Jane 20.4.12 – 28.1.14

Ei sitten uudet lääkkeet ehtineet ajoissa. Eilisiltana Janen hännän alla ei ollut tuoretta verta, mutta sen sijaan verta oli nenänpielissä, selkeästi sieraimista tullutta. Jos kyseessä oli siis tulehdus, se oli ehtinyt jo levitä tai sitten hengityselimiin oli iskenyt jokin toinen pöpö vastutustuskyvyn heikennyttyä. Niin jouduimme viemään Janen viimeiselle piikille. Asiaa ei yhtään auttanut se, että klinikalle päästyämme Jane pöhelsi kuljetuskopassaan kuin ei mitään heikkoa olisikaan eikä tietenkään voinut estää taas sitä tuttua ajatusta: "Jos se nyt kuitenkin vielä...".
Tosin pirteyteen saattoi vaikuttaa se, että huolimatta lopetuspäätöksestä olimme antaneet sille illan satsin kipulääkettä ja uutta antibioottia. Varsinkin jos se kipulääke alkoi jo toimia, niin tokihan olo oli varmasti parempi. Ja sen verran voin sanoa, että se Baytril ei taida olla yhtään niin hyvänmakuista kuin Ditrim, sillä sen syöminen näytti olevan Janelle ehdottoman vastenmielistä. Jos siis jotain edes vähän positiivista tästä yrittää keksiä, niin eipä tarvitse kiusata Janea ilmeisen pahanmakuisella lääkkeellä kerran päivässä kahden viikon ajan. Muuten mieli on kyllä maassa ja postimerkkeily on melkein vakavastiotettava vaihtoehto.