Hyvästit Loviisalle

Olemme huolestuneina seuranneet Loviisan mahassa olevaa kasvainta, joka on kasvanut pienestä ruvennäköisestä napukasta sormenpään kokoiseksi möykyksi. Loviisa on ollut kuitenkin hirveän pirteä, on syönyt, juonut, puuhannut eikä painokaan ole mennyt radikaalisti suuntaan tai toiseen. Kasvain on kuitenkin kasvain eikä siitä pääse eroon ja kyselin jo muutamalta kokeneemmalta harrastajalta että missä vaiheessa kannattaisi kasvaimen takia alkaa harkita lopetusta.

Ongelmahan on se, että eläimet, varsinkaan tällaiset pienet saaliseläimet eivät näytä kipuaan ja saattavat siis olla kovin hyväkuntoisen oloisia vaikka kärsivätkin. Niinpä kiikutimme Loviisan tänään Veterille. Eläinlääkäri sanoi heti, että jotain on tehtävä, kasvaimen kanssa ei voi jatkaa. Periaatteessa poistoleikkaus olisi ollut mahdollinen, mutta riskit ovat suuret kun kyseessä on pieni ja vanha eläin. Ja Loviisankin kohdalla sillä pystyttäisiin "ostamaan" vain jotain kuukausia lisää elinaikaa.

Vaihtoehdoksi jäi siis lopetus, joka nyt on siinä mielessä varma keino, että sen jälkeen Loviisa ei kärsi enää millään tavoin. Loviisa sai viimeiset popcorninsa, piikin takapuoleen ja se nukahti rauhallisesti omaa kuljetusboksiinsa. Täytyy tunnustaa, että tämä oli ehkä vaikein päätös hamstereiden lopettamisen kanssa mitä olen/olemme joutuneet tekemään. Kun Loviisa kuitenkin oli pirteä kuin peipponen ja muuten hyvävointinen eikä voinut estää mieleen tulemasta ajatusta: "Jos se kuitenkin vielä vähän aikaa..." Kuten Karrille sanoin, päätös olisi ollut helpompi, jos Loviisa olisi ollut edes vähän kärsivän näköinen, mutta kun ei.

© KH

Nyt taloudesta löytyy siis vain Siri ja pidämme vähän aikaa taukoa syyrialaisista. Syy tähän on lomamatka toukokuun lopulla, ajattelimme että pieni syyrialaispoikanen vaatii sen verran kesytystä ja huomiota, ettei sitä voi oikein jättää viikoksi lomahoidon vastuulle. Mutta kesäkuun alussa otetaan vastaan mielihyvin tietoja lyhytkarvaisista naaraspoikasista.