalta ja totesimme hetken ynnäilyn jälkeen, että olipahan muuten ensimmäinen serti meidän talouteen!
Karamellia ei koskaan käytetty näyttelyissä meidän aikana, eikä Perttiäkään. Hilma kunnostautui pääosin lemmikkiluokissa, eikä tainnut monessa ulkomuotoluokassa ollakaan. Jane ja Loviisa eivät koskaan pärjänneet ulkomuotoluokissa, kummankaan tyyppi ei ollut kovin kummoinen ja värissäkin oli sanomista. Sirinkään väri ei ollut kovin hyvä vaan epätasainen eikä sekään koskaan sijoittunut ulkomuotoluokissa. Katariina oli meidän menestyksekkäin hamsteri, mutta se kilpaili aikanaan värinsä takia koestandardiluokassa ja vaikka sijoituksia saikin jokusen, ei sille ks-sertiä koskaan annettu.

Joten olemme nyt hyvin ylpeitä serti-palkitun hamsterin omistajia, jo pelkästään tämän takia kannatti lähteä Kouvolaan. Tämä tietää myös hyvää Moriartyn suunniteltua jalostuskäyttöä ajatellen: muotoseikat ovat kunnossa!

Ja sitten se, mihin vihjaisin jo edellisessä postauksessa: meille todellakin kotiutui uusi hamsteri. Lajiksi valikoitui tällä kertaa... kiinankääpiöhamsteri! Kyseessä on 8.10.14 syntynyt naaras Goldilock's Keisarin Morsian Goldilock's-kasvattajalta Veeralta Helsingistä. Olin SHY:n foorumilla osoittanut sortumisen merkkejä ja Veera tietenkin iski heti tehden tarjouksen tästä tytöstä. Olin aluksi hieman epäröivällä kannalla, tokihan sitä voisi kiinariakin kokeilla ja olihan tyttö tosi söpö, mutta kun minä olin salaa haaveillut helmiäs- tai norretalvikosta tai jostain kivanvärisestä campbellista tai parista. Varasin kiinarin alustavasti, sillä varauksella tosin että jos näyttelyissä on myynnissä maailman ihanin talvikko tai campbelli, jota ilman elämä ei jatku, niin ostan sen sitten, muussa tapauksessa lähtee Keisarin Morsian mukaan.

No, tiesin olevani koko lailla turvassa, kun Tarinan-kasvattaja sanoi ettei hänellä ole myynnissä muita kuin syyrialaisia ja aamusella myyntipöytä näytti muutenkin kovin syyrispainotteiselta. Totesin että turha sitä valintaa sen enempää on miettiä, marssin Veeran luo, löin rahat kouraan ja sitten aloin ihmetellä, miten saan pienen ja vikkelän kiinarin edes siirrettyä uuteen kuljetusboksiinsa. Veeraahan siinä vielä tarvittiin auttamaan, ja iltasella kotona tyttö siirrettiin pahviputkilossa uuteen kotidunaansa. Kuvia pienestä ujopiimästä ei vielä ole, mutta alan tänä iltana ihmetellä että miten tuo kiinari oikein toimii. Kutsumanimikin sille pitäisi keksiä.

Jännitystä ilmassa

Eilen oli taas tällainen päivä. Mitähän meillä on taas meneillään?

No, kuten aiemmin mainitsin, päätin vähän extempore lähteä sinne Kouvolaan näyttelyihin. Pari päivää kesti ennen kuin tajusin seuraavat seikat:
a. Meillä on tyhjä duna.
b. Näyttelyihin on tulossa kasvattajia ympäri maata.

Tässä voisi siis olla nyt vihdoin sopiva sauma hankkia Sirille seuraaja.

Mutta mikä? Talvikko on aina ihana ja söpö, helmiäisten tilannetta en tiedä, mutta kelpaisi minulle norrekin. Campbellejä ei ole tullut kokeiltua, niistäkin löytyisi kyllä hienoja värejä. Kiinariakin voisi harkita, mutta robot jätän ehkä suosiolla pois laskuista.
Yhden tarjouksen jo sain ja harkitsen sitä vakavasti, mutta enpäs vielä kerrokaan että mitä on mietinnässä. Ja koska asia tosiaan on harkinta-asteella, en ole luvannut kyseistä eläintä vielä 100% varmasti itselleni ostaa, sen näkee sitten vasta lauantaina mitä Kouvolasta kotiutuu.

Tavaroiden tiskausta

Meillä on ollut tänään tällainen päivä:

Dunat, mökit, kuljetusboksit ynnä muut pestävät tavarat on tänään hinkattu puhtaiksi tiskiharjan ja mäntysuovan voimin (dunan pohjan pissatahroihin käytettiin etikkaa). Nyt ne ovat kuivumassa saunan lauteilla ja saunassa on kiuas päällä vähän aikaa. Nimittäin huomenna käymme hakemassa meille uuden perheenjäsenen! Treffit Jonnan kanssa on sovittu Tikkurilaan, Jonna on itse liikkeellä sillä suunnalla ja meidän on helppo poimia poika kyytiin radan varresta.

Nimi ei ole vielä ihan lukkoonlyöty, meillä on kaksi hyvin tasaväkistä nimiehdokasta ja katselemme nyt vähän aikaa, että kumpi niistä olisi sopivampi. Nimi julkaistaan sitten kun se on meillekin selvillä.

Pieni poika varattuna

No niin, asiat etenevät taas. Nyt meillä on varattuna Jonnalta normaali lyhytkarvainen urospoikanen, syntynyt 3.1.14. Se tulee siis ensi perjantaina luovutusikään, jos laskin oikein. Milloin me sen varsinaisesti saamme, en tiedä vielä, täytyy sumplia vähän noita kuljetuksia Jonnan kanssa.

Nimeä pikkumiehellä ei vielä ole, saadaan itse päättää, mutta M-kirjaimella pitäisi alkaa. Saa nähdä keksimmekö me sille "hienon" virallisen nimen ja sitten mietimme lempinimen erikseen (kuten Tarinan Ahvatuuli aka Siri) vai onko sekä virallinen nimi että kutsumanimi lähes samat (kuten Katariina eli virallisesti Katariina Pieni). Ehkä urosten kohdalla luovumme näistä kuninkaallisten nimistä, koska ei tule ainakaan heti mieleen yhtään M:llä alkavaa monarkkia. Jos se on yhtään niin vauhdikas kuin nuo muut poikaset ovat olleet, Mansell voisi olla hyvä ehdokas nimeksi, mutta arvatenkin joudun tästä Karrin kanssa vielä tukkanuottasille.

Ei elämää ilman hamsteria, joten...

Vaikka Jane lopetettiin tiistaina, löysin itseni jo eilen selailemasta Facebookin hamsteri-myyntiryhmän ilmoituksia ja kuvia. Erityisesti niitä kuvia: "Voi kun tuo olisi nätti! Ihananvärinen. Ja tuo tuollainen nallenaama... Onkohan se uros?" Niin kyllä, päätimme tällä kertaa hankkia urospoikasen! Lyhytkarvaisissa pysytään edelleen, mutta ajattelimme että voisihan sitä kokeilla uroshamsteriakin. Tietenkin taustalla pyörii ajatus, että jospa se nyt eläisi yli sen kahden vuoden (eikä vain muutamalla viikolla), mutta eihän noista koskaan voi mennä sanomaan.

Uroksien on sanottu olevan yleisesti helpompiluonteisia kuin naaraiden, ne eivät ole niin ahneita ruuan perään mutta liikunta saattaa maistua paremmin. Ne eivät ehkä ole yhtä itsepäisiä eivätkä välttämättä yhtä oveliakaan kuin naaraat. Urokset ovat yleensä myös pienikokoisempia kuin naaraat. Nämä siis ovat vain yleistettyjä väitteitä, omaa kokemustahan meillä ei ole ja yksilöitä nuo naaraatkin ovat olleet.
Minun on kuitenkin tunnustettava, että uroksien kohdalla on minulla tökkinyt ihan pelkkä ulkonäkösyy: aikuisilla syyrialaisuroksilla nimittäin on todella ulkonevat kivekset ja jos totta puhutaan, niin ne ovat minusta aika karmivan näköiset... Kaikille tällaisia ei kuitenkaan kehity, mutta olen sanonut monessa yhteydessä että naarailla on aina sievä takapuoli, siihen voi luottaa. Ja tietenkin minun tuurilla se meidän uros kasvattaa itselleen maailmanennätyspallit! Mutta jos se muuten on maailman herttaisin poika, niin onko sillä niin väliä?

Tikan Jonnan, Loviisan kasvattajan, kanssa tuossa jo juttelinkin poikasista, hänellä on tällä hetkellä useampikin syyrialaispoikue ja väreissä riittää valinnanvaraa. Kuvia katsoessaan Karri ihastui jo normaalin värisiin poikasiin ja minua kiehtoisi cinnamon. Molempia olisi siis tarjolla, mutta väriä ei ole vielä päätetty.

Valmistautumista uuden tulokkaan tuloon

Mitä kaikkea tässä pitäisi vielä muistaa ennen keskiviikkoaamua?
- hae duna varastosta ja pese se. Vie ylimääräinen duna varastoon pois tieltä - tehty
- pese kuljetusboksi ja sisusta se
- hae puruja
- sisusta duna, paikkaa jollain kaikki reiät. Älä unohda vesipulloa ja ruokakuppia
- muista varata käteistä hamsterin maksamiseen
- keksi vihdoinkin se kutsumanimi
- katso, että pieni tutustumisduna on kunnossa

Mitähän vielä muuta? Kävin tänään vähän shoppailemassa uusia tavaroita sekä uudelle pikkuhamsterille että Sirille. Jännittää jo valmiiksi enkä millään malttaisi odottaa keskiviikkoon asti. Lisäksi haen hamsterin keskiviikkona aamupäivästä, minun pitäisi viedä se kotiin ja lähteä sitten kiireen vilkkaa TTY:lle erääseen tilaisuuteen. Miten sitä muka voi olla jäämättä katsomaan uutta lemmikkiä?

Uudesta pikkuhamsterista juttua

Juttelin tuossa pikkutulokkaan kasvattajan kanssa ja hän kertoi, että poikueen isän epäillään olevan luullun cremen sijasta kehnonvärinen keltainen, mikä taas tarkoittaa sitä, että kun se on risteytetty hopeasoopelin kanssa, ollaan tultu vahingossa risteyttäneeksi cremepohjainen väri ja keltainen. Miksi tämä ei ole hyvä juttu, siitä on paljonkin tarinaa SHY:n foorumilla, mutta yleisesti ottaen creme ja keltainen sotkevat toisensa. Jos poikueen isä on siis keltainen, kaikki naaraspoikaset ovat kilpikonnavärisiä, mutta ilmeisesti siis cremen takia kilpikonnalaikkuja ei näy, joten niitä kutsutaan myös nimellä piilokilpikonna.

Noh, meitähän asia ei haittaa, kun emme etsi jalostushamsteria vaan maailman täydellisintä lemmikkiä, väristä viis. Näyttelykäyttöäkään se tuskin haittaa, ainakin jos väri genotyypistä huolimatta näyttää hyvältä ja toisaalta hamsterin arvostelussa on paljon muitakin kohtia kuin väri. Minua vain naurattaa kovin kun tähän mennessä meidän kaikki syyrialaiset ovat olleet nimenomaan keltapohjaisia, Karamelli selkeä musta valkokirjokilpikonna, Katariina kyyhkynharmaa-hunaja ja Loviisa hunaja umborous. Lisäksi 2010 PetExpossa brittituomarit kertoivat, että keltapohjaiset värit ja aivan erityisesti naaraat ovat luonteeltaan vähän napakampia kuin muut. Nyt siis piti saada ihan vain cremepohjainen "lässykkähamsteri", mutta jos isä on keltainen, niin kilpikonnahan tuokin on, näkyi se tai ei. Keltasukuiset värit tai ainakin keltaista kantavat hamsterit taitavat olla meidän kohtalo! Toisaalta, ei meillä ole ollut valittamista yhdenkään syyrialaisemme luonteessa vaikka ne eivät ehkä olekaan sieltä helpoimmasta päästä. Jos haluaisimme helpon syyrialaisen, ottaisimme uroksen, mutta nämä naaraat ovat toistaiseksi olleet varsinaisia persoonia.

Pikkusintille pitäisi myös keksiä kutsumanimi ja kun nuo muut syyrialaiset Karamellia lukuunottamatta ovat olleet nimetty kuningattarien mukaan, niin tällekin pitäisi jokin sellainen keksiä. Silvia, Victoria, Elisabet ja Estelle olivat ensimmäiset helpot ehdotukset, mutta Karri tyrmäsi ne. Minusta kyllä Siri ja Silvia rimmaisivat kivasti keskenään. Tähän mennessä kannatusta on saaneet Margaret (viittaa myös "rautarouva" Margaret Thatcheriin), Sofia ja Hedwig (Karrin sanojen mukaan meidän pikkuisen vaaleissa "silmälaseissa" on jotain pöllömäistä ja Hedwighän on myös Harry Potterin pöllö). Minusta myös Kristiina olisi hyvä ehdotus eikä Cleopatrakaan olisi hullumpi, tosin vähän pitkä. Mutta kutsumanimi julkistetaan sitten vasta kun pikkuinen meille tulee (toivottavasti keksimme jonkin hyvän ennen sitä).

Uusi syyrialainen varattu

Kuten Loviisan kuollessa kirjoitin, uutta syyrialaispoikasta aletaan katsella kesäkuun alkuun, kun olemme kotiutuneet lomareissusta. No, ei tarvitse katsella sinne asti vaan menin varaamaan poikasen jo nyt, kun Facebookin hamsterimyyntipalstalla tarjottiin varattavaksi liian suloisia poikasia. Ne ovat syntyneet 20.4.12 ja luovutusiässä toukokuun lopussa. Kasvattaja Karoliina Vainio kuitenkin lupasi pitää poikasen siihen asti että pääsemme kotiin. Mikä parasta, hän on itse asiassa 6.6. tulossa tänne Tampereelle ja tuo poikasen siinä samalla, ei tarvitse hakea sitä Laitilasta.

Uusi poikanen on taas kerran naaras ja lyhytkarvainen, väri on valkonauhainen hopeasoopeli. Virallinen nimi on Kimatra Kuukrokantti, kutsumanimeä täytyy vielä pohtia, ehdotuslistalla on jo muutama kuningattaren nimi (jatkaa Katariinan ja Loviisan linjaa). Poikasen suvusta muutaman sukupolven päästä löytyy idolini Julius Jamboree, joka kuulemma jaksaa edelleen potkia menemään vaikka onkin jo jossain määrin iäkäs. Jotain hyvin juliusmaista näyttäisi olevan Kimatran naamassa tai ehkä se vain on soopelivärien ominaisilme. Alla on Karoliinan ottama kuva Kimatrasta. Eikö olekin herttaisen näköinen?

© Karoliina Vainio

Talvikkoa tulosuunnassa

500. postaus blogiin on aiheeltaan mitä mukavin: nyt voinee julistaa jo kohtuullisella varmuudella, että Tampereen näyttelyistä 18.2. meille taitaapi kotiutua pikkuinen talvikkovauveli!
Tarinan-kasvattajalla Arja Myllylällä on kuulemma useampi kuin yksi talvikkopoikue tulossa silloin luovutusikään ja poikasten seasta löytyy niitä kauan himoitsemiani helmiäistalvikoita ja vieläpä naaraita. Tosin aivan alunperinhän minun toivelistallani oli helmiäis-uros, mutta Hilma oli sen verran persoonallinen rouvashamsteri, että sukupuolitoive on muuttunut vaikka väritoive on pysynyt samana.
Tarkempaa tietoa poikasesta ei vielä ole, koska niitä useampia ja katsotaan sitten paikan päällä, että kuka miellyttää eniten. Kaikki kuulemma ovat ainakin väritykseltään lemmikkitasoisia, tikkaus ei ole tasainen ja muutenkaan Arja ei panosta niinkään helmiäisvärien jalostukseen. No, meitähän se ei haittaa, jalostukseen emme niitä tarvitse ja näyttelyistäkään emme erityisesti odota mitään menestystä.

Tässä vielä Helmi-Orvokki näyttää mallia siitä, miten kaunis tuo miltei valkoinen helmiäissafiiri oikein on.

Talvikkoa kiikarissa

Vaikka Karri ei aina ihan jaakaan minun mielipidettäni siitä, ettei ole elämää ilman kääpiötä (lajilla ei ole niin väliä, mutta kääpiöhamsteri on oltava), aloin taas jo katsella hamsteriyhdistyksen myyntipalstaa sillä silmällä. Talvikoita on tarjolla, aikuisia ja poikasia ja ihan lähinurkillakin, mutta ne himoitsemani helmiäisväriset ovat kiven alla.
Ajattelinkin viritellä verkot veteen. Helmikuun 18. päivä on Tampereella Virelässä SHYn näyttelyt ja näyttelyihin yleensä monet tuovat hamsterekita myyntiin. Kirjoittelin jo kyseisen näyttelyn jutteluketjuun ohimennen viestin, että onkos sinne tulossa talvikoita myyntiin, saattaisi kiinnostaa.

Pari ihmistä siihen koukkuun jo tarttuikin. Toinen tarjosi aikuista talvikkonaarasta, joka jalostukseen oli hankittu, mutta jäänyt lemmikkitasoiseksi ja väriltään normaali. Totta kai jo aikuinen talvikko kiinnostaisi aina ja normaali ei olisi värinä lainkaan hassumpi. Toinen vastannut oli iso talvikkokasvattaja, jolta on tulossa Tampereen näyttelyihin useammankin poikueen talvikoita myyntiin ja, mikä parasta, siellä on myös helmiäisiä! Hän lupasi tarkistella poikasten sukupuolia ja jos siellä suinkin on tarjolla naarasta, niin tokihan minä sen mielelläni otan.

Hieman hirvittää kuitenkin ajatella talvikonpoikasta ja sitä käsittelyprosessia! No, johan me onnistuimme Loviisan kanssa ihan hyvin, että yhden poikasen verran on kokemusta syyrialaisista, mutta talvikonpoikanen on niin mahdottoman pieni ja hirmuisen vikkelä. On siinä taas työmaata kerrakseen, jos sopiva poikanen löytyy.

Tosin, samainen ihminen, joka sitä aikuista talvikkoa tarjosi, kasvattaa campbelleja ja tässä kevään mittaan olisi ainakin yksi poikue syntymässä, olikohan useampiakin. Voi että campsyja emme ole kokeilleetkaan...

Ps. katselin eilen tarkemmin läpi sitä kuittia, jonka olin torstaina saanut Veteriltä Pertin lopettamisesta. Siellä printataan aina laskuerittelyt ja ell:n hoitokertomus. Hoitokertomus oli tietysti lyhyt: vointi ei parantunut ja lopetetaan turhien kärsimysten välttämiseksi. Ja loppulauseena oli "Otamme osaa suruun".

Panosta ja pihistä

Ajattelin tässä kertoilla vähän omia näkemyksiänisiitä, missä asioissa voi hamsterinomistajana pihistellä rahan kanssa ja mihin kannattaa ehdottomasti panostaa. Hamsterin omistaminenhan ei pääsääntöisesti ole mitenkään erityisen kallista ja tietyissä asioissa voi säästää pitkän pennin rahaakin, mutta on myös sellaisia asioita, joissa ei kannata rahoja laskea.

Näissä älä pihtaa:
- Hamsterin asumus
Hamsterin häkki/terra/duna on luultavasti kaikkein kallein hankinta, yleensä se maksaa moninkertaisesti enemmän kuin hamsteri itse. Kannattaa ottaa kuitenkin huomioon, että hamsteri elää siinä käytännössä koko elämänsä. Itse voi miettiä, että suostuisiko asustelemaan koko elämänsä 15 neliön parvekkeettomassa kerrostalokämpässä vai olisiko se tilava rivarikolmio sittenkin miellyttävämpi vaihtoehto. Kun kerralla ostaa hyvälaatuisen asumuksen, se kestää yleensä useamman lemmikin ajan eikä sitä tarvitse päivittää uuteen ellei niin halua.
Hamsterille tärkeintä on asumuksen tilavuus, turvallisuus ja riittävä ilmanvaihto, omistajan kannattaa miettiä helppoa siivottavuutta ja liikuteltavuutta sekä ulkonäköä.
Tosin varsinkin monet kääpiökasvattajat tekevät hamstereilleen asumuksia erilaisista muovisista säilytyslaatikoista (ohjeita), joten hyvä asumus ei välttämättä tarkoita kallista. Lisäksi kannattaa katsoa tarjontaa esimerkiksi Huuto.netistä tai muilta kirpputoreilta, joista voi löytää esimerkiksi täysin käyttökelpoisia terraarioita hyvinkin edullisesti.

- Eläinlääkärikulut
Hamsterit ovat yleensä varsin terveitä eläimiä ja tarvitsevat eläinlääkäriä harvoin. Jos kuitenkin tarve on, sinne on mentävä eikä se ole halpaa lystiä, voin kertoa. Lemmikin omistaja on kuitenkin aina vastuussa sen hyvinvoinnista ja siihen kuuluu myös se, että lemmikki saa asianmukaista hoitoa sitä tarvitessaan (taitaa kuulua ihan eläinsuojelulain pykäliin).

Näissä voi säästää:
- Virikkeet
En tarkoita etteikö hamsteri tarvitsisi virikkeitä, mutta niiden ei tarvitse olla mitään lemmikkiliikkeistä ostettuja hienoja (lue: kalliita) virikkeitä. Oikeastaan ainoat välttämättömät ostotavarat ovat kunnollisen kokoinen juoksupyörä ja vesipullo.
Pesäksi käy pahvilaatikko (paitsi meidän diivoille, joille kelpaa vain tilava puumökki...), pahviset putkilot, laatikot ja muut sellaiset sopivat virikkeiksi muutenkin, pehmikkeeksi vessapaperi lienee parasta ja oksista ja laudoista voi rakennella itse vaikka miten hienoja juttuja. Nämä itsetehdyt tavarat saattavat hyvinkin olla hamsterille mieluisampia kuin ostotavarat.
Ruokakupiksi kelpaa melkein mikä vain, meillä Pertti syö tuoreruokansa pilttipurkin kannelta ja joskus on käytetty paperisia muffinssivuokia kertakäyttöisinä ruokakuppeina. Kuivaruokaa ei välttämättä tarvitse tarjoilla edes kupista, nämä pienet ahmatit löytävät ruokansa kyllä vaikka se olisi kuivikkeiden seassa jossain nurkassa.

- Hamsterin hankintahinta
Niin yllättävää kuin se onkin, hamsterit maksavat kasvattajalta ostettuina usein hieman vähemmän kuin eläinkaupoissa. Hintaero ei ole suurensuuri ja kasvattajienkin hinnoissa on eroja, lisäksi kaikilla paikkakunnilla ei ole aktiivisia kasvattajia eikä heilläkään jatkuvasti ole myynnissä hamstereita. Kasvattajalta ostaessa saa yleensä kuitenkin paljon ja asiantuntevasti käsitellyn poikasen, jonka suku on tiedossa johonkin asti. Sen lisäksi monet antavat poikasen mukana asiantuntevat hoito-ohjeet ja useimmat myös koko hamsterin elinajan kestävän "neuvontapalvelun".

Perheenlisäystä

Olen vihjaillut erinnäisille tahoille meille mahdollisesti saapuvasta karvaisesta perheenlisäyksestä ja nyt kun osto on sovittu, voinen paljastaa mitä meille on oikein tulossa.
Toinen syyrialainen? Ei...
Talvikko varmaan! Ei, ei talvikkoakaan toistaiseksi.
No ihan varmaan kissa sitten, sinähän sanoit olevasi kissaihminen. No ei, kyllä jyrsijöissä pysytään edelleen.

Meille on tulossa roborovskipoika!
Robot ovat suloisia ja erittäin vilkkaita hamstereita, jotka muista poikkeavasti ovat yleensä laumaeläimiä ja viihtyvät parhaiten pareittain tai pienessä laumassa saman sukupuolen kera. Tässä onkin robon ongelma ollut, olen halunnut "kokeilla" roboa lemmikkinä, mutta sitten siinä kuitenkin kävisi niin että jos vaikka parin hankkisi, toinen kuitenkin kuolisi ennen toista ja sitten olisi yksinäinen robo, jolle pitäisi kaveri hankkia, tietysti nuorempi ja sitten tämä vanha kaveri kuolisi ja nuori jäisi taas yksin ja niin edelleen. Olisimme siis roboloukussa.

Sattuipa sitten silmään Veeran myynti-ilmoitus yksinäisestä robouroksesta, joka ei enää tahdo sulattaa kämppäkaveria ja eleleekin siis yksikseen. Kyseinen uros on alunperin Ruotsista tuotu ja se on jättänyt jo pari poikuetta, joten se on osansa siis tehnyt robojalostuksen hyväksi. Nyt se on hieman reilun vuoden ikäinen ja kaipailisi eläkekotia. Mikäpä parempi ratkaisu meille!

Ensi viikonloppuna siis haen Tampereelta Nurmijärvelle meidän kääpiödunan ja kalusteita ja juhannusviikolla lupasin hakea Opossums Bertilin. Vähänkö odotan jo innolla?

Kuulumisia

Loviisa on asustellut nyt pari viikkoa uudessa terrassaan. Valitettavasti siitä ei ole vielä kuvia saatavana, koska kamera on ollut minulla täällä Nurmijärvellä. Terraarion silikonitiivisteet ovat saaneet kyytiä neidin etsiessä raivoisasti pakoreittiä, mutta muuten Loviisa on kotiutunut hyvin uuteen asumukseensa.

Sitten voin sen verran raottaa salaperäisyyden verhoa, että olen kaavailemassa meille karvaista perheenlisäystä, mutta siitä sitten tarkemmin myöhemmin, kun juttu varmistuu.

Loviisa III on kotiutunut!

Meidän hamsterityttö, Loviisa III on nyt kotiutunut monen mutkan kautta kasvattajansa luota Lapinjärveltä! Valitettavasti vielä ei ole kuvia saatavilla, koska pikkuneiti on linnoittautunut pesämökkiinsä. Ilmeisesti uni maittaa, se nukkui sikeästi koko kotimatkan.
Vielä siis en osaa sanoa Loviisasta muuta kuin että se on on suloinen pikku punasilmä!

Hamsterinpoikanen ja sen kesyttäminen

Meille on tosiaan sunnuntaina tulossa pieni tyttönen ja minua jännittää kovasti jo etukäteen, että miten mahdamme pärjäillä sen kanssa. Meillähän ei ole kokemusta hamsterinpoikasista! Katariina oli viikkoa vajaa kolmikuinen kun se tuli meille, aivan kesy ja umpikiltti, sitä ei tarvinnut kesytellä yhtään. Hilma ja Karamelli taas ovat olleet jo ihan aikuisia meille tullessaan. Miten siis toimia viisiviikkoisen pikkuhamstraajan kanssa, kas siinä pulma!

Ruokintakuviot alkavat olla selvillä, kiitos avuliaan kasvattajan, joka on niitä ruokintajuttuja selvittänyt. Poikasiakin on kuulemma käsitelty kasvattajan luona ja ovat sinänsä kesyjä, mutta tietysti uusi koti ja uudet ihmiset järkyttävät varmasti rohkeintakin hamsteria. Onneksi netistä on löytyny ohjeita kesyttämiseen ja alkukäsittelyyn, SHY:n sivuilta löytyy ohjeita nuoren hamsterin kesyttämiseen, samoin Satumetsän sivuilta. Noista artikkeleista olenkin saanut jo paljon hyviä vinkkejä. Ajattelin sisustaa meidän pikkudunasta "hamsterinkesytys-aitauksen".

Hamsterinpoikanen varattu!

Kun Karamellin kuoleman jälkeen aloin katsella uutta hamsteria, siinä meni kolmisen viikkoa ennen kuin uusi tulokas meille kotiutui, vaikka olinkin aloittanut etsinnän melkein heti Karamellin kuoltua. Koska tälläkin kertaa on selvää, ettei ole elämää ilman syyrialaista, lähdin katselemaan sopivia poikasia taas.
Esimerkiksi Minskillä olisi juuri nyt kolmiviikkoinen poikue, jossa olisi aiiivan ihania poikasia ja mitä upeimmissa väreissä, olisi mustaa kilpparia, mustaa ja kyyhkynharmaata valkokirjokilpparia. Minä tietysti jo kyselin varaustilannetta. Alustavasti kaikkia poikasia on kyselty ja toisaalta meidän kannalta harmillista on se, että poikueen emo on pitkäkarvainen, joten osa poikasistakin tulee varmasti olemaan pitkäkarvaisia ja meillä taas ei pitkäkarvainen ole toivelistalla. Vaikka kyllä minä jo uhkasin käydä yön pimeinä tunteina varastamassa yhden kilpparitytön sieltä, jos muuten ei asia luonnistu...

No, murtovarkaaksi ei kuitenkaan tarvitse ryhtyä, sillä SHY:n foorumilta bongailin toki muitakin myynti-ilmoituksia ja haaviin tarttui eräs 5.4. syntynyt poikue, josta olisi vielä tarjolla lyhytkarvaisia valkonauhaisia cinnamon-tyttöjä. Yksi tällainen onkin nyt sitten varattu! Käyn hakemassa sen mitä luultavimmin ensi sunnuntaina jo, kun sattui kyyti niin sopivasti, lapinjärveläinen kasvattaja on silloin tulossa käymään Tikkurilan korvilla ja minä olen silloin myös lähistöllä. Poikanen tuleekin meille melkoisella vauhdilla, olin varautunut vähintään siihen muutaman viikon odotteluun.

Poikasesta itsestään löytyy kasvattajan ottama kuva, meidän poikanen on tuo oikean alalaidan valkonauhainen pikkuinen. Aikuisena cinnamon-väri näyttää tällaiselta, varsin kaunis väri minusta! Erona Katariinan hunaja-kyyhkynharmaaseen on se, että cinnamon on ns. värimerkkinen väri, kun taas huky on yksivärinen. Cinnamonilla on siis vaalea vatsapuoli (näkyy tuossa aikuisen hamsterin kuvassa), poskimerkit, rintanauha, vaaleat puolikuut poskien tienoilla ja mitä muita noiden värimerkkisten tuntomerkkejä nyt olikaan.

Pienokaisella ei ole vielä nimeä, kasvattaja kysyi meiltä ehdotuksia ja nimen pitäisi alkaa L:llä. Ehkä tästä ei sitten tule Kanelia, mikä minulla kävi mielessä ja joka sopisi Karamellin ja Katariinan jatkoksi hyvin. Mutta tämä onkin ihan oma persoonansa!

Elämän pieniä vääryyksiä

Viime keväänä Karamellin kuoleman jälkeen, kun etsiskelimme uutta syyrialaista olin jo vähän turhautunut, kun SHY:n foorumilla oli niin nihkeästi tarjolla syyrialaisia ja nekin, jotka olivat, olivat uroksia tai pitkäkarvaisia tai väriltään normaaleja (kun meidän ainoat rajoitukset olivat ne, että pitäisi olla lyhytkarvainen naaras eikä normaali, ellei sitten olisi nauhallinen). Katselin aikuistenkin hamstereiden myynti-ilmoituksia eikä niistäkään tuolloin löytynyt mitään. Katariinahan löytyi lopulta Petsien kautta.

Vähän sama juttu oli myös tuon talvikon hankinnan kanssa, helmiäisvärejä ei tahtonut löytyä ja muutenkaan ei oikein hyvää myynti-ilmoitusta osunut silmiin, mutta onneksi olin jo alustavasti Veeralta poikasen varannut (joka sittemmin muuttui Hilmaksi).

Entäs nyt sitten? Voi taivas, SHY:n myyntipalsta suorastaan pullistelee syyrialaisia, on aikuista ja on poikasta ja mitä hienoimmissa väreissä! On kuulkaa cinnamon valkokirjokilpparia, valkonauhaisia, cremeä ja vaikka mitä! Talvikoitakin on tarjolla, tosin edelleen helmiäisvärejä hyvin vähän. Myös Helsingin eläinsuojeluyhdistyksellä olisi joitain vanhempia talvikoita myynnissä. On se vaan niin väärin, ettei silloin ollut, kun minä olin ostokannalla... No, onneksi kuitenkin löysimme ne maailman parhaat hamsterit silloinkin, vaikka etsintää joutui vähän tekemäänkin.