Vaikka Jane lopetettiin tiistaina, löysin itseni jo eilen selailemasta Facebookin hamsteri-myyntiryhmän ilmoituksia ja kuvia. Erityisesti niitä kuvia: "Voi kun tuo olisi nätti! Ihananvärinen. Ja tuo tuollainen nallenaama... Onkohan se uros?" Niin kyllä, päätimme tällä kertaa hankkia urospoikasen! Lyhytkarvaisissa pysytään edelleen, mutta ajattelimme että voisihan sitä kokeilla uroshamsteriakin. Tietenkin taustalla pyörii ajatus, että jospa se nyt eläisi yli sen kahden vuoden (eikä vain muutamalla viikolla), mutta eihän noista koskaan voi mennä sanomaan.
Uroksien on sanottu olevan yleisesti helpompiluonteisia kuin naaraiden, ne eivät ole niin ahneita ruuan perään mutta liikunta saattaa maistua paremmin. Ne eivät ehkä ole yhtä itsepäisiä eivätkä välttämättä yhtä oveliakaan kuin naaraat. Urokset ovat yleensä myös pienikokoisempia kuin naaraat. Nämä siis ovat vain yleistettyjä väitteitä, omaa kokemustahan meillä ei ole ja yksilöitä nuo naaraatkin ovat olleet.
Minun on kuitenkin tunnustettava, että uroksien kohdalla on minulla tökkinyt ihan pelkkä ulkonäkösyy: aikuisilla syyrialaisuroksilla nimittäin on todella ulkonevat kivekset ja jos totta puhutaan, niin ne ovat minusta aika karmivan näköiset... Kaikille tällaisia ei kuitenkaan kehity, mutta olen sanonut monessa yhteydessä että naarailla on aina sievä takapuoli, siihen voi luottaa. Ja tietenkin minun tuurilla se meidän uros kasvattaa itselleen maailmanennätyspallit! Mutta jos se muuten on maailman herttaisin poika, niin onko sillä niin väliä?
Tikan Jonnan, Loviisan kasvattajan, kanssa tuossa jo juttelinkin poikasista, hänellä on tällä hetkellä useampikin syyrialaispoikue ja väreissä riittää valinnanvaraa. Kuvia katsoessaan Karri ihastui jo normaalin värisiin poikasiin ja minua kiehtoisi cinnamon. Molempia olisi siis tarjolla, mutta väriä ei ole vielä päätetty.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti