Tosiaan, edellisessä postauksessa oltiin toiveikkaita Janen suhteen, muttei julistettu vielä mitään. Ja hyvä olikin, sillä eilisiltana oli hännän alla taas tuoretta verta. Vielä ei heitetty hanskoja tiskiin ihan kokonaan, soittelin tilanteesta eläinlääkärille ja hän määräsi kovempaa antibioottia ja kipulääkettä sen lisäksi. Nyt tuli sitä tuttua Baytriliä, 0,1 milliä kerran päivässä kahden viikon ajan. Kipulääkkeeksi määrättiin Loxicomia 0,2 milliä kerran päivässä 5 päivän ajan.
Baytrilin pitäisi nyt kuitenkin ruveta tehoamaan tuon kipulääkekuurin kestäessä ja tietenkään yleisvoinnissa ei saa tapahtua mitään laskua. Mutta jos se ei auta, niin sitten edessä on se viimeinen piikki. NYT sopisi kaikkien lukijoiden pitää niitä sormia ja varpaita pystyssä, että antibiootti alkaisi todella tehota. Meillä ei olisi mitään halua lopettaa tätäkin hamsteria alta kaksivuotiaana – olkoonkin että ne naaraat ovat lyhytikäisempiä –, mutta eihän siinä auta muukaan jos toinen sairastaa ja pahimmassa tapauksessa kärsii. Ja kun nämä pienet penteleet eivät edes näytä sitä kipuaan ja huonoa oloaan jos vain voivat ne peittää.
Näinä päivinä kuitenkin mielessä käy yhä useammin ajatus siitä, että jos sitä keskittyisi harrastamaan saintpaulioiden kasvatusta. Ei saintpaulioita. Nekin kuolevat kaikki. Vain postimerkkien keräämistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti